Podcasts about oikeastaan

Prime Videoon tuli juuri psykologinen ja yliluonnollinen kauhu/trilleri Longlegs, jossa mukana Nicolas Cage. Ja tämä oli syy miksi halusin leffan nähdä ja toki myös arvostella.  Oikeastaan mitään muuta tästä en tiennyt, sillä yritin olla pimennossa sen kanssa. Ainoastaan että tätä kehuttiin todella paljon.  Mutta millainen leffa onkaan kyseessä ja mitä mieltä olin siitä? Ne selviää arvostelusta.  Oletko nähnyt tämän? Mitä mieltä? Mikä on paras Nic Cage rooli? Tai paras Nic Cage leffa? 

Nykyään traumoista puhutaan paljon, ja aika kevyeenkin sävyyn. Traumoja saatetaan nähdä sielläkin missä niitä ei ole ja siten traumatisoitumisen käsite on kärsinyt hieman inflaatiosta. Traumatisoitunut keho ja mieli kirjan kirjoittaja Marko Punkanen haluaa oikoa väärinkäsityksiä: esimerkiksi tietyt kokemukset eivät aina johda traumatisoitumiseen ja on syytä selventää mitä traumatisoitumisella oikeastaan tarkoitetaan. Tutkimusten mukaan ainakin noin viisi prosenttia ihmisistä kärsiii traumaperäisestä stressihäiriöstä jossakin vaiheessa elämäänsä. Millaisia väärinkäsityksiä traumoihin liittyy? Miten mediassa puhutaan traumoista ja miten se vaikuttaa traumoista käytävään puheeseen? Puhuvatko ihmisetkin liian herkästi traumoista, vaikka kyseessä on elämään kuuluvat “tavan” vaikeudet ja haasteet? Liittyykö terapiakulttuuri jotenkin ilmiöön? Kulttuuriykkösen vieraana ovat Traumatisoitunut keho ja mieli kirjan kirjoittaja, vaativan erityistason traumapsykoterapeutti, Marko Punkanen sekä kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio, jonka viimeisin kirja Mielenrauha sivuaa myös traumoja ja niistä parantumista. Toimittaja on Reetta Arvila.

Perunateatterissa taas pöhisee! Meidän vieraaksi saapui stand-up koomikko ja kauppias Ali Jahangiri. Keskustelussa oli mm. hänen stand-up uran alkumetrit sekä yrittäjyyden rohkea ja innovatiivinen polku. Oikeastaan juteltiin Alin kanssa ihan kaikesta. Myös suomalaisesta ruoasta ja sen arvostuksesta. Paina play -nappulaa ja kuuntele. Luvassa tuttuun tapaan positiivista ja poreilevaa safkakeskustelua

Nyt palataan takaisin tämän vuoden alkupuolen tunnelmiin. Oikeastaan ainoastaan vain Tiian ansiosta, hän pisti tuottajan kaivelemaan vielä kerran hukkaamaansa jaksoa ja tämä ihme kyllä löysikin ne! Virheiden tekeminen ja tassun nostaminen niiden merkiksi onkin sopivasti käsittelyssä tässä jaksossa. Kuten myös lomailu kesken henkisen kasvun ja The Niko Show. Täydellisen tästä jaksosta teette kuitenkin te! Kuuntelemme saamaamme palautetta, joka loistavuudessaan kastelee Tiian ripsiä myöten tunteilla ja pistää pojatkin miettimään.

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 9: Osmo Walden Ohjaaja Osmo Walden kertoo avoimesti urastaan sekä matkastaan mainoselokuvien parissa. Sattumuksia ja käänteitä piisaa kuten vaikka uran aloittaneen musavideon tekeminen Wu-Tang Clanille osoittaa. Osmo antaa myös konkreettisia vinkkejä siihen miten mainosfilmeistä voi tehdä parempia ja yhteistyö tekijöiden välillä toimii mahdollisimman luontevasti. Luvassa on siis maittava pala mainoselokuvahistoriaa ja oppitunti johtamisesta, mitä ohjaaminen käytännössä on. "Jos mietit yhtään mitä joku muu ajattelee, sä et oo enää luova! Menetät luovuutes sinä hetkenä ja alat peilaamaan ja hakemaan hyväksyntää muilta". Wu-Tang Clan - Protect Ya Neck https://www.youtube.com/watch?v=IPsNQ6i2yoQ Osmon työnäytteitä: https://vimeo.com/osmowalden Suklaamainos, joka meinasi muuttua sään takia katastrofiksi käänneettinkin makeaksi visuaaliseksi tehokeinoksi: https://vimeo.com/117490344 Yksityiskohtana huomasin että Osmo on ollut ohjaamassa spotteja lähes kaikkien suomalaisten F1 kuskien kanssa. Eräänlainen jännä saavutus sekin. Häkkinen, Räikkönen, Salo, Kovalainen... Työt löytyy Osmon Vimeosta. Muutamia mainoksia joita Osmo nosti esille pyynnöstäni: Levis: https://www.youtube.com/watch?v=Uj6G1C6c0uw Ikea: https://www.youtube.com/watch?v=Nix6tC3vvjs Heineken: https://www.youtube.com/watch?v=KGzqKbO6Bgg Direct Talk -podcastissa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on vaikutusta kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. Kiitokset: Vieraalle: https://vimeo.com/osmowalden Some-mentori: https://www.vanelja.com/ Jakson kansikuva: http://tevajarvi.com/ Studiokameralaina: https://www.ristovauras.com/

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 8: Pete Summanen https://www.lungi.co/ Petteri Summanen on paitsi tunnettu näyttelijä ja käsikirjoittaja myöskin mainoselokuvaohjaaja. Tässä jaksossa hän kertoo avoimesti ja suoraan ohjaamisprosessistaan sekä metodeistaan toimia kyseisessä ammatissa. Kuuntele siis tämä jakso jos ohjaajaminen ja tarinankerronta kiinnostaa. Luvassa on paljon insightia, tietoa, henkilöohjaamisen vinkkejä, toimivan ryhmätyön kuvausta, juttua luovasta työstä yhdessä mainostoimiston ja tilaajien kanssa. Ja tarinaa tulee myös käsikirjoittamisesta, luovuudesta ja johtamistaidoista yleensäkin. Superkiinnostava jakso siis. Kannattaa kuunnella! Jakso on tehty yhteistyössä tuotantoyhtiö Lungi&Co kanssa, jonka saitilta löytyy kiinnostava ohjaajarosteri, jossa on niin kokeneita tuoreempiakin tekijöitä tarjolla. Muutamia Peten mainoselokuvia: Ruutu Suosittelu - https://vimeo.com/832624737 Valikkopeukalo - https://vimeo.com/832626566 Skyr Take Away - https://vimeo.com/766809754 Leffailta - https://vimeo.com/766806294 Pukukoppi - https://vimeo.com/766829710 Direct Talk -podcastissa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on vaikutusta kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. Kiitokset: Kaikesta some-avusta Virpille: https://www.vanelja.com/ Mun kasvokuvasta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Kameralainasta: Ristolle: https://www.ristovauras.com/

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 7: Pete Veijalainen https://peteveijalainen.com/ "Kaikki mitä olen koskaan ammatillisesti suunnitellut, tai pyrkinyt jotain kohti, ei ole toteutunut. Kaikki on mennyt kuninkaallisesti perseelleen. Mutta kaikkien niiden yritysten, pyrkimysten ja peruutettujen sekä lopetettujen projektien sivujuonteena, kuin vahingossa on syntynyt hauska, värikäs ja vaiherikas ura joka on toivottavasti vasta välitilin päätösvaiheessa." Peten ei pitänyt edes ryhtyä mainoselokuvaohjaajaksi, vaan suunnitelmissa oli aivan muut hommat. Mutta lähes vahingossa tekoon tullut Veikkaus "Mäkihyppy" -filmi aloitti hänen uran muuttaen elämän suuntaa seuraavaksi 20 vuodeksi - niin hyvässä kuin pahassa. https://www.youtube.com/watch?v=oZzbgmoVZkc Pete toinen esille nostama ohjaus on Rovio "Angry Birds", joka hänen mielestään toimii esimerkkinä lähes täydellisestä mainoselokuvaprosessista. Tämä paljon kiitosta saanut teos kuvaa ohjaajanäkökulmasta mainostoimisto-ohjaaja-asiakas-yhteistyön merkitystä onnistumisen kautta. https://www.youtube.com/watch?v=biHa8WSrCOw Merkityksellisiä ohjaajia Petellä on lukemattomia mutta... Musiikkivideopuolelta: Spike Jonze - lähes kaikki tuotanto Elokuvapuolelta ( ei varmaan kovin yllättävä ) Christopher Nolan Sekä lukematon määrä kokeellista alakulttuurin roskaa tuutanneita indie-ohjaajia. Mitä sekavampaa, sen parempaa. Sama mieltymys musiikkipuolella, pidän valtavasti mainstream-kulttuurin ytimen läpi tunkeutumisesta kohti kokeellista ja eksperimentaalista esim.: Clowncore https://www.youtube.com/watch?v=kdA0mW-9jRs Ja tietenkin Nature Danger Gang! Parasta elämäniloa ja riemua pimenevään syksyyn japanista: https://www.youtube.com/watch?v=H0hpLhw1Moc Kaupallinen urani musiikkivideoissa päättyi tosiaan Teräsbetoni yhtyeen missä miehet ratsastaa-videoon. https://www.youtube.com/watch?v=TheV9eBTT3Q (Ei ikävä kyllä ole ”directors cut”) Teräsbetoni oli Euroviisuihin tarkoitettu jättisatsaus levy-yhtiöltä, joka päättyi Warner Recordsin lakimiesten tiukkoihin vaatimuksiin offline leikkauksen suhteen sekä iltalehtien lööppiin ”Kohuohjaaja tuhosi Teräsbetonin Euroviisumahdollisuudet”. (Olen tästä lööpistä edelleen hyvin ylpeä). Asko Kallonen totesi hankkeen jälkeen, että et enää tee koskaan musiikkivideota tässä maassa. Tein heti perään Eleanoora Rosenholmin ”Ambulanssikuskitar” videon joka voitti aikoinaan OMVF:ssa. Mutta siinä Asko oli oikeassa, en tosiaan ole tehnyt Teräsbetonin jälkeen yhtään musiikkivideota ns isoille levy-yhtiöille sen jälkeen. https://www.youtube.com/watch?v=CKRgfQl4ZuE Indie-kuplassa on ollut paljon palkitsevampaa sekoilla tuon kokemuksen jälkeen. Ps. Tähän jaksoon iski sama soundiongelma, joka vaivasi myös Viivi Huuska podia - nimittäin rikkinäinen muistikortti! Jaksothan koostuu kolmesta osasta ja onneksi kolmannen näytökseen sain soundin taas toimimaan! Kaksi ensimmäistä jouduin valitettavasti kaapimaan kameran apuäänistä, mutta siitä huolimatta kannattaa kuunnella, koska Peten läppä on timanttia. Antoisia kuunteluhetkiä siis. Tässä podcastissa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on vaikutusta kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. Kiitokset: Vierailusta: https://peteveijalainen.com/ Kaikesta some-avusta Virpille: https://www.vanelja.com/ Studion valaisujeesistä Mustoselle: https://www.jeannoel.net/ Mun kasvokuvasta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Kameralainasta: Riballe: https://www.ristovauras.com/

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 4: Juho Konstig Mainoselokuvakulttuuria tukemassa Directors Guild https://directorsguild.fi/ Juho on Suomen viime vuosien palkituin mainosohjaaja ja tässä jaksossa hän valottaa miten moiseen huipputilanteeseen ollaan tultu. Samalla hän avaa työskentelytapojaan ja kertoo omasta ohjausprosessistaan. Kannattaa siis kuunnella jos johtajuus ja se miten päämäärät saavutetaan kiinnostaa. Podissa käsiteltyjä mainoksia: Saarioinen: https://vimeo.com/361267810 Ankan ja pojan tarina: https://vimeo.com/158339634 Ohjelmassa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on vaikutusta kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. Kiitokset: Vierailusta: https://www.juhokonstig.com/ Tuesta: https://directorsguild.fi/ Kaikesta some-avusta Virpille: https://www.vanelja.com/ Studion valaisujeesistä Mustoselle: https://www.jeannoel.net/ Jaksojen kansikuvasta mun naaman osalta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Kameralainasta: Riballe: https://www.ristovauras.com/

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 5: Pekka Hara https://pekkahara.com/ Merkittäviä kansainvälisiä mainoksia tehnyt supertalentti Pekka Hara avaa työskentelytapojaan ja kokemuksiaan niin Suomi-kuvioista kuin ulkomaiden meiningeistä tässä uudessa Direct Talk-jaksossa. Kannattaa siis ottaa jakso kuunteluun kun Pekka ja Finn keskustelevat avoimesti ohjaajien luovasta prosessista. Pekan ohjaamia mainoksia ovat mm.: Roche “Two Lives Of Sara” - “Saaran kaksi elämää" https://vimeo.com/338881885 Visit Finland “White Night Magic” https://vimeo.com/206336781 Kysyin Pekalta myös häntä kiinnostavia ohjaajia? Spottiohjaajista: Frank Budgen https://gorgeous.tv/director/frank-budgen Johnathan Glazer https://www.academyfilms.com/jonathan-glazer Leffa-ohjaajajista mm.: Kathryn Bigelow https://en.wikipedia.org/wiki/Kathryn_Bigelow https://smuggler.xyz/global/commercials/kathryn-bigelow/chanel-surf/ Ridley Scott https://en.wikipedia.org/wiki/Ridley_Scott https://rsafilms.com/eu/directors/ridley-scott Ohjelmassa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on vaikutusta kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. Kiitokset: Vierailusta: https://pekkahara.com/ Kaikesta some-avusta Virpille: https://www.vanelja.com/ Studion valaisujeesistä Mustoselle: https://www.jeannoel.net/ Jaksojen kansikuvasta mun naaman osalta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Kameralainasta: Riballe: https://www.ristovauras.com/

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 6: Nana Simelius https://simeliussimelius.com/ Ohjaaja ja valokuvaaja sekä luovan tuotantostudion Simelius Simelius luova johtaja. Nana tykkää yhdistää oikeita ihmisiä yhteen, puhua hyvää uusista tekijöistä ja miettiä miten voi auttaa jonkun portfolion seuraavalle tasolle. "Itse haluan tietää kuka on se seuraava tähti, kenen uudenlainen ajattelu voi nostaa meidän yhteisen tekemisen seuraavalle tasolle". Nanan supervoima on panostaa erityisesti tuotannon halvimpaan vaiheeseen. Eli, briiffin tai käsikirjoituksen pohdintaan projektin alussa ja kuunnella rauhassa millaisia kuvia mieli syöttää kun antaa aikaa ja tilaa. Duuneja: Meira https://simeliussimelius.com/reference/meira/ Zalando https://simeliussimelius.com/reference/zalando/ Reino Nordin https://simeliussimelius.com/reference/reino-nordin/ "Näissä kaikissa on ollut erityisen syvä panos ja oon jo tiennyt näiden pöydälle saapuessa että tässä on mulle erityinen momentum joka vie mua ja tiimejä eteenpäin". Ohjelmassa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on vaikutusta kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. Kiitokset: Vierailusta: https://simeliussimelius.com/ Kaikesta some-avusta Virpille: https://www.vanelja.com/ Studion valaisujeesistä Mustoselle: https://www.jeannoel.net/ Mun kasvokuvasta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Kameralainasta: Riballe: https://www.ristovauras.com/

Hiljaisuus ei ole Jumalan viimeinen sana. Oikeastaan hän puhuu jatkuvasti. Miten Jumala kommunikoi? Missä voin kuulla hänen äänensä?

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 2: Olli Rönkä Ohjaaja Olli Rönkä on tehnyt pitkän uran mainoselokuvamaailman huipulla Suomessa ja ulkomailla. Tässä jaksossa hän tarjoilee Master Class -tyylisen oppitunnin ohjaamisesta, castingista, käsikirjoittamisesta ja minoselokuvaohjaamisesta ylennsäkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on iso vaikutus kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Ohjelmassa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. https://www.ollironka.com/ Pyydän ohjelmassa vierailevilta myös pari omaa ja muiden työtä katsottavaksi: https://www.ollironka.com/reel/#group-14 (Olvi - laughter) https://www.ollironka.com/reel/#group-20 (Berocca - Engineer) "Ulkomaisia vaikutteita tulee myös historiasta. Jenkkiläinen Sedelmaier ja tietysti Roy Andersson. Nykyisin haen vaikutteita tai sielunveljeyttä enemmänkin leffoista/sarjoista. Ohjaaja Alexander Payne (esim. About Schmidt, Sideways, The Descendants). Ei Aki Kaurismäkeäkään voi ohittaa. Better call Saul-sarja. Sopranos. Jne. Vanhempia leffavaikuttajia ovat olleet esim Hal Ashby (Harold and Maude, Being there), John Schlesinger (Midnight cowboy). Jne. Kaikki nämä ovat hahmovetoisia, tragikoomisia, elämänmakuisia. Suunta sama jota kohti itsekin pyrin... tavalla tai toisella ja mainoselokuvan kestoon mahtuen." Mainituksi tuli myös ohjaamani vanha R-Kioski spotti: https://www.youtube.com/watch?v=-NRQn5FURak Lisäksi puhuttiin Lasse Virénin kultajuoksusta Münchenin olympialaisissa 1972: https://www.google.com/search?q=lasse+viren+kaatuu&sca_esv=566211836&tbm=vid&sxsrf=AM9HkKmdr3z2xoZ77ekv3opZGbfSTyKqaQ:1695025285805&ei=hQgIZbTMMPGMwPAPnfO0kAc&start=20&sa=N&ved=2ahUKEwj0oq6g3bOBAxVxBhAIHZ05DXI4ChDw0wN6BAgOEBs&biw=1646&bih=978&dpr=2#fpstate=ive&vld=cid:d720e2cf,vid:oaQlZOnQ_p8,st:0 Kuuntelemalla jakson selviää siis myös miksi Lasse Virénin juoksuilla on ollut Olli Rönkän uralle merkitystä! Suomalaisia mainoselokuvia palkitaan mm. seuraavien tahojen toimesta: Voitto: https://www.voittokilpailu.fi/ Effie: https://effie.fi/ Vuoden Huiput: https://grafia.fi/vuoden-huiput-paivitamme-verkkosivuja/ Kiitokset: Kaikesta some-avusta Virpille ❤️: https://www.vanelja.com/ Studion valaisujeesistä Mustoselle: https://www.jeannoel.net/ Jaksojen kansikuvasta mun naaman osalta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Youtube-kanavan kansikuvasta Riballe: https://www.ristovauras.com/ Direct Talk - suoraa puhetta ohjaamisesta.

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 3: Viivi Huuska https://viivihuuska.com/ Jaksossa käydään läpi superlahjakkaan Viivi Huuskan uran vaiheita ja pureudutaan syvällisemmin hänen visioonsa elokuvantekemisestä. Kansainvälistä uraa tekevä Viivi kertoo muun muassa kuinka meinasi jättää koko leikin kesken. Luvassa siis erittäin mielenkiintoinen ja koskettava jakso. Podin nauhoituksessa kävi ns. vanhanaikaisesti, eli äänityslaite tilttasi. Mutta onneksi varmistuksena toimineet kameroiden apuäänet tarjosivat mahiksen saada tämä merkittävä Viivin Direct Talk julki. Pistäkäähän kommenttia ja huomioita tulemaan, niin tästä kuin muistakin jaksoista. Kiitos. Lisäksi saa ehdottaa uusia haastateltavia tuleviin podeihin. Viivin ohjaamia spotteja, joista podissa puhutaan: Kalevala https://youtu.be/tKq4ITynMmU?si=SJOF8ceX6c53O7_3 Penny X Olivia Jones https://youtu.be/1s6X_1-QWPU?si=uQI0vo-W-4rNJELM Podissa mainitaan myös useita suomalaisia mainoselokuvaohjaajia, mm: http://miskoiho.com/, https://www.miikkalommi.com/, https://www.teemuniukkanen.com/, https://gouldezra.com/ Ohjelmassa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on vaikutusta kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. Jättiskiitokset: Vierailusta: https://viivihuuska.com/ Äänisäätökonsultoinnista: http://www.villehyvonen.fi/ Kaikesta some-avusta Virpille: https://www.vanelja.com/ Studion valaisujeesistä Mustoselle: https://www.jeannoel.net/ Jaksojen kansikuvasta mun naaman osalta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Youtube-kanavan kansikuvasta Riballe: https://www.ristovauras.com/

Direct Talk - Suoraa puhetta ohjaamisesta Podcast by Finn Andersson Jakso 1: Taito Kawata Ohjaaja ja Cocoa tuotantoyhtiön perustaja Taito Kawata kertoo ammatistaan ja urastaan. Jaksossa keskustellaan avoimesti ohjaamisen saloista ja mukaan mahtuu monta kiinnostavaa vinkkiä sekä kokemusta matkan varrelta. Keskustelut käydään Finn Anderssonin hellässä ohjauksessa, jossa hän antaa kollegoidensa puhua avoimesti työstään näkijöinä ja tekijöinä alalla, jolla on iso vaikutus kulttuuriimme ja käyttäytymiseemme. Ohjelmassa käsitellään mainoselokuvamaailmaa ohjaajien näkökulmasta. Ammatista kertomassa niin tuoreet, kuin pitkänlinjankin tekijät. Vieraiden kanssa käydään läpi heidän ammatillista tarinaansa jakaen samalla myös matkan varrella kertynyttä arvokasta oppia eteenpäin kuulijoille. Vinkit, linkit ja videot laitetaan jokaisen jakson yhteyteen ja niistä voi inspiroitua, niin alan opiskelijat kuin konkaritkin. Juttelun lomassa kaivaudutaan tarinankerronan syövereihin, puhumalla ennen kaikkea mainoselokuvaohjaamisesta mutta myös näkemyksestä, ideoista, visuaalisuudesta, oleellisen kiteyttämisestä, äänen merkityksestä, luovuudesta, ryhmätyöstä, asiakkaista, mainostoimistoista ja mediamaailmasta, tv:stä ja somesta, paineen siedosta, ilosta, pelosta, tunteista, huumorista, jatkuvasta kilpailemisesta, voittamisesta, häviämisestä, tuloksista, tutkimisesta, luottamuksesta, varmuudesta, genreistä, merkityksellisyydestä, päätösten tekemisestä, intuitiosta, sekuntipelistä, markkinoinnista, palkinnoista, budjeteista, itsensä myymisestä, yhteistyöstä, johtamisesta... Oikeastaan kaikesta mitä työssämme ohjaajina käymme läpi. Tervetuloa tutustumaan intohimo- ja kutsumustyötä tekevien tyyppien maailmaan. https://www.taitokawata.com/ Pyydän ohjelmassa vierailevilta myös pari omaa ja muiden työtä katsottavaksi: https://www.taitokawata.com/op-loksahdus/ https://www.taitokawata.com/new-gallery-2 https://vimeo.com/67122300 https://bwgtbld.tv/work/pantera-mercedes-benz-blowfish/ Inspisvinkit: https://shotdeck.com/ https://www.wedirectmusicvideos.com/ Kiitokset: Kaikesta some-avusta Virpille ❤️: https://www.vanelja.com/ Studion valaisujeesistä Mustoselle: https://www.jeannoel.net/ Jaksojen kansikuvasta mun naaman osalta Tevalle: http://tevajarvi.com/ Youtube-kanavan kansikuvasta Riballe: https://www.ristovauras.com/

Vuonna 1950 perustettu Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö lienee nimenä tuttu kaikille pohjoiskarjalaisille, mutta lopulta harva tietää kenen toimesta, miten ja miksi säätiö toteuttaa tehtäväänsä - ja mikä tuo tehtävä ylipäätään on. Tästä kertoo meille säätiön pitkäaikainen toiminnanjohtaja Satu Kokkonen. Satun kanssa jutellaan myös muun muassa siitä, miten säätiö eroaa yhdistyksistä, mistä säätiön varat tulevat ja mihin ne menevät, kuka päättää varojen käytöstä, miten säätiömaailma on muuttunut parissakymmenessä vuodessa ja millä euromäärällä säätiö on tänä aikana kulttuuria tukenut (isolla).  Lisäksi käymme läpi karjalaisuuden syvintä olemusta kuten Satu sen näkee, ja tietysti myös case Jokelaa ja kuinka se leimasi - ja jossain määrin leimaa edelleen - säätiön koko toimintaa.   Edistä osaltasi karjalaisuutta ja kuuntele!

Oikeastaan, minusta nimi on väärä. Voisiko nimi olla esim. Kansainväilnen erilaisuuden päivä? No, lailla kuitenkin luvataan, ettei ketään vammaista sorsia saa, jokaisella on oikaus päättää omasta kehostaan, samoin omista asioistaan. Olemme tulleet pitkän matkan niistä ajoista, kun vammaiset ei saanut päättää omista rajoista. Hänet vaivaistaloon tungettiin, tai unohdettiin omaisten hoteisiin. 'Vähän tätä vammaisuutta haluaisin laajentaa, eihän ketään lokeroida saa. Jos puhutaan erilaisuudesta, puhutaan oikeasti tasa-arvosta. Kaikkia kunnioittavasta tasa-arvosta. jossa ihmisarvo ei riipu pelkästään teoista, ihonväristä tai seksuaalisesta suuntauksesta, uskonnosta tai politiisesta suuntauksesta, mistään ulkoisista arvoista. Ihmisten lokerointi pahinmillaan masennusta aiheuttaa, Ainakin minä kärsin vammaisuuden leimasta vuosikymmeniä, ja nyt tarvitaan yhteisöllisyyttä rajat ylittäviä. Toivon tulevaisuutta parempaa, rakennetaan tästä maasta yhdessä oikea mallimaa. Ulla-Maija Mantere

Olimme puistokierroksella, oikeastaan aivan mahtavalla. Vaikka itse täällä asustan, sain puistoihin aivan uuden tuntuman. Oikeastaan, en edes ajatellut asiaa, jokapäivä kun niitä katsella saa. Kotka on kuitenkin puistoja pullollaan. oli mielenkiintoista kuunnella niiden tarinaa. Jokaisella on oma teemansa , jokaisessa voi jotain uutta katsella. Vaikka kaupunki onkin ”pussinperällä” ja siitä helposti ajaa ohi moottoritiellä, on kaupunki tutustumisen arvoinen, kesäisin varsin kaunis ja merellinen. Kotkaa puistojen Kotkaksi sanotaan, ja tämä nimitys todellakin ansaitaan. Löytyy monta palkittua puistoa, merenrantaa, jokisuistoa. Jokaisesta voisi kirjoittaa erikseen, mutta tämäkin kai riittänee? Ulla-Maija Mantere

Oikeastaan missä vain hommassa resursointi tulisi olla oikeassa suhteessa työn määrään. Näin myös kokonaisarkkitehtuurissa, mutta tässä on yksi iso mutta. Nimittäin se, että työn määrästä harvemmin on selvää kuvaa. Arkkitehtuuriinhan saa upotettua ihan niin paljon työaikaa kuin haluaa. Resurssikeskusteluun pääset vasta sen jälkeen, kun olet selvittänyt itsellesi ja muille, mitä kokonaisarkkitehtuuri organisaatiossasi tarkoittaa ja pilotoinut arkkitehtuurikuvausten tuottamista.

Vesi Meni uusiksi vesijohto keittiön, ja tunsin olevani lähes ”kädetön”. Mitä voin tehdä ruuaksi, tai taikoa astiat puhtaaksi? Haetaan vettä vessasta, sieltä sitä kuitenkin tulee hanasta, vain muutaman askeleen joudun ottamaan, toisaalla maailmassa veden voi joutua kaukaakin noutamaan. Tätähän piti ihan miettiä, ilman kiirettä, ilman viettiä. Jos ei koko ajan olisikaan hoppu, olisiko se maalimanloppu? Oikeastaan, meillähän on kaikki aivan hyvin, olo kiitollisuus tunteistamme syvin. Ulla-Maija Mantere

Eläimen kehonhuolto on yhtä tärkeää kuin ihmistenkin. Oikeastaan tärkeämpää, koska eläin ei osaa kertoa kiputiloistaan. Sariin voit tutustua täällä: https://www.koirakouluvisio.com/kouluttajat/paavilainen-sari.html Tiiaan voit tutustua täällä: https://www.luontaishoitolarephlex.fi/esittely/ Hosted on Acast. See acast.com/privacy for more information.

Ystävänpäivän spesiaalissa rakastetaan ja imelöidään sitten niin perkuleesti. Oikeastaan ehkä ennemmin kuitenkin pervoillaan ja rietastellaan. Revantiikkaa on ilmassa ja kuola, sekä sormukset, vaihtavat omistajaa. Tiedossa on kosintaa koneessa ja myös B-rapun salaisuuksia. Kiinnittäkää turvavyönne ja valmistautukaa kyntöön! --- Send in a voice message: https://anchor.fm/anna-kaisa-saarenp/message

1990-luvun alussa Kallio muutti vuodeksi Roomaan opiskelemaan Dante Alighieri -seuran ulkomaalaisille tarkoitettuun kielikouluun. Pian Kallio kuitenkin huomasi, että hän piti aivan toisenlaisista asioista, mistä oli aikaisemmin ajatellut pitävänsä. Kallio oli kuvitellut olevansa seurallinen ihminen, joka nauttisi suurkaupungin ihmisjoukoista. Oikeastaan hän halusi olla rauhassa ja huomaamaton. Ohjelman on toimittanut Juho Kankaanpää.

Tämänkertaisessa jaksossa Tuomas ja Lauri käyvät läpi politiikan viikkoa. Osansa saavat Saksan uusi hallitus (onnistui), Ruotsin uusi hallitus (ei niinkään onnistunut) sekä partiolaisten joulukalenterin ostamisen vaikeus. Lauri selittää energiamarkkinoita ja Tuomas kertoo, kuka on ollut tähän asti lyhyin presidentti virkakauden pituuden mukaan.

Maailman monista vaikeista kysymyksistä yksi on paljonko on paljon. Vastaaminen on mahdotonta, oli kyseessä sitten koirien ruokinta, ravitsemus tai aika ajoin jopa terveystutkimukset. Vastaus kun riippuu tilanteesta, yksilöstä ja kymmenistä muista tekijöistä. Podcast ei valitettavasti paljasta paljouden syvintä ydintä ja totuutta. Oikeastaan päinvastoin. Paljouden matematiikasta tehdään ehkä vielä sekavampi asia. Taka-ajatus ehkä lienee siinä, että ei pitäisi ylipäätään miettiä moista - vaikka usein sen kuvitellaankin olevan sama asia kuin kysymykset paljonko annan koiralle tai onko koirani sairas. Molemmissa esimerkeissä vastaus joudutaan aina miettimään koiran kautta. Koiran tarpeet ovat nimenomaan ison massan tyypillisiä vaatimuksia. Ne edellyttävät, että koira ei ole millään tavalla poikkeuksellinen, vaan on perusterve peruslaiska perusaikuinen. Tarpeet ovat eräällä tavalla koiran minimivaatimuksia, kun mietitään koiraa yhtenä eläinlajina. Kun aletaan laittamaan rinnakkain suolistosairas tai allerginen koira, ja radalla kilpaileva vinttikoira, agility-koira tai metsästyskoira, niin ei niillä ole paljoakaan yhteistä. Ei edes tarpeissa. Tarpeet eivät vastaa kysymykseen paljonko on paljon. Ne vastaavat aika ajoin kysymykseen koska on aivan liian vähän - eikä aina siihenkään. Koiran rasvantarve on tyypillisesti 15 - 20 % ruoka-annoksesta. Mutta osa tulee toimeen 10 prosentilla. Joku toinen saattaa vaatia 25 %. Rasvassa paljon on siinä vaiheessa, kun rasvan määrä alkaa syrjäyttämään muita ravintoaineita, käytännössä proteiinia. podcast sivuaa hetken aihetta miksi prosenttien vertailu lihapohjaisen raakaruokinnan ja kuivamuonan välillä on vaikeaa, kun mietitään merkityksiä (spoiler: liha on yksi raaka-aine, kun kuivamuonat ovat usean ruoka-aineen kokonainen annos) Määrän tarkka miettiminen o9n minun mielestäni matemaattisesti ajattelevien henkinen ongelma. Halutaan, että maailma rakentuu säännöille ja tarkkuus on ehdotonta. Valitettavasti ravitsemus, niin koirilla kuin ihmisilläkään, ei ole tarkkarajainen tieteenala. Se hyppii alalta toiselle ja elää harmaalla alueella. Siitä huolimatta ääripäät yleensä rajoittavat, ja suurin osa menee niiden väliin. Humanisteilla taasen saattaa olla tendessiä olla miettimättä riittävästi määrän merkitystä. Mutta rajatkaan rivät ole ehdottomia. Ne harvemmin ovat missään ja kun ehdottomuus on olemassa, niin se johtuu ihmisen tarpeesta vetää tiukka raja johonkin. Ei siitä, että asia itsessään olisi tarkka. Raja-arvojen ymmärtämättömyys on yhtenä syynä aiheuttamassa eläinlääkinnän kahta ehkä yleisintä hoitovirhetason virhediagnoosia: allergia ja munuaisten vajaatoiminta. Podcastissä viitataan Meta-foorumiin. Se on vahvasti Katiskaan liittyvä foorumimaailma, vaikka aiheiltaan se onkin paljon laajempi kuin vain koiriin keskittynyt. Löydät sen osoitteesta https://foorumi.katiska.eu Jos scrollaat tätäkin sivua aivan alas asti, niin löydät kohtuullisen usein päivittyvän listan foorumin sillä hetkellä tuoreimmista aiheista. Kun menet podcastin myötä entistä enemmän sekaisin siitä mitä sinun pitäisi tehdä ja mitä koira tarvitsee, niin buukkaa puhelinaika. Sinua kun ei kiinnosta mitä naapurin koiralle on tehty, tai mitä joku tuntematon some-koira saa. Sinua kiinnostaa vain oma koirasi ja mitä sen kanssa kuuluisi tehdä. Se asia on paljon helpompi selittää sinulle suooraan kuin yrittää jossitella ryhmissä ja foorumeilla. (Helpotin elämääni ja vähensin editointia. Siksi mukana on kaikki yskähdykset - jotka pyrin muuttamaan pärskähdyksiksi - ja tolkuttomasti itseään toistavia täytesanoja jaja, elieli, siissiis... jotka kertovat kuinka joudun pysähtymään miettimään mitä ihmettä olen selittämässä tai mitä minun pitikään selittää)

Bonus-jaksossa otetaan käsittelyyn kirja Huispaus kautta aikojen. Oikeastaan jaksossa tiivistetään kirja niin ettei just sun välttämättä tarvitse kirjaa itse lukea, vaikka se on suositeltavaa pelkästään kuvien perusteella. Tervetuloa mukaan! Seuraa meitä Instagramissa @laituripodcast ja etsi meidät Facebookista nimellä Laituri 9 ja 3/4 -podcast. #potterpodcast #suomipodcast See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Mitä doula tekee? Mikä doulan työssä on parasta, mikä vaikeinta? Miten seksuaalisuus ja synnytys liittyvät toisiinsa? Ja voiko doula olla mies? Vieraana doula ja doulien kouluttaja, Doula-akatemian perustaja Anna-Riitta Kässi. Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan!

Uusivuosi 2021 Uusivuosi, uudet kujeet, menneet ovat unohtuneet, tai, ainakin toivon niin, astutaan innolla uusiin saappaisiin. Opittiin vanhasta, iloitaan uudesta, kaikesta raikkaasta ja tuoreesta. Vaikka vanhaan emme enää palaa, ei kaikkea tarvitse tehdä salaa. Oikeastaan, ei edes voi, uusi aika uuden energian toi, jossa kaikki kuprut paljastetaan, ehkä yksi kerrallaan, ehkä isommassa ryppäässä, ja vaikka talvella pää voi ollakkin jäässä, niin osaan kuitenkin toivottaa kaikille uutta vuotta mahtavaa! Ulla-Maija Mantere

Johtamisesta yrityksiin ja yrittämiseen. Tämänkertaisessa Työelämästä Podcastin jaksossa käsitellään 13 minuutissa niin useaa asiaa, että yhtä kulmaa on melko lailla mahdoton tiivistää. Näin ollen listataankin poikkeuksellisesti ne asiat mitkä nousevat jaksossa esille. Mikäli nämä herättävät ajatuksia, niin pistä katseluun tai kuunteluun. Johtajuus on oikeasti raadollista, inhimillistä ja epätäydellistä tekemistä. Johtajat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Johtaminen vaatii tukea molemmasta suunnasta. Myös työntekijöillä on iso vastuu olla johdettavana. Alaistaidoista puhutaan paljon vähemmän kuin esimiestaidoista. Johtajan pitää ymmärtää missä on vahva ja missä tarvitsee apua. Oikeastaan se on sama kuin missä tahansa tiimin rakennuksessa. Vahvuudet täydentävät toisiaan ja lopputulos on osa-alueidensa summa. Yrittämisen paradoksi. Samaan aikaan kun yrittäjyyttä ihannoidaan ja nostetaan jalustalle, niin sitä pidetään myös ”liian helppona” tapana onnellisuuteen. Kaikki on hyvin niin kauan kun joudutaan painamaan 14 tuntisia työpäiviä niska limassa. Mut auta armias jos sitä kautta tienaa elantonsa, puhumattakaan esimerkiksi uudesta autosta. Eikö yrittäminen ole kuitenkin kaikille mahdollista? Eikä toisten onnistuminen ole kuitenkaan muilta pois. Mikä on yrityksien olemassaolon tarkoitus?

Ihmiset pelkäävät useita asioita koiriensa ruokavaliossa. Ne ovat usein samoja, joita pidetään epäterveellisenä omistajalle. Koira ei ole kuitenkaan ihminen ja se tarvitsee erilaista ruokaa kuin omistajansa, ja liha on silloin tärkein. Silti koiran ruokinnassa ei tarvitse pelätä suolaa eikä lihan väriä. Itseasiassa punainen liha olisi paras vaihtoehto koiralle. Podcast voidaan kiteyttää yhteen toteamukseen: punainen liha ei ole vaarallista omistajalle, eikä se ole haitaksi koirallekaan. Jotta tuohon toteamukseen päästään, niin taas kierretään pitkä matka mutkitelle ja asiasta toiseen hyppien. Punaisen lihan ja suolan kammoaminen tulee ihmisten omista terveysasioista. Ajattelutavassa muinainen Pohjois-Karjala projekti on tärkein. Itärajalla syötiin aikoinaan epäterveellisesti, tehtiin kovaa työtä ja kuoltiin sydänkohtaukseen keski-iässä. Syyksi nostettiin liiallinen suolan käyttö sekä punaisen lihan suuri osuus ruokavaliosta. Aidommin kyse oli kasvisten puuttuminen, karut elinolot, lapsuusajan aliravitsemus sekä kehno terveydenhoito. Ihmisten ruokintasuosituksia kuitenkin painotettiin ja samalla opeteltiin syömään järkevämmin. Kehitys oli järkevä ihmisille ja paransi terveydentilaa sekä leikkasi kuolleisuutta. Mutta tuo koskee koiranomistajia, ei koiria. Samalla opittiin syömään ravintolisiä. Jopa liioitellen, mutta valokeilaan saatiin uusiakin, jo unohdettuja asioita - kuten D-vitamiini. Unohdettuja siksi, että kalanmaksaöljy oli laajasti käytössä risitaudin ehkäisyssä, mutta kehityksen myötä sen käyttö unohdettiin (onneksi, nimim. kalanmaksaöljysukupolveen kuuluva). Sittemmin tuli pillerit kuvioihin ja samaan aikaan THL päätti romauttaa ihmisten D-vitamiinisaannin. Jotenkin se liittyy terveyteen, mutta en ole koskaan oivaltanut miten. Itselläni D-vitamiinitasot olivat kuitenkin vain niukinnaukin riittävät, vaikka koin huolehtineeni asiasta. Samalla hypätään ensimmäiseen sivujuonteeseen. Ravintolisien käyttöä omistajan omassa ravitsemuksessa pystyisi vähentämään lautasmallin avulla, mutta mitä sitten tehdään kun ei vaan halua? Minulle tulee vahvasti kasvispohjaisesta ruokavaliosta laihdutuskuurin aikana aivan tolkuton ummetus. Se ei jihdu sinällään kasvisruuasta, vaikka korkea kuitupitoisuus altistaakin. Se tulee ruuan vähyydestä. Koirilla yleisimmät ummetuksen aiheuttajat ovat liian vähäinen liikunta ja liian alhainen ruokamäärä, usein jopa päivätasolla, mutta varsinkin per annos. Uusi tietoisuus terveellisestä ruokavaliosta siirtyi myös koiriin. Ongelma on siinä, että siirto tarkoitti ihmisten ravintosuositusten ja lautasmallin kopiointia koiran ruokakippoon. Se on väärin, koska koira ei ole ihminen. Yhtä vähän lintua, marsua tai akvaariokalaa voi tai saa syöttää kuin ihmistä. Sitten siirrytäänkin toiseen sivujuonteeseen. Syy siihen, että ei tajuta erottaa koira ihmisestä, on koiran inhimillistäminen. Oman käsitykseni mukaan se jihtuu vahvasti siitä, että ihmisiltä puuttuu ihmissuhteet tai suhteet muihin ihmisiin on tavalla tai toisella vääristyneet niin odotusten kuin oletustenkin mukaan. Kun lemmikki korvaa ihmiset, niin ihminen alkaa suhtautumisessaan muuntamaan koiraa ihmisen rooliin, koska on sosiaalinen laumaeläin. Mutta se ei toimi, aivan yhtä vähän kuin että marsu olisi koiran laumakumppani tai russeli hevosen. Ihmisten ruokapyramidi ei kerro ruoka-aineryhmien tärkeyttä. Se kertoo vaadittavat syöntimäärät, jotka perustuvat niin ravintoaine- kuin energiatiheyteen. Sen jälkeen asian lipsahti käsistä ja siirryin suoraan hevosten ruuansulatukseen ja siitä seuraavassa hypyssä selittämään miksi hevosten syömättömyys ja koirien jatkuva syöminen aiheuttaa kummallekin ruuansualtusongelmia. Syy on eläinlajille väärä tapa altistua vatsahapoille - hevosella on oltava koko ajan ruokaa, koska sillä on keskeytymätön ruuansulatus, mutta koiran pitää syödä paljon harvakseltaan, jotta sillä ei olisi keskeytymätöntä ruuansulatusta. Eläinlajit määräävät omat taroeensa, ei miten ihmisellä asiat ovat. Tarkoitus oli kuitenkin muistuttaa, että koiran ravintopyramidi oli täysin päivastainen ihmisten malliin. Siksi kumpaakaan mallia ei voida siirtää toiselle. Terveillä koirilla kaksi tai kolme ruokintakertaa ei perustu koiraan, vaan omistajaan itseensä - ja omistaja heijastaa omat halunsa koiraan. Koiralle terveellisin tapa syödä olisi kuitenkin kerran päivässä melkein joka päivä.  Ihminen saattaisi aika ajoin tarvitakin suolaa lisää, varsinkin jos jodioidun pöytäsuolan käyttöä on leikattu piilosuolapelon takia tai hikoillaan paljon kuntoilun yhteydessä, mutta koiralla ei ole varsinaista lisäsuolan eli natriumin tarvetta oikeastaan koskaan. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin että lisäsuola olisi koiralle haitallista, Koira saa natriumin ja kloorin ravinnostaan. Määrä lähtee helposti kohoamaan, jos ruuan osana käytetään munuaisia tai vaikka haetaan jodia tai kaliumia mineraalisuolasta. Koiralla on petona korka suolan sietokyky, aivan samoin kuin vaikkapa A-vitamiininkin suhteen. Se tarkoittaa sitä, että suolan saantia ei tarvitse koskaan terveellä koiralla miettiä tai laskea - ellei ole utelias. Punaista lihaa tutkittiin ongelmien aiheuttajana siksi, että sitä syötiin eniten. Mutta se oli enemmältikin seuraus, ei syy. Oikeastaan mitään muuta kuin punaista lihaa ei ollut. Broileri löysi itsensä suomalaiseen ruokapöytään vasta 80-luvun alussa ja 10 vuotta aiemmin moista ei ollut edes olemassa. Joten lähelle nykyaikaa ainoa korvike punaiselle lihalle oli kala, ja se mahtui ruokavalioon ainoastaan rannikkoalueilla. Merialueella syötiin silakkaa ja sisämaan järvialueilla muikkua. Ylipäätään lihan syöminen niissä määrin kuin sitä nykyään kulutetaan on uusi asia. Kivikautista ruokavaliota suosivat mielellään puhuvat metsästäjäkeräilijöiden ruokavaliosta ja ohittavat sen, että moinen syöminen loppui kivikauden loppuessa, metsäsuomalaisia lukuunottamatta. Keskiaikaisissa kaupungeissa, itseasiassa jo aiemmin viikinkikaudella, syötiin vahvasti viljaa ja naurista, lihaa nähtiin harvoin - ellei kuulunut varakkaaseen luokkaan. Siitäkin vähästä katolisen kirkon monet paastopäivät kielsivät lihan ja sen tilalla syötiin kalaa. Useimmiten suolattuna. Paitsi, jos kuului työväkeen, eikä talo tarjonnut paastokalaa. Taas poiketaan hieman syrjäteille ja muikun myötä ihmettelen miten Pohjois-Savon maitokarjan laitumet kyettäisiin muuttamaan tuottavaksi viljelymaaksi. Levesyasteet ja maaperä kun eivät muuksi muutu, vaikka kuinka haluttaisiin palata Babylonin aikoihin ja laittaa koko kansa maata viljelemään. Punaista lihaa koitetaan välttää, jopa pelkokertoimeen asti, koska punainen liha lisää tulehduksia punainen liha altistaa paksusuolen syövälle Kumpikaan väite ei sinällään pidä paikkaansa. Se, että (punaisesta) lihasta saadaan rasvahappoa arakidonihappo, josta valmistetaan mm. tulehdusvälittäjäaineita, on päätetty ymmärtää niin, että (punaisen) lihan rasvan sisältämä arakidonihappo aiheuttaisi tulehduksia. Ei se sitä tee. Tulehdusvälittäjäaineet reagoivat tulehdustiloihin, joka on eri asia. Jopa asiateksteissä törmää väitteeseen, että omega-3 rasvahappojen EPA ja DHA lisääminen vähentäisi arakidonihapon tuotantoa, koska kilpailu arakidonihappoa tuottavasta entsyymistä vähentäisi tuotantoa. Tuo ei pidä millään tavalla paikkaansa. Ensinnäkin lihasta nimenomaan saadaan arakidonihappoa suoraan (hassua, että kaikilla syötävillä eläimillä se on ollut oleellinen osa niiden aineenvaihdunnan vaatimia rasvahappoja). Toiseksi, entsyymikilpailu tapahtuu vain, kun muutetaan perus-omega-6 rasvahappo linolihaposta (LA) ja samaan aikaan perus-omega-3 rasvahaposta alfalinoleenihappoa (ALA) reitin kautta kuutosissa arakidonihappoa ja kolmosissa EPA:aa. Mutta lihasta saatiin suoraan arakidonihappoa riittävästi (joka on de facto koirille ehdollisesti välttämätön ja kissoille käytännössä välttämätön rasvahappo), joten muunnoksella LA:sta ei ole merkitystä, ja EPA on jo mikä on, ei siihen tarvita enää muunnosta. EPA/DHA-lisä vähentää hieman tulehdusreaktioita, mutta aivan toista kautta. Linolihappo on ehdottomasti välttämätön rasvahappo. Yksi sen merkityksellinen rooli on ihossa ja puutos aiheuttaa mm. ihon kuivumista, hilseilyä ja kutinaa. Siksi suosittelen aina iho-oireisille perusruuan rasvamäärän lisäämistä, koska jos rasvaa saadaan grammoina liian vähän, niin silloin saadaan liian vähän myös tärkeintä rasvahappoa linolihappoa. Linolihapon tärkein saantitie on lihan rasva. Jossain määrin myös osa kasviöljyistä. Sen sijaan niin usein ehdotettu, ja käytännössä aina tyrmäämäni, omega-3 lisät kalaöljynä eivät käytännössä tee mitään hyödyllistä, iho-oireissakaan. Myös kolesterolia pelätään rasvoissa, ja varsinkin punaisen lihan rasvassa. Se on suora kopio ihmispuolelta, ja täysin väärä. Koira säätelee kolesterolia tehokkaasti maksassa ja rasva-aineenvaihduntansa kautta, eikä koiralla ole koskaan mitään terveysriskejä kolesterolista. Jos verikoe näyttää korkeampaa kolesterolia, niin joko on juuri syöty tai rasvaa tarvitaan kolesterolin kuljettamana. Se, että omistaja voi kuolla sydänkohtaukseen pitkäaikaisen korkean kolesterolin seurauksena, on vain ja ainoastaan omistajan ongelma. Se muuttuu koiran ongelmaksi vasta sitten, jos omistaja ei anna ruokaa tuuperrettuaan lattialle. Punainen liha altistaa suolistosyöville, ja varsinkin paksusuolen syövälle. Paitsi että ei altista. Ei ole koskaan altistanut. Kyse on lihajalosteista (luonnollisuusihmiset riemuitsee, koska nyt prosessointi on paha). Omistaja alentaa riskiään syömällä vähemmän meetvurstia ja grillimakkaraa ja koiraa harmittaa, koska makupalojen saanti vähenee. Mutta jos koiralta otetaan nakit pois tuon pelon takia, niin liioitellaan. Nakit eivät ole sinällään terveellistä ruokaa, mutta eivät ne koiran suolistoa riko. Jos saman pelon takia poistetaan myös (punainen) liha, niin siirrytään liioittelusta vahvasti ruokintavirheen puolelle. Punaisen lihan ravintoarvot ovat parempia kuin valkoisen. Hiukan, ja useimmiten merkityksettömästi, mutta on kuitenkin. Kalaa ja lihaa taasen ei pitäisi sinällään laittaa edes vastakkain, sillä vaikka kalankin liha on perusteiltaan vastaavaa kuin maaeläinten, niin se on kuitenkin niin aminohappo-, mineraali- kuin rasvakoostumukseltaan sen verran erilaista, että vertailu on turhaa. En sano sitä podcastissä, mutta kala täydentää punaista lihaa. Sen sijaan jos pohja on kalalla, niin samaa etua ei saada käyttämällä punaista lihaa täydentäjänä - silloin aletaan poistumaan optimista. Mutta tuokin on nippelitason rakettitiedettä, ei varsinaisesti merkityksellinen asia. Punainen liha ei ole yleisin allergian aiheuttaja. Ei ole koskaan ollut. Ehdottomasti suurin osa allergisiksi diagnosoiduista ei ole koskaan edes saanut punaista lihaa, nautaa tai mitään muutakaan. Ne ovat saaneet broileria, joskus kalkkunaa, viljoja, perunaa ja hernettä. En osaa muutenkaan päättää kumpi on suurempi hoitovirhe ja osoitus eläinlääkärin laiskuudesta, haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hoitaa koiraa: allergiadiagnoosi itsessään vai sen hoitoon määrätyt funktionaalisten ruokien häpeäpilkut anallergenicit ja hyporuuat. Se, että punaiseen lihaan perustuvat tuotteet eivät aina kuitenkaan sovi koiralle, johtuu monista muista syistä. Sellaisista kuten huonosta laadusta, kehnosta sulavuudesta tai koiran muista terveydellisistä ongelmista. Kyse on kuitenkin aina ruuasta, ei siitä minkä väristä liha on. Koska kiukutteluun päästiin, niin ei voida ohittaa kollageenituotteina nivelten hoitoon myytäviä vedätyksiä. Ne ovat broilerin rustoa ja sitä saa paljon enemmän huomattavasti halvemmalla mistä tahansa broilerin jauhelihasta. Niveliähän moinen teurasjäte ei tietenkään hoida. Punainen liha on mahdollisuus, ei uhka. Mutta jos joutuu miettimään koiran ongelmia ruuan kautta, niin miettikää ruokaa kokonaisuutena ja mistä oleellisista komponenteista se koostuu. Lihan väri on totaalisen toissijaista. Koira ruokintaan kuin koira. Ihminen ei ruoki muitakaan lemmikkejään kuten itseään, joten miksi koiraa pitäisi kohdella eri tavalla? Podcastissä mainittiin Meta-foorumi. Se on Katiskan virallinen keskustelufoorumi. Monellakin tapaa kuin Facebook, mutta parempi, laadukkaampi ja paljon toimivampi. Tutustu, testaa ja kokeile.

Koirien syömistä murehditaan määrällisesti useimmin. Johtunee siitä, että tapoja ruokkia koira on lähes yhtä montaa kuin on koiranomistajia. Mutta jos ihmetellään päivittäisten arkiasioiden yksittäistä asiaa, niin ykköseksi - tai ainakin kärkikahinoihin - nousee kysymykset koiran juomisesta. Ne keskittyvät aina äärilaitoihin: miksi koira juo liian vähän tai miksi koira juo liikaa. Oikeastaan koskaan liian vähän tai harvoin juominen ei ole aito ongelma, mutta liian paljon juominen onkin yleensä merkki jostain ongelmasta. Koirien nestesaanti tapahtuu kolmea kautta: ruuasta juomalla aineenvaihdunna kautta rasvaa poltettaessa energiaksi Koiran tarpeeksi ilmoitettu 0,5 dl/kg ei tarkoita koiran juomismäärää. Se kertoo koiran tyypillisen nestetarpeen eräällä tavalla neutraalissa olosuhteissa normaalilla painolla koiran syödessä ylläpitotason kuivamuonaa kaksi kertaa päivässä turvotettuna pieneen määrään vettä. Ruoka pitäisi olla ensisijainen tapa saada nestettä ja juomisella katetaan mahdollinen kohonnut tarve. Metabolinen vesi on vähäisin määrällisellä merkityksellä, mutta koiran fysiologiassa aktiivisilla matalan rasvaprosentin koirilla akuutissa tarpeessa hyvinkin merkityksellinen - jo pelkästään siksi, että se on nopein tapa. Myös koiran ruumiinrakenne vaikuttaa myös koiran nestetarpeeseen. Koiran ruuan koostumus taasen säätelee paljonko ja kuinka nopeasti vesi saadaan koiran käyttöön. Yleensä nesteytys, tai jopa perustason nestesaanti, kannattaa aina toteuttaa ruuan kautta. Lihan määrää ei voida kalorien takia nostaa päättömästi, mutta esimerkiksi myös piimä pakottaa vedensaannin ruuansulatuksen kautta  Juomismurheet näyttäisivät jakautuvan ruokintatapojen mukaan: kuivamuonaa käyttävät ihmettelevät liiallista juomista koiraan raakaruokkivat murehtivat, kun koira ei juo Tuo kuvaakin sitä merkitystä, joka ruualla on koiran nestesaantiin ja sitä kautta janontunteeseen. Kuivamuoniin liittyviä kysymyksiä on enemmän, koska suurin osa ruokkii kuivamuonilla. Siksi myös kysymykset liiasta juomisesta nousevat useimmin näkyviin, jolloin se alkaa vahvistamaan käsitystä, että liiallinen juominen on merkki vakavasta ongelmasta. Useimmiten ei ole, mutta toki huolta lisää sekin, että juominen voi olla myös merkki munuaisten vajaatoiminnasta tai koiran diabeteksestä. Turvottamattoman kuivamuona syöminen ei muuten aiheuta jotain hallitsematonta turpoamista vatsassa. Se alkaa sulamaan aivan kuin kaikki muukin ruoka. Kuivamuonan sulamisajan hitaus verrattuna lihaan johtuu kahdesta syystä: kuivamuonien raaka-ainekoostumuksesta kuivamuonat ovat kovaa ruokaa Se, että iso määrä kuivamuonaa aiheuttaa janon, johtuu yhdestä ja vain yhdestä syystä. Se on turvotettunakin kuivempaa kuin liha. Tarkoittaa sitä, että silloin koiralta jää vajaaksi tärkein tapa saada nestettä, eli syömisen kautta. Jos omistaja syö keittoa, niin siitä ei tule sen kummallisempi jano. Sen sijaan paketillinen näkkileipää aiheuttaa janontunteen, eikä se liity mitenkään siihen, että näkkileipä alkaisi jotenkin mystisesti turpoamaan vatsassa. Se johtuu vain siitä, että ei saada ruuan mukana nestettä. Raakaruokinnassa koirat vähentävät usein juomistaan huomattavastikin. Se johtuu siitä, että lihasta on 60 - 80 % vettä. Kilo lihaa antaa silloin 6 - 8 dl vettä ja se näkyy suoraan juomisessa. Ei ole tarvetta juoda, koska osa saatu ruuasta vettä, eikä vaan ole jano. Kun valokeilaan nousee omistajan  mielestä liian vähäinen juominen, niin käytännössä aina kyseessä on täydellinen epäluottamus koiran janontunteeseen. Koira juo kun sillä on jano ja on juomatta, jos ei ole jano. Omistajan oma juominen, joko janoonsa tai uskottaessa jatkuvam tissuttelun terveysvaikutuksiin, on omistajan asia, eikä sitä saa heijastaa koiriin. Koirat, joilla on jokin perussairaus, ovat eriasia. Silloin sairaus voi vaatia ylimääräistä nestettä, joko ruuassa tai juotettuna. Virtsatiekivet (tai tutummin lyhenettynä virtsakivet) ovat tyypillinen esimerkki. Silloinkaan kyse ei kuitenkaan ole siitä, että koira itsessään tarvitsisi enemmän nestettä, vaan että liian suurta nestemäärää käytetään tukihoitona. Urheilevien koirien puolella ylijuottaminen on vahva tapa, josta olisi syytä päästä eroon. Varsinkin agility on tunnettu ylijuottamisesta. Suurelle määrälle nestettä ei ole mitään tarvetta eikä perustetta, mutta sillä saadaan helposti elektrolyyttivaje aikaiseksi, varsinkin kaliumista. Kuten aina, niin tämäkään ei ole täysin mustavalkoinen asia. Osa koirista tarvitsee hiukan nestetankkausta, varsinkin jos ne käyttävät paljon ja taukoamattomasti ääntään. Pidempien matkojen valjakkokoiria on pakko juottaa, koska läähätys ja pitkäkestoinen rasitus kuluttaa nestettä. Mutta on ymmärrettävä, että nuo ovat poikkeuksia, eivät koko harrastavaa koirakantaa ohjaavia. Podcast: Koiran (yli)juottaminen Juomisen riittävyyttä tai liiallisuutta on mahdotonta laittaa yksinkertaiseen sääntöön. Sitä voi kuitenkin arvioida virtsan värin ja määrän kautta koira virtsaa huomattavan usein, paljon ja virtsa on väritöntä, niin koira on juonut liikaa (tai sillä on terveydellinen ongelma, kuten urheilevilla ylirasitus) koira virtsaa harvoin, vähän ja huomattavan tummaa, niin koira on saanut nestettä aivan liian vähän, ja on kuivumassa Kummassakin tapauksessa satunnainen ei tarkoita yhtään mitään. Ne muuttuvat merkeiksi jostain ongelmasta vasta ollessaan jatkuvia tai toistuvia. Huomaa: Jos koiran elämässä ja ruokinnassa ei ole muuttunut mikään, mutta juominen lisääntyy yhtä äkkiä, niin siinä kannattaa olla hieman hereillä. Ylipäätään koiran selittämättömästi muuttunut käytös ihan minkä tahansa asian suhteen on aina merkki jostain ongelmasta - tai ongelman ratkeamisesta, jos muutos on positiivinen. Huomattavasti lisääntynyt juominen on kivun sijaistoiminta Jos kyseessä on narttu, jolla on kiima loppunut alle 2 kk aiemmin, niin kohtutulehduksen riski on otettava vakavasti huomioon

Tässä ohjelmassa palaamme urheilumuistoihin, jotka ovat saaneet katsojat ja selostajat sekoamaan riemusta, ja keskustelemme voittamisesta. Vieraina: Risto Pakarinen, Charlotte Kalla ja Teddy Lucic. "Hopeaa tulee, Ruotsi kultaa, Suomi hopeaa, ja Saksa pronssia, mahtavaa!" Suomen Ylen selostaja hehkuttaa Sotjin olympialaisissa vuonna 2014. Ruotsin Charlotte Kalla on juuri kirinyt Suomen ohi voittoon naisten viestin loppumetreillä. Oikeastaan kukaan ei harmittele, että Ruotsi voittaa, vaan suomalaiset iloitsevat hopeastaan. Tässä ohjelmassa Torniolaaksossa kasvanut Charlotte Kalla kertoo, miltä tuntui ylittää maaliviiva tuona hetkenä, ja mikä sai hänet kirimään uskomattomalla tavalla voittoon. Ohjelmassa keskustelemme myös siitä, miten juuri jääkiekossa Suomen ja Ruotsin vastakkainasettelu on ollut niin kovaa. Koko Suomi sekosi, kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa vuonna 1995. Suomalaiset juhlivat villisti Helsingin ja Tukholman kaduilla, ja Torniossa suomalaiset ajoivat autokulkueissa rajan yli Ruotsiin juhlimaan ja ehkä myös ilkkumaan ruotsalaisille. Palaamme myös Ruotsin suuriin juhliin kesällä 1994, kun Ruotsin miehet voittivat jalkapallon MM-pronssia. Teddy Lucic oli alun perin ajatellut seuraavansa kisoja katsojan paikalta, mutta kesän aikana hänestä tulikin yksi pronssijoukkueen sankareista. Hanna Sihlman hanna.sihlman@sverigesradio.se

Rekrytoinnin isoimmat kompastuskivet Työelämästä -podcastin kolmannen kauden viimeisessä jaksossa pyöritään rekrytoinnin ja siihen liittyvien kompastuskivien ympärillä. Oikeastaan alkuperäinen ajatus oli käsitellä asioita pintapuolisesti ja tuoda näkemyksiä enemmän mm. työnhakijan näkökulmasta. Mutta kuten monilla hyvillä keskusteluilla on tapana, lähdettiin vähän rönsyilemään aiheen ympäriltä ja päädyttiin myös syvempään päätyyn. Voisiko rekrytointia alkaa ajatella yrityksen strategiaa tukevana, pitkäjänteisenä toimintana, pystytäänkö rekrytoinnilla ratkomaan organisaation hallinnollisia ongelmia, käytetäänkö rekrytoijien kompetenssia oikein vai sammutetaanko vain tulipaloja. Toimitaanko laajavaltaisesti ja proaktiivisesti, vai törmätäänkö samoihin kompastuskiviin kuin aina aiemmin. Muutamia vinkkejä tarjolla myös haastattelutilanteihin molemmin puolin, esimerkiksi miksi ei pitäisi kysyä heikkouksista.

Intuition käyttäminen rekrytoinnissa Järjestyksessä ensin mainitulla termillä on monta nimitystä, niin kuin rakkailla lapsilla monesti on. Itseasiassa parempi voisikin olla sanoa, että termiä käytetään laajasti selittämään mm. perstuntumaa, alitajuntaa, kokemusten tuomia signaaleita kuin puhdasta mutuakin. Parhaimmillaan äärettömän hyvä ohjaaja ja pahimmillaan ladattu ase täysin väärissä käsissä. On erittäin tärkeää ymmärtää konteksti, jossa intuitiota käytetään ja mitkä sen mahdolliset vaikutukset ovat. Jos intuitioon perustuen päättää syödä tänään pastan sijaan kalaa, niin seuraukset tuskin ovat katastrofaaliset. Sen sijaan ne saattavat hyvinkin olla sellaiset, jos esimerkiksi rekrytointipäätös tehdään puhtaasti ”kädenpuristusfiiliksen” pohjalta. Silloin kyse ei olekaan enää intuitiosta vaan mutusta, joka pohjautuu arvailun lisäksi usein myös ennakkoajatuksiin ja oletuksiin, joilla lopulta vaan vahvistetaan omia biaseja. Parhaimmillaan intuition takana on käytännön kokemusta, osaamista sekä analyyttista ja objektiivista tiedon käsittelyä. Eli raamit tulevat sieltä, ja intuitio ohjaa osuman maaliin. Työelämästä -podcastin kolmas jaksosarja käynnistyy näissä merkeissä. Oikeastaan tämä aihe oli katalyytti Susannan päätymiseksi meidän vieraaksi

Empatia, uupumus, suorittaminen ja tehokkuus. Työelämästä -podcastin toisen kauden viimeinen jakso käsittelee edellä mainittuja aiheita. Mietin pitkään, että saanko kirjoitettua tästä yksittäistä postausta joka kattaisi koko viisitoistaminuuttisen. Lopulta totesin, että se on täysin mahdoton tehtävä ainakin 1250 merkkiin puristettavaksi. Näinpä ollen listaan tähän asioita mitä jaksossa käsitellään. Kerron jaksossa myös omasta ajankäytöstäni, mistä saan tasaiseen tahtiin kysymyksiä. Yleensä ne liittyvät aikataulujeni ja tekemisieni organisoimiseen koska olen monessa mukana. Varsinkin kun kerron, että herään arkisin ilman kelloa, vedän rauhassa kuntopiirin, koiralenkin ja aamukahvin ennen päivän askareita. Out-of-office on lähtökohtaisesti 8-10 välillä ja perjantai-iltapäivät ovat pyhitetty jääkiekolle. Lopulta kyse on vaan priorisoinnista, järjestelmällisyydestä ja tehokkuudesta. Vaikka itselläkin on useita työkuvia, rooleja ja tehtäviä niin sen kaiken ei pidä olla musertavaa. Priorisoin tehtäviä seuraavan 2-4 päivän osalta. Mihin pitää pureutua, mitä pitää saada valmiiksi ja (tärkeimpänä) mitä ei tässä kohtaa tehdä. Silloin ne kaikki lukuisat tehtävät eivät myöskään paina kiireen tuntuna hartioilla samanarvoisina. Tämän mukaan määrittelen sitten kalenterin ja paikallaolon eri rooleissa. Tällä tavalla minulla on myös tarvittavasti vapaa-aikaa, sekä aikaa yleisesti myös ex-tempore asioille

Matkustusrajoitukset ovat tehneet kotimaan matkailusta huippusuosittua. Oikeastaan se kuitenkin on aika karseeta. Heikelä & Koskelo paketoivat maailman 23 minuutissa. Uusi jakso Facebookissa ja YouTubessa joka arki-ilta klo 18.

Mitäs jos rekrytoinnissa käytettäisiin enemmän rohkeutta? Kolmannessa jaksossa keskitytään vahvasti työhaastatteluun tilanteena. Oikeastaan koko työhaastattelu termin voisi muuttaa, kuten ollaan aiemmin jo todettu. Kyse on loppupeleissä molemminpuolisen sopivuuden löytymisestä. Eli molemminpuolista keskustelua siitä, miten nämä kaksi osapuolta sopivat yhteen. Tästä päästään myös siihen, että keskustelutilanteenkin pitäisi lähtökohtaisesti olla mahdollisimman rento, ja hakijalle sopiva. Se ei välttämättä ole yrityksen omat tilat, eikä useamman ihmisen toimesta. Saisiko keskustelusta enemmän irti jos se tehtäisiin neutraalilla maaperällä. Miten osataan tehdä oikeat valinnat ja mistä näkökulmasta. Miten haastatteluissa voitaisiin kaivaa esille motivaatiot ja taustalla olevat vaikuttimet oikeilla kysymyksillä. Uskalletaanko murtaa perinteisiä kaavoja niin haastattelussa kuin valinnoissa. Mitäs jos sen 3-5 vuoden kokemuksen sijaan korostetaankin motivaatiota ja intohimoa. Uskalletaan tehdä päätöksiä rohkeasti intuitiolla. Lopuksi yksi hyvin tärkeä pointti itse hakuun. Uskalletaanko lopettaa heti kun sopiva ihminen on löytynyt, vaan tehdäänkö siitäkin kilpailu missä haetaan yksisarvista. Luodaanko tällä pohjaa luottamukselle.

Kymenlaakson indiekenttä ei turhia ketään kumartele – herkimmilläänkin huhtikuun yhtyeemme laittavat kuuntelijan tanssimaan hirsipuutanssia... Rock rulaa Laaksossa, joten vauhtia piisaa! Tähtivieraanamme tässä kuussa PelastaBandi.com- ja Pliide.fi-sivustojen mastermind Riikka Koksu. Lisäksi saimme etäyhteyden päähän myös pari artistivierasta; Bad Mankeysin Tarmon sekä The Gallows Dance-yhtyeen Antin. Kaikkien kolmen haastattelut kokonaisuudessaan myös katseltavissa ja kuunneltavissa Episodeissa VI-VIII. Jakson ajastus lopussa. 01. Choo Choo Juggernaut (Kouvola, garagerock) Alkujaan Jani Orpanan DIY-sooloprojekti tylsyyttä ja apatiaa vastaan. Ensimmäinen albumi CHOO CHOO JUGGERNAUT (2017) ja toinen TUNES FROM THE WAYSIDE (2019), lisäksi kahden biisin singlelevy THEN YOU CAME AROUND/SIDEWAYS (2018).  Ensimmäinen live-keikka ja kokoonpano ilmoitetaan myöhemmin.  LINKIT: Facebook + Spotify ja Youtube Terveiset: Tulkaa keikkakuntoa tarkastamaan, kunhan näistä karanteeneista päästään!   02. Bad Mankeys (Kouvola, rock) Bad Mankeys on sähisevä Hard Rock bändi Kouvolasta. Teemme nyt kolmatta levyämme kaikessa rauhassa, sillä kiire ei tunnu kyllä olevan tässä ajassa mihinkään.  Ensimmäisen ja toisen levyn teon aikana Kiersimme myös Suomea,Ruotsia ja Viroa. Oikeastaan niin kauan kuin rahat ja pää kesti krapulaa. Nyt päätimme jättää nuo pienimmät tunnelmanurkat kiertämättä levynteon ajaksi, joitakin tilaushommia lukuunottamatta.  No, rokin soittaminen on hiton hauskaa ja sitä kautta me yhdyttiinkin yhtyeeksi. Tekeminen halutaan pitää lähellä rytmin ja improvisaation ydintä, jonka ainakin allekirjoittanut on huomannut usein. Bändin laulajana olen monasti kotona pyöritellyt ja hinkannut mitä kummallisimpia sointukiertoja vain ymmärtääkseni, ettei porukalla jammatessa toimi.  Rytmiä, räminää, huutoa, iloa.  Sitä on Rock.   03. HItto (Kotka, Rhythm & Blues) Hitto perustettiin kevättalvella 2011, ja yhtye on sen jälkeen heittänyt kymmenkunta keikkaa vuodessa. Toimintalue on rajoittunut Kymenlaaksoon.  Soitamme suomenkielistä rytmibluesia, jossa paino sanalla blues.  Muusikot: Mikko Bly basso, Risto Ahola kitara, Markku Jämsen rummut ja taustalaulu, Matti Tieaho, laulu, kitara ja huuliharppu.  Julkaisimme ensimmäisen cd-albumimme Kovaa seksiä vuonna 2014. Toinen albumi Aina mielessä julkaistiin 2019. Molemmat albumit löytyvät myös tärkeimmistä striimauspalveluista. Kuten niistä kuuluu, asialla ovat kaiken kokeneet pelimiehet, jotka puhuvat pääosin fyysisestä rakkaudesta. Yhteiskunnalliset jollotukset jätämme nuorempien haltuun.  Olemme jo setämiehiä, sillä olemme soitelleet erilaisissa kotkalaisyhtyeissä jo 1970-luvulla. Tieaho ja Jämsen soittivat 1980-luvulla legendaarisessa Peipposet-orkesterissa, joka teki lyhyen kiertueen Neuvostoliitossa ja julkaisi singlen Kotkan Kerttu (Bluelight Records). Iästä huolimatta olemme vaarallinen lavabändi, varsinkin Tieahon välispiikit voivat satuttaa ja nolostuttaa. Myötähäpeä on keikoillamme aina vahvasti läsnä.  Keikat koronan takia jäissä. Kolmas albumi ilmestynee sen vuoksi jo mahdollisesti vuonna 2021.  LINKIT:Juha Metson ohjaama musiikkivideo Aina mielessä (julkaistu helmikuussa 2020) Albumit löytyvät kaikista striimauspalveluista. (Kovaa seksiä, Aina mielessä) Hiton kotisivut  Hiton sähköposti: hittorb@gmail.com  Hitto Twitterissä: hitto@Hitto_soikoon  Hitto Instagramissa: hitto-soikoon PARASTA KOTIKULMILLA: Ravintola Kairo on keikkapaikka, jossa menneisyys lyö tulevaisuutta kasvoille:)  Pub Albert Kotkankadulla on intiimi kulttuurikapakka, jossa yleisö on kriittistä mutta myös palkitsevaa.    04. Riikka Koksu (PelastaBandi.com & Pliide.fi) LINKIT:PelastaBandi.comPliide.fi   05. The Gallows Dance (Kouvola, murhafolk) Murhaballadeita, okkultistista folkia, henkiinherätettyjä Amerikan kansanlauluja kouvolalaiseen melankoliaan hukutettuna, tummasävyisiä duettoja ja pikimustaa huumoria. The Gallows Dance on Kouvolassa 2017 perustettu puoliakustinen hautajaissaattue, joka esittää tanssimusiikkia perkeleenpalvojille. Hiipunutta tarinankerronnan perinnettä elvyttävä monttubilebändi lapioi yleisölleen tarinoita surmista ja surullisista ihmiskohtaloista iloinen pilke silmäkulmassa kiiluen. Kettingit kolisee, banjot soi, kitarat vinkuu ja kuulijan saappaat tamppaa takuuvarmasti lattiaa. Taivaallisen heleistä demonisen tummiin sävyihin yltävä naissolisti saa hetkittäin seurakseen matalalla resonoivan mieslaulun.  Hyvään keikkatahtiin ehtinyt yhtye on lukuisten suomalaisten kaupunkien lisäksi ehtinyt soittaa Saksassa, ja lämmitellä niin Jayke Orvista, Autiomaata kuin Lasten Hautausmaatakin. Alkuvuodesta 2019 julkaistu ensi-EP on saamassa jatkoa täyspitkästä albumista.  The Gallows Dance on: Neme – laulu, kettinki Carlos – kitara, laulu, huuliharppu, bassoRiina – kitara, banjo Antti – perkussiot  Yhteystiedot: thegallowsdance@gmail.com Puh 045 636 2691 / Riina Laihomäki  LINKIT:KotisivuSpotifyFacebookInstagramYoutube PARASTA KOTIKULMILLA:Anjalassa sijaitseva Wreden hautausmaa, jossa biisissämmekin mainittu itse Mathilda Wreden kummitus näyttäytyi meille promokuvia otettaessa. Vanhan paikallislegendan mukaan kummitus tulee esiin, kun kappelin kiertää keskiyöllä 12 kertaa ja istuu kappelin eteen penkille. Paras meno/ruoka/keikkapaikka kotipaikkakunnallamme: Papulaari, mainio asialleen omistautunut kahvila, jossa on välillä myös intiimeitä ja lämpimän olohuonehenkisiä keikkoja.  TUE!:Tulkaa todistamaan keikoille sitten kun sellaisia saa taas soittaa, ja sitä odotellessa ottakaa biisit haltuun Spotifysta!   06. The Souls (Kouvola, rock'n'roll) The Souls perustettiin vuonna 2008 Kouvolassa Orpanan veljesten (Jani & Toni) ja Antti Takalon kesken. Yhtye julkaisi debyyttialbuminsa THE GRAND CONFUSION (2009) ja ensimmäinen keikka oli Kulttuuritalolla Danko Jonesin lämppärinä. Levy sai hyvän vastaanoton ja Souls kiersi kotimaan lisäksi Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Virossa ja Latviassa. Yhtye lämmitteli myös useita muita ulkomaanakteja kuten mm. Monster Magnet, Eagles Of Death Metal, Wilko Johnson, Juliette Lewis.  Vuonna 2013 Antti Takalo siirtyi toisiin operaatioihin ja tilalle pestattiin Kouvolan bassohirmu Tsöötz Kettula (ex-Peer Gunt).  Yhtye julkaisi toisen albuminsa SUPERHEROES (2016) ja on tällä hetkellä työstämässä kolmatta albumiaan.  LINKIT:Facebook + spotify ja youtube    Ajastus  00:00 Intro  01:24 Choo Choo Juggernaut – Tight Chain (garagerock, Kouvola)  06:24 Bad Mankeys – Limousine & Tambourine (rock, Kouvola)  09:20 Haastattelussa Tarmo (Bad Mankeys)  17:54 Bad Mankeys – Honey Dripper (rock, Kouvola)  20:54 Hitto – Aina mielessä (rhythm & blues, Kotka)  26:13 Haastattelussa Riikka Koksu (PelastaBandi.com ja pliide.fi)  33:13 The Gallows Dance – Gallows Pole (murhafolk, Kouvola)  36:56 Haastattelussa Antti (The Gallows Dance)  43:17 The Gallows Dance – Song for the Godless (murhafolk, Kouvola)  48:25 The Souls – Suicide (rock, Kouvola)  52:24 Outro

Vuodenaikana jolloin ruoka on keskeisellä sijalla ihmisten ajatuksissa, Lontoossa toimii tavallisuudesta poikkeava kahvila. Oikeastaan tämä kahvila on suorastaan ainutlaatuinen.

Kirjoittanut ja lukenut Erkki Perälä. Financial Timesin ja US Business Roundtablen julistukset muuttavat nyt lopullisesti sitä, mitä ihmiset yrityksiltä odottavat. Oikeastaan aika on jo ajamassa ohi yritysvastuullisuudesta: yrityksiltä vaaditaan yrityskansalaisuutta, arvioi Erkki Perälä. Alkuperäinen blogi: https://ellunkanat.fi/artikkeli/kapitalismin-mannerlaatat-liikkuvat-mita-tama-tarkoittaa-yrityksille/

  Tässä jaksossa kerron oman brändäystarinani. Vuodesta 2012 tähän päivään. Mitkä olivat niitä ratkaisevia päätöksiä ja oivalluksia matkan varrella. Listaan kahdeksan tärkeää asiaa, jotka sinunkin brändätessäsi kannattaa ottaa huomioon.   Kuuntele Bisneskoulun podcastin 3. jakso tästä!     Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15.00 >>     Jos mieluummin luet jakson sisällön kuin kuuntelet, lue tästä: Perustin yritykseni vuonna 2008, jolloin aloin tarjota omia palveluitani copywriterina. Ja muitakin mainostoimistopalveluita. Pian tuli lapsia ja yrittäminen oli melko pätkittäistä vuoteen 2012 asti. Silloin keväällä perustin ensimmäisen blogini yrittäjä-äidin elämästä.  No syy miksi mainitsen tästä nyt, on se, että blogi on tärkeä itsensä brändäämisen paikka. Tässä blogissa kuitenkaan mielessäni ollut vielä itseni brändääminen, se asia tuli aika yllättäen mieleen vasta paljon myöhemmin. Tätä ensimmäistä blogiani (Sekuntielämää) kirjoitin salassa nimimerkillä Mamaonbis. Oikeastaan se oli purkautumistie ja tavoitteenani oli myös pitää yllä kirjoittamisen taitoani. Syksyllä 2012 perustin tavoitteellisen blogin yritykseni vapaamarkkinointi-sivustoille. Kirjoitin markkinoinnista tavoitteena päästä esiin verkossa sen avulla. Ja silloin opin jotain tosi isoa. Kirjoitin blogiin markkinoinnista isommille yrityksille. Mutta vaihdellen myös yrittäjille. Tajusin vähitellen, että blogin kirjoittaminen on todella vaikeaa, jos mielessä on ristiriitainen ajatus siitä, kenelle sitä kirjoittaa. Ja sen vuoksi motivaatio blogin kirjoittamiseen putosi koko ajan. En tiennyt kenelle kirjoitan, isommille yrityksille vai yrittäjille. Koska itselleni ei vielä ollut selvää se, mikä kohderyhmäni on, en saanut blogia vauhtiin tai näkyviin. Kirjoitukset olivat yleismaallisia ajatuksia markkinoinnista. Olin mainostoimistoyrittäjä ja minulle kelpasivat asiakkaina niin yrittäjät kuin isommat yritykset. En osannut rajata kohderyhmää koska en halunnut ja koska oikeastaan halusin isompia asiakkaita, joilla olisi varaa ostaa isompia projekteja. Kuitenkin asiakkainani oli enimmäkseen pieniä yrityksiä tai yrittäjiä. 2013 motivaationi oli pudonnut jo niin paljon mainostoimistotyöhön, jota olin siis tehnyt jo vuosia ennen yrittäjäksi lähtemistä. Silloin halusin saada jotain merkitystä elämääni ja löysin intohimoni. Perustin kolmannen blogin, Mamaonbis-sivuston, ja aloin kirjoittaa yrittäjä-äideille markkinoinnista ja ajan hallinnasta. Myin verkkokaupassa suunnittelemaani ajanhallinnan työkalua, planneria, unelmien kalenteria. Sen kautta halusin saada myös oman ajankäyttöni hallintaan, pienten lasten ja yrittämisen keskellä. Samalla auttaa muita samassa tilanteessa olevia yrittäjä-äitejä. Minulla oli siis hyvin tarkasti rajattu kohderyhmä ja missio. Mamaonbis-blogi lähtikin hyvin käyntiin. Sen ympärille alkoi muodostua yhteisö, jonka kanssa järjestin tapahtumia ja tapaamisia. Mamaonbis-blogissa annoin vinkkejä siis nimenomaan yrittäjille markkinointiin. Tein myös 2014 ensimmäisen verkkokurssini digimarkkinoinnista Mamaonbis Bisneskouluun. Se oli 8 viikkoinen kurssi siitä, mitä olin mainostoimistoyrittäjänä konsultoinut yrittäjä-asiakkailleni, ja myös edellisenä vuonna kirjoittamani e-kirjan pohjalta. 2014 loppuvuodesta tein jostain syystä päätöksen lähteä kasvattamaan mainetta isompien yritysten mainostoimistona. Ajattelin että se on tie kasvuun. Isompia projekteja ja isompia rahoja. Tajuamatta sitä, että olin jo Mamaonbis-sivustolla ja verkkokurssillani aloittanut itseni brändäämisen yrittäjien kouluttajana. Aloin kuitenkin saada enemmän yrittäjä-asiakkaita ja minua pyydettiin kouluttamaan yrittäjien tilaisuuksiin. Ja nyt se tuntuu niin mielettömältä opin tieltä. Siis se, että aloin menestyä siinä missä sydämeni oli, en siinä, mitä järki sanoi. Kun halusin kasvattaa bisnestäni raha mielessä, en onnistunut. Mutta kun halusin aidosti auttaa, menestyin. Eli vapaamarkkinointi-sivustolle tekemäni blogi ei koskaan lähtenyt käyntiin. En halunnut tehdä kylmäsoittoja yrityksiin kuten eräs mentori minulle ohjeisti. Ja moni muukin juttu törmäsi seinään isompien asiakkaiden hankinnassa. Kun taas se, mitä olin intohimolla ja sydämellä tehnyt, eli auttanut yrittäjä-äitejä markkinoinnissa Mamaonbis-blogissa, lähti helposti käyntiin. En siis onnistunut hampaat irvessä, vaan sydämellä. En koskaan ole kertonut tätä tarinaa näin, koska en ole nähnyt sitä näin ennen tätä. Olin ajatellut, että tietysti kun valitsin kohderyhmäni Mamaonbis-blogille, niin se lähti hyvin käyntiin. Ja kohderyhmän valinta onkin tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on se, että tekee asioita sydämestään. Että bisnes perustuu auttamisenhaluun, ei rahanhimoon. Mikä nyt on rumasti sanottu, en koe olleeni rahanhimoinen, mutta kyllä, mietin keinoja tienata enemmän, mikä on ihan luonnollista yrittäjälle, pitääkin ajatella kasvua. Mutta mikä tässä on olennainen oppi, on se, että pitää tehdä sitä, missä sydän on mukana. Se näkyy kaikessa, mitä tekee. No 2015 vuoden vaihteessa tajusin viimein, miten olen brändännyt itseni. Ja mitä oikeasti haluan tehdä. Tajusin, että olen brändännyt itseni yrittäjien kouluttajaksi ja itse asiassa haluankin tehdä töitä yrittäjien, en isojen yritysten kanssa. Tämä tuli vähä vähältä yhä enemmän ja enemmän selväksi. Isommissa yrityksissä on monta portinvartijaa, siis sellaista ihmistä, joiden läpi pitää päästä ennen kuin edes pääsee antamaan tarjousta. Ja se että pääsisi oikeasti puhumaan asioista päättävän kanssa, vaatisi enemmän, kuin mihin itse olin valmis. Silloin päätin lopettaa mainostoimistotyöt kokonaan ja ryhtyä kouluttamaan yrittäjiä verkossa. Lisäksi muutimme silloin ensimmäisen kerran perheeni kanssa ulkomaille, Puolaan, joten digibisnes sopi kuvaan sitäkin paremmin. 2015 perustin siis Bisneskoulun. Ja tein sinne uuden verkkokurssin. Blogin käynnistin 2015 ja se lähti heti vauhdilla käyntiin. Minulla oli jo kohderyhmä sille, sillä olin markkinoinut uutta e-kirjaani verkossa jo keväästä lähtien. Näin sain ensimmäisen kurssini hyvin lanseerattua ja homma lähti hyvin käyntiin. Syksyllä palasimme myös Suomeen ja minua pyydettiin Helsingin Yrittäjien yhteistyökumppaniksi digiopisto-hankkeeseen. No suostuin tietysti. Olin siis 2015 brändännyt itseni yrittäjien kouluttajaksi, sekä bloggaamisen että e-kirjan että verkkokurssin avulla. Minua haastateltiin mediaan, kutsuttiin kouluttamaan ja sain näkyvyyttä. Ja se on oikeastaan tarinani omasta brändäyksestäni. Se mitä olen oppinut vuosien varrella mitä kaikkea olen tehnyt sen eteen, on 1. säännöllinen ja kohdistettu, tavoitteellinen sisällöntuotanto blogiin, videolle, someen, podcastiin ja e-kirja 2. toimin sydämelläni, en raha silmissä kiiltäen 3. Verkkokurssit, kun teet verkkokurssin, se brändää sinua kurssin aiheen erityisosaajana 4. yleisön rakentaminen sähköpostilistalle, mitä useampi korva sinua kuuntelee, sen laajemmalle maineesi kiirii 5. kuva-aineisto: se että olen järjestänyt ammattikuvauksia alkuun muutaman vuoden välein, sitten vuoden välein, on pitänyt kanavieni visuaalisen ilmeen tuoreena. Kuvista puhun vielä hetken päästä lisää. 6. tyytyväiset kurssilaiset niin ilmaisilla kuin maksullisilla kursseilla ja webinaareissa 7. miten kohtelen ihmisiä, tasavertaisina ja aidosti haluten auttaa 8. elämänkokemukseni, mitä olen oppinut itsestäni ja muista, olen oppinut avoimeksi ja suvaitsevaksi, en odota ihmisiä puskemaan asioita juuri niin kuin sanon, vaan annan aikaa. Monesti olen kuullut kurssilaisilta, miten he viimein vuosien kuluttua ovat huomanneet, että se mitä jo alussa sanoin keskittymisestä omaan ydinosaamiseen, oli totta. Että nyt kun ovat viimein tehneet niin, on ovia avautunut. Mutta jokaisella on se oma kasvupolkunsa, sitä ei voi pakottaa. On iso juttu rajata omaa toimintaansa, menihän itsellänikin siihen noin 7 vuotta yrittäjyyttä, ennen kuin löysin sen, mitä todella haluan tehdä. Ja kaiken ydin on sisältömarkkinointi. Huomaan tänäkin päivänä sen, mitä aktiivisempi itse olen, sitä aktiivisempia myös asiakkaani ja yleisöni ovat. Olen myös huomannut sen, että kun sisältöä on riittävästi verkossa, asiakkaat löytävät luokseni vaikken vähään aikaan tekisikään mitään sisältöä. Kun brändikasvun saa alkuun, sitä ei voi pysäyttää. Brändi kasvaa, vaikkei sille välillä tekisikään mitään. Se, että pysyy nöyränä ja rehellisenä itselleen ja muille, pysyy brändikin tavallaan hallinnassa, eikä se lähde keulimaan liikaa. Mutta kuvista halusin puhua enemmän vielä. Valokuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siitä ihmiset näkevät sinut, silmäsi, asentosi, kaikki sinussa kertoo tarinaa. Lisäksi se, missä olet. Mikä on se ympäristö, missä sinut on kuvattu? Sen pitäisi kertoa jotain arvoistasi, sinusta, tarinastasi. Ilmeesi kertoo myös tarinaa. Vaatteesi, seisotko, käveletkö. Kaikki se mitä kuvassa näkyy, rakentaa brändiäsi. Siksi kannattaa miettiä tarkasti, mikä ympäristö kertoisi sinusta parhaiten, ja olla luonnolisesti kuvissa. Näytä asenteesi ilmeessäsi, ja vaikka kuvaustilanne kuinka jännittäisi, näytä sielusi silmissäsi. Mikään ei ole pahempaa markkinointiin käytetyissä kuvissa, kuin epäaito hymy. Jos silmäsi eivät hymyile suusi mukana, tulee katsojalle epävarma fiilis sinusta. Ja palveluistasi. Ja brändistäsi! Kun 2013 menin ensimmäisiin kuvauksiin ammattilaiselle Mamaonbis-sivustoa varten, minut stailasi ja meikkasi Sohvi Nyman ja kuvasi Niina Stolt studio Onnin tiloissa. Molemmat ovat muuten nykyään hyviä ystäviäni. Sohvi kaivoi minusta esiin naisellisuuden ja Niina neuvoi miten kuvissa seistään ja asetutaan, jota Niina muuten kouluttaa nykyään muillekin. Silloin olin vähän hukannut itseni pikkulapsiarkeen, olin lihonnut raskauksissa enkä pitänyt ulkonäöstäni kummemmin. Silti Sohvi ja Niina taikoivat minusta ihanat kuvat. Seuraavat kuvat otatinkin vasta puolassa 2015, siis kaksi vuotta myöhemmin. Silloinkin stailisti valitsi vaatteeni ja minut meikkasi ammattilainen. Osasin olla kuitenkin jo huomattavasti luontevampi kuvissa. Oma itseni. Kuvissa halusin viestiä yrittäjyyden vapautta, joka on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Myös rentoutta ja onnellisuutta. Seuraavat kuvat otin espanjassa asuessamme 2017 eli vähän vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Rannalla, uima-altaalla, ihanissa unelmamaisemissa. Näissä kuvissa halusin viestiä erityisesti digiyrittäjyyden vapautta, että töitä voi tehdä missä ja milloin vain verkossa. Silloin minut meikkasi taas ammattilainen, mutta vaatteet valitsin itse. Nyt 2019 uudistin taas brändikuvani. Nyt halusin viestiä aitoutta ja rehellisyyttä. Asun helsingissä meren äärellä, joten kuvat otettiin ihan omissa arkiympyröissäni. Arkivaatteissani. Kuitenkin minut meikkasi ammattilainen ja kävin kampaajalla ennen kuvauksia. Kuvat otti ystäväni ja valokuvaajayrittäjä Satu Mali. Olen aikalailla sinut itseni kanssa, joten en koe, että kuvissa pitäisi esittää jotain muuta kuin mitä olen. Jos yrittäjyyden alussa musta tuntui että mun täytyy pukeutua siististi ja tyylikkäästi, niin mitä enemmän nyt olen taas itseeni tutustunut, sen enemmän palaan siihen tyyliin, joka minulla nuorena oli. Farkut, nahkatakki, rennot vaatteet ja hyvin pieni vaatevalikoima. Kaappini ovat täynnä niin sanottuja siistejä vaatteita, joissa yhä roikkuu hintalappu. En koe tarvetta tehdä vaikutusta vaatteillani vaan olen se mikä olen. Saat olla tästä kanssani eri mieltä. Vaatteet voivat jossain tilanteissa tehdä vaikutuksen, mutta itse en sellaisissa tilanteissa ole työssäni. Tai jos olisinkin, niin se että voin olla oma itseni on minulle todella tärkeää. Mutta. Koska valokuvaus on ihan oma tilanteensa. Ja kuvassa pitää olla vähän enemmän meikkiä kuin normaalisti ja se missä asennossa kuvassa on, vaikuttaa paljon lopputulokseen. Siksi on hienoa että kuvaaja osaa asetella minut. Ja näin ovatkin kaikki 4 kuvaajaa minua ohjeistaneetkin.  Ja muista kertoa kuvaajalle, mitä fiilistä kuvissa haet. Mitkä arvot on ne mitä haluat niissä viestiä. Kuitenkin somessa voit julkaista myös omia kuviasi. Kaikkien ei kannata olla selfieitä, joten kerran kuussa tai muutaman kuukauden välein olisi hyvä sopia jonkun ystävän kanssa somekuvauspäivä. Mikä sen parempaa kuin jos olette molemmat yrittäjiä ja kuvaatte toisianne, et tarvitse edes erityistä budjettia kuvauksiin. Mutta sivustosi pääkuvat kannattaa olla ammattilaisen ottamia. Ja niitä kannattaa uusia muutaman vuoden välein. Kuvat ovat siis tärkeä osa brändäämistä, mutta eivät yksistään riitä. Jos myyt palveluitasi, niin tee töitä sen eteen, että kohderyhmäsi pääsisi tutustumaan sinuun verkossa. Ihmiset ostavat mieluiten tutuilta, sellaisilta ihmisiltä, joihin tuntuu että voi luottaa. Säännöllinen sisällöntuotanto kantaa pitkälle. Vaikka ajattelisit että mainostat palveluitasi somessa tai Googlessa rahalla, niin ne ovat vain hetkellinen apu. Kun tuotat sisältöä verkkoon, se pysyy siellä ikuisesti. Mitä enemmän hyviä otsikoita tuuppaat blogiisi, sen paremmin asiakkaasi ja media löytävät sinut verkossa. Mitä enemmän olet esillä, sen enemmän pääset esiin. Haluaisitko tarkempia ohjeita brändäykseen? Tästä aiheesta jatkan ja annan tarkempia neuvoja torstaina 21.11. Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaarissa. Joka on siis täysin maksuton tilaisuus oppia lisää itsensä esiintuomisesta verkossa. Jos tätä kuunnellessasi tuo päivä on mennyt ohi, käy katsomassa bisneskoulu.fi-sivuilla, milloin seuraava on, tai kysy minulta suoraan sähköpostitse tai somessa. Mutta nyt. Kiitos että kuuntelit bisneskoulun podcastia. Jos tykkäsit, jaa jakso myös somessa. Bisneskoulua voit seurata Instagramissa tai facebookissa tai youtubessa ja liittyä sähköpostilistalle bisneskoulu.fi sivustolla. Tai jos haluat ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä, lähetä viesti anja@bisneskoulu.fi

Mitä tarkoittaa ilmaisu "elämä Kristuksessa"? Mietiskelemme sitä Johanneksen evankeliumin 15 luvun sekä 1. korinttilaiskirjeen 15 luvun äärellä. Jeesus sanoo, että hän on viinipuu, me olemme oksat...

Tänään puhun siitä, kuinka tärkeää on hahmottaa oma pelikenttänsä. Millä alalla olet? Millä pelikentällä pelaat ja keiden kanssa? Kuvittele itsesi messuille esittelemään sun omaa yritystäsi saman alan ihmisten kanssa. Keitä he ovat? Miltä messuilla näyttää? Jaksossa käsittelemäni asiat ovat perustavanlaatuisesti osa omaa arkeani ja yritystoimintaani. Puhun mahdollisuuksista laatikon sisällä ja ulkona. Koska joudumme yrittäjinä myymään ihan kaiken, on tärkeää kartoittaa omat mahdollisuutensa eikä jättää yhtään kiveä kääntämättä. Jakson runko 00:35 Kuuntelijapalaute 02:30 Johdatus jaksoon 03:34 Nanin aiempi käsitys omasta positiostaan markkinoilla 05:10 Nanin muuttunut käsitys omasta positiostaan markkinoilla 06:25 Ajatusleikin konkreettiset hyödyt 07:30 Harjoitus oman position määrittämiseksi (työskentely) 10:00 Harjoituksen purku 11:48 Yhteistyön voima (konkreettisia ideoita) 13:30 Harjoituksen hyödyntäminen somessa 14:34 Kehtaamismutta 17:25 Muuta asennettasi 19:10 Vertailemisesta 21:15 Erottautuminen ja unelma-asiakas 23:30 Omaan suuntaan kulkeminen 25:20 Loppusanat, mm. Tampereen miitti Liity podcastin FB-ryhmään: http://facebook.com/groups/luovia Liity Luovia-verkostoon: http://naniannette.com/luovia-verkosto

Millainen on hyvä lauluääni? Voiko kenestä tahansa tulla hyvä laulaja? Näistä kysymyksistä keskustelemassa laulaja, laulunopettaja Mari-Anneli Sarkkinen.

Perehdymme hieman palkanmaksun historiaan ja pohdimme tämän hetken palkkakeskustelua, miksi palkasta puhutaan niin paljon ja miksi se herättää tunteita sekä millaisia asioita yritykset voisivat pohtia omissa palkkamalleissaan.

"Siihen Osuu Aki, joka peilin edessä rasvaa pakaraa"

Oikeastaan elämän muotoilussa on kyse ideoinnin määrästä ja siitä, että kokeilee näistä parhaimpia. Odysseyksen suunnitelmat (Odysseys’s plan) on hyvä tekniikka löytää toimivia testattavia protoiluideoita.

Mun rakas ystävä, jota arvostan ja katson ylös. Voisin jutella Tuuren kanssa musiikista viikkoja putkeen. Oikeastaan normi elämässä me puhutaankin musasta koko ajan ja ajatellaan siitä aika samalla tavalla. Tämä on hieno jakso, ja Tuure avartaa näkemyksiään myös muille.

Oikeastaan pitäisi sanoa vähintään kolmikielinen arki Malmössä, sillä myös Skoonen murre on mukana elämässä joka päivä. Keskustelijoina Lotta Happonen, Mauri Liebendörfer ja koukuttaja Sonja Skibdahl Sänds även på lördag kl 10.04 och onsdag veckan därpå kl 18.05. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio Kieli vaihtuu vähän väliä Ruotsi, suomi ja englanti vaihtuvat sujuvasti arkipäivässä, mutta kaikkien kanssa ei puhuta kaikkia kieliä. Joskus joutuu myös kääntämään esimerkiksi Skoonen murteen ja suomenruotsin välillä. Englanti on mukana myös työarjessa ja seurasta riippuen lauseen alku ja loppu voivat olla eri kielillä.  Koukussa keskustellaan tällä kertaa tutkija Lotta Happosen kotona kansainvälisessä Malmössä, jossa keskustelijat näkevät kielitaitonsa rikkautena. Saas nähdä, mitä tänä iltana tapahtuu? Koukussa myös jututettavana teatteriryhmä Stella Polaris. Ryhmä juo iloisena kahvia muutamaa tuntia ennen esitystä, vaikka kukaan ei osaa vuorosanoja. Näin kuuluukin olla, kun tehdään improvisaatioteatteria. Ryhmän jäsenet Niina Sillanpää, Pihla Penttinen, Elina Stirkkinen, Micke Rejström, Topi Korhonen (musiikki) ja Ainu Palmu (valot) vierailivat Tukholmassa Olympia teatterissa, Uuden Teatterin vieraana. /Toimittaja Kirsi Blomberg. Harri Mänty vaihtoi Kent-rokin sairaanhoitajan takiksi Eskilstuna ja rokkarin elämä muuttuivat Malmöön, sairaanhoitajan työhön sekä isänä olemiseen. Tätä nykyä kitara soi useimmin pikkutyttärelle./Toimittaja Jyri Markkula Koukun tuotti ja miksasi: Kirsi Blomberg kulttuuri@sverigesradio.se

Suomenruotsalaisten elämä on yhtä juhlaa, eikö niin? Svenska talande bättre folk laulaa snapsilauluja rapujuhlissa ja isi maksaa purjehdukset ankkalammikossa. On se helppo syntyä kultalusikka suussa, kun toiset joutuvat raatamaan elantonsa eteen. Stereotypiat suomenruotsalaisista elävät sitkeästi valtaväestön mielikuvissa, mutta mitä suomenruotsalaisuus oikeastaan on? Mitä isänmaallisuus suomenruotsalaiselle merkitsee? Miksi suomenruotsalaisten pitäisi suhtautua maahanmuuttoon positiivisemmin kuin kantaväestön? Suomenruotsalaista identiteettiä ovat studiossa pohtimassa muslimiksi kääntynyt suomenruotsalainen Maria, vaikutusvaltaisesta ja maineikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta lähtöisin oleva Sofia sekä filosofi Thomas Wallgren

Populistit eivät totuudesta välitä, vaan levittävät vääriä tietoja omia etujaan ajaakseen. Romanit ovat joutuneet monessa maassa vaikeaan tilanteeseen valheiden ja vihapuheiden vuoksi. Sänds även på lördag kl 10.04 och onsdag veckan därpå kl 18.05. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio   Koukku vierailee Tukholman Östbergassa Carmen Åkerlundin ja Mikael Hagertin kodissa. Paikalla on kyläilemässä myös Veikko Grönfors. Koukuttajana Domino Kai. Puheenaiheena mediassa leviävä musta kuva, jota populistit viljelevät ja käyttävät hyväkseen levittääkseen rasismia. Paneelin mukaan tämä näkyy muun muassa Unkarin romanien tilanteessa. Kuva ei ole ollenkaan yksiselitteinen Otteita keskustelusta: Oikeastaan rikosluvut ovat alhaalla ja maan talous paranemassa, kuitenkin vähemmistöistä tehdään syntipukkeja. Domino Kai Me ollaan totuttu, että se mitä radiossa sanotaan ja lehdessä lukee on totta. Näin ei enää ole, mutta me ollaan jääty kiinni valheen kuplaan. Mikael Hagert Nuorilla on kuitenkin nyt parempi koulutus ja osaavat kieliä...(Suomessa) taas kyllä leipäjonot kasvaa. Veikko Grönfors Historia toistaa itseään. Carmen Åkerlund. Koukku esittelee myös Sisuradion muuta kulttuuritarjontaa Kohtauspaikka-ohjelmaa edustamassa Skövden juhlavuoden satsaus: Skövdeläisten teatteriprojekti "Yhdessä" on jo hyvässä harjoitusvaiheessa, ensi-iltakin on jo päätetty, eikä siihen enää ole kuin vajaa neljä kuukautta. Luovan kirjoituksen kurssilaisten tekstiä on muokattu ja nyt harjoitellaan, kertoo  Skövden suomiseuran puheenjohtaja, Pirkko Karjalainen. Toimittaja Ulla Rajakisto. Tähti-ohjelmasta esittelemme: Kirjotuskilpailuun osallistuminen on antoisaa. Kirjoittaja saa palautetta ja ehkä mainettakin ja ennen kaikkea innostusta kirjoittaa enemmänkin. 15- vuotias Lia Daskalopoulos osallistui viime vuoden kulttuuri.se kilpailuun novellillaan Talvi Tallinnassa. Voittoisassa novellissa päähenkilö pahoinpidellään. Iltapäivästä löytyy Modernin taiteen oppitunti Iltapäivän juontajat Hanna Lindberg ja Jorma Ikäheimo ovat Modernissa museossa, 1950- luvun taidetta esittelvässä huoneessa. Taidepedagogi Ulla Maj Saarinen opastaa heitä kädestä pitäen modernin taiteen vastaanottajiksi. Ohjelman tuottaja ja miksaaja: Kirsi Blomberg kulttuuri@sverigesradio.se

Suomalaiset saattavat olla maailman kateellisin kansa. Mutta silloin kun käyrä korventaa verisuonta paineellaan, pitää muistaa että hyviä tuloja ja menoja on ilman rahaakin. Kateus on inhottava tunne. Nimenomaan Suomessa. Täällä se vain kalvaa ja nostaa pahanhajuista suodattamatonta verenpainetta läskin läpi uutteena pintaan. Monessa maassa ja kulttuurissa kateus saa ihmiset toimimaan ja pinnistelemään, että itselläkin menisi paremmin. Varallisuus kasvaisi ja onnellisuus lisääntyisi. Ei täällä. Täällä suomalainen on valmis maksamaan siitä, että naapurilla menisi huonommin. Tämän kaiken takia Suomessa on niin säälittävän vähän rikkaita. Pieni porukka kerää enemmän ja enemmän, jahtiklubilla ei näy uusia naamoja. Me muut sairastumme vuosi vuodelta pahemmin kateuden kuumotukseen. Keho on alkanut tuottamaan semmoisia salpaajia, että hyvä kun pääsee koiran kanssa ulos. Olen käynyt varakkaan ihmisen talossa. Onnistuin olemaan kateellinen, vaikka en itse olisi halunnut asua kyseisessä. Materiaalit, uutuudenviehätys ja ilmapiiri eivät puhutelleet. Silti kihisytti. Iso raha antaa arominsa sisäilman laadulle. Tuloerot ovat eroja. Ero on aina kipeä asia, syvä haava. Meillä on ainutlaatuinen lahjakkuus kääntyä sisäänpäin. Oma elämä jää tänään melkein elämättä, kun kauna ja kateus tulevat tervehtimättä sisään. Taas tulee omituinen olo, vailla mitään todellista syytä. Kun on tulva ja lukuja roiskuu silmille, pääväriksi nousee punainen. Kun jää vahingossa tuijottamaan kaikkia niitä nollia joita on ennen pilkkua, pelinkehittäjän vuosikertomuksessa, sitä jää miettimään mitataanko ihmisen arvo rahassa. Onko tuloton tuottamaton? Eikö hän ole saanut viime vuonnakaan mitään aikaan? Ei mitään mainitsemisen arvoista? Oikeastaan hän on pahantekijä, koska ei ole maksanut verojakaan, ei osallistunut niin sanotun hyvinvoinnin rahoittamiseen. Jonkun Ekin, joka kyllä näyttää pahoinvoivalta. Oma kysymyksensä on, mitä rahalla saa? Lisää huolia? Jos pistää kaiken rahansa aina vääriin asioihin, niistä ei irtoa ainakaan mielihyvää. Kuormitat luontoa ja itseäsi, tarjoat vääränlaisen mallin tulevaisuudelle, lapsillesi. Juot itsesi hengiltä. Sitä ennen kompastut kalliiseen leluun ja murrat lonkkasi, ehdit sairastuttaa kaikki entiset kaverisi kateellisiksi ja hukata elämäsi virta-avaimen. Karkeasti ottaen elämässä on tuloja ja menoja. Tässä kuva pitää nähdä isona, ei veroilmoituksen kokoisena. Kiitollisuus on lääkettä kateuteen. Sitä olisi saatava äkkiä, ja suoraan verenkiertoon. Ne jotka panostavat veronkiertoon, eivät typeryyttään osaa sitä suloista seerumia kaivata. Siksi olisi tehtävä vuosittain henkilökohtainen tulo- ja menoarvio. Rahasta ei tarvitse puhua, olemme sen yläpuolella, me kohti kuolemaa kulkevat. Mikä verotti, vaikkapa tunnelmaa, sen saa mainita. Siis mitä on tullut ja mitä on mennyt. Tyyliin: tukka on nyt mennyt, mutta ripaus mielenrauhaa tullut. Tulopuolella olivat ystävät, jotka pysyivät, eivätkä jättäneet tulematta. Nuoruuden rippeet olivat menopuolella. Itsetuntoa verotti viimeinen ravintolavierailu. Olin näkymätön mies. Uusia ajatuksia tuli, tulopuolelle, silloin kun niitä kipeimmin kaipasi. Nukkumaan meno oli taas niitä parhaita menoja. Ja lapsi on kasvanut niin, tullut ja mennyt. Sitä kassavirtaa katsellessa tuntee itsensä vihdoinkin rikkaaksi. Maallikkosaarnaaja Maasola

Lukupiirissä Pärttyli Rinteen kuvaus koulusurmaajasta. 'Viimeinen sana kertoo tarinan, jossa vaihtoehdot ovat ehkä vähissä. Lukupiiriläsiet pohtivat tietä kohti katastrofia. Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio.Koukun lukupiirissä ovat mukana Sisuradion yleisöverkostosta löytyneet superlukijat: Keijo Knutas, Hanna Hallakumpu ja Anna Pilvinen. He kokoontuivat  tällä kertaa Upplands Väsbyssä. Lukupiiri luki kirjan Viimeinen sana, jonka päähenkilö Franz pitää itseään suurena filosofina ja yli-ihmisenä, vaikka todellisuudessa hän on kiusattu ja halveksittu lukiolainen eikä saa sanaa suustaan. Lukupiiriläiset sen sijaan kertovat ajatuksensa ääneen."Oikeastaan ainoa kohta jossa hän osoitti inhimillisyyttä, oli päivää ennen...oliko se siinä rappukäytävässä?""Kuka auttaa 18-vuotiasta koulukiusattua?""Tavallinen meikäläinenhän ei noin vaan pimeestä kaupasta asetta hanki"."On se vähän näinkin, että kuka on syntynyt vähän vinksin vonksin.""Kun ei  ole itsetuntoa ollenkaan pitää luoda väärä omakuva...Kuka päätyy sellaiseen tilanteeseen, että yllyttää omaa hulluuttaan".Lukupiiriä koukuttaa Kai Rauhansalo.kulttuuri@sverigesradio.se