Podcasts about intiaan

Kuulijatoiveita on kuultu (vihdoin), sillä tässä jaksosarjassa päästään mielenkiintoiseen antiikin maailmaan ja sen suurimman sotapäällikön, Aleksanteri Suuren, ratsun matkassa halki Kreikan ja Lähi-Idän aina Intiaan asti. Ensimmäisessä osassa käydään läpi Aleksanterin valtaannousua ja varhaisvaiheita aina Gordionin solmun katkaisuun asti, jolloin Alkesanteri lunasti itselleen ikiaikaisen profetian, jonka mukaan solmun katkaisijasta tulisi Aasian kuningas. Jos haluat tukea podcastin tekoa ja lähettää jaksotoiveen, se onnistuu:https://www.buymeacoffee.com/sotaajahistoria

Aristoteleen kantapää matkaa Intiaan selvittämään, mitä sanoja ja käsitteitä sieltä on saatu suomeen, matkaoppaana Etelä-Aasian tutkimuksen ja indoeuropeistiikan professori Klaus Karttunen. Kysymme myös, voivatko käsineet lähteä käsistä ja lopuksi selvitämme, että jos lyö viimeisen naulan hauraaseen arkkuun, pitääkö naula. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

Vuonna 1977 nuori psykologian opiskelija Tony Dunderfelt halusi tietää, mitä maailmalla ajateltiin henkisyydestä. Eräs opiskelukaveri oli innostunut joogasta, ja sai Dunderfeltin vakuuttuneeksi siitä, että matka Intiaan avartaisi käsitystä elämästä. Vaikka Intianmatka päättyi kesken kaiken, Dunderfelt on jatkanut avaramman elämän etsimistä. Matkan varrella hänelle on selvinnyt, että eivät ihmiset ole kaikkialla aivan samanlaisia. Kuusi kuvaa -ohjelmassa ollaan psykologi Tony Dunderfeltin kotialbumikuvien äärellä. Toimittajana on Jonni Roos.

Huomenet ulkohuussin ovelta. Jos elukan ottaa, siitä pitää huolehtia. Mihin katosi mursu? Ääni kansan syvistä riveistä. Älkää kertoko voittajaa, kertokaa numero sen rinnassa. Suomalainen rakentaisi Olkiluodon paremmin. Kesätöitä kaikille nuorille. Nyt höyrytään halpatyövoimasta. Vety on uusi Nokia. Myydään puuceet Intiaan. Osaavatko herrat pitää vasaraa kädessä? Hammashoitoon ennen kuin hampaat tippuu. Naiset armeijaan ja sairaalapalvelukseen. Koville ottaa kun koiras poikii. Mielensäpahoittaja on pahoittanut mielensä valtionvelasta. Ei tarvi poliitikon joka nurkalla olla makkaraa myymässä. Miksi kännykänkäyttäjät saavat halvempia lihapiirakoita? Kohteliaimpia ovat nuoret. Lämmin halaus. Toimittajana Johanna Östman. Osallistu keskusteluun ja soita 0800 154 64 tai WhatsApp 044 55 154 64.

Tämä podcast on tallenne Forum Humanum-verkkoluennosta, joka on pidetty 5.10.2022 Taavi Kassila - Mitä opin mestareilta? Taavi Kassila ryhtyi unelmoimaan Jeesuksen, Buddhan ja Sokrateen kaltaisesta mestarista jo koulupoikana. Tästä alkoi vuosikausia kestänyt etsintä, josta Taavi ja Kati Hannila ovat nyt tehneet sarjakuvakirjan, joka ilmestyy kolmessa osassa. Ensimmäinen osa kertoo mm. siitä, miten Taavi kohtasi intialaisen joogi Acharya Karunandan 18-vuotiaana nuorukaisena Kööpenhaminan vapaakaupungissa ja oppi häneltä meditaation taidon. Tämä sai hänet lähtemään Intiaan etsimään itselleen valaistunutta mestaria. Matkalla hän kohtasi kuuluisan intialaisen henkisen filosofin J. Krishnamurtin, joka saarnasi opettajia vastaan. Tästä alkoi jännittävä seikkailu mestarien maailmassa ja jokaiselta mestarilta Taavi oppi jotakin. Taavi Kassila on elokuvaohjaaja, kirjailija ja joogaopettaja, joka on tavannut elämänsä aikana 16 henkistä opettajaa, joista monia hän on haastatellut televisioon. Hän on tehnyt 50 tv-elokuvaa ja kirjoittanut 23 kirjaa. Sen lisäksi hän opettaa joogaa ja meditaatiota ja luennoi intialaisesta filosofiasta. Muut luennot: Mesokosmos järjesti korona-aikana Forum Humanumin Studia Generalia tyylisiä verkkoluentoja kolmena kautena 2021-2022 työryhmän kanssa, johon kuuluivat Taavi Kassila, Mauri Lehtovirta, Sinikka Haapanen sekä Marko Manninen. Taltioituja luentoja on yhteensä 25 kappaletta, jotka löytyvät YouTubesta Mesokosmoksen kanavalta Forum Humanumin soittolistalta. Lisää tietoa luentosarjasta löytyy: https://mesokosmos.com/2022/12/07/forum-humanumin-25-verkkoluentoa-kausina-2021-2022/ Katso myös: Forum Humanumin Facebook sivut: https://www.facebook.com/ForumHumanumFinland Mesokosmoksen Facebook-sivut: https://www.facebook.com/mesokosminen/

Ilmastovaroitus-jaksossa vastataan kuulijakysymyksiin. Mitä konkreettista voimme tehdä hillitäksemme ilmastonmuutosta? Mikä merkitys suomalaisten tekemisillä on oikeasti esimerkiksi Kiinaan, Intiaan tai Yhdysvaltoihin verrattuna? Onko ilmastodenialisteista uhkaa kokonaisuutta ajatellen? Studiossa työelämäprofessori Jouni Keronen, avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja, pääekonomisti ja Myrskyvaroitus ry:n puheenjohtaja Timo Tyrväinen sekä Bauer Median ohjelmajohtaja Hermanni Seppälä.

Viitisensataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua maailman eri kolkissa, ihmisten ajattelussa ja opetuksissa alkoi tapahtua muutoksia. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Tom Erik Arnkilia alkoi vaivata kysymys, tiesivätkö helleenifilosofit ja intialaiset ajattelijat toisistaan, kun lausuivat suunnilleen, että kaikki virtaa. Kysymys johdatti Arnkilin tutkimaan silloista, laajeneva ja muuttuvaa Persian valtakuntaa, ja matkustamaan pitkin sen alueita ja valtarakenteita yhdessä pienestä juutalaispojasta kuninkaan suosioon ja tämän vakoojaksi nousevan Benjamin Aamoksenpojan kanssa. Arnkil on matkustanut Benin seurassa kuuden romaanin pituisen matkan. Historiallisen kirjasarjan itsenäisenä romaaninakin toimivat huipennus johdattaa Intiaan. Keskustelemme kirjailijan ja lukijoiden matkasta, miten Arnkilin Persia rakentui, miltä maailma näyttää ihmisenkokoisesta vinkkelistä, mitä niin lukija kuin kirjailija pyytävät, kun irrottautuvat länsimaisesta historianopetuksesta tutuista kreikkalaislähtöisistä asetelmista ja katsovat ”tunnettua maailmaa” toisesta suunnasta? Tom Erik Arnkil kertoo myös, miksi hänen historialliset henkilönsä tuntuvat lukijasta yllättävän tutuilta ja samastuttavilta. Kirjailijan kuva Liisa Takala, Teos

Sijoitustuotot ovat olleet alkuvuonna tiukassa ja uutisvirta ollut kesää kohden mennessä mollivoittoista. Onko tilanne todella näin synkkä? Voiko joukkolainoista jo odottaa tuottoja? Mm. näitä kysymyksiä pohtivat strategimme Hertta Alava, Ville Korhonen ja Antti Saari. Mukana myös pikavisiitit Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan.

Uskon askeleita ohjelma koostuu kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa on keskustelu, haastattelu tai opetus. Tässä jaksossa Lahden helluntaiseurakunnan seurakuntapastori Tino Varjola kertoo elämästään ja siihen liittyvistä seikkailuista. Hän kertoo myös miten Lahden helluntaiseurakunta ottaa L10T:n osaksi seurakuntansa toimintakulttuuria ja varustaa jäseniään elämään Jeesuksen opettamalla tavalla. Lopuksi Tino kertoo rukousvastauksen, joka sitä kuunnellessa hieman naurattaa. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Tino kertoo isän kuolemasta, kun hän oli nuori ja uskovasta kasvattiäidistä. Usko löytyi armeijan iltaloman aikana. Tästä Tino ilmoitti komppanian päällikölle, koska tuolloin tärkeät asiat piti ilmoittaa hänelle. Uskoon tulon jälkeen mieleen tuli ennestään tuntematon sana diakoni. Tino opiskeli diakoniksi ja kohtasi harjoittelun aikana tulevan vaimonsa. Tino kertoo kokeneensa elämässään Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa, vaikka aina ei ole ollut helppoa. Tino rohkaisee kuulijaa kulkemaan oman matkansa Jeesuksen kanssa ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Ohjelman toisessa osuudessa Tino Varjola ja Mikko Matikainen keskustelevat valtakunnallisesta mediamissiosta, Lahden alueen seurakuntien valmistautumisesta siihen ja L10T elämän tavan punoutumisesta siihen. Mission ajankohta on todella hyvä, kun elämme koronan jälkeistä epävarmuuden aikaa, johon on tullut mukaan Venäjä käsittämätön hyökkäys Ukrainaan. Josta seuraa monia ongelmia globaalisti. Lahden Helluntaiseurakunta ottaa L10T koulutuksia ennen missiota ja mission jälkeen. Seurakunta aikoo sitoutua kulkemaan ujoimmankin jäsenensä rinnalla ja opettaa salasiunaavan elämäntavan, joka voi avata tilaisuuksia päästä lähelle uskosta vielä osattomia ja kertoa heille oman tarinansa kautta Jeesuksesta. Ilmassa on vahvaa intoilua näistä asioista. Ohjelman kolmannessa osuudessa Tino kertoo hauskasti, miten rukousvastauksena hän otti romaaniperheensä kanssa kyytiin kaksi hurjan näköistä skinheadia. Syntyi hyvä ja syvällinen keskustelu, joka johti siihen, että romaniperhe rukoili kahden kosketetun skinheadin puolesta. Tino avaa kuulijalle myös sen, miten syntyi hanke, jossa Tino perheineen meni Intiaan ja teki siellä ulkoministeriön tukemassa kehitysyhteistyöhankkeessa alueen asioita parantaneen kaksivuotisen kyläterveyshankkeen. Huikeita tarinoita ja Jumalan hyvyyttä. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Jaksossa kaksi tuoretta äitiä juttelee raadollisen rehellisesti synnytyksen jälkeisistä tunteista – ja nimenomaan niistä haastavista, jopa kielletyistä tunteista. Mikä on Baby blues? Entä synnytyksen jälkeinen masennus? Mitä jos välillä on aivan rikki ja toivoo, että saisi vain lähteä kuukaudeksi Intiaan joogaamaan? Jakson vieraana on Tunteella-kirjoista tuttu psykoterapeutti Emilia Kujala. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Miksi joulupukki pitää sinusta enemmän kuin minusta? Näin kyseli peruskoulunopettaja Jane Garfieldin oppilas toiselta joulun jälkeen vajaa vuosikymmen sitten. Suurten tuloerojen Lontoossa myös ero oppilaiden saamien joululahjojen määrässä oli huima. Viime aikoina avuntarve on kasvanut, sillä koronaepidemia on kasvattanut tuloeroja entisestään. Garfield perusti Toy Project -hyväntekeväisyysjärjestön. Sen toiminta on laajentunut jo Afrikkaan ja Intiaan saakka. Ohjelman on Lontoossa toimittanut Pasi Myöhänen. Tuottaja, editoija ja lukija on Jorma Mattila. Tämä on Moniääninen Eurooppa -ohjelmasarjan viimeinen jakso. Sarjaa on kuultu Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa vuoden 2018 alusta. Sen kaikki jaksot ovat kuultavissa Yle Areenassa.

Pelle Miljoona, punk- ja rockmuusikko, kirjailija ja suuri persoona avaa elämänsä värikkäitä vaiheita pikkupojasta vanhuuden kynnykselle. Jakso on tuotettu yksinoikeudella Podmelle. Shownotes: 04:20 Pikkupojan kokonaisvaltainen kokemus ja karjalaisuus kuljettaa miehen joogan kautta punk-rockin idoliksi. Ei ihan tavallisin tie. 28:15 Tarina kertoo maailmanympärireissusta mm. Pakistaniin, Intiaan ja Japaniin. Jenkitkin ajetaan läpi. Läsnä on sama kodittomuuden tunne joka väritti myös Pellen lapsuutta. Eikä se ole vain huono tunne. 41:22 Vanheneminen , kuolema ja parisuhteet. Kolmas käännekohta käsittelee isoja asioita, menneisyyttä ja tulevaisuutta unohtamatta.

The federal government has resisted widespread criticism over its decision to criminalise attempts by Australians to return home from India. The government decided to make it illegal for Australians stranded in India to return home until the 15th May, as India battles a catastrophic coronavirus outbreak. - Liittovaltion hallitus vastustaa saamaansa jyrkkää arvostelua päätöksestään tehdä Intiasta Australiaan saapuvista Australian kansalaisista rikollisia. Liittovaltion hallitus päätti lain voimalla kieltää Intiaan luokkuun jääneitä Australian kansalaisia palaamasta kotimaahansa ennen toukokuun 15. päivää.

The W-H-O is sending extra staff and supplies to India while supplies from the United States should start within days. Australia is still considering sending assistance. - WHO on lähettämässä ylimääräistä henkilökuntaa ja tarvikkeita Intiaan, Yhdysvaltain myös lähettäessä avustuksia lähipäivinä. Myös Australia harkitsee Intian auttamista.

Ranskalainen knuppi. Jäätyykö Ferrarinkin moottorit, miksi takki kääntyy Maranellossa? Kuka tienaa ja kuka ei, kuskien palkat syynissä. Rauta-Maurille ylisanoja ja olalle taputusta. Fittipaldit taas formuloissa, onko kyseessä vain nimi vai löytyykö vauhtia? Bahrainin kisa puhuttaa ja aiheesta. Romain Grosjeanin hurja kolari - mitä pitäisi tai olisi pitänyt tehdä? FIA:lle eväät tulevaisuutta varten kuntoon. Torpedo iskee, piikkiin piikkiin. Kisan onnistujat ja epäonnistuja, ei lähde Nastolaan papukaija -merkkiä. Nopea ennakko uuteen layouttiin ja vetokisan voittajat nostetaan podiumille. Vitsi vie Intiaan ja piirrettyihin. Ferrari käänsi takkinsa moottorien osalta (07:48) F1-kuskien palkat julki (13:09) Millainen johtaja oli Maurizio Arrivabene? (22:08) Fittipaldi Haasille, F2-katsaus ja Ilottin tulevaisuus (30:35) Grosjeanin järkyttävä onnettomuus (57:39) Kilpailun muut kolarit ja vaaratilanteet (1:23:30) Mitä jäi käteen Bahrainista? (1:31:17) Suomen ajankohtaisimman Formula 1 -podcastin löydät myös sosiaalisesta mediasta! www.twitter.com/shikaani || facebook.com/shikaanif1 || www.shikaani.fi

Alankomaista suuri osa on mereltä vallattua aluetta, missä ihmiset elävät merenpinnan tason alapuolella. Tiheästi asuttu maa joutuu nyt turvautumaan uusiin toimiin vastatakseen kiihtyvään merenpinnan nousuun. Alankomaille on kehittynyt ainutlaatuista vesirakentamisen osaamista, jota se vie hyvällä menestyksellä myös maailmalle, mm. Intiaan. Ohjelman on Haagissa toimittanut Visa Noronen Moniääninen Eurooppa-sarjan tuottaja on Jorma Mattila. Kuvassa: Henk Ovik, Alankomaiden kansainvälisten vesiasioiden erityislähettiläs Valokuvaaja: Evert van de Worp

Euroopasta on kautta aikojen lähdetty suurin odotuksin kohti länttä ja Amerikkaa. Satoja vuosia sitten saattoivat Intiaan tarkoitetut purjehdukset päätyä erehdyksessä Amerikkaan. Tai Amerikkaan suuntautunut purjehdus saattoi vahingossa muuttua vaikka maailmanympärimatkaksi. Näin tapahtui portugalilaiselle Fernao Magalhaesille. Hän vakuutti tasan 500 vuotta sitten Espanjan kuninkaalle löytävänsä Amerikan kautta reitin Itä-Aasian maustesaarille. Ohjelmassa Espanjan laivaston historiantuntija, kommodori José Ramon Vallespin Gomez kertoo miksi Magalhaesin retkikunnan viimeinen alus teki historiaa ja tuli purjehtineeksi koko maailman ympäri - ihan olosuhteiden pakosta. Ohjelman on Madridissa toimittanut Jyrki Palo ja ohjelman on tuottanut Jorma Mattila. Lukija: Jorma Mattila. Kuvassa: Espanjan laivaston historiantuntija, kommodori José Ramon Vallespin Kuva: Jyrki Palo

Intia on enemmän maanosa kuin maa. Se koostuu 28 osavaltiosta, joiden alueella puhutaan yli 1000 eri kieltä. Intian ikivanhaan kulttuuriin liittyy keskeisesti hindulaisuus, jonka juuret ovat Indus-kulttuurissa. Mutta jo vuosisatojen ajan sen kanssa rinnan ja rauhanomaisesti ovat eläneet myös muut uskonnot. Intian itsenäistymistaistelun yhteydessä osa intialaisista omaksui eurooppalaisena tuontitavarana nationalistisia ajatuksia, joiden pohjalta on syntynyt nyky-Intiaan äärihindulainen ja äärikansallinen hindunationalismin muoto. Ilmiö ei ole lainkaan marginaalinen, sillä vuoden 2014 vaaleissa hindunationalistinen puolue BJP sai parlamenttiin ehdottoman enemmistön ja pääministeriksi puheenjohtajansa Narendra Modin. Intian politiikalla on myös suora heijastusvaikutus muuhun maailmaan. Puhutaanhan valtiosta, joka on 2020-luvun puolessa välissä väkiluvultaan maailman suurin. Hindunationalistien mukaan Intia kuuluu intialaisille - ja intialaiset ovat hinduja. Hindunationalistinen politiikka kuristaa vähemmistöjen asemaa, mutta monista muista maista poiketen Intiassa on verrattain toimiva demokratia ja vapaa lehdistö suitsimaan ääriajattelijoiden toimintaa. Haastateltavina Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriatropologian professori Sirpa Tenhunen ja uskontoteologian ja ekumeniikan dosentti Jyri Komulainen. Tiedeykkösen toimittaa Ville Talola. Kuva: Taiteilija esiintyy pukeutuneena hindujumalatar Shaktiksi, Maha Shivaratri -festivaaleilla Allahabadissa, 2016. (All Over Press)

Kesäpuheessaan väitöskirjatutkija Kristian Niemi vertailee Intian ja Ruotsin uskonnonopetusta, kertoo hyödyllisestä kielitaidosta ja paljastaa, mitä tapahtuu, jos Intiassa juoksee liian kovaa. Intia voi olla paljon, mutta harvoin se on tylsä! Kristian Niemi, uskontohistorian opettaja Uskonnon ja filosofian opettaja Kristian Niemi teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa vasta aikuisiällä. Matka suuntautui Intiaan, Karlstadin yliopiston opintokeskukseen Varanasiin, jossa hän opiskeli neljän kuukauden ajan. Intia yllätti monin tavoin, siellä oli muun muassa hyötyä suomen kielen taidosta ja intialaisten sosiaalisuus oli tarttuvaa. Kristian Niemi on syntynyt Suomessa, Karjaalla. Hän opettaa Karlstadin yliopistossa uskontohistoriaa, erityisesti buddhismia ja hinduismia, ja tekee väitöskirjaa Tukholman yliopistossa. Väitöskirjassaan hän tutkii muun muassa sitä, miten uskonto käsitetään ja miten sitä opetetaan Intian kouluissa.   Kun ennen matkaa Niemen huolena oli, miten hän osaisi kertoa oppilailleen Intian uskonnoista, olikin matka jälkeen huolena se, miten hän ehtisi kertoa kaiken, mikä pitäisi kertoa. Intiassa hän oivalsi myös, että uskonto käsitetään eri tavoin Intiassa ja Ruotsissa. Länsimaissa usko tarkoittaa, että uskoo jotenkin johonkin, Intiassa ei ole paljon väliä sillä, mihin uskot vaan sillä mitä teet. Kristian Niemi, uskontohistorian opettaja Kesäpuheessaan Kristian Niemi pohtii sitä, miten muutto uuteen kulttuuriin vaikuttaa ihmiseen. Niemi paljastaa, miksi hänellä Ruotsiin muuton jälkeen hänellä oli leuka ylirasituksesta kipeänä ja kuinka todella vähäpuheisesta suomalaisesta voi tarvittaessa tulla lähes suupaltti, kun olosuhteet ovat oikeat. Kristian Niemen valitsema musiikki: S.P. Balasubrahmanyam ja P. Susheela: Nenu Varana Nuvvu Asi Eppu Normaali: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset Ismo Alanko: Hetki hautausmaalla Madame Gandhi: Future is Female Zen Café: Stop Riitta Niemi riitta.niemi@sverigesradio.se

Henrietta Kekäläinen hyppäsi hiljattain lentokoneesta ja pitchasi matkalla maahan yritystään Carbo Culturea. Miten ihminen, joka heti lukion jälkeen lähti Intiaan, koska ei jaksanut länsimaista meininkiä, päätyi kasvuyrittäjäksi Kaliforniaan? Puhumme Henrietan kanssa hänen diplomaattihaaveistaan ja niiden hylkäämisestä, Aallon startup-yhteisön löytymisestä, Rails Girlsistä, Mehackitista sekä Singularity Universitystä, jossa idea Carbo Culturesta syntyi. Henrietan yrityksen on tarkoitus olla mukana pelastamassa maailma ekokatastrofilta muuttamalla jätteiden hiiltä maanparannusaineeksi. Miksi hän päätti rakentaa paljon materiaa ja pääomaa vaativia biohiililaitoksia sen sijaan, että koodaisi applikaatioita? Entä miten hän aikoo skaalata startupinsa siihen mittakaavaan, että sillä on vaikutusta? Ja vielä laajemmin: milloin ja millainen yritys on oikea työkalu vaikuttaa isosti maailmaan, milloin taas on parempi tehdä muuta? Hyviä kuunteluhetkiä.

Miina muutti perheineen Intiaan uuden vuoden tienoilla.  Maailmalle lähdettiin miehen työn perässä: paitsi että taakse jäi synnyinmaa, Suomeen jäi myös Miinan oma ura. - Pohjoismaisena, itsenäisenä naisena se että heittäytyy miehen armoille, on asia, jota pitää pään sisällä vähän käsitellä. Tyyliin voinko mä nyt kiukutella sille, kun elämme hänen rahoillaan, Miina kertaa tuntemuksiaan.   Delhissä perheen arki muuttui tyystin toisenlaiseksi kuin ennen. Kotona ruuat laittaa ja pyykit pesee apulainen. Lapset vie kouluun autonkuljettaja, koska harva suomalainen uskaltautuu kaaosmaisen liikenteen keskelle.  -  Onhan se jokanaisen unelma, että kotona on apua, mutta ei se ole aina niin yksinkertaista. Suomalainen nainen tarttee omaa tilaa kotona.  Vaikkei ehkä tilaa, Miina on saanut Intiassa rutkasti aikaa itselleen. Hän urheilee ja tekee suunnitelmia tulevan varalle. Oma aika on jotain, mistä hän on haaveillut jo pitkään.   -  Kun sä hyppäät tästä Suomen oravanpyörästä, jossa sä suoritat koko ajan jotain, niin se vapaus, jossa mä voin tehdä tai olla tekemättä, niin onhan se aikamoinen lahjakin. Lisää Miinan ajatuksia tämänkertaisessa podcast-jaksossa.

Sibelius-Akatemian dekaanin tehtävät hiljattain jättänyt Tuomas Auvinen on tutkimuksen ja kokemuksen kautta oppinut paljon luovan yhteisön johtamisesta. Taidelaitosten johtamisen opeilla on käyttöä myös yritysmaailmassa, jossa luovuuden merkitys korostuu, hän arvioi siirtyessään vuodenvaihteessa johtamisen konsultiksi. Suomalaisen musiikkielämän ja sen korkeimman oppiahjon Sibelius-Akatemian maine maailmalla on korkealla ja laitos on vahvasti kansainvälistynyt viime vuosina. Kansainvälisyyttä arvostavan Auvisen kotialbumin kuusi kuvaa sijoittuvat sekä Intiaan, että Lontooseen. Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen.

Mitä yhteistä meillä on kiinalaisten ja intialaisten kanssa? Isälinjassa näkyy aasialainen panostus ja äitilinja vie Intiaan. Ihmiset liikkuivat ennenkin. Geeneistä löytyy musikaalisuuden biologinen pohja ja selitys sille, miksi miksi lääke sopii yhdelle muttei toiselle. Tuhansia vuosia evoluutio on karsinyt ne, joilla ei ollut vaadittavia ominaisuuksia. Ruuan tehokas hyödyntäminen pelasti esivanhemmat nälkävuosina, mutta nyt se lihottaa ja lisää sydäntauteja. Luova ongelmanratkaisukyky pelasti ihmishenkiä kivikaudella. Saman kolikon toinen puoli lisää skitsofreniariskiä, jota sairastaa 1 prosenttii ihmisiskunnasta. Äänessä dosentti Päivi Onkamo ja toimittaja Leena Mattila.

Forssa-Taalainmaa-Göteborg-Bangalore. Siinä joitakin Sakari Nuottimäen alias Zac O'Yeahin asemapaikoista. Hän on kirjailija, muusikko, maailmanmatkaaja, ajattelija, inspiraationlähteenään Intia. Sakari Nuottimäki, nykyiseltä nimeltään Zac O'Yeah, syntyi Forssassa 1967. Kun hän oli viisivuotias, perhe muutti Ruotsiin ja siitä alkoi Sakarin vaellus paikasta toiseen, maasta toiseen.Vähän päälle parikymppisenä hänellä oli vakituinen työpaikka teatterissa Göteborgissa, oma bändi, asiat kohdallaan - mieli paloi silti kaukomaille ja kun tuli tilaisuus lähteä Intiaan, hän jätti kaiken ja siirsi elämänsä gurujen ja kaduilla käyskentelevien lehmien maahan.Bangaloresta löytyi myös mielitietty. O'Yeahin vaimo on intialainen runoilija ja kirjailija.Tähän mennessä Zac O'Yeah on kirjoittanut 13 kirjaa, osan niistä ruotsiksi, osan englanniksi. Joukkoon mahtuu niin matkakirjoja, dekkareita kuin Mahatma Gandhin elämänkertakin.Hän on Intian dekkarikuningas ja vierailee ahkerasti kirjamessuilla ympäri maata ja maailmaa.Mun elämässä on usein sattunut niin, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se Soilin seurassa Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu.

Vähän vanhemmat radionkuuntelijat muistanevat vielä ajan, jolloin telkkarissa oli ohjelma nimeltään “Ihmeellinen luonto”. Se ja toinen suuri suosikkini oli Jacques Cousteaun “Merten salaisuudet”. Niitä tapitettiin mustavalkotöllöstä ja haaveiltiin pääsystä joskus niihin ihmeellisiin luontokohteisiin. Elämäni muuttui värilliseksi 80-luvulla ja aikuisemmalla iällä on jopa ollut mahdollisuus tutustua ihmeelliseen luontoon omaa takapihaa kauempanakin. Galapagos-saaret on nähty ja tarunhohtoinen Ngorongoron luonnonpuistokraateri. Nälkäni luontomatkailun suhteen ei ole näistä kokemuksista laantunut, päinvastoin. Ja vaikka 52-tuumainen FullHD-televisio tuo joka lauantai “Avaran luonnon” kautta luonnon ihmeet olohuoneeseen saakka, on se silti ihan eri asia seurata omin silmin lippupyrstökolibrin ruokailua etelä-amerikkalaisessa pilvisademetsässä. Tai saimaannorpan könyämistä rantakivelle Linnansaaren kansallispuistossa ihan kotimaan luontoparatiisissa. Jos voittaisin lotossa tai jos saisin sponsorin luontomatkoilleni, niin millainen valinnan vaikeus siitä tulisikaan. Maapallolle mahtuu tuhansia ja taas tuhansia mielenkiintoisia luontokohteita, eikä niitä yhden ihmiselämän aikana ehtisi millään läpikäymään - ei vaikka olisi itse sir David Attenborough. Mutta minne sitä lähtisi, jos olisi ns. rajaton budjetti ja aikaa loppuelämän verran. Noh, listataanpa. Afrikan safarilla olen jo pariin otteeseen ollut. Mutten vielä sellaisella “kunnon safarilla”, jossa näkisi kaiken ja vielä vähän päälle. Kaikki isot kissapedot haluaisin nähdä ehdottomasti. Seurata kaikessa rauhassa gepardien loikoilua savannilla, nähdä leopardin metsästämässä, tiikerin ylimaallisen raukean askelluksen haluaisin päästä todistamaan, mutta sitten pitäisikin jo siirtyä Aasian puolelle vaikkapa Intiaan. Nepalissa kävelin kerran metsikön läpi, jossa kuulemma asustaa tiikereitä. Näin minulle jälkikäteen kerrottiin. Ehkä tiikeri on siis nähnyt minut - bongannut Blomiksen, mutten minä vielä tiikeriä. Entäs sitten sademetsät? Sademetsät ovat äärimmäisen kiehtovia. Niissä elää sellainen kirjo luontokappaleita, että vaikka kuinka rajaisi, kaikkea ei pysty näkemään eikä kokemaan. Listallani on ehdottomasti Costa Rican sademetsät, Borneo orankeineen on sademetsien aatelia ja haluaisin palata Ecuadorin pilvisademetsiin uudelleen pidemmäksi aikaa seuraamaan vikkeliä kolibreja ja alueen muita hämmästyttävän värikkäitä lintuja. Eksoottiset safarit ja trooppiset sademetsät ovat ihan oma juttunsa, mutta niin on myös pohjoisen luonto. Luontomatkailuhaavelistallani on oma paikkansa Huippuvuorilla, jonne matkustaisin jääkarhujen perässä. Seuraavaksi suuntaisin Islantiin. Grönlannissa pitäisi käydä samalla kun kiertää vähän mualimaa. Haluaisin myös vierailla Etelämantereella tervehtimässä pingviinejä ja mursuja. Jos tämän jälkeen lottovoittoa olisi vielä jäljellä tai sponsorin pinna kestäisi, siirtäisin itseni ja kamerani seuraavaksi Amazonille. Sanomattakin on selvää ettei siitä reissusta tulisi lyhyt. Ja jos vielä tämänkään jälkeen taloushallintoni ei suosittelisi luontomatkailuuni leikkauksia, jatkaisin eteenpäin. Siperia. Kiina. Englannin nummet. Punainen meri, Suuri valliriutta. Koko Australia. Uusi Seelanti. Rarotonga. Madagaskar. Zanzibar, no se jo koettu. Utö vielä kokematta. Samoin Valassaaret. Nyt on aika täyttää haaveilevan luontomatkailijan apuraha-anomus. Lottokuponki. Ja jäädä odottelemaan orastavaa kevättä. Sillä vaikka voittaisin lotossa tai saisin sponsorin, en mistään hinnasta jättäisi keväistä luontoretkeä Haukivedelle väliin. Kuutin katse, teeren keväinen pulputus ja veneenkylkeen helisevä jää. Se on mun luonto.

Araljärven kuivatus on yksi maailman suurimmista ympäristökatastrofeista, joka oli tarkkaan suunniteltu. Neuvostoliiton suunnitelmatalous halusi vettä puuvillapelloille ja maksimoi ympäristöongelmat ja minimoi taloudellisen tuoton. Vesi johdettiin puuvillapelloille, jotka sijaitsevat alueilla joiden maaperä soveltuu huonosti puuvillan kasvattamiseen ja puuvillan laatu jää huonoksi. Ympäristökatastrofista lähtöisin olevaa puuvillaa kerätään tänä päivänä lapsityövoimalla ja viedään Kiinaan, Bangladeshiin ja Intiaan, jossa se sotketaan muuhun puuvillaan ja myydään halpavaatteissa ympäri maailmaa. Toisaalta kuivuneen Araljärven pohjan hiekka sisältää haitallisia aineita, jotka hiekkamyrskyjen seurauksena nousevat ilmaan ja lentävät laajalle ympäristöön ihmisten hengitettäväksi. Neuvostoliitto käytti Aralin keskellä lojuvaa saarta biologisten aseiden laboratoriona. Araljärven pohjan hiekassa kerrotaan olevan jopa Neuvostoliiton aikaisten ydinkokeiden aiheuttamia radioaktiivisia jäämiä. Araljärven ympäristökatastrofista kertoo Aalto-yliopiston vesitutkija professori Olli Varis, joka muistuttaa myös, että nykyinen biotalous on taloudellista toimintaa siinä kuin mikä hyvänsä. Valitettavan yleinen toimintamalli tänä päivänä on, että taloudellista toimintaa ohjataan sellaisille alueille missä kilpailuetu tulee siitä, että ei oteta huomioon ympäristöongelmia eikä ympäristön hoidosta koituvia kustannuksia ja otetaan sosiaalisia oikopolkuja, eikä huolehdita siitä että ihmisillä on kunnon työolot. Erehdysekspertin toimittaa Raimo Tyykiluoto.

Lari oli parissakymmenissä, kun hän lähti 90-luvun lopulla viikoksi Intiaan kahden kaverin kanssa. Tarkoitus oli tuoda Suomeen lasti hasista, mutta nuorukaiset päätyivät poliisin haaviin, ja kalterien taakse koviin olosuhteisiin. Se oli pudotus vapaasta, mutta levottomasta elämäntyylistä johonkin, mitä ei ollut voinut edes kuvitella. Yli puolentoista vuoden lusimisen jälkeen Lari sai tietää 10-päiväisestä vipassana-meditaation kurssista, joka oli osa vankien kuntoutusta. Hän pääsi kurssille harvojen joukossa, ja siitä alkoi muutos kohti toisenlaista elämistä. Ensin muuttui suhtautuminen olosuhteisiin, ja vähin erin myös olosuhteet muuttuivat. Vapautumisesta ei ollut mitään tietoa tai toivoakaan, mutta asiat alkoivat järjestyä uudella tavalla. Toisessa osassa kuulemme pääsystä vipassana-kurssille, ja millaisen muutoksen se toi elämään.

Lari oli parissakymmenissä, kun hän lähti 90-luvun lopulla viikoksi Intiaan kahden kaverin kanssa. Tarkoitus oli tuoda Suomeen lasti hasista, mutta nuorukaiset päätyivät poliisin haaviin, ja päätyivät kalterien taakse koviin olosuhteisiin. Se oli pudotus vapaasta, mutta levottomasta elämäntyylistä johonkin, mitä ei ollut voinut edes kuvitella. Yli puolentoista vuoden lusimisen jälkeen Lari sai tietää 10-päiväisestä vipassana-meditaation kurssista, joka oli osa vankien kuntoutusta. Hän pääsi kurssille harvojen joukossa, ja siitä alkoi muutos kohti toisenlaista elämistä. Ensin muuttui suhtautuminen olosuhteisiin, ja vähin erin myös olosuhteet muuttuivat. Vapautumisesta ei ollut mitään tietoa tai toivoakaan, mutta asiat alkoivat järjestyä uudella tavalla. Ensimmäisessä osassa kuulemma Intian matkaa edeltäneistä vaiheista, sekä oloista vankilassa.

Maailmalla on suuri määrä esimerkkejä vääristä valinnoista, sattumanvaraisista kömmähdyksistä ja täydellisestä arvostelukyvyttömyydestä, joilla on ollut kauaskantoiset seuraukset. Jokaisella aikakaudella on ollut omat pesunkestävät ääliönsä. Erehdysekspertti-sarjassa tarkastellaan vaihtuvan asiantuntijan kanssa maailmaa mokien kautta ja ruoditaan joka kerta yksi ällistyttäviä älyttömyys historian uumenista. Tällä kertaa mm. pohditaan tekikö Kolumbus tahallisen vai tahattoman virheen kertoessaan lähtevänsä etsimään uutta merireittiä Kiinaan ja Intiaan. Historiankirjoista olemme lukeneet, että Kolumbus luuli kuolemaansa asti löytäneensä Aasian vaikka kyseessä oli Amerikka. Voidaan kuitenkin kysyä, onko tämä koko totuus? Rahoituksen saadakseen Kolumbuksen täytyi perustella matkaa nimen omaa uuden läntisen reitin etsimisellä, joka korvaisi silkkitien Aasiaan. Faktoja tarkasteltaessa Kolumbuksella täytyi olla tiedossa matkan pituus ja kuitenkaan mm. hänen muonavarastonsa eivät olisi riittäneet Aasiaan asti. Kolumbus oli kokenut merenkävijä, joten hän ei voinut sortua näin amatöörimäiseen virheeseen. Minne Kolumbus oli siis purjehtimassa? Erehdysekspertti Raimo Tyykiluoto kävi Helsingin yliopistossa tapaamassa Latinalaisen Amerikan tutkija professori Jussi Pakkasvirtaa. Onko erehdysekspertti löytänyt historiankirjoituksesta aukon?