Podcasts about ihmisill

Miten harjoittaa psykologista joustavuutta?Entä mistä hyväksymis- ja omistautumisterapiassa (HOTissa) on kyse?Arto Pietikäinen on Suomen johtavia HOT-asiantuntijoita, ja on toiminut alan pioneerina maassamme, kirjoittaen ammattilaiskirjallisuutta suurelle yleisölle. Jaksossa puhumme mm. seuraavista aiheista:- Miten soveltaa HOTin menetelmiä arjessa?- Miten eriyttää omia ajatuksia ja tehdä niistä käsittelyn kohteita?- Mitä on psykologinen sulautuminen?- Mistä "ajatusten vankilassa" on kyse, ja miten sellainen muodostuu?- Miten evolutiivinen historia näkyy ihmisen kärsimyksessä ja hyvinvoinnissa nyky-yhteiskunnassa?- Onko itsetunnon kehittämisestä mitään hyötyä?- Mitä ovat tietoisuusharjoitukset, ja miten niitä käytetään?- Populaarikirjakauppojen psykologia -osaston ongelmat.Oli kiehtovaa jutella huippuasiantuntijan kanssa aiheista, joita sovelletaan hyvin laajalti psykologian kentällä, ja joita jokainen tallaajakin pystyy käyttämään omassa arjessaan. Ihmisillä on tapana samaistua omiin ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa.  Ajatella, että "minä olen ruma", vaikka tarkempi kuvaus olisi: "minulla on ajatus, että olen ruma". Tämänlainen näkökulman muutos auttaa huomaamaan asioita aiempaa toimivammalla tavalla, ja auttaa suhtautumaan omiin tulkintoihin ja kokemuksiin hieman joustavammin. HOT on nykypäivää ja tulevaisuutta!Pietikäiseltä on ilmestymässä 2024 lokakuussa uusi kirja: Kohti taitavaa HOT-työskentelyä.Jos haluat tukea podcastiani, paras tapa on antaa arvosteluksi 5 tähteä!Se näyttää algoritmeille, että minun sisällöstäni tykätään.Voit myös laittaa podcastin seuraukseen, ja kertoa tutuille.Suuret kiitokset.TikTok: @oskarimaggaInstagram: @oskarimaggaVerkkosivut: oskarimagga.comLogon tausta: yksityiskohta Marianne Laitin teoksesta Pimeät Vedet 1.

Mitä läheisriippuvuus on? Mistä sen tunnistaa ja miten se ilmenee? Näkyykö se ihmissuhteissa tai työpaikoilla? (00:00) Jakso alkaa (00:31) Aiheen pohjustus (00:52) Milloin voi puhua läheisriippuvuudesta (03:04) Läheisriippuvuuden tunnistaminen (07:06) Kuinka läheisriippuvuus voi näkyä työpaikalla (09:13) Idan mietteet läheisriippuvuudesta (12:29) Läheisriippuvuus parisuhteessa (14:24) Jokainen kokee läheisriippuvuuden yksilöllisesti (17:41) Juuret (18:33) Arkisia esimerkkejä (20:01) Ihmisillä on tarve kiintyä toisiin ihmisiin (22:02) Poikkeukset (23:13) Muut addiktiot (24:27) Muutosten tekeminen (26:35) Yksilökeskeisyys (27:23) Vertaistuki (29:46) Kontrolloinnin tarve (32:21) Loppupuhe

”Ihmisillä on tarkka vainu, jos joku vaikuttaa yksinäiseltä, sitä vältellään”, pohtii nimimerkki Dreambroker Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksossa. Ostrakismi tarkoittaa näkymätöntä poissulkemista yhteisöstä, kertoo vanhempi lehtori Kaarina Mönkkönen toimittaja Satu Kivelän vieraana. Näkymättömällä poissulkemisella on haitallisia vaikutuksia työntekijän kokemaan stressiin ja hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan vaikutukset ulottuvat laajemmin työyhteisöön ja itse työhön. Toimittaja: Satu Kivelä Äänisuunnittelija: Juha Jäntti Musiikki: Epidemic Sound Lukijat: Susanna Vainiola ja Laura Korhonen Tuottaja: Pertti Ylikojola Vastaava tuottaja: Ville Vilén Lähteet: Mönkkönen, Kaarina, Tapani Anukka, Kokkonen, Tapani (2023) Arvoa ja arvottomuutta. Gaudeamus. Itä-Suomen yliopisto (2023)Työpaikkaostarakismilla on selkeä yhteys terveydenhuoltoalan työntekijöiden työssä viihtymiseen E2 Tutkimus (2023) E2 Tutkimus julkaisi katsauksen suomalaisten mielenmaisemaan: Vain vajaa puolet naisista kokee yhteiskunnan reiluksi Tilastokeskus (2020) Suomalaisten naispalkansaajien kiire korostuu eurooppalaisessa vertailussa

Hiljaisuuden sietäminen ei ole helppoa etenkään jos sitä ei ole harjoitellut. Onko ihmisten kanssa pakko olla aina äänessä vai voiko joskus olla myös yhteisessä hiljaisuudessa? (Pahoittelut jaksossa tulevista pauke-äänistä - kokeilumme tehdä jakso nuotion äärellä tässä suhteessa kostautui) (00:00) Jakso alkaa (00:11) Miehet eivät puhu (00:48) Hiljaisuuden sietäminen (02:51) Tyhjän tilan täyttäminen (03:27) Hiljaisuuden täyttäminen yksilötyössä (07:05) Milloin kannattaa olla hiljaa arjessa (09:28) Mahdollisten väärinymmärrysten välttäminen (12:18) Kuuntele, mitä muilla on sanottavana (14:46) Hiljaisuuden sietäminen yksin (15:55) Ihmisillä on tarve puhua (17:02) Kuunteletko sinä ymmärtääksesi, vai kuunteletko vastataksesi (19:15) Eri aiheista puhuminen (20:17) Sanojen merkitys (25:07) Suoraan sanominen (29:04) Älä usko kaikkia ajatuksiasi (31:15) Puhumattomuus ei ole huono asia (34:20) Loppupuhe

Rotta on levinnyt ihmisen mukana lähes kaikkialle maapallolla. Luulisi, että rotan on oltava erityisen sopeutuvainen ja lahjakas kaikessa, muuten se ei voisi menestyä erilaisissa olosuhteissa. Toisaalta voi myös ajatella, ettei rotta ole välttämättä erikoisen hyvä missään, mutta se pärjää keskivertoa paremmin kaikessa: juoksemisessa, kiipeämisessä, uimisessa, ravinnon etsimisessä, lisääntymisessä ja kolojen kaivamisessa. Rottia pidetään älykkäinä ja nopeasti oppivina eläiminä. Ne ovat ravinnon suhteen laatutietoisia, mutta joustavia. Rotat ovat epäileviä, eivätkä mene helposti ansaan. Ne muodostavat yhteisöjä, klaaneja, jotka puolustavat ravintolähteitään ja pesäpaikkojaan ulkopuolisia vastaan. Klaanin sisällä vallitsee arvojärjestys ja jäsenet tietävät asemansa yhteisössä. Rotat viihtyvät siellä, missä on ihmisiäkin. Ihmisillä ja rotilla on siis jonkinlainen suhde. Joillain alueilla rottia on niin paljon, että se koetaan ongelmaksi. Mistä rotat ovat aikoinaan tulleet ja miksi ne viihtyvät tietyillä kaupunkialueilla? Kuinka ne liikkuvat ja lisääntyvät? Soita ja kysy rotista tai kerro millaisia havaintoja sinulla niistä on. Luonto-Suomen rottaillassa asiantuntijoina ovat Heidi Kinnunen ja Paavo Hellstedt. Toimittajina ovat Juha Laaksonen ja Juha Blomberg. Kuva: Vesa Marttinen / Yle

Etevä etäjohtaminen -podcastsarjan vieraana Kati Lanu, modernin työelämän kehittäjä ja työyhteisövalmentaja Timanttia Consultingista (https://timanttia.fi/ ). Vakioääninä Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä. Etänä toimiessa välillä mietityttää saanko viestini ja ideani perille ja ymmärsikö kaikki mitä halusin sanoa. Virtuaalisissa tapaamisissa meidän pitäisi kiinnittää huomiota enemmän siihen, miten aloitetaan tapaamiset. Napin painalluksella voi hyppiä palaverista toiseen, mutta ajatukset saattavat olla ihan muualla. Pienessä hetkessä meidän pitäisi pystyä kokoamaan mieli ja keho samaan hetkeen ja siirtää fokus siihen asiaan mihin ollaan liittymässä mukaan. Kokouksen järjestäjän tulisi rakentaa alkuun aikaa vapaamuotoiselle keskustelulle, jotta kokouksen virallisista asioista voitaisiin myöhemmin tehokkaammin keskustella. Ihmisillä on korkeampi kynnys puhua ja kertoa mielipiteitään virtuaalitapaamisissa, varsinkin jos ei tunneta toisia hyvin. Alun keskustelun ei tarvitse kestää kovin kauan. Jokaisella voi olla esim. minuutin puheenvuoro ja saa kertoa kuulumisista, onnistumisista tai vaikka minkä kirjan luki viimeksi. Tällä rakennetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja se taas vaikuttaa suorituskykyymme merkittävästi. Virtuaalisesti toimiminen vaatii enemmän järjestelmällisyyttä, systemaattisuutta ja suunnittelua. Meidän täytyy sanoittaa toimintaamme enemmän ja olla selkeämpiä. Myös myönteiset viestit (kiitos, kannustus, kehuminen) jäävät virtuaalisessa vuorovaikutuksessa helposti vähemmälle. Peukuttaa voi oikeastikin, mutta sen lisäksi reaktiot ja emojit on hyvä ottaa käyttöön. Virtuaalisessa vuorovaikutuksessa teemme tosi nopeasti tulkintoja, nopeammin kuin lähityöskentelyssä. Vuorovaikutus fyysisesti samassa tilassa on kokonaisvaltaisempaa ja havainnoimme kaikkia kehon liikkeitä. Huomaamme mikroilmeet ja pienet vihjeet siitä missä ja millaisia ajatukset ovat. Vuorovaikutuksessa, eritoten tunne- ja asenneviestinnässä 7 % on sanoja ja 93 % merkitys äänensävyillä, ilmeillä ja kehonkielellä. Miten me tuemme tuota 93 % digitaalisessa ympäristössä? Miten käytämme kirjallisessa viestinnässä eri tyylejä, sävyjä ja eleitä? Miten rikastamme vuorovaikutusta virtuaalisissa tapaamisissa? Jokaisen kannattaisi välillä pysähtyä tarkastelemaan omia kehonkielen vihjeitään ja toisten kommunikaatiosta tekemiään tulkintojaan. Opettelemme siis uutta kieltä; uusia tapoja toimia ja huomioida ja antaa palautetta virtuaalisesti. Tuhansia vuosia on pärjätty tutulla kehonkielellä ja vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme opetelleet digitaalista kehonkieltä. Työyhteisössä asioista puhuminen ja niiden sanoittaminen yhdessä synnyttää yhteisymmärrystä ja parantaa vuorovaikutustamme. Millaiset tyylit ja tavat tukevat viestintää ja mitkä sitä heikentävät? Kirjallisen viestinnän tyyliseikat (isot ja pienet kirjaimet, välimerkit) kuuluvat myös digitaaliseen kehonkieleen. Isot kirjaimet ja huutomerkkien viljely voi toisesta tuntua huutamiselta ja käskyttämiseltä. Katin vinkit digitaaliseen kehonkieleen - Pidetään kamerat päällä. Hyväksytään se, että ihmisiä tässä ollaan ja muut näkevät meidät fyysisissäkin palavereissa. Ollaan omia itseämme, eikä mitään kivikasvoisia uutistenlukijoita. - Sanoitetaan ajatuksia ja tekemisiä ja ilmaistaan itseämme vielä selkeämmin. Erityisesti muistetaan kehua ja kiittää, ne unohtuvat helposti. - Ollaan hereillä. Ei tehdä liian nopeita tulkintoja vaan mietitään, kuunnellaan ja luetaan rauhassa. - Annetaan aikaa pohdinnalle virtuaalisissa tapaamisissa. Teksti: Hilkka Heikkilä Pohdinnat liittyvät Virtual Leaders - Virtuaalijohtamisella tuottavuutta ja työhyvinvointia -projektiin, jota Jamk hallinnoi ja joka toimii Keski-Suomessa 1.9.2020 – 31.8.2023. jamk.fi/fi/projekti/virtual-leaders Rahoittaja: Keski-Suomen ELY-keskus, Suomen rakennerahasto-ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Podcastien litteroinnit löytyvät bit.ly/podcastteksti

Konsta Hietanen nähdään levynjulkaisukeikalla Lahdessa, Möysän Musaklubilla perjantaina 12. toukokuuta. Monipuolinen muusikko ja näyttelijä kertoi Radio Voimalla keskiviikkona tehneensä aikoinaan paljon sijaisopettajan töitä Lahdessa ja painottaneensa nuorille sitä, että kaikilla ihmisillä on lahjoja ja vahvuuksia. - Ne ovat joillain oudompia ja toisilla selkeämpiä. Jokainen on monessa asiassa hyvä. Sitten meillä on heikkouksia. Konsta kehottaa kaikkia viemään tavoittelemiaan asioita rohkeasti eteen päin. - Nuorilla ja kaikilla tulee pettymyksiä ja epäonnistumisia. Sitten jos rupeaa jossain onnistumaan, niin tulee kateellisia ja haukkujia. Paljon tulee seiniä vastaan, kun alat jossain asiassa kehittymään. Kateushan se oikein perisynti siinä. Viestini on, että meiltä kaikilta löytyy lahjoja ja vahvuuksia paljon. Kuuntele haastattelusta myös, mitä Konsta on suunnitellut tai jättänyt suunnittelematta kesäksi, miten hän muistaa äitiä sekä vaimoa äitienpäivänä ja millainen suunnitelma hänellä on itselleen pihassa odottavaan trampoliiniin liittyen:

Jotkut ihmiset voi tulla meidän elämään hetkellisesti, toiset loppuelämäksi. Oletko törmännyt johonkin energeettisesti puoleensa vetävään ihmiseen joskus lomalla tai junamatkalla ja olette jutelleet aivan kaikesta? Tai onko joku ihminen vaikuttanut sinuun voimakkaasti? Kaikilla merkittävillä ihmisillä on meille jokin lahja, joka selviää ennemmin tai myöhemmin.

Joskus tapaamme ihmisen vain viikon verran, mutta he saattavat saada meidän elämässämme aikaa muutoksen. Toiset ihmiset ovat ikäviä ja he ovat elämässämme pitkään. Kuitenkin jokainen heistä tuo meille jotain arvokasta. Ennemmin tai myöhemmin.

Ihmisillä on ihan uudenlaiset mahdollisuudet työskennellä, toimia ja organisoitua toistensa kanssa. Kyse on uudesta kansalaistoiminnan kentästä, joka alkaa vaikuttaa muihinkin yhteiskunnan sektoreihin. Nimeämme sen Neljänneksi sektoriksi, koska uskomme, että sillä on pysyvää vaikutusta yhteiskunnan kehitykseen, kertoo kaupunkisosiologian dosentti Pasi Mäenpää Anna työskentelee Jalotuksessa. Jalotus on kiertotalouskeskus ja kestävän elämän yhteisö, joka toimii Keravan kartanon alueella. Tekeminen tuo toivoa ja tekemisen mahdollistaminen auttaa monia. On hienoa näyttää, että toiminnan ei tarvitse toteuttaa totuttuja kaavoja ja sektorirajoja, ja että byrokratiaankin voi vaikuttaa, kertoo Anna Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksossa. Kaupunkiaktivismeihin liittyy olennaisesti maailmanparannus, mutta se ilmenee erityisesti tekemällä asuita eikä ei niinkään julistamalla, kertoo yliopistotutkija ja kaupunkisosiologian dosentti Pasi Mäenpää toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Äänisuunnittelija: Anders Johansson. Lukijat: Susanna Vainiola ja Miika Lauriala. Tuottaja: Pertti Ylikojola. Kuva: Jukka Lintinen ja Tuuli Laukkanen.

Koiramaailmassa on kaksi asiaa, jotka saavat minut automaattisesti hermostumaan: vegaaninen koiran ruokavalio, mukaanlukien kasvisruoka ja koirat, sekä väite, että ruuasta saa kaiken. Niin kävi tässäkin Katiskan Kaffepaussin aika -podcastissä. Lyhyesti. Edes ihminen sekasyöjänä ei saa riittävästi kaikkea kuin täydellisellä sekasyöjän lautasmallilla. Vielä vaikeampaa se on koiralla ja sen rajoittuneemmalla ruokavaliolla. ”Ruuasta saa kaiken” ajattelu pohjaa aina kahteen vaappuvaan tukijalkaan. Ei tiedetä ylipäätään mitään ravitsemuksesta on toinen niistä. Toinen on kuvitelma, että luonnossa, jossa eläin saa kuolla jatkettuaan sukuaan ja päästyään keski-ikäiseksi, susien elämä olisi jotenkin hohdokasta ja terveellistä. Lihansyöjän siirtäminen ensin sekasyöjäksi ja siitä vegaaniksi on itsekeskeisyyttä pahimmillaan. Ihmisillä on taipumus ajatella koiria (ja monia muitakin) hieman jälkeenjääneksi ihmisiksi ja tuota sitten toteutetaan laajalla skaalalla. Koska ihminen tätä, niin sitten myös koira. Voidaan huoletta sanoa, että koiran siirtäminen kasvisruokavaliolle tai vegaaniksi on inhimillistämistä termin pahimmassa ja surkeimmassa muodossaan. Oma itsekkyys on niin vahva, että sillä voidaan pyyhkiä suuren mitättömyyteen eläinlajien evoluutio ja sopeutuminen yhdellä toteamuksella. Hitot faktoista, kunhan itse uskoo tarpeesi lujaa. Kyse on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta. Kun luovutaan lajityypillisestä ravinnosta, niin eläin sairastuu ja lopulta kuolee. Jokainen kuolee ajallaan, mutta onko prosessia todellakin pakko yrittää nopeuttaa? Tyypillisin sekaravinto, joka on huomattavan lähellä kasvisruokaa, on halvat kuivamuonat. Jokainen tietää kuinka hyvin se ratkaisu on onnistunut. Miksi kuvitellaan, että kun omistaja, joka ei tiedä ruokien ravintosisältöä ja koiransa tarpeita, onnistuisi yhtään sen paremmin tehdessään itse koiransa ruuat? Podcastiä sävyttää vahvasti oma antipatia aihetta kohtaan. Se näkyy myös kielenkäytössä. Pyytäisin anteeksi, jos katuisin moista — mutta en kadu. Voisi silti olla korrektimpikin, mutta se ei vaan ole tässä mahdollista — ainakaan minulle.

Etevä etäjohtaminen -podcastsarjan ensimmäisessä osassa pohditaan mitä sovellusten ja teknologioiden käyttöönotossa tulisi huomioida. Vieraana Tutkimuspäällikkö Taina Eriksson Turun yliopiston Kauppakorkeakoulusta. Hän on mukana tarkastelemassa Moteva-hankkeessa johtamisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta mobiiliteknologian hyödyntämistä rakennusalalla. Vakioääninä mukana Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä. Tietojärjestelmien käyttöönotto on aina muutos toimintaan ja siinä käyttäjät ovat erittäin tärkeässä roolissa. Hyvä lähtökohta vastuullisessa ja työntekijöitä huomioivassa erilaisten teknologioiden käyttöönotossa on lähteä liikkeelle tarpeesta ja sen juurisyistä. Tarvitaan aikaa ihmisille oppia uudenlaiset toimintatavat ja sulatella asioita. Ennen kaikkea pitää antaa mahdollisuus kokeilla ja käyttää uutta teknologiaa riittävässä määrin, jotta ihminen saa varmuuden omasta osaamisestaan. Ihmisillä on vaihtelevat kapasiteetit, osaamiset ja kyvykkyydet omaksua uusia asioita ja teknologian käytön ja käyttöönoton esteitä voi olla moninaisia. Näistä pitää keskustella käyttäjien kanssa ja pyrkiä sitä kautta purkamaan esteitä. Innostus uudesta syntyy pienten onnistumisten ja kokemusten kautta ja käyttöönotossa pitäisi edetä askel kerrallaan. Saadaan tehtyä joku asia vähän jouhevammin ja jaetaan kollegan kanssa onnistumisen ilo ja syntyneet hyödyt. Ulkopuolisesta pieniltä näyttävät haasteet voivat tuntua työntekijästä isoilta haasteilta ja käyttöönotto voi turhauttaa ja ihminen voi lähteä kyseenalaistamaan omaa osaamistaan. ”Minä en vain osaa tätä, kaikilta muilta sujuu.” Johtajan pitää antaa selkeät raamit, perustelut ja yhteinen suunta mihin ollaan menossa sekä päätös, tuki ja aika käyttöönotolle. Pienin askelin, osaamisia kehittäen ja kokeillen yhteistyöllä päästään yleensä parempaan lopputulokseen. Kun mukana on monipuolisesti persoonia, luonteita ja näkemyksiä, niin saadaan rikkaampi kuva ja opit kokeiluista. Lisää Moteva-hankkeesta: www.utu.fi/digiraksa. Teksti: Hilkka Heikkilä Pohdinnat liittyvät Virtual Leaders - Virtuaalijohtamisella tuottavuutta ja työhyvinvointia -projektiin, jota Jamk hallinnoi ja joka toimii Keski-Suomessa 1.9.2020 – 31.8.2023. www.jamk.fi/virtualleaders Rahoittaja: Keski-Suomen ELY-keskus, Suomen rakennerahasto-ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Podcastien litteroinnit löytyvät bit.ly/3CCGG31 .

Syntyvyys on pandemian aikana laskenut teollisuusmaissa. Miksi? Eikö yhteinen aika johtanutkaan vipinään vällyjen välissä? Poikkeuksen tekevät Suomi ja Sveitsi… MIKSI? Samaan aikaan sperman laatu heikkenee muovikemikaalien takia teollisuusmaissa. Ilmeisesti suomalaiset ovat todella riehaantuneet sänkykammareissaan.
 Suomessa etätyö on poikkeuksellisen suosittua, kun taas Sveitsissä ja Ruotsissa vain seitsemän prosenttia on etätöissä. Tämä sotkee syntyvyyspäättelyt, ellei sitten Sveitsissä käydä enemmän vieraissa, siinä työssäkäymisen lomassa.
 Vuoden 2030 vaaleissa peräti 40 äänestysikäisistä on yli 65-vuotiaista. Kun harmaat pantterit käyvät nuoria innokkaammin uurnilla, jopa puolet äänestäjistä on ikäihmisiä. Tämä ilmiö selittää myös brexit-äänestyksen tuloksen. Olisi pitänyt vedota siihen, että minkälaisen maailman he haluavat jättää omille lapsenlapsilleen. Jenkit lopettivat venäläis-saksalaisen Nordstream2-kaasuputken boikotin. Miksi? Öljyn hinta pysyy alempana, kun saksalaiset lämmittävät vesiään kaasulla eikä öljyllä. 
 Ihmisillä on teollisuusmaissa – myös Suomessa – korona-aikana kertynyt rahaa tileille melkoisia summia. Kohta kukkaronnyörimme aukeavat. Kun kaikki ryntäävät ostoksille, kasvava kysyntä nostaa hintoja, ja inflaatio johtaa korkojen nousuun. Aargh, huutavat asuntolainalliset. EU:n koronatuki tukee juuri väärään aikaan, aivan liian myöhään.

Tässä #yzcast -podcastin jaksossa projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä JAMK:lta keskustelevat yhdessä JAMKissa tutkijana työskentelevän, psykologi, työ- ja organisaatiopsykologian dosentti Mari Huhtalan kanssa johtamisesta. Arvot näkyvät monella eri tasolla. Yrityksen logokin voi kuvastaa sitä. On tärkeää kysyä myös työntekijöiltä, kuinka he arvoja käytännön työssään toteuttavat. Jos työyhteisössä ihmiset eivät voi hyvin ja etenkin, jos syyt siihen ovat vaikeasti tunnistettavissa, voi kyse olla juuri arvoihin liittyvistä ongelmista. Tutkimustenkin mukaan ihmiset alkavat usein voida huonosti, jos joutuvat toimimaan arvojensa vastaisesti. Arvoristiriitaa voi aiheuttaa esimerkiksi se, että yrityksen nettisivuilla on kuvattu sanallisesti ja hienosti arvoista, mutta ne eivät kuitenkaan ole ns. totta eli eivät aidosti näy läpi leikaten mikrotasolta makrotasolle yrityksen tekemisessä. Esimerkiksi hoitoalalla kiire ei aina mahdollista työn tekemistä omien arvojen mukaisesti. Toisinaan ihmiset myös hakeutuvat työpaikasta pois elleivät arvomaailmat kohtaa. Nuoret todennäköisesti tekevät tämän helpommin kuin vanhemmat. Nuoret tunnistavat nopeasti mikä on totta tai aitoa - ja mikä ei. Tällöin myös arvojen totuudenmukaisuus varmasti paljastuu nopeasti. Nuoret voivat vanhempia työntekijöitä helpommin myös haastaa työnantajaa arvoista. Aiemmin arvoista ei ole juurikaan edes juteltu, joten niihin liittyvä keskustelu voikin olla todella haastavaa ja uutta työpaikalla. Tärkeää on sanoittaa mistä on kyse ja keskustella myös siitä, kuinka ihmiset ymmärtävät eri sanat ja arvot. Sitä kautta voidaan tuoda myös läpinäkyväksi sitä miten eri tavoin ihmiset voivat ymmärtää esimerkiksi saman sanan. Se kun vaihtelee ja riippuu varmasti myös työtehtävästä itsestään. Arvoja voidaan luokitella esimerkiksi kolmeen. Ihmisillä on usein ns. syvät arvot, jotka ovat enemmän tai vähemmän samat läpi elämän. Sen lisäksi on arvoja, jotka liittyvät siihen, että mitä halutaan itse tehdä esimerkiksi työssä. Lisäksi on arvoja, jotka liittyvät siihen mitä haluaa itse antaa muille ja miten vaikuttaa vaikkapa yhteiskuntaan. Tärkeä on myös tiedostaa, että työelämässä kohdattavat haastavat tilanteet voivat poiketa merkittävästi arkielämän muista tilanteista. Haastavissa työelämän tilanteissa oma arvo voi tulla aidosti haastetuksi ja punnituksi aivan eri tavalla. Erityisesti lähijohtajat voivat kokea olevansa puun ja kuoren välissä, kun omia arvoja haastavat ylemmän johtotason linjaukset ja toisaalta työntekijöiden odotukset. Tällöin olisi tärkeää, että saatavilla on tukea eli esimerkiksi sparrausta ja mentorointia. Lähijohtajan on tärkeää pysähtyä joskus miettimään arvomaailmaansa; niitä konkreettisia asioita, mitkä ovat itselle tärkeitä elämässä. Ja myös sitä, että miten haluaa kohdata ja kohdella työntekijöitä. Tärkeää on miettiä, toteutuvatko nämä omat arvot omassa työssä ja jos ei, niin miksi ei (onko syynä esimerkiksi kiire tai joku muu). Kysy ja kuuntele. Ja rakenna. Teksti: Mirva Leppälä

Tämä vuoden 2021 ensimmäinen Uskon askeleita ohjelman jakso on ohjelmasarjan 150. jakso. Tuttuun tapaan se koostuu kolmesta osuudesta. Jokaisessa niistä on haastattelu tai keskustelu, joiden esiin nostamia ajatuksia syvennetään Raamatun sanalla ja niiden puolesta myös rukoillaan. Tässä juhlajaksossa teemat nousevat loppiaisen tapahtumista, itämaan viisaista miehistä tai tietäjistä, jotka tulevat tähden johdattamina Jeesuksen luokse. Tänään Jumalalla on tapansa kutsua ja johdattaa ihmisiä Jeesuksen luokse. Eräs niistä on Alfa-kurssi. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Mikko keskustelee Suomen Alfan toiminnanjohtajan ja luterilaisen jumalanpalvelusyhteisön Verkoston papin Panu Pitkäsen kanssa. Panu kertoo mistä alfassa on kysymys. Kahden vuoden ajan Alfassa on panostettu laadukkaisiin ja tekstitettyihin opetusvideoihin ja nettimateriaaleihin. Koronan keskellä tämä osoittautui todella tärkeäksi. Tämän ansiosta Alfaa on pidetty meillä ja maailmalla online versiona. Alfa toimii hyvin toimivaksi myös näin toteutettuna. Ihmisillä on nyt tarvetta ja avoimuutta pohtia elämän suuria kysymyksiä. Lauantaina 23.1. pidettävästä Alfakoulutus online versiona. Ohjelman toisessa osuudessa Mikko puhuu Kansan Raamattuseuran raamattukouluttajan Riitta Keskimäen kanssa Loppiaisesta, Itämaan tietäjistä ja heidän vierailuajankohdastaan.. Tietäjien Jeesukselle antamat lahjat olivat Jumalan huolenpitoa köyhille vanhemmille. Lahjat mahdollistivat Jeesuksen viemisen Egyptiin turvaan Herodeksen raivolta. Jumala ilmoitti uuden ajan tulemisesta sekä itään että länteen. Tästä saat tietää tarkemmin kuuntelemalla keskustelun. Tietäjät tulivat Jeesuksen luokse seuraamalla tähteä. Simeon johdatettiin oikeaan aikaan temppeliin, koska hän tutki kirjoituksia ja oli herkkä Pyhän Hengen johdatukselle. Hengen johdattamana Simeon tuli temppeliin oikeaan aikaan. Pienessä poikavauvassa, Jeesuksessa, hän tunnisti luvatun messiaan, koska oli lukenut Jesajaa. Jumala johdattaa tänäänkin ihmiset Jeesuksen luokse Sanansa ja Henkensä kautta. On tärkeää puhua uskon ja rakkauden lisäksi myös toivosta. Kerran Jeesus tulee takaisin ja vääryyden aika päättyy. Ohjelman kolmannessa osuudessa Mikko keskustelee tulevaisuudesta ja toivosta Evankelisen lähetysyhdistyksen reissupastorin ja raamatunopettajan Erja Kalpion kanssa. Erjalla vuosi 2020 oli rankka, koska hän menetti syövän vuoksi rakkaan ja läheisen ystävänsä. Tuon menetyksen keskellä hän kysyi Jumalalta, että missä sie oot. Erja sai tähän pohdintaansa meitä jokaista hoitavia näkökulmia sekä Sefanian kirjasta että tutusta paimenpsalmista 23. Ystävän usko ja luottamus ennen kuolemaa tai osoitteen vaihtumista, kuten Erja totesi, ovat vahvaa lohdutusta. Jeesuksen kanssa uskallamme rohkeasti elää ja kerran kuolla. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Missäpäin Suomea on viimeksi purkautunut tulivuori? Mistä tiedämme, mitä maapallon sisuksissa on, vaikka emme ole koskaan päässeet tekemään siellä mittauksia? Maapallo on 4,5 miljardia vuotta vanha, ja sen sisällä on yhä paljon ihmiselle tuntematonta. Tässä Utelias mieli -podcastin jaksossa geologi Jussi Heinonen kertoo, millä tavoin maapallon sisukset näkyvät arjessamme. Samoin selviää, miksi me kaikki olemme tulivuorten lapsia. Utelias mieli on Helsingin yliopiston podcast, jossa tutkijat puhuvat siitä, mikä heistä on omalla tieteenalalla kiinnostavinta juuri nyt.

Ihmisillä on viisi perusaistia: maku, haju, näkö, kuulo ja tunto - mutta millaisia aisteja on kasveilla? Voiko kukka tai puu haistaa, maistaa, kuulla tai nähdä? Biologi ja evoluutioekologi, tutkijatohtori Aino Kalske Turun yliopistosta on tutkinut kasvien hajuaistia. Hän on havainnut, että ne pölläyttävät tarvittaessa ilmaan monipuolisen kemikaalikoktailin — tarkoituksena on varoittaa naapurikasveja esimerkiksi tuhohyönteisistä tai kuivumisesta. Tuoreen ruohon tuoksu on itse asiassa ruohonkorsien lähettämää hätäsignaalia. Jyväskylän yliopiston biologian laitoksella ja Nanotiedekeskuksessa tutkitaan kasvien valoaistiin liittyvien fytokromien rakennetta. Haastateltavina ovat akatemiatutkija Heikki Takala ja professori Janne Ihalainen. Toimittaja on Mari Heikkilä. Kuva: Kultapiisku (Zoonar GmbH / Alamy / All Over Press)

1. tuotantokauden päätösjakso. BLM tuo mellakoinnin myös Suomeen. Piilaaksolla on sukupuoli- ja etnisyysongelma. Kokoomuksen nuoressa polvessa kuohuu ja poliittiset mannerlaatat ovat muutenkin liikkeessä - mihin suuntaan Kokoomus ja Keskusta ovat menossa? Tämä kaikki ja paljon muuta Viikon kuumimmat aiheet -jaksossa, joka on tallenne livelähetyksestä, jonka pystyy katsomaan poliitikkosivulta Facebookista sekä Youtubesta.

Mitä enemmän ihmiset keskittyvät itseensä, sitä vähemmän he viitsivät kuunnella muita. Se johtaa kommunikaation kuivumiseen, epäilee tietokirjailija Asta Leppä kolumnissaan

Menopaussi eli vaihdevuodet on hyvin harvinainen piirre eläinkunnassa. Naaraiden lisääntymisiän jälkeinen elämä on todettu vain ihmisillä, muutamilla valaslajeilla ja norsuilla. Evoluutiobiologeja on jo pitkään askarruttanut kysymys mummojen merkityksestä. Miksi naaraat elävät niin pitkään lisääntymisikänsä jälkeen? Uusi miekkavalastutkimus vahvistaa mummohypoteesin, jonka mukaan mummoilla on tärkeä rooli lastenlasten selviytymisen kannalta. Menopaussi saattaa olla sopeuma pitkittyneeseen lapsuuteen. Ihmisillä, miekkavalailla ja norsuilla lapset kypsyvät niin hitaasti, että kasvattamiseen on tarvittu kaksi sukupolvea. Akatemianprofessori Virpi Lummaa on tutkinut ikääntymisen evoluutiota ihmisillä ja aasiannorsuilla. Hän käyttää tutkimusaineistonaan sukuhistorioita, joita löytyy suomalaisista kirkonkirjoista 1700-luvulta lähtien sekä Myanmarissa eläneiden metsätyönorsujen lokikirjoja. Jaksoa varten haastateltiin myös tutkijatohtori Mirkka Lahdenperää. Toimittaja Jussi Nygren Kuva: Myanmarissa käytetään Aasian norsuja apuna metsätöissä. Työnorsut elävät koko elämänsä saman norsuratsastajan kanssa. Norsujen eliniästä ja poikasten määrästä on paljon tietoa, koska metsätyöyhtiöiden lääkärit ovat pitäneet kirjaa niiden elämästä sadan vuoden ajan. (Jennie Crawley)

Kuinka paljon täysin vastakkaisia arvoja ihmisillä todellisuudessa on, kysyy aivotutkija Katri Saarikivi kolumnissaan.

Ihmisillä on vastuu koiransa hoidosta. Vastuuseen kuuluu olla rähjäämättä neuvoja antaville ja vasta myöhemmin päättää mikä neuvo ehkä auttaisi. Maalaisjärkeäkin saa käyttää.

Tiedeykkönen palaa ajassa taaksepäin ja hiljattain edesmenneen psykiatri ja kirjailija Claes Anderssonin kanssa vuonna 2003 tehtyyn ohjelmaan: ”Miten teen toisen hulluksi?”. Haluatko tieten tahtoen tehdä heilasi hulluksi - vai toimitko tiedostamattasi? Ristiriitaiset viestit, piiloaggressiivisuus ja marttyyrin rooli saavat kanssaihmiset hämmentymää ja ärsyyntymään, joskus jopa raivon partaalle. Syyllistämällä hallitseminen sopii ehkä kuusivuotiaalle, mutta ei aikuisen ihmisen elämäntavaksi. Ihmisillä on varastoissaan yllättävän monta tapaa syyllistää toisiaan ja käydä toistensa hermoille. Toisaalta, mitä jäisi jäljelle maailmankirjallisuudesta ja teatterista ym., jos sairastuttava ja ristiriitainen kommunikaatio sekä läheisiään syyllistävät marttyyrit siivottaisiin pois? Hermoille käymisen konsteista kertoo psykiatrian erikoislääkäri Claes Andersson Leena Mattilan toimittamassa ohjelmassa. Ohjelma on uusinta vuodelta 2003, jolloin psykiatrian erikoislääkäri Claes Andersson sai Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Kulttuuripalkinnon. (Kuva: Markku Ojala / All Over Press)

Ihmisillä on vahva tapa ostaa ensin ja kysyä sitten. Tämä on muuten suurimpia syitä sellaiseen erittelemättömään närkästykseen. Ei se tajuisella tasolla tapahdu, mutta alitajunnan puolella ei olla onnellisia siitä, että omasta mielestä mahtava hankinta todetaankin erheeksi. Annan vinkin kaikille some-sisältöä tuottaville: peukuttakaa aina kaikkea, niin maine kasvaa. Uskottavuuskin kasvaa, ainakin asioiden oikeampaa laitaa tuntemattomien joukossa. Ihmisten ajatteluketju menee näin: On ratkaistava ongelma (vaikka jäykkyys) Päätetään mikä on syy (esimerkiksi nivelet) Valitaan ratkaisu (esimerkiksi nivellisät) Toteutetaan ratkaisu (esimerkiksi MSM) Kysytään annostelu Ongelmaksi nousee se, että kun jokainen vaihe menee pieleen, niin kohta 5. Annostelu ei voi koskaan saada oikeaa tai edes hyväksyttävää vastausta. Kun vastaus ei ole haluttu, niin loukkaannutaan siitä, että oma päättelyketju ei kelvannutkaan. Se ei tule pieneen mieleen edes kysyjälle itselleen, että kysymys alunperinkin esitettiin siksi, että ei tiedetä eikä osata. Uhriutuminen on aina parempi vaihtoehto. Oikeampi tapa olisi: Kysytään onko jäykkyys ongelma (ikä, nivelrikko, lihasjumit) Kysytään voidaanko sille tehdä mitään (ikä: ei, mutta liikutetaan, nivelrikkoon glukosamiinia, lihasjumeissa tarkistetaan työ ja mennään fyssalle/hierojalle) Kysytään mitä tuotetta ostetaan, jos voidaan vaikuttaa (nivelrikossa esim. glukosamiini) Kysytään annostelu Toteutetaan ratkaisu Molemmissa vaihtoehdoissa on viisi porrasta. Huomaatte varmasti mikä oleellinen ero niissä on. Paitsi että kysytään, niin kysytään ennenkuin ostetaan - niin ei tule tehtyä hutiostoksia ja mielenterveyskin säilyy parempana jokaisella; kysyjän ei tarvitse loukkaantua eikä vastaajan turhautua. Kysymiseen kannattaa hyödyntää facebookia tai voi jopa pyytää, että jostain tuotteesta tehdään arvostelu. Mutta älkää kysykö privana, podcastissä selitetään (taas) miksi. Hieman lisärautalankaa. Yksi ihminen kysyy, niin hänellä menee aikaa minuutti. Kun minä vastaan 20 ihmiselle á 5 minuuttia, niin minulta häviää sellaiset puolitoista tuntia. 20 ihmistä on muuten alakanttiin - saan päivästä riippuen 40 - 80 privaa, jossa kysellään asioita, joita ei voi tai kyetä kysymään julkisesti, kuten että mitä ruokaa kannattaa antaa närästävälle, miten pentua kannattaa ruokkia, mitä lisiä raakaruokinnassa tarvitaan tai mikä glukosamiini kannattaa ostaa. On sillä, että kysytään ennen kuin ostetaan, kansantaloudellekin merkistystä. Huijarit poistuvat markkinoilta ja alkavat ehkä tehdä jotain hyödyllistä sekä tuottavaa työtä. Tuon lisäksi podcastissä muistutetaan, että ei laiteta alumiinia astianpesukoneeseen ei säädetä webbitekniikkaa, jos ei osata peruskoulu ei epäonnistunut tasapuolisuudessa, vaan ajattelun opettamisessa ei uhrata puolta elämää opetteluun, vaan hyödynnetään osaajia tai sitten tosiaan opetellaan, kunnolla:

Tamperelaissyntyisen kirjailijan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan, avantgardistin Minna Canthin syntymästä tulee 19.3.2019 kuluneeksi 175 vuotta. Canth otti aikanaan kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, erityisesti tyttöjen ja naisten asemaan. Monet hänen esille tuomistaan aiheista ovat edelleen ajankohtaisia. Kolmen naissäveltäjän juhlakonsertti Tampere-talossa, kunnioittaa Minna Canthin elämäntyötä sekä muistuttaa vahvan suomalaisnaisen asemasta nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Minna Canthista on keskustelemassa kirjailijaa tutkinut Minna Maijala, konsertin dramaturgi Kaarina Hazard ja säveltäjä Lotta Wennäkoski. Juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Terve itsetunto. Ihmisillä on lähtökohtaisesti taipumus joko alentaa itsensä tai ylentää itsensä. Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen -sarjan neljännessä osassa mietitään, kuinka löytää kultainen keskitie, ja millä keinoin tervehdyttää itsetuntoaan?

Ihmisillä on tapana käyttää paljon aikaa poistaakseen epävarmuutta niin itsensä kuin eri elämän olosuhteiden suhteen. Mutta voiko epävarmuudesta koskaan päästä täysin eroon? Onko se edes ongelma, jolle pitää tehdä jotain? Tässä jaksossa Niko ja Antti pyrkivätkin tarjoamaan uuden tavan nähdä epävarmuus elämän suolana ja sinä tekijänä, joka koukuttaa meidät asioiden pariin. Avainsanat: Itseluottamus, kolme prinsiippiä, Mindfulness, henkinen kasvu, mentaalivalmennus, hyvinvointi

Heimo on vertaistuen yhteisö, jossa ihmiset voivat auttaa toisiaan. - Ihmisillä on paljon mielen haasteita. Tämä on paikka, jossa ihmiset voi puhua vaikeista asioista, perustaja Jarno Alastalo sanoo. Heimoa viedään nyt Japaniin, missä painitaan tuttujen ongelmien, kuten puhumattomuuden parissa.

Heimo on vertaistuen yhteisö, jossa ihmiset voivat auttaa toisiaan. - Ihmisillä on paljon mielen haasteita. Heimo on paikka, jossa ihmiset voi puhua vaikeista asioista, perustaja Jarno Alastalo sanoo. Heimoa viedään nyt Japaniin, missä painitaan tuttujen ongelmien, kuten puhumattomuuden parissa.

Muun muassa maailman suurin autonvalmistaja Volkswagen on käyttänyt ihmiskokeita pakokaasujen testaamisessa, kertoo Süddeutsche Zeitung. Sen mukaan .. Lisää >> http://ift.tt/2FpE1eV

Koko kansan tuntema bisneksen Grand Young Lady Lenita Airisto pohtii Susanna Turusen kanssa miksi Euroopassa kuplii vaikka asiat ovat verrattain hyvin. Laiskuus ja saamattomuus ovat aina olleet Lenitalle kirosanoja eikä Turkin paikka ole EU:ssa. Mutta keitä ovat uudet, hyödylliset idiootit?

Terassin kaiteella ihmettelee tulijaa viisi karvaturria. Toisin kuin tavan koirat, ne pysyttelevät hiljaa ja seuraavat vain tilannetta. Harmaat, huskyn näköiset tervehtijät ovat koirasusia. Koirasusien määrää on hankala arvioida, mutta Suomen koirasudet Ry:n puheenjohtaja Taru Pekkarinen epäilee niitä olevan jopa lähemmäs pari tuhatta. Niiden kasvattaminen on yleistynyt kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja koirasusia kohtaan, mutta ihmettelyn määrä on vähentynyt, tuumaa taasen Tarun puoliso, Hannu Pekkarinen. Viime syksynä koirasusikeskustelua käytiin enemmältikin, kun maa- ja metsätalousministeriö totesi koirasuden haitalliseksi vieraslajiksi. Koirasusia ei saa tuoda maahan, mutta niiden pitoa ei ole kielletty. Jokapaikan Reetta ottaa selvää koirasusiharrastuksesta Kouvolan seudulla.

Aamun vieras tänään on neuropsykologi ja tutkija Seija Sirviö, joka etsii lääkkeitä korvaavaa tai kompletoivaa ratkaisua ADHD-potilaille, hän tekee nimittäin tutkintaa neurofeedbackistä. Mutta mitä ihmettä tarkoittaa tuo "neurofeedback"? Toimittaja oli Iris Honkala - Se on mitä se sana sanoo, feedback tarkoittaa palautetta, eli antaa palautetta aivojen neurooneille. Ihmisillä on sekä hitaita että nopeita aivoaaltoja, hitaita nukkuessa tai kun on väsynyt, ja nopeampia keskittyessä. Ihmisillä joilla on ADHD on enemmän hitaita aivoaaltoja, ja tämä häiritsee heidän keskityskykyä. Neurofeedbackissa tarkkaillaan elektrodeilla aivojen bioelektristä toimintaa, ja kun hitaita aivoaaltoja on paljon, niin potilaan tarkkailemassa ruudussa esiintyvä lentokone pysähtyy, kun taas potilaan keskittyessä se lentää nopeammin ja pitää ääntä. Aivot vastaanottavat silmien kautta millisekunnissa palautetta. Neurofeedback siis perustuu positiiviseen palautteeseen ja on jonkunlaista.. aivojumppaa.

Ihmisillä on tapana mieltää vaikkapa sivilisaatioiden historia kolmiportaisena: alun raikkautena, keskikohdan kultakautena ja lopun kriisinä, ja näkemyksessä voi hyvin olla perää, kertoo professori Jaakko Hämeen-Anttila. Sanaa 'kriisi' käytetään kuitenkin nykyään melko huoletta, ja niinpä päivälehdet ovat täynnä kriisejä, olivat ne sitten taloudellisia, poliittisia tai sotilaallisia. Melko erikoiselta tuntuu myös puhe "kriisinhallinnasta", sillä kriisi-sana kytkeytyy johonkin syvempään tilaan, jota ei tuosta vain hallita.

Luut ja koira on hieman tulenarka yhdistelmä. Ihmisillä on usein hyvinkin mustavalkoinen suhtautuminen. Joko luita pidetään koiralle ehdottoman tärkeinä, tai sitten huomattavan vaarallisina. Luut eivät ole oikein kumpaakaan, tai sitten ne ovat molempia. Mutta luut ovat kaikkea muuta kuin optimia ruokaa, sen sijaan ajanvietteenä niillä on tärkeäkin rooli. Plus on parempi, että koira jyystää luuta kuin sähköjohtoja, seinää tai omistajan kengät. Ruokana luiden ainoa rooli on antaa kalsiumia. Jos luuta miettii kalsiumin saantiin, niin annos on melkoisen pieni, gramma per painokilo riittää. Luiden syömisessä on pari vahvaa etua: Hampaiden puhdistaminen stressin poisto Haittoja onkin sitten muutama enemmän: suolitukosriski suoliston muu ärtyminen närästysriski hammasvauriot Podcastissä paljastuu myös, että minusta aivan kaikkia rotuja ei olisi syytä pelastaa jalostuksellisesta umpikujasta, ei edes roturisteytyksillä. Mutta se ei liity mitenkään kykyyn syödä luuta. Linjakysymykset ovat aina vaikeita, varsinkin jos rotu on jakautunut käyttöön ja näyttöön, mutta omassa kirjanpidossa käyttöjalostusta on se, kun vanhemmilla ja isovanhemmilla on käyttömeriittejä, joiden takia ne ovat jatkaneet sukuaan näyttelyjalostusta on vastaava, kun jalostus tapahtuu näyttelytulosten mukaan koti/seurakoira pennutusta on silloin kun mitään mitattavia meriittejä ei ole Se, että miten eri jalostuslinjat liittyvät luiden syömiseen, on hieman hämärää. Mutta kyse on siitä, että susien oletettu parempi kyky syödä luuta on lähinnä kuvitelmaa ja jos näin on, niin se johtuu vain siitä, että luita kestämättömät eivät jatka sukuaan, vaan kuolevat. Koira ja susi eivät ole hyeenoja, eikä niiden luontaisesti edes kuuluisi syödä luita ruokana ja nälkäänsä. Niiden kanssa voidaan kuluttaa aikaa ja leikkiä. Susi syö itseasiassa vähemmän isoja luita kuin koirat. Se johtuu vain siitä, että susilla ei ole aikaa jauhaa hirven reisiluuta kuukauden verran. Isojen luiden merkitys kotikoiralle on niiden kestävyys. Ei tarvitse antaa uutta luuta joka päivä, ei edes joka viikko. Reisi- ja sääriluiden käyttö perustuu silloin omistajan tarpeisiin, ei koiraan. Luiden järsiminen auttaa jonkun verrankin hammaskiveen, mutta suurempi merkitys on koiran rodulla ja verilinjoilla. Ei paimenten paremmat hampaat verrattuna kääpiöihin tai vinttikoiriin liity mitenkään luiden syömiseen. Siinä on kyse kuonon mallista. Luita parempia hampaiden puhdistajia ovat jäiset rustot sekä vesimärempi ruoka. Palaliha olisi arkiruokinnassa paras vaihtoehto, jos ei tarvitsisi miettiä hintaa ja saatavuutta. Hammaskiviongelma syntyy nimenomaan pehmeän mössöruokinnan takia, ei omistajan laiskuudessa pestä koiransa hampaita. Samaten pesu on aika turhaa, jos ruoka on koko ajan hammaskivelle altistavaa. Kuivamuonia syytetään usein hammaskivestä, mutta parhaimmillaan kuivamuonat kylläkin estävät suun ongelmia ja se tulee täysin mekaanisesta vaikutuksesta. Kannattaa myös muistaa, että jauhelihaa syövillä koirilla on vähintään yhtä paljon hammaskiveä. Luiden ja palalihan vaikutukset hampaiden huoltajana saa yhdistettyä esimerkiksi broilerin koipireisillä. Koira saa käyttää purukalustoaan ja samalla saadaan jonkun verran lihaa ruuaksi ja luumateriaalia vastukseksi. Jäteille saattaisi olla kokonainen broileri järkevämpi. Ylipäätään ruuat, ja myös luut, mitoitetaan tietenkin koiran koon mukaan. Siivet ovat kääpiökoirille ehkä sopivaa syötävää, mutta maksikokoluokassa ne ovat enintään vajaa haukkapala. Ehkä hammashuoltoa oleellisempaa on kuitenkin se, että koirat tykkäävät syödä niitä. Koira unohtaa usein pitkät putkiluut joksikin aikaa. Ne eivät jaksa enää kiinnostaa, koska niissä ei ole mitään hauskaa. Mutta kun ne ovat vanhentuneet tarpeeksi kauan huoneenlämmössä, tai kesällä pihalla, niin härskiintynyt luuydin muuttuukin herkuksi. Jos koira ei saa itse kielellään porattua luuydintä, niin sitä voi kaivaa sille. Kuitenkin siinä vaiheessa kun luu on vain ontto tynkä, niin se hävitetään. Siinä vaiheessa luu muuttuu herkusta riskiksi, koska putkiluut murtuvat eräällä tavalla pituutensa keskimmäisen kolmanneksen osalta pirstaleiseksi. Luiden murtuminen ja palasten riski koiran ruuansulatukselle syntyy luun toiminnasta kehossa. Taipuvat luut murtuvat helpommin pitkiksi säleiksi, kun taasen vahvat luut, kuten raajojen pitkät luut, murtuvat helpommin pienemmiksi sirpaleiksi. Kypsennys ei kuitenkaan vaikuta asiaan mitenkään. Toki luu paistettaessa menettää vettä ja siten rakenteen elastisuutta, mutta sillä ei ole koiralle mitään merkitystä. Lopputulos on aina sama käyttää koira puremiseen sitten 50 tai 80 prosentin tehoa - luu murtuu aina ja poikkeuksetta. Broileri on huomattavasti vaarattomampaa kuin muiden maaeläinten luut. Broileri on huomattavan nuori pikkutipu ja paistettuna sen luut murtuvat ihan sormivoiminkin aivan muusiksi. Poronluita pelkään itse paljon enemmän. Se, että kumman tyyppinen sirpaloituminen on koiralle vaarallisempaa, riippuu aivan tapauksesta. Ihmiset yleensä pelkäävät pidempiä sälöjä enemmän suolen puhkeamisen takia, mutta ne lienevät kuitenkin harvinaisempia kuin muut ison luumäärän aiheuttamat ongelmat. Suolisto on harvoin jos koskaan täysin tyhjä. Silloin suoliston sisältö suojaa luusälön kulkiessa suolistossa. Eräällä tapaa tilanne on sama kuin jos annettaisiin parsaa ja kuidut jopa onnistuisivat pyydystämään luun palasen. Suuremman riskin kuin eläinlaji tai mikä luun toiminnallinen merkitys on ollut eläimessä syntyy syödyn luun määrästä. Ehdottomasti yleisin syy koirien ongelmissa on ollut omistajan antama liian iso luumäärä. Koiraa ei opettaa tai kouluttaa sietämään isompia luumääriä. Joko koira kestää tai sitten ei kestä. Jos koiralla menee aina vatsa sekaisin luusta, niin niiden antaminen vain siksi, että omistaja haluaa, on pelkästään piittaamattomuutta koirasta ja sen hyvinvoinnista. Silti pennut, tai aikuinenkin, jos ei ole eläessään luuta syönyt, täytyy opettaa syömään luita. Osalla se menee luonnostaan, ja jotkut sitten harjoittelevat pidempään. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys elimistön ja suoliston opettamisesta, vaan että koira opettelee tekniikan syödä luita. Usein aloitetaan jostain hellävaraiseksi mielletystä, kuten siivistä. Eivät ne ole sen hellävaraisempia ja aloitukseen kannattaisikin valikoida isoja kovia luita. Ihan siksi, että niistä ei saa paljoakaan irti ja samalla joutuu testaamaan ja harjoittelemaan miten hampaita ja leukoja moiseen evääseen kuuluu käyttää. Vatsa- ja suolisto-oireisille luita ja rustoja kuuluu käyttää todella varovasti. Yleensä ei kannattaisi antaa ollenkaan. Osalle ne kuitenkin toimivat ja kovettavat riittävästi vatsaa, mutta ei liikaa. Moiset koirat ovat kuitenkin vähemmistönä. Jos luita käyttää kuten kuitua, niin ehkä kannattaa kokeilla luista jauhelihaa. Tuo kuitenkin riippuu koirasta, eikä sitä tiedä etukäteen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kuitu - oli se sitten aitoa kasvikuitua tai luuta - yliannostettuna aiheuttaa aina ongelmia. Se, että koska liika on liikaa riippuu koirasta: joko mennään ripulille tai saadaan paha ummetus. Yleisellä tasolla kuitenkin luulliset jauhelihat ovat suurempi ongelma ummetuksen suhteen kuin luulliset lihat tai pelkät luut konsanaan.