Podcasts about kotimaisten

Oulussa järjestetään maailman vanhinta musiikkivideofestivaalia, ja viikonloppuna siellä nähtiin, miltä musiikkivideon kuuluu näyttää juuri nyt. Kotimaisten videoiden parhaat palkittiin, mutta millaisia ne ovat, kenelle niitä tehdään, miksi ja millä rahoilla? Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun Music Television loi populaaria yhtenäiskulttuuria jakelemalla musiikkivideoita kaikille. Somen lyhytvideot, musiikkiteollisuuden rahavirtojen muutokset ja halvan tuotantotekniikan yleistyminen haastavat perinteisen musiikkivideon, mutta tarjoavat mahdollisuuksia. Uusin tutkimus osoittaa, että yhä edelleen liikkuva kuva voi ladata musiikin täyteen merkitystä. Ja kenties entistä saavutettavampi tuotanto nostaa entistäkin paremmin esiin uusia tyylejä ja tekijöitä? Kulttuuriykkösen studioon saapuvat Eleonoora Riihinen, joka Pumpeligaalan tuomarina katsoi viikonloppuna liikaa musiikkivideoita, sekä Tommi E. Virtanen, joka on katsonut niitä monta vuotta jakaakseen niille tukea MESin AV-toimikunnassa. Tekijänäkökulmaa tarjoavat Pumpeligaalan menestyjät. Lähetyksen toimittaa Kare Eskola.

Aristoteleen kantapää penkoo suomalaisten sukunimien syntyhistoriaa Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuollon erityisasiantuntija Petra Saarniston kanssa ja miettii, miten ääni voi vaaleissa joutua poliittiseen umpisuoleen. Lopuksi Pasi Heikura selvittää, miksi suomen kielessä ei rakasteta kokonaan vaan vain osittain. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

Oletko koskaan pohtinut, mistä suomen kieleen ovat tulleet sanat mämmi, trulli, rove tai pääsiäinen. Kotimaisten kielten keskuksen eritysasiantuntija Lotta Jalava kertoo pääsiäiseen liittyvien sanojen taustoja Anssi Saarelaisen haastattelussa.

Lumesta on riittänyt parran pärinää lähipäivinä, mutta onko sana lumi vanha perintösana vai onko se kenties lainattu jostain suomen kieleen? Saarelaisen Anssi soitti Kotimaisten kielten keskuksen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervoselle ja selvitti asiaa. Samalla käy ilmi, että lumella on murteissa paljon nimityksiä, mutta niin on lumisateellakin.

Kielihäpeä estää kehittymisen kielitaidossa. Puhukaamme siis rohkeasti opiskelemiamme kieliä ja annetaan myös suomen kieltä oppivien kokeilla ja kehittyä kielitaidossa. Pasi Heikuran vieraana Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Leena Nissilä. Ohjelmassa puntaroidaan myös perinnöllisen ja tahriintuneen veressä olemisen välillä ja lopuksi tutustutaan Kotuksen tammikuun sanaan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) uudissanatietokantaan lisättiin vuonna 2023 yli 5 000 uutta tai muuten ajankohtaista sanaa. Niistä poimittiin vuoden sanojen listalle noin 80 sanaa. Listan on koostanut sanakirjan toimitus yhteistyössä Kotuksen kielenhuollon kanssa. Sanapoiminnot kertovat, miten maa ja maailma makaavat. Vuoden sanoista kertoo lisää Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Minna Pyhälahti.

Moni jakaa huolen suomen kielen rappeutumisesta. Kielen muuttumista ajan saatossa pohtivat toimittaja Pasi Heikura ja Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen eritysasiantuntija Lotta Jalava. Lisäksi ohjelmassa kysytään, millainen on synnytyksen jälkeinen kuherruskuukausi, ja voiko Blomberg olla ristimänimi. Ohjelmaa on toimittanut myös Tina Cavén.

Huippukokit Antti Vahtera, Petteri Luoto ja Pekka Terävä keskustelevat yhdessä Pauli Aalto-Setälän kanssa suomalaisesta kalasta. Suomen vesistöt tarjoavat toinen toistaan maukkaampia kaloja, kuten kuhaa, siikaa ja silakkaa. Kotimaisten kalojen lisääminen lautaselle suojelee myös kotimaisia vesistöjä. Huippukokit antavatkin parhaat vinkkinsä kotimaisten kalojen valmistamiseksi.

Suomenruotsalaiset sekoittavat mielellään puheeseensa suomen sanoja ja rakenteita. Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkija Charlotta af Hällström-Reijonen kertoo mistä eri syistä finlandismeja käytetään. Ohjelmassa selviää myös millainen on monen palapelin summa ja miten iso kimppakämppä tarvitaan, jotta sinne mahtuu puolet suomalaisista. Toimittajat ovat Pasi Heikura ja Niina Mäkeläinen.

Suomea tieteen kielenä pitää kehittää kaikilla aloilla – Humanisti vastaa -podcastissa sukelletaan tieteen ja politiikan lisäksi Turun kielimaisemaan Humanisti vastaa -podcastin kolmannessa jaksossa suomen kielen yliopistonlehtori, FT, dosentti Paula Sjöblom haastaa tutkijakollegoitaan kehittämään tieteen suomenkielistä sanastoa. Englannin asema tieteen kielenä vahvistuu, mutta Paula Sjöblomin mielestä englanninkielisistä lähteistä sisältöä ei pidä aina siirtää suorina sitaattilainoina suomeen. Tärkeämpää olisi luoda kaikilla aloilla uutta tieteellistä suomenkielistä sanastoa, kuten tehtiin 1800-luvulla. Poliittisessa kielimaisemassa Sjöblom erottaa politiikan ja poliitikkojen kielen. Hän huomauttaa, että poliitikkojen kieli on usein viestintäasiantuntijoiden hiomaa tai laatimaa. Poliittiseen debattiin Sjöblom kaipaa väittelykumppania arvostavaa asennetta ja pitää vaalien välillä käytävää keskustelua arvokkaampana kuin kiivailua politiikkatenteissä äänestyksen kynnyksellä. Paula Sjöblom arvostaa elävää yleiskieltä, joka avautuu aivan kaikille. Hän ihmettelee julkisten organisaatioiden intoa muuttaa nimensä englanniksi tai ei miksikään kieleksi, vaikka julkishallinnon pitää kiinnittää erityinen huomio ymmärrettävyyteen. Turun yliopiston yliopistonlehtori puhuu myös suomen kieltä huoltavan Kotimaisten kielten keskuksen, Kotuksen puolesta. Sjöblom arvostaa Kotusta erinomaisena organisaationa, jolla on kykyä ohjeistaa ja valvoa hyvää yleiskieltä. Pikavalintatehtävässä kielentutkija joutuu ottamaan kantaa, kumpi kelpaisi, jos vuoden nimeksi taannoin valittu Tikkurilan kirkko pitäisi korvata kansalaisten ehdotuksilla: Sagra de Tikkurila vai Jeesuksen tetra. Humanisti vastaa -äänijulkaisussa kiertotalouden kieleen perehtynyt Sjöblom korostaa sanavalintojen merkitystä asenteiden kannalta: onko arvokkaan luonnon vastakohtana keinotekoinen aina arvoton? Podcastin toimittaa Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, toimittaja Riitta Monto. Tekstivastine: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/podcast/humanisti-vastaa

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen pelkää suomen kielen muuttuvan ajattelun kielestä ”kyökkikieleksi” ja vaatii, että muutos estetään. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin teettämässä laajan selvityksen siitä, uhkaako vieraiden kielten nopea yleistyminen suomen kielen asemaa ja kehitystä. Mitä pitäisi ajatella siitä, että uudelle ostoskeskukselle annetaan englanninkielinen nimi tai että Helsingissä on ravintoloita, joissa ei saa palvelua suomen kielellä? Onko englannin kielen leviäminen joka paikkaan oikeasti kirous vai voisiko se olla myös mahdollisuus? Onko suomen kieli uhanalainen? Entä muut kotimaiset kielet? Vieraina ovat Kotimaisten kielten keskuksen kielipolitiikan koordinaattori Matti Räsänen ja kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi.

Aristoteleen kantapäässä tutustutaan Kotimaisten kielten keskus Kotuksen julkaisemaan Suomen etymologiseen sanakirjaan ja sen syntyvaiheisiin. Sanojen alkuperän tutkimisesta on keskustelemassa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen eli fennougristiikan professori Ulla-Maija Forsberg. Ohjelmassa etsitään myös kultaista kiveä ongelmiin ja pohditaan algometrin ja algoritmin eroja. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

Heinolan lintuhoitolassa on hoidettu loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja jo vuodesta 1963. Vuosittain hoitoon tulee noin 200-250 lintua, joista 30-40% pystytään palauttamaan luontoon. Ne, joita ei voida syystä tai toisesta vapauttaa, jäävät tarhalle asumaan. Kotimaisten lintujen lisäksi lintutarhalla on nähtävänä erilaisia papukaijoja, jotka tulevat lintutarhalle erilaisten pitovaikeuksien vuoksi. Radio Voiman Kristoffer Ignatius ja Kaisa Korkeamäki vierailivat lintohoitolassa Parasta Päijät-Hämeessä -kiertueella. Haastattelussa lintohoitolan Pekka Niemelä. Kuuntele haastattelu!

Romanikieli on mainittu Unescon maailman uhanalaisten kielten luettelossa. Tuoreimman tutkimuksen mukaan Suomen romaniväestöstä enää vain kolmasosa osaa romanikieltä. Vaarana on, että kieli kuolee vanhemman väestön mukana. Romanikielen elvyttäminen vaatii konkreettisia toimenpiteitä, yhteistyötä ja uskoa demokraattiseen ajattelutapaan sekä asenteeseen. Kotimaisten kielten keskuksen alaisuudessa toimiva romanikielen lautakunta on edistänyt romanikielen asemaa vuodesta 2007 alkaen. Tämänkertaisessa Romano miritsissa lautakunnan jäsen Miranda Vuolasranta puhuu romanikielen elvyttämisen puolesta.

(11:30) - Karhu Basketin strategia? Haastattelussa valmentaja Janne Hänninen (29:55) - Kotimaisten kovien pelaajien nousukiito on yhä tapetilla. Karhun herra 47, Okko Järvi, kertoo valmistautumisesta peleihin (1:06:20) - Vilpas Vikings Sami Toiviainen kuvailee Salon tunnelmia voitokkaan Gulls-sarjan jälkeen ja finaalien alla (1:36:56) - X factor Aatu Kivimäki kuvailee Gulls-sarjan ratkaisuhetket ja avaa mietteet finaaleista.

Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen kuukauden sana täyttää 10 vuotta. Kuukauden sana on lähes alkuhetkistään saakka soinut myös Aristoteleen kantapäässä. Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Minna Pyhälahti kertoo, mistä idea kuukauden sanaan tuli, kuka sanan valitsee ja mikä on joulukuun sana 2020. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

Kotimaisten metsämarjojen positiiviset vaikutukset on tunnettu pitkään ja esimerkiksi mustikan on tiedetty edistävän silmän terveyttä. Marjat ovat arvokasta ravintoa ihmisille ja eläimille, mutta uusimpien tutkimusten valossa ne ovat myös todellisia terveyspakkauksia. Marjoissa on runsaasti erilaisia polyfenoleja, joilla antioksidanttisina aineina on terveyttä edistävä vaikutus. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusten mukaan tärkeitä polyfenoleja on varsinkin marjojen siementen kuorella. Varsinkin Rubus-suvun marjat, kuten lakka, vadelma ja mesimarja, sisältävät tärkeitä tehoaineita. VTT:ssä on kehitetty teknologiaa tehoaineiden eristämiseen jopa siementä rikkomatta. VTT:n marjauutteet ovat tutkimusten mukaan antimikrobisia eli nitistävät bakteereita, ja kiinnostavaa on se, että ne näyttävät tuhoavan lähinnä ihmiselle epäedullisia bakteereita mutta säästävät hyvät bakteerit. VTT on testannut yhdessä Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan HYKS:in kanssa marjauutteiden tehoa myös sairaalabakteereihin, ja tähänastisten tutkimustulosten mukaan ne nitistävät MRSA-sairaalabakteereita. Marjasadot metsissä ja soilla ovat suuret, mutta arvioiden mukaan keskimäärin vain 5% marjasadosta kerätään talteen ja hyödynnetään. Tiedeykkösessä ovat haastateltavana johtava tutkija Riitta Puupponen-Pimiä ja tutkimuspäällikkö Kirsi-Marja Oksman-Caldentey VTT:stä. Dosentti Teemu Kinnari lähetti ohjelmaan sähköpostilla myös tietoja tähänastisista tutkimustuloksista HYKSissä. Ohjelman toimittaa Sisko Loikkanen. (Kuva: Ismo Pekkarinen /All Over Press )

Suomi on tuhansien järvien, jokien, lampien ja pitkän meren rannan maa. Täällä on kalastettu niin pitkään kuin ihmisiä on täällä asunut. Ja jossain vaiheessa tätä pitkää historiaa on tullut tarpeelliseksi antaa kaloille nimiä. Miten suomalaiset kalat ovat saaneet nimensä? Miksi osa nimistä on niin outoja? Kertovatko kalojen nimet niiden merkityksestä entisajan suomalaisille? Minna Pyykkö kävi juttelemassa aiheesta Kotimaisten kielten keskuksessa kielitieteilijä Klaas Ruppelin kanssa. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Tiedätkö mikä on ypyli, takkala tai höyty? Suomen kielestä ja murteista löytyy paljon lunta kuvaavia sanoja, ja monet niistä ovat täynnä tunnetta! Minna Pyykkö kävi juttelemassa Kotimaisten kielten keskuksen johtajan Ulla- Maija Forsbergin kanssa Suomen kielen lumisanoista. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Kotimaisten kielten keskuksen vuoden 2019 joulukalenterin voi nauttia yhtenä tunnin ja parinkymmenen minuutin mittaisena pakettina eli Joulukalenteri-Kielikorvana. Ääntä ähkyyn asti tai sulattelukaveriksi lenkkipolulle!

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on kerännyt paikannimitietokannan, johon tutkija Risto Blomster on tehnyt oman tutkimusmatkansa. Hän kertoo romanien vaikutuksesta paikannimiin Suomessa. Romanit ovat jättäneet jälkensä kulttuuriperintöön ja suomalaiseen historiaan. Ohjelman on toimittanut Maria Friman.

NHL-kausi on päässyt hyvin käyntiin. Kimanttia-jaksossa Antti ja Kime tarkistavat, miten kotimaisten pelaajien kausi on startannnut. Ja tuttuun tapaan tarjolla on paljon muuta.

Kotimaisten kasvihuonevihannesten hiilijalanjälki on pudonnut merkittävästi, mistä se johtuu? Mistä kaikista tekijöistä ruuan hiilijalanjälki muodostuu? Mitä muita mittareita hiilijalanjäljen lisäksi tulisi ottaa huomioon? Mitkä ovat kaksi tärkeintä asiaa, jotka tulisi ottaa huomioon ruokakaupassa? Mitä syömme 10 tai 20 vuoden päästä? Näistä aiheista toimittaja Anu Pirhosen kanssa ovat keskustelemassa Luonnonvarakeskuksen tutkijat Frans Silvenius sekä Juha-Matti Katajajuuri.

"Ainahan se on laiska aikeissa". "Hullu ihteensä kiittää, epäkelpo lapsiaan". "Jäi kuin Jämsän-äijä taivaasta". "Kyllänen ku Kyllikki Pöllänen." Suomen kieli on täynnä sananparsia, joiden aiheet kattavat elämän iloineen ja suruineen. Napakoista sutkauksista, yllätyksellisistä ajatuskiteytymistä ja veistelmistä keskustelemassa ovat sananparsia uuteen kirjaan koostanut perinteentutkija Pasi Klemettinen sekä aikamme sanontoja herkällä korvalla kuunteleva, itsekin sutkautteleva Riitta Hyvärinen, Kotimaisten kielten keskuksen, Kotuksen, kielenhuoltaja. Jakke Holvas juontaa.

Kesä-Kielikorvassa keskustellaan tietenkin kesään, säähän ja lomaan liittyvistä sanoista ja nimistä. Äänessä ovat Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat.

Hallitsevatko ääripäät keskustelua englannin kielen käytön laajenemisesta Suomessa? Miten teknologia kytkeytyy kielipolitiikkaan? Minkälaisissa tilanteissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuva voi maassamme joutua epätasa-arvoiseen asemaan? Kotimaisten kielten keskuksen Kielipolitiikan vuosi 2018 -katsaus pureutuu viime vuoden kielipolitiikan tapahtumiin. Julkaisun laatinut Kotuksen kielipolitiikan koordinaattori Matti Räsänen on Juuso Pekkisen haastateltavana. Kohtaamisia syvässä päässä. Juuso Pekkinen etsii suurempaa ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta. Hydraatiota intohimoiseen tiedonjanoon maanantaisin ja torstaisin kello kymmenestä yhteentoista.

Helmikuun Kielikorvan pääaiheita ovat kielipolitiikka ja rinnakkaiskielisyys. Jaksossa puhutaan myös suomalaisten kieliasenteista ja tutustutaan helmikuun uudissanoihin. Kielikorvan vieraina ovat Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg ja ruotsin kielen osaston johtaja Charlotta af Hällström-Reijonen. Ohjelman juontavat Lotta Jalava ja Risto Uusikoski.

Romanikieli on hiljaa hiipunut ja jopa vaarassa kuolla kokonaan pois. Tällä hetkellä romanikielen taitajia löytyy Suomesta vain kourallinen eikä kieli siirry enää sukupolvelta toiselle. Nyt kuultavassa Romano Miritsissä puhutaan romanikielen nykytilanteesta sekä kielen elvytyksestä. Vieraana on Kotimaisten kielten keskuksen kielipolitiikan koordinaattori Matti Räsänen, joka luennoi aiheesta vastikään Helsingissä pidetyssä romanikielen elvytysseminaarissa. Ohjelman on toimittanut Maria Friman

Lokakuun Kielikorva-podcastissa keskustellaan Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistosta. Jaksossa perehdytään lisäksi syksyn uudissanoihin, syksyyn liittyvien sanojen alkuperään, paikannimiin, joissa on viittauksia vuodenaikoihin, sekä pilkunviilauksen olemukseen. Vieraana on Nimiarkistossa työskentelevä erityisasiantuntija Helinä Uusitalo. Ohjelman juontavat Kotuksen Lotta Jalava ja Risto Uusikoski.

Humala on tärkeä oluen mauste, joka kasvaa Suomessa luonnonvaraisena napapiirille asti. Humalan viljely aloitettiin Suomessa jo keskiajalla, jolloin sen viljelystä oli myös määräyksiä. Humala antaa oluelle tietyn katkeruuden sekä kirkastaa ja auttaa sitä säilymään. Liittyykö olotila humala jollakin tavalla tähän kasviin? Haastateltavana ovat Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen etymologian asiantuntijat Kirsti Aapala ja Klaas Ruppel. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri. Ohjelmaan voi osallistua sähköpostitse osoitteessa aristoteles@yle.fi. Kuva: Yle

Tämänkertaisessa Romano miritsissa tutkaillaan romanien ja median välisen suhteen kehittymistä historiasta nykypäivään sekä tulevaisuuden näkymiin. Kotimaisten elokuvien ja viihdeteollisuuden välittämä stereotypinen kuva romaneista istui Yleisradion teettämän tutkimuksen mukaan tiukassa vielä 2000-luvun alkupuolella. Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että kuva romaniväestöstä vastasi osin tai täysin todellisuutta. Romano miritsin rooli asiaohjelmien tuottamisessa on nähty tärkeänä, mutta mitä asioita tulisi ottaa huomioon kun kehitetään romanikulttuuriin ja –kieleen liittyvää muuta ohjelmatarjontaa? Haastateltavana on Yleisradion julkaisujohtaja Ismo Silvo. Toimittajana Miriam Schwartz.

Viime viikolla Aristoteleen kantapäässä keskusteltiin suomen kielen tulevaisuudesta. Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen erikoisasiantutijat Liisa Raevaara ja Ulla Tiililä pohtivat mikä uhkaa kieltämme, ja voisiko suomen kieli kadota sadassa vuodessa. Kaksiosaisen ohjelman toisessa jaksossa Tillilä ja Raevaara keskustelevat Pasi Heikuran kanssa esimerkiksi teknologian tai ihmisen mukavuudenhalun vaikutuksesta kielen kehitykseen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén. kuva: Creative commons / Paul Shanks

Aristoteleen kantapäässä pohditaan miten suomen kieltä puhutaan ja kirjoitetaan sadan vuoden päästä. Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen erikoisasiantutijat Liisa Raevaara ja Ulla Tiililä kertovat kaksiosaisen ohjelman ensimmäisessä jaksossa millaiset asiat vaikuttavat kielen kehitykseen, mikä uhkaa kieltämme ja voisiko suomen kieli kadota sadassa vuodessa. Haastattelun toinen osa esitetään viikon kuluttua. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén. Kuva: EPA Wu Hong

Presidentti, tasavalta, itsenäisyys ovat ja ovat olleet tärkeitä suomalaisia sanoja viimeisen sadan vuoden aikana. - Uudissana on tällä viikolla reipas: kuntoiluportaat ovat suosittu ilmiö Suomessa. - Itsenäisen Suomen sana on valittu Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kilpailussa: Sisu - totta kai, vai miten se olikaan? - Onhan suomen kielestä hyötyä, varsinkin kun on puhelinmyyjistä kyse. Pentti Salmenranta pakinoi. - Suomesta löytyy ainakin noin 500 vierasta kieltä, ja vieraiden kielten puhujien määrä kasvaa. - Oppilaiden lukutaidot heikkenevät. Juontajana Anna-Lotta Hirvonen Nyström.

Kirjasta Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy 2017. Lukijana kuuluttaja Jari Aula.

H.G. Porthanin väitöskirjasta Dissertationis de Poesi Fennica vuodelta 1766; Kotimaisten kielten keskus, sähköiset aineistot. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen.

Suomi elää metsästä, sanotaan. Mutta ei ole sanottu vasta kuin 33 vuotta. Suomen Metsäteollisuus ry käynnisti vuonna 1983 Sopu-nimisen projektin, jolla haluttiin notkistaa jäykäksi menneitä puumarkkinoita asiakaskeskeisellä, metsänomistajan tarpeista lähtevällä toimintatavalla. Yksi osa projektia oli Suomi elää metsästä –kampanja, jonka mainoslausetta myöten suunnitteli Matti Harkonmäki, mainostoimisto Harkonmäki Oy:n perustaja ja johtaja. Ja hyvin Harkonmäki kampanjan lauseen suunnittelikin, koska sitä käytetään yhä. Vieraana on Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen sanaston asiantuntija Kirsti Aapala, joka kertoo havupuita kuvaavien sanojen alkuperästä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Eero Koski.

Mistä tulee kielon nimi? Entä nokkosen? Mitä kasveja ovat itkulehti, mukuliainen tai enkelinkengännauha? Kasvien nimet kantavat mukanaan tariniota entisaikojen ihmisten elämästä, haaveista ja peloista. Kotimaisten kielten sanastoasiantuntija Kirsti Aapalaa kasvien nimet ovat kiehtoneet jo lapsesta lähtien. Ohjelma on uusinta lokakuulta 2015. Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Voima on jälleen tänä talvena ollut kanssamme, kun kaiken kaikkiaan seitsemäs Star Wars –elokuva on ilahduttanut elämäämme. Ja tällä kertaa tuon alun perin George Lucasin luoman elokuvan maailma on yhä kattavammin kaikkialla. Kun viihdeteollisuusyhtiö Walt Disney Company vuonna 2012 hankki oikeudet uusiin Tähtien sota –elokuviin, tämä merkitsi sitä, että mitään elokuviin liittyvää liiketoimintamallia ei jätetä käyttämättä. Niinpä tuo tarkasti toteutettu tähtitaru on mukana jo pikkulasten legoleikeissä. Pojat leikkivät Darth Vaderilla ja tytöille on prinsessa Leia, Padmé Amidala sekä Rey. Kovia kilpailijoita Lumikille, Tuhkimolle ja prinsessa Ruususelle; Disneyn tuotteistamia satuja nekin. Eikä tavallaan mikään ihme. Monet Disneyn vanhat hitit perustuvat Grimmin veljesten keräämiin kansansatuihin ja vanhojen myyttien perusrakenteita George Lucaskin tutki huolella ennen kuin alkoi filmata Star Wars –saagaansa. Näinä päivinä tulee kuluneeksi 230 vuotta nuoremman Grimmin veljeksen, Wilhelmin syntymästä. Niinpä on sopiva aika selvittää, miten hän ja isoveljensä Jacob päätyivät maailman suosituimmiksi satusediksi. Olivatko he satusetiä ollenkaan? Miten Grimmin veljekset liittyvät saksan kielen sanakirjaan? Suomentaja Oili Suominen kertoo. Ylen ja Kotimaisten kielten keskuksen yhteistuotantona laadittu sarja Kielineuvonnan vuosikymmenet esittelee Kielitoimiston puhelinneuvonnassa eri vuosikymmenillä käsiteltyjä kysymyksiä 1940-luvulta 2000-luvulle. Sarjan toinen osa vie meidät 1950-luvulle ihmettelemään Olympialaisten salaisuutta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuinka koulun mallioppilas ja jälki-istuntotilastojen kuningas päätyivät yhteen? Millainen reitti vei artjärveläiseltä maatilalta akateemisiin saleihin? Mikä kielessä kiehtoo? Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi avaa kotialbuminsa Päivi Leinon pyynnöstä.

Otteita Elias Lönnrotin kirjasta Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri vuodelta 1839. Teos on luettavissa myös verkossa Kotimaisten kielten keskuksen kotisivuilla. Lukijana kuuluttaja Juha Salomaa.

Tänään juhlistamme viime vuoden lokakuussa alkanutta Virkakielikampanjaa, joka on nyt kestänyt vuoden ja päättyy vuodenvaihteessa. Kampanjassa ovat olleet mukana Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen lisäksi valtioneuvoston kanslia, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, selkokeskus ja kuntaliitto. Virkakieli ja virkamiehet ovat meille kaikille tuttuja, mutta mistä sana virka tulee? Kaisa Häkkisen Etymologinen sanakirja kertoo, että nykykäsityksen mukaan suomessa on tunnettu kaksi virka –sanaa. Tointa ja ammattia merkitsevä virka on todennäköisesti germaaninen laina, joka kuuluu yhteen muinaisen ruotsin työtä merkitsevän virke-sanan kanssa. Muinaissaksissa on teonsana werkjan, ’tehdä työtä’ ja giwirki, ’työ’. Sanalla on murteissamme ollut kuitenkin myös sellaisia merkityksiä kuin ’jono’, ’rivi’, ’pyydysjono’ ja ’ansapolku’. ’Virkakoira’ on ollut metsästyskoira. Karjalassa ja lyydissä virka on merkinnyt myös ’puuhun veistettyä piirtoa’, jälkimmäisessä sanalla on ollut lisäksi merkitys ’paha tapa’. Häkkisen mukaan tämä virka on todennäköisesti balttilainen laina. Sana virkamies oli käytössä jo Agricolalla, hänellä se tosin merkitsi käsityöläistä tai ammatinharjoittajaa yleensä. Jos jokin oli 1700-luvulla virallinen, hänellä oli virka eli työ. Modernin virallisuuden merkityksen ylös merkitsi vasta Elias Lönnrot sanakirjassaan 1846. Julkisen sektorin kasvu ja suomen kielen käyttö virallisissa yhteyksissä aiheuttivat sen, että 1880-luvulla kehiteltiin uudissana viranomainen. Noina aikoina meillä osasi lukea ja kirjoittaa vain ani harva. Nykyään kaikki osaavat nuo tärkeät taidot. Mihin virkakielikampanjaa siis tarvitaan, Kotimaisten kielten keskuksen johtaja professori Pirkko Nuolijärvi? Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

Mistä tulee kielon nimi? Entä nokkosen? Mitä kasveja ovat itkulehti, mukuliainen tai enkelinkengännauha? Kasvien nimet kantavat mukanaan tariniota entisaikojen ihmisten elämästä, haaveista ja peloista. Kotimaisten kielten sanastoasiantuntija Kirsti Aapalaa kasvien nimet ovat kiehtoneet jo lapsesta lähtien. Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Sinivuokko eli Hepatica nobilis ja valkovuokko eli Anemone nemorosa ovat meillä kevään ensimmäisiä kukkia. Hepatica ja anemone? Onko kyse hepatiitista ja anemiasta? Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen sanaston asiantuntija Kirsti Aapala kertoo miten kukat ovat saaneet nimensä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

Olen aivan täydellisen hullaantunut suomalaisen flooran ja faunan nimiin. Lehmä esimerkiksi kuvastaa pohjattoman hyvin tuon kosteasilmäisen ja hyväntuoksuisen eläimen luontaisia ominaisuuksia. Lehmä. Lehmänhenkäys. Voiko kauniimpaa olla? Siksi lehmä -sanan käyttö haukkumistarkoituksissa pitäisi kriminalisoida eläinsuojelulain nojalla. Lahna. Lepakko. Leppäkerttu. Leskenlehti. Siinäpä muutamia hienoimpia l-kirjaimella alkavia luontokappaleita mitä ensiksi tulee mieleen. Mutta mikä on lutukka? Wikipedian mukaan se on on pienikokoinen, yksivuotinen ristikukkaiskasvi, jota tavataan laajasti pohjoisella pallonpuoliskolla. Lutukka kuulostaa minusta varsin sympaattiselta kasvilta. Semmoiselta lutuselta. Lutunen lutukka. Hellittelynimenä ehkä jo vähän yliampuvaa. Kasvikunnan nimistöstä vastanneet ihmiset ovat antaneet mielikuvituksensa kynsilaukata nimiä keksiessään. Näsiä, kolmioka, tuoksuvatukka (siis tuoksu vatukka, ei tuoksuva tukka), uuvana ja aapasara. Tarvitseeko sanoa muuta? Noh, täältä pesee ja linkoaa. Aasinkultakorva, yövilkka ja nikonpihta. Kas kun ei canonpihta. Idänkirveli kuulostaa jo ulkomailta peräisin olevalta veneeriseltä taudilta, mutta ei. Kasvi se on, jonka varsi on karvainen, usein haarova, 5 cm pitkä ja harvoin kalju. Olisipa hauska tietää onko mahdollisesti samassa nimikokouksessa päätetty nimien salava, halava ja jalava käyttöönotosta. Eläköön se pieni, yhden kirjaimen ero! Sitten iskeekin kuin Luonnon Korkeajännityksestä suoraan miljoona volttia! Vuorossa on yksi hurjimmista: tamadabanisokeltapaunikko. Ihan kuin kuulisin entisen englanninopettajani Timo Tikan sanovan: “repeat after me” tamadabani_sokeltapa_unikko. Tamadaban_isokelta_paunikko. Painotuksella on väliä. Lintumaailma on myös nimien suhteen ihmeellinen. Ruisrääkkä linnun nimenä olisi mahtava opettaa vaikkapa ranskankieliselle. Kuhankeittäjä hivelee korvaa siinä missä västäräkkikin. Kotimaisten metsiemme hippiäisen ja kuukkelin lisäksi olen suunnattoman ihastunut ulkomaisten lintujen suomenkielisiin nimiin. Töpökääpiötypäkkö lienee yksi huikeimmista. Töpökääpiötypäkkö. Kirjoitusvirhe kenties, mutta sellaisena se löytyy lintujen nimigalleriasta. Uskokaa tai älkää, töpökääpiötypäkkö kuuluu tyrannien heimoon. Entäs sitten perhoset? Keisarinviitta lienee jokaisen keittiöaatelisen lempilaji näiden pienten siivekkäiden maailmassa. Piippopaksupää naurattaa ainakin lapsia ja heinähiipijä taas kuulostaa kaverilta, joka diilaa hiljaa yössä sätkässä poltettavaa kasvikunnan tuotetta. Ei aina nauttiakseen luonnosta tarvitse mennä paikanpäälle luontoon. Ottaa vaan luontokirjan hyllystä, lueskelee esimerkkieni mukaisia nimiä ja keksii niille oman mielikuvituksensa mukaisia merkityksiä. Tämä tuhatkauno painelee nyt aasinkultakorvantaustat märkinä yövilkkaa poistattamaan hammasmähkät ettei iske vaivero. Siitähän saattaa vaikka munakoiso mennä uuvanaksi.

Noin yhdeksänkymmentä vuotta sitten Suomessa elettiin poliittisten vaikeuksien keskellä. Yksi keskeisistä hankaluuksista oli lakien säätämiseen käytetty suomen kieli. Lakitekstejä ei saatu selkeiksi ja yksiselitteisiksi, koska suomen sanojen kirjoitusasu ei ollut vakiintunut eikä yksimielisiä oltu edes sanojen merkityksistä. Eduskunta joutui jatkuvasti kysymään tutkijoilta täsmennystä kieliongelmiin. Joensuulaisen maalaisliiton kansanedustajan Antti Kukkosen johdolla laadittiinkin aloite ”suomen kirja- ja sivistyskielen kantasanakirjan aikaansaamiseksi”. Aloite hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 1927. Tähtäimessä oli ”virallinen sanakirja”, jossa määriteltäisiin kunkin suomen kielen sanan tarkka merkitys ja oikea kirjoitusasu. Vuonna 1951 julkaistiin vihdoin ensimmäinen sanakirjan kuudesta osasta. Sanakirjan nimeksi oli annettu Nykysuomen sanakirja ja sen loput osat ilmestyivät seuraavan kymmenen vuoden aikana. Viimeinen osa ilmestyi siis 34 vuotta hankkeen alullepanon jälkeen. Kyseessä ei ollut mikä tahansa sanoja selittävä kirjanen, sillä, ”se on ensimmäinen kokonaan suomenkielinen sanakirja, jossa sekä sanat että niiden selitykset ovat suomeksi, ja samalla ensimmäinen kattava esitys suomen yleiskielen keskeisestä sanastosta”. Melkoinen merkkipaalu. Tuon jälkeen sanakirjasta on otettu monia painoksia. Vuonna 2002 oli vuorossa jo 15. muuttamaton painos. Kyllä, ”muuttamaton”. Nykysuomen sanakirjan lukijat siis kurkistavat sanastoon, jota on pidetty yleiskieleen kuuluvina vuodesta 1927 vuoteen 1961. Ei enää ihan nykysuomea! Marraskuussa päivänvalon näki Kotimaisten kielten keskuksen kokoama verkossa toimiva sanakirja nimeltään Kielitoimiston sanakirja. Mikä sanakirja se on? Miten se toimii? Miten sitä tehdään? Mikä on verkkosanakirjan alkutaipaleen haetuin sana? Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönrosia haastattelee Pasi Heikura, toimittajana myös Tina Cavén. Ohjelmassa myös Aristoteleen kantapään viikon sitaatti ja sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.