Podcasts about paavali

Tässä opetuksessa Leif Nummela avaa syvällisesti ja henkilökohtaisesti yhtä Uuden testamentin puhuttelevimmista kohdista: Roomalaiskirje 7:15–25. Paavali kirjoittaa: “Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Onko tämä kuvaus uskovasta – vai jostakin muusta? Nummela osoittaa, että Paavali puhuu tässä kristityn todellisesta, jatkuvasta sisäisestä taistelusta. Opetuksessa käsitellään: ✦ Uskovan uusi tahto – ilo Jumalan laista ✦ Vanhan ja uuden ihmisen välinen jännite ✦ Miksi taistelu syntiä vastaan jatkuu koko elämän ajan ✦ Lain tehtävä: paljastaa synti, ei parantaa ✦ Evankeliumin vapauttava sanoma: Kristus on meidän vanhurskautemme Nummela kertoo myös henkilökohtaisen kokemuksensa nuoruudestaan, jolloin juuri tämä raamatunkohta pysäytti hänet herätyksen hetkellä. Teksti ei vain kuvaa ihmistä – se paljastaa meidät. Mukana opetuksessa ovat myös uskonpuhdistuksen ääni ja Martti Lutherin vahva näkemys elävästä uskosta: Usko ei ole kuollut teoria, vaan Jumalan teko meissä – ja silti kristitty elää jatkuvassa parannuksessa ja armon varassa. Tämä opetus rohkaisee rehellisyyteen, toivoon ja Kristus-keskeiseen elämään. Taistelu jatkuu – mutta armahdettuna, rakastettuna ja Kristuksen varassa.

Jeesuksen perhe tulee hakemaan häntä kotiin; Paavali ja Barnabas riitelevät.

Tässä opetuksessa Leif Nummela jatkaa Roomalaiskirjeen kuudennen luvun äärellä ja vie kuulijan Paavalin ajattelun ytimeen: mitä Kristuksen työ merkitsee käytännössä uskovan elämässä? Paavali on luvuissa 1–5 laskenut vahvan perustan: pelastus on yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta. Nyt kuudennessa luvussa hän tekee tästä perustasta elämää koskevat johtopäätökset. Opetuksen keskiössä ovat teemat: • kaste ja osallisuus Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen • “pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä” • vanhan ihmisen riisuminen ja uuden ihmisen päälle pukeminen • pyhitys armon seurauksena – ei pelastuksen ehtona • kristityn elämän todellinen taistelu ja realistinen arkisuus Paavali ei tarjoa helppoa hengellistä kaavaa, vaan kutsuu täyskäännökseen: elämään, jossa emme enää anna itseämme synnin välineiksi, vaan Jumalan käyttöön. Silti armo pysyy koko ajan perustana – kilvoittelu ei ansaitse mitään, mutta se kuuluu kristityn elämään. Opetuksessa avataan konkreettisin esimerkein, miten Paavalin kehotukset näkyvät ihmissuhteissa, perheessä, työelämässä ja arjen ristiriidoissa: anteeksiantamisessa, ystävällisyydessä, nöyryydessä ja pitkämielisyydessä. Mukana on myös Lutherin ja tunnustuskirjojen näkökulma: pyhitys on alkanut, mutta se ei tule koskaan valmiiksi tässä ajassa. Täysi vapaus synnistä toteutuu vasta iankaikkisessa elämässä. Opetus kutsuu ottamaan Paavalin sanat tosissaan, ilman lainalaisuutta ja ilman armosta luopumista: armo ja kilvoitus kuuluvat yhteen.

Tässä opetuksessa Leif Nummela jatkaa Roomalaiskirjeen 7. luvun äärellä ja avaa Paavalin vahvaa ja vapauttavaa opetusta lain ja armon suhteesta – käyttäen avioliittoa syvällisenä vertauskuvana. Paavali käyttää avioliittokuvaa selittääkseen, mitä tarkoittaa se, että kristitty on kuollut laille ja kuuluu nyt kokonaan Kristukselle. Laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää – mutta Kristuksen kuoleman kautta uskova on vapautettu laista pelastustienä ja kutsuttu elämään armon alla. Opetuksessa käsitellään muun muassa: • Raamatun avioliitto-opetusta Vanhan testamentin, Jeesuksen ja Paavalin valossa • Avioliiton pysyvyyttä ja avioeron problematiikkaa • Jeesuksen ehdotonta, mutta samalla armollista opetusta • Paavalin vaikeaa kohtaa: “ei sido mikään pakko” (1. Kor. 7:12) • Miksi Raamatun lähtökohta on yksi mies ja yksi nainen – kunnes kuolema erottaa Leif Nummela ei ohita elämän monimutkaisuutta, kipua eikä rikkonaisuutta, mutta painottaa, että turvallisinta on pysyä Jumalan sanassa ja Jumalan tahdossa. Kyse ei ole tuomiosta, vaan totuudesta ja armosta. Opetuksen toinen vahva painopiste on lain tehtävä: • laki ei voi pelastaa • laki paljastaa synnin • laki tuo ihmisen kuolemaan itsensä varmuudesta Laki on kuin kuumemittari: se ei paranna, mutta se näyttää avun tarpeen. Ratkaisu ei ole lisää yrittämistä, vaan Kristus, joka on täyttänyt lain meidän puolestamme.

Tässä opetuksessa Leif Nummela jatkaa Roomalaiskirjeen äärellä siirtyen luvusta 5 lukuun 6. Paavali vastaa ratkaisevaan vastaväitteeseen: jos armo on näin suuri ja syvä, pitäisikö meidän jatkaa synnissä, jotta armo tulisi vielä suuremmaksi? Paavalin vastaus on jyrkkä: “Pois se!” Armo ei ole lupaa elää synnissä, vaan kutsu uuteen elämään. Opetuksen keskiössä ovat: • Armon vääristämisen vaara – miksi todellinen armon ymmärtäminen ei johda välinpitämättömään elämään • Kuolema synnille ja uusi identiteetti Kristuksessa • Kaste Kristukseen: osallisuus Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen • Kaste syntien anteeksiantamisen ja Pyhän Hengen lahjan välineenä • Usko ja kaste: lahja, joka annetaan, mutta joka eletään todeksi uskossa • Lapset ja kaste Raamatun kokonaisilmoituksen valossa • Kristuksen uskollisuus: Hän ei peru lupauksiaan, vaikka ihminen horjuu Opetuksessa käydään läpi useita Uuden testamentin keskeisiä raamatunkohtia Apostolien teoista, Paavalin kirjeistä ja Jeesuksen omista sanoista. Leif Nummela korostaa, että kaste ei ole ihmisen teko Jumalalle, vaan Jumalan teko ihmiselle – lahja, joka kutsuu elämään yhteydessä Kristukseen. Opetus puhuttelee erityisesti niitä, jotka kamppailevat kysymysten kanssa: • Voiko kristitty elää miten tahansa ja silti olla armon alla? • Mitä kaste todella merkitsee Raamatun mukaan? • Entä jos olen kastettu, mutta eksynyt kauas uskosta? • Onko Jumalan armo edelleen totta minulle? Lopulta opetus osoittaa yhteen suuntaan: Kristus on uskollinen. Hän etsii, kutsuu, kantaa ja odottaa – aina siihen asti, että ihminen palaa hänen luokseen. “Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista, samoin meidänkin tulee vaeltaa uudessa elämässä.” (Room. 6:4)

Tässä opetuksessa Leif Nummela johdattaa kuulijat Roomalaiskirjeen viidenteen lukuun ja sen ytimeen: rauhaan Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Paavali siirtyy Room. 1–4 lukujen perustelusta nyt siihen, mitä vanhurskauttamisesta seuraa – ei tunnekokemuksena, vaan todellisena ja objektiivisena rauhana, jonka Jumala itse on tehnyt Golgatalla. Opetuksessa avautuu: - mitä tarkoittaa olla uskosta vanhurskautettu - miksi kristityn rauha ei perustu omaan kokemukseen vaan Kristuksen tekoon - miten Jumala on tehnyt yksipuolisen rauhan syntisen ihmisen kanssa - miksi kaikki hengellinen aarre – anteeksianto, elämä, toivo ja rakkaus – on Kristuksessa, ei meissä - miten ”Jeesus + jotain muuta” -ajattelu vie rauhan ja vääristää evankeliumin Leif tuo esiin Paavalin opetuksen laajemmassa kokonaisuudessa (Room. 5–8): synti, laki ja kuolema on kukistettu, eikä mikään voi erottaa Kristuksessa olevaa ihmistä Jumalan rakkaudesta. Rauha ei tarkoita elämän helppoutta, mutta se kestää ahdistusten ja kärsimysten keskellä, koska se ei riipu ihmisestä vaan Jumalan uskollisuudesta. Opetus kutsuu lepäämään armossa, pysymään evankeliumissa ja luottamaan siihen, että Jumala ei enää tuomitse, vaan on Kristuksessa meidän puolellamme. Tämä rauha on lahja – ja Jumala pitää siitä kiinni ikuisesti.

Tässä opetuksessa Leif Nummela vie meidät Roomalaiskirjeen luvun 3 käänteentekevään kohtaan – siihen hetkeen, jossa Paavali siirtyy puhumaan ihmisen synnin todellisuudesta Jumalan antamaan ratkaisuun: vanhurskauttavaan armoon. Leif muistuttaa, ettei evankeliumin voimaa voi ymmärtää, ellei ihminen ensiksi näe omaa syntisyyttänsä. Vasta silloin Jumalan armo, lahjaksi saatu vanhurskaus ja Kristuksen täytetty työ alkavat maistua siltä, mitä ne todella ovat: välttämättömältä elämän lääkkeeltä, jota ilman emme voi elää. Opetuksessa käsitellään mm.: • Mitä armo tarkoittaa Raamatun mukaan • Miksi Jumala ei tee meille syntiemme mukaan • Kristuksen sijaiskärsimyksen syvyys ja todellisuus • Armo, joka ei vain pelasta, vaan myös kasvattaa • Armon väärinkäytön vaara (Juudaan kirje) • Miten uskovan elämä on jatkuvaa syntien tunnustamista ja jatkuvaa armahdusta • Miksi täydellistä synnittömyyttä ei tule tässä elämässä, mutta miksi voimme silti vaeltaa toivossa • Kuinka Kristuksen kuuliaisuus, kärsimys ja ylösnousemus luetaan uskovan hyväksi Tämä opetus on syväsukellus siihen, mitä armo todella on: ei ansioita, ei suoritusta, vaan Jumalan lahja Kristuksessa.

Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.2. Piet. 3: 15, 17-18Seurassasi on Kirsi Jokela

Daavid ylistää tässä psalmissa kolmesti Jumalan vanhurskautta. Jumalan vanhurskaus on seurausta Hänen pyhyydestään. Vanhurskaus on Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa siten ihmisen ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä. Evankeliumin ihana sanoma on siinä, että uskomalla Jeesukseen Vapahtajanamme, me syntiset ihmiset voimme omistaa itsellemme tämän Jumalan vanhurskauden. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa: “Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat.”

Paavali rakentaa perustusta, joka vie kohti kristinuskon ydintä: ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ei lain tekojen kautta. Tässä opetuksessa Leif Nummela avaa Roomalaiskirjeen toista lukua ja näyttää, miten Paavali paljastaa jokaisen ihmisen todellisen aseman Jumalan edessä – riippumatta uskonnosta, kansasta tai asemasta. Jumala ei katso henkilöön, vaan tuomitsee oikeudenmukaisesti. Mitä tarkoittaa, että laki on kirjoitettu ihmisen sydämeen? Miten evankeliumi voi olla sekä pelastuksen että tuomion sanoma? Ja mitä Paavali tarkoittaa, kun hän puhuu sydämen ympärileikkauksesta? Leif Nummela johdattaa kuulijan syvälle evankeliumin perustuksiin – sinne, missä ihminen näkee oman syntinsä ja löytää ainoan toivonsa: Kristuksen vanhurskauden.

Tässä jaksossa Leif vie meidät syvälle Roomalaiskirjeen toiseen lukuun, jossa Paavali kääntää valon meihin itseemme – niihin, jotka helposti tuomitsemme muita mutta emme näe omaa sydäntämme.

Roomalaiskirjeen ensimmäinen luvun loppu on kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen hylkää Jumalan ja alkaa palvella Luojan sijasta luotua. Leif Nummela avaa tässä opetuksessa rohkeasti ja rehellisesti, mitä Paavali tarkoittaa epäjumalanpalveluksella – ja miksi se koskee meitä kaikkia. Hän käsittelee vaikeita, usein kiisteltyjä aiheita – seksuaalisuutta, moraalia ja kulttuurin muutosta – mutta samalla muistuttaa, että Paavalin tarkoitus ei ole tuomita vain joitakin, vaan paljastaa koko ihmiskunnan todellinen tila: ”Me olemme kaikki syyllisiä.” ”Jos tämä kaikki pätee, niin minulla ei ole mitään mahdollisuutta taivaaseen ilman anteeksiantamusta ja armahdusta. Mutta juuri siksi Kristuksen veri pesee minut tänäänkin puhtaaksi.” Opetuksessa tarkastellaan myös sitä, miten kristillinen maailmankuva eroaa modernista ajattelusta, jossa ihminen pyrkii määrittelemään itsensä ja moraalinsa ilman Jumalaa.

Jeesus kiipeää vuorelle, Paavali tuntee pistävää kipua.

Kaikki ihmiset ovat synnin tähden Jumalan vihan alaisia. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: “Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.” (Room. 1:18). Miksi evankeliumia tarvitaan? Koska ihminen tukahduttaa Jumalan olemassaolon ja hyvyyden ilmeisen todistuksen. Luomakunta julistaa Jumalan kunniaa, mutta ihminen kääntyy pois ja asettaa tilalle epäjumalat. Jumalan viha on oikeudenmukainen vastaus syntiin – ja se ilmenee jo nyt ihmiskunnan turmeltuneisuudessa, lopulta myös iankaikkisessa tuomiossa. Mutta juuri tähän pimeyteen loistaa evankeliumi: Jumalan pelastava vanhurskaus, joka on tarjolla kaikille, jotka uskovat.

Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi kaikille, jotka sen uskovat. Paavali julistaa, ettei hän häpeä evankeliumia – sillä se tuo pelastuksen sekä juutalaisille että kreikkalaisille. Leif Nummela avaa, mitä tarkoittaa ”Uskosta vanhurskas saa elää” ja kuinka tämä mullistava sanoma sytytti Martti Lutherin sydämen ja käynnisti uskonpuhdistuksen. Opetuksessa käsitellään: • Jumalan vanhurskaus lahjana Kristuksessa • Usko, joka ei ole suorittamista vaan vastaanottamista • Sydämen usko, suun tunnustus ja käytännön elämä

Kausi 2, jakso 18.Kirkko on vuosituhansien ajan vetänyt rajoja sille, mikä on kristillistä ja mikä ei. Pietari ja Paavali väänsivät pakanoiden ympärileikkaamisesta. Varhaisessa kirkossa taas väännettiin gnostilaisuuden, donatolaisuuden ja pelagiolaisuuden kanssa. Mutta entä nykyään? Tämän kerran jaksossa otetaan esille kaksi aihetta, joista on väännetty enemmän ja vähemmän: uushenkisyys ja jooga. Ovatko ne kristillisiä vai ei-kristillisiä, tai voiko rajaa vetää miten selkeästi?Armon anatomiaa on podcast, jossa pastorit Lasse Pesu ja Timo Liiri seikkailevat hämyisissä leikkaussalitunnelmissa. Joka jaksossa nostetaan pöydälle jokin kristillisen uskon teema ja katsotaan, mitä se on syönyt ja mistä se oikein koostuu.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Stoalaisuus Järkevä onni | Torkki | #neuvottelija 319. Mikä on "järkevä onni"? Filosofi Juhana Torkki keskustelee Sami Miettisen kanssa stoalaisuudesta, sen hyveistä ja siitä, mitä voimme oppia Marcus Aureliukselta, Senecalta ja Epiktetokselta nykyajan trumpilaisen kaaoksen keskellä. Miten Zelenskyin Valkoisen talon nöyryytys voidaan ymmärtää stoalaisittain. Juhana Torkki, Järkevä onni. Stoalainen tie mielenrauhaan (Otava, 2025).00:00 Juhana Torkki vieraana, uusi kirja Järkevä onni00:37 Mikä on järjetön onni ja miten se eroaa stoalaisesta onnesta?01:38 Stoalaisuus ja rationaalisuuden korostus: ero eläimestä ja ihmisestä02:46 Aristoteleen kolmio: paatos, logos ja eetos stoalaisuuden valossa03:48 Tunteet vs. järki: stoalainen näkökulma päätöksentekoon04:49 Kylmäpäiset äijät: myrkkymaljat ja tehtävän täyttäminen08:06 Neljä hyvettä: järki, rohkeus, maltti ja oikeudenmukaisuus08:40 Zelenskyi, Trump ja Vance Valkoisessa talossa10:12 Hyväksy tosiasiat nopeasti, elämän noppavertaus13:53 Kaikki muuttuu, irtipäästämisen stoalainen taito15:59 Elämä koetuksena: milloin näemme, keitä todella olemme?17:57 Naisten stoalaisuus21:39 Fatalismi vai toimijuus: miten suhtautua elämän iskuihin?23:42 Elämä teatterina: et voi valita rooliasi, mutta voit näytellä sen hyvin27:37 Paavali ja kristinuskon brändäys stoalaisuuden rinnalla29:53 Stoalainen Jumala: järjen ja hallinnan abstrakti periaate32:04 Tartu hetkeen, stoalainen flow ja läsnäolo35:42 TikTok, antiikki ja ylistimulaatio: uteliaisuuden vaara41:45 Stoalainen personal trainer, Seneca ja Lucilius45:24 Monk Mode: nykypäivän stoalainen elämäntapa57:07 Oikeudenmukaisuus & kunnian ihminen: näätien aikakausi#neuvottelija Sisäpiirissä Juhana Torkki ja Sami Miettinen keskustelevat neuvottelujen tekoälypohjaisesta palvelumuotoilustaTue kanavaa katsomalla sisäpiirijaksothttps://www.youtube.com/channel/UCRI34L9OtDJuZpaWicbNXzg/join#neuvottelija Sami Miettinen

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä. Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä. Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.Apt. 16: 9-15Seurassasi on Kirsi Jokela

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Mistä rakkaudessa on kysymys? Millaisesta rakkaudesta apostoli Johannes ja Paavali puhuvat kirjeissään? Millaiseen rakkauteen Jumala meitä kutsuu? Timo Poikolaisen ja Tapio Luttisen opetus Lahden Kohtaamispaikassa 3.11.2024. Käsittelyssä 1.Joh.4 ja 1.Kor.13

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka elää Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Armo ja rauha teille. Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme. Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.1. Tess. 1: 1-3Seurassasi on Kirsi Jokela

Tyrmäävä kohtaaminen Damaskoksen tiellä. Ap. t. 9:1–12. Lukijana Pekka Laukkarinen. Studiovieraana opiskelija Maria Salminen. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. raamattustartti.fi

”Terve sielu terveessä ruumiissa”, sanottiin jo antiikin aikana. Paavali puolestaan muistutti ruumiin olevan Pyhän Hengen temppeli. Länsimainen kulttuuri ja kristillinen traditio ovat kuitenkin pitkään rakentuneet ruumiin ja hengen, tai kehon ja mielen, erottamiselle toisistaan. Toisenlaista näkökulmaa ovat usein edustaneet esimerkiksi varhaiskristilliset askeetit sekä luostarilaitoksen tiukkaa kurinalaisuutta vaativille rutiineille omistautuneet munkit ja nunnat. Fitness-pappi Jussi Koivisto ei koe omakseen lempeää kehollisuutta, vaan hakee “raa'an rautaterapian” avulla jopa “barbaarista” suhdetta itsensä jalostamiseen kivun ja kärsimyksen avulla. Mottonaan hän pitää lausetta: “Kristus vie helvetin kautta taivaaseen”. Onko kyse kristillisen askeettisen perinteen jatkumosta ja elämästä “modernina munkkina”, vai miten nykyajassa kohtaavat ankaralle kehon kurittamiselle perustuva urheilumaailma ja armoa julistava kristinusko? Voiko elämän hengellinen syvyys löytyä ruumiin jalostamisen kautta? Fitness-pappi, teologian tohtori Jussi Koiviston kanssa on keskustelemassa kristillisen asketismin historiaan erikoistunut yliopistonlehtori Joona Salminen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Paavali Jumppanen joins David, Brendan and Neil on Sunday Arts Magazine. A pianist from Finland, Paavali has performed internationally and in Australia. On Sunday Arts Magazine, he discusses his interest... LEARN MORE The post Sunday Arts Magazine: Paavali Jumppanen appeared first on Sunday Arts Magazine.

Apostolit saivat voiman korkeudesta ja rohkeuden lähteä julistamaan evankeliumia, vaikka se olikin välillä aika vaarallista puuhaa. Apt. 4:31Seurassasi Asta Vuorinen

Paavali kehottaa Timoteusta käymään jalon taistelun. Mistä tässä taistelussa on kysymys ja koskettaako se meitä? 1. Tim. 1:18-19. Seurassasi Asta Vuorinen.

Meitä kehotetaan heittämään huolemme Jeesuksen kannettavaksi. Ei huono neuvo., mutta mitä kaikkea se sisältääkään?1. Piet. 5:7 Seurassasi Asta Vuorinen

Mitä Kristuksen ylösnousemus merkitsee nykyihmiselle? Paavali vastaa tähän kysymykseen kirjeessään 1. Kor. 15.

Mitä yhteistä on Jeesuksella ja kaapelihissillä? Room. 5:8-11. Seurassasi Asta Vuorinen.

Jumala teki sovinnon maailman kanssa. Siihen tarvittiin Kristus ja nyt me tarvitsemme Kristusta, jotta pääsemme osallisiksi tuosta rauhasta. 2. Kor. 5:19 ja 21. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Raamattu on syvästi inhimillinen, pitkän historian aikana syntynyt kirja. Tiede auttaa ymmärtämään Raamattua ja sen moniulotteisuutta. Jumalallisuus ja inhimillisyys ovat kietoutuneet Raamatussa yhteen. Raamatun hengellinen lukeminen on märehtimistä, meditaatio, jossa sanoista tulee hengellistä ruokaa. Saarnan lopussa on esimerkki meditaatiosta. Saarna Hyvän toivon kappelissa 12.2.2023, Joh. 4: 31-38Johdanto: hatun nostamista ja ravintoa”Nostan hattua ja jatkan matkaani.” Näin Martti Lutherin kerrotaan tehneen silloin, kun hän ei ymmärtänyt jotain raamatunkohtaa. Lutherin neuvo nousi mieleeni päivän evankeliumin äärellä. Erityisesti puhe kylvämisestä, niittämisestä ja korjaamisesta tuntui aluksi jotenkin sekavalta.Tämän kokemukseni kanssa en varmasti ole yksin. Raamattu on monelle vaikea kirja, jonka sanoma ei oikein tunnu avautuvan. Aina se ei avaudu, vaikka siihen yrittäisi tosissaan paneutua. Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Miten pääsemme syömään tätä ruokaa? Miten sana voi ravita ja koskettaa? I Elävää kudosta, ei kivitauluja Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Sanan avautumiseen on monia teitä. Yksi niistä on ymmärrys ja järjen käyttö. Kyky ymmärtää on Jumalan antama lahja. Jumala voi puhutella meitä ymmärryksemme läpi. Raamatun tieteellinen tutkimus lisää ymmärrystä tästä kiehtovasta kirjasta. Raamattu on hyvin inhimillinen kirja. Siinä ihmiset kertovat kokemuksestaan elämän syvästä salaisuudesta, Jumalasta. He kertovat Kristuksesta, joka teki Jumalan rakkauden meille todeksi. Raamattu on aina ollut elävää kudosta, ei valmiiksi kirjoitettuja kivitauluja. Raamatun sanat eivät ole sellaisenaan pudonneet taivaasta niiden kirjoittajien kynään. Kirjoittajat ovat käyttäneet omaa taitoaan ja ymmärrystään ja valinneet sanoja, joiden toivoivat puhuttelevan. Moni kirjoitettu teksti on aluksi ollut puhuttua perimätietoa, jota on vähitellen alettu kirjoittaa muistiin. Kirjoittajat ovat myös lainanneet toisia aikansa ajattelijoita ja synnyttäneet sanoja keskustelemalla uskonyhteisönsä muiden jäsenten kanssa. Raamatun kirjoista on ollut myös monia eri käsikirjoituksia ennen kuin vakiintunut muoto on syntynyt.  Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamattu on syntynyt pitkän historian aikana. Sen kirjojen kokoelma eli kaanon on valittu monien kompromissien tuloksena. Paljon hyviä kristillisiä tekstejä on jäänyt Raamatun ulkopuolella. Raamattua on myöhemmin käännetty eri kielille ja luotu eri aikoina kieltä, joka puhuttelee. Tämän pitkän ja hyvin inhimillisen historian aikana ihmiset ovat tehneet monia valintoja, joiden vuoksi meillä on nyt käytössä nykyinen Raamattu. Raamatun kirjoja on kirjoitettu hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi Paavalin kirjeet ovat todella kirjeitä. Näen Paavalin kirjoittamassa niitä väsyneenä kynttilän heikossa valossa rankkojen päivien päätteeksi. Paavali ei varmasti tarkoittanut vaikkapa Rooman seurakunnille kirjoittaessaan, että juuri hänen kirjeistään tulisi tuhatvuotisia uskon lähteitä. Välillä hänen kirjeissään on sekavuutta ja toistoa. Silti niissä on uskottamattoman syvää puhetta Jumalan todellisuudesta ja samalla hyvin käytännöllisiä neuvoja.  II Kengurutkin märehtivät, märehdi sinäkin! Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Tietoa tarvitaan Raamatun ymmärtämiseksi, mutta tieto ei avaa kaikkea Raamatusta. Millä tavalla pääsen maistamaan Raamatun elävää ravintoa, elämän leipää? Tarvitsen Raamatun hengellistä lukemista. Martti Luther puhui siitä, että voimme käyttää ymmärrystämme etsimään Raamatusta sen ydintä. Tärkeää ei ole lukkiutua yksittäisiin omaan aikaansa sidottuihin jakeisiin, vaan lukea Raamattua Kristuksen läpi. Olennaista on löytää keskus, elämän leipä, jota Kristus meille murtaa. Raamattu on syvästi inhimillinen kirja. Inhimillinen ei kuitenkaan sulje pois jumalallista. Raamatussa inhimillisyys ja jumalallisuus kietoutuvat toisiinsa. Kristuksessa Jumala tulee ihmiseksi. Jumala sitoutuu ihmisyyteen: sen epätäydellisyyteen, rosoisuuteen ja elämän suureen kirjoon.  Kun Raamatun kirjoittajat ovat käyttäneet kirjoitustyössään viisauttaan ja lahjojaan, he ovat samalla olleet Jumalan Pyhän Hengen kanavia. Jumalan uutta luova voima on virrannut heidän kyniensä kautta. Epätäydellisenäkin Raamatusta voi löytää olennaisen. Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamatun hengellinen lukeminen on astumista sisälle sen maailmaan: syvyyteen, viisauteen, kertomuksiin ja vertauksiin. Pyhä Henki synnyttää Raamatun sanojen kautta yhteyden minun ja Jumalan välille. Luther kuvasi Raamatun hengellistä lukemista märehtimisenä, latinaksi ruminare. Lehmät märehtivät niin, että ruoka palaa pötsistä uudelleen suuhun pureskeltavaksi. Tätä saarnaa kirjoittaessani minulle selvisi, että myös kengurut märehtivät! Suuri hengellinen inspiraation lähde tämäkin!Raamatun märehtiminen on sanojen pureskelua yhä uudelleen. Se on meditaatiota, mietiskelyä, jota sanaa Luther myös käytti. Raamattua märehtiessäni sanat avautuvat. Salattu ruoka maistuu suussani, ravitsee kehoani ja koskettaa Henkeäni. Jumalan sanasta avautuu elämän leipä ja ikuinen lääke. Ihmisiä ja luomakuntaa rakastavan Jumalan läsnäolo tulee todeksi arkeni keskelle. Saan siitä voimaa ja se auttaa löytämään kiitollisuutta tavallisesta elämästä. Kristuksen rakkaus kirkastuu ja tulee suunnannäyttäjäksi elämääni. Voin märehtiä elämän leipää ja tuntea Kristuksen läsnäolon. Lopuksi: esimerkki Raamatun märehtimisestä Pyrin märehtimään ja meditoimaan Raamatun sanoja aina aamuisin. Raamattua meditoidessani keskityn yhteen jakeeseen kerrallaan. Otan esimerkiksi jakeen ”Jumala on rakkaus.” Aloitan sanomalla mielessäni koko jakeen: ”Jumala on rakkaus.” Sitten toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos: ”rakkaus – rakkaus - rakkaus”. Seuraavaksi jätän viimeisen sanan pois ja sanon: ”Jumala on.” Jälleen toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti sisään ja ulos: ”on – on - on”. Jätän taas pois viimeisen sanan ja sanon mielessäni: ”Jumala – Jumala - Jumala”. Jos jae on monimutkaisempi, kaikkia sanoja ei tarvitse toistaa. Päivän aikana voin palauttaa jakeen mieleeni ja toistaa sitä arjen keskellä.

Tiedätkö mikä on kristittyjen supervoima? Hepr. 15:13. Seurassasi Asta Vuorinen.

Meille on annettu tehtäväksi viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan. Sellainen pieni tehtävä vain. Kol. 1:23. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Paavali kehoittaa Kolossan seurakunnan jäseniä tulemaan toimeen keskenään. Mikä avuksi? Kol. 3:13. Seurassasi Asta Vuorinen

Meidän tulee pitää huolta toisistamme ja kannustaa toisiamme. Hepr. 10:24. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Paavali sai voimaa koettelemuksiin ja sama voima on meillä nykyään. Filip. 4:13. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Paavali kehottaa meitä rohkaisemaan toisiamme. 1. Tess. 5:11. Seurassasi Asta Vuorinen

Jumala itse tekee työtä meissä. Mitä se tarkoittaa? Fil. 1:6. Seurassasi Asta Vuorinen