Podcasts about paavali

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Stoalaisuus Järkevä onni | Torkki | #neuvottelija 319. Mikä on "järkevä onni"? Filosofi Juhana Torkki keskustelee Sami Miettisen kanssa stoalaisuudesta, sen hyveistä ja siitä, mitä voimme oppia Marcus Aureliukselta, Senecalta ja Epiktetokselta nykyajan trumpilaisen kaaoksen keskellä. Miten Zelenskyin Valkoisen talon nöyryytys voidaan ymmärtää stoalaisittain. Juhana Torkki, Järkevä onni. Stoalainen tie mielenrauhaan (Otava, 2025).00:00 Juhana Torkki vieraana, uusi kirja Järkevä onni00:37 Mikä on järjetön onni ja miten se eroaa stoalaisesta onnesta?01:38 Stoalaisuus ja rationaalisuuden korostus: ero eläimestä ja ihmisestä02:46 Aristoteleen kolmio: paatos, logos ja eetos stoalaisuuden valossa03:48 Tunteet vs. järki: stoalainen näkökulma päätöksentekoon04:49 Kylmäpäiset äijät: myrkkymaljat ja tehtävän täyttäminen08:06 Neljä hyvettä: järki, rohkeus, maltti ja oikeudenmukaisuus08:40 Zelenskyi, Trump ja Vance Valkoisessa talossa10:12 Hyväksy tosiasiat nopeasti, elämän noppavertaus13:53 Kaikki muuttuu, irtipäästämisen stoalainen taito15:59 Elämä koetuksena: milloin näemme, keitä todella olemme?17:57 Naisten stoalaisuus21:39 Fatalismi vai toimijuus: miten suhtautua elämän iskuihin?23:42 Elämä teatterina: et voi valita rooliasi, mutta voit näytellä sen hyvin27:37 Paavali ja kristinuskon brändäys stoalaisuuden rinnalla29:53 Stoalainen Jumala: järjen ja hallinnan abstrakti periaate32:04 Tartu hetkeen, stoalainen flow ja läsnäolo35:42 TikTok, antiikki ja ylistimulaatio: uteliaisuuden vaara41:45 Stoalainen personal trainer, Seneca ja Lucilius45:24 Monk Mode: nykypäivän stoalainen elämäntapa57:07 Oikeudenmukaisuus & kunnian ihminen: näätien aikakausi#neuvottelija Sisäpiirissä Juhana Torkki ja Sami Miettinen keskustelevat neuvottelujen tekoälypohjaisesta palvelumuotoilustaTue kanavaa katsomalla sisäpiirijaksothttps://www.youtube.com/channel/UCRI34L9OtDJuZpaWicbNXzg/join#neuvottelija Sami Miettinen

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Vuonna 50 Tessalonikaan syntyi Paavalin toimesta seurakunta, joka joutui pian ankaran vainon kohteeksi. Paavali kirjoitti sille nämä kaksi kirjettä vain muutama kuukausi sieltä karkotuksensa jälkeen. Tessalonikalaiskirjeet ovat ensimmäisiä hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaa vainotun kirkon elämään, sen iloihin ja suruihin, vain kaksi vuosikymmentä helluntain jälkeen.

Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä. Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä. Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.Apt. 16: 9-15Seurassasi on Kirsi Jokela

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Mistä rakkaudessa on kysymys? Millaisesta rakkaudesta apostoli Johannes ja Paavali puhuvat kirjeissään? Millaiseen rakkauteen Jumala meitä kutsuu? Timo Poikolaisen ja Tapio Luttisen opetus Lahden Kohtaamispaikassa 3.11.2024. Käsittelyssä 1.Joh.4 ja 1.Kor.13

Raamattupiirisarja Maan ääriin asti käsittelee Apostolien tekoja ja on kuin seikkailukertomus. Seuraa kanssamme kristillisen kirkon syntyä ja sen uskomatonta leviämistä 35 vuodessa koko Rooman valtakuntaan – vastustuksesta ja vainoista huolimatta. Ihastu Paavaliin, tuohon seurakunnan vainoojaan, josta Jeesuksen kohtaaminen teki innosta palavan pakanain apostolin.

Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka elää Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Armo ja rauha teille. Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme. Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.1. Tess. 1: 1-3Seurassasi on Kirsi Jokela

Tyrmäävä kohtaaminen Damaskoksen tiellä. Ap. t. 9:1–12. Lukijana Pekka Laukkarinen. Studiovieraana opiskelija Maria Salminen. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. raamattustartti.fi

”Terve sielu terveessä ruumiissa”, sanottiin jo antiikin aikana. Paavali puolestaan muistutti ruumiin olevan Pyhän Hengen temppeli. Länsimainen kulttuuri ja kristillinen traditio ovat kuitenkin pitkään rakentuneet ruumiin ja hengen, tai kehon ja mielen, erottamiselle toisistaan. Toisenlaista näkökulmaa ovat usein edustaneet esimerkiksi varhaiskristilliset askeetit sekä luostarilaitoksen tiukkaa kurinalaisuutta vaativille rutiineille omistautuneet munkit ja nunnat. Fitness-pappi Jussi Koivisto ei koe omakseen lempeää kehollisuutta, vaan hakee “raa'an rautaterapian” avulla jopa “barbaarista” suhdetta itsensä jalostamiseen kivun ja kärsimyksen avulla. Mottonaan hän pitää lausetta: “Kristus vie helvetin kautta taivaaseen”. Onko kyse kristillisen askeettisen perinteen jatkumosta ja elämästä “modernina munkkina”, vai miten nykyajassa kohtaavat ankaralle kehon kurittamiselle perustuva urheilumaailma ja armoa julistava kristinusko? Voiko elämän hengellinen syvyys löytyä ruumiin jalostamisen kautta? Fitness-pappi, teologian tohtori Jussi Koiviston kanssa on keskustelemassa kristillisen asketismin historiaan erikoistunut yliopistonlehtori Joona Salminen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Paavali Jumppanen joins David, Brendan and Neil on Sunday Arts Magazine. A pianist from Finland, Paavali has performed internationally and in Australia. On Sunday Arts Magazine, he discusses his interest... LEARN MORE The post Sunday Arts Magazine: Paavali Jumppanen appeared first on Sunday Arts Magazine.

Apostolit saivat voiman korkeudesta ja rohkeuden lähteä julistamaan evankeliumia, vaikka se olikin välillä aika vaarallista puuhaa. Apt. 4:31Seurassasi Asta Vuorinen

Paavali kehottaa Timoteusta käymään jalon taistelun. Mistä tässä taistelussa on kysymys ja koskettaako se meitä? 1. Tim. 1:18-19. Seurassasi Asta Vuorinen.

Meitä kehotetaan heittämään huolemme Jeesuksen kannettavaksi. Ei huono neuvo., mutta mitä kaikkea se sisältääkään?1. Piet. 5:7 Seurassasi Asta Vuorinen

Mitä Kristuksen ylösnousemus merkitsee nykyihmiselle? Paavali vastaa tähän kysymykseen kirjeessään 1. Kor. 15.

Mitä yhteistä on Jeesuksella ja kaapelihissillä? Room. 5:8-11. Seurassasi Asta Vuorinen.

Jumala teki sovinnon maailman kanssa. Siihen tarvittiin Kristus ja nyt me tarvitsemme Kristusta, jotta pääsemme osallisiksi tuosta rauhasta. 2. Kor. 5:19 ja 21. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Raamattu on syvästi inhimillinen, pitkän historian aikana syntynyt kirja. Tiede auttaa ymmärtämään Raamattua ja sen moniulotteisuutta. Jumalallisuus ja inhimillisyys ovat kietoutuneet Raamatussa yhteen. Raamatun hengellinen lukeminen on märehtimistä, meditaatio, jossa sanoista tulee hengellistä ruokaa. Saarnan lopussa on esimerkki meditaatiosta. Saarna Hyvän toivon kappelissa 12.2.2023, Joh. 4: 31-38Johdanto: hatun nostamista ja ravintoa”Nostan hattua ja jatkan matkaani.” Näin Martti Lutherin kerrotaan tehneen silloin, kun hän ei ymmärtänyt jotain raamatunkohtaa. Lutherin neuvo nousi mieleeni päivän evankeliumin äärellä. Erityisesti puhe kylvämisestä, niittämisestä ja korjaamisesta tuntui aluksi jotenkin sekavalta.Tämän kokemukseni kanssa en varmasti ole yksin. Raamattu on monelle vaikea kirja, jonka sanoma ei oikein tunnu avautuvan. Aina se ei avaudu, vaikka siihen yrittäisi tosissaan paneutua. Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Miten pääsemme syömään tätä ruokaa? Miten sana voi ravita ja koskettaa? I Elävää kudosta, ei kivitauluja Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Sanan avautumiseen on monia teitä. Yksi niistä on ymmärrys ja järjen käyttö. Kyky ymmärtää on Jumalan antama lahja. Jumala voi puhutella meitä ymmärryksemme läpi. Raamatun tieteellinen tutkimus lisää ymmärrystä tästä kiehtovasta kirjasta. Raamattu on hyvin inhimillinen kirja. Siinä ihmiset kertovat kokemuksestaan elämän syvästä salaisuudesta, Jumalasta. He kertovat Kristuksesta, joka teki Jumalan rakkauden meille todeksi. Raamattu on aina ollut elävää kudosta, ei valmiiksi kirjoitettuja kivitauluja. Raamatun sanat eivät ole sellaisenaan pudonneet taivaasta niiden kirjoittajien kynään. Kirjoittajat ovat käyttäneet omaa taitoaan ja ymmärrystään ja valinneet sanoja, joiden toivoivat puhuttelevan. Moni kirjoitettu teksti on aluksi ollut puhuttua perimätietoa, jota on vähitellen alettu kirjoittaa muistiin. Kirjoittajat ovat myös lainanneet toisia aikansa ajattelijoita ja synnyttäneet sanoja keskustelemalla uskonyhteisönsä muiden jäsenten kanssa. Raamatun kirjoista on ollut myös monia eri käsikirjoituksia ennen kuin vakiintunut muoto on syntynyt.  Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamattu on syntynyt pitkän historian aikana. Sen kirjojen kokoelma eli kaanon on valittu monien kompromissien tuloksena. Paljon hyviä kristillisiä tekstejä on jäänyt Raamatun ulkopuolella. Raamattua on myöhemmin käännetty eri kielille ja luotu eri aikoina kieltä, joka puhuttelee. Tämän pitkän ja hyvin inhimillisen historian aikana ihmiset ovat tehneet monia valintoja, joiden vuoksi meillä on nyt käytössä nykyinen Raamattu. Raamatun kirjoja on kirjoitettu hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi Paavalin kirjeet ovat todella kirjeitä. Näen Paavalin kirjoittamassa niitä väsyneenä kynttilän heikossa valossa rankkojen päivien päätteeksi. Paavali ei varmasti tarkoittanut vaikkapa Rooman seurakunnille kirjoittaessaan, että juuri hänen kirjeistään tulisi tuhatvuotisia uskon lähteitä. Välillä hänen kirjeissään on sekavuutta ja toistoa. Silti niissä on uskottamattoman syvää puhetta Jumalan todellisuudesta ja samalla hyvin käytännöllisiä neuvoja.  II Kengurutkin märehtivät, märehdi sinäkin! Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Tietoa tarvitaan Raamatun ymmärtämiseksi, mutta tieto ei avaa kaikkea Raamatusta. Millä tavalla pääsen maistamaan Raamatun elävää ravintoa, elämän leipää? Tarvitsen Raamatun hengellistä lukemista. Martti Luther puhui siitä, että voimme käyttää ymmärrystämme etsimään Raamatusta sen ydintä. Tärkeää ei ole lukkiutua yksittäisiin omaan aikaansa sidottuihin jakeisiin, vaan lukea Raamattua Kristuksen läpi. Olennaista on löytää keskus, elämän leipä, jota Kristus meille murtaa. Raamattu on syvästi inhimillinen kirja. Inhimillinen ei kuitenkaan sulje pois jumalallista. Raamatussa inhimillisyys ja jumalallisuus kietoutuvat toisiinsa. Kristuksessa Jumala tulee ihmiseksi. Jumala sitoutuu ihmisyyteen: sen epätäydellisyyteen, rosoisuuteen ja elämän suureen kirjoon.  Kun Raamatun kirjoittajat ovat käyttäneet kirjoitustyössään viisauttaan ja lahjojaan, he ovat samalla olleet Jumalan Pyhän Hengen kanavia. Jumalan uutta luova voima on virrannut heidän kyniensä kautta. Epätäydellisenäkin Raamatusta voi löytää olennaisen. Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamatun hengellinen lukeminen on astumista sisälle sen maailmaan: syvyyteen, viisauteen, kertomuksiin ja vertauksiin. Pyhä Henki synnyttää Raamatun sanojen kautta yhteyden minun ja Jumalan välille. Luther kuvasi Raamatun hengellistä lukemista märehtimisenä, latinaksi ruminare. Lehmät märehtivät niin, että ruoka palaa pötsistä uudelleen suuhun pureskeltavaksi. Tätä saarnaa kirjoittaessani minulle selvisi, että myös kengurut märehtivät! Suuri hengellinen inspiraation lähde tämäkin!Raamatun märehtiminen on sanojen pureskelua yhä uudelleen. Se on meditaatiota, mietiskelyä, jota sanaa Luther myös käytti. Raamattua märehtiessäni sanat avautuvat. Salattu ruoka maistuu suussani, ravitsee kehoani ja koskettaa Henkeäni. Jumalan sanasta avautuu elämän leipä ja ikuinen lääke. Ihmisiä ja luomakuntaa rakastavan Jumalan läsnäolo tulee todeksi arkeni keskelle. Saan siitä voimaa ja se auttaa löytämään kiitollisuutta tavallisesta elämästä. Kristuksen rakkaus kirkastuu ja tulee suunnannäyttäjäksi elämääni. Voin märehtiä elämän leipää ja tuntea Kristuksen läsnäolon. Lopuksi: esimerkki Raamatun märehtimisestä Pyrin märehtimään ja meditoimaan Raamatun sanoja aina aamuisin. Raamattua meditoidessani keskityn yhteen jakeeseen kerrallaan. Otan esimerkiksi jakeen ”Jumala on rakkaus.” Aloitan sanomalla mielessäni koko jakeen: ”Jumala on rakkaus.” Sitten toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos: ”rakkaus – rakkaus - rakkaus”. Seuraavaksi jätän viimeisen sanan pois ja sanon: ”Jumala on.” Jälleen toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti sisään ja ulos: ”on – on - on”. Jätän taas pois viimeisen sanan ja sanon mielessäni: ”Jumala – Jumala - Jumala”. Jos jae on monimutkaisempi, kaikkia sanoja ei tarvitse toistaa. Päivän aikana voin palauttaa jakeen mieleeni ja toistaa sitä arjen keskellä.

Tiedätkö mikä on kristittyjen supervoima? Hepr. 15:13. Seurassasi Asta Vuorinen.

Meille on annettu tehtäväksi viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan. Sellainen pieni tehtävä vain. Kol. 1:23. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Paavali kehoittaa Kolossan seurakunnan jäseniä tulemaan toimeen keskenään. Mikä avuksi? Kol. 3:13. Seurassasi Asta Vuorinen

Meidän tulee pitää huolta toisistamme ja kannustaa toisiamme. Hepr. 10:24. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Paavali sai voimaa koettelemuksiin ja sama voima on meillä nykyään. Filip. 4:13. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Paavali kehottaa meitä rohkaisemaan toisiamme. 1. Tess. 5:11. Seurassasi Asta Vuorinen

Jumala itse tekee työtä meissä. Mitä se tarkoittaa? Fil. 1:6. Seurassasi Asta Vuorinen

Meille on annettu voiman, rakkauden ja terveen harkinnan henki. Miten tätä supervoimaa voisi käyttää hyvin? 2. Tim. 1:7. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Tyrmäävä kohtaaminen Damaskoksen tiellä. Ap. t. 9:1–12. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. Lukijana Pekka Laukkarinen. raamattustartti.fi

Saarna Hyvän toivon kappelissa 6.11.2022 Reformaation päivä, Room. 1: 16-17 Johdanto: hengellistä heviä urkuharmoonilla Yksi lämmin muisto lapsuuteni luterilaisuudesta liittyy urkuharmooniin, jolla soitettiin hengellistä heviä.  Ala-asteella luokassamme oli harmooni, johon piti jaloilla polkea ilmaa, että siitä lähti ääntä. Harmoonin säestyksellä lauloimme virsiä. Joskus välitunnilla kuitenkin luokkamme villeimmät polkivat hulluna harmoonia, rynkyttivät koskettimista riitasointuja ja huusivat soittavansa hengellistä heviä! Tuossa hetkessä kohtasi kaksi maailmaa: vanha luterilainen yhtenäiskulttuuri ja uusi nouseva monikulttuurisuus, jota myös pop-kulttuuri edusti. Elin lapsuuttani 80-luvulla syrjäisessä Vaalassa, jossa yhtenäiskulttuuri vielä vaikutti. Sinnekin kaikuivat kuitenkin pop-kulttuurin sävelet. C-kaseteilta soivat Metallica ja Kiss, Iron Maiden ja Dingo. Noista ajoista luterilainen yhtenäiskulttuuri on entisestään hiipunut. Täällä Jätkäsaaressa siitä on näkyvillä vain häivähdys. Suomessa, etenkin Helsingissä, olemme kulkeneet yhtenäiskulttuurista kohti kulttuurien mosaiikkia. Samanlaisen katsomusten mosaiikin keskellä eli myös apostoli Paavali. Hän kirjoitti roomalaisille: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.”Miten luterilaisuus voisi puhutella ihmisiä tässä paikassa ja tässä ajassa? Miten voimme olla rohkeasti kristittyjä ja luterilaisia ilman että meidän tarvitsisi kokea häpeää?I Luterilainen vai kristitty? ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.”  Paavali vaikutti vahvasti siihen, että Jeesuksen seuraajien liike ei jäänyt osaksi juutalaisuutta. Vaati suurta rohkeutta ja kirkasta ajattelua ymmärtää, että evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta oli tarkoitettu kaikille, ei vain juutalaisille. Tuon läpimurron vuoksi mekin olemme kristittyjä. Paavalin kirjeistä näkyy myös se, että tämä kehitys herätti vastustusta. Osa Jeesuksen seuraajista olisi halunnut pitää sanoman hänestä vain juutalaisille tarkoitettuna. Myöhemmin 1400-luvulla kristinuskoon syntyi uusi jakolinja. Reformaattori Martti Luther edusti protestantismia ja oli sen tärkeimpiä vaikuttajia. Hän halusi uudistaa katolista kirkkoa kohti syvempää evankeliumin ymmärtämistä.Protestanttisuus on sittemmin jakautunut yhä uusiin kirkkokuntiin ja seurakuntiin. Kristinuskon sisällä me luterilaiset olemme pieni vähemmistö. Tämä pienuus on samalla myös siunaus, koska se antaa suhteellisuudentajua. Kristinuskon nykyajassa täytyy olla ekumeenista, että se olisi uskottavaa. Meidän on etsittävä jatkuvasti yhteyttä toisiin kirkkoihin ja erilaisiin kristittyihin. Yhtä tärkeää on myös etsiä yhteyttä toisiin uskontoihin: löytää se, mikä on yhteistä ja rakentaa rauhaa ja luottamusta sen varaan. Voimme myös ammentaa viisautta koko kristillisen kirkon hengellisestä aarreaitasta. Kristillisen kirkon viisaus ei rajoitu Martti Lutheriin. Hän oli tärkeä kirkon uudistaja, mutta hänkin oli vain ihminen ja osa kirkon pitkää perinnettä. Hän oli myös väärässä esimerkiksi rasistisessa suhtautumisessaan juutalaisiin. Ekumeenisina kristittyinä voimme vaikuttua varhaisen kirkon erämaiden kilvoittelijoista ja katolisen kirkon suurista ajattelijoista. Voimme katsella ikoneiden läpi toiseen maailmaan niin kuin ortodoksit ja nostaa kätemme ilmaan ylistyksessä kuin helluntailaiset. Olemme luterilaisia, mutta meidän ei pidä jäädä luterilaisuuden vangeiksi. Jumala toimii koko maailmassa, ei vain luterilaisuudessa. Luterilaisina olemme Kristuksen seuraajia ja uskon tien kulkijoita siinä missä muutkin kristityt. Olemme ensisijaisesti kristittyjä, emme luterilaisia.II Mitä luterilaisuus voi antaa maailmalle? ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.”  Ekumeenisen kristillisyyden lisäksi on tärkeää löytää omasta luterilaisesta perinteestämme sen lahjat. On tärkeää huomata sen merkitys koko ihmiskunnalle. Luterilaisuus tuli minua vastaan vähän aikaa sitten lukiessani amerikkalaisen historiantutkijan Francis Fukuyaman uutta kirjaa Liberalism and its discontents. Fukuyaman mukaan Martti Lutherin ajattelu oli yksi tärkeä suunnannäyttäjä modernille yksilöllisyydelle. Luther rohkaisi ihmisiä ajattelemaan itse ja tutkimaan Raamattua itse omalla äidinkielellään. Usko olikin jotain, jonka pystyi kokemaan henkilökohtaisesti ilman että kirkko toimi sen välittäjänä. Eikä Lutherin vaikutus rajoittunut vain uskontoon. Hänen ajattelunsa ruokki ylipäänsä kriittisyyttä valtaa käyttäviä instituutioita kohtaan. Tämä muokkasi henkistä maaperää kansanvallan synnylle.Luterilaisuus on vaikuttanut isosti suomalaiseen yhteiskuntaan. Se näkyy juurina esimerkiksi koulutuksen arvostamisessa, hyvinvointivaltiossa ja korkeassa työmoraalissa. Suomalainen ja pohjoismainen yhteiskuntamalli on koko maailman mittakaavassa poikkeuksellisen toimiva. Historioitsija Teemu Keskisarjaa lainaten meitä on siunattu hyvällä uskonnolla. Luterilaisuudesta voi olla ylpeä maailman turuilla ja toreilla. Sitä ei tarvitse hävetä myöskään omassa yhteiskunnassamme. Voimme ottaa rohkeasti paikkamme yhteisessä keskustelussa ja tuoda siihen luterilaisuudesta uskon, toivon ja rakkauden valoa. Luterilainen kirkkomme on monessa mielessä oikein hyvä kirkko. Se ei ole täydellinen ja siinä on myös sellaista, joka haavoittaa ja tukahduttaa. Mikään ihmisten muodostama yhteisö ei ole täydellinen, ja on vaarallista uskoa, että niin koskaan olisi. Kuitenkin iloitsen meidän kirkossamme esimerkiksi yhteisestä laulamisesta ja auttamisen halusta. Iloitsen ajattelun vapaudesta ja itsekritiikin sallimisesta. Iloitsen vuoropuhelusta ja siitä, että kirkon jäsenet voivat käyttää ääntään seurakuntavaaleissa. Lopuksi Kirkkomme siunaus on siinä, että pystymme sekä uudistumaan rohkeasti että yhä uudestaan palaamaan uskon lähteille. Voimme rohkeasti pohtia teologiaa ja etsiä uskolle uusia sanoja ja säveliä. Voimme kokea uutta hengellisyyttä, niin kuin esimerkiksi teemme kehoharjoituksilla Hyviksellä.  Yhtä tärkeää on yhä uudelleen palata uskon peruskysymyksiin. Kuka olen? Minne olemme yhdessä menossa? Miten voimme elää sovussa toistemme ja luomakunnan kanssa? Mistä saan avun hätääni? Missä on toivo, kun kuljen kuoleman varjon maassa? Ylösnousseen Kristuksen kasvoja katselemalla ja Raamatun sanoja märehtimällä voimme yhä uudelleen juoda lähteestä. Voimme yhä uudestaan palata yksinkertaiseen uskoon ja vapauttavaan evankeliumiin. Voimme tuntea Jumalan voiman, Hengen läsnäolon ja elää toivosta, jonka Kristus antaa kaikille.   

Tee toivolle tilaa elämässäsi. 2. Kor 4:6-9. Seurassasi Asta Vuorinen.

Tällä viikolla paistatellaan toivon säteissä. Tai kiinnitytään toivon ankkuriin. Hepr. 6:19. Seurassasi Asta Vuorinen.

Joskus tekee mieli kiukutella. Mutta onko se oikein? Ef. 4:26, 31, 32. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Äänitetty 2.7. 2022 Kansanlähetyspäivillä raamattulavalla.

Toisen tessalonikalaiskirjeen kolmas luku on kehotusta rukoukseen ja aktiiviseen vastuun kantamiseen arjessa. Siis tuttu ohje ensimmäisen vuosisadan uskovilta, “Rukoile ja tee työtä”. Tessalonikan seurakunnassa oli uskovia, jotka olivat lakanneet tekemästä työtä, koska Jeesuksen tulo olisi niin lähellä. Tuohon tilanteeseen Paavali heittää “jäitä hattuun”. Hän kehottaa kantamaan kutakin oman vastuunsa arjen elämästä ja kunkin syömään “omaa leipäänsä”. Tämänkin kerran tekstissä on paljon sovellettavaa meille tämän päivän uskoville. Illassa opettaa pastori Arto Malmberg.

Äänitetty 2.7. 2022 Kansanlähetyspäivillä raamattulavalla.

Miksi meidän tulisi olla heikkoja? (Jumalan voima liittyy, Paavali liittyy...) 2.Kor. 12:9-10. Seurassasi Asta Vuorinen.

 Jumala kohtaa Aabrahamin Jumala kohtaa Mooseksen Jeesus julistaa lakia ja evankeliumia Paavali ja Aabrahamin siunaus Lankeemuksen jälkeen lupaus

Äänitetty 2.7. 2022 Kansanlähetyspäivillä raamattulavalla.

Paavali vertaa Raamatussa omaa hengellistä elämäänsä hyvään kilpailuun. Toisaalta hän toteaa myös, että ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä. Keskustelua siitä, mitä kristityn tulisi ajatella liikunnasta ja sen merkityksestä itselleen.

101 Aarretta Raamatusta -Lasten Raamatusta osa 100/101.

Israelin kansan vaiheissa on jos jonkinlaista ylä- ja alamäkeä. Hepr. 11:29-30. Seurassasi Asta Vuorinen

Jumala kykenee enempään, kuin me osaamme edes ajatella. Ef. 3:20-21. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Vanginvartija päätyi polvilleen vankiensa eteen. Mitä vankilassa oikein tapahtui ja mitä siitä seurasi? Apostolien teot 16:23-31. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvun 10 alussa apostoli Paavali viittaa Israelin erämaavaellukseen Egyptistä lunastamisen jälkeen kohti luvattua maata, ja sanoo yllättäen: (1.Kor.10:1-4) Hän ei halua seurakuntalaistensa olevan tietämättöminä, vaan ilmoittaa heille nyt Jumalan sanan ilmoittaman totuuden. Kyllähän seurakunta tämän vanhan testamentin tekstin tunsi: mutta he eivät sitä oikein osanneet soveltaa. Huomaatko yllätyksen? Paavali nimittää mannaa sekä Meriban vettä, joka pulppusi kalliosta (2.Moos.16-17) hengelliseksi ruoaksi ja juomaksi, vaikka se olikin konkreettista ja todellista ruokaa! Meitä hämää nykyään sana ”hengellinen”. Ymmärrämme sen filosofisesti tai mysteerisesti fyysisen ja konkreettisen vastakohtana. Luonnostamme arvostamme ”hengellisiä” asioita enemmän kuin ”ruumiillisia”. Varokaamme tällaista ajattelua! Paavali ja Raamattu tarkoittaa tällä sanalla nimittäin jotain muuta! Sana 'hengellinen' ei tarkoita mitään sen enempää tai vähempää kuin Pyhän Hengen läsnäoloa ja toimintaa. Kastevetemme on hengellistä, koska siinä vaikuttaa Jumalan sana ja Pyhä Henki. Manna, Meriban vesi sekä kallio, josta vesi pulppusi, olivat siis hengellisiä, sillä niissä oli Jumalan sana ja lupaus, Pyhän Henki ja Kristus itse! Ne eivät siis ravinneet ainoastaan ruumista, vaan myös henkeä, vahvistaen Israelin kansan uskoa ja liitäen heidät Jumalan Pyhän Hengen työhön. Kalliosta, joka kansaa seurasi sanotaan erityisesti, että se oli hengellinen, ja että se oli Kristus. Siinä oli siis Pyhä Henki ja Kristus itse toimimassa ja siunaamassa kansaa. Me syömme ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren! Siinä on meidän pyhä hengellinen ruokamme ja juomamme konkreettisella tavalla nautittavanamme. Tämä ei ole vertauskuvallisen ruoan ja juoman nauttimista, vaan todellista. Jeesus opettaa ruumiistaan ja verestään Johanneksen evankeliumin luvussa 6 viitaten juuri mannaan: (Joh.6:48-51,53-58) Kristuksen ruumis on tosi ruoka, joka on kantanut meidän syntimme ja annettu sovintouhriksi edestämme. Se on pyhä uhri, joka pyhittää meidät täydellisesti (Hepr.10:10). Hänen verensä on uuden liiton veri, joka vuodatetaan syntiemme anteeksiantamiseksi ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä (Hepr.9:14; 1.Joh.1:7) Tämän hengellisen ruoan kautta me pääsemme kaikesta synnistä puhdistettuina ja pyhitettyinä Isän eteen kaikkein pyhimpään: (Hepr.10:19-22) Saamme kristittyinä tehdä kaiken Jumalan sanan ja rukouksen kanssa, ja siksi syödä hengellistä ruokaa ja elää hengellistä elämää niin kotona ja töissä kuin jumalanpalveluksessakin. Kun me teemme kaiken Jumalan sanan kanssa, ja kun teemme sanan kautta, teemme Jumalan Hengen kanssa. Tämä hengellisyys ei koske ainoastaan sieluamme, vaan ruumiillista elämäämmekin. Erityisenä hengellisen aterioinnin paikkana on jumalanpalvelus, jossa saamme varmasti vastaanottaa Pyhän Hengen välineinä Jumalan sanan ja sakramentit. Niiden kautta Isä, Poika ja Pyhä Henki – koko Pyhä Kolmiyhteinen Jumala tulee luoksemme ja antaa meille kaikki lahjansa ja siunauksensa. Ne ovat konkreettisia, pyhiä asioita, mutta ne ovat todella myös hengellisiä, sillä niiden kautta Kristus antaa meille armonsa ja Henki pyhittää meidät. Niiden lähteiden luokse Kristus, Jumalan Karitsa haluaa meidät johtaa. (Ilm.7:17) Näin me saamme juoda Kristukselta itseltään elämän vettä, jonka lähteet puhkeavat myös meidän sydämissämme iankaikkiseksi elämäksi. Jeesus sanoo meillekin: (Joh.4:13-14) Näinhän kaikuu meillekin kutsu alttarille Kristuksen ruumista ja verta nauttimaan, Ilmestyskirjan sanoin: ”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm.22:17). Nauttikaamme uskossa hengellistä ruokaa, Kristuksen ruumis, nauttikaamme uskossa hengellinen elämän vesi, hänen verensä.

1.Kor.10:14-21 Pelastus on meille luetun armon kautta Room.4. Tässä kuitenkin pelastus kuvataan konkreettisena, ikään kuin fyysisenä osallisuutena, yhteytenä. Onkin kyseessä ”Pyhäin yhteys” (koinonia toon hagioon). Tämän tunnustamme uskontunnustuksessa. Se on: 1) Yhteys ja osallisuus pyhistä asioista: Kristuksen ruumiin ja veren yhteys, osallisuus hänen hankkimastaan pelastuksesta à osallisuus hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Liittyminen uuteen liittoon ja kaikkiin siunauksiin, jotka Kristus on hankkinut. (Koinonia/partisipaatio = yhteys, osallisuus, ateriayhteys, perheyhteys.) Paavali puhuu leivästä leipänä ja maljasta maljana koko ajan, leipä ja viini eivät siis olemukseltaan muutu, joten muuttumisoppi on hyljättävä. Se leipä ja viini, jonka apostolit ja heidän jälkeen pastorit nyt siunaavat, ovat kuitenkin todella Kristuksen ruumis ja veri. Niiden nauttiminen uskossa tuo siunauksellisen ja pelastavan osallisuuden Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Lausuessamme asetussanat ilmaisemme jatkavamme samaa ehtoollisenviettoa, jolla Jeesus oli opetuslastensa kanssa. Todellisuudessa Kristus itse siunaa, virkansa kautta asettaa ja jakaa ruumiinsa ja verensä seurakunnalleen. Jeesus liittää todella ruumiinsa ja verensä leipään ja viiniin, ja ne nauttiessamme me tulemme niistä osallisiksi. 2) Yhteys ja osallisuus pyhien seurakunnasta Pyhien asioiden kautta meidät liitetään osalliseksi pyhien yhteisöön, pyhään seurakuntaan, pyhään kansaan, kaikkien pyhien joukkoon ja yhteyteen. Seurakunnan sisäinen uskon ja opin yhteys: Siinähän ehtoollisleipä on yksi kokonaisuus, osoituksena siitä, että seurakunta on yksi ainoa. Samoin viini on yksi kokonaisuus, siksi vanha hyvä tapa on käyttää yhtä ehtoollismaljaa. Siksi kyseessä on pyhä yhteys ja uskon yhteys. Tähän yhteyteen ei kuulu se, joka ei ole Kristuksen oma (kastettu) tai joka ei tunnusta samaa uskoa ja oppia. Kyseessä on ”saman Kristuksen perheen” ateria, se ei kuulu ulkopuolisille. Se erottaa meidät maailman muista alttareista ja vääristä pöydistä, jotka tavalla tai toisella kieltävät Jumalan sanan ja edustavat eri uskoa ja oppia. Kuten vanhassa liitossa tultiin osalliseksi Jumalan pyhyydestä ja alttarista syömällä alttarin pyhittämän uhrin, tullaan uudessa liitossa osallisiksi Herrasta Kristuksesta ja hänen lahjoistaan syömällä Herran pöydästä hänen ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä. Sekä luonnollinen Israel että uuden liiton tosi Israel, Kristuksen seurakunta pysyy erossa epäjumalanpalveluksesta, demonien pöydästä ja sen osallisuudesta. Pakanoiden epäjumalat ovat tässä demoneja, eli langenneita enkeleitä. Vanhassa Israelissa osallistuminen uhriateriaan teki osalliseksi Herran alttariin. Samoin pakanoiden uhrit tekivät osallisiksi epäjumalista. Tavallista ruokaa voimme syödä puhtaalla omallatunnolla, mutta väärään jumalanpalvelukseen tai epäjumalanpalvelukseen osallistuminen on rikos ensimmäistä käskyä vastaan. Pakanain uhrit tulevat riivaajille eikä kristityn sovi ehdoin tahdoin joutua riivaajien yhteyteen vaan pysyä Kristuksen yhteydessä. Uuden liiton jumalanpalvelusateria vs. epäjumalanpalvelusuhrit (eli ”idolit”, jumalankuvat). Tässä on kyseessä yhteys Kristuksen ruumiiseen ja vereen vs. demoneihin. Ajatus: Kenen perhettä olet, sen ruokaa syöt. Kahdenlainen yhteys on mahdotonta. Meidän tulee paeta epäjumalanpalvelusta eli erottautua väärästä hengellisestä yhteydestä ja pysyä oikeassa yhteydessä Kristukseen. Väärästä jumalanpalveluksesta tai epäjumalanpalveluksesta tulee irrottautua, paeta sitä. Sen kanssa ei tule leikkiä eikä veljeillä. Oikeaa jumalanpalvelusta on ainoastaan se, joka tapahtuu Kristuksen kautta ja hänen veressään (Hepr.9:14). Esa Yli-Vainio

Tämä Uskon askeleita ohjelmasarjan jakso on tuttuun tapaan palasteltu kolmeen osuuteen, joissa jokaisessa on jokin keskustelu tai vastaava, jota höystetään Raamatunkohdilla sekä niihin liittyvillä ajatuksilla ja rukouksella. Tämä jakso on eräänlainen hampurilainen, jossa sämpylänä on kaksi keskustelua poliisin rikostutkijan ja teologian opiskelijan Kalle Mäenpään kanssa. Väliin on sijoitettu täytteeksi L10T elämäntavan läpikäymistä. Yhdessä näistä muodostuu ihan mielenkiintoinen kokonaisuus. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Mikko Matikainen keskustelee poliisin rikostutkijan ja kohta valmistuvan teologin kanssa esivallasta. Kalle kertoo uskovana poliisina palvelevansa poliisina sekä Jumalaa että yhteiskuntaa. Esivalta asettaa pahuudelle rajoja, jotta ihmisten olisi mahdollisimman turvallista elää tässä yhteiskunnassa. Mikko avaa poliisin tunnuksen eli kruunupäisen leijonamiekan raamatullisia taustoja. Paavali sanoi, ettei esivalta turhaan kanna miekkaa. Raamattu opettaa Jumalan sanan olevan kaksipäinen miekka, joka haavoittaa ja parantaa. Kruunupäinen leijona viittaa Juudan leijonaan Jeesukseen, häneen, joka on kuninkaiden kuningas. Ohjelman toisessa osuudessa Mikko käy Virpi Nymanin kanssa opetuskeskustelun Jeesuksen Luukkaan evankeliumin 10. luvussa opettamasta tavasta elää. Tällä kerralla käsittelyssä on elämäntavan ensimmäinen askel tai näkökulma siunaaminen ja anteeksiantaminen. Siunaaminen ja anteeksiantaminen ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. On vaikea siunata toista ihmistä edes salaisesti, jos ihmisten välillä on katkeruutta. Kun yritämme siunata toista ihmistä, niin silloin paljastuu sydämemme tila suhteessa häneen. Salasiunaaminen vaikuttaa olosuhteisiin. Myös tämä nousee keskustelussa esille. Ohjelman kolmannessa osuudessa Kalle Mäenpää avaa työssään kokemaansa johdatusta ja sitä miten Pyhä Henki saattaa kuiskata tai antaa ajatuksen kenelle pitäisi soittaa. Kalle kertoo tästä huimaavan kokemuksen. Selvittäessään rikoksia Kalle rukoilee mielessään ja myös salasiunaa heitä, jotka ovat joutuneet rikoksen kokemaan sekä heitä, jotka ovat rikokseen syyllistyneet. Meidän jokaisen olisi hyvä ymmärtää, että jos mieleemme tulee joku ihminen, niin hänelle kannattaa soittaa ja olla ystävällinen. Ehkä se on Jumalan antama kuiskaus, joka voi olla avuksi mieleen tulleelle tai miksipä ei myös soittavalle. Moni seikkailu tai hoitava hetki jää kokematta, jos olemme ylivarovaisia emmekä kokeile. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:14-15) Tästä Vanhan testamentin tapauksesta meille kerrotaan 4. Mooseksen kirjassa näin:  (Lue: 4.Moos.21:4-7) Israelin kansa teki syntiä Jumalaa vastaan, kun he kapinoivat hänen vapautustekoaan vastaan erämaassa. Jumala oli vapauttanut kansansa Egyptin orjuudesta, ja nyt matkalla kohti luvattua maata kansa alati kapinoi ja nurisi. Kansa halusi mieluummin takaisin orjuuteen kuin turvata Herran armoon. Tästä rangaistuksena Herra lähetti kansan keskuuteen myrkkykäärmeitä, ja paljon kansaa kuoli.  Mooses saa Jumalalta yllättävän sanan kansan hätään: (Lue 4.Moos.21:8-9) Nyt Jumala käski Moosesta tehdä vaskesta eli pronssista tällaisen käärmepatsaan ja kiinnittää se tolpan nokkaan kaikkien katsottavaksi. Kyseessä oli selvästi Jumalan armonväline: jokin konkreettinen asia, johon Jumala oli asetuksellaan liittänyt sanansa lupauksen pelastuksesta. Jumalan asetukseen liittyi myös vaskikäärmeeseen katsominen, eli usko Jumalan lupaukseen. Tätä kuvaa Kristus käyttää pelastuksesta, jonka hän hankkii Golgatalla kuollessaan ristillä.  Aivan samalla tavalla kuin Israelin kansa, olemme mekin syyllisiä kapinaan Herraa vastaan.  Tämä lain tuomio on helvetin kadotus, iankaikkinen kuolema. Room.5:12, Ps.51:7. Mutta juuri sen tähden, että lain kautta tunnemme syyllisyytemme, kelpaa meille myös evankeliumi. Gal.3:22. Juuri sinutkin on Jeesus Kristus synneistäsi päästänyt verellänsä, kun hän kuoli edestäsi ristillä. Kristuksen veressä on syyllisyytesi ja kadotustuomiosi, vihollisuutemme rangaistus otettu täydellisesti pois. Kol.1:20. Uskon kautta saat tässä ja nyt omistaa armon, anteeksiantamuksen, vanhurskauden ja autuuden, jonka Jeesus Kristus on koko maailmalle verellään hankkinut.Vaskikäärmeen korottamisen kautta me opimme tuntemaan paremmin myös vapahtajamme ristiinnaulitsemisen merkityksen. Käärmeiden myrkky tuli kansalle kuolemaksi. Samalla tavalla paratiisissa luikerrelleen käärmeen eli saatanan myrkky on meidät jokaisen myrkyttänyt ja tuonut meille lain silmissä kuolemantuomion. Mutta tästä kuolemasta tuli Jumalalta Jeesuksessa Kristuksessa meille varma pelastus. Selvästi ja voimallisesti tätä opettaa apostoli Paavali kirjeissään: Gal.3.13, 2.Kor5:21, Ef.2:15-16. Niin kuin myrkky silti pysyi käärmeen puremassa israelilaisessa, niin pysyy meissäkin syntimme kuolemaamme asti, mutta sen tuoma kuolema, meidän rangaistuksemme on siirretty ihmiseksi tulleen Jumalan, Jeesuksen niskaan ristille. Maailman synniksi tehtynä on synnitön Jeesus Kristus meidän sijaiskärsijänämme, käärmeen kuvana ripustettu kirouksen puuhun Golgatan ristille, jotta sinulla olisi uskon kautta iankaikkinen elämä. Kuten vaskikäärme oli Jumalan antama armonväline, pelastuksen välittäjä syntiselle kansalle, samoin hän on antanut meille armonvälineet pelastuksen välittäjäksi Jeesuksessa Kristuksessa. Nämä armonvälineet ovat Jumalan sana, pyhä kaste, sekä Herran pyhä ehtoollinen, joista Raamattu puhuu, että niiden kautta meidät liitetään osallisiksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (Room.4:4-6; 1.Kor.10:16-17), puhdistetaan kaikesta synnistä Jeesuksen verellä (1.Piet.3:21; Hepr.10:22-23; 1.Joh.1:7), pyhitetään täydellisesti Jumalan valtakunnasta ja iankaikkisesta elämästä osallisiksi (Joh.17:17), annetaan usko (Room.10:17) ja tehdään Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3:16). Niissä meillä on uskomme kohde, niissä meillä on läsnä autuus ja pelastus, Kristus itse ja hänen verensä armo. Niissä meillä on pelastus ja suoja kaikkea syntiä ja kuolemaa, käärmeen myrkkyä vastaan. Näihin tartumme uskolla, uskon kautta ”katsomme Kristukseen” ja omistamme pelastuksen, jonka hän meille tarjoaa.

Mooseksen kirkastetut kasvot (2.Moos.34:29-35)Herran antaessa Mooseksen kautta Israelin kansalle laintaulut ja tehdessään liiton, oli Mooses Siinain vuorella Jumalan kirkkaudessa ja hänen yhteydessään. Jumalan kirkkauden läsnäololla oli fyysinen vaikutus myös Moosekseen, joka on Jumalan liiton välittäjänä Kristuksen vanhatestamentillinen esikuva. Lue: 2.Moos.34:29-35Hauska yksityiskohta: Joissakin käännöksissä – jotka perustuvat latinankieliseen Vulgatan käännökseen – lukee, että Mooseksen kasvoista olisi lähtenyt sarvet. Hepr. קָרַן‎, qāran tulee juuresta, קֶרֶן‎ qeren, joka tarkoittaa myös sarvea. Tällä kuitenkin tarkoitetaan tässä loistavaa tai säteilevää. Yllätys: Mooses puhuu ilman peitettä Jumalan kanssa. Kun hän puhuu kansan kanssa, hän puhuu jälleen ilman peitettä – tämä usein unohdetaan. Peite menee Mooseksen ylle vasta hänen lakatessaan puhumasta. Tällä yllättävällä raamatunkohdalla on meillekin hyvin syvällinen opetus: Mitä Mooseksesta välittyy kansalle, hänen puhuessaan heille ilman peitettä? Herran sana ja Herran kirkkaus! Herran pyhyys, läsnäolo ja kunnia välittyy sekä hänen sanojensa että hänen kasvojensa kautta. Kuitenkin ne tulevat nyt kansalle Mooseksen välityksellä turvallisesti, ilman vaaraa siitä, että tämä kohtaaminen Jumalan sanan ja kirkkauden kanssa olisi kansalle kuolemaksi. Mooses toimii siis tässä Herran sanan ja kirkkauden välimiehenä.Paavali liittää tämän tapauksen ja Kristuksen kirkastusvuoren tapahtuman yhteen – ja kertoo, mikä on tämä suuri lahja meille: 2.Kor.3:12-18.o   MEKIN saamme osamme tästä Jumalan kirkkaudesta. Kristuksen kasvoista meillekin loistaa Jumalan kirkkaus, ja tämän kirkkauden – eli Jumalan läsnäolon ja pyhyyden – meille tuo Kristuksen välimiestehtävä, hänen ylimmäispapillinen tehtävänsä, hänen sanansa ja sakramenttinsa, hänen verensä ja nimensä. Meistä tulee Jumalan kirkkauden eläviä asuinsijoja, hänen pyhyytensä temppeleitä! Jokainen kristitty on tätä itse, mutta erityisesti uskovien seurakunta yhteen kokoontuneena jumalanpalvelukseen (syn-agoga, synaxis) Herran pyhän sanan ja sakramentin ääreen, hänen pyhyytensä ja läsnäolonsa luo.o   Näin evankeliumi Kristuksen kasvoista loistaa myös meille ja meissä. Jumalan kasvot kirkastuvat Kristuksen kautta meille, ja niin meidätkin kirkastetaan hänen kauttaan ja hänessä.o   2.Kor.4:3-6Sanalla sanoen: Näin Jumalan pyhyys ”tarttuu” turvallisella tavalla meihin. Tätä varten Jumala juuri antoikin Israelin kansalle sanansa, nimensä ja jumalanpalveluksen. 2.Moos.29:43-45o   Herran siunaus: ”Herra kirkastakoon kasvosi teille ja olkoon teille armollinen” (4.Moos.6:25)o   Herran kasvojen kirkastaminen on meille pelastukseksi. Tämä toistuu Ps.80:4,8,20: ”Herra, kirkasta kasvosi, että me autuaiksi tulisimme.” Meillä on lunastus ja jumalanpalvelus samasta syystä kuin vanhan liiton Israelilla: Meillä on Jumalan kirkkaus ja pelastus Kristuksen veren, hänen välimiestyönsä kautta. Tätä toteuttaa Kristuksen asettama sovituksen sana ja sovituksen virka. Niiden kautta saa Kristuksen sana ja veri puhdistaa ja pyhittää meidät, ja tuoda meidät Jumalan kirkkauteen. Hän on välimiehemme, joka tulee luoksemme ja välittää sanansa kautta meille Jumalan kirkkauden.

Kirkastussunnuntaina muistellaan sitä tapahtumaa, jossa Kristus meni pyhälle vuorelle, mukanaan lähimmät opetuslapsensa, Jaakob ja Johannes sekä Pietari. Vuorella heidän ollessaan Jeesuksen muoto muuttui, hänen olemuksensa ja vaatteensa tulivat loistavan valkeiksi, ja hänen kanssaan puhuivat hänen sovituskuolemastaan VT:n profeetat Mooses ja Elia. Sitten Jumalan pilvi peitti heidät, ja sen keskeltä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” ”Sillä emme ole seuranneet älykkäästi keksittyjä taruja, tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen majesteettiutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun suurimmasta kirkkaudesta tuli hänelle tämä ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Ja meillä on lujempana profeetallinen sana, ja te teette hyvin ottaessanne siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa (teidän sydämissänne).” (2.Piet.1:16-19) Apostolit eivät olleet seuranneet taruja tai filosofioita: kirjaimellisesti ”myyttejä” (muqoij), vaan todellisuutta. Raamattu ei ole ”fantasiaa”, ei Kalevalaa tai Harry Potteria, vaan silminnäkijöiden luotettavaa todistusta. Jumalan sanan ja apostolien todistuksen kohteena on ”Kristuksen voima ja tulemus” (eli paluu maailman lopussa, paruusia). 1. yllätys: Tähän lupaukseen uskovien tulee luottaa kuin kynttilään, joka valaisee pimeässä yössä, aina aamunkoittoon asti. Mihin kuuluu sanapari ”teidän sydämissänne”? Kuuluuko se jakeeseen 19 vai 20? Jos ”sydämissänne” kuuluu jakeeseen 20, ajatus jakeessa 19 on se, että meidän tulee turvata Jumalan sanan lupaukseen Kristuksen paluusta ja ”aamun sarastamisesta” siihen asti, kunnes hän tulee takaisin voimassaan ja kirkkaudessaan, ja toivomme täytyy. Jos ”sydämissänne” kuuluu jakeeseen 19, on sen ajatus se, että me saamme lohdutuksen Kristuksen paluusta Jumalan sanassa pitäytyessämme jo täällä ajassa. Se lohtu tulee meidän sydämeemme, siis se omistetaan uskon kautta. Tämä on luonamme jo nyt, vaikka se toteutuukin lopullisesti vasta maailman lopussa. Pietari vertaa Raamatun lupauksia ja Kirkastusvuorella näkemäänsä tapahtumaa, jossa Jeesuksen olemus kirkastui. Kristus sai Isältä kunnian ja voiman, Isä tunnustaa tässä Kristuksen Pojaksi ja tästä on ulkoisena merkkinä Kristuksen olemuksen kirkastuminen. Tästä seuraa 2. yllätys: ”Meillä on lujempana profeetallinen sana”. Toisissa käännöksissä ”Entistä lujempi” profeetallinen sana, toisissa käännöksissä ”Sitä lujempi profeetallinen sana”?  Jos kyseessä on ”Meillä on sitä lujempi profeetallinen sana”, on ajatuksena se, että  Meillä on tätäkin kokemusta varmempi todistus Jumalan profeetallisessa sanassa. Kokemuksemme ja aistimme voivat meitä pettää, mutta Jumalan sanan todistus on niitäkin varmempi ja lujempi todistus, sillä se on kokonansa totuus (Joh.17:17). Jos taas kyseessä on ”Meillä on siis entistäkin lujempi profeetallinen sana”, on ajatuksena se, että Pietari katsoo VT:n profetioita ja sanoo niiden olevan Jumalan sanana luotettavia lupauksia Kristuksen kirkkaudesta ja voimasta. Ja nyt, kun he ovat omin silmin nähneet ja kuulleet Kristuksen kirkkauden ja Jumalan oman todistuksen pojastaan, on Raamatun koko todistus osoittautunut entistäkin lujemmaksi ja varmemmaksi. Raamatun lupaukset toteutuvat Kristuksessa, ja Kristuksen kautta niihin voidaan luottaa entistäkin suuremmalla varmuudella. Tämä lohdutus on se, mitä Paavali sanoo kertoessaan ylösnousemuksestamme, kun ylösnoussut Kristus tulee takaisin kirkkaudessaan (1.Kor.15:51-54). Niin kuin Kristus muuttui, mekin muutumme ja saamme kirkastusruumiin – sillä meidät on kasteessamme liitetty hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

 ”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sotavarustus, voidaksenne vastustaa perkeleen kavalia juonia. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkivoimia vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa yllenne koko Jumalan koko sotavarustus, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuudella vyötettyinä, ja olkaa pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan, ja jalat kengitettyinä rauhan evankeliumin valmiuteen. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan autuuden kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Rukoilkaa joka aika Hengessä kaikin rukouksin ja anomisin, ja sitä varten valvoen kaikessa kestävyydessä ja rukouksessa kaikkien pyhien puolesta.” (Ef.6:10-18)Paavali ei sano: ”voidaksenne voittaa”, tai ”voidaksenne hyökätä”, vaan ”voidaksenne seistä” (steenai). Malli roomalaisessa vartiosotilaassa. - voidaksenne vastustaa ( = seistä, steenai) perkeleen kavalia juonia- voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa( = seistä vastassa, antisteenai) ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä( = seistä, steenai).- Seisokaa siis (= seiskää (tukevasti paikallanne), steete!)Paavali ei myöskään sano ”voidaksenne seistä Paholaista vastaan”, vaan ”voidaksenne seistä Paholaisen kavalia juonia vastaan”.  Paholainen on monien juonien mestari, joka hyökkää suoria hyökkäyksiäkin useammin salakavalasti ja juonitellen – selustaan ja ”unen” aikaan.Kaikki hengellinen sodankäynti ja sotavarustuksemme käyttäminen alkaa ja loppuu jumalanpalvelukseen, jossa Jumala meidät sanansa ja sakramenttiensa kautta varustaa. Jumalanpalvelus seuraa meitä arkeen rukouksien ja Jumalan sanan lukemisen kautta niin, että Herran armo ja siunaus ovat suojanamme joka päivä, aamusta iltaan asti.Tämä sota on hengellinen, teologinen. Taistelu käydään ihmisten omissatunnoissa, sydämessä. Meidän omantuntomme ja sydämemme puhdistaa Kristuksen veri, joka antaa meille hyvän omantunnon ja puhdistaa kaikesta synnistä. Tämä tulee meille armonvälineissä 1.Joh.1:7:  Erityisesti synnintunnustus ja synninpäästö suuntaa Jumalan sanan suoraan saatanan valheisiin ja asuntoihin, jotka se rakentaa meidän sydämiimme. Hepr.9:13-14. Kaste ja omantunnon puhdistus: Hepr.10:19-23; Erityisesti kaste, josta taistelumme alkaa, ja joka siinä suojaa meitä joka päivä. 1.Piet.3:21-22.Toinen paino on jatkuvassa pukeutumisessa, varustautumisessa. Puemme Jumalan sotavarustuksen ja varustaudumme autuuden ja Jumalan sanan aseilla jatkuvasti, joka päivä.  Me osallistumme jumalanpalvelukseen saadaksemme puhdistuksen saatanan juonista ja jotta Jumala Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta varustaisi meidät uudestaan ja uudestaan. Tähän sisältyy myös jokapäiväiset rukoukset, sekä Raamatun lukeminen.Paavali haluaa siis sanoa, että meidän ei tule taistella ihmisiä vastaan, mutta kylläkin saatanan voimia vastaan. Kristus on jo voittanut ja hän antaa voittonsa meille. Me voitamme vihollisemme pysymällä hänen voitossaan armonvälineiden kautta. Me emme hyökkää – niin joutuisimme omissa voimissamme lankeamaan. Me emme myöskään pakene – emme luovu uskostamme ja Jumalan sanasta. Me suoritamme vartiossa seisomista, ja kun vihollinen hyökkää meitä vastaan, kestämme sen valheet ja juoneet pysymällä Jumalan sanassa ja Kristuksen veren tuomassa pelastuksessa.

Jumalaan voi luottaa aina Kristus kaiken keskuksessa Jumalan lapset maailmassa Nimi, jossa on kaikki Jumala huolenpito

Apostoli Paavali on edelleen ajankohtainen, vaikka hän koki marttyyrikuoleman keisari Neron vainoissa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, noin vuonna 64. Yhä edelleen mm. tiedotusvälineissä nousevat tasaisin väliajoin esiin kysymykset: Mikä oli Paavalin suhtautuminen naisiin ja homoseksuaaleihin? Paavali oli alkukirkon merkittävin teologi. Taustaltaan hän oli diasporajuutalainen fariseus ja alun perin hän vainosi Jeesuksen kannattajia. Hän koki kuitenkin voimakkaan kääntymyksen ja kertoi, että ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Paavali perusti kristillisiä seurakuntia Rooman valtakunnan itäisiin osiin, ja näille seurakunnille hän osoitti kirjeensä. Saamme tietoa Paavalin elämästä ja lähetysmatkoista hänen kirjeidensä lisäksi myös Uuden testamentin kirjasta Apostolien teot. Varhaisista kristityistä kertovat myös eräät roomalaiset historioitsijat ja filosofit. Tiedeykkönen valottaa apostoli Paavalin ristiriitaista persoonaa ja kertoo hänen ajatuksistaan ja lähetystyöstään Rooman valtakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla. Juutalaisesta Jeesus-liikkeestä alkoi Paavalin ansiosta muodostua kaikkien kansojen uskonto. Riikka Suikkarin haastateltavina ovat Uuden testamentin tutkijatohtori Nina Nikki ja Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen Helsingin yliopistosta.

Episodi 17.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 24.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 23.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 22.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 20.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 18.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 21.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 16.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi 14.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Episodi  13.  Tämä audiosarja perustuu Jorma Pihkalan teokseen Valo voittaa pimeyden. Sarja kuljettaa läpi Apostolien tekojen ja kuvaa, miten Jumala toimii hämmästyttävällä tavalla, niin että evankeliumi leviää kaikkialle Rooman valtakuntaan monenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Sama Pyhän Hengen voima vaikuttaa myös tänään ja siksi kirja on ajankohtainen tämän päivän seurakunnille. 

Seuraa kuuden osan sarja Paavalin dramaattisesta elämästä. Kuuntele, miten kristinuskon vainoajasta tuli sen innokkain levittäjä ja millaisia seikkailuja hän koki lähetysmatkoillaan.

Seuraa kuuden osan sarja Paavalin dramaattisesta elämästä. Kuuntele, miten kristinuskon vainoajasta tuli sen innokkain levittäjä ja millaisia seikkailuja hän koki lähetysmatkoillaan.

Seuraa kuuden osan sarja Paavalin dramaattisesta elämästä. Kuuntele, miten kristinuskon vainoajasta tuli sen innokkain levittäjä ja millaisia seikkailuja hän koki lähetysmatkoillaan.

Seuraa kuuden osan sarja Paavalin dramaattisesta elämästä. Kuuntele, miten kristinuskon vainoajasta tuli sen innokkain levittäjä ja millaisia seikkailuja hän koki lähetysmatkoillaan.

Onko Jeesuksen tuleminen hyvä vai huono asia? Riippuu näkökulmasta. Paavali opettaa, että se on toivon aihe. Tässä mietiskelyssä syvennymme hieman tarkemmin siihen, miten voimme odottaa Jeesuksen lopullista kohtaamista ilolla.

Seuraa kuuden osan sarja Paavalin dramaattisesta elämästä. Kuuntele, miten kristinuskon vainoajasta tuli sen innokkain levittäjä ja millaisia seikkailuja hän koki lähetysmatkoillaan.

Seuraa kuuden osan sarja Paavalin dramaattisesta elämästä. Kuuntele, miten kristinuskon vainoajasta tuli sen innokkain levittäjä ja millaisia seikkailuja hän koki lähetysmatkoillaan.

Kirjeen tarkoitus on rohkaista Titusta ja opastaa miten seurakuntaelämä tulisi Kreetalla järjestää. Kuten kirjeet Timoteukselle, myös kirje Titukselle lasketaan kuuluvaksi Paavalin paimen- eli pastoraalikirjeisiin. Titus oli syntyperältään kreikkalainen. Kirjeen avulla Paavali ohjaa seurakuntaa, jota on aikaisemmin opettanut. Tässä kirjeessä on ohjeita ja vaatimuksia seurakunnan paimenille ja erityisesti kirjeessä varoitetaan harhaopeista.

Paavali kirjoitti tämän viimeisen kirjeensä noin vuonna 66 tai 67 ollessaan vankeudessa. Tämä on myös Paavalin henkilökohtaisimpia kirjeitä. Tähän kirjeeseen Paavali tallensi viimeiset ajatuksensa Timoteukselle. Pian tämän jälkeen hänet teloitettiin keisari Neron valtakaudella. Kirje heijastaa hänen tärkeimpinä pitämiään asioita. Näihin kuuluvat terve oppi, järkkymätön usko, luottavainen kärsivällisyys ja kestävä rakkaus. Tämä kirje innostaa meitä pysymään rohkeasti totuudessa, oppimaan lisää Jumalan sanasta ja täyttymään Pyhän Hengen antamalla innolla.

Cafe Raamatussa Leif Nummelan vieraana Keijo Rainerma.

Timoteus oli Efeson seurakunnan nuori pastori. Hän oli myös Paavalin suojatti. Paavali lähetti tämän kirjeen rohkaistakseen ja neuvoakseen nuorta Timoteusta seurakunnan johtamisessa. Timoteus joutui Efesossa taistelemaan seurakunnassa vaikuttavia harhaopettajia vastaan. Tässä mielessä tämän kirjeen sisällön hyvin tiivistävä jae on seuraava: "... saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus."

Paavali kirjoitti tämän 2. Tessalonikalaiskirjeen noin vuoden 50 vaiheilla, eli molemmat tessalonikalaiskirjeet ovat hyvin varhaisia. 1. Tessalonikalaiskirje oli aikajärjestyksessä Paavalin ensimmäinen kirje ja tämä toinen on siten hänen toiseksi varhaisin kirjeensä. Tämä on kirjoitettu pian edellisen kirjeen jälkeen ja se syventää 1.Tessalonikalaiskirjeen teemaa, eli Jeesuksen tulemukseen liittyviä seikkoja. Paavali rauhoittelee tessalonikan seurakuntaa. Herran tulemus ei ole aivan vielä käsillä. On jatkettava työntekoa ja elettävä raittiin kristityn elämää. Jeesuksen tulemusta on odotettava kärsivällisesti.

Paavali taisteli synkretismiä, eli sitä uskontojen sekoittamista vastaan, jossa kristinuskoon yhdistellään ajatuksia pakanauskonnoista ja kreikkalaisesta filosofiasta. Vaarana oli mm. liiallinen lakihenkisyys (legalismi), pidättäytyminen aineellisista nautinnoista (asketismi) ja mystiikka. Omat yritykset miellyttää Jumalaa ruokkivat vain ihmisen omaa ylpeyttä. Kristinuskoon ei saa sekoittaa omia ajatuksia, eikä luottaa kehenkään opettajaan tai yhteisöön enempää kuin Jeesukseen. Yksin Jeesus on toivomme ja vain häneltä tulee todellinen viisaus.

Paavalin kirje filippiläisille on iloinen kirje. Paavali kirjoitti luultavasti tämän kirjeen ollessaan Roomassa kotiarestissa. Enemmän kuin mitään muuta kirjettä, tätä kirjettä hallitsee ilo. Näin on siitäkin huolimatta, että Paavalin elämässä oli paljon ulkonaisia vastoinkäymisiä. Sanat "ilo" ja "iloita" esiintyvät peräti 15 kertaa eli useammin kuin missään muussa Paavalin kirjeessä. Kirjeen pääteema on "evankeliumi", sehän on ilosanoma Jeesuksesta.

Paavali todistaa tässä kirjeessään kristallinkirkkaasti sen hyvän uutisen, että ihmiset vanhurskautetaan Jumalan edessä yksin uskosta Jeesukseen, ilman Mooseksen lain vaatimia tekoja.

Noin kolmikymppisenä Paavali uhkui vihaa kristittyjä kohtaan. Tavoitellessaan kristillisen seurakunnan tuhoa hän kulki talosta taloon ja vangitutti miehet sekä naiset. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Kuuntele uutuussarja: Vainojen teologiaa. Aineisto julkaistu Open Doors 4/2020 -lehdessä. https://opendoors.fi/lehtiartikkelit/

Kansan Raamattuseuran opiskelijatyöntekijä Hannu Välimäki puhuu aiheesta Puhuuko Paavali pötyä?

Tämä uskon askeleita ohjelma koostuu kolmesta osuudesta, joissa kaikissa perheneuvoja Jarno Hellström avaa erilaisia näkökulmia. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa hän kertoo omaa tarinaansa, johon kuuluu matka pappeuteen. Sitten hän jäi hoitovapaalle, jonka aikana hän lapsen hoitamisen lisäksi pohti elämäänsä ja kutsumustansa. Tämän seurauksena tuli ajatus hakea perheneuvojan tehtävään, johon hän ei uskonut kelpaavansa tai pääsevänsä. Ovet avautuivat ja niin Jarnosta tuli perheneuvoja. Tuossa ensimmäisessä osuudessa palautettiin mieliin myös edellisen uskon askeleita jakson sisältöä. Siinä kerrottiin mitä evankeliumi on ja mitä se ei ole. Usko ei perustu tai kestä tekojemme varassa, vaan kysymys on armosta. Jeesus on syntiemme sovittaja ja Herramme. Pelastus on tämän armon hyväksymistä omalle kohdallemme. Edellisen ohjelman keskeisin sisältö oli kuunnelma Pelon yö, toivon aamu, joka tekivät Kansan Raamattuseuran eri teatteriryhmät; Torstai teatteri, Vivamon Raamattukylä ja Nukketeatteri Sananjalka Mika Lahtisen ohjauksessa. Sitten Heljä Mäki-Patola kertoi omasta uskoon tulostaan sekä kokemastaan Pyhän Hengen kehotuksesta. Tuon kehotuksen seurauksena hän rohkaistui kertomaan täysin ventovieraalle Jeesuksesta. Tuossa hetkessä tapahtui jotain syvää. Ohjelman toisessa osuudessa perheneuvoja Jarno Hellström kertoo siitä millaisia vaikutuksia Korona pandemialla voi olla parisuhteeseen. Tilanne avaa haastavia näkökulmia, mutta samalla avaa myös mahdollisuuksia. Jarno kertoi, miten tärkeää on hieman tarkkailla omaa puhettaan, sillä se luo todellisuutta. Olisi hyvä kiittää joka päivä läheisiään jostain asiasta, sillä se muovaa ilmapiiriä, jossa elämme. Tuon jälkeen nostetaan esiin ihmisten jaksaminen sekä taipumus hakea lohtua tai hetken helpotusta. Liian monille on jäänyt ryyppyputki päälle ja he ovat juovuksissa aiheuttaen ahdistusta ja pelkoa muille. Paavali kertoo paremmasta vaihtoehdosta, siitä että voisimme sallia Pyhän Hengen täytellä meitä. Kysymys on lopulta valinnasta, jossa tarvitsemme toistemme ja Jumalan tukea. Ohjelman kolmannessa osuudessa Jarno Hellström kertoo Korona pandemian vaikutuksista perheiden arkeen. Tämä hieman laajentaa toisessa osuudessa kuultuja näkökulmia. Rutiineista kiinni pitäminen on hyvin tärkeää, jotta sen kautta tulee hallintaan työn ja vapaa-ajan suhde sekä ruokailun säännöllinen rytmi ja unen riittävyys. Arkea on hyvä rytmittää myös turvallisen kävelylenkin tai kotona pidettävän jumpahetken kautta. Fyysinen harjoitus auttaa meitä jaksamaan myös henkisesti. Hyvät tavat varjelevat elämää. On tärkeää huolehtia perheen ulkopuolisista ihmisistä; leskistä, orvoista ja muukalaisista. Yksinelävien on tärkeää olla yhteyksissä toisiin ihmisiin ja käydä kävelyllä noudattaen turvaetäisyyttä. Uskon askeleita ohjelmissa on näkökulmia Raamatusta ja rukousta ohjelman aiheiden äärellä sekä näkökulmia arkiseen elämään kristittynä. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Ohjelman toimittaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Tässä raamattuopetuksien sarjassa käsittelemme menetysteologiaa. Käsite ”menetysteologia” ei varmasti ole monellekaan tuttu, koska se ei ole yleisessä käytössä. Sen sijaan käsite ”menestysteologia” on monelle jo tutumpi. Mitä on Jumalan siunaus Ajallinen siunaus ei ole tae pelastumisesta Paavali, menetysteologi Paavalin elämä, … Lue loppuun →

Ajanlaskun alun Palestiinassa vaikutti kiertävä saarnaaja ja parantaja Jeesus Nasaretilainen. Hänen uransa tuli päätökseen, kun hän roomalaisten sotilaiden toimesta päätyi teloitettavaksi ristille. Mikään tässä kohtalossa ei viitannut siihen, että kaksituhatta vuotta myöhemmin miltei kaksi ja puoli miljardia ihmistä ympäri maailman kutsuvat häntä Jumalan Pojaksi ja esimerkiksi juhlivat joulua hänen syntymäjuhlanaan. Jeesus ei perustanut kristinuskoa, vaan kristinusko perustuu kertomuksiin hänestä. Näitä kertomuksia oli alussa monia ja niihin luettiin erilaisia merkityksiä. Siksi kenellekään ei voi antaa kunniaa kristinuskon perustamisesta. Sitä vastoin voidaan erottaa henkilöitä, joilla on ratkaiseva merkitys siihen, että kristinusko on muodoltaan ja merkitykseltään sitä, minkä me tänä päivänä kristinuskoksi tunnistamme. Tässä ohjelmassa puhutaan kahdesta merkittävimmästä henkilöstä, jotka omalla toiminnallaan ovat vaikuttaneet niin kristinuskon sisältöön kuin suosioonkin. Toinen heistä on apostoli Paavali, joka kääntyi kristittyjen vastustajasta kristityksi. Toinen on vuonna 306 Rooman keisariksi noussut Konstantinus Suuri, joka laillisti Rooman valtakunnassa kristinuskon ja lopulta myös itse kääntyi kristityksi. Ohjelman asiantuntijoina ovat Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen sekä antiikin tutkija Maijastina Kahlos Helsingin yliopistosta. Toimittajana on Ville Talola. (Kuva: All Over Press)

Ilahduttavan hyvä esitys ja äänitys voivat lujittaa suomalaispianistin kansainvälistä asemaa. Lisää >> http://ift.tt/2DXf7pY

Sascha Kelly talks to Finnish pianist Paavali Jumppanen ahead of his Australian tour. They discuss Beethoven, the chemistry of chamber music and the challenges of live performance versus recording. For more information about Paavali, visit his website where he keeps a fascinating blog. http://www.paavalijumppanen.com/

Kerttu Nygrenin opetus Kohtaamispaikassa 5.3.2017.

Episode 2: Two Erring Humans This episode is all about perfection, and what that word means in the modern day world of classical music. Our well-meaning discussion on trying to achieve the impossible gets a bit sidetracked by robot trumpet players before being joined by Finnish virtuoso pianist Paavali Jumppanen who charmingly gives us his take on what it means to be perfect in an environment governed by digital recording technology and expectation. Paavali takes us on a trip into the unexpected industry of niche live-to-vinyl recordings, and we meet one of ANAM’s pianists, the delightful Andrew Leathwick, and accidentally inflict jazz on a Beethoven concerto. In advance, sorry.

Se on sitten kevättä kynttilästä. Tai kevättä kynttilästä, Paavali puoli talvea. Kynttilänpäivää – eli niin kuin ortodoksit sanovat: Herran temppeliinastumista – vietetään helmikuun alussa 40 päivää joulun jälkeen sen kunniaksi, että Jeesuslapsi täytti 40 päivää ja hänet vietiin ensimmäistä kertaa temppeliin. Kynttilänpäivä-nimitys on jäänne katolisesta tavasta siunata tuona päivänä kaikki vuoden kynttilät. Päivä ei nykyään maallistuneen kansanosan keskuudessa ole kovin juhlittu päivä, tuosta sanonnasta puhumattakaan. Harva enää muistaa sitäkään Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta löytyvää vanhan kansan muistisääntöä, että sipristä (eli Pyhän Sigfridin päivästä 15.2.) sika seinustalle, kynttilästä kukko tunkiolle. Eli helmikuun puolivälistä alkaen karja saa etsiä osan ravinnostaan ulkoa. Mutta jokainen osaa yhä puida nyrkkiä, vaikkei koskaan olisi maaseudulla puintiaikaan käynytkään. Ja useampi on jossain vaiheessa elämäänsä saanut rukkaset, vaikka ei olisikaan sulhasehdokas, joka puhemiehensä kanssa saapuu toista kertaa morsiamen taloon ja näkee ovenpielestä, onko siihen ripustettu rukkasia merkiksi siitä, että avioaikeet tämän sulhoehdokkaan kanssa eivät morsiamen mielestä juuri nyt ole ajankohtaisia. Miksi kieli kantaa mukanaan ikivanhoja ilmauksia? Voiko sanontaa käyttää oikein, jos ei tunne siihen liittyvää kulttuuria? Milloin talonpoikainen kulttuuri on niin kaukana, että siihen liittyvät sanonnat unohtuvat? Ympäristökirjailija ja sanojen harrastaja Juha Kuisma kertokoon. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kiittäkää herraa joka tilanteessa. Jumala haluaa meidän ylistävän häntä, koska hän haluaa olla vaikuttamassa meidän elämässämme siunaten meitä rakkaudellaan. Kiitos ja ylistys ovat taivaan valtakunnan kielta. Siellä ei ole ankeutta vaan ainoastaan kiitosta. Kiitoksen ja ylistyksen kautta voimme keskittyä yksin herraan. Paavali eli tämän omassa elämässään todeksi. Vaikka hän olisi ollut vankina ylisti hän aina herraa ja ihmeet seurasivat hänen jäljessään. Kiitos ja ylistys on uhri Jumalalle. Tämä testaa uskomme silloin kun asiat eivät mene kuin elokuvissa. Ei tule seurata tunteita vaan elää uskossa. Jumala ei väheksy elämäämme. Hänelle kaikki on tärkeää, mutta emme saa vaikeuksissa luopua ilosta ja lopulta herrasta. Pyhä henki odottaa että tulisimme riemuiten hänen eteensä. Päästä irti masentavista asioista. Astu vapauteen herrassa. Ole rohkea äläkä ole hiljaa.