Podcasts about tuntui

Henna tiesi jo lapsena haluavansa äidiksi ja meni nuorena naimisiin. Vuosien lapsettomuuden ja avioliiton kariutumisen jälkeen Henna rakastui mieheen, jonka kanssa yhteys löytyi heti. Henna raskautui nopeasti, 32-vuotiaana. Tuntui ihmeelliseltä ja epätodelliselta olla raskaana kaikkien lapsettomuusvuosien jälkeen. Henna oli aikoinaan päättänyt kieltäytyä rankoista IVF-hoidoista. Raskausaikana Henna löysi Vapaasynnytys Suomi -podcastin ja alkoi haaveilla kotisynnytyksestä, jota mies kuitenkin vastusti. Henna synnytteli esikoistaan kotona rennosti ammeessa, mutta lopulta sairaalaan oli lähdettävä. Kokemus sairaalassa sisälsi paljon turhia puuttumisia ja väkivaltaista kohtelua. Synnytyksessä tuli pahat repeämät, jotka kirurgi korjasi. Sairaalakokemuksen jälkeen Hennalle oli täysin selvää, että sairaalassa synnyttäminen ei ole enää vaihtoehto. Yllätysraskaus vauvavuoden päätteeksi meni kesken, mutta pian sen jälkeen alkoi toivottu uusi raskaus. Henna kuunteli jälleen kaikki Vapaasynnytys Suomi -podcastin jaksot ja oli tällä kertaa valmis kotisynnytykseen. Miehen kanssa todettiin, että jos hän ei pysty olemaan tukena kotona, hänen täytyy olla synnytyksen aikana muualla. Pitkien keskusteluiden ja aiemman kokemuksen myötä mieskin alkoi ymmärtää, että Hennalle oli turvallisempaa synnyttää kotona. Kotilon kanssa jutteleminen sinetöi päätöksen, että he voivat olla synnytyksessä vain perheen kesken. Synnytys käynnistyi siivouspäivänä, ja Henna sai rentoutua synnyttämään luottamuksessa, hengitellen, antaen vauvan ja kehon tehdä työn. Vauva syntyi kerralla ammeeseen yhdellä supistuksella. Mies ja esikoinen pääsivät ihmeissään toteamaan vauvan syntyneen. Kokemus oli hienoin ikinä, samaan aikaa niin luonnollinen ja tavallinen. Kaikki meni täydellisesti. Henna sai olla yksin omassa synnytyskuplassaan. Uusia repeämiä ei tullut. Jaksossa keskustelemme myös: kivuliaat ja säännölliset supistukset viikolla 34, ennenaikaisen synnytyksen pelko imetyspettymys esikoisen kohdalla, Henna pumppasi kaikki maidot ensimmäisen vuoden korjaava imetyskokemus kuopuksen kanssa sekä kielijänteen operointi Kiitos ihana Henna tarinasi jakamisesta. Podcastin tunnusbiisi Meri sisälläni, Jutta Halmetoja. *** Seuraa Instagramissa ⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠@vapaasynnytyssuomi⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠ *** Liity ainutlaatuiseen naisten yhteisöön osoitteessa ⁠www.vapaasynnytyssuomi.fi⁠ Haluatko jakaa tarinasi podcastissa? Täytä lomake nettisivuilla www.vapaasynnytyssuomi.fi.

Voittaja Verstappenn takana nähtiin taas loistokisa. Danny Ric loisti, Perez oli surkea - mitä se tarkoittaa Red Bullilla? Lewis Hamilton on ottanut niskalenkin George Russellista. Bottaksella oli karmea kisa. Lando Norris oli käsittämättömän kova. Ja paljon muuta!

1970-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Vain hetkeksi piti jäädä on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta.– Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia."Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla."Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan.– Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa.– Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista."Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt."Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali.– Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla."Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa."Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen.– Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla.Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa.– Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla."Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla."Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

Vuonna 2013 Laura Koljonen työskenteli Suomen Kuvalehden toimittajana, kun hän unohti juttuunsa suoria lainauksia lähdeaineistona olleelta verkkosivustolta. Plagiointiepäilyt nousivat valtakunnan julkisuuteen, ja osa Koljosen aiempiakin juttuja tutkittiin plagioinnin varalta. Jaksossa Koljonen kertoo, millainen vaikutus tapauksella oli hänen myöhempään työuraansa.

Hockey Time is back! Kauden ensimmäisessä jaksossa on vieraana lahtelaisyleisön suosikki, vastustajan fanien inhokki - voimahyökkääjä Antti Tyrväinen. Puheenaiheina tänään: Uusi kausi, uudet kuviot. Studion isäntäväki on vähentynyt, mutta konsepti ei vaihdu monologiksi. Vieraat pääsevät suureen rooliin. (00:08) Mitä kuuluu "Tyrskylle"? Mies on ollut tutkan ulkopuolella keväästä lähtien, mutta peliura ei suinkaan ole päättymässä. "Henkisesti ja fyysisesti on ollut kovia vuosia, joten tuntui, että pitää ottaa vähän happea." (02:50) Tyrsky ottaa kontaktia niin vastustajiin kuin kannattajiin. Otsikoissakin on oltu. "Sen verran kova kuori on kasvanut, etten hirveästi välitä, mitä kirjoitetaan. Nuorempana sitä oli haavoittuvaisempi." Kiekkokouluissa nassikat kyselevät: "Kuinka kovaa sä taklaat?" (07:48) Petri Matikainen muistelee "Anakondaa". Karskin kuoren alta löytyy pelaaja, joka tarvitsee välillä valmentajalta taputtelua. "Kun satakiloinen jätkä pääsee täyteen vauhtiin, voi käydä kalpaten ja näyttää rujolta. Ei Antti halua ketään laittaa lasarettiin." (14:04) Pelikiellot kevensivät lompakkoa kymppitonneilla ja muuttivat ajattelua. Pelin luonteen muuttuminen mietityttää ja huolettaa, kun nuoret pelaajat eivät ole tottuneet taklauspeliin. "Viime vuosilta muistan monta tilannetta, kun olisin voinut satuttaa ja vetää ihan yli." (30:25) Menestys ja voittaminen toimivat polttoaineena. Pelicansissa mitalit jäivät saavuttamatta, vaikka keväällä 2019 oli aineksia vaikka mihin: "Uran suurin pettymys. Tuntui, että oli Pelicans-historian paras joukkue." Mutta oliko tänä kesänä neuvotteluja kasvattajaseuran kanssa? (39:14) Katsaus Pelicansin alkukauteen ja keskiviikon avojääpommiin. Syksy on ylittänyt odotukset, onnistujia löytyy niin nimimiehistä kuin nuorista taustajoukoista. (48:02)

Koskaan ei ole liian myöhäistä olla rohkea, sanoo ratsastusvalmentaja Marko Björs. Hän teki yhden elämänsä rohkeimmista teoista, kun päätti osallistua tosi-tv-ohjelmaan Marko Björs ja rakkauden seikkailu. Siinä yksityiselämästään aina vaiennut mies etsii kumppania. Lapsuuden traumaattiset kokemukset tekivät Markosta lukossa olevan miehen.”Kuvausten jälkeen minulla oli sellainen olo, että kukaan ei enää voi satuttaa minua. Mulla oli sellainen olo, että olen vahva, koska olin niin avoin. Tuntui kuin olisin voinut kävellä ilmassa eikä mikään pelottanut.”Eeva-podcastissa Marko Björs kertoo elämänsä muista rohkeista teoista, ohjelman aiheuttamasta koskettavasta palautevyörystä ja siitä, miten hänellä joskus oli itsetuhoisiakin ajatuksia.

"Tuntui siltä, että jos me ei nyt tätä [elokuvaa] tehdä, me tullaan katumaan sitä loppuikämme. Ja nyt se on todistettu, että näin olis ollu." – tuottaja Jani Pösö / It's Alive Films. "On haaveita, jotka saattaa toteutua jonain hetkenä, kun uskaltaa haaveilla." – näyttelijä Petri Poikolainen. Näkövammaisten liitto järjesti Sokeiden viikolla, marraskuussa 2021, keskustelutilaisuuden Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvasta. Mistä elokuva kertoo? Mitä sen tekijät matkan varrella oppivat? Miten elokuva on menestynyt? Keskustelussa mukana pääosan esittäjä Petri Poikolainen, ohjaaja Teemu Nikki sekä tuottaja Jani Pösö. Keskustelua veti Näkövammaisten liiton järjestöpäällikkö Markku Möttönen. "Mulle pääasia on tässä se, että me ollaan kaikki samanarvoisia. Näki tai ei, oli pyörätuoli tai ei, me ollaan kaikki ihmisiä. Ja jokainen tarvitsee ja kaipaa rakkautta ja kosketusta ja läheisyyttä. Ei sillä ole väliä, onko vammoja tai ei." – näyttelijä Petri Poikolainen. Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuva voitti syyskuussa Venetsian elokuvajuhlien yleisöpalkinnon Orizzonti Extra -sarjassa. Näkövammaisilla elokuvanystävillä on Sokeiden viikon maanantaina ainutlaatuinen tilaisuus tavata elokuvan tekijäkaartia. Lue elokuvasta: www.itsalive.fi/sokea-mies-joka-ei-halunnut-nhd-titanicia-2021 Voit myös lukea keskustelutilaisuuden tekstinä (tekstivastine): www.nkl.fi/fi/sokea-mies-keskustelutilaisuus-sokeiden-viikolla-2021

Maaliskuussa 2021 Riitta-Liisa Roposesta tuli hiihdon kaikkien aikojen vanhin MM-mitalisti. Kun hän aloitti uransa, lajia häpesi koko Suomi.

Jaakko ja Ville – sankareiden spesiaali Nyt ollaan metatasolla. PopuLappi-podcastin toistaiseksi viimeisessä jaksossa tekijäsankarit itse painavat puuta ja puivat podcast-kesän satoa. Villen tentissä Jaakko valaisee haastattelijana kohtaamiaan ihanuuksia, haasteita ja lapsuksia. Jaakko tiedustelee Villen salaisuuksia.

Porvoon Hunters jatkoi pelejään jääkiekon miesten Suomi-sarjassa, tällä kertaa kotonaan, kun Haukat tulivat Järvenpäästä vierailulle Porvoon Kokonniemen jäähallille. Hunters hallitsi käytännössä suurimmanosan peliä kaikki kolme erää, mutta Haukat vei silti täydet kolme sarjapistettä mukanaan 0–4 (0–1, 0–1, 0–2). Eetu Hyypiä ei itse asiassa ollut ensimmäistä kertaa Huntersin miesten edustusjoukkueen maalivahdin hommissa. Hyypiä debytoi joukkueessa jo kaksi vuotta sitten, 14-vuotiaana, kun hän pelasi maalivahtina Islannin miesten maajoukkuetta vastaan pelatussa näytösottelussa. Silloisen ottelun puolivälistä maalille hypännyt Hyypiä teki ottelussa kuusi torjuntaa. Silloinkin veljekset pelasivat samassa ottelussa Huntersin riveissä. Nyt tilastoihin tuli yhteinen ottelu miesten Suomi-sarjasta. – Ihan hauskahan se oli seurata miten pikkubroidi pärjää, ja ihan hyvinhän se lopulta pärjäsikin, Leevi Hyypiä naureskelee veljensä vierellä. – Aina on kiva päästä pelaamaan broidin kanssa. Tuntui tosi kivalta pelata samassa ottelussa, Eetu Hyypiä kommentoi viereltä.

Olli puhuu viikon tapahtumista. Tämän viikon uutisissa keskitytään hyvin vahvasti pyöreisiin muotoihin ja pitkään lihaan. On Lesnaria, Caranoa ja Zinganoa. Tuntui melkein, kuin olisi lukenut uutisia AVN:stä. Tuomiolle joutui UFC on ESPN 12 Poirier vs Hooker.

Emmi Asikainen ja nyrkkeilijä Elina Gustafsson erosivat keväällä 2020. Emmi kertoo Annan Havaintoja par…

Hermokipu- ja unettomuuskierre veivät Anne Tarkiaisen voimat. Hän vietti päivänsä lähinnä sängyssä, koska liikkuminen oli liian tuskallista. Lopulta Annen mieliala mustui, …

Aseet ovat yhä poikien ja miesten juttu. Meidän pitäisi miettiä, millaisia sukupuolirooleja haluamme ylläpitää, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa blogissaan.

Koronavirus osoittaa rauhoittumisen merkkejä ainakin Lapissa. Mitä sanoo infektioylilääkäri Markku Broas viimeisen viikon mediasirkuksesta? Tuliko tehtyä pitkää päivää maailman median keskipisteessä? Entä hämmästyikö Broas kun yksi ensimmäisistä Kiinan ulkopuolisista koronavirustatapauksista olikin hänen työpaikallaan? Kysyimme myös mistä kumpuaa ylilääkärin ylivertaiset mediataidot. Pohdimme myös pitkän ja lyhyen tähtäimen vaikutuksia Lapin matkailuun. Kohut tulevat joka vuosi kuin hyökyaallot, mutta samalla tehdään myös matkailuennätyksiä? Mukana keskustelussa Visit Rovaniemen toimitusjohtaja ja mediakonkari Sanna Kärkkäinen ja Lapin yliopiston mediakasvatuksen professori Heli Ruokanen. Kuuntele viimeinen sana siitä missä Lapin matkailu menee koronaviruskohun jälkimainingeissa. Viikkoraatia toimittavat uutispäällikkö Taru Salo ja verkkotuottaja Eero Leppänen

Suoraa puhetta brändäämisestä! Miksi se itsensä esiintuominen on vaan niin vaikeaa? Tässä jaksossa puhun siitä miksi se on sitä joskus minulle. Ja mikä brändäämisessä itse asiassa on kaikista tärkeintä niin sinun oman jaksamisesi, henkisen hyvinvoinnin ja toisaalta markkinointisi vuoksi?   Kuuntele Bisneskoulun podcastin 2. jakso tästä!     Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15.00 >>   Jos mieluummin luet jakson sisällön kuin kuuntelet, lue tästä: Tänään mä halusin puhua brändäämisestä mutta päätinkin puhua siitä miksi se on niin vaikeeta. Ja jotta en yleistäisi, niin puhun itsestäni. Olen aina ajatellut, että ei ketään kiinnosta minä ja minun kannattaa jakaa vain vinkkejä markkinoinnista ja antaa ohjeita mitä tehdä, mutta se, mitä itse oikeasti teen, niin siitä ei kannata kamalasti puhua. Eli kuten tosi monella asiantuntijalla, minullakin on ollut tarve esittää, että minulla on nää markkinointiasiantuntemukseen liittyvät asiat hanskassa oman yritykseni kanssa. Vaikka kuinka tiedän, miten markkinoinnin strategia pitää suunnitella ja toteuttaa, niin en itsekään tee sitä täydellisesti. Läheskään joka kerta. Tosi monesti homma on sellaista adhoc-toimintaa, missä muut ihmiset mun ympärillä menee ihan sekaisin, siis assarit ja projektipäällikkö, et mitä nyt seuraavaks tehdään. Keksin sen lennosta ja sitten tehdään hirveällä aikataululla. Olen aina tuskaillut sitä, miksi teen kaiken viime tingassa ja hullulla aikataululla. Eräs ystäväni sanoi, että mä olen aina ollut sellainen ja sitä ei voi muuttaa, eikä siitä pidä ottaa paineita. Koko ajan tulee kuitenkin realistisemmaksi siitä, mihin oma aika ja resurssit riittää. Erityisesti tämän kesän jälkeen, siis jos olet lukenut toiseksi viimeisen blogiartikkelini, tiedät, mitä tänä kesänä tapahtui... olen alkanut antaa vähän enemmän aikaa asioiden toteuttamiselle. Kaikkihan tuskailemme sen kanssa, että pitäisi olla esillä koko ajan. Tehdä videoita someen ja kirjottaa koko ajan hulluna sisältöä. Vaikka siis rakastaisi kirjoittamista, niin kyllä se työksi muuttuu, jos sisältöä pitää koko ajan tuupata ulos. Koko ajan jotain uutta ja hienoa, nerokasta ja oivaltavaa.  Erityisesti, jos esilläolo ei ole se juttu, mitä itse tahtoo. Jos haluaa vain tehdä töitä hehkuttamatta itseään niin kovasti. Mutta siihenkin on syy. Syistä olen puhunut paljon jo aiemmin, mutta tässä vielä yksi tärkeimmistä. Kun ihmiset pääsevät tutustumaan sinuun verkon kautta, he ostavat palveluitasi paljon helpommin. Kynnys ostamiseen laskee todella paljon, kun tietää, kuka toisessa päässä, vaikka sähköpostiosoitetta, on. Mitä avoimempi olet, sen avoimempia myös potentiaaliset asiakkaasi ovat. Fakta on se, että verkossa on paljon muitakin, jotka haluavat päästä esiin. Miten voi erottua muista alan yrittäjistä tai keksiä jotain kiinnostavampaa? No se juttu oman osaamisensa ja itsensä brändäämisessä on se, että pitäisi tuoda esiin oma tarinansa. Ja kellään muulla ei ole samaa tarinaa kuin sinulla. Kukaan ei ole sinä. Sinä olet ainutlaatuinen kokonaisuus ja mitä paremmin tuot sen esiin, sen paremmin erotut. No tekstin tuottaminenhan onnistuu asiantuntijalta, joten siinä ei ole suurta kynnystä. Mutta mitä sitten kun pitäisi julkaista kuvia ja videoita? Siinä nousee esiin se kynnys. Minulla ainakin tulee todella usein se tilanne, että pitäisi keksiä sosiaaliseen mediaan uusia kuvia. Mutta koska olen usein kahdestaan tietokoneen kanssa. Kuvista tulee aina samanlaisia, jos otan siitä kuvan. Onko tukka hyvin? Laitoinko meikkiä aamulla? Olenko jäänyt kotiin tekemään töitä pyjamassa..? Somekuvat ovat kuitenkin sellaisia, joissa haluaisi näyttää hyvältä. Ei sellaiselta tukka pystyssä pyjamassa, unisena tietokoneella olevasta. Ja jos on vähänkään huonosti nukuttu yö takana, niin johan ihmisetkin huolestuvat, että miten tuo näyttää niin väsyneeltä. Pystyykö se tuottamaan palveluitakaan..? Ja siksi on sellainen fiilis, että pitäisi vähintään laittaa meikkiä ja hiukset kiinni, jotkut eri vaatteet kuin siinä edellisessä selfiessä... Mutta ei someen pelkkiä selfieitäkään kannata laittaa. Vaan pitäisi julkaista kuvia siitä, kun tekee töitä asiakkaiden kanssa. Mutta jos olet asiantuntija ja teet töitä asiakastapaamisissa, onhan siinä aikamoinen kynnys ottaa yhtäkkiä kamera esiin ja sanoa "hei otetaan selfie!". Minullakin kävi toimistolla yks kurssilainen perjantaina ja juteltiin niin intensiivisesti, ettei muistettu ottaa selfieitä. Monessa kohdassa tuli mieleen, että voi kun olisi nauhoitus päällä, täältä tulee niin tärkeää asiaa! Esimerkiksi puhuimme siitä, miten tärkeää oman jaksamisen kannalta on se, että tekee sellaisia töitä missä oma sydän on mukana. Että tekee omien arvojen mukaan eikä jonkun muun. Jos tekee vaikka yhteistyötä muiden kanssa ja toiminta olisi kuinka eettistä tahansa, mutta ne ei toimi arvojen mukaan, niin siinä käy sulle itselle huonosti. Jos siis toimit omia arvojasi vastaan, niin voi käydä niin että et pysty katsomaan itseäs peilistä silmiin pidemmällä tähtäimellä. Muitakin syitä sille voi olla. Siis sille että ei pysty katsomaan peilistä itseään. Jos tuntuu että et riitä ja alat vihata itseäsi niin se on todella vaikeaa. Itselleni kävi niin tänä kesänä. Ja siitä seurasi se, että en pystynyt enää ottamaan selfieitä. Tuntui siltä että niissä ei ole sielua, vaan tyhjät silmät, joista paistaa se todellisuus uupumuksesta ja siitä epätoivosta joka oman jaksamisen kanssa oli tullut. Eli ei se esilläolo minullekaan aina ole helppoa. Etenkään silloin, jos ei mene hirveän hyvin henkisesti. Ja siksi olen tajunnut, kuten viime jaksossa sanoin, että jos sinulta puuttuu iloa elämästä, niin et jaksa julkaista somessa mitään sellaista, mikä inspiroisi muitakaan. Erityisen vaikeaa on brändätä itseään, jos ei oikein tiedä edes itse, kuka on. Ja tämä on iso juttu. Kuka sinä oikeesti olet? Mitä sinä haluat saada aikaan maailmassa? Se että löydät tekemiselle syvemmän merkityksen, se tekee siitä sitäkin arvokkaampaa. Ja sitä enemmän siitä itsekin saa. Sinun pitäisi jotenkin osata paketoida itsesi, jotta voisit brändätä sitä pakettia. No itsensä paketointi kuulostaa kamalalta... mutta sitä se periaatteessa on. Mutta pitää muistaa, että jos se paketti ei ole aito, niin se vie sinut päin seinää jonkin ajan kuluttua. Eli jos lähdet rakentaan itsestäsi sellasta brändiä, minkä kanssa et itse ole sinut, eli jos yrität esittää olevasi jotain, mitä et oikeasti arjessa aidosti ole, niin se ajaa sinut loppuun. Sitä voi olla nopeasti vaikea hahmottaa miksi, mutta se ristiriita julkisen imagon ja todellisuuden välillä raastaa sielua. Ja se minullakin varmasti oli yksi juttu kesällä. Minun oli tosi vaikea hehkuttaa sitä unelmien elämää, joka mulla nyt siis oikeasti on: saan olla vapaa yrittäjä, minulla on ihanat lapset, ihana koti ihanassa paikassa ja saan olla oman aikatauluni herra. Eli se ristiriita mulla tuli kesällä siitä, että en ollut onnellinen. En voinut hyvin, sillä tavalla, kuin unelmien elämässäni olisin halunnut voida. Olin uupunut, enkä halunnut tunnustaa sitä. Ja se että koin itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi, oli ristiriidassa sen kanssa, mitä halusin viestiä markkinoinnissani. Ja se juuri onkin haaste henkilöbrändin rakentamisessa. Ja brändin markkinoinnissa. Tai itse asiassa MAHDOLLISUUS, sillä se, että voisit lähettää itsestäsi positiivista viestiä maailmalle, niin sun täytyy olla siinä positiivisessa kunnossa. Mikä on ihan huikea juttu. Sillä se tarkoittaa sitä, että meidän yrittäjien täytyy voida hyvin, jotta me voidaan menestyä. Koska se on se ainoa tapa markkinoida: rehellisyys, avoimuus ja aitous. Ja se on uuden ajan markkinointia. Ei kukaan jaksa katella sellasta hehkutusta koko ajan. Kukaan ei ole täydellinen. Se ei ole uskottavaa! Miksi videot pitäis tehdä jossain hiekkarannalla?? No joo, ei siitä sen enempää. Mutta siis se aitous, rentous, rehellisyys. Ne on ainakin minulle ihan älyttömän tärkeitä juttuja. Itse en jaksa katsella väkisin tehtyjä feikki-iloisia somejulkaisuja. Sellaiset pystyy bongaamaan aika hyvin. Ihmisten silmistä näkee, eleistä, näkee jos ne eivät ole aitoja. Ja silloin en tietysti tykkää enkä reagoi. Ja jos riittävästi ärsyynnyn, poistun seuraajista. Eli aitous on tärkeätä niin itsellesi, sielullesi, kuin markkinoinnillesi. Yleisösi arvostaa sitä, jos pystyt olemaan aito oma itsesi verkkokanavissasi. Ja vaikka se kuulostaa vaikealta, jopa mahdottomalta, niin lopulta se ei ole. Kun pystyy kääntämään itsensä siihen asentoon. Se vaatii sellaisen toimenpiteen, kuin vaihtaisi uunin lämmitysasentoa, tai radiokanavaa, tai ilmalämpöpumpun viilentävästä lämmittäväksi. Nyt vain aivot pitäisi kääntää siihen asentoon, et sinulle on ihan ok puhua mielipiteistäsi yrityksen kanavissa, hehkuttaa ilonhetkiäsi niissä yrityksenkin kanavissa, sen sijaan, että teet sen henkilökohtaisissa profiileissa. Silti tietysti joku filtteri. Ruokakuvia ei kannata yrityksen kanaviin laittaa, jos et siis ole ravintoneuvoja tai ruokabloggari. Mutta miten pystyt sitten paketoimaan itsesi aidoksi ja rehelliseksi ja asiantuntevaksi paketiksi. Sinun pitäisi uskaltaa brändätä itsesi epätäydelliseksi. Jos haluat siihen apua, niin tule Bisneskoulun ihan uuteen webinaariin, siis ilmaiseen koulutukseen verkossa torstaina 21.11., jolloin pidän koulutuksen brändäämisestä. Siitä, miten voit aidosti tulla esiin verkossa omana itsenäsi ja erottua massasta, kiinnostaa yleisöäsi ja löytää sellaisia superfaneja, jotka ostaa palveluitasi heti, kun heillä on siihen tarve. Tai joskus vaikkei niin kova tarve olisikaan, he vain haluaa ostaa sinulta jotain. Ilmoittaudu Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15 tästä >> Vielä tähän loppuun halusin kertoa, että tiedät ehkä tiedät että Bisneskoulussa on jo vuosia pyörinyt jo kerran uusittu Brändää osaamisesi -workshop, ja että mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa kirja aiheesta jo parin vuoden ajan. Jotkut teistä ehkä tietävät, miten nämä kirjaprojektit voivat venyä... no minulle on käynyt juuri niin. Juuri silloin, kun aloitin tätä projektia, henkilökohtainen elämäni alkoi kriisiytyä ja se jäi siihen. Mutta nyt kun oon toipunut ja elämä alkaa tasoittua, niin kirja on noussut tosi vahvasti mieleeni. Ja koen tässäkin nyt universumin johdatusta. Sille on varmasti ollut syy, että en saanut kirjaa aiemmin tehtyä. En vain ollut valmis siihen. Minulla ei ollut silloin vielä näin vahvasti näitä ajatuksia mitä nyt on. Nyt tiedän tarkalleen millaisen kirjan haluan aiheesta kirjoittaa ja se on nyt taas työn alla. Ja olen siitä kyllä niin innoissani. Ehkä vähitellen alan etsiä kirjalle myös kustantajaa, ja jos sinulla on siihen vinkkiä niin laitathan minulle viestiä anja@bisneskoulu.fi Ja webinaarissa nähdään!

Runoilija ja kirjailija Johanna Venho uppoutui Sylvi Kekkosen, ikonisen presidentinrouvan, elämään. Uudessa romaanissaan, Ensimmäinen nainen, hän kuvailee ristiriitaista naista. Mitä hän piilotti sisimmässään? Vieraina ovat Johanna Venho ja Raija Oranen, joka on kirjoissaan myös käsitellyt Urho ja Sylvi Kekkosen elämää. Juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Tämän vuoden Uusimaa-liiga keräsi jälleen lätkäkärpäsen purasseita lapsia Kokonniemen jäähalliin. Perinteisessä jääkiekkoturnauksessa oli seitsemän joukkuetta Porvoon Hunters Juniorseista, kolme joukkuetta Loviisan Jääkiekkoklubista, sekä joukkueet Sipoon Wolfista ja Mäntsälän Jää-tiikereistä. Värikkäiden vaiheiden jälkeen, Hunters 09 Panthers ja Jää-tiikerit ratkoivat tämän vuoden Uusimaa-liigan mestaruuden finaalissa. Porvoolaiset ottivat lopulta varsin selvästi voiton 5–0 lukemin. Hunters 09 Panthersissa pelannut 10-vuotias Sanni Suominen aloitti jääkiekon viisi vuotta sitten Hunters Juniorsien Kiekkokoulussa. Kiekkotaituri kehui omiensa joukkuehenkeä. – Tuntui tosi hienolta voittaa mestaruus. Joukkueena pelasimme hyvin, luotimme toisiimme ja autoimme kavereita, Suominen kertoo. Hunters 09 Panthersin valmentaja Kalle Alanen oli ylpeä joukkueestaan. – Meillä oli hieno päivä. Menimme vaikeuksien kautta voittoon, Alanen kertoo.

”Välitunneilla seisoin yksin pihalla, synttäreille en saanut kutsua, koulun juhlat ja liikuntatunnit olivat ikäviä. Tuntui, että oli väärät vaatteet, vääränlainen laukku ja penaali.” Näin sujui pari vuotta Susannan alakoulusta. Susanna pääsi irti ulkopuolisuudestaan, mutta kokemus kirvelee yhä. Yksinäisyyteen pureutuvan ohjelman asiantuntijana on apulaisprofessori Niina Junttila. Hänen mukaansa lauman ulkopuolelle jättäminen on väkivaltaa. Pitkäkestoinen yksinäisyys vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Yksinäisyydestä voi kuitenkin päästä eroon. Havaintoja ihmisestä -sarja selvittää ihmisyyden mysteerejä. Sarjassa pureudutaan ihmisen käytökseen vaikuttaviin ilmiöihin sekä kokemusten että tutkimustiedon avulla. Kaikki jaksoissa kuultavat kokemukset on aitoja. Vain nimiä on vaihdettu. Toimittajana on Satu Kivelä ja äänisuunnittelijana Mikko Lohenoja. Lisätietoa aiheesta ja yhteistyökumppaneista: Yksinäisyyttä koetaan yhä enemmän ihmisten ympäröimänä – "Näkymätön Ninni voi pahimmillaan jopa radikalisoitua": https://yle.fi/uutiset/3-10041099 "Miten yksinäisyydestä voi itse päästä eroon? – Kehitteillä konkreettisia neuvoja sisältävä oma-apuopas": https://yle.fi/uutiset/3-10076674 Lue HelsinkiMission Näkemys-hankeesta: https://www.helsinkimissio.fi/nakemys Suomalainen Tiedeakatemia yhteistyöhön Yleisradion kanssa: https://www.acadsci.fi/ajankohtaista/528-suomalainen-tiedeakatemia-yhteistyoehoen-yleisradion-kanssa.html

Berndt Arell eli väkivaltaisessa parisuhteessa miesystävänsä kanssa. Mies löi, ja häpeä esti puhumasta siitä. Ruotsin kansallismuseon pääjohtaja kertoo myös työstään ja kesistään Turun saaristossa. Tuntui todella hienolta, että Ruotsin kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljeroth halusi nimittää minut Ruotsin kansallismuseon pääjohtajaksi. En olisi itse koskaan hakenut paikkaa.  Työ Ruotsissa ei kuitenkaan ole ollut helppoa, kritiikkiä on tullut jatkuvasti. Ei Berndt Arellin taiteellisista linjavedoista, vaan arvostelu on kohdistettu henkilökohtaisesti häneen.   Haasteita on ollut myös yksityiselämässä. Arell puhuu avoimesti ohjelmassaan tuskaisesta suhteestaan, jossa miesystävä pahoinpiteli häntä. Nyt kipeästä muistosta voi jo puhua. Häpeän kynnys oli korkea, mutta nyt tunnen suorastaan, että minulla on missio puhua parisuhdeväkivallasta, Berndt sanoo. Berndt Arell palaa joka kesä lapsuutensa merimaisemiin, Turun saaristoon. Siellä on hyvä olla, ja rantakallioihin on painunut lapsuuden turvallisuus.  Meri, kalastaminen ja saaristo, ne ovat minun Suomeni! Berndt Arell valitsi nämä kappaleet ohjelmaansa: 1. Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä 2. Ultra bra: Kaunis ja ylpee 3. Frida Hyvönen: Fredag morgon 4. Olavi Virta: Aamu Airistolla Ohjelman tuotti Virpi Inkeri. virpi.inkeri@sverigesradio.se

70-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta. Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia.Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla. Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan. Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa. Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista.Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt. Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali. Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla.Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa. Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen. Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla. Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa. Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla.Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla. Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

70-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta. Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia.Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla. Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan. Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa. Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista.Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt. Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali. Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla.Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa. Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen. Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla. Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa. Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla.Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla. Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

Paljon onnea, Aristoteleen kantapään kuulijat! Olemme viettäneet yhdessä aikaa jo kymmenen vuoden ajan! Kiitos näistä vuosista, ainakin mikrofonin tällä puolella on ollut hauskaa. Kun ohjelma tässä on näin aloittamassa toista vuosikymmentään, on mainio aika muistella, millaisia aiheita olemme käsitelleet vuosien aikana tekemissämme 444 ohjelmassa. Lakikieli, presidentinvaalikampanjoiden kieli, muotisanat, kirosanat, politiikan retoriikka, mainonnan kieli, urheiluselostaminen, rakkausrunot, Kalevalan nimistö ympärillämme ja hallitusohjelman kieli – tässä ensimmäiset kymmenen ohjelman otsikkoa vuodelta 2006. Lista katsellessa ei uskoisi, että alkuaikoina aiheiden kehittely ja näkökulman löytäminen ei ollut itsestään selvää. Tuntui pinnalliselta lähteä koneellisesti esittelemään eri erityisalojen slangeja. Ja tuntui siltä, että yksioikoista kielenhuollollista neuvontaohjelmaa vain harva olisi halunnut kuunnella. Ohjelma ohjelmalta silti rämmittiin eteenpäin ja jonkinlainen oma näkökulma maailmaan alkoi löytyä. Ehkä pikemminkin vaistomaisesti tunnettuna kuin julkilausuttuna periaatteena. Kiitos kuulijoille näistä vuosista! Samoin haastateltaville, joista tässä ohjelmassa ehdittiin mainita vain murto-osa! Mutta ehkä asia saadaan korjattua seuraavassa kymmenvuotiskatsauksessa! Joten hyvää alkavaa vuosikymmentä kuin vettä vaan!

Vauhdista on helppo viehättyä. Päteekö sama vaaran tunteeseen? Kaikki kotona -lähetyksessä vieraili tiistaina 8.12.2015 kaksi ammattilaista, joille vauhti ja vaaratilanteet ovat verissä; Suomen ainoa stunt -nainen Susanna Uuskoski ja moottoriurheilun monitoimimies, kartanlukija, juontaja Tomi Tuominen. Toimittajana oli Sanna Pirkkalainen. Susanna Uuskosken isä on legendaarinen Grazy Mike, jolla on lähes 30 vuoden kokemus stunteista ja kilpa-autoilusta. Tytär Suski on myös lähtenyt isänsä jalanjäljille ja on harvinaisen ammattinsa ainoa naispuolinen harjoittaja Suomessa. - Kilpa-ajon aloitin jo ihan pienenä, koska isän kanssa siinä maailmassa olin aina pyörinyt. Omien lapsien syntymän jälkeen kilpaileminen ei enää rahallisesti ollut mahdollista, mutta jotain "actionia" piti elämässä olla, ja niin ryhdyin "rysäyttelemään". Tomi Tuomiselle ralli tuli myös veren perintönä. Molemmat vanhemmista toimivat rallissa kartanlukijoina. - Meillä himassa oli aina paljon ralliin liittyviä tavaroita; karttoja, nuotteja ja kartturijuttuja. Äitini oli 60 -luvulla yksi Suomen kovimpia alallaan. Hän ajoi sen aikaisten naiskärkikuljettajien kartanlukijana aina vuoteen -70 saakka. Isä harrastaa lajia edelleen. Molemmat illan vieraat sekä Susanna että Tomi ovat harrastuksiltaan vauhdikkaita, voisi jopa sanoa rämäpäitä. Ärsyttääkö heitä hitaus? Tomi kertoo olleensa nuorempana levottomampi, mutta iän myötä rauhoittuneensa huomattavasti. - Nykyään tykkään tehdä luonnossa pitkiä kävelyretkiä, nautin luonnon hiljaisuudesta. En tarvitse koko ajan hulinaa ympärilleni. Elämä viiden pojan kanssa on koko ajan hektistä, huomauttaa Susanna. - Olen kyllä aika rämäpää ja viiden pojan äidin pitääkin olla, jotta selviää arjesta. Rallimies ei ulosajoja voi välttää. Tomin pahin kolari tapahtui viime vuonna, yhdessä kuljettaja Juho Hännisen kanssa Sardinian MM-rallissa. - Vauhtia oli lasissa noin 152 km/h . Tuntui, että auton ympäri pyöriminen vain jatkuu ja jatkuu. Autosta ei jäänyt mitään jäljelle. MM-sarjassa autojen sisällä on kaksi kameraa, automme molemmat kamerat olivat stopanneet ensimmäiseen osumaan. En siis saanut tietää, montako pyörähdystä kaikkiaan tuli. Pyöriminen autossa kesti niin kauan, että siinä kerkesi jo ajatella, mitä oikein tapahtui. Kyllä siinä pelästyi aika tavalla. Naurahtaen Tomi toteaa, että fyysisellä puolella luumustelma oli ainut vamma mikä tuli. Psyykkiset vammat ovat erikseen, mutta niistä ei puhuta. Susannalle pahin onnettomuus stunt -työssä tapahtui kun hän yritti rikkoa isänsä Crazy Miken nimissä olleen autodominon maailmanennätyksen. - Lähdössä minulle tuli joku ajatuskatkos ja jätin niskatuen pois, koska se ahdistaa niin paljon yhdessä kypärän kanssa käytettäessä. Sattui kyllä aika kovasti niskaan, vauhtia oli noin 120 km/h, kun törmäsin ensimmäiseen autoon. Vauhti oli niin kova, että kolmas auto katkesi kokonaan. Tämän tempun jälkeen oli niska vähän kipeänä. Puhutaanko varikoilla ja huoltoparkeissa pelosta? Sekä ralli- että stunt- maailmassa pelko sanaa ei lausuta ääneen. Se on alitajuista kauhun tasapainon hallitsemista urheilulajeissa, joissa vaara ja loukkaantumisriski ovat läsnä koko ajan. Hän, joka nämä mielen liikkeet hallitsee, on mestari.