Podcasts about olenko

Mikä tekisin, jos eläisin unelmaani?Miksi haluan tätä niin kovasti?Keneksi minun pitää tulla, jotta voin saavuttaa nämä asiat?Millaisia taitoja tai ajatuksia minulla on, kun olen saavuttanut unelmani?Miltä tuntuu, kun elän unelmaelämääni?Mitä rajoittavia ajatuksia/uskomuksia/epäilyjä nousee mieleen, kun ajattelen unelmaani?Olenko valmis päästämään irti nykyisistä rajoista, nykyisestä minuudesta, jotta voin saavuttaa unelmani?Kirjoita tavoitteesi oikein.selkeämitattavasaavutettavamerkityksellinenajallisesti sidottu****Bitcoinin verotus voi olla helppoa, kun käytössäsi on oikeat työkalut. Kryptoverotus.fi-laskuri vie sinut verotusprosessin läpi kädestä pitäen. Lopputuloksena virheetön ilmoitus ilman hikoilua. Kokeile nyt ja nappaa 10% alennus 42 nopeimmalle. Maksat palvelusta vasta lopuksi, joten voit huoletta kokeilla laskuria ensin. Rekisteröidy linkin kautta, jotta saat alennuksen:https://kryptoverotus.fi/?via=BTCLADYÄlä enää arvaile, tee verotus oikein!****Hankin sinulle alennuskoodin, jotta saat 10 % tilatessasi bitcoin-kirjoja Konsensus Networkista. Klikkaa linkkiä tai käydä alennuskoodia:BTCLADYhttps://bitcoinbook.shop/collections/finnish?ref=btclady
****Xellox Yokis (turvaa omat bitcoinin salasanasi teräslevylle)Koodilla BTCLADY saat 10% alennuksen Xelloxin verkkokaupastahttps://www.xellox.io/****Mistä ostaisin satosheja? Tarjoan sinulle 50% alennuksen vaihtokuluista kuukauden ajan, kun rekisteröidyt alla olevan linkin kautta. Coinmotion on suomalainen kryptovaluuttapörssi, jossa voit automatisoida kuukausisäästämisen bitcoiniin. https://app.coinmotion.com/fi/register/signup?referral_code=n6r0t1eqnx0qei3ib212****Kysymyksiä bitcoinista, joihin haluat vastauksen podcastin muodossa. Lähetä kysymyksesi somessa.Seuraa Bitcoin Lady Podcastia somessa!https://www.instagram.com/bitcoinladypodcastYoutube: https://www.youtube.com/@BitcoinLadyPodcasthttps://twitter.com/bitcoinlady_bitcoinladypodcast@gmail.comNostr:npub17c26haprcclg4p4lcrn5wlxxqkqvm3q786m5rh2u4e8d9qfnp65qek4p74
****Bitcoin Lady podcastin tarjoama sisältö on tarkoitettu vain viihteeksi ja informaatioksi. Sisältö ei tule ottaa sijoitussuosituksena, eikä podcast anna sijoitussuosituksia. Älä luota, vaan varmenna.

Olenko kirkkoa vastaan jos esitän eriävän mielipiteen jostain ajankohtaisesta aiheesta, joka ei ole linjassa Raamatun ilmoituksen kanssa vai kenties kirkon puolesta? Tästä aiheesta keskustelemassa Daniel Nummelan kanssa Pauli Selkee.

Tällä kertaa minulla oli ilo saada vieraakseni yrittäjä, sijoittaja ja hallitusammattilainen Ville Tolvanen! Ville on tullut tunnetuksi aktiivisena digitalisaation puolestapuhujana sekä julkisena keskustelijana. Hän on toiminut mm. pörssiyhtiö Digitalist Groupin toimitusjohtajana. Nykyisin Ville keskittyy hallitustyöhön useissa suomalaisissa yrityksissä.Jaksossa keskustelemme elämästä mahdollisen ADHD:n kanssa. Ville kertoo miten jatkuva dopamiinin tavoittelu ajoi hänet “adrenaliiniränniin”, mutta toisaalta saavuttamaan ja tekemään paljon. Tolvanen kuvaa, millaisia haasteita ja vahvuuksia ADHD tuo mukanaan, ja miten niistä voi oppia ottamaan hyötyä.Keskustelemme myös minuuden kehittymisestä ja elämän rakentamisesta omilla ehdoilla. Ville kertoo kuinka hän on käyttänyt ominaisuuksiaan ja kehittänyt strategioita menestyäkseen omalla tavallaan. Miten käsitys omasta itsestä on vaihdellut eri elämänvaiheissa.Uskon, että moni meistä voi samaistua tähän Villen hienoon toteamukseen: “On kiva tietää miksi tuntuu, että on niin paljon kaikenlaista, mutta samaan aikaan tuntuu, ettei koskaan tapahdu missään yhtään mitään.”Kuuntele jakso!

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.» Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.»Joh. 21: 15-19Seurassasi on Kirsi Jokela

Uusi jakso Olenko perseestä? -podcastiä Yle Areenassa joka tiistai! Kuuntele ja lisää sarja suosikiksi: https://areena.yle.fi/podcastit/1-65705675 Pilvi pohtii oliko perseestä, kun häpeili suurta seksilelukokoelmansa paljastumista. Eero teki yllättävän löydön jos toisenkin deittinsä alakerrasta. Sannan yhden yön reissu päätyi absurdiin tilanteeseen. Tämä podcast on hersyvä safe space sinulle, joka ajaudut moraalisten dilemmojen äärelle, kiusallisiin tilanteisiin tai teet valintoja, jotka saavat sinut kysymään itseltäsi ”Olenko perseestä?”. Näitä hetkiä ovat pohtineet myös Essi Lamppu ja Marjukka Mattila, jotka pitävät perseilypenkin sinulle lämpimänä. Olenko perseestä? -podcast kutsuu kaikki epätäydelliset ihmiset mukaansa jakamaan tarinansa puhtaampien omatuntojen puolesta.

Bonusepisodi Suomeksi

Henriikka Maikku, FM, psykoterapeutti www.juura.fi Matkani Polyvagaaliteorian äärellä jatkuu. Henriikka Maikku tuli podcastiin keskustelmaan siitä, miten me ihmisinä koemme turvaa, miten meidän hermosto koko ajan skannaa sosiaalisista tilanteista turvan ja turvattomuuden signaaleita ja siitä miten lapsena koettu turvattomuus suhteessa omiin vanhempiin heijastuu ihmissuhteissa vanhemmalla iällä. Keskustelu polveili kylläkin arkkityypeistä taakkasiirtymiin ja kaikkeen siltä väliltä, juurtuen kumminkin polyvagaaliteorian ymmärtämiseen ja siihen miten se auttaa selittämään tätä ihmisyyden monikerroksisuutta. #miehenmieli #polyvagaaliteoria #juura #henriikkamaikku #puhdasplus Kiitos podcastin sponsorille puhdas.plus Soundcloud: https://soundcloud.com/viljami-lehtonen-625736013/audio1283016436 iTunes: https://podcasts.apple.com/fi/podcast/miehen-mieli-podcast/id1524694358?l=fi Spotify: https://open.spotify.com/show/3sOBMlAcqfwWT6rT3T2Nbv instagram: https://www.instagram.com/jaakkoviljamilehtonen/

Treeni takkuaa, fiilis maassa, missä kuukautiset? Olenko treenannut liikaa? Pitäisikö mitata ferritiinit? Pitäisikö syödä lisää proteiinia? Hiilaria en kyllä ainakaan lisää, vai pitäisikö?Tässä jaksossa pureudutaan Johanna Ihalaisen kanssa urheilijoiden suhteellisen matalaan energian saantiin, eli REDSiin. Mikä se on ja mistä sen voi tunnistaa? Miten sitä, ja ylipäätään omaa terveyttä kannattaisi seurata ja mitata, vai kannattaako ollenkaan? Mikä on kaikkein olennaisinta REDSin ennaltaehkäisyssä ja toisaalta hoitamisessa?Johanna on liikuntabiologi (LitT), joka toimii yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa. Johanna teki väitöskirjansa voimaharjoittelun vaikutuksesta tulehdustilaan, ja nykyään hän on syventynyt REDSin tutkimiseen ja tämän tiedon jakamiseen. Johanna toimii Suomen REDS tiimissä asiantuntijana ravintovalmentajien ja lääkäreiden kanssa, ja myös sparraa eri lajien urheilijoita ja heidän valmennustiimejään REDSin ja terveyden saralla. Lisäksi Johanna toimii asiantuntijana Kilpa- ja Huippu-urheilun instituutissa KIHUssa sekä FIFA Female Health tiimissä.Johanna löytyy viestipalvelu X:stä nimellä @jokasten ja myös linkedinistä omalla nimellään. Johannan julkaisuja löytyy täältä:https://www.sciencedirect.com/search?authors=johanna%20ihalainenLisätietoja REDSistä voi kysyä myös Johannalta suoraan: johanna.k.ihalainen@jyu.fiTervetuloa mukaan pureutumaan syvälle naisurheilijan fysiologiaan ja myös psykologiaan, saatat yllättyä näkökulmista joita Johanna meille tarjoilee!

Taas ollaan monesta asiasta jotakin mielitä. Olenko oikeassa tai väärässä? Ei se ketään kiinnosta, viihdettä te haette ja sitä täältä saa. Ota kalja lapaseen ja nauti. (00:28) Alkuhöpinät (16:00) Coldplay + amazing race (28:40) Palautteet (37:27) Media + muut (51:34) Sporttinurkka (1:03:00) Top 3 kesätyöt Hyvää kesää!

Suomessa kristityt lapset saavat elää rauhassa, mutta monessa muussa maassa näin ei ole. Open Doorsin lasten ja nuorten vainoa koskeva raportti (Uhattu sukupolvi 2022) paljastaa, että kristittyihin lapsiin kohdistuva vaino on kovaa, eristävää ja identiteettiä muovaavaa.    https://opendoors.fi/olenko-arvokas-kuinka-kristittyjen-vaino-vaikuttaa-lapsiin-eri-puolilla-maailmaa  

 Anu Rask Saarna Hyvän toivon kappelissa 20.11.2022 Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai) Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25 Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” * * * Kaverini osti kirjamessuilta pienen lehtisen, jossa on 1800-luvulla eläneen pappi Johannes Kronstadtilaisen neuvoja kuukauden jokaiselle päivälle. Olemme viettäneet marraskuuta aloittamalla aamut Johanneksen ajatuksilla. Kahdeksantena päivänä johannes kirjoittaa: “Älä anna itsesi nukkua pitkään: pitkä uni veltostuttaa sielun ja ruumiin, se tekee kylmäksi Jumalaa kohtaan ja synnyttää laiskuutta ja välinpitämättömyyttä rukoukseen.” Tämä vei omat ajatukseni viime viikon teemoihin, valvomisen sunnuntaihin. “Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä” jolloin juhlat siis alkavat. Ja tänään on viime viikosta sitten edetty kirkkovuoden viimeiseen sunnuntaihin. Vanha loppuu, uusi alkaa, joulu tulee. Nyt eletään hyvin tiheää aikaa kirkkovuodessa. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Tuomiosunnuntai. Kuulostaa uhkaavalta ja jotenkin vanhanaikaiselta, hämmentävältä. Hämmentävä on myös tuo teksti jonka luin, ja pelottava. Yhdet lähtevät iankaikkiseen elämään, toiset ikuiseen rangaistukseen. * * * Nyt ollaan kuitenkin ihan ytimessä, elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Otetaan elämä vakavasti. Tää on uskonnonfilosofi Sami Pihlströmin erään kirjan nimi: Ota elämä vakavasti – negatiivisen ajattelijan opas. Mua tämä kirja ja sen ajatukset ovat kiehtoneet pitkään. Tässähän luodaan tämmöinen vastakkainasettelu kaikkien positiivisen ajattelun ja selfhelppi -oppaiden kanssa, ja sitoudutaan negatiiviseen ajatteluun. Mutta se tarkoittaa Pihlströmillä vain sitä, että otetaan vakavat asiat vakavasti. Filosofi ajattelee, että hyvyyttä voi ymmärtää tutkimalla pahuutta, vapautta ja vastuuta voi ymmärtää tutkimalla syyllisyyttä ja elämää voi ymmärtää tutkimalla kuolemaa. Lähestytään mekin näitä vaikeita asioita siis filosofisesti. Kuin Mikko Mallikas, joka tutustuu maailmaan ja ihmettelee. Oletko sinä siellä, Mikko, isä huusi äsken. Juuri sitä Mikko pohtii. Olenko minä täällä? Kenen ilmaa hengitän tässä? Mikko on jälleen pähkäilemässä. Kun henkeä vedän, muiden ilmaa saan, mutta ulos puhallan omaani vaan. Leviääkö Mikkoa maailmaan ja mitä omenanhaju aikaansaa? Olenko edelleen Veturitiellä, kun aamulla sylkäisin maahan siellä? Entä sitten mieliala? Sekin on Mikkoa iso pala. Eilen olin aika hurja, Mikko tunnustaa. Tulos oli aika kurja, yhtä mustelmaa. * * * Kirkkovuoden lopun keskeinen käsite on syyllisyys. Mihin kaikkeen olen syyllinen ja millä tavoin? Miten minut tullaan tuomitsemaan? Syyllisyyden voi jakaa neljään erilaiseen muotoon: Rikosoikeudellinen syyllisyys on melko yksiselitteistä. Lakia on rikottu. Poliittinen syyllisyys liittyy johtajien ja hallitsijoiden toimintaan. Moraalinen syyllisyys on sitä, että jokainen tekoni on altistettu moraaliselle arvioinnille, olipa se juridisesti tai poliittisesti arvioituna miten viaton tahansa. Esimerkiksi kerjäläisen ohi käveleminen ei ole laitonta, mutta se voi olla moraalisesti tuomittavaa. Ja lopuksi, metafyysinen syyllisyys on kaikkein perustavinta. Se on sitä, että jokainen ihminen on syyllinen kaikkien puolesta, Jumalan ja ihmiskunnan edessä, ja minä olen syyllisempi kuin kukaan muu. Voin olla syyllinen pelkästään olemalla olemassa. Tai olemalla paikalla, sivustakatsojana. Niin kuin Mikko Mallikkaankin teot – ne vaikuttavat aina myös luomakuntaan ja toisiin ihmisiin… “Aika jännää. Tämä on taikaa. Olen monessa paikassa yhtä aikaa. Ja yhä enemmän aina vaan minua leviää maailmaan: omenassa, piirakassa, syljessä ja mustelmassa.” …ja tää tekee kaikesta monimutkaista. Jakoa vuohiin ja lampaisiin ei piirretä ihmisten välille. Jakoviiva hyvän ja pahan välillä sijaitsee jokaisen meistä sisällä. Ja kun näitä jakoviivoja nyt mietitään, voidaan miettiä myös sitä, miksi joku meistä ylipäätään on “yksi vähäisimmistä veljistä” ja toinen on se, jonka tulee omasta hyvinvoinnistaan käsin auttaa heikompaa? Metafyysisen syyllisyyden nojalla olemme kaikki syyllisiä tähän asetelmaan jo lähtökohtaisesti. Ja tällaisen metafyysisen syyllisyyden käsittelyn paikkana on oikeuslaitoksen tai omantunnon sijasta yksin Jumala. * * * Aina ei selfhelppi riitä, tai se että asenne on kohdillaan. Maailma on täynnä kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, eikä tsemppi auta. Kärsivien huuto kohoaa kohti Jumalaa ja vaatii meitä vastuuseen viattomasta kärsimyksestä aina ja kaikkialla. Mutta kuten viime sunnuntaina kuulimme, meidät on kutsuttu juhliin. Häihin. Vielä on aikaa olla valppaana ja täydentää öljyvarastot. Voimme tehdä matkaa iloiten, sillä olemme matkalla kohti suurta juhlaa. Ei ole syytä pelätä. Meidät vuohet ja lampaat tulee tuomitsemaan Hyvä Paimen. Hän, joka sanoo itsestään: Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen ( Joh.10:14-16). 

”Vakavasti sairastuminen on maanvyöry, tsunami, tulivuorenpurkaus”, kertoo kahden harvinaisen neuroimmunologisen sairauden vammauttama Hannele Cantell, omakohtaisessa kirjassaan ”Sekunnit ennen kaatumista”. Traumaattinen elämänmuutos heijastuu kaikkeen ympärillä olevaan: identiteettiin, ihmissuhteisiin, työelämään, arkielämän haasteisiin. “Olenko ihminen ollenkaan?”, “minä en ole normaali”, “koen itseni turhaksi ja arvottomaksi”, pohtii “rumien tunteidensa” kanssa kasvotusten joutuva Rouva Hoo, Cantellin henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuvissa kertomuksissa. Äkillisesti elämän suunnan muuttaneen tsunamin vaikutukset eivät suinkaan kiteydy vain itse vesimassan hoitamiseen, vaan seuraukset kaikuvat läpi kaikkien niiden rantojen, joihin oma olemassaolo on kiinnittynyt. Kuka on tämä yhtäkkiä seinistä tukea hakeva “hyeena-antilooppi-kirahvi" keskellä pystyvien, kauniiden ja aktiivisten ihmisten maailmaa? Cantellin sairaudet ovat harvinaislaatuisia, mutta kokemukset yleisinhimillisiä. Suurin osa meistä on tavalla tai toisella “kaatunut” elämässään, menettänyt kontrollin ja joutunut kamppailemaan heikkouden ja arvottomuuden kokemusten kanssa. Ovatko toiset meistä kuitenkin selvästi eriarvoisemmassa asemassa oman inhimillisen haurautensa kanssa? Näkeekö vammaisen marginalisoiduista näkökulmasta selvemmin, minkälaiset yhteiskunnalliset rakenteet olemme itsellemme luoneet? Ajaako juuri aktiivisuutta ja toimintakykyä arvostava kulttuuri vammautuneen ihmisen helposti kohti häpeän, syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita? Keskustelemassa ovat “Sekunnit ennen kaatumista” -teoksen kirjoittanut Helsingin yliopiston opettajankouluttaja Hannele Cantell ja Aspa-säätiön kehitysjohtajas, sosiaalieetikko Karoliina Ahonen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Luuk. 19:41–48 Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 19 Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”     Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”     Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. Sanakirjojen ja raamatunselitysteosten mukaan etsikkoaika merkitsee aikaa, jolloin Jumala lähestyy; hetkeä, jolloin Jumala puhuu ihmiselle. Tunnistanko nuo hetket? Noin 2000 vuotta sitten kaukana täältä ihmiset kokivat erään ihmisen elämänmittaisen etsikkoajan. Jeesuksen ihmeteot, parantamiset ja opetus vastasivat ihmisen tarpeisiin, konkreettisesti. Samalla niiden tarkoitus oli herättää; auttaa elämänmittaiseen uutokseen. Ihmiset todistivat ihmeitä omin silmin ja korvin. Sittenkin niin moni kielsi niiden tekijän. Kielsi, vaikka itse Jumala kävi käsin kosketeltavana vierellä.   Ajattelen jokaisen jollain tavoin merkittävän hetken ja tapahtuman, useimmiten odottamattoman, merkitsevän etsikkoaikaa. Aikaa, jossa Jumala puhuu. Miten paljon elämäämme, maailmaamme mahtuukaan. Suuret ja pienet tapahtumat ja asiat; etsikkoaikaa yhtä kaikki. Elämää jossa Jumala on vierellämme kysyen: Mikä on sydämesi suunta tänään?  Kriisi on tilanne jossa aiemmin opitut keinot selvitä eivät välttämättä enää toimi. Useimmiten se on siedettävä, kestettävissä ainakin lopulta. Kriisi on muutoksen aikaa. Parhaimmillaan siinä on lopulta jotain hyvää. Jotain joka lopulta antaa enemmän kuin se ottaa. Voin valita, otanko opikseni vai saako kriisi minut sittenkin vetäytymään ja puolustautumaan.  Jeesushan aiheutti kriisin. Kriisin, joka jakoi ihmisiä. Jumala kävi käsin kosketeltavana vierellä; mikä oli sydämen suunta? Mitä itse teen, kun kohtaan odottamattoman? Kuuntelenko, kysynkö, onko tällä jokin tarkoitus, opetus, pyyntö tai kehotus muutokseen? Pysähdynkö hetkeen vai jatkanko sittenkin kuin aina ennenkin? Puolustaudunko sulkien muutoksen mahdollisuuden? Tässä on Jeesuksella kriisi. Itkien hän katsoo pyhää kaupunkia, näkee ihmisten turtumuksen; raivoissaan kohtaa kaupankävijät, kovuuden, Jumalansa temppelissä. Voi vain kuvitella Hänen hurjuuttaan tuossa tilanteessa. Syvää surua ja voimakasta aggressiota, meistä jokaiselle tuttuja tunteita. Seuraa sittenkin hyvä. Tämä kriisi muuttuu uudeksi aluksi, puhtaaksi pöydäksi. Vaikka suru söi, vaikka raivo vei, vaikka kaikki näytti jo menetetyltä, on hän sittenkin kohta tässä, kuulijoiden, Jumalan vastaanottajien ympäröimänä. Ja antaa mahdollisuuden aloittaa alusta. Myös itsensä. Miten me kuulisimme Jumalamme äänen, myös niissä hetkissä, kun olemme mukavuusalueemme ulkopuolella? Miten ymmärtäisimme; on mahdollisuus oppia, saada, aloittaa alusta? Onko maailma, ovatko yhteiskunnat oppineet menneestä? Olenko itse oppinut elämässäni, elämästäni; ottanut vaarin siitä mikä on koetellut? Entä siitä, jonka lahjana sain? Olenko tunnistanut tarvittaessa muutoksen tarpeen, suunnannut uudelleen, muuttunut? Ymmärränkö arkisimman arjen, ihan tavallisen elämän jokaisen hetken ainutkertaisen arvon?  Kyllä, on erityisiä tapahtumia ja hetkiä, joissa Jumala erityisesti lähestyy. Samalla Jumala on, tässä. Armo, toivo paremmasta on tulevassa ja se on juuri nyt. Jokaisen hetken ja kokemuksen ainutlaatuinen armo. Jumala puhuu sinulle, kuule.      

Äänitetty 2.7. 2022 Kansanlähetyspäivillä raamattulavalla.

Kun näyttelijä Sanna Stellan aikoinaan tuli raskaaksi, hän pelkäsi synnyttämistä. Niin tekee käytännössä jokainen: synnytys on suuri tuntematon ja tarinat siitä täynnä verta, kipua ja pelkoa. Sanna Stellan päätti kuitenkin mennä pelkoaan päin ja synnyttää luomuna, ilman kivunlievitystä.”En pidä itseäni rohkeana. Tekoni kulkevat käsi kädessä suuren pelon kanssa, ja se pelko elämättömän elämän pelko.Pelko vahvistui, kun Sannan hyvä ystävä kuoli.”Sen jälkeen tajuaa elämän rajallisuuden. Mietin kuolemaa joka ikinen päivä, että olenko elänyt arvojeni mukaisesti. Olenko elänyt täysillä? Mitä se nyt sitten tarkoittaakin, välillä täysillä pötköttelyä.”

Koronapassi, Sanna Marinin tempaukset, Selviytyjien uusimmat juonikäänteet. Tänään oli tunteenpaloa ilmassa monen aiheen tiimoilta. Sukupuolten taistelussa huhuiltiin kisailijaa lennossa ja mukaan ilmoittautui Tiia Mikkelistä, joka sai vastaansa viime viikolta Jonnen.

Keskustelemassa Riitta Lemmetyinen, Aino Viitanen ja Eero Junkkaala

Terapeutit Teemu Tuuli ja Malla Hintsala keskustelevat Tommy Hellstenin Lentoon-kirjan aiheesta olenko avun arvoinen. Kirja: www.tommyhellsten.com/product-page/lentoon Tutustu lisää osoitteessa www.ihminentavattavissa.fi

Moni kokee jossain vaiheessa elämäänsä olevansa jollain tapaa erilainen kuin muut. Erilainen kuin sisarukset, vertaiset, luokkalaiset. Oman paikan löytäminen opiskelijayhteisössä, työpaikalla tai äitiporukoissa voi tuntua haastavalta. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi ja otetuksi osaksi yhteisöä. Koettu erilaisuus itsessä voi herättää monenlaisia tunteita - pelkoa, pettymystä, huonommuuden tunnetta, häpeää, jännitystä. Erityisen haavoittavaa on, jos on joutunut kokemaan syrjintää, kiusaamista tai ulkopuolisuutta. Tässä jaksossa pysähdymme pohtimaan erilaisuuden karikoita ja kauneutta. Millaisissa tilanteissa olemme itse kokeneet olevamme erilaisia? Miten omanlaisuutensa voisi nähdä myönteisessä valossa? Haluamme vahvistaa erilaisuutta hyväksyvää ilmapiiriä ja rohkaista jokaista löytämään ja hyväksymään omaa erityisyyttään. Tervetuloa kuuntelemaan tämän kauden viimeistä jaksoa!

Kysypä itseltäsi: Olenko ylenpalttinen musikaalifani? Onko fanitukseni muiden mielestä outoa? Onko fanitukseni jopa omasta mielestäni outoa? Miten ikinä vastaatkaan, tässä jaksossa pääset kurkistamaan fanien mielenmaisemaan, kun lavastaja, näyttelijä ja musikaalifani Peter Ahlqvist avaa keskustelun musikaalifaniudesta! Vertailemme kokemuksiamme musikaalien fanittamisen monipuolisesta maailmasta ja saamme myös kuulla, miten Peter kokee faniuden auttaneen häntä teatterialan ammattilaisena. Peterin Phantom of the Opera -pienoismalli Instagramissa: @miniatureoftheopera Kuuntele myös tämä: musikaalifaniuteen perehdytään klassikkojaksossamme “Legendaarinen, kauan odotettu fandom-jakso”. Juontajina Laura Haajanen ja Siiri Liitiä. Vieraana Peter Ahlqvist. Spiikki: Niina Markkanen. Välikemusiikki: Tässä jaksossa lainataan Kevin MacLeodin (https://incompetech.com) kappaletta Vivacity. https://filmmusic.io Licence: CC BY (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/) Jakson tarjoaa Tampereen Teatteri.

Voiko kaikkea kontrolloida? Ei tietenkään, mutta koetamme kuitenkin hallita ja kontrolloida asioita hyvin laajasti aina lasten käytöksestä kodin järjestykseen, puolison tavoista oman elämän suuntiin. Tässä jaksossa keskustelemme kontrollista ja siitä, millä tavoin se näyttäytyy äitiydessä. Miksi pyrimme kontrolloimaan ja milloin teemme sitä liikaa? Miten kontrolloinnin tarpeesta voi päästää irti?

Mitä tarkoittaa olla kansanlähetysläinen? Aiheesta Daniel Nummelan kanssa keskustelemassa vakiovieras Mika Järvinen. 

Ohjelman aiheita: Mustalaiset, mustalaisen koira ja piilorasismi, voiko sosiaalitoimi estää muuttamasta mökille, rintamamiestalosta vesijohto rikki vakuutus ei korvaa, masennuin kun en saanut yhtiökokouksessa suun vuoroa, Helsinki ajaa lumet mereen kaikilla mausteilla, poikani ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, kokemuksia osa-aikaeläkkeestä, työikäiset rokotettava ensin, EU takaa meille rokotteet, Kekkosen-Paasikiven linja takaisin, kolmen tähden arvostelu ja Kipan tarina never forget vuodelta. Ohjelman toimittavat Petri Rinne ja Airi Saastamoinen Omat avaukset ja kommentit numeroon 0800 154 64 tai WhatsApp 044 55 154 64

Sisältö: 00:00 Intro 01:40 Koronan toisen aallon vaikutukset ja toimenpiteet 10:16 Valmennukset ym. 12:18 Q&A 1/3: Olenko luopunut mind muscle -treenistä? 47:55 Q&A 2/3: DOMSIt. Niiden merkitys ja niiden kanssa treenaaminen. 66:06 Q&A 3/3: Treenifekvenssi ja jako vauhtikestävyys- ja intervallitreenien ohessa. https://www.mikkoellmen.fi https://www.instagram.com/punttisaaga/ https://www.facebook.com/punttisaaga Keskusteluketjuni Pakkotoisto.comissa: https://keskustelu.pakkotoisto.com/threads/mikko-ellm%C3%A9n-punttisaaga.133387/ Valmennuspalvelutiedustelut: ellmen.mikko@gmail.com

Puuttuuko sinulta vielä aihe verkkokurssillesi, koska et ole varma onko se riittävän hyvä tai oletko tarpeeksi asiantuntija opettamaan siitä? Kuuntele ja inspiroidu! Jaksossa mainitut linkit: Jakson muistiinpanot: https://iidasoininen.fi/mista-tekisin-verkkokurssin/ Maksuton koulutus: https://henkinenvahvuus.lpages.co/maksuton-koulutus-tulossa/ Sisäpiiri: https://henkinenvahvuus.lpages.co/vapauta-supervoimasi-sisapiiri/

Soturiäiti Podcast TOINEN TUOTANTOKAUSI Verkkosivut https://kristalomas.fi/fi/ Instagram https://www.instagram.com/krista.lomas/ Facebook https://www.facebook.com/krista_lomas Pinterest https://fi.pinterest.com/kristalomas/_created/ Mitä se on, Minimalisti? Olenko mielestäni minimalisti? Tuoko minimalismi onnea ja tukeeko se ihmisen hyvinvointia?

Olenko minä liikaa- kysymyksellä alkaa kahdestoista jakso!Kun lähtee mukavuusalueeltaan kokeilemaan elämää, saattaa tulla tuntemuksia, että on liikaa. Kun tuntee erilaisia tunteita, saattaa tulla ajatuksia, että on liikaa.Pian kanssa pohdimme kysymyksiä, jotka tämän olenko liikaa- ajattelun ympärillä heräävät.Oletko liikaa, kun ihastut? Entä onko liikaa sinnikkäästi hakea useamman kerran samaan työpaikkaan töihin?Hyppää mukaan tähän dynaamiseen pohdintaan ja oivalla itsesi rohkeammaksi!Pian IG: missmariie_Marian IG: mariawalkama

Onko minulla tarpeeksi uskoa? Olenko varmasti saanut syntini anteeksi? Olenko mahdollisesti tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan; sitä syntiä kun ei Raamatunmukaan anneta anteeksi? Onko Jumala valinnut minut pelastettujen joukkoon, vai olenko niiden joukossa, jotka joutuvat kadotukseen? Mitä Jumala haluaa sanoa meille, kun olemme epävarmoja pelastumisestamme?Antti Laato

  Tässä jaksossa kerron kyselytutkimuksen tuloksista, miten yrittäjillä nyt menee. Ja lopuksi kerron mitä aion tehdä nyt auttaakseni. Kuuntele jakso tästä: Ilmoittaudu mukaan (ilmaiseksi) Bisneskoulun Kahvitunnille >> Jos et halua kuunnella, lue jakso: Viime perjantaina istuin illalla myöhään vielä koneella mietiskelemässä ja yhtäkkiä sain päähäni kysyä sähköpostilistaltani, miten menee. Tein pikaisen 4 kysymyksen kyselyn Googlessa ja laitoin sen menemään puoli kahdeltatoista yöllä. Veikkasin etten ole ainoa yrittäjä hereillä keskellä yötä. ja olinkin oikeassa. Kyselyyn tuli tunnin sisällä 60 vastausta. Nyt vastaajia on reilu 200 (jos haluat osallistua, käy vastaamassa täällä) Mikä on ihan mahtavaa tässä kyselyssä, on se, että vaikka yli puolelta tyhjeni kalenteri, niin reilusti yli puolet, siis 75% näkee tulevaisuuden positiivisena. Noin kolmannes on varma että selviää tästä ja 44 % jaksaa pitää yllä toivoa ja on uusia ideoita. Mutta entä henkinen jaksaminen? Noin viidennes nauttii ajasta kotona, lähes puolella olo vaihtelee päivittäin, ovat huolissaan mutta jaksavat auttaa muita. Noin 32 % kertoo voimavarojensa olevan ehtymässä. 3% ilmoitti olevansa hädissään ja uupunut. Mikä on ihan ymmärrettävää. No miksi tein tän kyselyn? Mietin nimittäin, minkälaisia aputoimia Bisneskoulu , toisinsanoen minä, voisin tarjota yrittäjille. Tein jo edullisen kurssin verkkokurssin rakentamisesta nopeasti, mutta pitäisikö jotain apua järjestää ilmaiseksi. Haluaisin ja paljon ideoita olisi, mutta en ole varma riittävätkö resurssini. Olen pyöritellyt ideaa ilmaisesta tsemppikanavasta, jossa useampi yrittäjä tekisi vaikka 3 videota ja jos yrittäjiä olisi 10 mukana, syntyisi jo kuukauden aineistot. Mutta vaikka kuinka haluaisin tämän tehdä, luulen että omat voimavarani eivät nyt siihen riitä. Kyselyssä sain valtavasti kysymyksiä ja toiveita siitä, minkälaista apua voisin tarjota, mutta yritän tehdä sen nyt ihan näiden peruskanavieni kautta. Eli tässä podcastissa, kannattaa kuunnella edellinenkin jakso, ja myös Youtube-videoissa ja somekanavillani. Ja kuuntelen vastauksia, joita olen kyselyyn saanut. Ihmiset ovat väsyneitä. Vaikka nukkuisivat riittävästi, tämä tilanne, epävarmuus, turvattomuus, ja niistä nouseva stressi väsyttävät. Ja se itsessään aiheuttaa sen, että mistään ei oikein saa kiinni. Tunnustan että itselläni on sama tilanne juuri nyt. Erityisesti kyselystä nousi esiin se tuska, joka nyt joka tuutista tulevista julkaisuista syntyy. Että pitäisi nyt käyttää hyväksi tämä tilanne. Nyt pitäisi siirtää palvelut verkkoon, myydä, pitää yllä hyvää fiilistä yrityksen somekanavilla, nauttia vapaa-ajasta, valmistautua aikaan, kun kriisi on ohi, mutta missä välissä, kun lapset ovat kotona, kun syö ateriansa seisaaltaan ja kaivaa taaperon suusta pikkukiviä. Ja tämä on niin todellinen tilanne niin monesta meistä. Just nyt on oman riittämättömyyden maksimointitilanne. En riitä asiakkaille koska en saa aikaa lapsilta enkä löydä energiaa kummallekaan, koska olen sairaana, en riitä äitinä, en yrittäjänä, enkä myöskään itseni hoitajana. Kun arjen pyörittäminen vie kaiken ajan, ei omaa aikaa ole nimeksikään. Paineita voi moni ottaa myös siitä, että nyt saa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Mutta vaikka tilanne on tämä monella, niin olen todella yllättynyt ja ylpeä siitä, miten suuri osa kuitenkin oli optimistinen. Ja tässä kohtaa haluan korostaa, että optimismi ja positiivisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Se että näkee tulevaisuuden positiivisena, että asiat vielä järjestyvät, on yksi yrittäjyyden edellytys. Jos ei näkisi tulevaisuutta valoisana, ei voisi toimia yrittäjänä. Siinä ei olisi järkeä. Mutta positiivisuus tässä tilanteessa voi olla vähän kiven takana. Erityisesti, jos on väsynyt. Siihen pystyykö olemaan positiivinen, vaikuttaa todella vahvasti se, tunteeko riittävänsä. Olenko tehnyt parhaani, olenko tehnyt riittävästi, kritisoisiko joku minua, jos paljastuisin. Mitä jos kertoisin somessa, miten arki oikeasti menee, sen sijaan että hehkuttaisin ihania asioita, joita lasten kanssa satunnaisesti tehdään, kuten leivotaan, käydään kävelyllä. Mitä jos muut tietäisivät että vietän suuren osan päivästä maaten sängyssä tai sohvassa. Yrittäen tehdä töitä välillä koneella ja olemalla poissa lasten luota henkisesti. Voinko antaa itselleni anteeksi, jos en nyt tee kaikkea median tai koulun tai ystävien antamien suositusten mukaan? Mitä jos en nyt ehdi meditoida tai syödä terveellisesti? Mitä jos en käy ulkona moneen päivään? Mitä jos valvon pitkälle yli keskiyön ja nukun huonosti, onko minussa jotain vikaa? Olenko huono ihminen? Nää on asioita, jotka itsellänikin pyörivät mielessä. Voinko hyväksyä sen, että en tee nyt mitään täydellisesti. Voinko ajatella positiivisesti itsestäni ja näin myös kaikesta mitä arjessani tapahtuu. Että vaikka ruokana olisi epäterveellisiä ranskiksia ja pakastekalaa, niin ainakin sain jotain ruokaa pöytään. Että vaikka makasin sängyssä ison osan päivästä, niin voisinko ajatella positiivisesti, että nyt saan levätä koska olen kipeänä. Että nyt saan sitä pitkään kaivattua lepoa. Eli vaikka me nähdään tulevaisuus positiivisena, ollaan optimistisia ja tyytyväisiä elämäämme, iloisia, onnellisia, niin voi olla hetkiä, että ei voida hyväksyä sitä ettei nyt kaikki mennyt niinkuin strömsössä. Just nyt riittää se että selviää. Että pysyy kotona, terveenä mahdollisimman pitkälle, että huolehtii siitä turvallisuudesta ja sitä kautta itsestään ja perheestä. Tästä kaikesta huolimatta itse koen että tää on arvokasta pysähtymisen aikaa. Kun vaan osaa olla itselleen armollinen. Hyväksyä sen, että aika ei vaan riitä kaikkeen. Ja vaikka mäkin täällä nyt toitotan että nyt on aika siirtää osaamisensa verkkoon, niin jos ei siltä nyt just tunnu, energia ei siihen riitä, niin älä ota siitä paineita. Tai siitä että pitäisi olla koko ajan somessa iloisena kriisistä huolimatta. Eli se että nyt ei pääsekään viipottamaan töiden perässä, tarkoittaa kuitenkin sitä että meillä on enemmän aikaa olla päämme kanssa. Lapset varsinkin ovat hyviä jarruttamisessa, maan pinnalle palauttamisessa. Vaikka arki voi nyt tuntua kaaokselta eikä voi sen vertaa keskittyä että kuulisi omat ajatuksensa, itsekin olen siis yksin kahden alakoululaisen kanssa, niin tässä tilanteessa on myös positiivisia vaikutuksia, vaikkei ne välttämättä heti kaikille näy. Puhuin niistä jo edellisessä jaksossa, mutta tässä vielä yhteenvetona. Eli nyt kun kriisi on päällä, resurssit vähissä, niin on pakko keskittyä niihin asioihin, jotka ovat tärkeimpiä. Nyt jos koskaan on siis pakko päättää, mitkä niitä asioita ovat. Nyt on pakko rajata omaa toimintaansa ja löytää se fokus. Nyt ei ole siis aika rönsyilyyn vaan sen miettimiseen, mitkä on oikeasti niitä asioita, joita haluaa tehdä. Mitkä asiat vie itseä kohti sitä mihin tulevaisuudessa haluaa mennä? Ja jos vanhat työt ei enää onnistu, niin niille joille se vanha työ on ollut vain leipätyö ja kiinnostus jossain uudessa, tämä voi olla tilaisuus nyt siirtyä sinne uuteen. Nyt vaikka rahoitusta saa enimmäkseen uuden käynnistämiseen, ei välttämättä ole tarpeen käynnistää uutta. Ihan vain sen rahan takia. Se ei pitkällä tähtäimellä välttämättä kannata, tehdä jotain nyt vain tämän kriisitilanteen takia. Vaan jos rahoitusta saa niin käyttää se siihen ytimeen, jota haluaa kehittää entisestään. Ei siis rönsyillä sellaisiin asioihin, joita ei normaalisti tekisi. Ja joka ei jatkossa välttämättä kiinnosta. Ei tehdä paniikkiratkaisuja, hätiköidysti. Eli älä tee mitään mikä ei vie sinua sinne mihin haluat mennä. Se että nyt moni joutuu pois oravanpyörästä, jossa ehkä aiemmin oli, voi vaikuttaa siihen että mieleen nousee asioita joita oikeasti haluaisi tehdä. Nyt on siis aika ehkä olla tekemättä mitään ja kuunnella vaan itseä. Niitä asioita, joita esiin nousee. Nnimesin tämän jakson “Tästä selvitään yhdessä, et ole yksin” ihan syystä. Olen miettinyt tosi paljon sitä miten voin auttaa parhaiten. Ja mihin omat voimavarani itse yrittäjänä ja yksinhuoltajana riittävät. Ja mitä nyt oikeasti tarvitaan. Maailmalla näkee kaikenlaisia tukiprojekteja, joissa autetaan yrityksiä kasvamaan ja kehittymään ja niissä kaikissa on hieno ajatus, mutta mitä jos ajatuksena on ettei nyt jaksa oikeasti tehdä mitään. Jos nyt en yrittäisi saada sua tekemään mitään uutta, enkä lähtemään millekään kurssille. Tutkimuksessa toivottiin itselle aikaa, rahaa, koronan poistumista ja lapsille hoitajaa. Koska mitään näistä en pysty tarjoamaan, valitettavasti, enkä ole terapeutti ja kursseja minulla on jo tarjolla riittämiin, Vaikka ideoita niissä riittäisi vaikka minkälaisia niin tässä mitä ajattelin että tehtäisiin. En pidä nyt sarjaa webinaareja, koulutuksia tai uusia kursseja, vaan päästän sut ääneen. Bisneskoulussa on mukana hyvin samanhenkistä porukkaa, optimistista, kannustavaa ja empaattista, mutta jotka itse kaipaisivat vähän tukea tähän tilanteeseen. Koska en ole terapeutti, en voi järjestää ryhmäterapiaa, Joten päätin järjestää vertaistukiryhmän, joka tapaisi joka maanantai tästä hamaan tulevaisuuten, niin kauan kun pahin kriisi on ohi. Näin voin siis luvata, että et jää nyt yksin. Eli tavattaisiin ihan kasvotusten etänä kahvilla. Missä jaetaan kokemuksia ja tarjotaan toisillemme vertaistukea? Se että pääsee puhumaan toisten samassa tilanteessa olevien kanssa, kuulemaan että ei ole yksin, ja sitähän nyt hoetaan, että et ole yksin, ja se on ihana kuulla, mutta mitä jos silti kuitenkin on yksin? Eli nyt mä sanon, että sä et ole yksin, meitä on paljon tässä samassa tilanteessa, joten tuu mukaan juttelemaan, iltapäiväkahville, meidän muiden kanssa. Tehdään tää kevyesti, mä autan sen minkä pystyn tässä keskustelussa, mutta päätarkoitus tässä on nyt se, että päästään juttelemaan, avautumaan. Mukaan mahtuu 100 kerrallaan, joten tilaa riittää. Eli tämä vertaisryhmä Bisneskoulun Kahvitunti kokoontuisi Zoomissa joka maanantai klo 11 aikaan 40 min ajan. Voit puhua mutta pakko ei ole, voit myös vain kuunnella muiden hommien ohella. Tervetuloa mukaan

"Olenko kohde vai osallistuja?" Tuomas puhui tavasta nähdä oma itse ja myös toiset kristittynä. Saarna tapahtui Varikko onlinessa 22.3.2020, lähetys oli Pispalan kirkolta. Saarnan tekstinä oli Markus 4:26-29. Jeesus sanoi: "Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut."

Riitta Havukainen tähdittää uutta Paratiisi-sarjaa yhdessä Serranon perheestä tutun Fran Perean kanssa. Havukainen pohti yhdessä Katja Ståhlin kanssa muun muassa alastomia siivoojia ja sitä, onko Riitta Havukainen saimaannorppa.

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: “Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?”  Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: “Olenko minä sinulle rakas?” , ja hän vastasi: “Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” … Lue loppuun →

Suoraa puhetta brändäämisestä! Miksi se itsensä esiintuominen on vaan niin vaikeaa? Tässä jaksossa puhun siitä miksi se on sitä joskus minulle. Ja mikä brändäämisessä itse asiassa on kaikista tärkeintä niin sinun oman jaksamisesi, henkisen hyvinvoinnin ja toisaalta markkinointisi vuoksi?   Kuuntele Bisneskoulun podcastin 2. jakso tästä!     Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15.00 >>   Jos mieluummin luet jakson sisällön kuin kuuntelet, lue tästä: Tänään mä halusin puhua brändäämisestä mutta päätinkin puhua siitä miksi se on niin vaikeeta. Ja jotta en yleistäisi, niin puhun itsestäni. Olen aina ajatellut, että ei ketään kiinnosta minä ja minun kannattaa jakaa vain vinkkejä markkinoinnista ja antaa ohjeita mitä tehdä, mutta se, mitä itse oikeasti teen, niin siitä ei kannata kamalasti puhua. Eli kuten tosi monella asiantuntijalla, minullakin on ollut tarve esittää, että minulla on nää markkinointiasiantuntemukseen liittyvät asiat hanskassa oman yritykseni kanssa. Vaikka kuinka tiedän, miten markkinoinnin strategia pitää suunnitella ja toteuttaa, niin en itsekään tee sitä täydellisesti. Läheskään joka kerta. Tosi monesti homma on sellaista adhoc-toimintaa, missä muut ihmiset mun ympärillä menee ihan sekaisin, siis assarit ja projektipäällikkö, et mitä nyt seuraavaks tehdään. Keksin sen lennosta ja sitten tehdään hirveällä aikataululla. Olen aina tuskaillut sitä, miksi teen kaiken viime tingassa ja hullulla aikataululla. Eräs ystäväni sanoi, että mä olen aina ollut sellainen ja sitä ei voi muuttaa, eikä siitä pidä ottaa paineita. Koko ajan tulee kuitenkin realistisemmaksi siitä, mihin oma aika ja resurssit riittää. Erityisesti tämän kesän jälkeen, siis jos olet lukenut toiseksi viimeisen blogiartikkelini, tiedät, mitä tänä kesänä tapahtui... olen alkanut antaa vähän enemmän aikaa asioiden toteuttamiselle. Kaikkihan tuskailemme sen kanssa, että pitäisi olla esillä koko ajan. Tehdä videoita someen ja kirjottaa koko ajan hulluna sisältöä. Vaikka siis rakastaisi kirjoittamista, niin kyllä se työksi muuttuu, jos sisältöä pitää koko ajan tuupata ulos. Koko ajan jotain uutta ja hienoa, nerokasta ja oivaltavaa.  Erityisesti, jos esilläolo ei ole se juttu, mitä itse tahtoo. Jos haluaa vain tehdä töitä hehkuttamatta itseään niin kovasti. Mutta siihenkin on syy. Syistä olen puhunut paljon jo aiemmin, mutta tässä vielä yksi tärkeimmistä. Kun ihmiset pääsevät tutustumaan sinuun verkon kautta, he ostavat palveluitasi paljon helpommin. Kynnys ostamiseen laskee todella paljon, kun tietää, kuka toisessa päässä, vaikka sähköpostiosoitetta, on. Mitä avoimempi olet, sen avoimempia myös potentiaaliset asiakkaasi ovat. Fakta on se, että verkossa on paljon muitakin, jotka haluavat päästä esiin. Miten voi erottua muista alan yrittäjistä tai keksiä jotain kiinnostavampaa? No se juttu oman osaamisensa ja itsensä brändäämisessä on se, että pitäisi tuoda esiin oma tarinansa. Ja kellään muulla ei ole samaa tarinaa kuin sinulla. Kukaan ei ole sinä. Sinä olet ainutlaatuinen kokonaisuus ja mitä paremmin tuot sen esiin, sen paremmin erotut. No tekstin tuottaminenhan onnistuu asiantuntijalta, joten siinä ei ole suurta kynnystä. Mutta mitä sitten kun pitäisi julkaista kuvia ja videoita? Siinä nousee esiin se kynnys. Minulla ainakin tulee todella usein se tilanne, että pitäisi keksiä sosiaaliseen mediaan uusia kuvia. Mutta koska olen usein kahdestaan tietokoneen kanssa. Kuvista tulee aina samanlaisia, jos otan siitä kuvan. Onko tukka hyvin? Laitoinko meikkiä aamulla? Olenko jäänyt kotiin tekemään töitä pyjamassa..? Somekuvat ovat kuitenkin sellaisia, joissa haluaisi näyttää hyvältä. Ei sellaiselta tukka pystyssä pyjamassa, unisena tietokoneella olevasta. Ja jos on vähänkään huonosti nukuttu yö takana, niin johan ihmisetkin huolestuvat, että miten tuo näyttää niin väsyneeltä. Pystyykö se tuottamaan palveluitakaan..? Ja siksi on sellainen fiilis, että pitäisi vähintään laittaa meikkiä ja hiukset kiinni, jotkut eri vaatteet kuin siinä edellisessä selfiessä... Mutta ei someen pelkkiä selfieitäkään kannata laittaa. Vaan pitäisi julkaista kuvia siitä, kun tekee töitä asiakkaiden kanssa. Mutta jos olet asiantuntija ja teet töitä asiakastapaamisissa, onhan siinä aikamoinen kynnys ottaa yhtäkkiä kamera esiin ja sanoa "hei otetaan selfie!". Minullakin kävi toimistolla yks kurssilainen perjantaina ja juteltiin niin intensiivisesti, ettei muistettu ottaa selfieitä. Monessa kohdassa tuli mieleen, että voi kun olisi nauhoitus päällä, täältä tulee niin tärkeää asiaa! Esimerkiksi puhuimme siitä, miten tärkeää oman jaksamisen kannalta on se, että tekee sellaisia töitä missä oma sydän on mukana. Että tekee omien arvojen mukaan eikä jonkun muun. Jos tekee vaikka yhteistyötä muiden kanssa ja toiminta olisi kuinka eettistä tahansa, mutta ne ei toimi arvojen mukaan, niin siinä käy sulle itselle huonosti. Jos siis toimit omia arvojasi vastaan, niin voi käydä niin että et pysty katsomaan itseäs peilistä silmiin pidemmällä tähtäimellä. Muitakin syitä sille voi olla. Siis sille että ei pysty katsomaan peilistä itseään. Jos tuntuu että et riitä ja alat vihata itseäsi niin se on todella vaikeaa. Itselleni kävi niin tänä kesänä. Ja siitä seurasi se, että en pystynyt enää ottamaan selfieitä. Tuntui siltä että niissä ei ole sielua, vaan tyhjät silmät, joista paistaa se todellisuus uupumuksesta ja siitä epätoivosta joka oman jaksamisen kanssa oli tullut. Eli ei se esilläolo minullekaan aina ole helppoa. Etenkään silloin, jos ei mene hirveän hyvin henkisesti. Ja siksi olen tajunnut, kuten viime jaksossa sanoin, että jos sinulta puuttuu iloa elämästä, niin et jaksa julkaista somessa mitään sellaista, mikä inspiroisi muitakaan. Erityisen vaikeaa on brändätä itseään, jos ei oikein tiedä edes itse, kuka on. Ja tämä on iso juttu. Kuka sinä oikeesti olet? Mitä sinä haluat saada aikaan maailmassa? Se että löydät tekemiselle syvemmän merkityksen, se tekee siitä sitäkin arvokkaampaa. Ja sitä enemmän siitä itsekin saa. Sinun pitäisi jotenkin osata paketoida itsesi, jotta voisit brändätä sitä pakettia. No itsensä paketointi kuulostaa kamalalta... mutta sitä se periaatteessa on. Mutta pitää muistaa, että jos se paketti ei ole aito, niin se vie sinut päin seinää jonkin ajan kuluttua. Eli jos lähdet rakentaan itsestäsi sellasta brändiä, minkä kanssa et itse ole sinut, eli jos yrität esittää olevasi jotain, mitä et oikeasti arjessa aidosti ole, niin se ajaa sinut loppuun. Sitä voi olla nopeasti vaikea hahmottaa miksi, mutta se ristiriita julkisen imagon ja todellisuuden välillä raastaa sielua. Ja se minullakin varmasti oli yksi juttu kesällä. Minun oli tosi vaikea hehkuttaa sitä unelmien elämää, joka mulla nyt siis oikeasti on: saan olla vapaa yrittäjä, minulla on ihanat lapset, ihana koti ihanassa paikassa ja saan olla oman aikatauluni herra. Eli se ristiriita mulla tuli kesällä siitä, että en ollut onnellinen. En voinut hyvin, sillä tavalla, kuin unelmien elämässäni olisin halunnut voida. Olin uupunut, enkä halunnut tunnustaa sitä. Ja se että koin itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi, oli ristiriidassa sen kanssa, mitä halusin viestiä markkinoinnissani. Ja se juuri onkin haaste henkilöbrändin rakentamisessa. Ja brändin markkinoinnissa. Tai itse asiassa MAHDOLLISUUS, sillä se, että voisit lähettää itsestäsi positiivista viestiä maailmalle, niin sun täytyy olla siinä positiivisessa kunnossa. Mikä on ihan huikea juttu. Sillä se tarkoittaa sitä, että meidän yrittäjien täytyy voida hyvin, jotta me voidaan menestyä. Koska se on se ainoa tapa markkinoida: rehellisyys, avoimuus ja aitous. Ja se on uuden ajan markkinointia. Ei kukaan jaksa katella sellasta hehkutusta koko ajan. Kukaan ei ole täydellinen. Se ei ole uskottavaa! Miksi videot pitäis tehdä jossain hiekkarannalla?? No joo, ei siitä sen enempää. Mutta siis se aitous, rentous, rehellisyys. Ne on ainakin minulle ihan älyttömän tärkeitä juttuja. Itse en jaksa katsella väkisin tehtyjä feikki-iloisia somejulkaisuja. Sellaiset pystyy bongaamaan aika hyvin. Ihmisten silmistä näkee, eleistä, näkee jos ne eivät ole aitoja. Ja silloin en tietysti tykkää enkä reagoi. Ja jos riittävästi ärsyynnyn, poistun seuraajista. Eli aitous on tärkeätä niin itsellesi, sielullesi, kuin markkinoinnillesi. Yleisösi arvostaa sitä, jos pystyt olemaan aito oma itsesi verkkokanavissasi. Ja vaikka se kuulostaa vaikealta, jopa mahdottomalta, niin lopulta se ei ole. Kun pystyy kääntämään itsensä siihen asentoon. Se vaatii sellaisen toimenpiteen, kuin vaihtaisi uunin lämmitysasentoa, tai radiokanavaa, tai ilmalämpöpumpun viilentävästä lämmittäväksi. Nyt vain aivot pitäisi kääntää siihen asentoon, et sinulle on ihan ok puhua mielipiteistäsi yrityksen kanavissa, hehkuttaa ilonhetkiäsi niissä yrityksenkin kanavissa, sen sijaan, että teet sen henkilökohtaisissa profiileissa. Silti tietysti joku filtteri. Ruokakuvia ei kannata yrityksen kanaviin laittaa, jos et siis ole ravintoneuvoja tai ruokabloggari. Mutta miten pystyt sitten paketoimaan itsesi aidoksi ja rehelliseksi ja asiantuntevaksi paketiksi. Sinun pitäisi uskaltaa brändätä itsesi epätäydelliseksi. Jos haluat siihen apua, niin tule Bisneskoulun ihan uuteen webinaariin, siis ilmaiseen koulutukseen verkossa torstaina 21.11., jolloin pidän koulutuksen brändäämisestä. Siitä, miten voit aidosti tulla esiin verkossa omana itsenäsi ja erottua massasta, kiinnostaa yleisöäsi ja löytää sellaisia superfaneja, jotka ostaa palveluitasi heti, kun heillä on siihen tarve. Tai joskus vaikkei niin kova tarve olisikaan, he vain haluaa ostaa sinulta jotain. Ilmoittaudu Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15 tästä >> Vielä tähän loppuun halusin kertoa, että tiedät ehkä tiedät että Bisneskoulussa on jo vuosia pyörinyt jo kerran uusittu Brändää osaamisesi -workshop, ja että mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa kirja aiheesta jo parin vuoden ajan. Jotkut teistä ehkä tietävät, miten nämä kirjaprojektit voivat venyä... no minulle on käynyt juuri niin. Juuri silloin, kun aloitin tätä projektia, henkilökohtainen elämäni alkoi kriisiytyä ja se jäi siihen. Mutta nyt kun oon toipunut ja elämä alkaa tasoittua, niin kirja on noussut tosi vahvasti mieleeni. Ja koen tässäkin nyt universumin johdatusta. Sille on varmasti ollut syy, että en saanut kirjaa aiemmin tehtyä. En vain ollut valmis siihen. Minulla ei ollut silloin vielä näin vahvasti näitä ajatuksia mitä nyt on. Nyt tiedän tarkalleen millaisen kirjan haluan aiheesta kirjoittaa ja se on nyt taas työn alla. Ja olen siitä kyllä niin innoissani. Ehkä vähitellen alan etsiä kirjalle myös kustantajaa, ja jos sinulla on siihen vinkkiä niin laitathan minulle viestiä anja@bisneskoulu.fi Ja webinaarissa nähdään!

Ihmiskunta on päätynyt tilanteeseen, jossa historian kirjoihin merkitään uskomattomia tapahtumia, jotka ovat saaneet alkunsa somesta. Tässä jaksossa Juuso ja Henna miettivät, miten meidän tietojamme käytetään vaalivaikuttamiseen ja rahantekemiseen. Muuttaako ihminen käyttäytymistään, kun somen synkät puolet paljastuvat ja avoimuus tietoturvasta lisääntyy – vai jatkammeko samaan vanhaan malliin ajatellen, että tieto lisää vain tuskaa? Pitääkö sinun mielestäsi tietoturva-asioiden olla osa ihmisoikeuksia? Juuso ja Henna opettelevat hiljalleen koko termin merkitystä.

Ujostuttaa, ahdistaa, onko pakko jos ei uskalla! Mitä tehdä, kun ujostuttaa tavata uusia ihmisiä? Entä jos on introvertti ja pitäisi muuttaa kaukaiseen maahan kenttätöihin? Tai edes naapurikaupunkiin? Olenko huono antropologi, jos en tee akateemista tutkimusta? AlterNATIIVIn toisessa jaksossa keskustellaan ammatti-identiteetistä ja siitä, millainen on hyvä antropologi. Mukana keskustelussa Viola Strandberg, joka on yksi Kenno Ethnographic Consulting -tutkimustoimiston perustajajäsenistä.

Tällä viikolla juhlitaan ystävänpäivää, joten mikäs sen parempi aihe jaksolle, kuin ystävyys. Millainen on hyvä ystävä ja mitä ystävyydeltä voi vaatia? Viena ja Arttu pohtiva omaa suhdetta kavereihinsa sekä yllättävät toisensa studiossa teemaan sopivalla tavalla. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Kaisa Wallinheimo on liikunnanopettaja, entinen korkeushyppääjä, kokenut valmentaja ja kirjan "Olenko riittävän hyvä tällaisena — pysyvän painonhallinnan polut" -kirjan kirjoittaja. Kaisa kertoo meille kuinka löytää askelmerkit pysyvään painonhallintaan itseensä ja omaan historiaansa tutustumalla. Ei pikadieettejä eikä liian korkeita standardeja. Kaisan kanssa puhumme myös siitä, miksi tavoitteet ja epämukavuuden sieto ovat tärkeitä osasia painonhallinnassa ja että hyvää oloa ja lisää jaksamista voi saavuttaa myös laihtumatta. LeWell hannakaisaraninen.comHanskin FacebookHanskin InstagramSound effect: Kinoton

Muutosten jälkeen asiat eivät aina (lue: yleensä) etene kuin elokuvissa. Iskee todellisuus ja epäusko.  Kirsin valtava elämänmuutos ja ajatus "olenko ihan hullu...Oliko iso virhe jättää hyvinpalkattu työ ja muuttaa unelman perässä susirajalle mummonmökkiin?" Mitä tehdä kun alun vauhdikkaiden käänteiden jälkeen asiat etenevät turhan hitaasti ja epäusko valtaa mielen? Viisi pientä askelta energian ja tilanteen muuttamiseen, kun usko on koetuksella ja väsymys ottaa vallan Viesti Sieluviisaudesta Kirsin (ja vastaavaan) tilanteeseen

Keskustelua henkilöbrändäyksestä ja digitaalisen maailman vaikutuksista ammattiviestintään. Vieraina Jaakko Sahimaa, Samuli Salonen ja Pasi Sillanpää.

Kesä on ollut elämässäni todellista omaan voimaan astumisen aikaa. Teema on herättänyt monia tunteita ja kysymyksiä: Miten muut reagoivat, kun olen kaikkea sitä, mitä voin olla? Jos vetäydyn välillä yksinäisyyteen, jäänkö yksin? Olenko jotakin liikaa? (En ole. Etkä sinäkään.)Lisäksi sanojen voiman ihmettelyä sekä fiilistelyä kesän hyvinvointifestareilta ja kirjoittajien retriitiltä – taikaelämää on riittänyt

Keskustelijoina ovat Juha Itkonen, Anu Koivunen ja Maija Vilkkumaa. Suoraa puhetta johtaa Ruben Stiller. Juha otti esiin tilanteen, jossa ex-puoliso tekee kiusaa päättyneen parisuhteen toiselle osapuolelle. Miksi erityisesti niin monet miehet ajattelevat avioliiton tai parisuhteen merkitsevän ikuista omistusoikeutta toiseen? Maija pohti, voivatko häpeä ja nöyryytys olla vaikuttavia tekijöitä. Onko kyseessä eräänlainen kunniamurha? Pohjimmiltaan teot ovat useimmiten naisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia, joiden taustalla on rakenteellisia syitä, huomautti Anu. Rakkauslukot voivatkin kylmätä muitakin kuin Juhaa. Suomessa on käynnissä lainsäädäntöhanke, jolla rajoitettaisiin kaksoiskansalaisten pääsyä ainakin korkeisiin sotilasvirkoihin. Ministeri Niinistön mukaan kaksoiskansalaisiin liittyvän lainsäädäntöhankeen päämäärä on "puolustushallinnon sisäisen turvallisuuden turvaaminen". Olenko minäkin turvallisuusuhka, kysyy Anu, kaksoiskansalainen itsekin. Puheenjohtaja Ruben takaa Anulle oikeuden osallistua jatkossakin Pyöreään pöytään ja myös Juha arvioi Anun olevan korkeintaan pieni riski Pyöreän pöydän ritarikunnalle. Pöytä päätyykin kysymään, miten syntyperä takaa sataprosenttisen lojaliteetin valtiolle tai yhteiskunnalle. Maija toi ruodittavaksi kysymyksen, kelpaako näkyvyys palkkioksi tai korvaukseksi tuotteesta tai palvelusta? Onko esimerkiksi somejulkisuus oikeaa valuuttaa vai pelkkää hyväksikäyttämistä? Juhan mielestä esimerkiksi hotelliyön pyytäminen somenäkyvyyttä vastaan on kohtuullista, sen sijaan pyynnön julkistaminen ei sitä ole. Taustalla on brittiläisen bloggaajan hotellille esittämä majoituspyyntö, josta hotellinpitäjä kieltäytyi ja jonka toi julkisuuteen. Maija kysyy, vaikuttaako kielteiseen suhtautumiseen se, että kyse on lähinnä nuorten ja kauniiden naisten hallitsemasta bloggari- ja vloggarimaailman julkisuudesta. Anu huomautti, että kohu on molempien osapuolien kannalta edullinen ja ehkä jopa sovittu. Ruben kysyi myös, mikä ero on somenäkyvyydellä ja viihdeteollisuudesta yleisemminkin tutulla niin sanotulla product placementillä eli tuotesijoittelulla.

"Olenko vain jonkun joku, vai kuka mä oikein oon"? Ellu haluaa jatkaa keskustelua avioliiton arjesta ja ehkä pettymyksistäkin.

Muun muassa tähän kysymykseen pureutuu Kansallisteatterin Sinuus-näytelmä. Näyttelijät Anna Paavilainen ja Marja Salo halusivat selvittää mikä saa meidät juoksemaan tykkäysten ja trendien perässä. Mistä löytyy armo itseä ja toisia kohtaan sosiaalisen median aikakautena? Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen oli edesmenneen ohjaaja Kalle Holmbergin hyvä ystävä. Hän puhuu lähetyksessä siitä millainen ihminen Kalle Holmberg oli ja mikä hänen perintönsä on suomalaiselle kulttuurille. Toimittaja: Anu Heikkinen Tuotanto: Yle Kulttuuri

Kesälomaa tulee odotettua. Kauhulla. Onko mitään tehtävissä, että lomasta saisi siedettävän? Kesäloma pelottaa vuosi vuodelta enemmän. Siksi en ole pariin vuoteen kesälomaillut. Mutta nyt on todellinen hätä, koska loma lähestyy! Ahdistus on uusi masennus. Siihen eivät siis tepsi vanhat masennuslääkkeet. Nyt on rakennettava identiteetti uusiksi. Tai sitten pitää tehdä lomasta työn kaltainen temppurata. Ymmärrän niitä kansakuntia, jotka lomailevat viikon. Se tuntuu sopivalta ajalta. Siinä ei vielä irtaannu rutiineista. Pikkasen vain nostetaan jalkaa kaasulta ja hengitetään itsetarkoituksellisen syvään. Jäädään nurmikolle retkottamaan epäortodoksiseen asentoon, ihan koiranpaskan viereen, ja tuijotellaan cumuluspilviä niin pitkään että horisontti alkaa notkua. Se riittää. Olenko ainut ihminen, joka ei osaa lomailla? Ainut, jolla aivot vipeltävät merkityksiä seuloen ja energia etsii alati paikkaa mihin lahjoittaa antimensa. Voi tietenkin olla niinkin, että tämä vitsaus on tehdastyyppistä työtä tekevän luovan alan ihmisen ongelma. Aina on lähetys tai esitys tai molemmat. Aina pääsee tekemään sitä mitä rakastaa. Joutuu tekemään - ja huomaa nauttivansa liikaa. Tuntee itsensä rakastetuksi, vaikka se on hyvinkin valhetta. Kerjää kaikkea ja rakentaa itsensä joka päivä uudestaan, kuin legopalikoista. Paitsi lomalla. Silloin ei ole rakentavia elementtejä. Ei aikataulua milloin pitää olla tikissä, parhaimmillaan. H-hetkeä – Herkkuhetkeä. Pitää vain olla. Ja se on tietyn tyyppiselle hyvin vaikeaa. Melkein mahdotonta. Rakentavista elementeistä puheen ollen. Olen miettinyt puolitosissani, että jos viettäisi kesäloman rakentamalla jotain. Siinä se kohoaisi, se mitä rakentaa, ja ehkä mielialakin. Sinä ehdotat tietenkin legoja, niin kuin suurin osa ystävistäni ja sukulaisistani varmasti myös, mutta ei se ole huono ehdotus. Lapsenakin tuli aina jotenkin myyttisen ehyt olo kun sai jonkun legorakennuksen valmiiksi. Keski-ikäisenä voisi tietenkin rakentaa muutakin. Ostaisi homeisen rintamamiestalon ja aloittaisi taistelun. Taistelun oman mielenrauhan ja reviirin puolesta. Valmista ei varmuudella tulisi koskaan, mutta ruhjeita sitäkin enemmän. Antaisi sorkkaraudan puhua. Mitä synkeämpi ulvahdus ja narahdus, sen sumeammin jatkaisi. Suvun naiset kävisivät vartin käyskentelemässä rossipohjassa ja sanoisivat ”ai kauhee” ja ”jospa me tästä”, kunnes antaisivat lomailijalle Työrauhan. Maalaisi itsensä ja osan talosta ja testaisi miltä se mahtaa tuntua. Toinenkin vaihtoehto voisi olla. Lomassa ahdistaa eniten se päämäärättömyys ja aikatauluttomuus. Jos mennään mökille, niin katotaan sitten ollaanko kaksi päivää vai oltasko kolme eli neljä. Mitä elämää se semmonen on? Syödään silloin kun on nälkä ja noin. Just. Peruutanko järveen vai en? Ihan sama, nyt on loma. Kehikko. Sen voisi lomalle rakentaa ja sitä on sitten noudatettava. Asiantuntijat (ketähän nekin) sanovat, että älä tee lomalle tarkkoja aikatauluja. Mutta jos ihmiset ovat sittenkin erilaisia ja joku tarvitsee. Tekisi viileästi (onneksi Suomen kesä on viileä) minuuttiaikataulun koko kesälomalle. Herätys 7.05. Jos mennään Savonlinnaan jostain tuntemattomasta syystä, lähtöaika 8.40. Kohteessa saa lukea vielä päivän sanomalehteä klo 13.30-14.45. Siitä välittömästi tasarytmistä kaupunkikävelyä 55 minuuttia, jonka aikana kaksi viiden minuutin pysähdystä sallittu. Ei ostoksia. Ja sitä rataa. Tietäisi mihin energiaa säästää ja suunnata. Se toisi jo tasapainoa ja mieltä. Tiedän tuttuja, jotka kilpaurheilevat lomalla toistensa kanssa kolme kertaa päivässä. Ilman joustoja ja selityksiä. He vaikuttavat olevan balanssissa, heissä on outoa raukeutta ja mureutta. Kyse on taas energian suunnasta ja onnistumisen tunteista. Myös vireystason säätelystä. Nämä meinaa lomalla unohtua, nämä. Maallikkosaarnaaja Maasola

Olenko petetty?