Podcasts about yritet

Kausi 4, jakso 20/24. Yritetää puhua Bachelorista mutta keskustelu kääntyy kännitarinoihin ja ensiorgasmeihin. Voit kuunnella sarjan jaksot ilman mainoksia Podmesta, josta löydät myös lähes sata vain Podmessa julkaistua jaksoa viime vuosilta. Eli jos tykkäät kuulemastasi ja haluat lisää, sitä löytyy yllin kyllin osoitteesta podme.com.

Kausi 4, jakso 20/24. Yritetään puhua enskareista, bachelorista ja temppareista mut ollaan kännissä ja tilanne harhautuu mm. muiden runkkaamisen opettamiseen ja Riku epäilee olevansa hermafrodiitti. Voit kuunnella sarjan jaksot ilman mainoksia Podmesta, josta löydät myös lähes sata vain Podmessa julkaistua jaksoa viime vuosilta. Eli jos tykkäät kuulemastasi ja haluat lisää, sitä löytyy yllin kyllin osoitteesta podme.com.

Rabbit R1 ja Humane AI Pin ovat esimerkkejä vekottimista, joista on kohistu viime aikoina huomattavan paljon suhteessa siihen, mitä ne oikeastaan saavat aikaan. Miksi fyysiset laitteet saavat ihmiset innostumaan eri tavalla kuin uudet, siistit sovellukset? Yritetäänkö näillä uusilla gadgeteilla iskeä kiilaa älypuhelimien monopoliasemaan rakkaimpina laitteinamme vai onko kyse vain hypestä? Vikasietotila ottaa asiasta selvää.Mikäli haluat kuulla Vikasietotilaa joka viikko, meillä on sinulle hyviä uutisia! Joka toinen viikko ilmestyvien ilmaisjaksojen lisäksi teemme väliviikkoina Pikasietotila-jaksoja, jotka ovat maksavien asiakkaiden lisäetu. Lisätietoja ja tilausohjeet löydät Supporting Cast -sivuiltamme. Maksulliset jaksot voi kuunnella millä tahansa soittimella – siis myös esimerkiksi Spotifystä –, mutta vaihtoehtoisesti voit tilata Vikasietotilan lisäjaksot myös suoraan Applen podcast-palvelusta.VinkitPanun vinkki on Text Blaze.Karin lukuvinkki on How the Camera Doomed Google GlassMateriaalitRabbit R1 review: nothing to see hereiPad Pro 2024 vs Microsoft Surface Pro 10: How these premium tablets compareWhy Marques Brownlee, the internet's last gadget blogger, is being attacked by tech psychos.Not an iPad Pro Review: Why iPadOS Still Doesn't Get the Basics Right Ray-Ban Meta smart glasses can now upload photos directly to Instagram StoriesAvi Schiffmann's Tab AI necklace has raised $1.9 million to replace GodIgnore the AI that Microsoft is selling everyone. The reason why the new ARM laptops are exciting is because Qualcomm did the work with Linux.Rabbit HoledLimitless is a new AI tool for your meetings — and an all-hearing wearable gadgetRabbit R1: Barely ReviewableOllin Surface RT -arvioLearn more about your ad choices. Visit megaphone.fm/adchoices

Rabbit R1 ja Humane AI Pin ovat esimerkkejä vekottimista, joista on kohistu viime aikoina huomattavan paljon suhteessa siihen, mitä ne oikeastaan saavat aikaan. Miksi fyysiset laitteet saavat ihmiset innostumaan eri tavalla kuin uudet, siistit sovellukset? Yritetäänkö näillä uusilla gadgeteilla iskeä kiilaa älypuhelimien monopoliasemaan rakkaimpina laitteinamme vai onko kyse vain hypestä? Vikasietotila ottaa asiasta selvää. Mikäli haluat kuulla Vikasietotilaa joka viikko, meillä on sinulle hyviä uutisia! Joka toinen viikko ilmestyvien ilmaisjaksojen lisäksi teemme väliviikkoina Pikasietotila-jaksoja, jotka ovat maksavien asiakkaiden lisäetu. Lisätietoja ja tilausohjeet löydät Supporting Cast -sivuiltamme. Maksulliset jaksot voi kuunnella millä tahansa soittimella – siis myös esimerkiksi Spotifystä –, mutta vaihtoehtoisesti voit tilata Vikasietotilan lisäjaksot myös suoraan Applen podcast-palvelusta. Vinkit Panun vinkki on Text Blaze. Karin lukuvinkki on How the Camera Doomed Google Glass Materiaalit Rabbit R1 review: nothing to see here iPad Pro 2024 vs Microsoft Surface Pro 10: How these premium tablets compare Why Marques Brownlee, the internet's last gadget blogger, is being attacked by tech psychos. Not an iPad Pro Review: Why iPadOS Still Doesn't Get the Basics Right  Ray-Ban Meta smart glasses can now upload photos directly to Instagram Stories Avi Schiffmann's Tab AI necklace has raised $1.9 million to replace God Ignore the AI that Microsoft is selling everyone. The reason why the new ARM laptops are exciting is because Qualcomm did the work with Linux. Rabbit Holed Limitless is a new AI tool for your meetings — and an all-hearing wearable gadget Rabbit R1: Barely Reviewable Ollin Surface RT -arvio

Siviilien tilanne suljetussa Gazassa on kaoottinen. Puhelimessa viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja.  Israel iskee nyt vahvasti Gazan kaistaleelle. YK:n turvallisuusneuvosto pitää tänään hätäkokouksen, mitä siltä odotetaan? Keskustelemassa Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kuronen ja etäyhteydellä tutkija Antti Tarvainen Suomen Lähi-idän instituutin säätiö. Ukrainan vastahyökkäyksen onnistumisesta on erilaisia näkökantoja. Miten Venäjällä nähdään sotatoimien onnistuminen? Vieraina johtava tutkija Sinikukka Saari, Ulkopoliittinen instituutti ja apulaissotilasprof. Juha Kukkola, Maanpuolustuskorkeakoulu.  Millaisena yksityisen puolen yritykset näkevät pärjäämisensä tällä hetkellä? Tuoretta suhdannebarometria avaa johtaja Sami Pakarinen Elinkeinoelämän Keskusliitosta. Lapin matkailukausi on alkamassa toden teolla. Puhelimessa Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen. Juontaja Atte Uusinoka, toimittajat Anna Lehmusvesi ja Veera Sinervo. Tuottaja Hanna Juuti.

Jos haluat töitä niin mene koodariksi. Näin ohjeistetaan vielä osaajapula huuman jälkeenkin ja vastaan on tullut yhä oudompia tilanteita missä koodariksi kannustetaan. (00:00) Jakso alkaa (00:42) Aiheen pohjustus (02:22) Oonan pohdinnat aiheesta (04:46) Koulujen käynti ei aina tarkoita varmaa työpaikkaa (06:36) Mitä ihmiset olettaa koodityön olevan (07:22) Onko koodiala uusi eläinlääkärintyö (08:33) Harkkapaikkojen puute (16:36) Työnantajamielikuvat (18:07) Tuhkimotarinat (20:15) Uratarinat (21:58) Vihaako Oona kaikkia koodialalle hakevia (23:25) Mitä oletuksia Oonalla oli IT-alasta (25:48) Miikasta ei pitänyt tulla koodari (32:19) Portfolion tärkeys töitä hakiessa (35:00) Töiden tekeminen rahan takia

Jos jossain on mätä kohta, sen takaa löytyy yleensä rasistinen käytäntö. Näin tiivistää Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Iida Tikka. Iida tarkoittaa sitä, miten rasismin vaikutukset näkyvät Yhdysvalloissa kaikkialla: kouluissa, terveydenhuollossa, vankiloissa ja erityisesti köyhyyden jakautumisessa. Orjuuden jälkeenkään mustat yhdysvaltalaiset eivät saaneet yhtäläisiä mahdollisuuksia luokkanousuun. Nykyisin köyhyys aiheuttaa ongelmia, jotka liitetään ihonväriin. Ongelmat puolestaan vahvistavat tummaihoisiin ihmisiin kohdistettuja ennakkoluuloja. Iida kehottaa miettimään, miksi mustat ovat yliedustettuina Yhdysvaltain vankiloissa ja miksi taas valkoisilla on ollut mahdollisuus kasvattaa omaisuuttaan. Miksi puhutaan valkoisesta eikä mustasta työväenluokasta? Jenny pohtii, onko Yhdysvalloissa käynnissä samanlainen kehitys kuin Suomessa. Yritetäänkö rasistisesta puheesta tehdä aiempaa hyväksyttävämpää? Miten suomalaisministereiden kielenkäyttöön olisi reagoitu Yhdysvalloissa? Iida sukeltaa pää edellä historiaan ja kertoo, kuinka rasistisen politiikan mielivalta oli aikoinaan osua myös amerikansuomalaisten nilkkaan. Mistä maailma puhuu -podcast vaatii entistä parempia maailmanselityksiä joka toinen torstai.

Tässä jaksossa puhutaan yrittämisestä ulkomailla erityisesti Aasiassa ja Singaporessa. Vieraana asiasta keskustelussa on monikertainen yrittäjä ja Singaporen asukas Viivi Avellán. Jaksossa Viivi avaa myös omia kokemuksiaan yrittämisestä Singaporessa ja kertoo mitä oppeja matkan varrelta on tarttunut mukaan. RAHA-ASIAA podcast jää tämän jakson myötä kesätauolle ☀️ Tässä jaksossa opit: Miten Viivi päätyi Singaporeen? Pelottiko uuden yrityksen perustaminen Viiviä? Millaisia haasteita Viivi on kohdannut ulkomailla yrittämisessä? Millaisia valmisteluita yrittäjän kannattaa tehdä ennen ulkomaille lähtöä? Mistä ulkomaille yrittäjäksi aikova voi hankkia tietoa? Millainen merkitys verkostoitumisella on yrittämisessä? Millaisia kielimuurihaasteita Viivi on Singaporessa kohdannut? Miksi Viivi on muuttamassa Yhdysvaltoihin? Mitä vinkkejä Viivi antaa ulkomaille yrittäjäksi haluavalle?  Jaksossa mainitut: Viilee solutions https://www.viileesolutions.com Muuta: Viivin LinkedIn https://www.linkedin.com/in/viivia/ Sosiaalinen media: RAHA-ASIAA Instagram https://www.instagram.com/rahaasiaa_podcast/ RAHA-ASIAAn sisar ASUNTOASIAA Instagram https://www.instagram.com/asuntoasiaa.fi/ #yrittäjyys #yrittäjyysulkomailla #yrittäminen #yrittäjä #yrittäjäulkomailla #yritys #talous #suomalaisetulkomailla #suomiulkomailla #businessfinland #viiviavellan #innovationhome #rahaasiaa #podcastsuomi #raha #rahapodcast #rahapodi #sijoituspodi #sijoittaminen 

Asikkalan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka pohti Radio Voimalla Rapala VMC -yhtiön jäljellä olevan tuotantotoiminnan siirtymistä Vääksyssä Viron Pärnuun. Yt-neuvottelut asiasta alkoivat lokakuun alussa ja päättyneiden neuvottelujen myötä 53:n työsuhde irtisanotaan. - Aihe on keskusteluttanut, olemme olleet huolissamme ja käyneet keskusteluja eri toimijoiden kanssa. Ikola-Norrbackalla ei ole selvää tietoa siitä, mitä tyhjäksi jääneille tiloille tapahtuu, mutta keskustelua toimitilan omistajien kanssa on käyty. - Jos tulee toimijoita, joilla on tarvetta toimitiloille, niin voimme ohjata neuvottelemaan asiasta omistajien kanssaan. Asikkalan kunnanjohtajan mielestä tärkein toimija yt-neuvottelujen myötä irtisanottujen kannalta on TE-toimisto ja kunnan työllisyyspalvelut. - Ne yrittävät olla tukena, etsimässä ja kartoittamassa työpaikkamahdollisuuksia Asikkalan kunnan alueelta ja totta kai myös maakunnan alueelta. Myös uudelleenkoulutusta on Ikola-Norrbackan mielestä tärkeää miettiä. - Miten nyt kenenkin tarpeet tulevat esille, niin yritämme olla kaikessa aktiivisesti myös kuntana mukana. Asikkalan näkökulmasta tilanne on kunnanjohtajan mukaan kaksijakoinen. - Olemme iloisia siitä, että tämä osaamiskeskus kuitenkin jää ja sitä yritetään vahvistaa. Se on toki hieno asia. Toisaalta nämä irtisanomiset on ikävä uutinen ja työntekijän näkökulmasta aina henkilökohtainen tragedia. Asikkalassa myös suunnitellaan parhaillaan toimenpiteitä sille, miten kuntaan saataisiin lisää uusia toimijoita. - Pohdinnat ovat vielä hyvin alkuvaiheessa, kun ei ole ollut tietoa neuvotteluiden lopputulemasta. Elinvoiman kasvattaminen ja uusien työpaikkojen saaminen tänne on joka tapauksessa kunnan perustehtävää. Totta kai toivomme tästä vipuvartta valtion taholta, jos saisimme resursseja elinvoimatyöhön uusien avauksien mietintään ja tänne tuomiseen. Asikkalan lähitulevaisuuteen kunnanjohtaja suhtautuu positiivisesti. - Talous on kunnossa ja pystymme tekemään asioita. Tulevaisuudessa täytyy vain tarkkaan harkita, mitä meidän kuntalaiset priorisoivat. Ikävistä uutisista huolimatta on tärkeää pitää uskoa ja toivoa yllä. Asumme hyvässä kunnassa, maakunnassa ja valtiossa. Tulevaisuus on meidän näköinen. Yritetään yhdessä. Kuuntele haastattelu. Kuva: Rinna Ikola-Norrbacka

Miksi hoivalaitokset saavat ohjeistuksia siitä, missä tilanteissa heidän tulisi soittaa hätäkeskuksiin ja missä ei? Yritetäänkö Suomessa evätä ensihoito vanhuksilta? Jaksossa käsitellään yleisesti eri tilanteita, missä hoivalaitoksien asukkaille ei soiteta ambulanssia ja mikä tämän ohjeistuksen takana on. Jakso sopii maallikoille, hoitajille ja lääkäreille, joille hoivalaitosten käytännöt eivät ole tuttuja.

Vara-avainministeri Anton, Visan unien PTVATANEN, Waltteri kääntää takin, käytetään huumeita sodassa ja paljon muuta... (Yritetään käsitellä ahdistusta Ukrainan sodasta vitsien kautta) RAUHAA JA RAKKAUTTA MAAILMAAN!!!

**HUOM! Tämä jakso on äänitetty marraskuun lopussa 2021, mikä kuuluu esimerkiksi tähän hetkeen huomattavasti kepeämpänä keskusteluna koronatilanteesta.** Odotus on päättynyt! Cappuzine palaa yli 3kk kestäneeltä tauoltaan parahiksi paketoimaan vuoden 2021 kahvikuulumiset. Listalla tällä kertaa muun muassa: - Tricolate-uuttomenetelmän arviointia - Suomen Suurimman Cuppingin muistelua - Kahviviikon läpikäyntiä - World Coffee Competitionsin läpikäyntiä - Eugeinoides (jos et tiedä, kohta tiedät) Jaksossa pohditaan myös sitä, mitä menestyminen kahvikisojen huipulla vaatii. Yritetään myös muistella minä vuonna kansallisia kisoja alettiinkaan perumaan koronan takia ja miksi Samuli oli niin tyly Valtteri Bottakselle. Cappuzine on podcast kahvista ja kahvikulttuurista. Juontajina toimivat kahvin moniottelijat, entiset ammattibaristat Jarno Peräkylä ja Samuli Parkkinen.

Parhaat versiot -podcastin viides jakso. Tässä jaksossa puhutaan uudelleen huulista ja siitä mitä muuta niille voi tehdä kuin pumpata niihin täyteaineita. Katri puhuu hiukan lempiaiheestaan eli Real Housewives -franchisen tuotannosta. Yritetään murtaa myös muutama kauneudenhoitoon liittyvä myytti, sekä ihmetellään tehdäänkö vampyyrikasvohoitoja vielä, vai oliko vampire facial vain Kim Kardashianin influensoimaa huumaa. Muista seurata meitä Instagramissa @parhaatversiot niin saat aina jaksoon liittyviä visuaalisia ärsykkeitä ja lisätietoa, sekä voit antaa palautetta, esittää toiveita ja jakaa hyviä viboja. Podcast hosteina Katri ja Elina - toinen helsinkiläinen ja toinen varsinaissuomalainen - saavat julkkisjuttuihin lisämaustetta vahvalla spekuloinnilla.

Suomen koripallomaajoukkueen kapteenin Shawn Huffin esikoinen syntyi päivä ennen EM-kisoihin lähtöä. Yhtäkkiä tuoreelle isälle pienet epäonnistumiset koripallokentällä eivät tuntuneetkaan enää niin merkityksellisiltä - hänen maailmansa napa oli vaihtanut paikkaa. Oikeudenmukaisena ja reiluna pelikaverina tunnetulla Shawnilla on luja tahto vaikuttaa yhteiskuntaan ja siksi hän pyrkii tänä keväänä Helsingin kaupunginvaltuustoon. Hän haluaa tuoda rasismikeskusteluun ratkaisukeskeisyyttä yksittäisissä ikävissä esimerkeissä vellomisen sijaan. Hän haluaa antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden harrastaa liikuntaa leikin ja ilon kautta, myös kotihuudeilla Itä-Helsingissä!Laita podi tilaukseen ja seuraa meitä instassa @ruuhkavuosirakkautta.

  Tänään puhutaan sosiaalisesta mediasta. Miten saat mahdollisimman paljon näkyvyyttä julkaisuillasi, ilmaiseksi? Miksi julkaisuista tykätään, mitä jaetaan, mihin kommentoidaan? Reaktiot ja kommentithan ovat ne, jotka nostavat näkyvyyttäsi somessa. Algoritmit eri kanavissa on rakennettu niin, että mitä vähemmän saat kommentteja ja reaktioita, sitä vähemmän saat ilmaista näkyvyyttä.   Kuuntele jakso tästä:     Jos et halua kuunnella jaksoa, lue siitä (lyhennetty versio) tästä.   No miten saat siis näkyvyyttä julkaisuillesi? Tämä kysymys on varmasti monella yrittäjällä mielessä. Puhun siitä tässä jaksossa, mutta mietitään ensin sitä, mitä sosiaalisessa mediassa oikeasti tapahtuu. Mitä siellä pitäisi yrittäjänä pyrkiä tekemään? Sosiaalisessa mediassa on kyse yhteyden rakentamisesta, siitä että luot yhteyttä ja rakennat suhdetta yleisöösi somessa. Kyse ei ole tiedottamisesta eikä mainostamisesta, vaikka toki niitäkin pitää tehdä, mutta sosiaalisessa mediassa niillekin pitää valita oma sävynsä. No jos yhteyden rakentaminen ja suhteen rakentaminen kuulostavat sun mielestä markkinointijargonilta, jota hoetaan joka somekoulutuksessa, niin avaan sen tosi yksinkertaiseksi nyt. Eli ajattele, kun tapaat uuden ihmisen kasvokkain. Vaikka jossain alasi messuilla. Mitä teet ensin? Miten luot häneen yhteyden? Et varmaan ala puhua suoralta kädeltä palveluistasi tai esittelemään yritystäsi. Vaan ihan aluksi esittelet itsesi. Kuka olet? Millä fiiliksellä tänään? Mitä ajattelet just nyt tästä tilanteesta? Mitä teit ennen kuin tulit tähän? Mitä jännittävää koit ennen sitä, eilen, viime viikolla? Ja mistä oikeastaan tulet? Mikä on tarinasi? Siis small talkia. Eli kun luot yhteyttä yleisöösi ihan alkuun on tärkeintä, että teet itseäsi tutuksi. Ja sitten rakennat suhdetta eteenpäin kertomalla enemmän itsestäsi. Mitä teet ja miksi teet sitä mitä teet? Miksi tämä on siis tärkeää? Sosiaalinen media pursuaa sisältöä, ihmisten keskittymiskyky putoaa ihan koko ajan. Mainoskielteisyys ja jopa sisältökielteisyys kasvaa koko ajan. Mutta tarinat kiinnostavat aina. Ihmiset kiinnostavat aina. No alusta jäi nyt perusasiat löpisemättä mutta pointtihan somessa ilmaisen näkyvyyden kanssa on se, että saat reaktioita, jotka kasvattavat näkyvyyttäsi. Reaktioitakin, eli tykkäyksiä tai sydämiä tai muita emojeja parempia ovat kommentit. Kommentit nostavat näkyvyyttäsi jokaisessa somekanavassa. Tällä hetkellä paljon käytettyjä kanavia ovat instagram, facebook ja linkedin. Näistä oman kokemukseni mukaan ehkä eniten keskittymiskykyä löytyy linkedinistä. Siellä myös keskustelut ovat aktiivisia ja asiallisia. Lisäksi tällä hetkellä kommenttien kautta on mahdollista saada todella paljon enemmän ilmaista näkyvyyttä, kuin muissa somekanavisssa. Tiedät varmasti jo, että sosiaalisessa mediassa on mahdollista saada paljon ilmaista näkyvyyttä, kun onnistuu postaamaan aiheesta, joka kiinnostaa, johon kommentoidaan ja jota jaetaan. Usein niihin liittyy jokin vahva mielipide. Tai vahvoja tunteita. Käytännössä siis, mitä rohkeampi olet, sen paremmin saat näkyvyyttä. Mitä rohkeammin siis uskallat puhua tunteita kuohuttavista asioista, tulla itse aidosti omana itsenäsi esiin, kertoa vahvoja mielipiteitäsi, ottaa voimakkaasti kantaa asioihin, sen enemmän näkyvyyttä saat. Tässä kohtaa ehkä isoin rohkeusaskel on se, mitä ihmiset musta sitten ajattelevat, mitä jos joku alkaa kiusata, tulee vihaviestejä. Nämä ovat tärkeitä ja isoja kysymyksiä, joihin sun pitää vastata itsellesi. Ennen kuin lähdet ottamaan vahvasti kantaa asioihin. Mutta se mistä puhun paljon ja mikä erityisesti nyt somessa on tärkeintä, on aitous. Aitous näkyy kuvissa ja videoissa, kuuluu tekstissä. Vaikkeivät ihmiset sitä tiedostaisi, niin se näkyy reaktioissa. Se, miten saisit ilmaista näkyvyyttä somessa liittyy siihen, miksi ihmiset on somessa mukana. Sosiaalisessa mediassahan ei olla siksi että nähtäisiin mainoksia. Ne on se välttämätön paha, jota joudutaan sietämään. Jotta voidaan käyttää somekanavia ilmaiseksi. Sosiaalisessa mediassa halutaan nähdä ystävien kuulumisia, saada viihdytystä, päivän naurut, päivän itkut ja inspiraatiota, lohdutusta, tsemppiä, vinkkejä, neuvoja, tietoa. No miten sitten pystyisit tuottamaan sisältöä, joka tyydyttäisi näitä kohderyhmäsi tarpeita? Ethän itse kuitenkaan ole somessa viihdyttääksesi ihmisiä, vaan markkinoimassa palveluitasi. Joskus voi tuntua aika pitkältä tämä ero sun tavoitteiden yrittäjänä ja kohderyhmän tavoitteiden sosiaalisina ihmisinä välillä. Ja voi olla vaikea kaiken vakavan ja ehkä kiireisen yrittäjyyden keskellä keksiä viihdyttäviä julkaisuja, etenkin jos itse on kovin asialinjalla, mitä nyt asiantuntijat helposti ovat. No helpottava uutinen on se, että sun ei tarvitse ryhtyä koomikoksi, jotta voit viihdyttää yleisöäsi. Mutta en aio sanoa etteikö sun tarvitsisi viihdyttää ollenkaan. Koen, että se on yksi tärkeä tehtäväsi, jos haluat saada ilmaista näkyvyyttä somessa. Mutta viihdyttämistä voi olla monessa eri sävyssä. Kuten aiemmin sanoin, tarinat viihdyttävät aina. Ja tarinoihin liittyy aina tunteita, erilaisia tunteita. Naurun ei aina tarvitse olla se reaktio, jota haet yleisöstäsi. Joten tästäkään ei tarvitse tehdä vaikeampaa asiaa, kuin mitä se on. Kun kerrot tarinoita itsestäsi, ajatuksistasi, kokemuksistasi, luot viihdyttävää sisältöä. Tärkeintä tarinoissa on se, että ne tulevat suoraan sydämestä, aitoina, ehkä rosoisina. Joten se miten kerrot tarinan, silläkin on merkitystä. Jos se on liian siloiteltu, se ei kiinnosta. Ota siis rento ote, ole avoin ja rehellinen. Sosiaalisessa mediassa ilmaisen näkyvyyden saaminen vaatii siis hieman rohkeutta. Että uskaltaa ottaa kantaa myös kiistanalaisiin asioihin. Ne jakavat yleisöä, mutta mieti, miten tärkeää se sinulle on, että asiakkaasi elävät samassa arvomaailmassa kuin sinä itse. Itse uskon vahvasti, että tulevaisuudessa yhä enemmän on merkitystä sillä, mikä on yrityksen arvomaailma. Sehän ei ole lista arvoista kotisivuilla, vaan ne asiat, jotka tulevat esiin tarinoissa, ajatuksissa, valinnoissa ja siinä minkä puolesta seisot. Ja ne yritykset, joiden arvot näkyvät selkeästi kannanotoissa, saavat eniten näkyvyyttä myös sosiaalisessa mediassa. Mutta kuten puhuin tuossa aiemmin, tärkeintä on se, että valitset oman kohderyhmäsi. Ketä puhuttelet somessa? Sä et voi puhutella kaikkia yhtä aikaa. Ja kun menet sellaiselle riittävän konkreettiselle tasolle, sinne kohderyhmän arkeen, niin puhuttelet entistä paremmin just sitä sun omaa parasta potentiaalista asiakasta. Kuka se paras potentiaalinen asiakas sitten on? No se on aika usein sun itsesi kaltaiset ihmiset. Sellaiset ihmiset, jotka kokevat sussa olevan jotain tuttua, jotain mihin he voivat itse samaistua. Eli kun sä tuot oman persoonasi esiin, puhut suoraan, rehellisesti, aidosti mitä ajattelet, niin se paras yleisö resonoi sen kanssa. Ja reagoi. Mitä suorasukaisempi olet, sen parempia julkaisuja saat aikaan. Ja sen enemmän näkyvyyttä saat. Mitä vähemmän pelkäät, mitä sinusta ajatellaan tai loukkaatko mahdollisesti jotain julkaisullasi, sen helpommin saat tehtyä rohkeita, aitoja tarinoita. Ja nyt siis haluan tarkentaa vielä sitä, mitä aitoudella tarkoitan, ja erityisesti tuolla loukkaatko jotain. Joskus tekisi mieli sanoa, että ole somessa aito oma itsesi, paitsi jos olet kusipää. Heh, mitä teistä kukaan ei tietenkään ole. Pidän sitä itsestäänselvyytenä. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun tarkennan asiaa. Ole siis aito ja ota kantaa, kunhan et harjoita suvaitsemattomuutta tai sorra mitään ihmisryhmää. Mun pointti siinä että pelkää että loukkaa jotain, liittyy mielipiteisiin asiantuntijana. Esimerkiksi jos sä joudut pidättelemään sun aitoa näkemystä jostain asiasta. Sanotaan nyt vaikka jos olisit ravintovalmentaja, mutta sun näkemys poikkeaa vaikka ravintoympyrästä. Onko sulla asiakkaita, jotka järkyttyisivät siitä? Tai jos psykologina uskot, että energiatyö on tärkeä osa paranemisprosessia, mutta pelkäät mitä kollegat siitä sanovat. Näissä kannattaa miettiä, mikä on se sun sydämen ääni. Joskus yrittäjinä me saatetaan pitää asiakkaista liian lujasti kiinni. Yritetään miellyttää jokaista. Ei uskalleta sanoa suoraan. Kertoa oikeita vahvoja mielipiteitä.  Tai tuoda omia arvoja esiin. Nousta esiin sen puolesta, mihin uskotaan. Koska joku voisi siitä vaikka suuttua. Ja tämä voi rajoittaa itseä edistymästä. Jos vaikka haluaisi keskittyä enemmän johonkin tiettyyn osaamisalueeseen. Löytää sen oman fokuksen! Mieti, onko sulla joku asia mistä haluaisit puhua enemmän? Henkinen vaikka, hörhöilyltä tuntuva..?Tai joku muiden mielipiteistä poikkeava näkemys..? Uskallatko siis puhua yrityksessäsi omaa totuuttasi? Sanoa sen, mitä oikeasti ajattelet? Tai keskittyä siihen, mille oikeasti sydämesi palaa? Mutta oikeasti se toimiikin meitä vastaan. Ja sitä, että voisi oikeasti saada bisneksen lentoon. Jos siis joudut pidättelemään itseäsi, mykistämään itsesi. Jumitut tekemisessä, uuvut, kurkkuun tulee kuristava tunne, ääni ei toimi, väsyttää, vatsaan sattuu... vaikutukset ovat sekä henkisiä että fyysisiä! Siitä, jos et voi sanoa mitä ajattelet, mitä OIKEASTI ajattelet, tulee stressin oireita. Ja silloin et pääse eteenpäin. Jos siis tuntuu siltä että bisnes jumittaa paikoillaan, mieti, onko jotain, mitä pidättelet? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Toki siitä voi muutama asiakas kaikota, mutta haittaako se? Mitä jos he olivatkin sinulle vääriä ihmisiä? No nyt vedän vähän yhteen. Tässä jaksossa olen siis puhunut siitä, miten saat ilmaista näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Alussa puhuin yhteyden rakentamisen tärkeydestä. Ja suhteen rakentamisesta. Eli että yleisö tietää, kuka julkaisujen takana on. Sitten puhuin siitä, miten tärkeää on, että istut sinne kohderyhmäsi uutisvirtaan. Ettei julkaisusi ole vain ohiscrollattava mainos, vaan että se saa saman huomion, kuin ystävien julkaisut. Se, että herätät tunteita, on oleellisen tärkeää. Jos julkaisusi ei herätä minkäänlaisia tunteita, se ohitetaan helposti. Ja sitten se aitous. Se että tulet esiin aitona omana itsenäsi, kerrot tarinoita itsestäsi, se on tärkeää. Kuvittele vaikka julkaisujasi jatkotarinana, jota seuraajasi seuraa. Mitä sinulle tapahtuu seuraavaksi? Mitä pelkoja sinulla on ja miten voitit ne? Mitä merkittävää sinulle tapahtui tänään? Mitä 10 vuotta sitten? No somesta voisi puhua hirveän paljon kauemminkin, erityisesti siitä, mitä siellä on tarkoitus yrittäjänä tehdä. Olen itse jakanut somestrategiassa sisältötyypit 7 osaan. Mitä sisältöä sosiaalisessa mediassa siis tulisi olla? 7 sisältötyyppiä somejulkaisuissa (kerron näistä enemmän podcast-jaksossa) 1. Kerro itsestäsi 2. Tee osaamisesi näkyväksi 3. Keskustele 4. Inspiroi 5. Palvelusi mitä ne ovat 6. Ohjaa sivustollesi 7. Kasvata yleisöäsi Puhun näistä enemmän sekä podcast-jaksossa kuin Youtube-videossa “7 keinoa brändätä sosiaalisessa mediassa”, jonka julkaisin viime maaliskuussa. Tuossa videossa puhun siis enemmän näistä eri somemarkkinoinnin sisältötyypeistä. Kiitos että luit jakson (jakso ei ole täysin yksi yhteen tekstin kanssa) suosittelen myös kuuntelemaan sen :)

Tehdään mitä tahansa koirien kanssa, niin kaikilla on taipumusta keskittyä määrättyihin yksityiskohtiin. Siihen kuuluisaan nippeliin. Joskus yksityiskohdat ovat tärkeitä, varsinkin jos niillä on eräällä tavalla tukijalan merkitys, mutta usein samalla menetetään fokus tärkeimpään: tavoitteeseen. On aivan se ja sama puhutaanko jalostuksesta tai ravitsemuksesta, niin detalji ei ole se mihin pyritään, se mihin keskitytään eli fokusoidaan. Detalji on vain yksi legopalikka, mutta tarve on silti rakentaa jotain isompaa. Syy siihen miksi yksityiskohdat nousevat aina spottivaloihin, johtuu yleensä muutamasta asiasta: yksityiskohdat ovat helpompia kuin laaja kokonaisuus yhteen yksityiskohtaan on helpompi keskittyä kuin kymmeneen tai tuhanteen asioiden lokeroimisella saadaan helpommin selitettyä asioita Maksan onni ja autuus Maksan tarjoama A-vitamiini on paljon käyttämäni esimerkki siitä miten kokonaisuus jää yksityiskohdan alle. Maksan annostelu perustuu A-vitamiiniin ja maksa arvotetaan A-vitamiinilla. Vaikka retinoli, se A-vitamiini, onkin suunnattoman tärkeä, niin maksan arvo tulee sen kaikista muista ravintoaineista, jotka kuitenkin useimmiten unohdetaan. Useimmiten suositellaan naudan maksaa. Minä teen niin ja myös monet muut. Jossain välissä on syntynyt harhakäsitys, että naudan maksa on jotenkin parempaa kuin muut maksat - ja minulla on oma syntitaakkani tuonkin käsityksen itämisessä, vähintään yhtä suuri vastuu kuin maksan käytössä kerran viikossa. Mutta ei syy naudanmaksan suosimiseen ollut korkeampi A-vitamiinimäärä, vaan se oli peruste sille miksi naudanmaksaa voitiin käyttää grammoina  vähemmän. Naudanmaksan painottaminen ennen possun- tai broilerinmaksaa johtuu oikeastaan kolmesta syystä: paremmasta saatavuudesta sianmaksa haisee enemmän koirilla on sieto-ongelmia isomman gramma-annoksen kanssa (lue: vatsa menee sekaisin) A-vitamiinipitoisuus on ollut vain annostelua määräävä ja pyrkimys vähäisempiin maksagrammoihin on ollut huoli koirien vatsaongelmista ja pelko omistajien luopumisesta ylipäätään maksan käytöstä oman ruokakammon takia. Nippeli on silloin ollut A-vitamiini, joka on peittänyt alleen sen aidon asian: maksan ravintoarvon. Tehokkuus vai määrä Olen ollut jo pitkään huolissani siitä, että noinkohan painotin aikoinaan asioita väärin. Hukkasin itse eräällä tavalla fokuksen. Naudanmaksa ei nimittäin ole paras mahdollinen. Siinä on vain eniten A-vitamiinia grammassa. Paras saattaisikin olla se, jota huonoimpana pidetään eli broilerin maksa. Syy on taas kerran määrissä. Jos 20 kg koiralle annettaisiin naudanmaksaa noin 4 grammaa päivässä, joka perustuu A-vitamiinin saantiin, niin siitä saataisiin esimerkiksi rautaa 0,3 mg (tarpeesta 3 %) tiamiinia (B1-vitamiini) 9,6 µg (tarpeesta 2,4 %) Jos siirryttäisiinkin käyttämään broilerin maksaa, ja noudatettaisiin nyrkkisääntöä annetaan kolme kertaa enemmän kuin naudanmaksaa saman A-vitamiinin saantiin, niin tilanne olisikin 12 grammalla: rautaa 1 mg (tarpeesta 10 %) tiamiinia 24 µg (tarpeesta 6 %) Saataisiin enemmän kaikkea muuta vain maltillisesti korkeammalla ruokamäärällä A-vitamiinin saannin pysyessä koko ajan samana. Broilerin maksan saantiongelmat ovat kuitenkin arkirealismia. Huomasitko? Puhun kokonaisuuden huomioimisesta ja miten detaljeilla eräällä tavalla häivytetään tai piilotetaan kokonaisuus. Mutta tuo esittää miksi yksityiskohtia on pakko käyttää. Ne antavat meille jonkun mittarin, jotain konkreettista mihin takertua ja käyttää. Tavoite on kuitenkin koiran ravitsemus ja terveys. Tässä kaksi erikseen nostettua nippeliä alleviivaa tavoitetta; maksaa olisi syytä käyttää enemmän. Kahdella nippelillä annoin selityksen sille miksi broilerinmaksa voisi olla parempi vaihtoehto (enkä sanonut vielä sanaakaan sen lievemmästä tuoksusta ja mukavammasta rakenteesta). Jos olisin selittänyt käytännön tasolla nippeleitä käyttäen ja kokonaisuus huomioiden, niin minun olisi pitänyt luetella maksan kaikki tunnetut ravintoarvot ja miten ne vaikuttavat kokonaisravitsemukseen ja terveyteen. Siihen vaaditaan kirja (kyllä, minulle on runko siihen jo olemassa eikä hajuakaan saanko sitä koskaan valmiiksi). Jos kuitenkin haluat nippelin, niin tässä sellainen: broilerinmaksaa maksaa kannattaa antaa 1,5 g/kg joka päivä. Tavoite on valinta Nippelit helpottavat selittämistä. Mutta on ymmärrettävä, että ne ovat esimerkkejä niistä kaikista tekijöistä, jotka tekevät sen kokonaisuuden, jonka takia maksa on terveellistä ja sitä pitäisi ehdottomasti antaa jokaiselle koiralle. Nippelien käytössä on selvä painotusero: annostellaanko maksaa vähin mahdollinen määrä, jolla saadaan riittävä A-vitamiinimäärä annostellaanko maksaa suurin mahdollinen järkevä määrä kattavammelle kokonaisuudelle Jos fokuksessa on A-vitamiini, niin ensimmäinen on kohdallaan. Jos tähtäimessä on maksimaalinen  ravitsemuksellinen hyöty. niin jälkimmäinen on kohdallaan. Ja koira päättää kumpi tavoite on käytännön toteutuksessa oikeampi, vai onko totuus jossain siinä välissä.  Jos jätetään pois laskuista koiramaailman aloittelijat, joille kaikki on uutta sekä ihmeellistä ja ajatuksia, väitteitä sekä faktoja tulee enemmän kuin mitä aivot pystyvät hallitsemaan, niin tyypillistä Katiskan lukijaa tuskin tarvitsee kannustaa maksan käyttöön. Siltä osin maksan käyttö esimerkkinä on ehkä samanlaista ajanhukkaa, johon olen syyllistynyt raakaruokintaluennoilla kannustaessani ihmisiä raakaruokintaan; juuri sen takiahan he ovat ylipäätään luennolle tulleet, eikä aikaa olisi pitänyt hukata motivoimalla valmiiksi motivoituneita. Maksa on vain esimerkki, nippeli, ja jos nyt keskityt pelkästään maksan ravintosisältöön koirasi ruokinnassa, niin olet hukkaamassa sen ajatuksen mitä yritän kiertäen kaartan postin bussilla Porin kautta herättää: ravitsemuksen tunnusluvut asettavat eräällä tavalla sen minimirajan, jonka alle ei saa mennä ja sen jälkeen on pyrittävä näkemään asiat kokonaisuuksina. Kuten että maksan arvo on enemmän kuin A-vitamiinin määrä ja kalan arvo on enemmän kuin omega-3 rasvahappojen grammat. Se on vaikeaa. Minulla on vahva taipumus nippeleihin, mutta se ei tule siitä, että nippeli olisi itseisarvo. Se tulee halusta ymmärtää mitä, miksi ja milloin - kuten vaikka miksi eriväristen lihojen vaihteleminen on ajanhukkaa tai miksi broilerin rintaleike kuorrutettuna rypsiöljyllä ei tee samaa asiaa kuin sikanautajauheliha, vaikka excelissä ravintokoostumus olisikin samankaltainen. Silti nippelin takia Suomeen juurtui ajatus antaa maksaa kerran viikossa, en minä sitä kaikesta selittelystä huolimatta kokonaisuus edellä keksinyt. Vastasin nippelikysymykseen kuinka paljon maksaa on annettava A-vitamiinin takia, ja koska se varastoituu, niin kerta viikossa annostelu riittää - hukkasin A-vitamiinidetaljiin maksan kokonaisarvon, ja ohjasin ihmisiä huonompaan tapaan käyttää maksaa. Olen jo pitkään ohjannut puhelinasiakkaille paljon suurempia maksamääriä kuin mitä Katiskan ohjeet neuvovat (silloin kun maksa on oleellinen asia, aina se ei ole) . Se tulee maksan suuremmasta merkityksestä kuin mitä pelkkä A-vitamiinimäärä antaisi ymmärtää. Ja koska A-vitamiinin myrkyllisyys on koirilla hyvinkin suhteellista, oikeammin täysin teoreettista, niin isommat annokset ovat turvallisia. On laskuja suurempaan maksan käyttöön olemassa toinenkin syy - mutta valitettavasti melkoisen nippelikeskeinen sekin.  Maksan A-vitamiiniin perustuvassa annostelussa on käytetty Finelin arvoja. Ne ovat kuitenkin vanhoja analyysejä ja varsinkin A-vitamiinimäärä saattaa hyvinkin olla pielessä. Tanskalaiset ja ruotsalaiset ilmoittavat alempia pitoisuuksia ja siellä nautoja kuitenkin ruokitaan samalla tavalla kuin täällä. Yhdysvallatkin ilmoittaa alempia määriä, mutta heidän arvonsa tuskin ovat vertailukelpoisia - rehut ja ylipäätään lisien käyttö on tyystin erilaista. Tuo tarkoittaa sitä, että ehkä Katiskan jutuissakin pitäisi tarkistaa määriä. Hyvä ruoka, parempi terveys Heti kun koiralla on mitä tahansa ongelmia, niin nippelit nousevat valokeilaan. Ei, en aja nippelikeskeisyyden ongelmallisuudessa takaa huuhaamaailman "kokonaisvaltaista ajattelua", joka on käytännössä aina kokonaisvaltaista piittaamattomuutta. Tarkoitan tapaa, jossa osoitetaan yhtä ainutta tekijää, ja sanotaan sen olevan syyllinen. Usein todellisuus on paljon hankalampi. Kyse on aniharvoin vain yhdestä tekijästä. Yleensä tekijöitä on useita ja kun rikkinäisten osien määrä ylittää koiran sietokyvyn, niin käsissä on närästystä, iho-ongelmia kuten hiivaa, suolisto-oireita...  Eläinlääkintä toki vaatii detaljeja. Ongelmaksi tulee niiden merkityksen ymmärtäminen ja siinä yksityiskohta jyrää nykyään liian usein kokonaisuuden. Lisääntyvissä määrin on alettu diagnosoimaan munuaisten vajaatoimintaa, jossa merkkinä on käytetty einen koholla olevaa SDMA:ta, kreaa tai ureaa. Siinä tuijotetaan matemaattista arvoa ja uskotaan, että se antaa abasoluuttisen totuuden. Unohdetaan kaikki muut tekijät, se ruuan ja koiran muodostama kokonaisuus, joka muuttaa laboratorioiden raja-arvoja. Yritetään pakottaa koira rajoihin, ei muuttaa rajoja sillon kun koira ei enää vastaakaan alunperin asetettuja parametrejä. Pelkästään korkeampi lihan käyttö nostaa arvoja yli ylärajan. Se on seuraus aineenvaihdunnasta ja on aidosti merkki siitä, että munuaiset tekevät mitä munuaisten kuuluu tehdä. Ei merkki sairaudesta vain siksi, että koira ei syö eikä elä kuten raja-arvojen määrittelyt olettavat. Eksyn hieman sivupoluille, mutta siinä ei ole mitään uutta. Olen pitänyt suomalaisen eläinlääkinnän suurimpina ongelmina sitä, että kympin matematiikka ylittää sosiaalisten taitojen ja pyskologisen soveltuvuuden lisäksi kyvyn ymmärtää kokonaisuuksia. Ehkä pääsyvaatimuksissa pitäisikin painottaa enemmän humanistisia aineita. Sairaudet eivät ole allekkain olevia ranskalaisia viivoja tai laboratorioanalyysejä. Työkalusta onkin tullut itseisarvo. Kun unohdetaan kokonaisuus, niin on helppo todeta ratagreyhoundin omistajalle, että vanha senkka arvolla 5,5 on normaali tai pelotella 2,5:llä omistajalta syöpädiagnoosilla löysät housuihin. Treenatulla ratakireällä valkosolut ovat aina alhaalla, kuten ihmisurheilijallakin, eikä se tarkoita leukemiaa siksi, että arvo on erilainen kuin liikaa painavalla laiskalla kotikoiralla. Silloin myös muiden koirien normaaliarvo tarkoittaa huippukuntoisella tulehdusta, ei terveyttä. Tai kun eläinlääkäri vaati samaa koiraa yön yli tehohoitoon, koska sen hematokriitti on 62. Kotikoiralla sama arvo tarkoittaa kliinistä kuivumista, mutta greyhoundilla se kertoo kovasta kunnosta ja että koira on juuri tehnyt sprinttisuorituksen. Taaskaan sama yksittäinen arvo ei ole hyödyllinen, jos ei ymmärrä sitä kokonaisuutta ja kontekstiä, josta arvo on saatu. Toki tässä kokonaisuuden ymmärtäminen vaatii erikoisosaamista, mutta lääketiede on erikoisosaamista. On perusvaatimus, että erikoisia asioita osataan. Jos jämähtää vain johonkin yhteen mitta-arvoon, niin taatusti epäonnistuu. Allergia on useimmiten silmien sulkemista kokonaisuudelta ja nippeleiltä. Otetaan keksitty syy, jolla saadaan selitettyä aivan kaiken. Entisaikoina samanlainen kaiken pahan aiheuttava yleinen selitys oli huono ilma. Vielä vanhempina aikoina sellainen oli kirous. Nyt se on koiran allergia. Olen jo pitkään vaatinut, että jokaiseen allergiadiagnoosiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua hoitovirheenä. Varsinkin aina, kun diagnoosi tehdään veritestillä ruoka-aineallergiaksi ja mukana on varastopunkki - ja lääkkeeksi määrätään huijaus, jota myös anallergeniciksi tai hypo-ruuaksi kutsutaan. Mutta tuossa ei ole enää kysymys nippeleistä ja kokonaisuuksista, vaan ollaan ammattitaidottomuudessa, virheissä ja valehtelussa. Funktionaaliset eläinlääkäriruuat: Onko terveysväitteille katetta? Nippelien ylivalta ruokinnassa liittyy aina sairauksiin ja mitä yritetään hoidossa tehdä. Useimmille tuttu esimerkki on hiilihydraatit ja hiiva - jos ruuassa on hiilihydraatteja, niin se ruokkii hiivaa. Väite pitää ja ei pidä paikkaansa. Sulamaton hiilihydraatti saattaa ruokkia hiivaa, koska se toimii elatuspohjana paksusuolen bakteereille. Sulava hiilihydraatti ei vaikuta mitenkään hiivaan, painoon kylläkin koiran lihotessa. Kuivamuonan maissiin on helppo takertua, mutta mitä tehdään raakaruokitulle, joka ei saa hiilihydraatteja, ja kärsii yhtä lailla hiivasta tai suolisto-ongelmista? Allergia on nippeliä pahimmillaan Allergiaväitteissä nippeliteoriaan takerrutaan koko ajan. Milloin koira on allerginen viljoille, milloin herneelle, milloin jokaiselle mahdolliselle lihalle. Uusin villitys on olla allerginen kananrasvalle, kalaöljylle allergisuus alkaa olla jo eilisen juttuja - kummallekaan ei kylläkään olla allergisia. Koskaan. Kuivamuonat ovat kokonaisuus, jonka koostumusta ei tiedetä. On täydellistä ajanhukkaa osoittaa sieltä vaikka kana ja sanoa, että tuo on syyllinen. Tai vehnä. Toki ne voivat olla ongelma, mutta ei sitä tuolla tavalla tiedetä. Syy on se, että ei tiedetä mitä se kanaksi tai vehnäksi kutsuttu ylipäätään on. Ne eivät ole koskaan samaa kuin kaupasta ostettu grillattu broileri tai kaapista löytyvä vehnäjauhoa. Ne ovat ruokana ja ruuan koostumukseltaan täysin erilaisia. Puhumattakaan mitä ne ruuan muut osat ovat. Aivan samalla tavalla kuin mitä sulamaton hiilihydraatti vaikuttaa paksusuolen bakteerikantaan, niin vaikuttavat kaikki muutkin. Jokainen niistä, proteiinit, rasvat ja ylipäätään sulamaton ruoka, vaikuttaa eri tavalla, mutta lopputulos on aina samanlainen. Hiivaa tai suolisto-oireita, niitä joita myös allergioiksi kutsutaan. Jopa ruuan kalsiumpitoisuus aiheuttaa täysin vastaavia ongelmia, vaikka kalsiumille ei taatusti olla allergisia. Syy on silloin kalsiumin lähteessä ja miten se vaikuttaa esimerkiksi ruuan sulavuuteen vatsassa, joka vaikuttaa suoliston terveyteen, joka vaikuttaa bakteerikantaan, joka voi oirella vaikka sitten ripulina tai hiivana. Jos joku nyt luulee, että raakaruokinnassa on asiat paremmin, niin valmistusaineiden suhteen ei ole. Ei kukaan tiedä mitä ruhonosia ruuassa on. Plus kun katsotaan käytännössä minkä tahansa lihatuotteen tuoteselostetta, niin siinä tuppaa olemaan yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin kuivamuonissakin. Niitä ei vain kyseenalaisteta samalla tavalla kuin kuivamuonissa. Siksi on niin oleellista suhtautua ruokaan kokonaisuutena. Pakettina, jonka osasiin ei voida vaikuttaa. Samasta syystä ruoka myös vaikuttaa vatsassa kokonaisuutena, ei omina osasinaan. Tuo tuo mukanaan esimerkiksi eliminaatiodieetin hyödyttömyyden. Siinä on tavoitteena yrittää keksiä erillisillä nippeleillä selitystä sille, että aivan erilainen kokonaisuus, josta taasen otetaan yksi nippeli, on aiheuttanut koiralle ongelmia. Koiran oman terveyden suhteen eliminaatio on aina riski, jopa uhka. Fokus ei ole yrittää selittää, että valmistajan X tekemä keuhkoa ja rustoa sisältämä yhden proteiinin lihatuote (ihan oikeasti, siinä on kymmeniä erilaisia proteiineja) ei toimi koiralle - se tiedetään jo koiran historian myötä. Fokus on saada koiralle ruokavalio, jolla se pystyy elämään loppuikänsä. Sitä eliminaatio ei tarjoa. Se ei tarjoa edes eväitä siihen. Silloin eliminaatio itsessään on nippeli, detalji, jonka kanssa hukataan kokonaisuus: ruokakipon sisältö. Kuivamuonilla ei voi tehdä minkäänlaista eliminaatiota. Ne ovat vain kokeiluja yhdellä ruualla. Samoja kokeiluja, joita jokainen ongelmallisen koiran omistaja on jo tehnyt lukuisia ennen saapumistaan eläinlääkärin vastaanotolle. Kun eläinlääkäri mainitseekin sanan eliminaatio myymiensä hypo-ruokien yhteydessä, niin pitäisi alkaa arvuuttelemaan, että onko kyseessä hoitovirhe vai kuluttajansuojaongelma, vai molemmat. Tämä on tällä hetkellä todella suuri ongelma. Väitän, ilman näyttöä, että jos nyt pengottaisiin eläinlääkäriasemien potilastiedot, niin suolisto- ja iho-ongelmaisista 60 % on diagnosoitu allergikoiksi ja 30 % IBD-tyyppiksiksi, ja noissa koirissa 95 prosentille suositeltu hoito on aseman myymä hypo-ruoka yhdessä eliminaatioväitteen kanssa. Onneksi osaa saa myös edes jonkun lääkityksenkin. Koira ruokaa varten Ylipäätään asetelma detalji vastaan kokonaisuus on hieman abstrakti asia. Tai asennekysymys. Mitä kukakin sitten kokee nippeliksi. Yleisin väitehän lihapohjaista ruokintaa (jota myös raakaruokinnaksi kutsutaan) vastaan on nimenomaan nippeleihin keskittyminen. On turhaa nippeliä laskea sinkin tai D-vitamiinin annostus, koska ei laske omia syömisiäänkään (paitsi bikinikauden ollessa nurkan takana) ja ruuasta saa kaiken jopa miettimättä mitä ruoka on. Maksan tai munuaistenkin miettiminen on turhaa nippeliä, koska ruuasta saa kaiken, riippumatta mitä ruoka on ja piittaamatta, että myös maksa ja munuaiset ovat sitä ruokaa. Silloin ei kylläkään olla enää missään muualla kuin pahasti eksyksissä. Kokonaisuus ollaan aina hukattu siinä vaiheessa, kun halutaan ehdottomasti tehdä jotain. Ruokinnan täytyy olla raakaa tai sen täytyy ehdottomasti olla kuivamuonaa. Silloin omistaja keskittyy yhteen nippeliin, tässä ruokintatyyliin, omien halujensa takia. Usein väitetään, että halun perustana on koira, mutta ei ole. Halun perustana on silloin illuusio raakaruokinnan automaattisesta terveellisyydestä tai halu päästä mahdollisimman helpolla. Jos koira on terve, niin silloin voidaan mennä omistajan halu edellä. Jos koira on sairas tai sillä on ongelmia, niin on aivan yhdentekevää mitä omistajaa haluaa. Silloin täytyy tehdä se mitä koira tarvitsee. Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa, vaikka usein niiden kuvitellaan olevan sama asia. Kampaajalla voidaan maksavan asiakkaan ominaisuudessa vaatia jotain määrättyä kampausta (edellytyksellä, että ei ole aiemmin polttanut hiuksiaan permanenteilla ja kotiblondauksilla). Kun käsissä on ongelma, jota ei osata ratkaista ja tarvitaan apua, niin on täysin kestämätöntä sanella millaisen ratkaisun haluaa. Kun ei alunperin ole osannut ratkaista ongelmaa, niin mistä kumpuaa käsitys, että oma osaaminen riittää päättämään mikä apu on kelvollista? Olen aika ajoin sanonut asiakkaille, että ei minulle makseta siitä, että kerron mitä he haluavat kuulla. Minulle maksetaan siitä, että kerron mitä heidän täytyy kuulla. Ihmiset eivät pidä väitteestä, että suurin osa ei ruoki koiriaan sen mukaan mitä koira tarvitsee tai edes mitä sille olisi hyvä syöttää. Ihmisten ruokintavalintojen perusteena on turhan usein sosiaalinen hyväksyntä. Sen takia Facebookin ryhmien keskusteluissa niin usein innostutaan mistä tahansa, kunhan joku täysin randomi ja tuntematon henkilö vain sanoo jonkun olevan hyvää. Ei siihen muuta tarvita: "meillä tämä on toiminut aivan mahtavasti ja Rekkukin tykkää". Uhraa vapaa-aikaasi verkkoluentoon Ruokinnan idea. Siinä on selitetty miksi ihmiset tekevät ruokintapäätöksiä. Kun kysytään, niin koiran kanssa on olemassa jokin ratkaistava asia. Pennun ruokinta on tyypillinen esimerkki. On olemassa saatu sääntö. Joko kasvattajalta tai sitten omasta live- tai some-lähipiiristä: pentu on ruokittava kolme kertaa päivässä. Pentu alkaakin syömään huonosti, jonka takia aletaan säätämään ruokaa milloin milläkin kikka kolmosella, että saataisiin penneli syömään kolmasti. Ruokintakertojen määrä on silloin se nippeli, joka estää näkemästä kokonaisuuden. Kokonaisuus, oikeammin fokus, on tällä kertaa pennun ruokinnan tarkoituksenmukaisuus. Ei pyrkimys saa olla jonkun mielipide ruuan tarjoamiskerroista. Pyrkimys täytyy olla saada pennulle riittävästi ruokaa. Toteutus täytyy silloin olla tavoitteelle tarkoituksenmukainen. Tiedän erittäin hyvin, että pennun omistaja on huolissaan. Hänelle on sanottu, että ruokaa on syötävä määrätty määrä kolmesti päivässä, tai tapahtuu pahoja asioita. Ei omistajan fokus ole silloin kadoksissa, koska hän ei tiedä eikä osaa. Sen sijaan neuvojien fokus on jossain muualla kuin siinä pennussa - ja lähtökohta on, että jos kokee voivansa neuvoa, niin myös tietää. Ongelma on siinä, että yritetään pakottaa pentukoira ruokintaan. Asian pitäisi olla juurikin päinvastoin. Ruoka tehdään koiralle. Silloin ratkaisu on hyvin simppeli. Ruokitaan vain kaksi kertaa päivässä. Tai kerran. Ja kysytään sellaisilta, jotka tietävät, että saahan pentu silloin riittävästi kaikkea tarvitsemaansa - nukkuu paremmin, kun ei murehdi. Pennun ruokinta ja kasvu Koira ei syö ruokintakertoja. Koira syö ruokaa. Tuohon toteamukseen voidaan sijoittaa oikeastaan mikä tahansa ja aina se pitää paikkaansa. Tärkeää ei ole mitä tekee tai miten tekee. Tärkeää on vain se mitä teolla saavutetaan. Kyllä, olen usein pragmaatikko. Soveltamisen taika Tiedetään mihin pitää pyrkiä. Tiedetään myös asioiden tärkeysjärjestys. Tiedetään, että toteutustapoja on useita. Siitä seuraa automaattisesti vapaus soveltaa. Minä sanoisin jopa, että siitä seuraa pakko soveltaa. Jokainen, joka kouluttaa koiria tietää, että työkaluja täytyy soveltaa. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ja kolmannelle täytyy keksiä jotain aivan uutta. Siksi yksikään koulutusmetodi, joka on sidottu sääntöihin ja toimintamalleihin, ei ole koskaan toimiva tapa - kannattaa ymmärtää, että tiukat säännöt on tehty tuotteistamista varten, ei koiria varten. Kun on sopivat hienolta kuulostavat teesit ja mielellään joku muista poikkeava nippeli tai vipstaaki, niin asia on helpompi paketoida ja myydä. Eivät ne ® ja ™ merkit tyhjän takia ilmesty metodin nimeen. Täysin sama pätee ruokintaan. Silti ihmiset ovat kautta aikain sitoneet kätensä säännöillä ja ehdottomuuksilla. Kun samaan palettiin ynnätään vielä taikausko ja vedätys, niin ollaan siinä jamassa missä barf oli - aikakauden pahin ruokintavirhe. Ruokaa ja ruokintaa saa sekä täytyy soveltaa. Se ei tarkoita sitä, että ehdottomasti pitää keksiä pyörä uudestaan, mutta jos jokin modifikaatio toimii paremmin, niin asioita saa muuttaa. On vain kaksi ehdotonta sääntöä: ruuasta saa vain sen mitä ruuassa on ruuasta on saatava se mitä koira tarvitsee Ensimmäinen kohta tarkoittaa yleensä jotain eteeristä taikauskoa ja maailmankaikkeuden värähtelyä. Valitettavasti se myös tarkoittaa tässä kurjassa arkimaailmassa, että ruokien ja lisäravinteiden myyjät valehtelevat. Esimerkkejä löytyy liikaa lueteltavaksi, joten vastuu on sinulla: opettele, äläkä usko väitteitä vain siksi, että väittäjä haluaa sinulta rahaa. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että sinun on tiedettävä, että raejuustosta ei saa energiaa eikä piimästä kalsiumia koiralle merkityksellisiä määriä. Tai että mädäntyvä ruoka ei ole jotenkin terveellistä. Tai että kasvien entsyymit eivät pysty toimimaan muissa eliöissä kuin aiheuttamassa myrkytyksiä. Toinen kohta on vielä vaikeampi, ja sen soveltaminen vaatii osaamista enemmän kuin mitä tavallisen koiranomistajan kuuluu tietää ja osata. Joten käytä hyödyksesi meitä, joiden kuuluu osata. Silti on hyvä olla hieman hajulla siitä mistä on kyse. Koiran tarpeet ovat eräällä tavalla keskiarvoisia saanteja, jotka peruslaiskan perusterveen perusaikuisen on saatava, että se pysyisi terveenä. Tai ainakaan ei saisi pahoja puutoksia. Joten kun jutuissa puhutaan koirien tarpeista, niin niillä tarkoitetaan aina tervettä tavallista kotikoiraa. Asia mutkistuu lisää, koska tarpeet myös edellyttävät, että koira syö kuivamuonaa.  Kuivamuonan takia esimerkiksi proteiinien tarve, noin 5 g/kgME, ei pidä paikkaansa raakaruokinnassa. Tuo määrä pitää sisällään myös kasvisvalkuaista, jota on syötävä lihaproteiinia enemmän, koska se on laadullisesti huonompaa. Silloin lihapohjaisella ruokinnalla olevan tarve on alempi, koska se saa vähemmästä määrästä enemmän ja parempaa. Sama pätee energiansaantiin, joka on suositusten mukaan jotain 350 - 550 kJ/kgME välillä tavallisilla koirilla tavallisissa olosuhteissa. Sekin perustuu kuivamuoniin ja olettaa, että ruuassa on noin 4o % hiilihydraattia. Raakaruokinnassa hiilihydraattia ei ole, joten ruokamäärää ei voida koostaa tuolla tarvekaavalla. Molemmat arvot ovat myös sellaisia, joissa nippeli peittää koko todellisen kokonaisuuden. Ei koiran proteiinin tarvetta voi koskaan laskea. Se arvataan, jos joku numeraalinen arvo on pakko saada. Normaalilla ruokinnalla proteiinien saanti täyttyy ilman laskujakin ja jos koiralle jostain syystä tulee proteiinien vajeen oireita - esimerkiksi kuollut turkki ja hilseilevä iho - niin proteiinien laatua ja määrää on muutettava aivan riippumatta mitä tarvelasku sanoo. Sama asia energian kanssa. Jos koira lihoo, niin se saa liikaa kaloreita. Jos laihtuu, niin liian vähän. On totaalisen yhdentekevää mitä laskenta sanoo. Koiran kalsiumin tarve on 130 mg/kgME ja siihen lasketaan usein 50 % - 100 % imeytymisvara. Aidosti tuo tarkoittaa, että halutaan taata, että koiralla on varmasti riittävästi kalsiumia ruuassaan lihaksistoa ja luustoa varten, vaikka mikä olisi ja D-vitamiinia ei saataisi. Yliannos ei ole ongelma, koska se kerätään kakkapusseihin. Mutta jos koiralle kalsium on ongelma, vaikka närästyksen takia, niin tuo määrä pahentaa oireita. Silloin on tiedettävä, että 130 mg sääntö on jo itsessään yliannoksen puolella ja oletus on, että D-vitamiinia ei käytetä. Mutta koska koiralle annetaan D-vitamiinia riittävästi, niin kalsiumin määrää voidaan laskea reippaastikin, koska D-vitamiini tehostaa imeytymistä. Koiran sinkin tarve on 2 mg/kgME ja se riittää perusimmuniteettiin ja uroksen sperman valmistamiseen.  Jos käsissä on koira, jolla on selvät sinkin vajeen oireet, mm. heikkoa turkinkasvua, niin sinkin määrää on lisättävä, koska kuivamuonien heikosti imeytyvät grammat eivät riitä. Tai jos koira ei voi vatsaongelmien takia syödä sinkkiä, niin annetaan vähemmän, koska tiedetään alemmankin määrän pitävän koiran hengissä. On siis tiedettävä nippeli. Mutta on myös ymmärrettävä mitä se tarkoittaa ja miten se suhtautuu kokonaisuuteen, jota myös kokonaisravitsemukseksi kutsutaan. Samaten on myös tajuttava mikä on tarkoituksenmukaista juuri sille koiralle. Oikeaa suurpiirteisyyttä Vanhan ja lähes kuolleen barffin yksi perusväittämä oli, että ainoastaan pitkän aikavälin ravintoaineiden saannilla on merkitystä, ei päivittäisellä. Väite on idioottimainen, koska suurimman osan ravintoaineiden saanti ja kulutus on nimenomaan päivittäistä. Helposti varastoituvat A-vitamiini tai D-vitamiini ovat poikkeuksia, paitsi että barffaajat ottivat A-vitamiinin usein porkkanasta, jonka beeta-karoteeni ei varastoidu ja luulivat D-vitamiinin saatavan auringosta tai turkkia nuolemalla, joista kumpikaan ei pidä paikkaansa. Samaten myös määrien suhteen hyvin vähän käytettävät B12-vitamiini tai jodi ovat aika yksinäisiä poikkeuksia.  Aidosti pitkän aikavälin saanti pätee vain kahden ravintoaineen suhteen. Kalsiumia ei tarvita koko ajan, koska aina voidaan purkaa luustoa (tosin, barffaajien syöttämillä luumäärillä tuo ei tullut koskaan vastaan ja siinä pitikin paradoksaalisesti saada joka päivä). Myöskään kaloreita ei tarvita joka päivä, jos läskiä on riittävästi. Mutta yleensä moinen energiavaje ei liity ruokaan, vaan että ei anneta ruokaa. Eivät barffajat aivan totaalisen väärässä olleet. Jos asia ilmoitettaisiin, että aivan joka päivä ei tarvitse syödä terveellisesti, vaan riittää, että syö useimmiten oikein, niin asia muuttuu. Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että voi pitää paastopäivän, jos siihen on tarvetta. Tai voi antaa pitsaperjantain nimissä koiralle broilerin koipireisiä. Tai pitää maksalaatikkopäivän karkkipäivälauantaina. Silloin voi työntää syrjään nippelit, hetkeksi, ja harrastaa tarkoituksenmukaista ruokintaa - oikeammin, yhtä sen muunnoksista. Silloin koipireisipäivä ei palvele kalsiumin saantia, vaikka toki sitäkin saadaan, vaan hoidetaan hampaita ja koiran korvienväliä: annetaan sille jotain hauskaa syötävää. Samaan tarkoituksenmukaisuuteen kuuluu asioiden priorisoiminen. Meille oli syntymässä parin päivän sisään pentue. Narttu lopetti syömisen. Silloin ei mietitä montako milligrammaa se saa E-vitamiinia tai mikä on ruuan proteiinien aminohappojen laatu. Ainoat asiat, joilla on merkitystä, on saada ylipäätään jotain ruokaa sisälle antamaan kaloreita ja mielellään myös hieman kalsiumia. Yhtenä päivänä narttu söi grillimakkaraa (kyllä, grillattuna) ja pötkön maksamakkaraa höystettynä glukoosisiirapilla. Grillimakkara huijasi koiraan kalkkitabletin ja maksamakkara D-vitamiinin. Seuraavaksi meni einesmaksalaatikko, tilkka öljyä, piimää ja nakki. Vaikka ruoka kuulostaa epäterveelliseltä, niin itseasiassa se ei sitä ole. Ei se kaikki säännöt täyttävää ole, mutta se on tarkoituksenmukaista ruokaa, joka antaa sen mitä juuri sillä hetkellä tarvittiin.  Nippelin tarkoitus Yksityiskohtia tarvitaan. Jos ne unohtaa, niin menee aivan yhtä pahasti pieleen kuin jos ei muuta huomioisikaan. Olen joskus kiukutellut NRC-uskovaisista, jotka kuvittelevat ruuan ja ravitsemuksen olevan yhtä kuin NRC:n saantitaulukot. He eivät enää erota yksityiskohtia kokonaisuudesta. Pienimmät tekijät määräävät pohjan, tai kehikon, jossa toimitaan. Ja toiminnan fokus täytyy olla koira. Siis aidosti, ei vain puheissa ja väitteissä. Kun nuo saa jollain tapaa balanssiin, niin alkaa olla aika vahva tekijä. Olen tuntenut pari sellaista, joilla on lähes intuitiivinen kyky rakentaa koiralleen paras mahdollinen ruokinta helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja kadehdin heitä - en aina, mutta välillä ja yleensä silloin, kun sorrun kolmannen pallin syndroomaan eli ajattelemaan asioita liian vaikeasti mutkan kautta. Aidostihan kyse on paljon monimutkaisemmasta verkosta. Pitää osata perusta, se nippeli. Sitten pitäisi osata soveltaa niitä niin, että saavuttaa halutun lopputuloksen järkevimmällä toteutuksella. Ja sitten pitäisi vielä ymmärtää miten kaikki eri asiat kytkeytyvät toisiinsa. Hyvä puoli on siinä, että ei tämä ole koiranruokintakeskeinen asia. Se pätee aivan kaikkeen, minä vain satun olemaan kiinnostuneempi koirien ravitsemuksesta kuin kaikesta - vaikka on se kaikkikin mielenkiintoista. 42 ja silleen. Olen puhunut aiheesta ennenkin, ehkä hieman toisessa kontekstissä: Podcast 118: Perusta aina ennen nippeliä

Yli miljoona työskentelee arvioiden mukaan kotona. Etätyökin on poikkeustilassa, sanoo Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen blogissaan.

Suomen koronaepidemian vaihe ja torjuntatoimet. Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Päivi Sillanaukee ja THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane. Jotakin muuta! SKS avaa Kansallisbiografian vapaasti luettavaksi. Toimituspäällikö Kirsi Keravuori, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Biografiakeskus. Koronan aiheuttama kaaos ja haaste taloudelle? Pääjohtaja Olli Rehn, Suomen Pankki. Onko Japani toisenlainen koronatarina? Teppo Turkki, Business Finlandin asiantuntija Japanissa. Blogi Päivi Happonen. Hei etätyöläinen, miten siellä kotona menee? Yritetään jaksaa, sillä monella ei ole etätöitä lainkaan. Juontaja Seija Vaaherkumpu. Toimittajat Johanna Östman, Tom Kankkonen ja Marja Ala-Kokko. Tuottaja Sakari Kilpelä.

Viime jaksosta kuluikin taas aikaa, kun masentuneet juontajanne tekivät mitä tekevät parhaiten. (null) Tässä jaksossa kuitenkin nykäistään tuotantotasovipua kohti maksimia, kun mukaan tulevat uudet prototyyppijinkut sekä jonkinasteinen käsikirjoitus. Jakson aiheina ovat tietenkin kuulumiset, Donald Trump, niksinurkka ja muiden ihmisten käyttäytymisen kommentointi varsin tulisin sanakääntein. Seuraa meitä Instagramissa: @bullshitpodcast.fi --- Send in a voice message: https://anchor.fm/bullshitpodcast/message

Suomen päättäjistä 45 prosenttia kohtaa verkossa aggressiivista, hyökkäävää tai painostavaa viestittelyä, paljastaa hallituksen teettämä tutkimus Viha Vallassa: vihapuheen vaikutukset. Miten painostus, uhkailu ja haukkuminen vaikuttaa poliitikon työhön? Onnistuvatko vihapuheen käyttäjät vaientamaan ihmisiä? Haastateltavana Vihapuheen vaikutukset -tutkimuksen tekijä Heidi Kosonen ja valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski. Toimittajana Linda Pelkonen. Tutkimuksesta käy ilmi, että vihapuhetta tehtaillaan systemaattisesti tiettyjen tahojen vaientamiseksi. "Tutkimus oli tyrmäävää luettavaa. Moni joutuu pelkäämään itsensä ja myös perheensä puolesta. Politiikan huipulla tätä on ollut aina, mutta sosiaalinen media tekee sen todella helpoksi", Anttikoski sanoo. Turvapaikanhakijat, maahanmuutto ja Venäjä ovat aiheita, joista kirjoittaviin kohdistuu usein verkkohäirintää. Miksi juuri nämä aiheet saavat aikaan keskustelun kärjistymistä? Vihapuheen taustalla on kohtalaisen pieni joukko, joista 98 prosenttia on yli 30-vuotiaita ja 85 prosenttia on miehiä. "Vihapuhe on päässyt normalisoitumaan, koska sitä ei ole tuomittu tarpeeksi selväsanaisesti ja tarpeeksi korkealta tasolta", Kosonen sanoo. Kososen ja Anttikosken mielestä pitää kiinnittää myös huomio siihen, millaista kuvaa media esittää Suomesta.

Koiran munuaisten vajaatoiminta on aina ja poikkeuksetta huolestuttava asia. Se on parantumaton ja etenevä sairaus, johon ei ole hoitoa eikä lääkitystä. Ainoa mikä voidaan tehdä, on munuaisten vähentynyttä toimintaa helpottava ruokinta. Eläinlääkintämarkkinoilla se tarkoittaa vain ja ainoastaan eläinlääkärien myymiä ruokia. Niissä on valitettavasti enemmän haittoja kuin hyötyä. Munuaisten toimintaa tukevaa ruokintaa on täysin mahdotonta rakentaa kenenkään, koska ei ole mitään mitä tukea. Sen sijaan haittoja ehkä minimoiva ruokinta on mahdollista koostaa, mutta se on tehtävä yksilöllisesti sairaalle koiralle - kuivamuonat eivät ole koskaan vaihtoehto. Munuaisruokinta, joka on lyhenne munuaisten vajaatoiminnassa käytetystä ruokinnasta, on aina rakennettava täyttämään mahdollisuuksien mukaan koiran aito tarve. Ei liioitella saanneissa, eikä aiheuteta puutoksia. Silti kyse on vain arvauksesta, koska meillä ei ole mitään mittaria selvittää mikä on se aito tarve. Silti yritetään päästä lähelle. Munuaisten vajatoimintaan, munuaistulehduksiin ja ylipäätään kaikkiin munuaissairauksiin myytävät ruuat tunnistaa renal-tunnisteesta. Niitä väitetään funtionaalisiksi, jopa lääkinnällisiksi ruuiksi, mutta ne eivät ole kumpaakaan. Moiset väitteet ovat mahdollisia vain ja ainoastaan siksi, että rehuissa mikään ei ole kiellettyä merkityksellä, että Ruokavirasto edellyttäisi terveysväitteisiin liittyvien sääntöjen, määräysten ja lakien noudattamista. Kuulostaako masentavalta, että kroonisesti ja vakavasti sairaan koiran omistajalle myydään katteettomia lupauksia siksi, että parannusta ei ole? Renal-ruuat perustuvat mataliin ravintoainepitoisuuksiin, jonka takia ne ovat rimaa hipoen tai sen alittaen täysravintoja. Silti niitä markkinoidaan täysrehuina ja taas kysellään, että miksi sinkkisulfaatin myyntiin reagoidaan rajusti, mutta näihin ei. Ongelma on siinä, että alennetut pitoisuudet eivät auta. Perusajatus on, että kun munuaisten tärkein tehtävä on suodattaa tarvittavat ravintoaineet ja palauttaa ne takaisin kiertoon, ja munuaisten vajaatoiminta rikkoo tämän, niin ajetaan koira puutokseen, jolloin elimistö itse pyrkii omassa säätelyssään olemaan hukkaamatta. Tuo tarkoittaa sitä, että aidosti ei kyetä tekemään munuaisruokintaa, josta olisi aito apu. Valitan huonoista uutisista. Renal-ruuat tuovat lisäksi yhden ongelman lisää: ne ovat samanlaisia kaikille syöjille, mutta syöjien sairaudet ovat erilaisia. Kun koiralla on munuaisten vajaatoiminta, niin on syytä ymmärtää, että ruokinnan muuttaminen on ajan pelaamista. Yritetään hidastaa vääjäämätöntä. On täysin koirasta kiinni kuinka hitaasti tai nopeasti sairaus etenee, eikä sitäkään tiedetä etukäteen. Mutta ruokinnalla siihen ei voida vaikuttaa. Ruokinnalla yritetään vaikuttaa vajaatoiminnan haittoihin, etteivät ne veisi heti hautaan. Podcastissä käsittelen koiran munuaisruokintojen ja moisen toteutuksen vaikeuden lisäksi myös omituisia paranemisia munuaisten vajaatoiminnasta. Jos tarvitset apua munuaissairaan koiran yksilöllisen ruokinnan rakentamiseen, niin buukkaa puhelinaika.

Ihonhoitoon ja hyvinvointiin liitetään usein termi detox. Detox-sanaa esiintyy tuotteiden, kurssien ja erilaisten hyvinvointia edistävien vinkkien merkeissä. Onko niissä mitään perää? Yritetäänkö sinua kuluttajana huijata detox valmisteilla? Mitä detox oikeastaan tarkoittaa? Kuuntele mielenkiintoinen podcast, jossa Veera Brücklerin vieraana keskustelemassa detoxista Diplomiravintoneuvoja Annina Francioso, joka on myös mukana TwistBen Uusi Alku Ihollesi -verkkovalmennuksessa. Onko TwistBe uusi tuttavuus? Tutustu meihin täällä: https://twistbe.fi/meista Uusi Alku Ihollesi -verkkovalmennukseen voit tutustua täällä: https://www.uusialkuihollesi.fi/

Puhutaan ihmisten ihmeellisistä intresseistä, päihteistä ja fetisseistä – ja miten ne näkyvät maailmalla. Vainio & Rinnekangas ovat eri mieltä ainakin pikkuhousujen haistelusta. Ihmismieli on kompleksinen ja niin on myös laki. Onko sinulla jokin päivänvalon kestävä kiehtomus tai yön hämärä perversio? Yritetään olla tuomitsematta toisiamme.

EU haluaa vaikuttaa myös palveluiden esteettömään saamiseen alueellaan ja on nyt EU:ssa onkin valmistunut saavutettavuusdirektiivi. Sen avulla julkisen sektorin verkkosivut halutaan helppokäyttöiseksi esteettömiksi. Saavutettavuusdirektiiviin toimeenpanosta Suomen hallitus antoi viime viikolla lakiesityksen ja sen voimaansaattamisaika on pari vuotta. Lisäksi EU:ssa on valmisteilla esteettömyysdirektiivi, jonka avulla esim. vammaisten on helpompi saavuttaa myös yksityisiä palveluita ja tuotteita. Mutta miten syrjimättömyys EU:ssa etenee ja kuinka erilaista on syrjimisen torjunta eri jäsenmaissa. Haastateltavana on Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Toimittajana on Maija Elonheimo.

YK:n julkaiseman raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Suomalaisten nousu maailman onnellisuusrankingin ykköseksi on onnistunut vain kovalla työllä ja suurilla uhrauksilla. Mutta voiko onnea oikeasti mitata? Yritetäänkö suomalaisen synkkyyden kulttuuri nitistää leimaamalla meidät onnellisiksi? Pitääkö meidän hyväksyä tämä maailman onnellisimman kansan asema? Ruben Stillerin vieraina ovat Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Mika Pantzar, toimittaja Tuomas Enbuske ja kirjailija Tommi Melender.

Ulkonäkökeskustelu on vellonut Maria Veitolan ympärillä viime aikoina kiivaana. Mutta mitä muuta tunteita herättävän toimittajan elämään kuuluu kuin median pyöritystä ja skandaaleja? Mikä Veitolasta tekee niin hyvän toimittajan? Ja miltä ihmisten arvostelut tuntuvat?

"Ei nimi castia pahenna, ellei casti nimeä" Pasi tuumasi luottavaisesti, haroi viiksiään ja jatkoi: "mutta onneksi meillä on nyt uusi sellainen." "Totisesti", kuului huoneen pimeimmästä nurkasta. Se oli Markus. "Yritetään nyt kuitenkin." Kontrolleri-kokoonpanon 51. podcast on täällä, ja se on samalla ensimmäinen Kontrolleri-laatua! Puhetta pettymyksistä eilen ja tänään. Äänitetty 18.8.2016. Äänessä tutusti Markus, Konsta, Pasi ja Julius.

"Ei nimi castia pahenna, ellei casti nimeä" Pasi tuumasi luottavaisesti, haroi viiksiään ja jatkoi: "mutta onneksi meillä on nyt uusi sellainen." "Totisesti", kuului huoneen pimeimmästä nurkasta. Se oli Markus. "Yritetään nyt kuitenkin." Kontrolleri-kokoonpanon 51. podcast on täällä, ja se on samalla ensimmäinen Kontrolleri-laatua! Puhetta pettymyksistä eilen ja tänään. Äänitetty 18.8.2016. Äänessä tutusti Markus, Konsta, Pasi ja Julius.

Lentäminen, hyppääminen korkealta, siirtyminen paikasta ja ajasta toiseen, rakastuminen vieraaseen ihmiseen, eläinten kanssa keskusteleminen - osa näistä voisi olla mahdollisia valveillakin, mutta kaikki on mahdollista unessa. Ihminen on käynyt kuussa ja monimutkaisia tieteen arvoituksia on ratkaistu, mutta miksi unien näkeminen on pysynyt niin suurena mysteerinä? Kaikki kotona -lähetys tiistaina 1.12.2015 kurkisti unien salaiseen valtakuntaan. Vieraina olivat psykoterapeutti, uniohjaaja Anne Lindholm-Kärki ja selkouniohjaaja Olli Erjanti. Juontajina Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen. Unia näkevät kaikki, mutta ymmärrämmekö niitä. Voiko unia ohjata haluamaansa suuntaan? Anne Lindholm-Kärki kertoo, että unien hallintaa voi harjoitella, mutta manipuloida niitä ei voi. Esimerkiksi visualisoimalla voi yrittää nähdä tietynlaista unta, mutta silti uni tulee juuri sellaisena kuin tulee. Olli Erjanti puhuu selkounikursseillaan unien kutomisesta tai hautomisesta. - Nukkumaan mennessä keskitytään aiheeseen, josta halutaan nähdä unia. Yritetään elää kyseinen tilanne siten, kuin sen halutaan unessa tapahtuvan. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Aina ei tule täsmälleen sellaista unta, jota on tilannut. Uniohjaaja Lindholm-Kärjen mielestä unien vaikeaselkoisuus johtuu osittain siitä, että emme osaa enää lukea unien symbolikieltä, olemme vieraantuneet siitä. - Ihmisten tulisi ymmärtää omaa unisymboliikkaansa, pitäisi ottaa unien asiantuntijuus itselle, eikä antaa tulkintaoikeutta muille.