Podcasts about pahimmillaan

Muiden miellyttäminen voi aiheuttaa paljon vahinkoa niin itse miellyttäjälle kuin sen kohteellekin. Pahimmillaan tällainen sabotoi ihmissuhteita, kun omaa sisintä ei uskalla paljastaa muille. Mistä liika miellyttäminen kumpuaa, ja voiko siitä opetella eroon? Tervetuloa kahville selvittämään asiaa!

Itämeri on ilmastonmuutoksen koelaboratorio. Se on yksi saastuneimmista ja ilmastonmuutokselle haavoittuvimmista meristä - mutta myös maailman tutkituin meri. Itämeren pinnan alta etsitään nyt arvokasta uutta tietoa maapallon muuttuvien meriekosysteemien ymmärtämiseksi. Monien tutkijoiden mielestä meret ovat ihmisen tärkein liittolainen ilmastonmuutosta vastaan. Merien tila on kuitenkin heikentynyt niin rajusti, että valtava suojakilpi rakoilee. Keikahduspisteen ylittäminen voi tehdä merellisestä hiilinielusta päästöjen lähteen, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Pahimmillaan merien muutos pysäyttäisi Golfvirran ja jäädyttäisi Euroopan. Merissä voi kuitenkin piillä myös ratkaisun avaimet lämpenevän planeetan pelastamiseksi. Maailman valtiot päättivät hiljattain suojella kolmasosan maailman meristä vuoteen 2030 mennessä, mutta miten moinen temppu tehdään? Haastateltavana ovat meribiologi Camilla Gustafsson Coast Clim -tutkimuskeskuksesta sekä meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström John Nurmisen säätiöstä. Toimittajana on Jaro Asikainen.

Tämän viikon Mental RACE Podcastin jakson teema sukeltaa inhimillisen suorituskyvyn ytimeen. Vieraana on uunituoreen ja erittäin tärkeän “Minä näen sinut, arvostuksen psykologiaa” -kirjan kirjoittanut psykologi Pekka Tölli. Nyt puhutaan arvostuksesta, tarpeesta, joka yhdistää meitä kaikkia ihmisiä, ja jolla on perustavanlaatuinen vaikutus kaikkiin tekemisiimme ja olemiseemme.Aion pureutua muun muassa seuraaviin kysymyksiin Pekan kanssa: Miksi tarvitsemme arvostusta? Mitä eroa on ihmisyyden ja tekemisen arvostamisella ja miksi me tarvitsemme molempia? Mitä siitä seuraa jos emme saa monipuolisesti arvostusta? Entä mitä siitä seuraa kun saamme kaipaamamme arvostuksen? Voiko arvostusta saada liikaa? Entä keneltä näitä erilaisia arvostuksia kaipaamme? Mitä oireita arvostuksen puutteesta syntyy, entä mitä ohjeita Pekalla on arvostuksen puutteesta kärsivälle henkilölle?Jos olet “suorittajatyyppi”, kuten minäkin, nyt kannattaa tulla linjoille, koska arvostus on yksi niistä asioista joita emme voi ratkaista lisää suorittamalla. Kuten Pekan haastattelema Pekka Sauri totesi: “Pahimmillaan ihmisen minuus voi tyhjentyä suoritumisminään. Silloin ihmisen minään ei jää mitään.”Pekka Tölli on psykologi ja Aalto yliopistosta valmistunut kauppatieteiden maisteri. Pekan aiempi työkokemus yritysmaailmassa McKinsey konsulttina ja investointimanagerina, sekä tuoreempi kokemus yritysvalmentajana ja psykologina tarjoavat ainutlaatuisen yhdistelmän kovia ja pehmeitä taitoja, ja laajaa perspektiiviä ihmiselämästä. Pekka toimii myös psykologian tohtoriopiskelijana Helsingin yliopistossa.Käykää lukemassa ja/tai kuuntelemassa Minä näen sinut - arvostuksen psykologiaa - aivan erinomainen kirja. Seurailkaa Pekkaa instagramissa @petolli ja linkedinistä hän myös löytyy.Antoisaa jaksoa!Kuva: Markko Taina

Huomaatko usein, että haaveilu on sinulle vaikeaa? Et uskalla nykyisen realismin rajoissa tavoitella kuuta taivaalta, vaan tyydyt siihen minkä uskot olevan itsellesi mahdollista juuri NYT. Pahimmillaan elät siis elämää, jonka kuski et ole sinä itse ja joka ei koskaan pääse starttaamaan paikasta A paikkaan B. Vuonna 2015 julkaistu tutkimus "Social Psychological and Personality Science" -lehdessä osoitti, että korkeita tavoitteita asettavat henkilöt kokevat vähemmän stressiä ja parempaa terveyttä verrattuna matalampia tavoitteita asettaviin henkilöihin. Nurinkurista? Ei todellakaan.      Miksi meillä sitten on vaikeuksia ajatella suuria? Onko kyseessä opittu tapa, pelko vai yksinkertaisesti kokematon mieli? Tässä jaksossa sukellamme David J. Schwartzin kirjaan " The Magic of thinking big " -kirjan maailmaan vuodelta 1959. Sen ydinviesti on vakuuttava: uskosi itseesi ja unelmiisi muodostavat perustan niiden saavuttamiselle. Jos pystyt ajattelemaan suuria ja uskomaan omiin kykyihisi, on huomattavasti todennäköisempää, että menestyt. Aloittaa voit ottamalla vastuun elämästäsi. Mikään menestys ei synny syyttelemällä olosuhteita tai muita ihmisiä epäonnistumisista, vaan omista teoista ja päätöksistä vastuun kantamisesta. Sitä paitsi, aivomme rakastavat haasteita!Jo pelkästään ison tavoitteen sanoittaminen aloittaa aivoissa prosessin, jossa aivot alkavat etsiä väyliä tavoitteen saavuttamiseen- vaikket olisi koskaan ennen tehnyt tai yrittänyt moista! Isosti ajatteleva ihminen voi tutkimusten mukaan myös paremmin ja on onnellisempi. Tästä syystä jengimme heitti haasteeksi tienata yhdessä 20 000€ 20:ssä päivässä. Miten tuohon sitten pääsemme? Seuraa haastetta instassa!   @naistakomo @syo. nuku.saasta @romsronja @erjarossi @annapietelin   Onko syksyn tavoitteet vielä saavuttamatta? Mitä jos tämä on se vuosi, kun saavutat tavoitteesi ja enemmänkin? Sinulla on vielä mahdollisuus hypätä mukaan Tulevaisuuden minä -valmennukseen jonka startti on 6.9. Sinäkin voit muuttaa elämäsi. Tänä vuonna voit vielä :

Voiko tässä hetkessä elävä stressata? Yleensä tässä hetkessä ei ole mitään hätää vaan negatiiviset ajatukset tulevat joko menneen tai tulevan huolehtimisesta. Pahimmillaan ihminen voi luulla elävänsä hetkessä, mutta silti aktiivisesti stressata vaikka kuluvan päivän todo-listan pituutta.

Monenlaiset ääriliikkeet levittävät nykyään vihapuhetta, valeuutisia, salaliittoteorioita ja yrittävät houkutella piiriinsä uusia jäseniä. Pahimmillaan ääriryhmät voivat yllyttää kannattajiaan väkivaltaisiin tekoihin. Millaisia ääriliikkeitä Suomessa toimii? Kuinka ne löytävät aatteilleen uusia kannattajia? Ja kuinka nuorten radikalisoitumista voidaan havaita ja estää? Nuorten radikalisoitumisesta ja ääriliikeiden rekrytoinnista puhutaan Roman Schatzin Maamme-kirjassa. Vieraina ovat Pelastakaa Lapset ry:n hankesuunnittelija Veera Tuomala ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Katja Vallinkoski.

Suorituskeskeisyys saa tuntemaan mitättömyyttä. Länsimaisissa yhteiskunnissa arvostataan suorittamista, tehokuutta ja mitattavuutta. Suorituskeskeisyys muovaa olemistamme maailmassa. Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksossa nimimerkki, Musta peili, kertoo, että hyvä elämä tarkoittaa sitä, että saa elää itsensä näköistä elämää. Siihen ei riitä se, että on katto pään päällä, kuten Suomessa usein kuvitellaan. Professori Arto O. Salosen mukaan suorituskeskeisyys alkaa tuottamaan mitättömyyden kokemusta. Pahimmillaan se aiheuttaa myös vieraantumista omasta elämästä ja itsestä, jolloin elämä ei tunnukaan mielekkäältä, kertoo Salonen toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Äänisuunnittelija: Laura Koso. Lukijat: Susanna Vainiola, Miika Lauriala ja Silja Raunio. Tuottaja: Pertti Ylikojola.

Mitä kuuluu ruoka-allergioiden hoitoon? Miten huomioida erityisruokavaliota tarvitseva asiakas? Pohjois-Karjalan Marttojen ravitsemusterapeutti Sirpa Nygård haastatteli sekä lapsi- että aikuispotilaita Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) ohjaavaa, Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwabia.

Milleniaalit ja sukupolvikäsite yleisesti. Aina silloin tällöin törmää keskusteluihin siitä, miten tulevat sukupolvet muuttavat työelämän. Totta tässä ehdottomasti on se, että tulevien sukupolvien aikana työelämä ja arvot yleisesti ovat muuttuneet/muuttumassa. Mutta muutos sen sijaan on jo käynnissä ja muutos on muutenkin jatkuvaa. Ongelmalliseksi näiden asioiden tulkkaamisessa tekee sen kun tämmöisellä makrotason asialla aletaan määrittelemään tai luomaan yleistyksiä yksilötasolla. Käytetään sukupolvea esimerkiksi automaattisena määrittelevänä tekijänä tai oikotienä. Tai vastaavasti esimerkiksi tekosyynä jonkun asian epäonnistumiseen tai tekemättä jättämiseen. Pahimmillaan sillä luodaan eriarvoa ja vastakkainasettelua, mikä ei koskaan ole hyväksi missään. Muutoksia eivät tee yksittäiset sukupolvet tai muutoskykyä, -halukkuutta tai onnistumisia ei määrittele absoluuttinen synnyin vuosi. Sen sijaan kyseessä on monen asian summa, johon vaikuttaa mm. kasvatus, mahdollisuudet, omat edellytykset sekä luonteenpiirteet. Ennen kaikkea muutokset ja onnistumiset vaativat rohkeita edelläkävijöitä jotka uskaltavat tehdä asioita toisin. Ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Parhaimmillaan nämä edelläkävijät, asioista samaan tapaan ajattelevat sekä saman arvomaailman omaavat, tukevat toisiaan ja ajavat muutosta yhdessä. Iästä tai mistään muustakaan irrelevantista tekijästä riippumatta.

Intohimo ja motivaatiotekijät. On hyvä, että elämässä on asioita mihin suhtautua intohimoisesti. Silloin nämä asiat ja näiden asioiden parissa tekeminen tuottaa omaan hyvinvointiin valtavasti virtaa ja energiaa. Mut pitääkö työn olla yksi tämmöisistä asioista ainakaan lähtökohtaisesti. Tuntuu, että nykypäivänä intohimon merkitystä työkontekstissa korostetaan monesti aivan liikaakin. Motivaattoreita kategorisoidaan eri laareihin, niin hyviin ja huonoihin. Tämä luo vastakkainasettelua, mikä lähtökohtaisesti on aina huono asia. Oikeastihan motivaattorit ovat jokaisen yksityisasia eivätkä edes kuulu työnantajalle. Tärkeintä on, että työt suoritetaan hyvin – riippumatta siitä, mikä sitten lopulta motivaattorina toimii: raha, kunnianhimo, intohimo tai mikä tahansa. Pahimmillaan tämä intohimon miettinen luo painetta työn mielekkyyden miettimiseen ja mittaamiseen. Oleellisin pointti lienee kuitenkin se, että työ itsessään voi tuottaa neutraalia tai positiivista virettä. Jo pelkästään tämä kantaa pitkälle. Ei intohimo työkontekstissa suinkaan huono asia ole. Joskus pitää vaan tehdä vuosia töitä, jotta asemansa puolesta pääsee todella toteuttamaan intohimoaan työelämässä, ja jotta voi valita, mitä tekee.

Tasa-arvo, tasapäistäminen ja yleistäminen. Tasa-arvon pitäisi olla itseisarvo ihan kaikessa. Käytännössä se meinaa tasapuolisia ja reiluja lähtökohtia sekä kriteereitä mistään irrelevanteista seikoista riippumatta. Tästä puhutaan yleisesti paljon ja hyvä niin. Epäkohtien tuominen keskusteluun on aina askel oikeaan suuntaan. Välillä kuitenkin tuntuu, että tasa-arvokeskustelun siivellä mennään myös hieman väärään suuntaan. Silloin on tasapuolisuuden sijaan kyse tasapäistämisestä, mikä on taas monellakin tapaa huono asia. Pahimmillaan tasapäistämisellä vesitetään yksilöiden saavutuksia ja aliarvostetaan parhaiten suoriutuvaa joukkoa, samalla kun jakauman toista häntää nostetaan tarpeettomasti ylöspäin. Tasapäistämisen nouseminen esiin tasa-arvokeskustelussa liittyneekin usein oikoteihin. Halutaan tai vaaditaan jotain sellaista mihin aidosti tasapuolisista lähtökohdista ei (vielä) olisi mahdollisuutta. Toinen, ja oikeastaan helposti tasapäistämiseen johtava, lieveilmiö on yleistäminen. Yleistäminen on liiankin helppoa varsinkin kun kyse on itselle vieraista asioista. Yleistämisellä on äärimmäisen helppo laittaa asioita sellaisiin koreihin mihin ne eivät kuulu tai esimerkiksi juuri tasapäistää kaikki joko äärilaitojen tai keskiarvon mukaan. Yksi yleistämiseen liittyvä yleinen esimerkki on millenniaalit, tai sukupolvet ylipäätään. Absoluuttisen synnyinvuoden sijaan paljon loogisempaa olisi puhua henkisestä ja sosiaalisesta sukupolvikäsitteestä . Eri ihmiset voivat olla hyvinkin samanlaisissa elämäntilanteissa ja jakaa samanlaisen arvomaailman iästä riippumatta. Pahimmillaan hyvät tarkoitusperät johtavat huonoihin lopputuloksiin, jos toimintatavat ovat väärät. Tasa-arvonkeskustelun siivellä tapahtuvalla tasapäistämisellä ja yleistämisellä luodaankin helposti eriarvoa.

Taidetta vai töhryjä? Kuka omistaa julkisen tilan, kenen jälki saa näkyä? Paheksuttu katutaide on viime vuonna kokenut kasvojenkohotuksen, ja HAMin Graffiti-näyttely viime syksynä oli hyvin suosittu. Kulttuuriykkönen tutustuu graffittien syntytarinaan ja pohtii julkisen tilan omistajuutta ja taiteen rajoja. Kaupunkitilat muuttuvat ja ajatus niistä muuttu Siivouspäivän kaltaisten tempausten kautta. Vieraina ovat Graffiti - Wraitterin käsikirjan kirjoittaja Juho Toiskallio, julkisen tilan omistajuutta omassa taiteessaan pohtiva Otto Karvonen ja kaupunkikulttuurin kehittäjä Jaakko Blomberg Helsinki Urban Art-kollektiivista. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.

Epävarmuus aiheuttaa stressiä, mutta voimme tulla toimeen sen kanssa. Muutokset haastavat meitä toimimaan uudella tavalla, ja siinä meitä auttaa esimerkiksi pelko. Pelko on nimittäin tarpeellinen tunne. Pahimmillaan se lamaannuttaa, mutta parhaimmillaan se auttaa meitä. Pelon takia voimme toimia kriisitilanteissa ennakoivasti, kertoo psykologi Hanne-Leona Luomajoki toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Ohjelmassa kuullaan myös suomalaisten omia kokemuksia epävarmuuden vaikutuksesta ja selviytymiskeinoista. Yksi niistä on toistemme tukeminen. Nimimerkki Päivi kertoo tuntevansa ahdistusta, jos elämän perusasiat ovat uhattuna. Hän pyrkii vaikuttamaan asioihin, jos se vain on mahdollista. Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä Äänisuunnittelu: Laura Koso Äänitarkkailija: Pasi Ilkka. Tuottaja: Anna Simojoki Kuvat: Tuuli Laukkanen Työryhmään kuuluvat myös Rainer Korhonen ja Teemu Sipilä Lukijat: Teemu Sipilä, Salla Matusiak, Jyrki Koskenseppä, Laura Koso ja Marja Vehkanen Musiikki: Epidemic Sound

Koronavirus on pannut yhteiskuntia polvilleen. Juuri nyt päähuomio kiinnittyy siihen, miten viruksen leviämistä saadaan hidastettua. Välittömän poikkeustilan takana vaanivat kuitenkin jo uudet ongelmat, joista moni liittyy talouteen. Kun ihmiset eivät koronarajoitusten vuoksi liiku ja kuluta, varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset joutuvat nopeasti vaikeuksiin. Tilanteen pitkittyessä vaakalaudalle ajautuvat myös suuret kansainväliset firmat. Pahimmillaan edessä on talouden negatiivinen kierre, jossa rapautetaan julkisia palveluita ja luovutaan myös kestävän tulevaisuuden kannalta tärkeistä investoinneista. Eri puolilla maailmaa hallitukset ja keskuspankit ovat jo vähintään hioneet suunnitelmia sen varalle, miten taloutta voitaisiin tukea. Toimista on päätetty Suomessakin, mutta linja ei vielä ole kristallinkirkas. Tukien määrä riippunee siitä, kuinka pitkään rajoitustoimia jatketaan. Jokainen voi vaikuttaa tilanteeseen myös itse käyttämällä paikallisia palveluita mahdollisuuksien mukaan. Korona paljastaa jälleen kerran, millaisen talouden maailmassa elämme, sanoo talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu BIOS-tutkimusyksiköstä. Vaikka rahasta tuntuu olevan pula, sitä löytyy silloin, kun rahavirroista päättävät kokevat hädän tarpeeksi suureksi. Raha ei ole siis pohjimmiltaan niukkaa. Sen sijaan luonnonvarat ovat sitä, Järvensivu sanoo. Silti puhumme usein vain rahasta ja suhtaudumme itsepäisen leväperäisesti siihen, mitä ympäristölle tai ilmastolle tapahtuu. Vaikka julkisella vallalla on tarpeen vaatiessa rahaa, ei tämä merkitse, että yksilöt voisivat kuluttaa rajattomasti. Kulutus kohdistuu usein luonnonvaroihin, mikä on ongelmien perimmäinen syy. Yksilöiden täytyy siis opetella hillitsemään ja muuttamaan kulutustapojaan. Lisäksi tarvitaan muita ratkaisuja, kuten paikallista kierto- ja jakamistaloutta. Kulutuksen muutos muuttaa suhtautumistamme myös aineelliseen ylijäämään, siis jätteeseen. Professori Jarno Valkosen tutkimusryhmä teetti taannoin Helsingin Sanomien kanssa kyselyn, jossa selvisi, että jotain on jo tapahtumassa. Jätteeseen liittyy valtava määrä tunteita, kuten ahdistusta ja jopa raivoa. Tämä kertoo siitä, että ihmisillä on halu muutokseen, sanoo Valkonen. Toimittaja on Tapio Nykänen.

Somalia on yhä juuttuneena jatkuvan sisällissodan, sosiaalisen pirstoutumisen, heimojärjestelmän ja väkivaltaisen islamismin suohon. Kristittyihin kohdistuva paine on edelleen äärimmäistä ja väkivaltaisen vainon taso erittäin korkea. Muslimitaustaiset kristityt ovat islamistiliike al-Shabaabin edustajien silmissä arvokkaita kohteita ja tulevat siksi usein surmatuiksi heti paljastuttuaan. Kristinuskoon kääntymistä pidetään Somaliassa perheen ja klaanin pettämisenä. Jos somalia edes epäillään käännynnäiseksi, häneen kohdistetaan häirintää ja uhkailua. Pahimmillaan hän joutuu kohtaamaan kuoleman perheensä ja klaaninsa johtajien käsissä. Maa sijoittui vuonna 2020 sijalle 3 World Watch -listalla.  https://opendoors.fi/somalia

Lapsi oppii tulemaan tunteidensa kanssa toimeen yhteistyössä vanhemman kanssa. Sillä, mitä tunteiden säätelystä lapsena opimme voi olla kauaskantoiset seuraukset hyvinvointiimme aikuisena. Vanhempien ja muiden kasvattajien merkityksestä tunnetaitojen oppimisessa puhutaan koko ajan enemmän. Pahimmillaan tunnetaitojen opettaminen on yksi uuvuttava vaatimus muiden joukossa. Vanhempiin ja kasvattajiin kohdistuu tuplavaatimus: Samalla kun pitäisi tulla toimeen omien tunnereaktioidensa kanssa, on annettava hyvät ja mielellään paremmat lähtökohdat tunteiden säätelyyn kuin on itse aikanaan saanut. Psykologi, lasten tunnetaitokouluttaja ja -kirjailija Julia Pöyhönen kertoo jaksossa parhaat vinkkinsä siihen, miten tunnetaitokasvatuksesta voisi selvitä niin, että parhaimmillaan itsekin oppii uutta. Keskustelua herättävät myös kysymykset siitä, kannattaako lastaan kannattaa suojella pettymyksiltä, joita elämä vääjäämättä tuo eteen, tai mitä tehdä silloin, kun itsellä tunnetaidot pettävät pahemman kerran.

Riku Rantala ja Tunna Milonoff avautuvat siitä, kuinka karjuvat toisilleen - koska oma keskeneräisyys ja heikkous on tunnustettava. Pahimmillaan voimme elää elämäämme olematta koskaan tietoisia. Syvän pään mysteerin edessä myös vieraana oleva terapeutti Tommy Hellsten liikuttuu.

Huijarisyndroomasta kärsivällä on vahva sisäinen käsitys omasta osaamattomuudesta vaikka muut olisivat asiasta eri mieltä ja hän oikeasti on osaava. Huijarisyndroomasta kärsivä ei siis huijaa muita. Hän kokee, että onnistuu jotenkin hämäämään muut ajattelemaan, että hän on osaava ja ammattitaitoinen, vaikka hän itse ajattelee ettei oikeasti osaa mitään.Tässä Psykopodiaa-podcastin jaksossa keskustelemme huijarisyndroomasta ja sen vaikutuksista hyvinvointiin psykologi, psykoterapeutti ja tietokirjailija Tiina Ekmanin kanssa. Tiina on kirjoittanut huijarisyndroomasta tietokirjan.Huijarisyndroomasta kärsivä ei usko itseensä, vaikka työtoverit ja työn tulokset puhuisivat toista. Hän tekee paljon töitä, saa aikaiseksi asioita ja saa palautetta, että on hyvä ja aikaansaava. Itse hän kuitenkin mitätöi omaa työtään ja luulee, etteivät toiset vain huomaa sitä, kuinka osaamaton hän on. Tällainen henkilö saattaa helposti ylisuorittaa, kokea epämääräistä ahdistusta ja uupua työssä. Pahimmillaan huijarisyndrooma voi johtaa vakaviin stressi- ja uupumusoireisiin, ahdistukseen ja masennukseen.Tiina kertoo vinkkejä mm. siihen kuinka tunnistaa huijarisyndrooma itsessä ja muissa. Hän antaa myös vinkkejä miten sen kanssa voi tulla toimeen ja millaista apua on tarjolla. Tiina kertoo myös rohkeasti omasta kamppailustaan huijarisyndrooman ja uupumuksen kanssa.Tässä jaksossa pohdimme vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin- Mitä huijarisyndrooma tarkoittaa?- Miten se syntyy?- Kuinka yleistä se on?- Miten voi tunnistaa huijarisyndrooman itsessään ja muissa?- Onko huijarisyndrooma mielenterveyshäiriö?- Millaiset tekijät vaikuttavat siihen, että itsestä muodostuu käsitys, että olen huijari?- Mitä seurauksia huijarisyndroomasta on?- Mitä vinkkejä ja apukeinoja huijarisyndroomasta kärsiville on?Jakson linkit:Tiina Ekmanin sivut: http://psykologit.fi/psykologi-tiina-ekman/Tiina Ekman LinkedIn:ssa.Tiina Ekman, 2017: Huijarisyndrooma, Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä). Minerva-kustannus.Seuraa Psykopodiaa somessa:Facebookissa @PsykopodiaaInstragramissa @PsykopodiaaNina Lyytinen TwitterissaPsykopodiaa-podcastin verkkosivutPsykodiaa-podcastin juontajan, psykologi Nina Lyytisen verkkosivut

Trombit voivat aiheuttaa kesäisten ukkosmyrskyjen yhteydessä aikamoista tuhoa. Puut kaatuvat lakoon, talojen katot vaurioituvat, autot kaatuvat kyljelleen. Ohjelmassa selvitämme, miten trombit syntyvät, eli mikä saa ilman pyörimään niin vinhasti. Käymme Ilmatieteen laitoksen meteorologi Jenni Rauhalan kanssa läpi muutamia Suomen tuhoisimpia tapauksia. Keskustelemme myös siitä, miksi Itä-Suomessa trombeja havaitaan eniten. Suomeen asti ei onneksi tule trooppisia hirmumyrskyjä, mutta niitäkin seurataan Ilmatieteen laitoksella. Ne saattavat iskeä moniin suomalaisten suosimiin lomakohteisiin. Hirmumyrskyt ovat nimensä mukaisesti hirmuisia. Pahimmillaan niissä on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Tiettävästi eniten kuolonuhreja kautta aikojen aiheuttanut trooppinen hirmumyrsky oli Bangladeshiin vuonna 1970 iskenyt Bholan sykloni, joka aiheutti arviolta jopa yli 500 000 kuolonuhria. Meteorologi Pauli Jokinen kertoo, miten ja milloin hurrikaanit, taifuunit ja syklonit kehittyvät lämpimillä merialueilla. Toimittaja Mari Heikkilä. Kuva: Trombeja esiintyy paitsi maalla, myös vesillä, jolloin niitä kutsutaan vesipatsaiksi. Kuvan vesipatsas kuvattu Italiassa, mutta vastaavia voi nähdä myös Suomessa. (Kati Johansson)

Pahimmillaan yritystoiminta kehittyvissä maissa tuhoaa ympäristöä, rikkoo ihmisoikeuksia ja riistää työntekijöitä. Miten velvoitetaan yritykset toimimaan vastuullisesti ja miksi Suomessa ei vielä ole yritysvastuulakia? Keskustelemassa Pelastakaa Lapset järjestön vaikuttamistyön asiantuntija Tapio Laakso, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sekä Fingon kestävän talouden asiantuntija Senja Väätäinen- Chimpuku. Ohjelman on tuottanut ja juontaa Sanna Ra.

Naisiin (kuten toki miehiinkin) mahtuu sekä valot että varjot. Viha- ja aggressio on edelleen aikamoinen tabu. Vihan tunne nousee usein, kun kokee avuttomuutta, tulleensa väärinkohdelluksi ja silloin kun omat tarpeet ovat toistuvasti jääneet paitsioon. Vihaa voidaan myös ajatella merkkinä siitä, että jokin itselle tärkeä asia ei ole tullut kuulluksi, eikä usein sanoitetuksi.Naisihanne jota poimimme mediasta ja kulttuuristamme on usein itsenäinen, pärjäävä nainen, joka ei muita tarvitse. Päinvastoin, nainen on itse muita varten! Moni meistä on myös kasvanut ympäristössä, jossa suhde vihaan on ollut latautunut. Ehkä kiukulle ja "hankaluudelle" ei ole ollut tilaa. Ehkä on itse ollut toisen vihan purkauksien uhrina. Pahimmillaan aggressio äityy väkivallaksi. Tähän liittyy monesti syvää häpeää ja syyllisyyttä ja kynnys hakea apua on vielä monelle liian suuri. Väkivalta on jotain, joka aika satuttaa itseä tai toista. Tyypillisesti sanasta väkivalta tulee mieleen väkivallan fyysiset muodot, lyöminen tai pahoinpitely. Toki nämäkin omat väkivaltaa, mutta äärimmilleen vietynä.Väkivaltaan kuuluu siis myös henkinen, sosiaalinen, taloudellinen, uskonnollinen ja seksuaalinen väkivalta sekä itseen kohdistuva väkivalta.Voisi siis ajatella, että jollain tavoin väkivalta on koskettanut meitä ihan jokaista, jossain elämän vaiheessa. Se on myös kohta, jota meistä jokaisen olisi hyvä olla valmis katsomaan itsessään. Hallitsemattomien aggressioiden takana on lähes aina taustalla omia vaillejäämisiä lapsuudessa sekä kokemuksia siitä, että ei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi. Vihaa voi oppia hallitsemaan, ja kuulemaan sen kertomat viestit. Toivoa on. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Tähän luultavasti jokainen tarvitsee tukea. Ei tarvitse jäädä yksin.Sain kunnian keskustella Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tästä valtavan tärkeästä ja arkaluontoisesta aiheesta, naisen vihasta ja vihan hallinnan haasteista.Podcastilla keskustellaan mm. seuraavista aiheista: Mitä väkivalta oikeastaan on? Mistä viha oikeastaan kertoo? "Kun kiltti tyttö löytää raivon itsessään" - miten ihmeessä siihen pitäisi suhtautua?Millaisen lapsuuden mallin olemme saaneet vihan kohtaamisesta NaismyyttiKun omaa varjopuolta on vaikea kohdata Häpeä ja syyllisyys Naisen väkivalta.fi hanke tarjoaa apua maksutta naisille, jotka kaipaavat tukea aggression, itsehillinnän ja vihan rakentavaan ja turvalliseen kohtaamiseen. "Me uskallamme kohdata – älä jää yksin!" Sivustolta löytyy mm. chat jossa keskustelun voi aloittaa. Käy tutustumassa!

Robert Mugabe aloitti uransa vapaustaistelijana ja Afrikan sankarina, mutta tämä WHO:n hyväntahdonlähettilääksikin hetkeksi nimetty opettaja turmeltui yhdeksi aikamme pahimmista tyranneista ja johti kansakuntansa tuhoon. Mugaben aikakaudella Zimbabwe koki henkisen ja taloudellisen romahduksen. Mugabella oli kaikki edellytykset olla Zimbabwen mustan enemmistön sankari. 1960-luvun alussa hänestä tuli Etelä-Rhodesiana tunnetun maan valkoisen vähemmistön hallintoa vastustavan liikkeen keulakuva, ja hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen valtion vastaisesta toiminnasta. Vankilassa Mugabe käytti aikaansa etäopiskeluun. Hän luki muun muassa lakia ja taloustiedettä, ja suorastaan keräili tutkintoja. Samalla Mugabe suunnitteli salaa sissisotaa vapauttaakseen entisen Etelä-Rhodesian, nykyisen Zimbabwen, brittien ikeestä. Mugaben tullessa pääministeriksi 1980 70 % maan viljelymaasta oli valkoisten uudisasukkaiden hallussa. Ennen vuosituhannen vaihdetta Mugabe toteutti suuria uudistuksia, joiden myötä valkoiset maanviljelijät karkotettiin maasta ja tilat siirrettiin mustien kansalaisten haltuun. Pirstottujen suurtilojen uusilla omistajilla oli harvoin viljelykokemusta tai varoja lannoitteiden tai maatalouskoneiden hankkimiseen. Tämä johti maataloustuotannon romahtamiseen. Vuonna 2005 Mugabe ajoi arviolta 700 000 ihmistä kodeistaan ja työpaikoiltaan. Hökkelikaupungit tuhottiin sellaisilta alueilta, joilla oppositio oli ollut vahvimmassa asemassa. Teon motiivina arvellaan olleen ehkäistä protesteja, jotka kytivät Mugaben ajettua maan talouden kaaokseen. Mugabe syytti maan ongelmista imperialismia. Zimbabwen dollari menetti arvonsa. Pahimmillaan 230 miljoonan prosentin vuosittainen hyperinflaatio johti siihen, että Zimbabwe luopui kokonaan omasta valuutasta vuonna 2009. Vuoteen 2010 mennessä Zimbabwesta oli tullut yksi maailman köyhimmistä maista. Maa on nykyään jos ei maailman korruptoitunein niin ainakin lähelle, työttömyys lähentelee sataa prosenttia ja suuri osa kansasta elää kansainvälisen avun varassa. Kun sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, niin Mugabe näytti toteen, että myös jokaisen epäonnistuneen miehen takana voi olla nainen. Mugaben vallassaolon ensimmäiset kymmenen vuotta olivat kuitenkin Zimbabwen historian parasta aikaa, mistä on paljolti kiittäminen Mugaben vaimoa Sallya. Juuri Sally oli Mugaben omatunto. Hän piti tämän hillittömyydet kurissa ja oli käytännössä ainoa, joka pystyi sanomaan hänelle, että nyt stop tykkänään ja järki käteen. Sally kuoli vuonna 1992. Mugabe paitsi suri Sallya valtavasti, myös menetti tasapainonsa, otteensa ja poliittisen suuntavaistonsa Sallyn kuoleman myötä. Mugabe herpautui, pidätelty raivo ja intohimot vapautuivat. Sitten tilalle tuli nuorempi ja paljon Sallya älyllisesti ja moraalisesti köyhempi, mutta vallanhimoisempi eduntavoittelija Grace. Mugaben entinen sihteeri, joka osasi taitavasti hyödyntää jo vähän höpertyvän, mutta yhä viriilin vanhemman herran haluja. Niinpä niin, alamäki alkoi. Robert Gabriel Mugabe toimi pääministerinä 1980–1987 ja maan järjestyksessään toisena presidenttinä 1987–2017. Hän erosi tai erotettiin presidentin tehtävästä 21. marraskuuta 2017. Tilalle nousi Emmerson Mnangagwan, Mugaben luottomies jo 1960-luvulta. Emmerson on aiemmin johtanut Mugaben käskystä Zimbabwen opposition tappamista ja pieksemistä sekä vaalitulosten väärentämistä, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: EPA, Kuvaaja STR

Maailma on täynnä puhetta ja sanoja. Pahimmillaan tulee joka tuutista mielipiteitä, joilla yritetään saada ihmiset reagoimaan. Tähän saumaan tulee norppalive. Se muistuttaa, miten kaunista voisi elämä olla. Maallikkosaarnaaja Maasola tarjoilee arkisaarnassaan livelähetykseen vain muutaman parannusehdotuksen.

Kateuden tunnetta voi olla vaikea tunnistaa, saatikka myöntää edes itselleen. Kateuden tunteeseen liittyy usein tabuja ja häpeää. Pahimmillaan se on tunteena lamaannuttava. Parhaimmillaan se voi toimia itsetuntemuksen työvälineenä ja auttaa vapautumaan itseä rajoittavista ajatusmalleista. Kateus on tunteena inhimillinen siinä missä muutkin tunteet. Se ei tee ihmisestä huonoa eikä epäonnistunutta. Kateuden tarina kannattaa kuitenkin tunnistaa, sillä se on harvemmin totta. Kateus ei ole läheskään aina kateutta toisten autoista, ruohonleikkureista tai vaatteista. Emotionaalinen kateus on sitä, että koemme että jollain toisella on tunnetasolla jotain, minkä koemme itseltämme puuttuvan. Voimme esim. Kokea että joku saa tukea jota itse kaipaisimme. Kaipaamme tuetuksi tulon tunnetta. Kateuden tunteen salliva tutkiminen on lahja itsellesi, joka parhaimmillaan lisää itsetuntemusta ja opettaa erottelukykyä siitä, mikä on sinun tiesi ja mikä ei. Kuuntele lisää!

Jos metsään haluat mennä nyt… meillä Suomessa se on tavattoman helppoa. Luonto alkaa ihan parkkipaikan reunasta eikä montaa askelta tarvitse ottaa päästäkseen myös metsään. Ja siellä ikimetsäosastolla ollaan nyt pahoittamatta mieltänne. Metsäksi voi kutsua vaikka taajamassa sijaitsevaa useamman puun rykelmää. Blomiksen mielestä. Mutta, että ihan metsään mieli tekisi? Melkein kaikki suomalaiset tietävät, että meillä on poikkeuksellinen oikeus mennä sinne metsään ihan vapaasti. Kävellä vaan ja olla rennosti. Poimia marjoja. Kerätä sieniä. Onkia. Pilkkiä. Ottaa valokuvia ja tienata niillä. Pistää vaikka teltta pystyyn ja olla yötä. Jos siltä tuntuu eikä pelota. Jokamiehenoikeudeksi sitä kutsuvat. Ihan jokapaikkaan toki ei jokamiehenoikeuksilla voi tai saa mennä. Eikä siellä metsässä ihan mitä tahansa saa tehdä. Avotulta ei saa tehdä ilman metsänomistajan lupaa. Toisaalta ei voi metsänomistajakaan kieltää yksiselitteisesti omalla maallaan liikkumista. Kokonaan toinen asia on, kuka on antanut metsänomistajalle sen metsän. Tai siellä liikkumisen rajoittamisen oikeuden. Mutta se on ihan eri jutun aihe. Joillekin metsänomistajille on valitettavasti noussut lippalakkiin, joillakin jopa kalliiseen huopahattuun, pahasti omistamisen mukanaan tuoma ylivertaisuus ja heillä on pyrkimyksenä rajoittaa muiden liikkumista heidän omistamissaan metsissä. Toisinaan nämä tapaukset ovat johtaneet kieltomerkkien pystyttämiseen metsänreunaan, liikkumisen estämistapaukset ovat varsin yleisiä ja kaikenlainen pelottelu ja uhkailu kuuluvat myös omistavan luokan keinovalikoimiin. Pahimmillaan ylenpalttinen rajoittamisenhalu yhdistyneenä aineenvaihdunnalliseen häiriöön munuaisissa on johtanut jopa hengenvaarallisten ansojen virittelyyn ulkoilualueiden läheisyyteen. Toivottavasti näissäkin tapauksissa a) joko järki voittaa ja ansat poistetaan ennenkuin kukaan satuttaa itseään tai b) ansojen rakentelija jää kiinni saaden ansaitsemansa rangaistuksen ja kokee julkisen häpeän kohteeksi joutumisen. Jokamiehenoikeus ei kuitenkaan tarkoita pelkkiä oikeuksia. Meillä jokaisella Tellusta kuluttavilla ns. ajattelevilla nisäkkäillä on velvollisuus pitää huoli tämän maailmankaikkeuden uhanalaisimman maapallon tulevaisuudesta. Niin metsässä kuin urbaanimmissa olosuhteissakin. Tarvitseeko sitä oikeasti edes sanoa? No sanonpa nyt kun kerran sanomaan ryhdyin. Roskat kuuluvat roskiksiin. Jos jaksat kuljettaa metsään täyden oluttölkin, jaksat kantaa sen tyhjänäkin kiertoon. Sama koskee kaikkea muutakin roinaa. Metsään tai muuhun luontoon niitä ei jätetä. Luontoa ei häiritä, pesivää lintua ei mennä kuvaamaan metrin päästä. Eikä häiritä sitä maan- ja/tai metsänomistajaakaan. Ei vahingossa saati tahallisesti. Ja ne koirat pidetään kytkettynä, kuulettako työ? Siis, jos metsään haluat mennä nyt toimi niin, että jälkipolvemme yllättyvät vielä sadan vuoden kuluttua. Ja positiivisesti. Saaden nauttia luonnosta samalla tavalla kuin me olemme saaneet. Jokamiehenoikeuksin velvollisuuksia unohtamatta. Ugh! Olen puhunut!

Ennen saattoi kaupassa todeta: aika arvokasta. Nyt kun kaikkea halpuutetaan, tilanne hämmentää. Mikä olikaan Oikea hinta? Halpuuttaminen on päivän sana. Kauppaketjut halpuuttavat kilpaa. Kun tutun jalosteen hinta laskee yht`äkkiä kolmekymmentä prosenttia, siinä sitä ollaan. Mies ajetaan orpoon oloon - nyt ei ainakaan tiedä mikä on tuotteen arvo ja oikea hinta. Oliko siinä kaikki nämä vuodet noin ilmaa välissä? Rakkaassa maksamakkarassani. Yleensähän ilma lämmittää, se on eriste, mutta ei tässä. Pahimmillaan ei uskalla ostaa edes kolmen euron ämpäriä. Kauppias halpuuttaa sen kuitenkin jo huomenna euroon. Kyse ei ole enää rahasta, vaan arvokkuudesta. Kun maksaa kolme euroa hätälaskiämpäristään ja seuraavana päivänä lukee lehdestä sen todellisen arvon, halpuuttaa itsensä. Millainen on mies ja kuluttaja, jolla ei ole sisäsyntyistä taitoa tiedostaa asioiden oikeaa arvoa? Se, joka antaa jatkuvalla syötöllä kusettaa itseään, ei kerää arvostusta. Lopulta sosiaalinen elämä kärsii ja oleminen kutistuu sohvan, ylihintaisen television ja tolkuttoman hintaisten ämpäreiden ympärille. Jos aurinko koskettaa nokkuvaa huulipartaasi ja olet vahingossa hyvällä tuulella, muuttuva todellisuus, markkinavoimat, laittavat sinut polvilleen. Sanoppa Anterolle ostaneesi neljä Saludoa kympillä, saat kuulla viimeisen hinnan olevan viisi kympillä. Tulee kylmä. Nyt ei ainakaan tiedä mikä on tuotteen arvo. Mitä on arvokas elämä? Mistä sen voisi tietää, kun arvot kelluvat. Onko se arvokasta olemista, että huolehtii lähimmäisistään ja pyrkii rajalliset rahansa käyttämään niin, että kaikilla olisi tarvittava. Kauppaketjut ovat Suomessa vetoketjuja. Ne laittavat vähistä rahoistaan joka lehden väliin kahdeksan sivun mainosliitteen ja kertovat mitä ovat nyt halpuuttaneet. He raottavat, mitä sisältä löytyy. Kauppiaan hyvä sydän ja tusinan verran sisäänheittotuotteita. Parhaat Citymarket-kauppiaat tienaavat vuodessa muutaman miljoonan. Vaan minkälaista on olla kuluttaja? Jos halpuuttaminen jatkuu, niin kuluttavaa. Koko ajan pitäisi seurata, mitä nyt on halpuutettu. Jos ihminen käyttää kaiken ylimääräisen aikansa ajan tasalla pysymiseen ja tuotteiden oikean arvon määrittämiseen, hän on vain kuluttaja. Energiaa ei riitä ylemmälle henkiselle toiminnalle. Onko se huono? Jos kysytään kauppiailta, niin ei. Siinä voi kuitenkin halpuuttaa elämänsä, joka ennen tuntui olevan jotenkin tasapainossa. Tarkkana saa olla ettei kaikki taas supistu pieneksi kitinäksi Prisman ja ruskean kastikkeen välissä. Elämä on liian hieno vain perustarpeilla rallateltavaksi. Ettei kaikki taas supistu pieneksi kitinäksi Prisman ja ruskean kastikkeen välissä. Meitä huonoja kuluttajia on jo paljon. Meitä, jotka emme ruokatarvikkeiden lisäksi keksi mitään ostettavaa. Vanha villapaita on niin kauan hyvä, kun se pysyy päällä. Halpuuttaminen on uusi termi, mutta onko se laajenemassa kaikkialle? Jos teini suhaa kolmenkymmenen asteen pakkasessa kesävaatteissa, tennarit ja takki auki, nilkat iloisesti paistaen, halpuuttaako hän tiedostamattaan perheen budjettia? Eipä tarvitse ostaa talvivaatteita, kun ei se niitä pidä. Säästyy isin raha. Näin teini halpuuttaa perheen menoja. Jossain vaiheessa kauppakuitti täytyy lahjoittaa kädestä sekajätteeseen. Tulee raukea tietoisuus, kaikkea ei voi mitata rahassa. Edessä on päiväunet. Ihana vaipuminen. Maallikkosaarnaaja Maasola

Jos metsään haluat mennä nyt… meillä Suomessa se on tavattoman helppoa. Luonto alkaa ihan parkkipaikan reunasta eikä montaa askelta tarvitse ottaa päästäkseen myös metsään. Ja siellä ikimetsäosastolla ollaan nyt pahoittamatta mieltänne. Metsäksi voi kutsua vaikka taajamassa sijaitsevaa useamman puun rykelmää. Blomiksen mielestä. Mutta, että ihan metsään mieli tekisi? Melkein kaikki suomalaiset tietävät, että meillä on poikkeuksellinen oikeus mennä sinne metsään ihan vapaasti. Kävellä vaan ja olla rennosti. Poimia marjoja. Kerätä sieniä. Onkia. Pilkkiä. Ottaa valokuvia ja tienata niillä. Pistää vaikka teltta pystyyn ja olla yötä. Jos siltä tuntuu eikä pelota. Jokamiehenoikeudeksi sitä kutsuvat. Ihan jokapaikkaan toki ei jokamiehenoikeuksilla voi tai saa mennä. Eikä siellä metsässä ihan mitä tahansa saa tehdä. Avotulta ei saa tehdä ilman metsänomistajan lupaa. Toisaalta ei voi metsänomistajakaan kieltää yksiselitteisesti omalla maallaan liikkumista. Kokonaan toinen asia on, kuka on antanut metsänomistajalle sen metsän. Tai siellä liikkumisen rajoittamisen oikeuden. Mutta se on ihan eri jutun aihe. Joillekin metsänomistajille on valitettavasti noussut lippalakkiin, joillakin jopa kalliiseen huopahattuun, pahasti omistamisen mukanaan tuoma ylivertaisuus ja heillä on pyrkimyksenä rajoittaa muiden liikkumista heidän omistamissaan metsissä. Toisinaan nämä tapaukset ovat johtaneet kieltomerkkien pystyttämiseen metsänreunaan, liikkumisen estämistapaukset ovat varsin yleisiä ja kaikenlainen pelottelu ja uhkailu kuuluvat myös omistavan luokan keinovalikoimiin. Pahimmillaan ylenpalttinen rajoittamisenhalu yhdistyneenä aineenvaihdunnalliseen häiriöön munuaisissa on johtanut jopa hengenvaarallisten ansojen virittelyyn ulkoilualueiden läheisyyteen. Toivottavasti näissäkin tapauksissa a) joko järki voittaa ja ansat poistetaan ennenkuin kukaan satuttaa itseään tai b) ansojen rakentelija jää kiinni saaden ansaitsemansa rangaistuksen ja kokee julkisen häpeän kohteeksi joutumisen. Jokamiehenoikeus ei kuitenkaan tarkoita pelkkiä oikeuksia. Meillä jokaisella Tellusta kuluttavilla ns. ajattelevilla nisäkkäillä on velvollisuus pitää huoli tämän maailmankaikkeuden uhanalaisimman maapallon tulevaisuudesta. Niin metsässä kuin urbaanimmissa olosuhteissakin. Tarvitseeko sitä oikeasti edes sanoa? No sanonpa nyt kun kerran sanomaan ryhdyin. Roskat kuuluvat roskiksiin. Jos jaksat kuljettaa metsään täyden oluttölkin, jaksat kantaa sen tyhjänäkin kiertoon. Sama koskee kaikkea muutakin roinaa. Metsään tai muuhun luontoon niitä ei jätetä. Luontoa ei häiritä, pesivää lintua ei mennä kuvaamaan metrin päästä. Eikä häiritä sitä maan- ja/tai metsänomistajaakaan. Ei vahingossa saati tahallisesti. Ja ne koirat pidetään kytkettynä, kuulettako työ? Siis, jos metsään haluat mennä nyt toimi niin, että jälkipolvemme yllättyvät vielä sadan vuoden kuluttua. Ja positiivisesti. Saaden nauttia luonnosta samalla tavalla kuin me olemme saaneet. Jokamiehenoikeuksin velvollisuuksia unohtamatta. Ugh! Olen puhunut!

Vieraana Kirsi Pihlaja, joka on nuorisotyön suunnittelija Mannerheimin lastensuojeluliitossa. Keskustelun aiheena on koulumaailma. Millaista työtä koukukiusaamisen ehkäisemiseksi tehdään? Millaisilla resursseilla oppilashuolto tämän päivän koulumaailmassa toimii? Miten ongelmia voidaan ennaltaehkäistä pienemmillä luokkakoilla, harrastusmahdollisuuksien kehittämisellä ja tukioppilastoiminnalla? Lasten ja nuorten asiat jäävät politiikassa helposti muiden asioiden jalkoihin. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen. Tämä edellyttää lasten ja nuorten suotuisia kasvu- ja elinolosuhteita tukevia päätöksiä. Lasten oikeudet tulee ottaa vakavasti. Eduskunnan päätökset vaikuttavat merkittävällä tavalla lasten ja nuorten kasvu- ja elinolosuhteisiin. Eduskunnan päätöksistä riippuu esimerkiksi minkälainen varhaiskasvatus ja koulu meillä on, mikä on lapsilisän määrä tai minkälaiset ovat lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelut. Lapsiin ja nuoriin investoiminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Lapsuus- ja nuoruusiän olosuhteet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla koko elämän terveyteen ja hyvinvointiin. Perusta toiminta-, opiskelu- ja työkyvylle muodostuu lapsuudessa. Viime vuosina on tehty monia lasten ja nuorten arkeen vaikuttavia leikkauksia. Kuntien valtionosuuksia, joilla rahoitetaan lasten ja nuorten palveluja, on leikattu. Lapsilisää on leikattu ja indeksikorotukset jäädytetty. Koulutuksen rahoitusta on leikattu. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kuitenkin aiempaa jakautuneempaa. Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista voi yhä hyvin, entistä suuremmalle joukolle lapsia ja nuoria on kasautunut ongelmia. Pahimmillaan nämä johtavat koulutuksen, sosiaalisten suhteiden ja työelämän ulkopuolisuuteen ja eriasteiseen syrjäytymiseen yhteisöistä ja yhteiskunnasta. Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanoa on seurattava ja varmistettva kouluterveydenhuollon ja muun opiskeluhuollon saatavuus ja voimavarat. Oppilaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia kouluyhteisössä on vahvistettava. Oppilaat on otettava vahvasti mukaan kouluhyvinvoinnin kehittämiseen. Lasten ja nuorten vapaa-ajan eriarvoistumista on torjuttava. Harrastukset tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia ja kehitystä. Harrastukset ovat kaupallistuneet ja kallistuneet. Kuntien vapaa-ajan toimintaa lapsille ja nuorille on supistettu. Eriarvoisuus vapaa-ajan toiminnoissa on kasvanut. Tämä kasvattaa hyvinvointi- ja terveyseroja, sillä esimerkiksi liikunta- ja lukemistottumukset omaksutaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan saatavuus on turvattava kaikille toimintaan hakeville 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille. Koulun kerhotoiminta on turvattava kaikissa peruskouluissa. Lasten ja nuorten liikunta-, kulttuuri- ja kirjastopalvelujen saatavuus on turvattava. On myös edistettävä maksuttomia ja kohtuuhintaisia lasten ja nuorten liikunta- ja kulttuuripalveluita ja tuettava vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastuksia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan tehokkaimmin syrjäytymistä ehkäistään kehittämällä kaikille lapsille ja nuorille suunnattuja palveluja. Erityisen tehokasta syrjäytymisen ehkäisyä on investoiminen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, jossa tehdään yhteistyötä vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja elinikäiselle oppimiselle sekä kulttuuriselle ja sivistykselliselle tasa-arvolle. Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat olleet maailman huippuluokkaa, mutta viime aikoina tulokset ovat heikentyneet. Koulutukseen on kohdistettu leikkauksia, mitkä näkyvät koulujen arjessa. Leikkaukset heikentävät opetuksen laatua ja koulutuksen saavutettavuutta, mitkä uhkaavat lisätä koulutuksen keskeyttämistä.