Podcasts about kuvat

Venäjä aloitti täysimittaisen sodan Ukrainassa 24.2.2022. Sodan ensimmäisiä kuukausia seurattiin Suomesta käsin niin uutisista, puheohjelmista kuin sosiaalisesta mediastakin. Kuvat ja videot taistelukentiltä sekä tiedusteluanalyysit sodan etenemisestä ja Ukrainan onnistuneista puolustussuunnitelmista muuttuivat osaksi suomalaisten arkea. Sota pitkittyi ja yhä edelleen ukrainalaiset taistelevat Venäjää vastaan. Keskustelu sodan kulusta on herättänyt pohdintaa asiantuntijoissa. Onko sodasta uutisoitu liiankin ruusuisesti? Olisiko Suomessa tilaa myös kriittiselle keskustelulle Ukrainan sodasta? Podcast-jaksossa käsitellään Ukrainan sodan nykytilannetta, tulevaisuutta ja sodan laajempia yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia niin Ukrainassa kuin Suomessakin. Jakson asiantuntijavieraana on Maanpuolustuskorkeakoulun laitoksen johtaja, eversti Aki-Mauri Huhtinen. Jakson juontavat Ida-Susanna Pöllänen ja Sofia Blanco Sequeiros.

Kutkuttavaa settiä on Laurin työpöydällä jälleen seikkailemassa, mm. Antti Maunun, Maria Tyysterin ja Max Olavi & Elävät Kuvat muodossa!Artistien linkit:Antti Paavilainen Band Antti MaunuMaria Tyyster KorhVH Frenzy

Mika Waltarin runo Kuvat; kokoelmasta Valtatiet vuodelta 1928 Runon lukee kuuluttaja Jari Aula.

Kirjailija Riitta Jalonen pohtii teoksessaan Omat kuvat kirjoittamista. Hän on kertonut, että Omat kuvat on hänen viimeinen kaunokirjallinen teoksensa. Päivän mietelauseen on valinnut Niina Mäkeläinen. Lukijana kuuluttaja Maaria Holma.

Kirjailija Riitta Jalonen pohtii teoksessaan Omat kuvat kirjoittamista. Hän on kertonut, että Omat kuvat on hänen viimeinen kaunokirjallinen teoksensa. Päivän mietelauseen on valinnut Niina Mäkeläinen. Lukijana kuuluttaja Juha Salomaa.

Yhdysvaltain senaatti ratifioi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden. Kolmiloikkaaja suivaantui haarovälistään julkaistuista valokuvista. Tekoäly oppii jo itsekseen. Espoo haluaa asukkaikseen vain kauniita ja rikkaita. Helsingin metro täytti 40 vuotta. Keskustelemassa ovat kosmologi Kari Enqvist, ekonimisti Heikki Pursiainen ja kirjailija Tiina Raevaara. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.

Miltä vanha metsä näyttää? Miten monen värinen männyn kaarna voi olla? Voivatko hienot kuvat auttaa metsien suojelussa? Minna Pyykkö kävi Pohjoistuulen metsä- valokuvanäyttelyssä Helsingin Valokuvataiteen museossa Kämp Galleriassa juttelemassa Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kanssa heidän matkastaan suomalaisiin metsiin.

YleX Aamun Viki ja Köpi suorana Yle Areenassa arkisin 06:30!

Iceye on ennättänyt tekemään paljon lyhyen toimintansa aikana. Se kasvoi Aalto-yliopiston satelliittihankkeen oheisprojektista nopeasti kansainväliseksi avaruusalan yhtiöksi, joka on tällä hetkellä eräs Euroopan avaruustoiminnan kirkkaimmista tähdistä. Yhtiö on kehittänyt hyvin edistyksellisiä satelliitteja, jotka kuvaavat maapallon pintaa tutkan avulla. Kun aikaisemmin tutkasatelliitit olivat pakettiauton kokoisia ja niiden massa oli useita tonneja, ovat Iceyen satelliitit ison matkalaukun kokoisia ja painavat alle sata kiloa. Avaruuteen päästyään ne avaavat yli kolme metriä pitkän tutka-antennin, jonka avulla ne pystyvät ottamaan kuvia, joista voidaan erottaa alle puoli metriä kooltaan olevia kohteita. Kuvat eivät ole niin tarkkoja kuin isommilla satelliiteilla saadaan, mutta koska pienemmät satelliitit ovat edullisempia paitsi tehdä, niin myös laukaista avaruuteen, voidaan niitä lähettää Maata kiertämään paljon. Silloin havaintoja voidaan tehdä melkein milloin vain ja mistä vain. Nyt yhtiöllä on avaruudessa jo 14 satelliittia. Iceyen perustivat Aalto-yliopiston opiskelijat Pekka Laurila ja Rafal Modrzewski vuonna 2014, ja nykyisin sillä on satakunta työntekijää kolmessa eri maassa. Päätoimipiste on edelleen Otaniemessä, Espoossa, missä Iceye rakentaa myös satelliittejaan. Yllättäen yhtiötä on kasvatettu Piilaakson start-up -opeilla ja sen toiminnassa on paljon yhteistä SpaceX:n kanssa. Jari Mäkinen juttelee Tiedeykkösessä Pekka Laurilan kanssa, ja ohjelmassa käydään läpi paitsi yhtiön tarina, niin myös katsotaan eurooppalaisen avaruustoiminnan tulevaisuuteen.

Blomis on totaalisen viehättynyt virtaaviin vesiin. Ollut sitä jo pikkujussista lähtien. Mitä satunnaisen luontomiehemme mielessä on virrannut syyskuisena päivänä ja millaisen kuvavirran Blomis on aikaansaanut tällä viikolla? Kuvat löydät kätevimmin Radio Suomen sosiaalisen median kanavilta ja kaikki tarinat voit kuunnella takautuvasti Yle Areenasta.

Maailmamme on kyllästetty kuvilla. Pelkästään somepalveluihin ilmestyy miljardeja kuvia päivittäin. On vaikea kuulla omia toiveitaan, kun algoritmit syöttävät viimeisen päälle harkittuja kuvia, sanoo vapaa toimittaja Laura Hallamaa kolumnissaan.

Ihminen ei ole koskaan elänyt niin kuvallista elämää kuin nyt, ja somen filtterit ovat tehneet tekoälyn buustaamasta kuvanmuokkauksesta peruskauraa. Mitä koneet voivat opettaa meille maailmasta, kun ne oppivat näkemään meitä paremmin?  Aalto-yliopiston tietotekniikan professori Jaakko Lehtinen on tehnyt lähes koko uransa tietokonegrafiikan parissa. Hän toimii myös tutkijana yhdysvaltalaisessa NVIDIA-yhtiössä, jossa hän tutkii kuvien mallintamista koneellisesti. Valokuvansa hän ottaa kuitenkin mieluiten filmikameralla. 

Riihimäen taidemuseo 2.5.2021 asti riihimaentaidemuseo.fi

Parhaat versiot -podcastin viides jakso. Tässä jaksossa puhutaan uudelleen huulista ja siitä mitä muuta niille voi tehdä kuin pumpata niihin täyteaineita. Katri puhuu hiukan lempiaiheestaan eli Real Housewives -franchisen tuotannosta. Yritetään murtaa myös muutama kauneudenhoitoon liittyvä myytti, sekä ihmetellään tehdäänkö vampyyrikasvohoitoja vielä, vai oliko vampire facial vain Kim Kardashianin influensoimaa huumaa. Muista seurata meitä Instagramissa @parhaatversiot niin saat aina jaksoon liittyviä visuaalisia ärsykkeitä ja lisätietoa, sekä voit antaa palautetta, esittää toiveita ja jakaa hyviä viboja. Podcast hosteina Katri ja Elina - toinen helsinkiläinen ja toinen varsinaissuomalainen - saavat julkkisjuttuihin lisämaustetta vahvalla spekuloinnilla.

Opettaja Pekka Kivikäs on kirjoittanut kalliomaalauksista useita palkittuja kirjoja, tutkinut ja tallentanut Suomen kallioiden kuvia vuosikymmenten ajan. Hän toivoo että kalliomaalausten merkitys ymmärrettäisi tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Ne ovat vanhimpia viestejä historiasta: täällä aikanaan eläneistä ihmisistä. Minna Pyykkö kävi Jyväskylässä juttelemassa Pekka Kivikkään kanssa hänen pitkästä matkastaan kalliomaalausten maailmaan. Ohjelma on uusinta viime tammikuulta.

Radio Novan Aamussa Minna miettii alastomia exiä ja Aki mielenpäällä on uudet patentit. Myös kaupassa käyntiä ruoditaan mutta mihin hävisi hainhammas, kuuntele parhaat palat tästä!

Jyrki Järvilehto, tai tutummin JJ Lehto, kuuluu siihen kouralliseen suomalaisia kilpa-autoilijoita, jotka ovat raivanneet tiensä moottoriurheilun arvostetuimpaan, halutuimpaan ja kalleimpaan luokkaan – Formula 1:een. Järvilehto edusti aktiivisina F1-vuosinaan (1989-1994) niin Onyx-, Scuderia Italia-, Sauber- kuin Benetton-tallia, osallistuen yhteensä 70:een GP-viikonloppuun, joista hän starttasi yhteensä 62:ssa. Palkintokorokkeelle hän kipusi kerran ja pisteille neljästi. MM-pisteitä kertyi yhteensä 10. Järvilehdon F1-uran paras saavutus oli San Marinon GP:n kolmas sija vuonna 1991. Vuonna 1994 nuori lupaus siirtyi huipputalli Benettonille. Ennen kauden alkua Järvilehto joutui Silverstonen radalla onnettomuuteen, jossa hän loukkaantui vakavasti niskaan. Eivätkä kuolema tai neliraajahalvauskaan olleet kaukana. Täydelliseen kisakuntoon palautumista hidastivat liian aikainen asettuminen takaisin ratin taakse sekä Imolassa San Marinon GP:ssä tapahtuneet onnettomuudet, jotka veivät Roland Ratzenbergerin ja Ayrton Sennan hengen sekä pohjan Järvilehdon psyykkiseltä toipumiselta. Lopulta pesti Benettonilla jäi vain kuuden kilpailun mittaiseksi. F1-uran jälkeen Järvilehto saavutti kilpailumenestystä Yhdysvalloissa, jossa hän voitti muun muassa American Le Mans Series -sarjan mestaruuden kaudella 2004 ja Sebringin 12 tunnin ajon kahdesti (1999 ja 2005). Nykyisin hän toimii asiantuntijana Iltalehdelle sekä koekuskina Vauhdin Maailmalle. Jean Mancini haastatteli Järvilehtoa puhelimitse 2.9.2020. Tykkää, seuraa, tilaa, jaa, kommentoi, peukuta: Facebook, Instagram, Youtube Ota yhteyttä Jeaniin ja Manciniin: jean.mancini.podcast@gmail.com Kansikuvan kuvalähde: Wikipedia / Tomh009 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Jyrki_J%C3%A4rvilehto#/media/Tiedosto:JJ_Lehto_(Petit_Le_Mans,_2004).jpg) CC BY 3.0: https://creativecommons.org/licenses/by/3.0/ (kuvaa muokattu)

Päivän jaksossa kauhistellaan kesän kuumuutta, lörpötellään asian sivusta ja puhutaan melkein joka jaksossa mainitun Lauri Aarnion itserakentamasta 6x15 formaatin kamerasta joka kuvaa melkein "superlaajakuvaa". Ari saa paskahalvauksen Mikon puheista ja ohjelman loppupuolella kuulemme ohjeet kuinka suorittaa hauska kuje puhelimella.

Tässä podcast-jaksossa puhun siitä, miten voit jättimäisen digiloikan sijasta digihivuttautua. Kasvaa digimarkkinoinnissa aloittelijasta pro:ksi pienen pieni askel kerrallaan. Mitä nuo askeleet ovat? Kuuntele tästä jaksosta!     Jos et haluat kuunnella, lue jakso tästä:   Saan usein kysymyksiä siitä miten ylitsepääsemättömän paljon tekemistä digimarkkinoinnissa on. Myönnän, se on totta. Tässä jaksossa puhunkin siitä, miten digihivuttautuminen etenee. Ja miksi voit olla armollinen itsellesi, tämä ottaa aikaa, mutta palkitsee kyllä lopulta. Ja sitä paitsi. Kun pidetään asiat yksin kertaisina. Keep it simple. On muutama juttu, joilla voit helpottaa tätä kaikkea. Mä ajattelin käydä tätä läpi oman tarinani kautta. Kertoa miten itse olen viimeisen 8 vuoden aikana edennyt digimarkkinoinnissa ja digibisneksessä. Vedän lopuksi vielä kaiken yhteen selkeästi numeroiduin askelin. Ja kyllä. Näiden vuosien aikana olen mokaillut, rönsyillyt, mennyt perse edellä puuhun, peruuttanut, perunut, palanut loppuun, harmitellut joitain tekemiäni juttuja ja niin edelleen, mutta en toisaalta kadu mitään. Kaikesta olen kuitenkin saanut arvokkaita oppeja. Ja jotta sun ei tarvitsisi mokailla tai käyttää tähän niin paljon aikaa kuin itse olen käyttänyt, yritän tässä jaksossa kertoa mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. No ihan eka juttu mitä tein 2008 kun lähdin yrittäjäksi, oli tietysti nettisivut ja käyntikortit. Kotisivut olivat täysin staattiset, en oikeasti nyt muista miten tein ne. Oikeasti. Aika kamalaa etten muista, mutta on mahdollista että koodasin ne itse. Kävin jonkun html-kurssin koulussa, mutta en muista siitä nyt enää mitään. Kuten en muista miten tein ensimmäisen sivustonikaan. No, sitten vuonna 2010, lasten välissä, tein uuden sivuston. Ja uudet käyntikortit. Sitten jäin taas äitiyslomalle 2011. No 2012 rakensin ensimmäiset wordpress-sivuni. Ensin perustin Sekuntielämää-nimisen blogin wordpress.comiin eli wordpressin omalle alustalle. Sitten syksyllä 2012 rakensin wordpress-sivut yritykselleni. vapaamarkkinointi-sivuston, jota ei enää ole. En muista miten opin wordpressin käytön, luulen että kokeilemalla ja erehtymällä ja youtube-videoiden avulla. Yritykseni sivustolle perustin blogin ja aloitin sisältömarkkinoinnin. Huonolla menestyksellä. Miksi? Muutama syy, joista olen ennenkin puhunut. Ensinnäkin en tiennyt kenelle sitä kirjoitan. Tarjosin mainostoimistopalveluita kaikille jotka niitä tarvitsevat. Asiakkainani oli niin todella isoja yrityksiä kuin ihan yrittäjiä. Isommille yrityksille tuotin sisältöä ja pienemmille tein strategista konsultointia. 2012 olin tehnyt markkinoinnin töitä jo 12 vuoden ajan ja se alkoi suoraan sanoen maistua puulta. Olin kurkkuani myöten täynnä markkinoinnin suunnittelua ja sitä miten turhalta se tuntui. Lasten saaminen oli muuttanut arvomaailmaani ja halusin tehdä jotain millä oikeasti on merkitystä. No 2013 keväällä aloin miettiä ideaa ajanhallinnan ja markkinoinnin konseptista kaltaisilleni yrittäjä-äideille. Olin kirjoittanut sekuntielämää-blogia nimimerkillä mamaonbis ja lähdin kehittelemään mamaonbis-konseptia. Olisin kirjoittanut kirjan aiheesta mutta en saanut siihen rahoitusta mistään. Syksyllä sain finnveralta rahoituksen mamaonbis-plannereiden, yrittäjä-äitien kalenterin kustantamiseen. Jota aloin myydä mamaonbis-verkkokaupassa, jossa myös bloggasin. Mamaonbis-blogi oli siis kolmas blogini. Ensimmäinen joka toimi. Sekuntielämää-blogissa olin oppinut, että suosituimpia ovat artikkelit, joissa on jotain arvoa lukijalle. Ketään ei kiinnostaisi minun päiväkirjamaiset kirjoitukseni vaan sellaiset, joista saa itselleen jotain vinkkiä tai inspiraatiota. Vapaamarkkinoinnin blogia kirjoittaessani olin taas oppinut, että en voi kirjoittaa blogia kaikille, vaan minulla pitää olla tarkka kohderyhmä. Mamaonbis-blogissa yhdistin nämä opit, Kirjoitin nimenomaan yrittäjä-äideille, tein itselleni merkityksellistä työtä ja lisäksi annoin hyödyllistä tietoa, inspiraatiota, toivoa, innostusta… blogista sain vähitellen palautetta, miten pienten lasten äidit olivat viimein rohkaistuneet lähtemään yrittäjiksi. Ja näiden asioiden oppimiseen kantapään kautta minulla meni siis puolitoista vuotta. Kertaan vielä kolme asiaa: Se, että tekee digimarkkinoinnissaan jotain itselleen merkityksellistä, halusta auttaa muita, on todella tärkeää oman motivaation kannalta. Pelkän rahan vuoksi ei blogiaiheita keksi, tai sitten ne kuulostavatkin teennäisiltä. Kirjoita siis sydämestäsi sisältöä verkkoon. Valitse tarkka kohderyhmä, jotta tiedät kenelle puhut. Jos yrität puhua kaikille, motivaatio kirjoittamiseen ei taas riitä, koska et pysty tarkentamaan ajatustasi, ketä oikeastaan autat. Tekstistä tulee ylimalkaista ja siitä ei kukaan saa kunnolla kiinni. Anna blogissa oikeasti arvokasta tietoa, hyödyllistä tietoa, vinkkejä, ohjeita, äläkä pelkää että kertoisit liikaa ja että kukaan ei ostaisi enää sinulta. Et millään voisi korvata muutamalla blogiartikkelilla palveluitasi, joissa yhdistyvät niin sinun kokemuksesi, näkemyksesi kuin persoonasi. Vertaa tätä tietokirjan kirjoittaneeseen yrittäjään. Riittääkö hänellä enää asiakkaita kirjan julkaisun jälkeen? Tietysti, siinä käykin juuri päinvastoin, silloin asiakkaita vasta tuleekin. No tämä oli siis yksi iso digihivuttautumiseni. Mamaonbis-blogin aloituksessa 2013 toin myös itseni ensimmäisen kerran näkyvästi esiin verkossa. Otatin kuvat itsestäni ja julkaisin ne isolla. Muistan miten se jännitti. Nähdä oma kuva isolla facebookissa ja kotisivuilla. Mutta siihen tottui. No 2013 tein toisenkin ison jutun. Kirjoitin e-kirjan Kädet savessa, jossa kerroin 7 askelta digimarkkinoinnin kehittämisessä. Silloin kirjoitin sen yritykseni markkinointiin, joten jatkoin siinä vielä virhettäni kirjoittamalla sitä vähän kaikille. Näin se ei johtanut menestykseen. Ja koska mamaonbis-blogi lähti paremmin käyntiin, keskityin sen kehittämiseen. Rakensin e-kirjan pohjalta ensimmäisen verkkokurssini 2014 alussa. Siis kuusi vuotta sitten. Tein kurssin kevyesti omalla tavallani. Aikalailla nollabudjetilla. Otin videot ja piilotin ne ilmaisille youtube-tileille. Ja upotin videot salasanalla suojatuille wordpress-sivuille. Kurssi oli 8 viikon kurssi digimarkkinoinnista ja sen osat lähtivät viikon välein ilmoittautuneille. Muistaakseni lähetin osat manuaalisesti omasta sähköpostistani, asiakastiedot säilytin excelissä. En siis automatisoinut silloin mitään. Mutta sain kurssin tehtyä. Ja opin sen myynnistä paljon. Yritin kaikkea, jopa puhelinmyyntiä. Ja vähitellen nostin kurssin hintaa ja näin asioita, joita voisin kehittää. Ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Lopetin Mamaonbis-verkkokaupan ja varasin bisneskoulu.fi-domainin. 2015 keväällä kirjoitin e-kirjani uusiksi, kohdistettuna nimenomaan yrittäjille. Nimesin sen Tee tulosta verkossa -kirjaksi. Silloin päätin luopua mainostoimistopalveluiden myynnistä ja fokusoin toimintani kokonaan Bisneskouluun. Keräsin sähköpostilistaa e-kirjan avulla ja vasta syksyllä käynnistin Bisneskoulun blogin. Koska olin kerännyt sähköpostilistaa, blogi lähti hyvin käyntiin. Sain heti paljon lukijoita ja se motivoi kirjoittamaan. Rakensin uuden verkkokurssin, jonka myynnin ja lähetyksen automatisoin täysin. Vuonna 2018 perustin mamaonbisille podcastin mutta 2019 siirsin sen bisneskoululle. Löydät muuten yhä spotifysta mamaonbis-podcastin, jos haluat kuunnella sen jaksoja. Nyt olen sitoutunut julkaisemaan joka toinen viikko podcastin ja joka viikko youtube-videon. Mutta mikä oli siis digihivuttautuminen näiden 12 vuoden aikana? Ja miten nyt sinulle neuvoisin sen tekemään? Miten voisit itse lähteä aktivoimaan digimarkkinointiasi? Kaikkeahan ei voi yhdellä kertaa tehdä. Ja toisaalta ei kannata jättää tekemättä mitään vain siksi, että kokonaisuus tuntuu ylitsepääsemättömän isolta. Jos nyt kuvitellaan että olet tilanteessa jossa sinulla on joltain ostamasi kotisivut ja somekanavia, mutta et ole itse paljon esillä niissä. Haluaisit enemmän asiakkaita palveluillesi, enemmän näkyvyyttä yrityksellesi ja brändätä itseäsi osaajana. Ja ehkä jonain päivänä tehdä oman verkkokurssisi. Mistä lähdet liikkeelle? Kynnyksenä usein on tekniset taidot ja se henkinen kynnys itsensä esiintuomiselle. Ihan ensimmäisenä suosittelen keskittymään brändäämiseen. Sillä se jo tuo sinulle näkyvyyttä. Eikä se vaadi teknisiä taitoja. Pyydä valokuvaajaa ottamaan sinusta kuvia, joita uskallat julkaista näkyvästi sivustollasi ja somekanavissasi. Se on ensimmäinen askel. Että tuot itsesi esiin. Kerro oma tarinasi ja anna vinkkejä seuraajillesi somekanavissasi. Kuvat ja tarinat vähitellen brändäävät sinua osaajana. No kun olet ylittänyt kynnyksen itsesi esiintuomisesta. Ja sanoisin että tähän kannattaa varata noin kaksi kuukautta. Tai jopa puoli vuotta. Älä ajattele että sinun pitäisi tehdä kaikki heti. Kun olet yhden askeleen ottanut ja siihen tottunut, pääset eteenpäin. Seuraava askel on kerätä omaa yleisöä sähköpostilistalle. Ja tähän liittyy vähän teknistä opettelua. Sinun pitäisi ottaa käyttöön sähköpostimarkkinointiohjelman, joko mailchimp, active campaign tai getresponse, tai jokin vastaava, jossa voit automatisoida sähköpostien lähdön. Nämä ohjelmat ovat helppoja käyttää, ja opit varmasti vähitellen ja kokeilemalla. No miten sitten keräät sähköpostilistaasi? erityisen tärkeää on se, että määrittelet tarkasti kohderyhmän, jota lähdet verkosta tavoittelemaan. Että löydät fokuksen bisnekseesi, sellaisen, joka motivoi myös sinua, jossa sinulla on jokin missio auttaa ihmisiä. Mikä on intohimosi, mistä asiasta voisit puhua tuntitolkulla, mistä innostut. Itse aikanaan mietin, että se asia, mikä saa silmät syttymään, kädet heilumaan innostuksesta, on se juttu, jota pitäisi tehdä. Se voi muuttua ajan kuluessa, mutta mikä juuri tällä hetkellä innostaa sinua kaikista eniten? Kun sen olet keksinyt, määrittele kohderyhmäsi tarkasti ja jokin kohderyhmäsi polttava ongelma ja tarjoa siihen vinkkejä, ohjeita, jotka kirjoitat pdf-muotoon. Ja jota voit lähettää pdf-muodossa listallesi liittyneille. Myös tähän kannattaa varata aikaa. Siitä parista kuukaudesta puoleen vuoteen. Samalla kun jatkat itsesi brändäämistä somessa. Kun saat liidimagneettisi, oppaasi, valmiiksi, voit alkaa miettiä, miten sitä markkinoisit. Miten saat liikennettä sen tilaussivulle? Vaikka opas on ilmainen, sitä täytyy silti markkinoida. Kolmas askel on perustaa blogi kotisivuillesi. Se miten sen teet, riippuu paljon siitä miten sivustosi on rakennettu. Wordpress-sivustolle blogi on helppo käynnistää. Tähänkin liittyy teknistä opettelua. Että osaat itse julkaista blogiartikkeleitasi, noin muutaman kerran kuussa vähintään. Voit tehdä blogin myös toisena askeleena, mutta koska yksi tavoite myös blogissa on kerätä omaa yleisöä, suosittelen tekemään ensin liidimagneetin. Blogin avulla saat liikennettä kotisivuillesi, nouset googlen hauissa, saat sisältöä someen ja jakoja somessa. Samalla tilausten määrä liidimagneetille kasvaa ja sähköpostilistasi kasvaa. Tässä vaiheessa olet todella hyvässä tilanteessa digimarkkinointisi suhteen. Mutta tähän kolmeen askeleeseen voi mennä aikaa. Älä odota, että saisit kaiken tämän kasaan kuukaudessa. Jokaista vaihetta kannattaa opetella niin kauan, että ne sujuvat lähes automaattisesti. Kun olet oppinut tekemään sähköpostimarkkinointia ja julkaisemaan blogiartikkeleita, on voinut vierähtää vuosi. Mutta siinä ajassa olet ehtinyt jo brändätä itseäsi somessa ja kasvattamaan yleisöäsi. Joskus on kuitenkin niin, että yrittäjä haluaa aloittaa verkkokurssin rakentamisesta. Jos itse olet siinä tilanteessa, että et ole aktiivisesti brändännyt itseäsi etkä rakentanut sähköpostilistaa, voi olla haasteellista saada kurssia kaupaksi. Verkkokurssin myynti vaatii brändäämistä, sähköpostilistaa ja yleisöä. Se että olet tehnyt sisältömarkkinointia ja rakentanut yhteyttä yleisöösi, on huikean iso askel kohti verkkokurssin myyntiä. Mutta jos tosiaan haluat aloittaa verkkokurssin rakentamisesta, niin toki senkin kautta brändäät itseäsi. Silloin suosittelen, että aloitat heti askelten 1 ja 2 kanssa. Että määrittelet tarkasti verkkokurssisi kohderyhmän ja luot kurssillesi liidimagneetin. Voit rakentaa verkkokurssin, vaikkei sinulla blogia vielä olisikaan. Kuitenkin blogi on se juttu, millä keräät liikennettä sivustollesi, jossa markkinoit verkkokurssiasi. Mutta sen voit tehdä myös verkkokurssin rakentamisen jälkeen. Sisältömarkkinointi on se millä markkinoit verkkokurssiasi ja brändäät itseäsi. Joten älä jätä sitä tekemättä. Ilmoittaudu tästä mukaan verkkokurssi-webinaariin 12.3. >> Ole kuitenkin itsellesi armollinen ja anna kehitykselle aikaa. Digimarkkinoinnissa on paljon opittavaa eikä sitä kaikkea voi yrittää tehdä kerralla. Kuten tarinastanikin kuulit, itsellänikin meni siihen vuosia. Mutta juuri siksi olen luonut Bisneskouluun verkkokursseja, joiden avulla voi edetä nopeammin. Ja koska tiedän, että digimarkkinoinnissa kehittymiseen menee aikaa, kurssit ovat käytössä ikuisesti. Etene siis digimarkkinoinnin kehittämisessä askel kerrallaan. Älä juutu pikkujuttuihin vaan pidä fokus tekemisessäsi. Se että teet someen sisältöä ei ole itse tarkoitus, vaan se, että teet sitä tavoitteellisesti. Ja koska haluan aina löytää parempia keinoja auttaa teitä kaikkia tässä digihivuttautumisessa, olen tehnyt 365 päivää brändäystä somessa -julkaisukalenterin, jonka avulla brändäät itseäsi. Kalenterissa olen ottanut huomioon kaiken sen, mikä somemarkkinoinnissa pitäisikin koko digimarkkinoinnin kokonaisuuden onnistumisen kannalta. Voit tilata kalenterin itsellesi tästä podcast-jakson yhteydestä. Mutta nyt kiitos että kuuntelit tämän jakson, toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä. Tsemppiä digihivuttautumiseen.    

Opettaja Pekka Kivikäs on kirjoittanut kalliomaalauksista useita palkittuja kirjoja, tutkinut ja tallentanut Suomen kallioiden kuvia vuosikymmenten ajan. Hän toivoo että kalliomaalausten merkitys ymmärrettäisi tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Ne ovat vanhimpia viestejä historiasta: täällä aikanaan eläneistä ihmisistä. Minna Pyykkö kävi Jyväskylässä juttelemassa Pekka Kivikkään kanssa hänen pitkästä matkastaan kalliomaalausten maailmaan. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

  Tässä jaksossa kerron oman brändäystarinani. Vuodesta 2012 tähän päivään. Mitkä olivat niitä ratkaisevia päätöksiä ja oivalluksia matkan varrella. Listaan kahdeksan tärkeää asiaa, jotka sinunkin brändätessäsi kannattaa ottaa huomioon.   Kuuntele Bisneskoulun podcastin 3. jakso tästä!     Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15.00 >>     Jos mieluummin luet jakson sisällön kuin kuuntelet, lue tästä: Perustin yritykseni vuonna 2008, jolloin aloin tarjota omia palveluitani copywriterina. Ja muitakin mainostoimistopalveluita. Pian tuli lapsia ja yrittäminen oli melko pätkittäistä vuoteen 2012 asti. Silloin keväällä perustin ensimmäisen blogini yrittäjä-äidin elämästä.  No syy miksi mainitsen tästä nyt, on se, että blogi on tärkeä itsensä brändäämisen paikka. Tässä blogissa kuitenkaan mielessäni ollut vielä itseni brändääminen, se asia tuli aika yllättäen mieleen vasta paljon myöhemmin. Tätä ensimmäistä blogiani (Sekuntielämää) kirjoitin salassa nimimerkillä Mamaonbis. Oikeastaan se oli purkautumistie ja tavoitteenani oli myös pitää yllä kirjoittamisen taitoani. Syksyllä 2012 perustin tavoitteellisen blogin yritykseni vapaamarkkinointi-sivustoille. Kirjoitin markkinoinnista tavoitteena päästä esiin verkossa sen avulla. Ja silloin opin jotain tosi isoa. Kirjoitin blogiin markkinoinnista isommille yrityksille. Mutta vaihdellen myös yrittäjille. Tajusin vähitellen, että blogin kirjoittaminen on todella vaikeaa, jos mielessä on ristiriitainen ajatus siitä, kenelle sitä kirjoittaa. Ja sen vuoksi motivaatio blogin kirjoittamiseen putosi koko ajan. En tiennyt kenelle kirjoitan, isommille yrityksille vai yrittäjille. Koska itselleni ei vielä ollut selvää se, mikä kohderyhmäni on, en saanut blogia vauhtiin tai näkyviin. Kirjoitukset olivat yleismaallisia ajatuksia markkinoinnista. Olin mainostoimistoyrittäjä ja minulle kelpasivat asiakkaina niin yrittäjät kuin isommat yritykset. En osannut rajata kohderyhmää koska en halunnut ja koska oikeastaan halusin isompia asiakkaita, joilla olisi varaa ostaa isompia projekteja. Kuitenkin asiakkainani oli enimmäkseen pieniä yrityksiä tai yrittäjiä. 2013 motivaationi oli pudonnut jo niin paljon mainostoimistotyöhön, jota olin siis tehnyt jo vuosia ennen yrittäjäksi lähtemistä. Silloin halusin saada jotain merkitystä elämääni ja löysin intohimoni. Perustin kolmannen blogin, Mamaonbis-sivuston, ja aloin kirjoittaa yrittäjä-äideille markkinoinnista ja ajan hallinnasta. Myin verkkokaupassa suunnittelemaani ajanhallinnan työkalua, planneria, unelmien kalenteria. Sen kautta halusin saada myös oman ajankäyttöni hallintaan, pienten lasten ja yrittämisen keskellä. Samalla auttaa muita samassa tilanteessa olevia yrittäjä-äitejä. Minulla oli siis hyvin tarkasti rajattu kohderyhmä ja missio. Mamaonbis-blogi lähtikin hyvin käyntiin. Sen ympärille alkoi muodostua yhteisö, jonka kanssa järjestin tapahtumia ja tapaamisia. Mamaonbis-blogissa annoin vinkkejä siis nimenomaan yrittäjille markkinointiin. Tein myös 2014 ensimmäisen verkkokurssini digimarkkinoinnista Mamaonbis Bisneskouluun. Se oli 8 viikkoinen kurssi siitä, mitä olin mainostoimistoyrittäjänä konsultoinut yrittäjä-asiakkailleni, ja myös edellisenä vuonna kirjoittamani e-kirjan pohjalta. 2014 loppuvuodesta tein jostain syystä päätöksen lähteä kasvattamaan mainetta isompien yritysten mainostoimistona. Ajattelin että se on tie kasvuun. Isompia projekteja ja isompia rahoja. Tajuamatta sitä, että olin jo Mamaonbis-sivustolla ja verkkokurssillani aloittanut itseni brändäämisen yrittäjien kouluttajana. Aloin kuitenkin saada enemmän yrittäjä-asiakkaita ja minua pyydettiin kouluttamaan yrittäjien tilaisuuksiin. Ja nyt se tuntuu niin mielettömältä opin tieltä. Siis se, että aloin menestyä siinä missä sydämeni oli, en siinä, mitä järki sanoi. Kun halusin kasvattaa bisnestäni raha mielessä, en onnistunut. Mutta kun halusin aidosti auttaa, menestyin. Eli vapaamarkkinointi-sivustolle tekemäni blogi ei koskaan lähtenyt käyntiin. En halunnut tehdä kylmäsoittoja yrityksiin kuten eräs mentori minulle ohjeisti. Ja moni muukin juttu törmäsi seinään isompien asiakkaiden hankinnassa. Kun taas se, mitä olin intohimolla ja sydämellä tehnyt, eli auttanut yrittäjä-äitejä markkinoinnissa Mamaonbis-blogissa, lähti helposti käyntiin. En siis onnistunut hampaat irvessä, vaan sydämellä. En koskaan ole kertonut tätä tarinaa näin, koska en ole nähnyt sitä näin ennen tätä. Olin ajatellut, että tietysti kun valitsin kohderyhmäni Mamaonbis-blogille, niin se lähti hyvin käyntiin. Ja kohderyhmän valinta onkin tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on se, että tekee asioita sydämestään. Että bisnes perustuu auttamisenhaluun, ei rahanhimoon. Mikä nyt on rumasti sanottu, en koe olleeni rahanhimoinen, mutta kyllä, mietin keinoja tienata enemmän, mikä on ihan luonnollista yrittäjälle, pitääkin ajatella kasvua. Mutta mikä tässä on olennainen oppi, on se, että pitää tehdä sitä, missä sydän on mukana. Se näkyy kaikessa, mitä tekee. No 2015 vuoden vaihteessa tajusin viimein, miten olen brändännyt itseni. Ja mitä oikeasti haluan tehdä. Tajusin, että olen brändännyt itseni yrittäjien kouluttajaksi ja itse asiassa haluankin tehdä töitä yrittäjien, en isojen yritysten kanssa. Tämä tuli vähä vähältä yhä enemmän ja enemmän selväksi. Isommissa yrityksissä on monta portinvartijaa, siis sellaista ihmistä, joiden läpi pitää päästä ennen kuin edes pääsee antamaan tarjousta. Ja se että pääsisi oikeasti puhumaan asioista päättävän kanssa, vaatisi enemmän, kuin mihin itse olin valmis. Silloin päätin lopettaa mainostoimistotyöt kokonaan ja ryhtyä kouluttamaan yrittäjiä verkossa. Lisäksi muutimme silloin ensimmäisen kerran perheeni kanssa ulkomaille, Puolaan, joten digibisnes sopi kuvaan sitäkin paremmin. 2015 perustin siis Bisneskoulun. Ja tein sinne uuden verkkokurssin. Blogin käynnistin 2015 ja se lähti heti vauhdilla käyntiin. Minulla oli jo kohderyhmä sille, sillä olin markkinoinut uutta e-kirjaani verkossa jo keväästä lähtien. Näin sain ensimmäisen kurssini hyvin lanseerattua ja homma lähti hyvin käyntiin. Syksyllä palasimme myös Suomeen ja minua pyydettiin Helsingin Yrittäjien yhteistyökumppaniksi digiopisto-hankkeeseen. No suostuin tietysti. Olin siis 2015 brändännyt itseni yrittäjien kouluttajaksi, sekä bloggaamisen että e-kirjan että verkkokurssin avulla. Minua haastateltiin mediaan, kutsuttiin kouluttamaan ja sain näkyvyyttä. Ja se on oikeastaan tarinani omasta brändäyksestäni. Se mitä olen oppinut vuosien varrella mitä kaikkea olen tehnyt sen eteen, on 1. säännöllinen ja kohdistettu, tavoitteellinen sisällöntuotanto blogiin, videolle, someen, podcastiin ja e-kirja 2. toimin sydämelläni, en raha silmissä kiiltäen 3. Verkkokurssit, kun teet verkkokurssin, se brändää sinua kurssin aiheen erityisosaajana 4. yleisön rakentaminen sähköpostilistalle, mitä useampi korva sinua kuuntelee, sen laajemmalle maineesi kiirii 5. kuva-aineisto: se että olen järjestänyt ammattikuvauksia alkuun muutaman vuoden välein, sitten vuoden välein, on pitänyt kanavieni visuaalisen ilmeen tuoreena. Kuvista puhun vielä hetken päästä lisää. 6. tyytyväiset kurssilaiset niin ilmaisilla kuin maksullisilla kursseilla ja webinaareissa 7. miten kohtelen ihmisiä, tasavertaisina ja aidosti haluten auttaa 8. elämänkokemukseni, mitä olen oppinut itsestäni ja muista, olen oppinut avoimeksi ja suvaitsevaksi, en odota ihmisiä puskemaan asioita juuri niin kuin sanon, vaan annan aikaa. Monesti olen kuullut kurssilaisilta, miten he viimein vuosien kuluttua ovat huomanneet, että se mitä jo alussa sanoin keskittymisestä omaan ydinosaamiseen, oli totta. Että nyt kun ovat viimein tehneet niin, on ovia avautunut. Mutta jokaisella on se oma kasvupolkunsa, sitä ei voi pakottaa. On iso juttu rajata omaa toimintaansa, menihän itsellänikin siihen noin 7 vuotta yrittäjyyttä, ennen kuin löysin sen, mitä todella haluan tehdä. Ja kaiken ydin on sisältömarkkinointi. Huomaan tänäkin päivänä sen, mitä aktiivisempi itse olen, sitä aktiivisempia myös asiakkaani ja yleisöni ovat. Olen myös huomannut sen, että kun sisältöä on riittävästi verkossa, asiakkaat löytävät luokseni vaikken vähään aikaan tekisikään mitään sisältöä. Kun brändikasvun saa alkuun, sitä ei voi pysäyttää. Brändi kasvaa, vaikkei sille välillä tekisikään mitään. Se, että pysyy nöyränä ja rehellisenä itselleen ja muille, pysyy brändikin tavallaan hallinnassa, eikä se lähde keulimaan liikaa. Mutta kuvista halusin puhua enemmän vielä. Valokuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siitä ihmiset näkevät sinut, silmäsi, asentosi, kaikki sinussa kertoo tarinaa. Lisäksi se, missä olet. Mikä on se ympäristö, missä sinut on kuvattu? Sen pitäisi kertoa jotain arvoistasi, sinusta, tarinastasi. Ilmeesi kertoo myös tarinaa. Vaatteesi, seisotko, käveletkö. Kaikki se mitä kuvassa näkyy, rakentaa brändiäsi. Siksi kannattaa miettiä tarkasti, mikä ympäristö kertoisi sinusta parhaiten, ja olla luonnolisesti kuvissa. Näytä asenteesi ilmeessäsi, ja vaikka kuvaustilanne kuinka jännittäisi, näytä sielusi silmissäsi. Mikään ei ole pahempaa markkinointiin käytetyissä kuvissa, kuin epäaito hymy. Jos silmäsi eivät hymyile suusi mukana, tulee katsojalle epävarma fiilis sinusta. Ja palveluistasi. Ja brändistäsi! Kun 2013 menin ensimmäisiin kuvauksiin ammattilaiselle Mamaonbis-sivustoa varten, minut stailasi ja meikkasi Sohvi Nyman ja kuvasi Niina Stolt studio Onnin tiloissa. Molemmat ovat muuten nykyään hyviä ystäviäni. Sohvi kaivoi minusta esiin naisellisuuden ja Niina neuvoi miten kuvissa seistään ja asetutaan, jota Niina muuten kouluttaa nykyään muillekin. Silloin olin vähän hukannut itseni pikkulapsiarkeen, olin lihonnut raskauksissa enkä pitänyt ulkonäöstäni kummemmin. Silti Sohvi ja Niina taikoivat minusta ihanat kuvat. Seuraavat kuvat otatinkin vasta puolassa 2015, siis kaksi vuotta myöhemmin. Silloinkin stailisti valitsi vaatteeni ja minut meikkasi ammattilainen. Osasin olla kuitenkin jo huomattavasti luontevampi kuvissa. Oma itseni. Kuvissa halusin viestiä yrittäjyyden vapautta, joka on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Myös rentoutta ja onnellisuutta. Seuraavat kuvat otin espanjassa asuessamme 2017 eli vähän vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Rannalla, uima-altaalla, ihanissa unelmamaisemissa. Näissä kuvissa halusin viestiä erityisesti digiyrittäjyyden vapautta, että töitä voi tehdä missä ja milloin vain verkossa. Silloin minut meikkasi taas ammattilainen, mutta vaatteet valitsin itse. Nyt 2019 uudistin taas brändikuvani. Nyt halusin viestiä aitoutta ja rehellisyyttä. Asun helsingissä meren äärellä, joten kuvat otettiin ihan omissa arkiympyröissäni. Arkivaatteissani. Kuitenkin minut meikkasi ammattilainen ja kävin kampaajalla ennen kuvauksia. Kuvat otti ystäväni ja valokuvaajayrittäjä Satu Mali. Olen aikalailla sinut itseni kanssa, joten en koe, että kuvissa pitäisi esittää jotain muuta kuin mitä olen. Jos yrittäjyyden alussa musta tuntui että mun täytyy pukeutua siististi ja tyylikkäästi, niin mitä enemmän nyt olen taas itseeni tutustunut, sen enemmän palaan siihen tyyliin, joka minulla nuorena oli. Farkut, nahkatakki, rennot vaatteet ja hyvin pieni vaatevalikoima. Kaappini ovat täynnä niin sanottuja siistejä vaatteita, joissa yhä roikkuu hintalappu. En koe tarvetta tehdä vaikutusta vaatteillani vaan olen se mikä olen. Saat olla tästä kanssani eri mieltä. Vaatteet voivat jossain tilanteissa tehdä vaikutuksen, mutta itse en sellaisissa tilanteissa ole työssäni. Tai jos olisinkin, niin se että voin olla oma itseni on minulle todella tärkeää. Mutta. Koska valokuvaus on ihan oma tilanteensa. Ja kuvassa pitää olla vähän enemmän meikkiä kuin normaalisti ja se missä asennossa kuvassa on, vaikuttaa paljon lopputulokseen. Siksi on hienoa että kuvaaja osaa asetella minut. Ja näin ovatkin kaikki 4 kuvaajaa minua ohjeistaneetkin.  Ja muista kertoa kuvaajalle, mitä fiilistä kuvissa haet. Mitkä arvot on ne mitä haluat niissä viestiä. Kuitenkin somessa voit julkaista myös omia kuviasi. Kaikkien ei kannata olla selfieitä, joten kerran kuussa tai muutaman kuukauden välein olisi hyvä sopia jonkun ystävän kanssa somekuvauspäivä. Mikä sen parempaa kuin jos olette molemmat yrittäjiä ja kuvaatte toisianne, et tarvitse edes erityistä budjettia kuvauksiin. Mutta sivustosi pääkuvat kannattaa olla ammattilaisen ottamia. Ja niitä kannattaa uusia muutaman vuoden välein. Kuvat ovat siis tärkeä osa brändäämistä, mutta eivät yksistään riitä. Jos myyt palveluitasi, niin tee töitä sen eteen, että kohderyhmäsi pääsisi tutustumaan sinuun verkossa. Ihmiset ostavat mieluiten tutuilta, sellaisilta ihmisiltä, joihin tuntuu että voi luottaa. Säännöllinen sisällöntuotanto kantaa pitkälle. Vaikka ajattelisit että mainostat palveluitasi somessa tai Googlessa rahalla, niin ne ovat vain hetkellinen apu. Kun tuotat sisältöä verkkoon, se pysyy siellä ikuisesti. Mitä enemmän hyviä otsikoita tuuppaat blogiisi, sen paremmin asiakkaasi ja media löytävät sinut verkossa. Mitä enemmän olet esillä, sen enemmän pääset esiin. Haluaisitko tarkempia ohjeita brändäykseen? Tästä aiheesta jatkan ja annan tarkempia neuvoja torstaina 21.11. Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaarissa. Joka on siis täysin maksuton tilaisuus oppia lisää itsensä esiintuomisesta verkossa. Jos tätä kuunnellessasi tuo päivä on mennyt ohi, käy katsomassa bisneskoulu.fi-sivuilla, milloin seuraava on, tai kysy minulta suoraan sähköpostitse tai somessa. Mutta nyt. Kiitos että kuuntelit bisneskoulun podcastia. Jos tykkäsit, jaa jakso myös somessa. Bisneskoulua voit seurata Instagramissa tai facebookissa tai youtubessa ja liittyä sähköpostilistalle bisneskoulu.fi sivustolla. Tai jos haluat ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä, lähetä viesti anja@bisneskoulu.fi

Slovakia ottaa etäisyyttä muiden Visegrad-maiden, kuten Unkarin ja Puolan ajamaan kansalliskonservatiiviseen linjaan. Kuvat kymmenistä tuhansista slovakialaisista marssimassa pääkaupunki Bratislavan kaduilla kunnollisen hallinnon puolesta ovat levinneet maailmalle. - Meitä oli pieni piiri aktiiveja, jotka kokoonnuimme yhteen sen jälkeen kun ymmärsimme, että poliisi ei aio tutkia nuoren journalistin Jan Kuciakin ja hänen tyttöystävänsä Martina murhaa, sanoo Juraj Seliga. Hän on yksi Kunnollisen Slovakian puolesta - liikkeen perustajista. Ovatko muutosvoimat Slovakiassa kestävällä pohjalla, siitä kertoo Risto Majaniemen Bratislavassa toimittama Moniääninen Eurooppa-sarjan uusi jakso. Moniääninen Eurooppa-sarjan tuottaja on Jorma Mattila. Kuvassa: Juraj Seliga, Kunnollisen Slovakian puolesta-liikkeen aktivisti. Kuva: Risto Majaniemi

Miksi kuvaaja Sakari Piipon kuvia päättäjistä yritettiin sensuroida? Kuvat julkaistiin uudessa kirjassa Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä. Haastateltavana kuvaaja Sakari Piippo ja kirjaan esseen kirjoittanut Milttonin mediasta vastaava johtaja Ville Blåfield. Haastattelijana Linda Pelkonen. Miksi näitä kuvia väitettiin "hirviömäisiksi"? Miksi valtaa ei saisi kuvata miten tahansa? Sensuuriyrityksen kohteeksi joutuneet kuvat paljastavat vallanpitäjistä sellaisia puolia ja yksityskohtia, joita suuri yleisö ei ole tottunut näkemään. Kuvien julkaisu kiellettiin, mutta Piippo julkaisi ne silti. "Ihmiset näkee näissä kuvissa empatiaa ja inhimillisyyttä näitä ihmisiä kohtaan. Se avaa politiikan maailman vähän eri tavalla ja se tekee politiikalle hyvää että sen näkee vähän eri kulmasta", Piippo sanoo. Miltä valta näyttää? Onko puku luokkasymboli? Miksi niin moni päättäjä pukeutuu liian suureen pukuun? "Valta voi pukeutua pillifarkkuihin - tai vallalla voi olla rento nuttura päässä - vallan ei tarvi näyttää puvulta ja kravatilta", Ville Blåfield kertoo.

Sarjassa etsitään valoa sunnuntain raamatunteksteistä ja kirkkovuoden kierrosta. Kirkon kalenterissa sunnuntain 11.8. aiheena on totuus ja harha. Teksti ja ääni Kaisa Raittila.

Monelle blogikirjoittajalle ongelma lienee tuttu: juttu on kirjoitettu valmiiksi, mutta jotta se voitaisiin julkaista, tarvittaisiin siihen myös jotain kuvitusta. Mistä ihmeestä kuvitusideoita voisi hakea? Entä mistä voisi saada hyviä kuvia blogikirjoitusta elävöittämään? Ja minkälaisia kuvia kannattaisi ja ei kannattaisi käyttää eri konteksteissa? Antti Pietilä (Loyalistic) rupattelee kuvittamisesta yhdessä aiheen asiantuntijan, kuvastrategi Riina Law'n (Deego) kanssa. Podcastin ajastetut muistiinpanot: [00:35] Kuvitusprosessin aloittaminen ja kuvitusideoiden hakeminen [02:53] Kuvan tärkeys sisällöissä [04:45] Minkälaiset kuvat toimivat? [06:22] Kuvatekstit [08:03] Blogin kuvitus pääkuvan lisäksi [10:28] Abstraktin aiheen kuvittaminen [13:42] Kuvien rajaaminen kuvapankkikuvia käytettäessä [14:38] Kuvien etsiminen ja kuvien laillisuus [20:11] Yrityksen kuvitustarpeiden suunnittelu ja kuvien hankinta. Lue lisää markkinoinnin automaatiojärjestelmä Loyalisticista: https://loyalistic.com/fi/ Tutustu Antti Pietilään LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/anttipietila/ Tutustu Antti Pietilään Twitterissä: https://www.twitter.com/anttipietila/ Lue lisää kuvastrategiatoimisto Deegosta: https://www.deegofinland.com/ Tutustu Riina Law'hon LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/riinalaw/ Tutustu Riina Law'hon Twitterissä: https://twitter.com/kuvariina/

Mitä ajatella kristillisten kuvien käyttämisestä rukouselämän tukena? Joku suhtautuu asiaan kielteisemmin, toinen taas myönteisesti. Itse väitän, että hyvien ja raamatullisten kuvien käyttö on mahdollista, ja voi olla hyödyllistäkin. Kuuntele miksi!

Värikkäät, nauravat pääkallot näkyvät yhä enemmän suomalaisessa katukuvassa. Niitä on vaatteissa, koriste-esineissä, julisteissa, tatuoinneissa, ja tietenkin meksikolaisten ravintoloiden ja baarien kuvastoissa. Myös kuolleiden päivä on murtautunut suomalaiseen tietoisuuteen eräänlaisena meksikolaisena halloweenina. Värikkäällä kuolemakuvastolla on moniulotteinen ja hieman synkkä kulttuurihistoria, joka punoutuu meksikolaiseen yhteiskuntaan myös marraskuun alun ulkopuolella. The post Meksikon nauravat kuoleman kuvat appeared first on AntroBlogi.

Jos olimme unohtaneet, että kuvilla yritetään vaikuttaa meihin ihmisiin, muikkari tuli saman tien. Ansaitulla tupakkatauolla uutta askia tutkiessa voi ihan kohta törmätä kutkuttavaan kuvamateriaaliin. Eikä kuvien tarve tähän lopu. Nyt ne vihdoin tulee: varoituskuvat tupakka-askeihin. Yhteensä kuvia on 42 erilaista. Niistä 19 nauratti ääneen, muiden kohdalla onnistuin pidättelemään. Suomessa meitä tumman huumorin harrastajia on yllättävän paljon. Nyt riskinä on, että uuden tupakkalain, ja uusien kuvien myötä, moni haluaa kerätä koko sarjan ja näin uudet askit aiheuttavat todellisen ryntäyksen tupakkahyllyille. Meitä varoitetaan aika säännöllisesti. NURMIKOLLE ASTUMINEN SAKON UHALLA EHDOTTOMASTI KIELLETTY- tyyppisiä klassikkokylttejä löytyy edelleen joka paikasta. Usko sanojen voimaan on säilynyt. Mitä enemmän ulkomailla tehdään terrori-iskuja, sitä hienosyisempiä varoituksia laaditaan meille mökkiostoksia laativille suomalaisille. Sadevaroituksen kynnys madaltuu koko ajan, kohta sireenit ulvovat hajanaisesta ripottelusta. Tuulivaroitus saa kansalaisemme pitämään lippalakistaan tuimasta kiinni, vaikka haapakaan ei vielä havise. Viranomaisradiosta kumajava jalankulkusää saa orastavaan paniikkiin. Tupakka-askien kuvavaroitukset ovat haastavampia. Me olemme turtuneita kuviin. Uutisten raajanpätkät ja veriset jarrutusjäljet tulevat säännöllisesti iltapalamme yhteyteen. Netissä näkee päivittäin inhottavia kuvia. Voi ennustaa, että askikuvien vaikutus on maltillinen. Uusia tupakka-askikuvia tutkiessani sain ulvoa. Kun olin kuivannut itseni, aloin pohtia taiteentekijöiden, tunnelmatakojien, työtä. Ketä ovat nuo avonaisen arkun äärellä seisovat ihmiset ja miten savuketta hipelöivän pikkupojan naamalle on saatu loihdittua noin monipuolinen ilme. Poitsu on samaan aikaan surullinen tulevasta kohtalostaan ja välinpitämättömän määrätietoinen otteessaan. Hän itkee näkymättömästi sisäänpäin vanhemmilleen tuottamaansa pettymystä ja jotenkin jopa täydellistä epäonnistumistaan ihmisenä. Yhdessä sameassa kuvassa! Kuva, jossa isi on vuoteessa sininen ja muu perhe lepäsi hänen kylkiluillaan, sai ajattelemaan. Tekstinä oli: pysy elossa läheisiäsi varten. Näiden kuvien ympärille saadaan vielä hyviä filosofisia keskusteluja, kun aski putoaa mökkiterassin pöydälle. Jotkut kuvat tuovat mieleen Manaaja-elokuvan vuodelta -73. Muut tunnelmat ovat samalta vuosikymmeneltä. Ajalta jolloin tupakansavu oli vain savua ja sen seasta ei nopeasti laskenut kuinka monta lapsen päätä keittiöstä löytyykään. Syystäkin on kysytty, miksei alkoholijuomiin tule varoituskuvia. Syitä monen mielestä olisi. Pelottaako laatijoita, että vaikutuksen alaisena nuo kuvat naurattaisivat väkisin ja merkitys kääntyisi päälaelleen. Lihavuus ja sen oheissairaudet meitä tappavat. Miksei kukaan varoittanut?! Miten monta vuotta pitää vielä elää vastuuttomasti omien mielitekojensa orjana, ennen kuin elintarvikkeisiin saadaan varoituskuvat? Sipsipussiin mahtuu sarjakuva herkuttelijan kohtalosta. Nutellapurkissa on kylkiasennossa lekottelevan rouvan ja merinorsun yhdistelmä ja kantta ruuvatessa kajahtaa Keski-Suomen pelastuslaitoksen tunnussävel. Mönkijöihin tarvittaisiin Suomessa myös varoituskuvat. Isoin varoituskuva, se jossa päätön mönkkärikuski kysyy vastaantulijalta tekstiviestillä tietä, liehuisi kolmen metrin korkeudessa ajokin piiskalipussa. Kun meitä varoitetaan, voidaan sanoa, että on varoitettu. Pohjimmiltaan on kyse elämänlaadusta, valinnoista ja siitä miten päivä ja elämä voi yllättäen mennä pilalle, itseltä ja muilta. Siksi haluaisin varoitustekstit myös ihmisiin. Kuvat ovat valmiina. Selässä lukisi monella Sosiaali- ja terveysministeriön vaatimuksesta: VAROITUS. LÄPEENSÄ TÖYKEÄ IHMINEN. Toisella olisi: VAROITUS. MASENTUNUT JA ARVAAMATON. Rikkinäiseenkin nahkatakkiin saa ommeltua: VAROITUS. OMISTAA VÄKIVALTAGEENIN. Ja kävelykadun liepeillä vilisi selkälappuja: YLEENSÄ HUMALASSA. PATOLOGINEN VALEHTELIJA. Moni kiittäisi jälkeenpäin, jos rasvatukkaisen pikkutakkikaverin selässä olisi ollut varoitustarra: NARSISTI. RUOKKIMINEN KIELLETTY. Ja sitten kun kynnys varoitustarroille madaltuu, saattaa nähdä ihmisotuksen selässä jopa varoitustekstin: IRONIAN VILJELIJÄ. Sitten meitä vasta olisi varoitettu ja voisimme aloittaa elämämme suunnittelun puhtaalta pöydältä. Maallikkosaarnaaja Maasola

Leena Eräsaaresta olisi voinut tulla yrittäjä, mutta kuljetusliikeen omistaneiden vanhempien elämän seuranta tappoi kiinnostuksen yrittäjän kovaan arkeen. Neljäkymmentä luvun lopulla syntynyt Leena Eräsaari tempautui mukaan yliopistoelämään ja tutkijaksi - jäähyväisluentonsa hän piti puolitoista vuotta sitten Jyväskylän yliopistossa. Sosiaalityön emeritaprofessori, opettaja, rauhanaktivisti, nais- ja mummotutkija kertoo elämästään kotialbumistaan löytämien kuvien kautta. Kuvat voi nähdä osoitteessa www.yle.fi/kuusikuvaa. Ohjelman toimittaa Riikka Rahi.

Krista Mikkola - taidehistorioitsija, kuraattori, Euroopan ja Välimeren nuorten taiteilijoiden Biennale -yhdistyksen emerita-presidentti - tuo taiteilijoita yhteen, ohjaa heitä löytämään oikeat foorumit ja parhaimmat kontekstit työlleen. Kuusi kuvaa -ohjelmassa Krista Mikkola avaa kotialbuminsa. Kuvat myös verkkoartikkelissa yle.fi/kuusikuvaa

Hiljattain 50 vuotta täyttänyt pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäki täytti juuri 50 vuotta. Se on hyvä hetki kurkistaa valokuva-albumeihin, valita tärkeitä kuvia elämän varrelta ja kertoa niistä. Täytyy tosin varoa, ettei yritä esittää viisasta vanhusta, muistuttaa tämänkertainen päähenkilömme ohjelmasarjassa Kuusi kuvaa. Jaakko Heinimäki on valinnut viisi kuvaa albumeistaan - ja se kuudes kuva - se täytyy kuvitella. Ohjelma on uusinta elokuulta 2015. Kuvat ja niihin liittyviä pieniä tarinoita löytyy osoitteesta yle.fi/kuusikuvaa tai hakusanoilla kuusi kuvaa jaakko heinimäki

Harmonikkataiteilija Merja Ikkelä herätti jo lapsena huomiota soittotaidoillaan. Hän esiintyi Suomessa ja maailmalla ja voitti useita kilpailuja. Opettajana hänellä oli legendaarinen Lasse Pihlajamaa. Mitä kommelluksia kiertueilla sattui? Minkälainen ura urkeni nuoruuden jälkeen? Merja Ikkelä valitsee kotialbumistaan tärkeimmät kuvansa ja kertoo tarinoita niihin liittyen. Toimittajana Minna Korhonen. Kuvat osoitteessa yle.fi/kuusikuvaa.

Mitkä viisi kuvaa ovat ohjaaja Vilppu Kiljuselle tärkeitä? Kuudes kuva on ottamatta. Minkä kuvan hän toivoisi vielä albumiinsa: mikä suuri toive tai tavoite on jäänyt toteutumatta? Kuvat ja niihin liittyviä pieniä tarinoita löytyy osoitteesta yle.fi/kuusikuvaa.

Piispa Irja Askola on aina rakastanut kirjoja. Ne ovat hänestä siltoja uusiin oivalluksiin ja myös ihmisen itsensä sisimpään. Isän varhaisen kuoleman jälkeen pikku-Iiri haki ja sai lohtua kirjastosta, koulusta ja seurakunnasta. Genevessä ja Yhdysvalloissa vietetyt vuodet sekä käynnit Afrikassa laajensivat Irja Askolan elämänkuvaa entisestään. Aikuisena piispa Askola onkin tullut tunnetuksi rohkeana ja intomielisenä tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolustaja. Piispa Irja Askola käy läpi elämänsä herkkiä ja merkittäviä hetkiä kuuden valokuvan kautta. Kuvat voi nähdä osoitteessa www.yle.fi/kuusikuvaa. Toimittajana Riikka Rahi.

Yksi kevään tärkeimmistä elokuvista. Näin puhutaan dokumentaristi Markku Heikkisen tuoreimmasta työstä Talvivaaran miehet. Mitkä kuusi kuvaa hän valitsee, kun tehtävänä on kertoa oman elämän tärkeistä käänteistä? Kultalusikkaa ei tämän pojan suusta löydy, vaikka radiotoimittajana hän käyttikin välillä taiteilijanimeä Kainuun aatelinen. Millainen oli Kajaanin abien Rakkauden Vallankumous? Mikä hirviö hönkäilee Talvivaara-aiheisessa valokuvassa? Kuvat löytyvät netistä yle.fi/kuusikuvaa. Toimittajana Eve Mantu.

Paulina Ahokas on Tampere-talon toimitusjohtaja ja kahden pienen lapsen äiti. Uraan on mahtunut musiikkia laidasta laitaan, reilu parikymmentä vuotta sitten hän toimi valtavan jazz- ja rockkeskuksen promoottorina Prahassa ja myöhemmin pitkään Music Export Finlandin toimitusjohtajana. Toimittaja Ari Meriläinen tapasi Paulina Ahokkaan tämän kotialbumin äärellä. Kuvat ovat nähtävissä verkkosivulla yle.fi/kuusikuvaa.

Liisa Keltikangas-Järvinen on kokeellisen persoonallisuustutkimuksen uranuurtajia Suomessa. Hänet tunnetaan erityisesti synnynnäistä temperamenttia koskevista tutkimuksistaan, josta hän on julkaissut lukuisia tietokirjoja. Keväällä Keltikangas-Järvinen jäi eläkkeelle psykologian professorin virastaan Helsingin yliopistosta ja hän jatkaa tällä hetkellä elämäntyötään tutkimusjohtajana. Mitkä ovat hänen elämäänsä liittyviä keskeisiä valokuvia? Mitä tarinoita niihin liittyy? Kuvat löytyvät osoitteesta yle.fi/kuusikuvaa.

MESTARIKISSA on kertomus kettulauman ja kissan kohtaamisesta, jolla on yllättävät seuraukset. Sadun on kirjoittanut Marja Räihä Västeråsista. KOHDERYHMÄ: 3-8-vuotiaat. Taikalippaaseen kätkeytyy myös viisi ruotsinsuomalaista satua, jotka löytyivät vuonna 2010 pidetyn satukilpailun kautta: Omenien taisto, Vad heter du?, Veeti ja Sulka, Mestarikissa ja Sepen työpäivä. Sadut kertoo näyttelijätär Kolina van den Berg. Kuvat on piirtänyt taiteilija Ingrid Flygare.

Satu VEETI JA SULKA kertoo pojasta, jolla on paha tapa kiroilla ja jonka kirokaija-lintu johdattelee oikeille jäljille. Kirjoittanut Kristiina Ylipekkala Haaparannalta. KOHDERYHMÄ: 3-8-vuotiaat. Taikalippaaseen kätkeytyy myös viisi ruotsinsuomalaista satua, jotka löytyivät vuonna 2010 pidetyn satukilpailun kautta: Omenien taisto, Vad heter du?, Veeti ja Sulka, Mestarikissa ja Sepen työpäivä. Sadut kertoo näyttelijätär Kolina van den Berg. Kuvat on piirtänyt taiteilija Ingrid Flygare.

VAD HETER DU? -sadussa tutustutaan Meija-tyttöön, joka on juuri muuttanut Ruotsiin, mutta haluaisi mieluiten palata Suomeen. Kirjoittanut Anneli Heikka Skövdestä. KOHDERYHMÄ: 3-8-vuotiaat. Taikalippaaseen kätkeytyy myös viisi ruotsinsuomalaista satua, jotka löytyivät vuonna 2010 pidetyn satukilpailun kautta: Omenien taisto, Vad heter du?, Veeti ja Sulka, Mestarikissa ja Sepen työpäivä. Sadut kertoo näyttelijätär Kolina van den Berg. Kuvat on piirtänyt taiteilija Ingrid Flygare.

Satu OMENIEN TAISTO kertoo omenapuusta, joka joutuu puolustautumaan naakkaparven hyökkäykseltä. Sen on kirjoittanut Eeva Meriläinen Eskilstunasta. KOHDERYHMÄ: 3-8-vuotiaat. Taikalippaaseen kätkeytyy myös viisi ruotsinsuomalaista satua, jotka löytyivät vuonna 2010 pidetyn satukilpailun kautta: Omenien taisto, Vad heter du?, Veeti ja Sulka, Mestarikissa ja Sepen työpäivä. Sadut kertoo näyttelijätär Kolina van den Berg. Kuvat on piirtänyt taiteilija Ingrid Flygare.

SEPEN TYÖPÄIVÄ on satu, jossa Sepe-kissa päättää ottaa selville, mihin emäntä häviää lähtiessään töihin. Sen on kirjoittanut Anja Kemppainen Järfällasta. KOHDERYHMÄ: 3-8-vuotiaat. Taikalippaaseen kätkeytyy myös viisi ruotsinsuomalaista satua, jotka löytyivät vuonna 2010 pidetyn satukilpailun kautta: Omenien taisto, Vad heter du?, Veeti ja Sulka, Mestarikissa ja Sepen työpäivä. Sadut kertoo näyttelijätär Kolina van den Berg. Kuvat on piirtänyt taiteilija Ingrid Flygare.