Podcasts about tunnen

Viis korda Eesti jalgpallikoondist esindanud 21aastane Kevor Palumets on tänavu üks kahest eestlasest, kes mängib eurosarja alagrupiturniiril. Suvel Soome tippklubi HJKga siirdunud on seal koheselt põhimeeste sekka tõusnud ja nimetati ka kuu mängijaks. Kõigest sellest ja paljust muust rääkis Palumets lähemalt Õhtulehe taskuhäälingus „Kolmas poolaeg“. Palumetsa aasta esimene pool oli kohutav. Waregemi Zulte poolkaitsja soovis juba talvel klubi vahetada. Variante oli näiteks nii Leedust (Panevežys) kui Šveitsist (Schaffhausen), aga kas ei sobinud pakkumine talle endale või ei jõudnud klubid omavahel kokkuleppele. Nii tuli tal end kuidagi pool aastat töös hoida, kuni tuli päästev pakkumine Soomest. Ka HJK ja Zulte läbirääkimised ei kulgenud lihtsalt ja kestsid ligemale kuu aega, aga lõpuks said need tehtud. „Eelmisel aastal oli Belgias selline raidumine, et üldse naeratada, aga nüüd valiti mind meeskonna kõige positiivsemaks vennaks. Tunnen ise ka, et mentaalselt olen vabanenud,“ rõõmustas Palumets. Kuigi alguses läks eestlasel ka Helsingis aega, et end käima saada, siis nüüd on ta tõusnud kõige olulisemate lülide sekka. Äsja teatas HJK, et fännid valisid ta kuu mängijaks ning ta mängib suurimaid minuteid. "Soomlased vaatavad ikka läbi nalja eestlastele alla, et mis Eesti, sinna lähme ju ainult alkoholi järele. Aga ma olen suhtumisega, et löön siin läbi. Juba sellepärast, et ma ei taha Belgiasse tagasi minna, on mul vaja läbi lüüa!“ kuulutas ta. Nüüd on Palumetsa eesmärk mängida end HJKs nii oluliseks, et klubi kasutaks detsembris ostuvõimalust. Tabasalu kasvandiku abiga pääses HJK UEFA konverentsiliiga alagruppi. Näiteks Montenegro klubist FK Dečićist saadi jagu alles penaltiseeria abil ja otsustava löögi kõmmutas sisse just Palumets. Vaatamata oma noorele eale on ta löönud palju otsustavaid penalteid ja nende anatoomiast tuleb saates ka pikemalt juttu. Kümne aasta perspektiivis soovib Palumets karolmetsalikult järkjärgult end aina kõrgemale tasemele mängida ning lõpuks näiteks Bundesligasse jõuda.

Detsembri alguses esitles etnoloog ja ajaloolane, Eesti Rahva Muuseumi vanemteadur Indrek Jääts oma raamatut „Ääremaadel kõndija.

"Ma läksin ülikooli teadmisega, et ma pean õppima eesti keelt, sest juba lapsena teadsin, et ma ei taha elus midagi muud teha kui tõlkida."

Jos kirjaa kahden viikon ajan muistiin kaikki valheensa, kuinka paljon niitä tulee? Tutkimukset väittävät, että ihminen valehtelee keskimäärin kaksi kertaa päivässä.

Lahden YougaRocksilla järjestetään tänä viikonloppuna nuorten boulderointi-kiipeilyn maajoukkueleiri. Nuori lahtelainen Suomen- ja Pohjoismaiden mestaruuksia voittanut 16-vuotias Hugo Talvisalmi kertoi perjantaina Radio Voimalla aloittaneensa kiipeilyn isänsä kanssa jo noin 11 vuotta sitten. - Tajusin sitten, että se on niin siisti laji, että tahdoin päästä treenaamaan sitä kunnolla. Tällä hetkellä minulla on seitsemät treenit viikossa. Hugon isästä Jarno Talvisalmesta on myös hienoa treenata poikansa kanssa yhdessä. - Onhan se kiva katsoa, miten Hugokin on kehittynyt tuossa hommassa. Muistan sen hetken, kun hän meni minusta ohi ja huomasin, etten enää pärjää hänelle. Se ei kyllä haitannut yhtään, vaan se oli vain siisti juttu. Hugo huomauttaa myös, että lajin voi aloittaa lähes minkä ikäisenä tahansa. - Tunnen tosi hyviä kiipeilijöitä, jotka kiipeävät vielä 70-vuotiainakin tosi kovaa. Tämä on mielestäni kaikille hyvä laji. Kuuntele koko haastattelu:

Minu Laps Internetis. Kas Ma Üldse Tunnen Teda by Arvamusfestival

Viiekümne üheksas imeline külaline on Kristi Kirss. "Olen MTÜ Ananda joogaklubi joogaõpetaja ning üle-eestilise pop-up jooga suvetuuri eestvedaja. Impulss joogaga katsetust teha tuksus minu sees aastaid. Teiste muljed ja kogemused, et jooga on miski, mis on hea nii kehale, meelele kui hingele, tekitasid huvi. Vabandused ja hirmud olid aga kaua aega suuremad kui huvi, kuni hetkeni neli aastat tagasi, mil leidsin julguse ja tahte seada sammud Järva-Jaani kultuurimajja joogatundi. See oli otsus luua enda elule suurem väärtus, otsus hakata ennast väärtustama, otsus muuta enda sisemaailma ning otsus luua enda kehale tugevust ja painduvust. See otsus näitas selgesti, et elu sünnibki otsustest. Otsustest, katsetamisest ja esimesest sammust. Joogat praktiseerides taipasin esimest korda, et mul on võimalus olla enda mõtete vaatleja ning muuta seda, mis toimub minu peas. Tasapisi õppisin lahti laskma ülemõtlemisest ning ühel hetkel märkasin, et suutsin taas õhtuti uinuda, et keha oli kasvatanud lihased, arendanud painduvust ning taipasin, et suudan nii paljut. Jooga tähendus minu jaoks on ajas muutunud ning paljut, mida praegu kogen, ei osanud ma ettegi kujutada, et on võimalik kogeda. Need imelised muutused ja kogemused on põhjused, miks õpetan joogat - sest jooga tõesti on hea nii kehale, meelele kui hingele ning soovin, et ka teised saaksid sellest osa. Joogatundides pean oluliseks utsitada inimesi avastama enda sisemist ja välimist tugevust, usaldust elu vastu, armastust endas. Me muutume kogu aeg ja elu meie ümber muutub, seega avastamist jätkub. Teekond joogaga on olnud imeline, valus, õpetlik ja avardav. Tunnen, et see on minu tee ja minu kutsumus on jagada joogat teistega. Seetõttu korraldan koos teiste joogaõpetajatega üle-eestilist pop-up jooga suvetuuri, mis sel aastal toimus neljandat korda. Pop-up jooga eesmärk on rännata erinevates paikades, tulla inimestele lähedale ning näidata, et joogat on võimalik teha kõikjal. Jooga on kõikjal. Kui mitmed joogaõpetajad kolivad sügise saabudes saali ära ja jäävad paikseks, siis mina olen kui rändav joogaõpetaja, kel puudub oma paik, kuid kel on tiivad, et lennata sinna, kus on mind ootamas joogahuvilised. Lisainfo: https://www.facebook.com/popupjooga"

Viiekümne neljas imeline külaline on Kristiina Saul. "Minu nimi on Kristiina Saul. Kõige rohkem siin maailmas paelub mind elamise kunst, elu kui müsteerium ja selle tundma õppimine. Minu teele jõudis jooga juba üle kümne aasta tagasi, kui läksin esimest korda kundalini jooga tundi. Sellest sai alguse sügav äratundmine ning joogast sai minu elu lahutamatu osa. Minust sai rahvusvaheliselt sertifitseeritud kundalini jooga õpetaja (Karam Kriya joogakool). Joogalik maailmavaade, elufilosoofia ja praktikad on rahuldanud minu teadmistejanu ja andnud mulle vahendid teadlikuks enesearenguks. Aktiivselt praktiseerin ka hetkel kundalini joogat, hatha joogat ning tantra joogat. Jooga on minu jaoks elustiil, mis põimub minu pereeluga ja ka tööga. Olen kahe lapse ema, mul on elukaaslane ja minu maine amet on jurist. Lisaks käin juba aastaid terapeudi teed. Olen õppinud Holistika Instituudis, käinud läbi Branon Bays'I Rännaku-teraapia seminaride programmi ning hetkel õpin Transpersonaalse Psühholoogia ja Hüpnoteraapia erakoolis “Teadlik Mina”. Tunnen, kuidas kõik minu elu erinevad aspektid täiendavad teineteist ja olen õppinud, et millestki ei ole vaja loobuda. Vaimsus on kui lõng, mis ühendab inimese elutee terviklikuks ja rikastab seda enneolematute nüanssidega, mida vaid materiaalse maailma tunnistamine ilmselt kunagi pakkuda ei suudaks. Võin omast kogemusest kinnitada, et pühendumine jooga- ja tantrapraktikatele on elumuutev, tuues kaasa võime suurendada oma energiataset ja oskused oma energiat juhtida, kasvatada teadlikkust igas eluvaldkonnas ja omada seeläbi rahudlustpakkuvaid suhteid ning kogeda, kuidas elu müsteerium Sinus eneses ja Su ümber imeliselt avaneb. Oma kogemusi, teadmisi jagan joogalikke ja tantristlikke töötubasid korraldades, naisteringe juhendades, aga ka noortele ja lastele holistilisi laagreid korraldades." Lähemalt siit: www.tantratants.ee

Neljakümne üheksas imeline külaline on Merilin Tamme. "Mulle meelidib kõik milles peegeldub hingevägi. Armastan inimesi, nendega töötamist ja ühes arenemist. Samuti loodust ja tema tervendavat mõju, ilu, ausust. Naudin vaikust, iseendaga olemist, sügavamalt ühendumist. Loomulikult erinevaid keha ja meele praktikaid, joogat, meditatsiooni, tantsu, loovliikumist. Joogalik maailmavaade tutvustas mulle ennast juba aastaid tagasi. Uurisin, lugesin, proovisin kuid esimene sügavam äratundmine toimus kundalini joogaga. Kundalini tehnika juures paelus mind tema kiirus ja efektiivsus. Transformeeriv kogemus mis andis elule uue tähenduse ja kvaliteedi. Teisena võitis minu südame endale meditatiivne yin jooga, mille sügavus ning lihtsus kutsus ka selles stiilis põhjalikumalt endasse sukelduma. Aastate jooksul on oma koha endale leidnud ka vinyasa, hatha jooga ning pilates. Ent intuitiivne ning mõtestatud kehatöö / joogatamine on see mis inspireerib mind enim. Kuna inimene ja see mis tema sees toimub on mind alati väga huvitanud, olen pühendanud oma sügava huvi ja armastuse ka psühholoogia ning teraapia maailmale. Tunnen suurt tänu võimaluse eest areneda ja praktiseerida üheaegselt nii Ida kui Lääne suuna inimeseks olemise õpetustes. Tänaseks, olles praktiseerinud ning õppinud mitmeid erinevaid keha-meele teraapiaid ning lähenemisi, olen jõudnud oma enda nö eklektilise teraapia/coaching meetodini, kus kasutan vastavalt vajadusele kõiki omandatuid teadmisi üheskoos!" Lisainfo: https://www.shuniya.ee/

”Kepeinä lumihiutaleina leijailevat erään Straussin valssin sävelet ilmassa saaden ajatukseni jälleen lentämään Sinun luoksesi, Tähtisilmäni luokse. Hiljaa, ajatuksissani sivelen pehmeitä kutrejasi tuntien niiden hyväilevän kosketuksen sormissani. Tunnen ihanan pehmeyden poskillani.” Vanhempien rakkauden täyttämä kirjeenvaihto vuosilta 1943-47 odotti nipuissa yli 70 vuotta, kunnes pariskunnan lapset päättivät toimittaa 302 kirjettä kirjaksi. Samalla piirtyi kuva omasta isästä romanttisena ”Prinssi Rohkeana” ja rakkauden pelastavasta voimasta epävarmoina aikoina. Mutta onko kyse vain entisajan naiiveista ihanteista – menetetystä maailmasta – joille ei enää nykyajasta löydy luontevaa sijaa? Vai paljastaako romantiikka jotakin, mikä kaikissa ihmissieluissa lepää: kaipuuta rakkauteen, yhteyteen ja elämän kauneuteen? Entä minkälaisia rakkauden haaveita ja haasteita kohtaa perhetyön asiantuntija työskennellessään parisuhdeteeman ympärillä nykyajan Suomessa? Ystävänpäivän tunnelmissa Horisontissa pohditaan aistillisen ja romanttisen rakkauden inhimillistä merkitystä sekä toimivan parisuhteen ydinkysymyksiä. Vieraina ovat ”Ritari ja Tähtisilmä – Unelma onnesta” -kirjan koonneet sisarukset Ritva ja Rauno Haapaniemi sekä vs. perheneuvoja ja perhetyön diakoni Terhi Lahdensalo. Ohjelman toimittavat Hilkka Nevala ja Mikko Kurenlahti.

Kergejõustikuteemalises taskuhäälingusaates "Staadionijutud" on seekord saatekülalise rollis Eesti läbi aegade parim seitsmevõistleja, mitmekordne noorte tiitlivõistluste medalist ja nii olümpiamängudel, maailmameistrivõistlustel kui ka Euroopa meistrivõistlustel korduvalt osalenud Grit Šadeiko. Türilt pikkade sporditraditsioonidega perest pärit Šadeiko käis suvel põlvelõikusel, ent on tänaseks juba mõnda aega taas tõsiselt treenida saanud ja loodab 2021. aastal, kui olukord Eestis ja maailmas lubab, teha mitmevõistlust üle pikkade aastate nii sise- kui ka välishooajal. "Üks asi, miks ma pole oma sportlaskarjääri lõpetanud, on see, et 6280 (Šadeiko nimele kuuluv 7-võistluse Eesti rekord - toim.) pole punktisumma, mis peaks olema minu nime taga. Tunnen, et ma pole suutnud oma võistlust veel kokku panna. Mis mulle motivatsiooni annab, on viimaste aastate tulemused üksikaladel, mida ma olen väga kaua lihvinud. Just mu nõrgemate alade rekordid on paranenud. Samamoodi pole mu tugevamad alad ära kadunud. Parandasin näiteks alles 2019. aastal oma tõkkesprindi rekordit," ütleb 31-aastane Šadeiko, kes tunnistab, et on kaalunud ka tõkkejooksule spetsialiseerumist. Šadeikost voolis Järvamaal kergejõustiklase legendaarne Leonhard Soom, sisuliselt kogu oma täiskasvanuelu on ta aga treeninud Tartus Anne ja Taivo Mägi käe all. Erandiks kujunes viie aasta tagune talv, kui Šadeiko liitus Ameerika Ühendriikides Harry Marra treeninggrupiga, et harjutada igapäevaselt tolle hetke maailma tippude, karjääri viimaseks hooajaks valmistunud kanadalannast seitsmevõistleja Brianne Theisen-Eatoni ja endise kümnevõistluse maailmarekordimehe, ameeriklase Ashton Eatoniga. "See oli väga põnev kogemus - näha tolle hetke absoluutseid maailma tippe treenimas ja teha seda nendega koos. Kui öeldakse, et Ashton Eaton on täielik imeinimene, siis ma ei saa siiani väita vastupidist. See, kuidas tema uusi harjutusi ja asju nipsust suutis aru saada ja teha... Sel hetkel sain ma aru, miks Brianne soovis enda kõrvale kedagi veel treenima, sest see Ashtoni meeletu talent ajas teda marru juba," naerab Šadeiko. Grit Šadeiko räägib saates muuhulgas oma sportlikest õdedest Gretest (27) ja Jadest (20), noorpõlvest, karjääri raskeimaks perioodiks kujunenud 2019. aastast, kriitilistest kaasmaalastest, imelisest kuulitõukekatsest, enim rõõmu pakkunud võistlustest ning treeningute ülesehitusest. Saatesarja 20. osa lõpus avaldame eelmise küsimusmängu õige vastuse, loosime välja võitja ja esitame uue küsimuse, millele saab vastata aadressil ekjl@ekjl.ee. Saadet juhib Karl Rinaldo.

Kolmekümne esimene imeline külaline on Leelia Kruusa. "Olen pärit väiksest külast ja Tallinna kolisin kui tulin keskkooli. Ma ei ole kunagi olnud väga spordiarmastaja. Põhikooli ajal tegin küll kehalise kasvatuse tunnis alati kõik ideaalselt kaasa ja olin üsna tubli kui nii öelda, aga sellega ka asi piirdus. Kuskil 2013 aastal, mil olin "saavutanud" ilmselt oma maksimum kaalu ja polnud enam kohe üldse rahul, mis minu kehaga toimub, siis otsustasin, et tuleb hakata end liigutama. Alustasin jooksmisega. Aga kuna ma polnud seda ikka aastaid teinud, siis mulle oli väga raske joosta isegi 1-2km. Aga seda ilmselt tänu sellele, et ma ei jooksnud teadlikult, vaid kihutasin nii mis kole :)) Olgugi, et jooksmine mulle veel väga ei meeldinud ja pikemad distantsid jäid kuni 4-5km, siis otsustasime sõbrannaga minna jooksma tol ajal veel SEB 10km distantsile (2013sept). Sealt edasi hakkasin juba rohkem jooksmist armastama kuniks sinnani et 2014 a lõpuks ma jooksin 4-5x nädalas ja nautisin seda protsessi. 2014 a oli ka aeg, kus hakkasin mõtlema jooga peale. Aga seda mitte nurga alt, et see võiks toetada minu keha ja vaimu, vaid see tundus nii äge. Ja see "äge" seal oli kõiksugused tagurpidi asendid. Ma hakkasin jooksmise kõrvale tegema joogat Youtube'st leitud videodega. Usun, et tegin palju valesti. Olen ka praegu veendumusel, et kodus joogat teha youtube vahendusel on täiesti ok, aga esimesed paar tundi peaks käima reaalse õpetaja juures, kes loodetavasti näeb ja saab vajadusel juhendada veidi rohkem kui see, kelle tundi sa järele teed kodus. Aga kogu minu jooga põhines siiski sellel, et tegin kiire video kaasa ja siis proovisin iseseisvalt erinevaid tagurpidi asendeid ja see kõik tundus nii põnev. Aga jällegi, ma tean, et ma tegin asju valesti ja oleksin võinud endale palju haiget teha jne, et hea oleks selliseid asju ikka õpetaja juures olekul proovida. 2015 aastal jäin ma lapseootele ning siis jätsin ma katki kogu jooga ja ei mõelnud tükk aega sellele enam. 2016 septembrist alustasin uuesti oma jooga teekonnaga ja see kestab siiani. Astusin esimest korda joogastuudiosse ja tundsin, et olen just seal, kus pean olema. Sain järjest enam aru, et jooga ei ole ainult tagurpidi asendid, vaid hoopis midagi suuremat. Kätelseis on boonus! 2017 lõpus alustasin joogaõpetaja koolitusega Infra jooga stuudios ja seda mitte üldse eesmärgiga saada õpetajaks. Ma ei olnud endast kunagi mõelnud kui õpetajast, sest mind on lapsest saati saatnud selline asi nagu kogelemine. Ja kuna põhi- ja keskkooli ajal see oli mulle väga suureks probleemiks erinevate ettekannete ajal, siis ma ei kujutanud ettegi, et ma oleksin võimeline inimeste eest rääkima ja veel joogat tegema. Praegusel hetkel on muidugi minu pere minu prioriteet ja proovime hakkama saada igapäeva eluga, mil nii 5aastasel kui ka 4kuusel on omad soovid ja emotsioonid, millega meie peame neid aitama. Aga üldises mõttes ma tunnen, et olen justkui millegi enda jaoks olulise asja läve pakul- olgu selleks siis joogaõpetaja olemine. Tunnen, et midagi ägedat on tulemas. Eks näis, mis 2021 toob." Instagram: @leelia_yoga

Yksinäisyys tuntuu helposti epäonnistumiselta, ja sen vuoksi siitä ei oikein uskalleta puhua, sanoo toimittaja Johanna Malinen kolumnissaan.

Kahekümne esimene imeline külaline on Kristine Põldver, kes kirjeldab end järgnevalt: Jooga tuli minu ellu juba pea 10a tagasi ja seda esialgu Kundalini jooga näol. Hiljem jõudsin Yin joogani ja asusin seda ka õppima. Esialgu selleks, et ise lapse kõrvalt kodus joogat teha, kuid elu suunas mind joogaõpetust ka jagama. Astusin mõned aastad tagasi suure sammu lähemale oma unistusele. Leidsin keset Eestit maal ühe vana maja, tegin selle korda ja asusin koos pojaga siia Väe talusse elama. Annan siin joogatunde lastele ja suurtele, korraldan jooga- ja looduslaagreid ning lihtsalt heaolemisi. Tunnen, et mul ja Väel on, mida jagada. IG: @vaetalu või @kristinepoldver

Kergejõustikuteemalises taskuhäälingusaates "Staadionijutud" räägib seekord oma loo 8000 punkti meheks sirgumisest kümnevõistleja Taavi Tšernjavski. 25-aastane Harjumaalt Kolgakülast pärit Tšernjavski, kes kogus eelmisel nädalal Rakveres peetud võistlusel 17. eestlasena üle 8000 punkti (8086), peab suurimaks eeskujuks vanaisa Heinot, meie tippudest elas ta lapsepõlves kaasa aga enim Gerd Kanterile. "Kanter oli see, kes tõi mind 2007. aastal Osaka MM-i ja 2008. aastal Pekingi OM-i ajal ka öösiti teleka ette. Tunnen tema mõjutust rohkem kui Erki (Noole) oma, sest olin alles viieaastane, kui Erki Sydney's olümpiakulla võitis," räägib Tšernjavski, kes keskendus ka ise esialgu tõsisemalt kettaheitele. "Nii kaua, kui ma olin 7800 punkti mees, tavatsesin ütelda, et mul on kõik alad ühtemoodi kehvad. Aga nüüd, 8000 punkti kogununa, võin vast öelda, et mul on kõik alad ühtemoodi head," sõnab Tšernjavski värske tulemuse valguses. Tšernjavski arengu üheks põhjuseks võib pidada tugevat treeningrühma, sest ta harjutab Art Arvisto käe all igapäevaselt sarnasel tasemel kümnevõistlust tegevate Risto Lillemetsa ja Kristjan Rosenbergiga. "Treenisin varasemalt aastaid üksinda ja arvasin, et polegi vajadust teistega koos treenida, aga nüüd, mil meil on pundis Risto (Lillemets) ja Kristjan (Rosenberg), on pingutamine treeningutel hoopis teistsugune," tunnistab Tšernjavski. 8000 punkti piiri ületamine oli Tšernjavskil eesmärgiks juba aastaid, ent nüüd, mil see lõpuks realiseerida õnnestus, andis keha veel mitu päeva pärast võistlust tunda. "Tunne on hea. Täna on esimene päev, kui kõndida on täiesti okei. Käisin esmaspäeval vanatädile Maxima poest asju ostmas ja üks pensionär palus, et ma eest ära tuleksin, sest liigun nii aeglaselt. Mu jalad olid nii kinni, et käisin ringi nagu puujalg," muigab Tšernjavski. Tšernjavskiga tuleb saates muuhulgas juttu ohtratest vigastustest ja nendega toimetulemisest, väga populaarseks saanud kergejõustikumeemidest, toetajate leidmisest ning kümnevõistluse spetsiifikast, treeningute ülesehitusest ja üksikaladest.

Tässä jaksossa palataan ikimuistoisiin reissuhetkiin, nuoruuden railakkaisiin interrailmuistoihin ja jopa yhteen häpeälliseen karaokeiltaan. Nostalgia-huurujen lisäksi kiillotetaan kristallipalloa ja pohditaan, mihin matkustus on muuttumassa ja miten reissata uudella tavalla, esimerkiksi kotimaassa lähimatkaillen tai ilman lentoja maata pitkin. Jakson vieraana on urbaani aktivisti ja Måndagin perustaja Arto Sivonen, jonka kanssa Henriikka saa hyvät vauhkoamiset esimerkiksi Suomi-matkustuksen tulevaisuudesta. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Kas TalTech või TTÜ? Tallinna Tehnikaülikooli uue rektori Tiit Landi sõnul sobivad ülikoolile mõlemad hästi. "Kui nime juurde tulla, siis kõige olulisem on tehnikaülikool. Eestis ainuke tehnikat ja insenere koolitav ülikool," ütleb Land. "Erinevad nimed, erinevad lühendid. Eks iga nimi tahab sisseelamist. Vaatame rahulikult, ärme keela ja ärme ka väga peale suru. Iga nimi hakkab ise elama."

Jakso #13 - Minkälaista on sairastaa Korona?Sairastuin koronaan torstaina 19.3.2020. Oireet: kova kuume, kova yskä, kova päänsärky, yleinen pahoinvointi, lihassärky ja ripuli. Maanantaina 23.3.2020 pyörryin kotona. Ambulanssi kävi, mutta koska mittaustulokset olivat OK, en joutunut sairaalaan. Ennen kuin jatkan, tärkeä tiedote: Tein omalle YouTube-kanavalleni (Antti Liinpää) pidemmän videon siitä, miten koronaviruksen aiheuttama tauti eteni, jos se kiinnostaa, linkistä katsomaan: https://youtu.be/IcXPNkTQl7gSitten jatkan tarinaa:Perjantaina ja lauantain välisenä yönä jouduin sairaalaan, koska pyörryin ambulanssimiesten tullessa kaksi kertaa ja kuume oli yli 40 astetta. Olo huononi sairaalassa muutaman päivän ja kuume oli erittäin kovaa. Minulla oli koronan aiheuttama keuhkokuume ja tulehdusarvo lähes 300. Onneksi kuumelääke auttoi alentamaan kuumetta. Ma-pe (30.3.-3.4.2020) sain kokeellista lääkettä Oxiklorinia, joka auttoi. Söin myös koko sairauden ajan C-vitamiinia. Kuume lähti pois torstaina 2.4.2020 ja olo alkoi paranemaan. Lisähappi otettiin pois sunnuntaina 5.4.2020 ja kotiin pääsin 10 sairaalapäivän jälkeen maanantaina 6.4.2020, kun tulehdusarvo oli laskenut kolmeen. Olo koheni kotona ja yskä kaikkosi. Koronalääkäri soitti keskiviikkona 8.4.2020. Koska minulla oli vielä yskää, en vapautunut karanteenista. Perjantaina 10.4.2020 lääkäri soitti uudelleen ja koska olo oli terve ja yskä poissa, minut vapautettiin karanteenista. Olen lauantaista 11.4.2020 lähtien käynyt lenkillä ja keuhkojen tila paranee päivä päivältä. Tunnen itse terveeksi, mutta aion silti olla varovainen ihmiskontaktien kanssa kaksi viikkoa karanteenista vapautumisen jälkeen.Noudattakaa ohjeita ja rajoituksia. Kova tauti on kyseessä.This podcast is powered by Pinecast.

Voitko suostua siihen, mitä tapahtuu? Uhriintumatta. Kysyen, mitä sinulta nyt kysytään?Olemme heti valtavien, vaikeiden ja samalla syvien teemojen äärellä.Uusimmalla podcastilla keskustelin ihanan ja viisaan Noora Lintukankaan kanssa elämän kriiseistä, inhimillisestä kärsimyksestä (joka ei ole kärsimyksen ihannointia) ja oman sydämen kuuntelusta (joka ei ole aina ihan helppoa). ”Kivun peittäminen tai selittäminen pois on vain puolikas ihmisyys” - Noora Lintukangas Juttelimme podcastilla mm. seuraavista teemoista:Vaikeatkin tunteet kuuluu elämään, niiden välttäminen itseasiassa vain lisää kipua ja ahdistustaKärsimys ei ole kuitenkaan itseisarvo, eikä elämän olosuhteiden uhrina oleminen myöskään jalosta ketäänYksinäisyyden tunteestaMeillä on usein tiukassa istuvia lapsuudessa omaksuttuja ehdollistumia siitä mitkä tunteet ovat sallittuja tai kiellettyjäTunnetyöskentelyssä on olellista erottaa tunteet tarinoista (”Tunnen epäonnistumisen tunnetta” versus ”Olen epäonnistunut luuseri”)Tietoisemmaksi kasvaminen kysyy aktiivista valintaa, se ei tapahdu vahingossaOnnellisuus ei ole sitä että on aina helppoa ja kivaa, vaan onnellisuus on enemmänkin sitoutumista johonkin, joka on itselle merkityksellistä ja sitoudun kulkemaan myös epämukavien asioiden läpiMitä on sydämen kuuntelu?Mitä on karma ja dharma? Karma ei ole ”rangaistus” vaan enemmänkin syyn ja seurauksen lakiKukaan muu ei voi sanoa, mikä on sinun polkusi - mutta voit saada paljonkin oppia itsestäsi sitoutumalla johonkin harjoitukseen (esim. meditaatio)Sitoutuminen ei ole kovin muodikas termi ja voi kuulostaa vapauden vastakohdalta- mutta vähän paradoksaalisesti syvä sitoutuminen omaan polkuun itseasiassa vapauttaaTarvitsemme jatkuvasti pieniä muistutuksia siitä, että olemme ihmisiä JA sieluja”Älä tuijota napaasi, vaan käytä sitä” .Napakeskuksessa asuu voimamme ja se ankkuroi meitä tähän hetkeenHenkisyyden tarkoitus ei ole erkaannuttaa meitä arjesta tai ihmisyydestä”Uskalla ottaa haltuun koko ihmisyyden paletti” - Noora Nooran uutuuskirjan Selviytymisopas Elämänkriiseihin voi tilata mm. täältä ja Nooran kotisivut löydät täältä ps. Oletko kenties kriisissä parisuhteessasi? Siinä tapauksessa suosittelen lämpimästi Ymmärrä itseäsi ja suhteitasi online kurssia, joka alkaa 8.4. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan TÄÄLTÄ Lue lisää kurssista!

Kui laps on parasjagu endast väljas, pole mõtet talle moraali lugeda, laps ei ole sel hetkel lihtsalt kontaktivõimeline. Ka iseenda tugevate tunnetega on meil keeruline toime tulla, sest oskame end suurepäraselt ära petta - pulbitseme vihast, aga hingame korra ja arvame, et oleme täiesti rahulikud.

Sarjassa etsitään valoa sunnuntain raamatunteksteistä ja kirkkovuoden kierrosta. Kirkon kalenterissa sunnuntain 5.1. aiheena on Herran huoneessa. Teksti ja ääni Kaisa Raittila.

Võrkpalliteemalise taskuhäälingusaate "Kuldne geim" 40. osas oli Karl Rinaldol ja Rivo Vesikul Manta Maja stuudios külas Eesti rahvusmeeskonna kandidaat, hetkel Prantsusmaal Saint-Quentin'i meeskonnas esiliiga võidu eest heitlev Kevin Saar. "Ma ise tunnen, et mul on trennis justkui keskendumisraskused, kuna trenn on minu jaoks liiga fun. Mängus olen teine inimene. Seepärast ootangi huviga aega, mil saaksin Eesti koondises mängida mõne tugeva koondise vastu. Ka endal oleks huvitav vaadata, kuidas ma toime tuleksin. Tunnen, et olen selline inimene, kes ei suuda trennis oma potentsiaali näidata. Ka (Gheorghe) Cretuga jäi koondises nii, et ta ei usaldanud mind, sest ta vist nägi trennis, et mul ei tulnud eriti välja. Sellest tulenevalt ta mänguolukorras siis ei kasutanud mind. Mitte et ma tahaksin end õigustada või välja vabandada, aga nii lihtsalt tundub," avas saarlane Saar oma mõtteid. Sarnaseid põnevaid mõttekäike jagus saatesse rohkemgi. Muuhulgas arutasime järgnevate teemadel: *Millega paistis Anapas Venemaa rannavollekoondise laagris silma idanaabrite rahvusmeeskonna endine peatreener Šergei Šljapnikov? *Milline teenistus ootab noormängijat, kes tahab meistriliigas end proovile panna? *Mis oli amatöörklubi Rakvere 2017. aasta Balti liiga üllatusvõidu taga? *Mille poolest erinevad treeneritena Urmas Tali ja Avo Keel? *Kuidas on profispordis pidutsemise osakaal võrreldes paarikümne aasta taguse ajaga muutunud? *Rivo hea lugu Audentese meistriliigaklubi päevilt. *Prantsusmaa esiliiga eripärad - pall muudab sooritust. *Blokis valel ajal vales kohas. *Kes oli eelmisel klubi- ja koondisehooajal Eesti parim naisvõrkpallur? Hääletuse tulemused + omapoolne arutelu. *Äkk-küsimuste voor: kas MacGyver või A-rühm? *TeamShieldi küsimusmäng - sel korral võib õnn naeratada ka kõige loomingulisemale vastajale.

Akin äijäviikko huipentui äijäiltaan ja Minna miettii Korkeasaaren karhuja. Kuullaan myös totuus vihreistä kuulista ja huominen, se tulee tuntumaan munissa asti. Kuuntele parhaat palat tästä.

Kaido Pajumaa on lõpetanud Tartu Ülikooli rahvusvahelise ettevõtluse eriala, töötanud Hansapangas ja alates 2004. aastast ettevõtja olnud. Peale oma esimese ettevõtte pankrotistumist 2006. aastal hakkas Kaido otsima vastust küsimustele, kuidas leida elus tasakaal ambitsioonide ja tähenduse vahel, ning missugused tegurid aitavad inimesel oma igapäevasest elust juba täna rohkem rõõmu tunda? Nendele küsimustele vastuseid otsides käivitas ta populaarse enesearengublogi Sisekosmos.ee, millest sai alguse ka Kaido koolitajakarjäär. “Kuidas luua eduteadvust?” koolitustel, mis näitas osalejatele, et igas läbikukkumises on peidus uus võimalus, osales 2 aasta jooksul enam kui 300 inimest, kellest paljud koolitusele järgnevate kuude jooksul oma elus märkimisväärseid muutusi läbi viisid. Alates 2011. aastast tegeleb Kaido Motivaator.ee kaudu meeskondade koolitamisega. Tema peamine fookus on suunatud inimeste sisemise motivatsiooni arendamisele töö mõtestamise ja juhtide poolse motiveeriva tunnustamise kaudu. Kaido Pajumaa on pälvinud 2016. ja 2017. aastal parima koolitaja tiitli. Tegemist on tasulise saatega, kui soovid kuulata tervet episoodi ja ka kõiki teisi tasulisi külalistega saateid, siis leiad need kõik suletud Facebooki grupist: www.facebook.com/groups/ausadvestlused/ Ligipääsu saamiseks tuleb sooritada väike tasu järgnevale kontole: IBAN: GB68REVO00997013422585 BIC: REVOGB21 SAAJA: Chris Kala SUMMA: 12€ / kuus SELGITUS: Oma facebooki nimi NB! Swedbank omanikel soovitan sooritada makse läbi arvuti ja valida eraldi välismakse, muidu võib tekkida probleeme kande sooritamisel. Mõtted Kaidolt: „Materiaalne pool on väga oluline, eriti meie kapitalistlikus ühiskonnas ja mida tugevamalt see paigas on, seda rohkem on võimalik tegeleda siis päriselt oluliste (vaimsete) asjadega.“ „Täna ma täiel rinnal naudin seda, mis võimalusi tööpool mulle pakub. Mida rohkem see pakub, seda rohkem on võimalus muretult oma sisemaailmaga tegeleda.“ „Ma tunnen, et 40-aastaseks saades ma jõudsin teatud mõttes lõpp peatusesse, sellises tähenduses, et: Tunnen, et kahekümnendates ja kolmekümnendates käis tohutu rassimine ja ma olin totaalselt pimeduses, oma egoga samastunud. Isegi veel ei osanud otsida võimalusi kuidas edukaks saada, aga uskusin sellisesse klassikalisse vormi, et sa pingutad ja see juhtub. Kolmekümnendaks , kui ma olin tegelikult oma asjadega upakil, siis pidin hakkama asju enda jaoks ümber mõtestama, ja leidsin enda jaoks sellise vaimsema poole. Ja nüüd see 10 aastat ongi olnud sellised vaimsed otsingud. Neljakümneselt ma tundsin, et mingisugune empiiriline arusaam tekkis sellest, mida ma olen otsinud ja nüüd ma olen enda jaoks sõnastanud selle niiviisi, et järgnevad 10 aastat on koostöö universumiga, koostöö elu endaga.“ „Ärkamise eeltingimus on ärkamine oma tegelikku olemusse ja ärkamise kogemus tähendabki seda, et sa saad empiiriliselt aru, et sa oled teadvus. Ja nüüd sa saad aru, et sul on nagu kaks mina. Üks on see, kellena sa oled ennast tundnud - Mina oma loo ja oma jamadega. Ja nüüd on võimalik jõuda sellesse kogemusse, kus sa näed, et ma ei olegi see tüüp, vaid see on mingi mentaalne/emotsionaalne kontseptsioon ja ma olen lihtsalt harjumusest pidanud end temaks, sest mind on koguaeg õpetatud nii. Sellest ongi võimalik ärgata!“ „Ühel hetkel tekib see oskus lülitada end “ma olen persona“ kogemusest sinna „Ma olen siin“ kogemusse.“ Sa asud kuulama podcasti Ausad Mehed, mille eesmärgiks on motiveerida ja inspireerida kuulajaid olemaks rohkem ausam enda vastu ning võtmaks suuremat vastutust enda isikliku elu ees. Lisaks, kui sa tunned, et saade, mida kuulad pakub sulle väärtust, siis too meile üks uus inimene või sõber, kes võiks saates oleva informatsiooniga resoneeruda. See kõik aitab meil enda ja külaliste sõnumit edasi levitada!! Ausad Mehed: www.chriskala.com Facebook: www.facebook.com/podcastausadmehed/ www.facebook.com/chriskkala Instagram: www.instagram.com/chriskkala/ Jälgi Kaido tegemisi: www.motivaator.ee

Päris paljud inimesed on kogenud tunnet, kus tahaks ohata: "Ma tunnen end oma peres nii üksikuna! Inimesed on küll mu ümber olemas, aga näib, et me igaüks oleme justkui omas maailmas. Oleme ühes ruumis, aga me pole koos, me pole emotsionaalses kontaktis.

Päris paljud inimesed on kogenud tunnet, kus tahaks ohata: "Ma tunnen end oma peres nii üksikuna! Inimesed on küll mu ümber olemas, aga näib, et me igaüks oleme justkui omas maailmas. Oleme ühes ruumis, aga me pole koos, me pole emotsionaalses kontaktis.

"Kiinnostaako nämä mm-kisat siis kaikkia? Tunnen olevani epänormaali kun minua ei kiinnosta..." Nimimerkki "Povia", Kaksplus.fi -keskustelupalsta, 2011 Tämä jakso on tarkoitettu ensisijaisesti sinulle jota jääkiekko ei kiinnosta tippaakaan! Juuso Pekkinen yrittää ymmärtää millä kaikilla tavoin jääkiekkoa voi arvostaa ja miten lajia on mahdollista kokea. Löytyykö jääkiekon syvin olemus sääntökirjasta? Ovatko erilaiset pelitavat argumentteja pelillisten ideaalien puolesta? Voivatko pelitapahtumat ilmentää ylevää? Ohjelmassa työkaluja ymmärrykseen haetaan taidefilosofian maailmasta. Vieraana ohjelmassa ovat toimittaja Jussi Putkonen sekä jääkiekkovalmentaja Risto Dufva. Kohtaamisia syvässä päässä. Juuso Pekkinen etsii suurempaa ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta. Hydraatiota intohimoiseen tiedonjanoon maanantaista keskiviikkoon kello kymmenestä yhteentoista.

Kaikki ontto tunne vatsassa ei ole nälkää ja tunteita ei kannata yrittää vaimentaa syömällä. Ne tulevat aina takaisin. Tässä podcastissa Eve Mantu esittelee podcastaaja Deb Butlerin tunnenälkäasteikon, jonka avulla on mahdollista oppia erottamaan tunnenälkä fyysisestä nälästä.

“En ollut koskaan onneton lihava”, sanoo sata kiloa painostaan pudottanut Elina. Laihdutusväsymystä poteva lähes-normaalipainoinen tuntee olevansa nyt isompi kuin sata kiloa sitten. Miten tämä on mahdollista? Vaakakapinan Eve Mantu tapasi Elinan.

Moni haluaa, että tuhkat ripotellaan aikanaan metsään. Kansanedustaja haluaisi ripotella metsään jo nyt - ja vielä elossa olevia ihmisiä! Kotimaassa on jo monta päivää ihasteltu kansanedustaja Susanna Kosken reseptiä nuorten miestemme toimettomuuteen. Kansanedustaja tiesi, että metsässä on paljon tekemätöntä työtä, ei tarvitse kuin junan ikkunasta katsoa. Siitä tekemään. Nuoret ovat valitettavasti fiksuja. He tietävät, että motivaatio on piilossa puun ja kuoren välissä. Samassa paikassa on myös nila, puun pehmeä solukko, johon motivaatio ajan saatossa liukenee. Kaikessa tässä hepulissa unohtuu, että kyse on vakavasta asiasta. Miten Suomen huoltosuhde saadaan paremmaksi, verotuloja kassaan ja miten saadaan se iso joukko kotiin jääneitä nuoria miehiä ymmärtämään jotain yhteiskunnallisen ansaintalogiikan päälle. Pitäisikö nuoret miehet päästää metsään? Poliittinen broileri ei siellä selviytyisi, mutta hieman villimpi otus saattaisi. Ainakin työn pitäisi olla tuottavaa. Risusavotta on enemmän vapaa-ajalle kuuluvaa toimintaa, johon vanhemmat vielä täysi-ikäisenkin pakottavat. Varmasti kansanedustajakin tarkoitti kunnon tukkien kaatamista ja luonnollista karsintaa. Ja joku pilaa aina kaiken! Ammattilaiset eivät tietenkään kouluttamattomia julleja metsään päästäisi. Yksityismetsätalouden työnantajien puheenjohtaja Antti Teivaala sanoo metsätöiden olevan nykyään ammattilaisten itsenäistä työtä ilman valvovia esimiehiä. Ammattitaidoton saa lyhyessä ajassa paljon tuhoa aikaan. Puuliiton mies säestää Husqvarnalla. Muutenkin metsurien keski-ikä on noussut. Juuri valmistuneet nuoret metsurit ovat alalla vain muutaman vuoden, koska työ on kuulemma henkisesti ja fyysisesti rankkaa ja yksinäistä. Poliitikoilta tulee niin vähän laadukasta mahlaa, kuin rikkinäisestä pipetistä, että vielä en teilaisi kokoomuslaisen nuoren kansanedustajan neronleimausta. Kansallinen kokeilu voisi tulla kyseeseen. Kaikki nuoret miehet, joilla opinnot jäävät kesken ja energiajuoma kasvaa käteen, kuljetettaisiin määräajaksi metsään. Ehdotan puolta vuotta, mutta nokkela kansanedustaja näkee isomman kuvan kuin minä ja näkisi mielellään varmaan kollit havujen siimeksessä ainakin pari vuotta. Tai siis olisi näkemättä. Nimittäin maailmalla, meilläkin, joutilaat parikymppiset miehet ovat se kallein aines. Heillä on tuskastumisgeneraattorin kehittämää voimaa ja konepellin alla luontainen kuohunta. He saattavat ajaa liian kovaa ja lyödä vastaantulijaa. Jos nämä saataisiin metsään, olisivat poissa muusta pahanteosta. Osa poimisi kansanedustajan liisteisessä unessa poroille jäkälää ja brittiläinen lihava turisti saisi Jouluna ratsastaa pullealla porolla. Toiset tallentaisivat kännykameroilla viimeisiä aarniometsiämme tulevien sukupolvien iloksi. En tiedä miten ruumiillinen työ saa tulevaisuudessa nuoret julperomme innostumaan. Hiki ja luonto ovat monelle kännykän kasvatille luonnottoman tuntuisia asioita. Maallamme on edessään ihania haasteita. Meidän täytyy olla realisteja ja kehittää yhteiskunnan kannalta ihan uudet tuottavuus- ja ansaintamallit. Mielikuvitusta ei ole enää varaa kahlita. Puiden sijasta pitää nähdä seuraavat jatkojalosteet. Siksi tervehdinkin suurella ilolla uutista, jonka mukaan tulevana Jouluna meidän kinkkurasvamme saavat uuden elämän biodieselinä ja mäski vieläpä lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tunnen lähipiirissäni veijareita, jotka paistavat jo nyt kaksi joulukinkkua. Nyt he paistavat varmasti kolmannen ja syövät itsensä lähelle kuolemaa. Ja nauttivat ajatuksesta, että kaikella tällä sulaneella laardilla Suomi lähtee väkisinkin nousuun! Lisää ideoita tarvitaan. Kyyneleet voidaan pullottaa, niin kuin nais-kisu laulussa jo suosittaa. Työtehoseuran entinen aktiivi oli ehdottanut siemennesteen keräämistä tapettiliisteriksi, mutta hieno idea kuulemma torpattiin viime hetkellä tasa-arvon vastaisena. Maallikkosaarnaaja Maasola

Miksi kaiken sotkeminen on ehdottoman välttämätöntä? Ymmärtääksemme sen, voi vaikka ensin yhtiöittää perheensä. Onko se ongelma, jos ei tajua yhtään mitä maamme hallitus meinaa? Mökkikauden kynnyksellä olisin taipuvainen ajattelemaan, että ei. Tiedän vanhastaan, että politiikka on yhteisten asioiden sotkemista, ja hyvä niin. Tunnen toki lajitovereitani, jotka ovat kummastelleet happivajeisesti haukkoen Sipilän hallituksen toimia jo yli vuoden – vaikka hallitus on toiminut vasta vajaan. Jotta ymmärtäisin kaiken sotkemisen ehdottoman välttämättömyyden, olen viime aikoina pohtinut oman perheeni yhtiöittämistä. Olen myös huomannut, että jokainen tiedotustilaisuus on hyvä mahdollisuus lisätä ihmisten pelkoja ja horjuttaa tulevaisuudenuskoa. Siksi olen itse päättänyt ajaa yhtiöittämissuunnitelmani maaliin ilman suuria perheelle osoitettuja tiedotustilaisuuksia. Perheeni sai tietenkin jo kuulla huhuja innovatiivisista suunnitelmistani. Luulivat, että aion Yksityistää perheen. Se on ihan eri asia. Jos on jo nytkin ollut vaikea puristaa isistä tunnepuhetta, niin sitten kun sama ukkeli käyskentelisi yläkerrassa puhelin koko ajan korvassa konserninjohtajana, loppuisi kaikki. Vain perheen talous pysyisi puheenaiheena. Siitä olisi aamupalaverit, lukujen ympärille kiertyvät kehityskeskustelut ja teinin kanssa välttämätön iltapäivän popup-palaveri. Meidän perhe on toiminut ihan hyvin. Liian hyvin. Siksi sen toimintaperiaatteet täytyy muuttaa totaalisesti. Ympäröivä yhteiskunta on muuttunut vaikeaksi ja monimutkaiseksi, siksi yksinkertaisesti toimiva perhe tuntuu todella oudolta. Kun hallituskin haluaa muuttaa kaiken, ja kokeiluluonteisesti varmuudella huonoon suuntaan, perhekään ei voi millään jatkaa entisillä kuvioilla. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Se velvoittaa. Yhtiöittäminen tuo paperityötä. Keittiön pöydällämme on entistä useammin talouspaperin ja Pirkka-servettien lisäksi toisenlaisia, vähemmän imukykyisiä, talouspapereita. Kun perheen kaikki energia menee byrokratian pyörittämiseen, jää vähemmän aikaa riitelyyn! Suomessa ei ole enää pitkään aikaan haettu onnellisuutta, vaan asioiden toimivuutta paperilla, teoriassa. Kun perhe yhtiöitetään, tietyt asiat selkiytyvät. Kun meille nyt on oikeasti vaikeaa puhua tunteistamme, jätetään kokonaan puhumatta. Yhtiön pyörittämisessä olennaista on vain tasekirjat ja niiden täsmääminen. Samalla tavalla kuin taloyhtiön kokouksessa, satunnaiset itkut voidaan kuitata erityisherkän yksilön hysteeriseksi reaktioksi. Kun vielä tiedossa on, että Maikku on jo varannut ajan Rosen-terapiaan, asiaa ei kirjata kokousmuistioon. Käyttömaksut. Niitä olen joutunut pohtimaan paljon. Kyllähän ne tulevat ja valitettavasti vaikutus on kirpaiseva. Perheessämme esimerkiksi ruokaostokset on aiemmin hoidettu väärin niin, että se on ostanut kassin ruokaa joka on ehtinyt, kipaissut lähikauppaan. Sitten on syöty. Jatkossa perheyhtiömme ruokaostokset tehdään mahdollisimman hankalasti. Yhtiön strategisena johtajana tilaan jumalattoman kalliin mobiilisovelluksen yhtiömme jäsenille, jonka kautta yhtiön toimijat voivat siirtää toisilleen mielivaltaisesti määräytyviä asiakasmaksuja. Näillä maksuilla elintarvikkeet todella lopulta lunastetaan. Ellei joku ole jo siinä välissä kuollut nälkään. Minkäänlaista seurantaa tai paikannusta ei tule. Tietoturva ennen kaikkea. Ennen välittämistä ja huolenpitoa. Mitä enemmän innostun perheeni yhtiöittämisestä, sitä enemmän ymmärrän myös hallitustamme. Päässäni pörisee. Sanat ansaintalogiikka ja verosuunnittelu eivät ole enää minulle vain sanoja. Ne tuntuvat elämänkumppaneilta. En taida uskaltaa enää mökillekään. Ja hyvä niin. Siellä pian rauhoittuisin ja vaipuisin johonkin vanhaan ja muka hyväksi havaittuun. Nyt pitää lisätä kierroksia. Meidän kaikkien! Maallikkosaarnaaja Maasola

Suomi on keskellä kuuminta leivonnaissesonkia. Pullan merkitystä ei voi yliarvioida. Vaan edessä häämöttää jo pitkä merkkipäivänisuista vapaa iloton elämänvaihe. Siksi on kehitettävä lisää nimikkoleivonnaisia. Ihminen joka syö pullaa ei ole läpeensä paha. Tulee vaikka mieleen eräs Jari Aarnio, joka veteli viinereitä samalla kun katseli videoita. Työpäivistä jää parhaiten mieleen ne, jolloin pullaa oli tarjolla. Juuri nyt on vuoden kiihkein pullasesonki, mutta entä sen jälkeen. Vaivummeko merkityksettömyyteen? Leipomoissa tapahtuu nyt. Runebergintorttua menee sairaalloisesti, laskiaispullaa paljon, ystävänpäiväleivoksetkin jo odottavat. Mutta sitten tulee kuoppa. Eikä pelkästään vatsan kohdalle. Pullan syönti on vähentynyt. Vehnäjauhot pelottavat. Se on leipomoille huono. Se on huono myös ihmisyydelle. Me tarvitsemme pullaa hitsaamaan kovat kuoremme yhteen sopiviksi. Me tarvitsemme rasvaisia leivoksia tuomaan merkitystä elämäämme. Keksityt leivonnaispäivät tuntuvat toimivan. Runeberginpäivänä ajatus harhailee koko pitkän päivän holtittomasti tarkentuakseen hillosilmän tuijotukseen. Silloin vasta rauhotun. Tunnen oloni arvokkaaksi - lapioin massan koneistoon. Uusien leivonnaispäivien juurrutus pitää aloittaa nyt. Se on viisivuotisprojekti, niin kuin vanhassa kunnon Neuvostoliitossa, ennen kuin nisulle hyökkääminen on automaatio. Tehdään palvelus tuleville sukupolville! Mitä enemmän menee sääntömääräistä pullaa, sitä vähemmän esiintyy vastakkainasettelua ja vihapuhetta. Aarniosta aloitetaan. Jos mies on noin tykästynyt viinereihin ja hydrauliikkaa tuijotellessaankin pystyy nauttimaan tuotteesta, lyödään päivä lukkoon ja uuni lämpenemään. Aarnion vadelmaviineri maistuisi kansan suussa joka maaliskuun 22. päivä. Sokerikuorrutusta olisi niin paljon, että huuliparta kantaisi muistoa tunteja nautiskelun jälkeen. Viinerin sisään olisi leivottu marsipaanista keltainen 200 euron seteli – ihan vaan lisäyllätystä tuomaan. Viineri muistuttaisi joka vuosi, että kaikkea ei pidä unohtaa. Jos jatketaan aakkosissa, niin totta kai tarvitaan Björn Wahlroosin kaakku. Vaaleanpunainen, housuille valahtava, mutta herkullinen. Samaan aikaan hapan ja imelä. Huhtikuun 15. päivä verensokeri hoidettaisiin kuntoon Nallen Erikoisella. Tapahtumatkin voivat saada oman syötävänsä. Pääasia, että syödään. Kotikaupungissani on lanseerattu rallitorttu. Se on käsitteenä vähän sekoittunut tapahtuman aikana kaupungilla sipsuttaviin eläviin ihmisiin. Tapahtumaleivonnaisen pitää olla kaikkien tunteman tapahtuman aikaan. Jääkiekon MM-kisojen aikaan voitaisiin ujuttaa joka paikkaan Jutin Pala. Musta läpykkä, jossa on kantena 200 grammaa suomalaisten rakastamaa lakua, sisällä puolukkahilloa ja vehnäjauhoa. Aarnion esimerkin viitoittamalla tiellä voisi tulla Annelin kakku, yhden päättyneen oikeusprosessin muistolle. Kakku olisi ruma, mutta hyvin säilyvä. Pitkä kakku, joka nautittaisiin hiljaa istuviltaan. Suolainen jälkimaku. Niille jotka eivät kaipaa imelää. Jos Nykäsen aamupala oli parhaina aikoina siideri ja munkki, niin ehkä kalenteriin voisi kesäkuussa istuttaa päivän, jolloin ahmitaan siiderimunkki. Kääreessä lukisi: nykäsenkö. Merkkileivonnaisen on ansainnut ehdottomasti myös Gösta Sundqvist. Mieletön Melinda- kappaleessa tämä tunteiden vaivaaja kiteyttää: hitto mikä hilloviiva. Kuka kehittäisi suurille massoille maistuvan vehnäisen avoleivoksen? Jos nimeksi sattuisi tulemaan vielä Rakkauden avolouhos, olen uudessa perinteessä kiinni. Jos me emme palkitse itseämme, ei sitä tee kukaan muukaan. Maallikkosaarnaaja Maasola