Podcasts about sekin

Mitä jos takki on tyhjä sen takia, että olet väärissä hommissa? Jos nimittäin ihminen tekee persoonallisuutensa näkökulmasta vääränlaista työtä, sitä harva jaksaa. Haaga-Helian tutkija, dosentti Tiina Brandt on tutkinut persoonallisuuden vaikutusta työhön, ja sepä onkin mielenkiintoinen aihe! Persoonallisuus kun vaikuttaa - halusimme tai emme - käytännössä kaikkeen: ihmisen mahdollisuuteen onnistua työssään, johtamiseen, työyhteisön ilmapiiriin jne. Bronxcastissa Brandt kertoo muun muassa MBTI-mallista, jota hän tutkimustyössä hyödyntää, persoonallisuuden ja motivaation suhteesta, hyvän itsetuntemuksen merkityksestä ja miksi on tärkeää ymmärtää eri persoonallisuustyyppejä. Pistä kuunnellen!https://www.rookiecom.fi/bronxcast-196-tiina-brandt-ja-persoonallisuuden-vaikutus-tyohon-aka-oletko-vaarissa-hommissaPS. Ole kuin tuhannet (no, 1.400 tätä kirjoitettaessa) muut ja tilaa YouTube-kanavamme. Sekin linkkinä alla.https://www.youtube.com/channel/UCtlPPl0BrzPouIU14VrLgvw#työnantajabrändäys #rekrymarkkinointi #markkinointi #työnantajamielikuva #rekrytointi #henkilöstö #viestintä #mainonta #podcast #liiketoiminta #business #liiketoiminnankehittäminen #työnantajaviestintä #sisäinenviestintä #digimarkkinointi #työnantaja #työntekijä #hr #yrityspodcast #henkilöstöresurssit #yritystoiminta #yrittäjyys #henkilöstönhyvinvointi #asiantuntija #bronxcast #rookiecommunicationsoy

Ekat kerrat ovat jääneet mieleen monesta syystä. Jokaisesta on jäänyt opittavaa eikä mikään ole koskaan mennyt kuin Kama Sutrassa, mutta muistot niistä kulkee mukana kuin se yksi kulunut kortsu HKL:n kausikortin kansissa. Tässä jaksossa kuullaan, mikä Tiian ekoista kerroista oli kaikkeista parhain ja kuinka monta niitä voi ihmsellä ollakaan. Nikolla ei ekalla kerralla ollut mikään kiire ja Karrilla on vieläkin edessään kirimistä, jos meinaa meinaa päästä H-sanan vauhtiin.Opimme, että koolla oli väliä vaikka kuinka yritti, kaksi sormea oli hyvä alku ja että immenkalvot keksittiin 2000-luvulla.Meidän onneksemme päästään kuulemaan myös teidän lähettämiä hienoja, hurjia ja pullantuoksuisia tarinoita ekoista kerroista. Ja pohtimaan, miten olla kunnon herrasnainen ja kuinka monta on tusina. Jakaminen on siis välittämistä ja tässä jaksossa on tarjolla sekä ensi- että tosirakkautta enemmän kuin tyhjennetyihin toivelistasankoihimme edes mahtuisi.Ai niin – muista tilata tämä kanava, tykätä jaksoista ja kommentoida! Sekin auttaa meitä ja on myös ihan ok.

Folge 37: Kübra Sekin bei KRAUTHAUSEN – face to face

Vastuullinen vanhemmuus - mitä se oikein tarkoittaa? Millaisen mallin isyydestä miehet ovat saaneet omilta isiltään ja mitä siitä mallista he haluavat sisällyttää itseensä isinä? Entä kuinka jättää jälkeensä se, mitä ei tahdo kantaa mukanaan tai edustaa itse vastuullisena vanhempana. Mistä isäksi kasvaminen alkaa ja milloin tuo vanhemmaksi kasvaminen loppuu? Jannen perheen ensimmäisen lapsen laskettu aika lähenee. Se herättää paljon tunteita peloista iloihin. Teron perheen lapset lähentelevät teini-ikää. Sekin herättää samoin ja kuitenkin eri tavalla koko skaalan tunteita peloista iloihin. Millä tavalla voi valmistua vanhemmuuteen, isyyteen ja lasten eri ikäkausiin? Onko kuitenkin ainoa mahdollisuus olla läsnä jokaisessa hetkessä, tiedostaa oma keskeneräisyytensä ja suostua kasvamaan yhdessä ja erikseen? Tutustu lisää osoitteessa www.ihminentavattavissa.fi

Radio Novan Aamussa vietetään Kimmon syntymäpäivää lihakakun ja lahjojen kera, sekä Minnaa kiinnostaa poteeko Kimmo tai Tuottaja-Markus koskaan elektroniikkakuumetta. Mutta miksi Kimmo on joutunut viikonloppuna seuraamaan taxia, ja miksi studiossa tuoksuu Aurajuuston lisäksi Kossu? Kuuntele Iltapalat tästä!

Pelicans-hyökkääjä Elias Vilén kävi Radio Voiman haastattelussa ennen lauantaina pelattavaa Pelicans–Lukko-ottelua.  Vilén toteaa, että paikoista ei ole saatu kiekkoa vastustajan maaliin ja uskoo, että tänään kaukalossa nähdään parempaa ylivoimapeliä.  Kuuntele mitä lahtelainen ajattelee jääkiekon tulevaisuudesta ja nuorten pelaajien tilanteesta! Entä millä keinoilla voitetaan Lukko tänään? Sekin selviää podcastista.

H-sanan synnystä on pian neljä vuotta. Kaikki alkoi Karrin visiosta ja pikaisesta kohtaamisesta ravintola Oivassa. Nyt Tiia on saanut houkuteltua Karrin miksauspöydän takaa studion nojatuoliin, vieraaksi vieraan paikalle. Karrin lempeä radioääni pääsee vihdoinkin oikeuksiinsa, kun Tiia selvittää muun muassa, miten H-sanan tekeminen on vaikuttanut tuottajan oman seksuaalisuuden toteuttamiseen. Muistelemme menneitä, kurkistelemme tulevaan ja fiilistelemme tuoreimpia palautteita. Ja annamme palautetta toinen toisillemme. Välillä Karri pommittaa Tiian tuolilta vanhoista jaksoista kerätyillä ääniklipeillä. Sekin on ihan ok. --- Send in a voice message: https://podcasters.spotify.com/pod/show/hsana/message

Kuuntele uusi Taskula & Trishin aina keskiviikkoisin Podimossa!Tsekkaa ilmaiskokeilu

Lahden kaupungin arkkitehti Johanna Palomäki pohti Radio Voimalla tiistaina Lahtelaisen Harjun koulun tontin tulevaisuutta. Mikäli kaupungin arkkitehti saisi yksin päättää, voisi Harjun koulu palvella jatkossa esimerkiksi kaupungin virastotalona tai muuna julkisena rakennuksena. - Siellä voisi olla kaupungin omia toimintoja mahdollisesti. Siellä on myös liikuntasalitila, joka on hyvin omanlaisensa ja erityinen tila. Olisi kyllä hienoa, jos sekin pystyttäisiin säilyttämään järkevässä käytössä. Palomäelle tuli myös koulun pihaan liittyen mahdollisuuksia mieleen. - Kyllähän siinäkin on potentiaalia ja mahtava sijainti kaupungissa. Sekin saisi säilyä yleisenä tai vähintään puolijulkisena tilana. Niin että se olisi kaupunkilaisten yhteinen. Arkkitehti pohti myös, olisiko koko korttelia mahdollista jotenkin maltillisesti täydennysrakentaa. Kuuntele koko haastattelu:

Ihminen valmistautuu palaamaan Kuun pinnalle. Sekin on pukeutumiskysymys.

Joulupukki kertoi Radio Voimalla perjantaina, että ihan aina ei joulupukinkaan mielestä tarvitse olla pelkästään kiltti. - Kiltteysmittari on sellainen, että se sietää vähän molempia. Jos ei aina ole hyvä päivä, niin se kääntyy pikkuisen punaisen suuntaan ja seuraavana päivänä, kun on kiltti, se menee vihreän puolelle. Koskaan ei voi esimerkiksi tietää, millaisen yllätyksen saa sähkölaitokselta, silloin se saattaa käydä tilapäisesti punaisella. Lahden kiltteystilanne näyttää joulupukin mielestä hyvältä. - Tarkastelin juuri asiaa koko Suomen kannalta, niin kyllä Lahti aika vihreä on kiltteydenkin suhteen, kuin myös ympäristön suhteen. Lahden kiltein on joulupukin mielestä ollut Jukka Klinga. - Hänellä oli tuossa juuri eilen vähävaraisille ruokapalvelua. Joulupukin mielestä hän on kyllä tosi kiltti. Lahti on kyllä pullollaan mahtavia ja kilttejä tyyppejä. Pukki yllättää vielä kertomalla, millainen käytös on hänen mielestään parasta. - Villit lapset ovat pukin mieleen. Minulla on hirveästi myös villejä tonttuja, jotka kokeilevat kaikki rajoja, niin siitä oppii elämästä, että ei vaikka kannata pudota kahta kertaa tuosta, kun se sattuu. Tietynlainen villiys on siis joulupukin mielestä hyvä asia. - Ei aina tarvitse olla villi. Hyvä on välillä käpertyä sohvan kulmaan viltin alle ja ruveta lukemaan mukavaa kirjaa. Sekin on ihan arvostettavaa. Kuuntele haastattelu.

YK:n alainen UN Women kampanjoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja tämä näkyy maailmalla ja myös eri puolilla Lahtea tästä perjantaista aina 10. joulukuuta vietettävään kansainväliseen ihmisoikeuksien päivään asti. Kansainvälisesti ja paikallisesti alueellamme toimivat Soroptimistit ja Zontat kehottavat ihmisiä pukeutumaan kampanjan aikana oranssiin väriin merkiksi siitä, että vastustavat väkivaltaa lähisuhteissa. Radio Voiman iltapäivässä rovasti ja Lahden Soroptimistien presidentti, eli puheenjohtaja Elina Lehdeskoski muistutti Minni Salmista ja kuuntelijoita siitä, että ystävän kannattaisi merkkejä nähdessään ottaa asian puheeksi. - Voi kysyä, miten teillä menee ja voinko jotenkin auttaa. Voi myös sanoa, että ei ole normaalia, että puoliso haluaa lukea kännykkäsi viestejä, se ei ole asialista. Ihan tällaisia yksinkertaisia asioita, mitä ei tule ehkä ajatelleeksi. Lehdeskoski muistutti myös Lahden ensi- ja turvakodin ansiokkaasta työstä ja nosti esille nollalinja.fi -verkkopalvelun. - Sieltä löytää paljon tietoa ja yhteydenottomahdollisuuksia monella tavalla. Siellä on myös nappi, josta voi painaa, jos pitää äkkiä poistua sivustolta. Sekin voi aiheuttaa vaikean tilanteen, jos tekijä huomaa, että uhri on etsinytkin apua. Kuuntele koko haastattelu.

 Anu Rask Saarna Hyvän toivon kappelissa 20.11.2022 Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai) Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25 Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” * * * Kaverini osti kirjamessuilta pienen lehtisen, jossa on 1800-luvulla eläneen pappi Johannes Kronstadtilaisen neuvoja kuukauden jokaiselle päivälle. Olemme viettäneet marraskuuta aloittamalla aamut Johanneksen ajatuksilla. Kahdeksantena päivänä johannes kirjoittaa: “Älä anna itsesi nukkua pitkään: pitkä uni veltostuttaa sielun ja ruumiin, se tekee kylmäksi Jumalaa kohtaan ja synnyttää laiskuutta ja välinpitämättömyyttä rukoukseen.” Tämä vei omat ajatukseni viime viikon teemoihin, valvomisen sunnuntaihin. “Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä” jolloin juhlat siis alkavat. Ja tänään on viime viikosta sitten edetty kirkkovuoden viimeiseen sunnuntaihin. Vanha loppuu, uusi alkaa, joulu tulee. Nyt eletään hyvin tiheää aikaa kirkkovuodessa. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Tuomiosunnuntai. Kuulostaa uhkaavalta ja jotenkin vanhanaikaiselta, hämmentävältä. Hämmentävä on myös tuo teksti jonka luin, ja pelottava. Yhdet lähtevät iankaikkiseen elämään, toiset ikuiseen rangaistukseen. * * * Nyt ollaan kuitenkin ihan ytimessä, elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Otetaan elämä vakavasti. Tää on uskonnonfilosofi Sami Pihlströmin erään kirjan nimi: Ota elämä vakavasti – negatiivisen ajattelijan opas. Mua tämä kirja ja sen ajatukset ovat kiehtoneet pitkään. Tässähän luodaan tämmöinen vastakkainasettelu kaikkien positiivisen ajattelun ja selfhelppi -oppaiden kanssa, ja sitoudutaan negatiiviseen ajatteluun. Mutta se tarkoittaa Pihlströmillä vain sitä, että otetaan vakavat asiat vakavasti. Filosofi ajattelee, että hyvyyttä voi ymmärtää tutkimalla pahuutta, vapautta ja vastuuta voi ymmärtää tutkimalla syyllisyyttä ja elämää voi ymmärtää tutkimalla kuolemaa. Lähestytään mekin näitä vaikeita asioita siis filosofisesti. Kuin Mikko Mallikas, joka tutustuu maailmaan ja ihmettelee. Oletko sinä siellä, Mikko, isä huusi äsken. Juuri sitä Mikko pohtii. Olenko minä täällä? Kenen ilmaa hengitän tässä? Mikko on jälleen pähkäilemässä. Kun henkeä vedän, muiden ilmaa saan, mutta ulos puhallan omaani vaan. Leviääkö Mikkoa maailmaan ja mitä omenanhaju aikaansaa? Olenko edelleen Veturitiellä, kun aamulla sylkäisin maahan siellä? Entä sitten mieliala? Sekin on Mikkoa iso pala. Eilen olin aika hurja, Mikko tunnustaa. Tulos oli aika kurja, yhtä mustelmaa. * * * Kirkkovuoden lopun keskeinen käsite on syyllisyys. Mihin kaikkeen olen syyllinen ja millä tavoin? Miten minut tullaan tuomitsemaan? Syyllisyyden voi jakaa neljään erilaiseen muotoon: Rikosoikeudellinen syyllisyys on melko yksiselitteistä. Lakia on rikottu. Poliittinen syyllisyys liittyy johtajien ja hallitsijoiden toimintaan. Moraalinen syyllisyys on sitä, että jokainen tekoni on altistettu moraaliselle arvioinnille, olipa se juridisesti tai poliittisesti arvioituna miten viaton tahansa. Esimerkiksi kerjäläisen ohi käveleminen ei ole laitonta, mutta se voi olla moraalisesti tuomittavaa. Ja lopuksi, metafyysinen syyllisyys on kaikkein perustavinta. Se on sitä, että jokainen ihminen on syyllinen kaikkien puolesta, Jumalan ja ihmiskunnan edessä, ja minä olen syyllisempi kuin kukaan muu. Voin olla syyllinen pelkästään olemalla olemassa. Tai olemalla paikalla, sivustakatsojana. Niin kuin Mikko Mallikkaankin teot – ne vaikuttavat aina myös luomakuntaan ja toisiin ihmisiin… “Aika jännää. Tämä on taikaa. Olen monessa paikassa yhtä aikaa. Ja yhä enemmän aina vaan minua leviää maailmaan: omenassa, piirakassa, syljessä ja mustelmassa.” …ja tää tekee kaikesta monimutkaista. Jakoa vuohiin ja lampaisiin ei piirretä ihmisten välille. Jakoviiva hyvän ja pahan välillä sijaitsee jokaisen meistä sisällä. Ja kun näitä jakoviivoja nyt mietitään, voidaan miettiä myös sitä, miksi joku meistä ylipäätään on “yksi vähäisimmistä veljistä” ja toinen on se, jonka tulee omasta hyvinvoinnistaan käsin auttaa heikompaa? Metafyysisen syyllisyyden nojalla olemme kaikki syyllisiä tähän asetelmaan jo lähtökohtaisesti. Ja tällaisen metafyysisen syyllisyyden käsittelyn paikkana on oikeuslaitoksen tai omantunnon sijasta yksin Jumala. * * * Aina ei selfhelppi riitä, tai se että asenne on kohdillaan. Maailma on täynnä kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, eikä tsemppi auta. Kärsivien huuto kohoaa kohti Jumalaa ja vaatii meitä vastuuseen viattomasta kärsimyksestä aina ja kaikkialla. Mutta kuten viime sunnuntaina kuulimme, meidät on kutsuttu juhliin. Häihin. Vielä on aikaa olla valppaana ja täydentää öljyvarastot. Voimme tehdä matkaa iloiten, sillä olemme matkalla kohti suurta juhlaa. Ei ole syytä pelätä. Meidät vuohet ja lampaat tulee tuomitsemaan Hyvä Paimen. Hän, joka sanoo itsestään: Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen ( Joh.10:14-16). 

Näkyykö Halloween lisääntyneenä irtokarkkimyyntinä? – Halloween on hiljalleen vakiinnuttanut paikkansa. Lisäys myynnissä näkyy ei pelkästään irtomakeisissa, mutta myös kaikissa Halloween-herkuissa, joita on tullut paljon markkinoille, summaa Launeen Citymarketin kauppias Mikko Puhakka Radio Voiman haastattelussa. Puhakan mukaan inflaation vaikutus näkyy ostoskorissa, asiakkaat miettivät yhä tarkemmin mitä ostoskoriin laitetaan. Sisäänheittotuotteet kuten tarjouskahvi ovat yhä isommassa osassa. – Kärkituotteilla pyritään saamaan asiakkaat sisään. Kahvin lisäksi käytössä ovat perinteiset lohi, jauheliha sekä muut lihatuotteet. Kahvin ohella myös leivän hinta on noussut paljon, kun vehnästä on sodan vuoksi maailmanlaajuinen pula. Miten Launeen Citymarket säästää energiaa? Entä mikä on tämän vuoden joulukalenterihitti`? Sekin selviää, kun kuuntelet Radio Voiman podcastin.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola istuu televisiossa ja kertoo suomalaisille, mitä tuntea.

Anlässlich des Christopher Street Days hat Bettina Böttinger erneut ihre private Wohnungstür in Köln geöffnet. Zu Gast: Schauspielerin Kübra Sekin. Die Bochumerin steht schon seit der Schulzeit auf der Bühne und entdeckt früh ihre Leidenschaft zur Performance. Sie spielt im ARD-Film "Das Leben ist kein Kindergarten" von Oliver Wnuk, performt am Kölner COMEDIA Theater und sitzt in der Jury des Westwind-Festivals. Ob auf der Theaterbühne oder vor der Kamera, Kübra überzeugt durch Strahlkraft und Empowerment. Neben ihrer künstlerischen Arbeit ist Kübra Sekin eine der starken Stimmen zum Thema Ableismus. In den sozialen Medien moderiert sie seit 2017 als Botschafterin der Aktion Mensch in über 50 Folgen des YouTube-Channels "Kübras Vlog". Diese Podcast-Folge ist übrigens eine ganz besondere - es gibt sie auch als Video in der ARD Mediathek: https://www.ardmediathek.de/video/wdr/boettinger-wohnung-17-kuebra-sekin-2-2/wdr/Y3JpZDovL3dkci5kZS9CZWl0cmFnLTY1YTY0MWMyLWNjZDQtNDY0Yi1iYWQzLWUyM2Q1ZTE3MDhhZQ ● Feedback und Kommentare gerne an wdr2@wdr.de oder über die WDR 2 App. Von Bettina Böttinger.

Mitä musikaalimusiikille tapahtuu matkalla säveltäjän työpöydältä yleisön korviin? Se selviää, kun kapellimestari, orkestroija ja pianisti Marko Hilpo avaa keskustelun musikaalien orkestroimisesta ja sovittamisesta! Jaksossa tutustutaan orkestroijan ja sovittajan työnkuviin, hehkutetaan hienoimpia orkestrointeja ja pohditaan amerikkalaisen ja eurooppalaisen musikaalikulttuurin eroja. Sekin saadaan kuulla, minkä musikaalin orkestraatio on Markon mielestä erityisen epäonnistunut… Kuuntele myös: Sävelten kertomat tarinat – tutustumisretki musikaalimusiikkiin Jukka Nykäsen johdolla Juontajina Laura Haajanen ja Siiri Liitiä. Vieraana Marko Hilpo. Spiikki: Niina Markkanen. Välikemusiikki: Tässä jaksossa lainataan Kevin MacLeodin (https://incompetech.com) kappaletta Vivacity. https://filmmusic.io Licence: CC BY (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/)

Paul and Jordana talk with Johnson & Sekin Chief Strategy Officer Emily Florio about the costs of Super Bowl ads, is it worth it, what grabs attention and more

Emily Florio, Chief Strategy Officer, Johnson & Sekin talks to Brian about whether a $6.5 million Super Bowl ad is worth the money?

Onko suomalaisesta ilosta vientituotteeksi? Entä kuinka teinitytöltä luonnistui startupin perustaminen, rahoituksen hakeminen ja riittikö rahkeet menestyksen luojaksi? 30 000 käyttäjää ei voi olla väärässä ja liikevaihto onkin jo kriittisen lasikaton läpäissyt. Vedettävänä on 15 hengen nopeasti kasvava, jo paikkansa ottanut yritys. Cuckoo on Veera Lehmosen perustama työelämän hyvinvointia edistävä sovellus, jonka idea kumpuaa työharjoittelun aikana syntyneestä oivalluksesta. Istumatyö on uusi tupakka, kuten terveystutkijat toteavat. Ja se tylsistää. Piristäisikö pieni taukoliikunta? Ideaa olisi voinut tulla liikuntapalveluita yrityksille tuottavan firman. Se olisi ollut helpompaa, mutta rima oli korkeammalla, katseet maailmalla. Vaikkei perustajilla ollut teknologiaosaamista, lähdettiin ideaa paketoimaan softaksi, sillä vain siten myös maailma olisi valloitettavissa. Vaikka kyse onkin SaaS-softasta, eli pilviohjelmistosta, ei Cuckoo ole onneksi sortunut tekemään businestä ATK-poikien menestysmalleilla, vaan business-malliissakin on monta tärkeää innovaatiota. Alkuun päästiin… Mutta sitten kuoli ohjelmistokehittäjä! Jos sijoittajille ei olisi tullut lupauksia annettua, olisi pyyhe lentänyt tässä kohtaan kehään. Onneksi ei lentänyt, vaan nuorella sisulla ja aina positiivisella otteella haaste selvitettiin. Matkalle mahtuu myös toisen perustajan lähtö firmasta. Sekin on monella startupilla edessä, ennemmin tai myöhemmin. Puhutaan siis Cuckoosta, Veeran yrittäjätarinasta, työhyvinvoinnista ja muista startupin ja startup-yrittäjän matkaan väistämättä kuuluvista asioista. Katso episodi YouTubessa (alla) tai kuuntele se verkossa tai suosituimmissa podcast-sovelluksissa. Episodin blogijutun löydät: https://blog.loyalistic.com/fi/teinitytosta-kasvuyrittajaksi-suomalaisesta-ilosta-vientituote-vieraana-veera-lehmonen-cuckoo Veera Lehmosta voit seurata LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/veera-lehmonen-21193384/ Cuckoota voit kokeilla ilmaiseksi: https://cuckoo.fi/fi/ Antti Pietilää voit seurata: https://www.linkedin.com/in/anttipietila/ Loyalistic voit seurata: https://www.linkedin.com/company/loyalistic

Pesäkallion kesäteatteri esitykset on saatu vauhtiin vaikka edessä on ollut pienempiä ja suurempia haasteita. Radio Voiman studiossa Kristoffer Ignatiuksen vieraana piipahtivat tupla ensi-iltojen (ke 7.7.) välissä Väinö Weckström ja Dimi Dallas

Tämän viikon jaksossa tehdään OlympiaCastissa historiaa, sillä ensimmäisen kerran jakson kieli on englanti. Vieraana on Tokiossa olympiaohjelmaan liittyvän rullalautailun suurimpiin naistähtiin lukeutuva, Suomea edustava Lizzie Armanto. Yksi Suomen olympiajoukkueen keihäänkärjistä Tokiossa on rullalautailija Lizzie Armanto. Yhdysvalloissa varttuneen Armanton isä on suomalainen, ja kun se olympiakisoissa oli mahdollista, Armanto halusi edustaa isänsä kotimaata. 28-vuotias Armanto ei pääse Tokioon ihan optimaalisella valmistautumisella. Loppuvuodesta 2020 hän loukkaantui pahasti, ja olympiavuoden ensimmäistä puoliskoa on värittänyt kuntoutumisprosessi. - Päädyin kokeilemaan toista rullalautailumuotoa. Siinä tapahtui oikeastaan se, mitä ihmiset ajattelevat, että ei voi tapahtua, tapahtui. Se oli ikään kuin auto-onnettomuus – se oli aika brutaalia. Siitä toipuminen on ollut paitsi fyysisesti myös henkisesti melkoinen prosessi. Itsekin julkaisin videon siitä loukkaantumisesta vasta hiljattain, ja sen katsominenkin vihdoin oli osa toipumista, Armanto kertaa OlympiaCastin vieraana. - Alku oli todella pelottavaa, mutta leikkauksen jälkeen päätin, että tästä selvitään. Piti ottaa vain askel kerrallaan: ensin toipua leikkauksesta, aloittaa kuntouttaminen heti, kun mahdollista ja niin edelleen. Täytyi vain kuunnella kehoa. Koskaan ei ole hyvä aika loukkaantua vakavasti, mutta tavallaan se oli aika kätevää, että se tapahtui korona-aikana, jolloin ei tapahtunut oikein mitään, eikä kukaan oikein hengaillutkaan yhdessä. ”Eniten olen ylpeä siitä, että olen saanut nimeni rullalautaan” Armanto on yksi rullalautailun naispioneereista ja menestyneimmistä urheilijoista. Hänen meriittilistaltaan löytyy paitsi isojen kilpailujen – kuten X Gamesin – voittoja myös mullistavia temppuja, kuten 360-loopin tekeminen ensimmäisenä naisena maailmassa. - Eniten olen ylpeä siitä, että olen saanut nimeni rullalautaan. Se hetki tavallaan kruunasi tavoitteeni tulla ammattiskeittaajaksi. Sekin on iso juttu, että ympärilläni on Birdhouse-tiimi – esimerkiksi Tony Hawkin tuki merkitsee paljon. Kun aloitin skeittaamisen, en koskaan nähnyt tällaista tulevaisuutta itselleni. Se oli mahdotonta. Rullalautailu nähdään Tokiossa olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa, ja lajin harrastajienkaan parissa näin vahvaa kilpailuelementin korostamista ei ole otettu mukisematta vastaan. Armanto on kuitenkin loistava esimerkki siitä, että urheilullisuus on tässäkin lajissa merkittävä tekijä. - Rullalautailu ei ole koskaan ollut tällaisella alustalla. Olen niin innoissani, koska moni näkee rullalautailua ensimmäisen kerran ja toivottavasti myös innostuu kokeilemaan sitä. Minulle laji on antanut niin paljon. Siisti juttu rullalautailussa on se, että siihen ei tarvita paljon – lauta ja tasainen maa riittää jo opetteluun. Mikään ei vedä vertoja uuden tempun oppimisesta tulevalle fiilikselle. Perinteiselle urheilun seuraajalle rullalautailu edustaa vähän tuntemattomampaa maailmaa. OlympiaCastin vieraana Armanto avaakin harjaantumattomalle katsojalle, mitä ja miksi tätä lajia kannattaa Tokion olympiakisoissa seurata.

”Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?” (Saarn.1:2-3)·         Hebr. הבל = ”puhallus, hengitys, tuulen henkäys”o   Ihmisen kaikki työ ja vaivannäkö asetetaan iankaikkisuuden ja hyödyn mittarille. o   Sanoma työnarkomaaneille! Saarn.2:22-23 o   Miten tämän välttää? Miten löytää onnellisuus?Saarn.2:24,26o   Työn ja levon kiertokulku, työstä ja levosta ja, ruoan syömisestä nauttiminen. Kaikki tulee Jumalan kädestä. Työtä saamme tehdä hyvällä omallatunnolla ja saamme levätä hyvällä omallatunnolla, ottaa niin työn, levon ja ruoankin Jumalan lahjoina; iloita ja nauttia niistä. Ilo on Jumalan lahja!o   Työ ja lepo, ja niiden tuoma ilo ovat kuitenkin ohimeneviä (tuulen henkäys), joihin ei pidä kiinnittäytyä, vaan nauttia niistä Jumalan lahjoina silloin, kun ne tulevat.o   Tuuli kulkee, osuu kohdalle ja menee ohi. Samoin on onnellisuus ja ilo.Saarn.3:9-13   o   Mikään maallinen hyvä ja nautinto ei kestä ikuisesti eikä ole pysyvää. Ne ovat Jumalan lahjoja, tarkoitettu iloittaviksi ja nautittaviksi, mutta eivät pysyvän onnen lähteiksi. Niistä pysyvän onnen etsiminen vie onnettomuuteen.Saarn.3:22  o   Jumala on antanut ihmiselle hänen osansa, hänen paikkansa. Siihen kuuluu Jumalan mielen mukaiset teot ja niistä iloitseminen.o   ”Osa” = Jumalan antama maa ja elatus, elinpäivien kulku ja niiden tarkoitus. Kutsumus.à Ilo. Saarn.5:17-19o   ON HYVÄÄ syödä, juoda, tehdä työtä ja levätäo   Omaisuus ja rikkaus ja tavara, niistä iloitseminen ja nauttiminen ovat Jumalan lahjaa.o   ”Jumala suostuu hänen sydämensä iloon.” Ilo ja onnellisuus maan päällä on tarkoitettu ohimeneväksi ja hetkelliseksi, mutta nautittavaksi hetki kerrallaan. Siihen ei tule jättäytyä ja sitä haikailla sen ohi mennessä, sillä sen tehtävä on muistuttaa pysyvästä ilosta taivaan iankaikkisuudessa.o   Ja näin ihminen saa elämästään ilon ja onnen jatkuvalla tavalla: niitä tulee ja menee ja tulee taas uudelleen.Saarn.8:15o   Ilo ”seuraa” = ”seppelöi” ihmistä hänen päivinään. Se tulee Jumalan lahjana, kun ihminen nauttii kutsumuksestaan; työstä, levosta ja ruoasta – näiden tasapainosta.Saarn.9:7-9 o   Syöminen hyvällä mielellä = Hyvällä omallatunnolla! Jumala hyväksyy tekomme ja niistä nauttimisemme. Sekin voi olla jumalanpalvelusta. Kristuksen veri puhdistaa meidän omatuntomme palvelemaan Jumalaa. (Hepr.9:14)o   Juhlavaatteissa ja juhlakunnossa oleminen à sillä me saamme elää Jumalan kanssa kuin jatkuvassa jumalanpalveluksessa ja hääjuhlasssa.o   Jumalan lahjaa on elämä yhdessä puolison kanssa à työn ja levon nauttiminen yhdessä myös Jumalan lahjana. Saarn.11:7-10o   Valo ja auringon kiertokulku ihmiselämän vertauskuvana.o   Elämä ja sen ilo tulee ja menee. Se on tarkoitettu nautittavaksi, mutta ei kiinnityttäväksi. o   Elämän ilo on herättämässä iankaikkisen elämän ilon nälkää. Sen tehtävänä on kutkuttaa elämän makuaistiamme. Jumalan tahto on iankaikkinen elämä ja ilo Jeesuksessa Kristuksessa --> hyvä omatunto ja hyvän tekeminen sitä odotellessa. Apostoli Paavali tiivistää saarnaajan sanoman hyvin: 1.Tim.6:6-8,17  

Apuraha, tuo ylevän kuuloinen taiteilijoiden etuoikeus(ko?).

Psykologiaa ja kaikenlaista -kanavan Sinnu Savola tuomitsee ns. jungilaiset persoonallisuusprofiloinnit pääosin roskaksi ja ammatipsykologien piirissä Myers-Briggs ja DISC eivät edes "ole juttu". Tähän ei auta Samin yritys kirota Sinnu "tyypilliseksi INTJ:ksi ja Vihreäksi persoonallisuudeksi" koska Sinnu ei ole lukenut Idiootit ympärilläni -kirjaa.

Aina, tai siis oikeastaan usein kaikki ei todellakaan mene niin kuin suunnitteli, niinkuin piti tai niin kuin olisi halunnut. Mutta joskus, tai siis oikeastaan usein, se voikin olla loppujen lopuksi ihan hyvä juttu, oikeastaan jopa parempi kuin alkuperäinen suunnitelma. Vaikka ensin ärsyttää, voi lopulta huomata, että se ettei kaikki mennyt niin kuin suunnitteli, niin kuin piti ja niin kuin halusi, olikin mieletön mäihä. Ei tietenkään aina näin ole, mutta siitä huolimatta voi päättää löytää jotain hyvää siitä kun kaikki ei mene niin kuin piti. Sekin on nimittäin taitolaji joka vaikuttaa sun elämänlaatuun isosti. Tässä jaksossa kerron sulle siitä miten ja miksi ja miksi sun ei todellakaan kannata lannistua vaikka kaikki ei mene niin kuin piti, niin kuin suunnittelit tai niin kuin halusit.

Hyytiälän metsäasemalle on asennettu maailman ensimmäinen pysyvästi metsää kartoittava laserkeilausasema. Se on ollut toiminnassa jo viime keväästä lähtien ja sen on tarkoitus tuottaa uudenlaista tietoa metsän tilasta ja puiden liikkeistä. Tutkijat odottavat nyt parhaillaan, että pääsevät seuraamaan tätä alkavaa kevättä ja kasvukauden alkua. Menetelmä on niin tarkka, että sen avulla voidaan havaita esim uusien lehtien ja neulasten puhkeaminen ja kasvu. Sekin on tähänastisissa tutkimuksissa yllättänyt, että puut liikkuvat- esimerkiksi vuorokauden mittaan! Minna Pyykkö jututti Maanmittauslaitoksen tutkimuspäällikkö Eetu Puttosta puiden ja metsien liikkeistä.

  Tässä jaksossa kerron, mitkä kaksi asiaa ovat palveluita markkinoivalle yrittäjälle juuri nyt oleellisimpia tänä vuonna 2021. Mitä sun pitäisi tehdä, jotta pääsisit kohti unelmiasi ja turvaisit yrityksesi toiminnan? Kerron myös, mitä itselleni tapahtui viime vuonna, miten löysin vihdoin luottamuksen itseeni ja universumiin ja siihen, että kaikki järjestyy.     Jos et halua kuunnella jaksoa, lue se tästä:   Hyvää uutta vuotta! Tämä on vuoden 2021 ensimmäinen lähetys, tänään on 1.1.2021, ja haluan ihan ensimmäisenä toivottaa sulle oikein hyvää, onnellista, rakkaudellista ja ihanaa vuotta 2021.   Toivottavasti se tulee olemaan sun vuosi, se vuosi, joka käynnisti sun tien kohti sun unelmia tai jopa se vuosi kun sun unelmat tulee todeksi.    Vuosi 2020 on ollut todella erikoinen, varmasti jokaiselle. Vuosi sitten ei tällaista vuotta olisi osannut ennustaa. Näin ollen ei voi tietää, mitä tämä vuosi tuo tullessaan, mutta sitäkin isommalla syyllä ja tuoreesta kokemuksesta oppineena, on pari juttua jotka sun kannattaa yrittäjänä tehdä.    Viime vuosi ei ollut paha, vaan oikeasti kaikki oppi, vastoinkäymisten tuoma viisaus, on aina hyvästä. Uskon että tämä on ollut monelle henkisen kasvun vuosi, itselleni ainakin.    Oman epätieteellisen arvioni mukaan jopa puolet ihmisistä ovat alkaneet miettiä elämänsä tarkoitusta, merkityksellisyyttä, etenkin jos ulkoiset tilanteet, vaikka töiden loppuminen, asiakkaiden kaikkoaminen, ovat pistäneet kriisin partaalle.    Kriisit, jos mitkä, sysäävät ihmiset eteenpäin kasvun polulla.    Näin kävi itselleni jo pari vuotta sitten, kun erosin ja sitten noin puolen vuoden kuluttua vajosin ihan pohjalle. Tässä tilanteessa moni menettää kaiken, mutta digibisnesmallin ansiosta, itse en menettänyt. Otin kuitenkin ison lainan, jotta pystyin ottamaan pidemmän ajan vapaata, ja palkkaamaan assarifirman hoitamaan yrityksen asioita.    No mutta. Viime vuosi, siis 2020 oli itselleni huikea henkisen kasvun vuosi. Vaikka bisnes meni ihan hyvin, niin mistään huikeasta kasvusta ei voi puhua. Olen ottanut todella paljon omaa aikaa töiltä, ja se kyllä näkyy bisneksessä. Olen maksanut velkoja, niin taloudellisia kuin henkisiä.    Loppuun palamisesta ei toivu kuukaudessa tai parissa. Itselläni on mennyt noin puolitoista vuotta ja viimein alan todella nähdä valoa. Tai no, ehkä voin sanoa että olen jo siellä, valossa.    Mutta olen niin onnellinen, että digibisnes antaa mahdollisuuden tähän. En joudu konkurssiin ihan heti, jos jäänkin kotiin lepäämään. Ja kun taas alan tehdä töitä, tulee aina myyntiä. Mulla on vahva luotto siihen, että asiat järjestyy.   Ja se onkin se juttu. Muistan kun kirjoitin vuosia sitten Mamaonbis-blogiin, jonka perustin vuonna 2013, miten taloudelliset ongelmat vääjäämättä vaikuttavat yrittäjän hyvinvointiin. Että mikään keino ei sitä estä, kukaan ei voi olla rauhallinen ja zen, kun tili tyhjenee.   Oi miten väärässä olinkaan. Ja olen niin onnellinen, että nyt sen olen viimein oivaltanut!   Useimmilla ihmisillä tämä kuitenkin menee niin. Voi sitä stressin määrää, kun ei tiedä mitä seuraavana kuukautena tulee eteen. Tai tuleeko mitään? Onko edessä konkurssi tai velkaantuminen. On vaikea elää onnellisuuden pilvessä, kun tulevaisuus näyttää mustalta.   Mutta se onkin se juttu.   Kun löytyy luottamus siihen, että kaikki järjestyy, voi kaaoksenkin keskellä tuntea onnellisuutta ja rauhaa. Luottamus universumiin ja luottamus itseen.    Jos burnoutin keskellä en pystynyt katsomaan itseäni peilistä, koska olin niin pettynyt itseeni, saavutuksiini, mikään, ei sitten mikään riittänyt mulle, ja vaikka asiat eivät olleet niin huonosti, tuntui että teen kaiken väärin. Olen vääränlainen. Tyhmä, huono, epäonnistuja. Niin jos silloin ajattelin niin, niin nyt asiat ovat ihan toisin.    Nykyään en herää aamulla ahdistusta itkien, vaan hymyillen. En työnnä suuhuni sipsejä, nakkeja ja sokeria, vaan vain sellaista ruokaa, joka tekee hyvää. Enkä syyllistä ketään nyt, roskaruoallekin on paikkansa, jos sydän on vähänkin synkkä ja energiat matalalla. Mutta vaikka vuosia olin yrittänyt elää terveellisemmin, jotta voisin paremmin, en tiennyt, että jotta voisin elää terveellisemmin, mun pitää ensin voida paremmin.   Nyt näen kysymysmerkkejä sun ajatuksissa, selitän tarkemmin, ja nyt mennään hetkeksi vähän syvälle...    Mun piti siis paikata se musta aukko sisältäni, ennen kuin pystyin alkaa pitää huolta itsestäni.    Ja se musta aukko oli kaivertunut sinne vuosia, joten se ei ollut nopea juttu. Olin yrittänyt täyttää sitä ihan väärillä asioilla, mutta onneksi löysin viimein sen mikä oli oikea. Löysin sen oikeastaan, koska suostuin vastaanottamaan apua.    Ja millä se aukko täyttyy? No rakkaudella tietenkin. Rakkaudella itseä ja kaikkia kohtaan.    Sen sijaan, että syyllistäisin ja sättisin itseäni vanhoista asioista, ajattelen itseäni myötätunnolla.    Moni sanoo, että kukaan ei ole itsen pahin kriitikko, kuin itse on. Kun mikään ei koskaan riitä. Pitäisi tienata enemmän, myydä enemmän, syödä paremmin, jumpata enemmän, jaksaa enemmän, olla parempi äiti tai isä, olla enemmän läsnä kaikille, etenkin itselle, nukkua enemmän ja paremmin, pystyä parempaan, saada kehuja, mainetta, kunniaa ja etenkin rahaa.    Jos ei, niin on huono, epäonnistunut ja surkea luuseri. Ja tätä vain siis omasta mielestään. Ei muiden. Tai harvemmin muiden. Toki monen elämästä voi löytyä niitä, jotka jatkuvasti muistuttavat sun epäonnistumisista, riittämättömyydestä ja siitä että tuokin olisi pitänyt tehdä paremmin. Ja vaikka näistä ihmisistä pääsisi eroon, tätä työtä voi jatkaa itsenäisesti. Kunnes pääsee pohjalle. Ja silloin on pakko tehdä päätös: jatkaako loppuun saakka, vai haluaako nousta ylös.   Eikä aina riitä, että sen päätöksen tekee kerran. Se pitää tehdä aina uudestaan ja uudestaan. Valita rakkaus ja valo, vihan ja pimeyden sijasta.   Ja kyllä, viime vuoden todella uin näin syvissä vesissä. Tai no, viimeiset vuodet. Se ei ehkä ole näkynyt ulos asti, teille asti, mutta se vain todistaa sen, että koskaan ei voi tietää, mitä prosesseja ihmiset käyvät läpi omassa elämässään. Ne eivät näy somessa, koska niistä ei välttämättä puhuta edes läheisimmille ihmisille.   Ja jos nyt itse olet prosessissa, mä voin luvata sulle, että valoa on näkyvissä ja saatavilla, sieltä pääsee ylös, lopulta.    Aah, toivottavasti en rönsyile nyt liikaa, mutta tuntuu että tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa.  Yritän nyt pitää jutun kasassa paremmin.   Ne pari juttua, jotka sun kannattaa siis tänä vuonna tehdä. Mitä ne ovat ja miksi?   No ihan ensin se, että löydät sun unelman. Tarkennat sitä.    Mä kuuntelin just yhden audiokirjan, joka onkin ensimmäinen, jonka jaksoin kuunnella ihan loppuun saakka. Mun on vuosia ollut vaikea keskittyä lukemaan kirjoja, olen yrittänyt kuunnella niitä sen sijaan. Mutta sekin on ollut haastavaa. Nyt kuitenkin tämän kuuntelin.   Mikä se oli? The law of attraction. 80-luvun lopulta Esther ja Jerry Hicksin julkaisemana. Alunperin 5 cd:n kuunneltavana audiokirjana, nyt Audiblesta.    Siis vetovoiman laki. Mä yritin etsiä onko tää ensimmäinen siitä aiheesta julkaistu kirja, mutta tietoa on paljon. Ilmeisesti jo Buddha on sanonut "Kaikki mitä olemme, on tulos siitä, mitä olemme ajatelleet."   Mutta olet varmasti tästä kuullut. Itsekin olen puhunut tästä jo vuosia sitten blogissani. Mutta nyt tunnustan, että en ollut perehtynyt asiaan perusteellisesti. Enkä tässä tule muuta nyt asiasta sanomaan, jottei tämä jakso paisu ihan valtavaksi, kuin että kaikki, mistä tänään olen puhunut, liittyy vetovoiman lakiin.   Ja tää oli mulle ihan huikea oivallus. Mä en ole koskaan sisäistänyt tätä juttua, vasta kuin nyt. Ja toisaalta, olen puhunut näistä aiheista todella monta vuotta tietämättä, että ne liittyvät vetovoiman lakiin   Siis se, että olen viimein hyväksynyt itseni, annan muiden olla mitä ovat ja itse olen aidosti sellainen kuin olen. Että osaan ajatella positiivisesti tulevaisuudesta, vaikkei sille olisi ilmeistä syytä. Kaikki se liittyy vetovoiman lakiin. Unelmia ei voi saavuttaa, jos jatkuvasti keskittyy siihen, miten paljon ahdistaa!    Joten miten tärkeää on juurikin se, että yrittäjänä löydät oman fokuksesi. Se mistä aina puhun. Fokus, erikoistuminen, brändivisio. Sekin liittyy vetovoiman lakiin. Sun fokus on viesti universumille. Ja vieläpä se, että teet mitä rakastat, ilolla, sekin liittyy sun unelmien saavuttamiseen. Kun sun tekemiseen liittyy positiivista tunnetta, se vahvistaa universumille sitä, mitä sä haluat. Ja auttaa sua saavuttamaan sen.   Joten jos haluat saada sen mistä unelmoit, tee vain sellaisia asioita, joita rakastat. Mitä tarkemman fokuksen sä löydät sun bisnekseen, sen varmemmin sä saavutat sen, mitä haluat.   Mutta näistä tulen puhumaan enemmän 12.1. webinaarissa, Unelmien vuosi 2021.   Kahteen vuoteen en ole pitänyt unelmien ja tavoitteiden suunnittelun ja aikatauluttamisen webinaaria. Vuosina 2017-2018 ja 2019 järjestin heti tammikuussa vuosisuunnittelun webinaarin, mutta nyt en kahteen vuoteen. Ja syynä on juuri tuo, mistä tänään olen puhunut. Mä en ole itse pystynyt unelmoimaan. Tavoitteiden asettaminen on ahdistanut, koska mun ennakkoasenne alkoi olla jo sitä, että en saavuta niitä kuitenkaan.   Ja usko on se, minkä unelmat vaatii. Jos et usko, että pystyt ne saavuttamaan, et saavutakaan.   Hassua, ja oikeasti aikamoista ahdistusta on aiheuttanut tässä parin vuoden ajan juuri se, että miten minä, minä, joka suunnittelin jo vuonna 2013 Unelmien suunnittelun Plannerin, työkirjan unelmien toteuttamiseen, ja joka on puhunut tästä jo niin monta vuotta, ei PYSTY edes unelmoimaan! Nyt pystyn sen sanomaan, koska nyt pystyn taas. Mutta pitkään se oli poissa. Nyt tiedän, mitä pitää tehdä silloinkin, jos unelmia ei ole. Senkin kerron webinaarissa.    Mutta nyt tosiaan vielä se toinen juttu. Mikä oli se toinen juttu, jonka sanoin alussa, että sun pitäisi tehdä?   No viedä sun osaaminen verkkoon. Jos et vielä sitä tehnyt. Suunnitella sulle sellainen bisnesmalli, joka sallii sullekin sen, että voit välillä ottaa vapaata. Lomaa. Sairaslomaa. Mietiskelyvapaata. Retriittivapaata. Mikä tahansa on se juttu, mitä haluaisit itsesi eteen tehdä. Omaa aikaa.   Nimittäin kun et myy vain omia tuntejasi, sulla vapautuu aikaa.   Kun sulle tulee tuloa verkosta, sä vapautat omaa aikaasi. Tämä on sekä unelmien elämän rakentamista että riskienhallintaa. Kun sun tulot ei tipahda nollille silloin, kun sä et jostain syystä pysty tekemään töitäsi, niin sä olet taloudellisesti turvassa.   Ja siitä tulen myös puhumaan webinaarissa. Tämä vuosi 2021 on ehdottomasti se vuosi, jolloin viimeistään kannattaa rakentaa omaa digitaalista palvelua. Missä muodossa tahansa. Missä suuruudessa tahansa. Kokonaan ei digibisnekseen tarvitse siirtyä, mutta muiden palveluiden ohella verkkokurssin tai verkkovalmennuksen rakentaminen kannattaa ihan ehdottomasti.   Näistä kahdesta asiasta voisin puhua pidempäänkin. Siis unelmien muodostamisesta, unelmien tärkeydestä ja digibisneksen tai koko bisnesmallin rakentamisesta. Mutta ei tässä sen enempää, jatkan webinaarissa, jossa mulla on 1,5 tuntia aikaa.   Tule ihmeessä mukaan, aloittamaan vuosi yhdessä. Löydät fokusta tekemiseen, uuden punaisen langan ja motivaatiota aloittaa vuosi tehokkaasti. Sillä on aivan huikea ero, teetkö töitä reagoiden tilanteisiin, vai johdatko sä tilanteita itse.   Toivottavasti nähdään webinaarissa. Aivan mahtavaa vuoden alkua sulle. Kiitos että olet siellä. Muista että olet rakas, tärkeä, arvokas, riittävä, ja mä en oikeasti nyt vain sano tätä, vaan todella lähetän sulle kaiken rakkauden. Ota se vastaan. Kiitos vielä, moikka.

Aamuklubilla hullaannuttiin tänään loma-ajatuksesta. Kuuntelijat saivat jättää whatsappiin ääniviestejä ja Mikko ja Pauliina arpoivat kaikkien osallistujien kesken peräti KOLME muhkeaa lomapakettia Vuokattiin. Sukupuolten taistelussa suvereeni palomies-Pete lähti hakemaan jo seitsemättä voittoaan, mutta tie ei ollut helppo, kun vastaan asettui rempseä Jaana. Entä mikä on pyllytin? Sekin selviää.

  Miten hyvin ja oikein tehty sähköpostimarkkinointi voi kasvattaa brändiäsi osaajana? Miten saat sen kautta lisää näkyvyyttä verkossa? Ilman spämmäämistä. Tässä jaksossa opit, miten ja millä asenteella nykyaikaista sähköpostimarkkinointia tehdään. Etkä tee sitä väärin!   Tämä on Bisneskoulun podcastin "Ilmaisen näkyvyyden 4 ässää” -sarjan viimeinen eli viides osa. S niinkuin sähköpostimarkkinointi!   Kuuntele jakso tästä:     Jos et halua kuunnella jaksoa, lue se tästä: Tässä jaksossa puhutaan sähköpostimarkkinoinnista. Ja tästä ei voi puhua liikaa, koska se on niin tärkeä ja niin, esim. someen verrattuna, tuntematon alue monelle. Moni karsastaa sähköpostimarkkinointia, koska ei itse halua vastaanottaa sitä. Moni kokee sen spämmiksi, koska niin moni tekee sitä vääriin. Tavallaan sähköpostimarkkinoinnin maine onkin pilattu spämmäämisellä, tylsillä omasta yrityksestä puhuvilla uutiskirjeillä, huonolla kohdistamisella ja persoonattomalla tiedoittamisella. Tässä jaksossa kerron sinulle, miten et tee sitä väärin. Miten hyvin ja oikein tehty sähköpostimarkkinointi voi itse asiassa kasvattaa brändiäsi osaajana ja saat sen kautta lisää näkyvyyttä verkossa. Tänään en tule puhumaan GDPR-asioista, sillä se on iso kokonaisuutensa kokonaan, enkä ole siinä asiantuntija. Tänään keskitytään siihen, mitä tavoittelet sähköpostimarkkinoinnilla. Siis siihen, miten saat lisää näkyvyyttä, kasvatat brändiäsi oikein ja miten saat myyntiä. Ilman spämmäämistä. Lopussa annan vielä ihan konkreettisia vinkkejä hyvän sähköpostin laatimiseen. No kuten aina kaikessa markkinoinnissa, tärkeintä on sähköpostimarkkinointia suunnitellessa miettiä, kenelle puhut. Kuka on se ihminen, jolle laitat sähköpostia? Siis kohderyhmä. Mikä on sinun tärkein kohderyhmäsi, jolle kohdistat kaiken markkinointisi verkossa? Toki erilaisia sidosryhmiä voi olla monia. Mutta verkossa sun täytyy valita se ryhmä, kenelle puhut markkinoinnissasi. Kaikista tärkein juttu on se, että vastaanottajan täytyy kokea viestin olevan suoraan juuri hänelle. Tämän Ilmaisen näkyvyyden 4 ässää -sarjan ihan ensimmäinen ässä oli sisältömarkkinointi. Siitä siis puhuin tämän podcastin jaksossa 22. Ja sähköpostimarkkinointi on isolta osalta sisältömarkkinointia. Isolta osalta tarkoittaa siis 80 prosenttisesti. Sillä tarkoitan sitä, että 80 %, eli neljän viidestä viestistä pitäisi olla hyödyllisiä. Siis ainakin pääpiirteissään - suhteen pitäisi olla 4:1. Miksi? Koska kukaan ei halua vastaanottaa sinulta sähköpostia, jos vain myyt niissä. Jokainen ihminen miettii, “what’s in it for me”. Ja se on ihan luonnollista! Jos viesteistä ei ole iloa, ne eivät kiinnosta, eikä niiden lähettäjä kiinnosta (jos hän ei siis koskaan kerro mitään itsestään), niin listalta kirjaudutaan pois. Kukaan ei halua tilata mainoksia. Et varmasti sinäkään. Eli ihan ensin, ennen kuin teet mitään, mieti, mikä on kohderyhmäsi. Mikä on se ihanneasiakas, jonka haluat tavoittaa? Sähköpostilistasi jäsenet ovat sinun tärkeintä potentiaalisten asiakkaiden ryhmää. Missä elämäntilanteessa hän on, minkälainen ihminen hän on, mitä hän tekee päivisin, minkälaisia haasteita hänellä juuri nyt on, joissa voit auttaa? Ja auta. Auta sähköpostilistasi jäseniä elämässään. No sen lisäksi että mietit, kuka siellä vastaanottajan päässä on, niin mieti, mikä hänen tarpeensa juuri nyt on. Missä tilanteessa, minkä sisällön kautta hän on liittynyt listallesi. Mitä tietoa hän juuri nyt tarvitsee sinulta? Ja nyt kun puheeksi tuli listalle liittyminen, jatketaan siitä. Miksi siis nimenomaan liittyminen? Tiedän, että joillain voi olla mielessä kohderyhmän sähköpostiosoitteiden ostaminen. En missään nimessä suosittele sitä, sanon suoraan. Ostettuihin listoihin sähköpostimarkkinoinnin lähettäminen on hakuammuntaa. Sokkotreffejä, joissa iso osa vastaanottajista ei voi käsittää, miksi on saanut viestisi. Kun tärkeintä sähköpostimarkkinoinnissa on nimenomaan kohdistaminen. Se, että tiedät, mitä vastaanottaja juuri nyt tarvitsee. Ja kaikista paras keino tietää se, on antaa heidän itse liittyä listallesi. Koska silloin saat listallesi sellaisia ihmisiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita palveluistasi. Ja osaamisestasi. No sitten se kysymys, että pitäisikö listan olla iso? Iso lista toki tuo enemmän potentiaalia, mutta oikeasti tärkeämpää on listan laatu. Se, että listalla on juuri niitä oikeita ihmisiä, on tärkeämpää kuin se, että siellä olisi vaan hirveä määrä kaikenlaisia ihmisiä. Naapurista parhaaseen kaveriin ja vaikka niitä, jotka halusi sinulta lahjaksi ämpärin. Haha, siis ei tietenkään näin kukaan tekisi, mutta esimerkkinä. Olet varmasti törmännyt monenlaisiin oppaisiin, videokoulutuksiin, webinaari-ilmoittautumisiin. Ne kaikki ovat hyviä keinoja saada ihmisiä kirjautumaan listallesi. Ja ennen kuin ajattelet, että tämä kaikki olisi vedätystä, kuuntele tämä. Kun tarjoat oikeasti ja aidosti hyödyllistä tietoa listalle liittyvälle, hän hyötyy liittymisestä. Hän saa sinulta ilmaista koulutusta, vinkkejä, inspiraatiota. Kun tarjoat 80 prosenttisesti hyödyllistä sisältöä, vain sähköpostiosoitteen hinnalla, listasi jäsen ei voi olla kuin tyytyväinen. Kaiken sen ilmaisen avun vastineeksi pyydät häneltä vain 20 prosenttisesti aikaa siihen, että voit tarjota hänelle palveluitasi. Kun et lähetä hänelle päivittäin sähköpostia loputtomasti, et spämmää. Mutta se on tärkeää, että tarjoat jotain konkreettista, hyödyllistä sisältöä siinä vaiheessa, kun hän kirjautuu listallesi. Tällaista liittymisvaiheessa tarjottavaa koulutusta tai opasta kutsutaan liidimagneetiksi. Eli se, millä houkuttelet kohderyhmääsi liittymään listallesi. No ehkä tässä kohtaa olisi hyvä kertoa, miksi tällainen vaiva kannattaisi nähdä. Miksi antaisit jotain ilmaiseksi? Miksi näkisit sen vaivan, että tekisit jotain saamatta siitä rahaa? Miksi siis edes rakentaisit sähköpostilistan? Miten se liittyy näkyvyyteen verkossa? Sinulla on kotisivut ja somekanavat, eivätkö ne riitä? No vastaus on, että eivät. Somekanavat eivät ole omistuksessasi. Bisnestä ei kannata rakentaa niiden varaan. Koskaan et voi tietää, miten algoritmit muuttuvat, näkyvyytesi putoaa somessa, tai tilisi jopa katoaa. Olet nähnyt hirveän vaivan yleisön keräämiseen, ja yhtäkkiä se pufff… katoaa… Olet varmasti kuullut miten joillekin näin on käynyt. Ja osaksi siitä syystä, sun pitäisi nähdä se vaiva, että keräät kohderyhmääsi somesta sähköpostilistallesi. Sinun aiheestasi, osaamisestasi, sinusta kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita myös palveluistasi. Mutta sähköpostimarkkinoinnissa myös ohjaat ihmisiä sivustollesi, blogiisi, somekanaviisi, kampanjasivuillesi… missä tarvitsetkin liikennettä ja näkyvyyttä juuri nyt, on sähköposti se keino saada sitä. Kun sinulla on iso ja laadukas lista, voit saada liikennettä, näkyvyyttä ja myyntiä hyvinkin nopeasti. Teinkin juuri viime viikolla Youtubeen videon siitä, miten sain sähköpostilistani avulla uuden Digibisnes Mastermind -valmennusryhmän täyteen päivässä. Mutta saan sieltä myös liikennettä tähän podcastiin ja muihin kanaviin. Ja kun saan liikennettä blogiini ja myös jakoja sinne, myös Google huomaa sen. Jos kuuntelit podcastin edellisen osan, jossa puhuin hakukoneoptimoinnista, tiedät miksi. Kun saat sähköpostilistasi kautta liikennettä blogiisi, näkyvyytesi kasvaa niin somessa kuin Googlessa. No miten sitä sähköpostimarkkinointia sitten tehdään? Ajattele sähköpostilistan jäseniä hyvinä ystävinäsi. Joilla on todella lyhyt keskittymiskyky. Ja jotka tarvitsevat apuasi. Sähköpostimarkkinoinnissa, kuten tietysti muuallakin markkinoidessa, tosi tärkeä juttu on se oma asenne. Mikä on se fiilis, joka sinun viesteistäsi tulee? Copywriterina olen tottunut maistelemaan sanoja. Mikä fiilis niistä tulee? Joistain sanoista voi tulla passiivinen fiilis, joistain innostunut, joistain negatiivinen ja joistain positiivinen, joistain itsevarma ja joistain epätoivoinen. Mikä on se fiilis, jonka haluat vastaanottajassa herättää? Ja toisaalta, tätäkään ei pidä feikata. Puhun paljon aitousmarkkinoinnista, ja siihen liittyy se, että kirjoitat suoraan sydämestäsi. Kun itse olet innostunut, itsevarma ja uskot siihen että sinä olet huikea ammattilainen, ainutlaatuinen osaaja, niin saat viestisikin kuulostamaan siltä. Ja kun välität oikeasti ihmisistä. Sekin kuuluu tekstistä läpi. Se on se energia, jolla kirjoitat viestejä. Copywriterina huomasin aina, milloin olin onnistunut tekstissä. Silloin innostus tuli jostain tosi syvältä ja energisoi niin, että joskus jopa hyppäsin pöydälle. Siis oikeasti, joo… noh, mutta olen toki aika helposti ja paljon innostuva. Se mitä nykyään teen, jotta saisin viestin kohdalleen, ei ole kovin teknistä. Kun haluan todella puhua suoraan sydämestä, hiljennyn ennen kirjoittamista. Hiljennyn siis oikeasti meditoimalla, kuuntelemalla sitä sisäistä ääntäni, mikä on juuri nyt se tärkein asia, joka minun pitäisi sanoa? Minulle yleisöni sähköpostilistalla on kaikista tärkein vip-ryhmä asiakkaiden ohella. Se on se joukko, jotka saavat tietää asioista ensimmäisenä, joille kerron enemmän kuin muille yleisöille muissa kanavissa. Ja se on se asenne, joka sähköpostimarkkinoinnissa pitäisi olla. Listasi jäsenet ovat sinulle todella tärkeitä. Sähköpostimarkkinointi ei ole vain teknistä markkinointitekstin tuottamista, vaan ihmiseltä ihmiselle viestimistä. Se on sitä, että kirjoitat viestit mahdollisimman tuttavallisesti (ei kuitenkaan liian, rajansa kaikella) ja rakennat yhteyttä vastaanottajaan. Kerrot jotain itsestäsi, tarinoita, fiiliksiä, mitä teit tänään… kaikista kiinnostavimpia viestejä ovat ne, joissa on jotain inhimillistä ja henkilökohtaista. Ei sellaiset, joissa paukutetaan yrityksen tapahtumia, alan ilmiöitä tai alennuksia. Eli nyt vähän vedän yhteen. Sähköpostimarkkinointi on siis sisältömarkkinointia 80 prosenttisesti, viestejä ihmiseltä ihmiselle, viestejä, joissa autat vastaanottajaa elämässään, työssään, tai mihin asiantuntemuksesi liittyykin. Mutta sähköpostimarkkinointi on myös 100 prosenttisesti brändäämistä. Kaikki ne viestit, joita lähetät, brändäävät sinua osaajana, mutta myös sähköpostimarkkinoijana. Brändäät omaa lähettäjänimeäsi. Se, minkälaisia viestejä sinulta on totuttu vastaanottamaan, vaikuttaa siihen, luetaanko viestejäsi tulevaisuudessa. Jos spämmäät, viestisi jätetään lukematta jatkossakin. Jos puhut erilaisille ihmisille, kuin mitä listallasi on, jos et siis kohdista viestiäsi vain yhdelle tarkalle kohderyhmälle vaan vaihtelet sitä kenelle kirjoitat, et saa viestejäsi läpi. Mieti siis tarkkaan, minkälaisen brändin haluat itsestäsi lähettäjänä rakentaa. Varmista aina, että viesteistäsi jää vastaanottajalle hyvä fiilis. No nyt annan vielä muutaman käytännön vinkin sähköpostimarkkinointiin, ja sitten lopetellaan. Tärkeitä asioita sähköposteissa on muistaa, että Lähetät aina yhdelle, yhdenlaiselle ihmiselle Kerrot yhden asian kerrallaan, yksi tavoite, mitä haluat vastaanottajan tekevän Älä puhu logon takaa, vaan ole ihminen ihmiselle, tsemppaa, kannusta, tuo valoa hänen elämäänsä Ohjaa vastaanottaja eteenpäin jollekin sivulle, blogiin tai myyntisivulle Yksi sähköposti ei vielä myy, suunnittele useamman viestin kampanjoita. No sanoin koko ajan että 80 % sähköpostimarkkinoinnista pitäisi olla hyötysisältöä, mutta entä ne loput 20 %? Ne ovat niitä viestejä, joissa houkuttelet kohderyhmäsi jäsentä siirtymään asiakkaaksesi. Ja joita teet kampanjaluonteisesti. Älä unohda myyntiviestejä, kampanjoita, sillä ne ovat se, minkä avulla pystyt jatkamaan myös hyötysisällön tuottamista. Mistä se liikevaihto tulee. Tätäkään podcastia, näitä ilmaisia koulutuksia ei olisi olemassa, jos en välillä tekisi myös myyntiä. Mutta nyt, kiitos että kuuntelit tämän jakson. Toivottavasti innostuit siitä aloittamaan sähköpostimarkkinoinnin. Sillä se on se keino, jolla voit brändätä itseäsi ja tehdä myyntiä kaikista tehokkaimmin. Älä jätä sitä tilaisuutta käyttämättä.  Tiedän, että nyt eletään vähän rankkoja aikoja. Nämä ovat nyt muutoksen aikoja, mihin suuntaan, sitä ei voi tietää, mutta muista aina että pimeintä on aina ennen aamunkoittoa. Ihan varmasti on valoa näkyvissä ja asiat muuttuvat vielä paremmiksi. Pidä huolta itsestäsi ja pidä yllä hyvää energiaasi. Se että voit hyvin on tärkeää myös bisneksellesi. Paljon rakkautta täältä sinne, voi hyvin. Ja kuullaan taas muutaman viikon kuluttua täällä, youtubessa kerran viikossa keskiviikkoisin. Ja somessa tietysti sitä useammin. Pysy mukana. Moikka.

Mustilla nahkasohvilla omia visioitaan ja toimintamallejaan esittelivät A-nuorten päävalmentaja Hermanni Vidman sekä B-nuorten vastuuvalmentaja Anatoli Bogdanov. Mitä TPS:n nuorilta voi odottaa nyt – ja ennen kaikkea tulevaisuudessa? Turun Palloseuran Liiga-joukkueen kapteenista liikkuu arvailuja ja spekulointia enemmän kuin tulevan joulun lumitilanteesta. Milloin kapteenin nimi paljastuu? Ja missä? Sekin selviää tämänkertaisessa Hunajacastissa.

Tehdään mitä tahansa koirien kanssa, niin kaikilla on taipumusta keskittyä määrättyihin yksityiskohtiin. Siihen kuuluisaan nippeliin. Joskus yksityiskohdat ovat tärkeitä, varsinkin jos niillä on eräällä tavalla tukijalan merkitys, mutta usein samalla menetetään fokus tärkeimpään: tavoitteeseen. On aivan se ja sama puhutaanko jalostuksesta tai ravitsemuksesta, niin detalji ei ole se mihin pyritään, se mihin keskitytään eli fokusoidaan. Detalji on vain yksi legopalikka, mutta tarve on silti rakentaa jotain isompaa. Syy siihen miksi yksityiskohdat nousevat aina spottivaloihin, johtuu yleensä muutamasta asiasta: yksityiskohdat ovat helpompia kuin laaja kokonaisuus yhteen yksityiskohtaan on helpompi keskittyä kuin kymmeneen tai tuhanteen asioiden lokeroimisella saadaan helpommin selitettyä asioita Maksan onni ja autuus Maksan tarjoama A-vitamiini on paljon käyttämäni esimerkki siitä miten kokonaisuus jää yksityiskohdan alle. Maksan annostelu perustuu A-vitamiiniin ja maksa arvotetaan A-vitamiinilla. Vaikka retinoli, se A-vitamiini, onkin suunnattoman tärkeä, niin maksan arvo tulee sen kaikista muista ravintoaineista, jotka kuitenkin useimmiten unohdetaan. Useimmiten suositellaan naudan maksaa. Minä teen niin ja myös monet muut. Jossain välissä on syntynyt harhakäsitys, että naudan maksa on jotenkin parempaa kuin muut maksat - ja minulla on oma syntitaakkani tuonkin käsityksen itämisessä, vähintään yhtä suuri vastuu kuin maksan käytössä kerran viikossa. Mutta ei syy naudanmaksan suosimiseen ollut korkeampi A-vitamiinimäärä, vaan se oli peruste sille miksi naudanmaksaa voitiin käyttää grammoina  vähemmän. Naudanmaksan painottaminen ennen possun- tai broilerinmaksaa johtuu oikeastaan kolmesta syystä: paremmasta saatavuudesta sianmaksa haisee enemmän koirilla on sieto-ongelmia isomman gramma-annoksen kanssa (lue: vatsa menee sekaisin) A-vitamiinipitoisuus on ollut vain annostelua määräävä ja pyrkimys vähäisempiin maksagrammoihin on ollut huoli koirien vatsaongelmista ja pelko omistajien luopumisesta ylipäätään maksan käytöstä oman ruokakammon takia. Nippeli on silloin ollut A-vitamiini, joka on peittänyt alleen sen aidon asian: maksan ravintoarvon. Tehokkuus vai määrä Olen ollut jo pitkään huolissani siitä, että noinkohan painotin aikoinaan asioita väärin. Hukkasin itse eräällä tavalla fokuksen. Naudanmaksa ei nimittäin ole paras mahdollinen. Siinä on vain eniten A-vitamiinia grammassa. Paras saattaisikin olla se, jota huonoimpana pidetään eli broilerin maksa. Syy on taas kerran määrissä. Jos 20 kg koiralle annettaisiin naudanmaksaa noin 4 grammaa päivässä, joka perustuu A-vitamiinin saantiin, niin siitä saataisiin esimerkiksi rautaa 0,3 mg (tarpeesta 3 %) tiamiinia (B1-vitamiini) 9,6 µg (tarpeesta 2,4 %) Jos siirryttäisiinkin käyttämään broilerin maksaa, ja noudatettaisiin nyrkkisääntöä annetaan kolme kertaa enemmän kuin naudanmaksaa saman A-vitamiinin saantiin, niin tilanne olisikin 12 grammalla: rautaa 1 mg (tarpeesta 10 %) tiamiinia 24 µg (tarpeesta 6 %) Saataisiin enemmän kaikkea muuta vain maltillisesti korkeammalla ruokamäärällä A-vitamiinin saannin pysyessä koko ajan samana. Broilerin maksan saantiongelmat ovat kuitenkin arkirealismia. Huomasitko? Puhun kokonaisuuden huomioimisesta ja miten detaljeilla eräällä tavalla häivytetään tai piilotetaan kokonaisuus. Mutta tuo esittää miksi yksityiskohtia on pakko käyttää. Ne antavat meille jonkun mittarin, jotain konkreettista mihin takertua ja käyttää. Tavoite on kuitenkin koiran ravitsemus ja terveys. Tässä kaksi erikseen nostettua nippeliä alleviivaa tavoitetta; maksaa olisi syytä käyttää enemmän. Kahdella nippelillä annoin selityksen sille miksi broilerinmaksa voisi olla parempi vaihtoehto (enkä sanonut vielä sanaakaan sen lievemmästä tuoksusta ja mukavammasta rakenteesta). Jos olisin selittänyt käytännön tasolla nippeleitä käyttäen ja kokonaisuus huomioiden, niin minun olisi pitänyt luetella maksan kaikki tunnetut ravintoarvot ja miten ne vaikuttavat kokonaisravitsemukseen ja terveyteen. Siihen vaaditaan kirja (kyllä, minulle on runko siihen jo olemassa eikä hajuakaan saanko sitä koskaan valmiiksi). Jos kuitenkin haluat nippelin, niin tässä sellainen: broilerinmaksaa maksaa kannattaa antaa 1,5 g/kg joka päivä. Tavoite on valinta Nippelit helpottavat selittämistä. Mutta on ymmärrettävä, että ne ovat esimerkkejä niistä kaikista tekijöistä, jotka tekevät sen kokonaisuuden, jonka takia maksa on terveellistä ja sitä pitäisi ehdottomasti antaa jokaiselle koiralle. Nippelien käytössä on selvä painotusero: annostellaanko maksaa vähin mahdollinen määrä, jolla saadaan riittävä A-vitamiinimäärä annostellaanko maksaa suurin mahdollinen järkevä määrä kattavammelle kokonaisuudelle Jos fokuksessa on A-vitamiini, niin ensimmäinen on kohdallaan. Jos tähtäimessä on maksimaalinen  ravitsemuksellinen hyöty. niin jälkimmäinen on kohdallaan. Ja koira päättää kumpi tavoite on käytännön toteutuksessa oikeampi, vai onko totuus jossain siinä välissä.  Jos jätetään pois laskuista koiramaailman aloittelijat, joille kaikki on uutta sekä ihmeellistä ja ajatuksia, väitteitä sekä faktoja tulee enemmän kuin mitä aivot pystyvät hallitsemaan, niin tyypillistä Katiskan lukijaa tuskin tarvitsee kannustaa maksan käyttöön. Siltä osin maksan käyttö esimerkkinä on ehkä samanlaista ajanhukkaa, johon olen syyllistynyt raakaruokintaluennoilla kannustaessani ihmisiä raakaruokintaan; juuri sen takiahan he ovat ylipäätään luennolle tulleet, eikä aikaa olisi pitänyt hukata motivoimalla valmiiksi motivoituneita. Maksa on vain esimerkki, nippeli, ja jos nyt keskityt pelkästään maksan ravintosisältöön koirasi ruokinnassa, niin olet hukkaamassa sen ajatuksen mitä yritän kiertäen kaartan postin bussilla Porin kautta herättää: ravitsemuksen tunnusluvut asettavat eräällä tavalla sen minimirajan, jonka alle ei saa mennä ja sen jälkeen on pyrittävä näkemään asiat kokonaisuuksina. Kuten että maksan arvo on enemmän kuin A-vitamiinin määrä ja kalan arvo on enemmän kuin omega-3 rasvahappojen grammat. Se on vaikeaa. Minulla on vahva taipumus nippeleihin, mutta se ei tule siitä, että nippeli olisi itseisarvo. Se tulee halusta ymmärtää mitä, miksi ja milloin - kuten vaikka miksi eriväristen lihojen vaihteleminen on ajanhukkaa tai miksi broilerin rintaleike kuorrutettuna rypsiöljyllä ei tee samaa asiaa kuin sikanautajauheliha, vaikka excelissä ravintokoostumus olisikin samankaltainen. Silti nippelin takia Suomeen juurtui ajatus antaa maksaa kerran viikossa, en minä sitä kaikesta selittelystä huolimatta kokonaisuus edellä keksinyt. Vastasin nippelikysymykseen kuinka paljon maksaa on annettava A-vitamiinin takia, ja koska se varastoituu, niin kerta viikossa annostelu riittää - hukkasin A-vitamiinidetaljiin maksan kokonaisarvon, ja ohjasin ihmisiä huonompaan tapaan käyttää maksaa. Olen jo pitkään ohjannut puhelinasiakkaille paljon suurempia maksamääriä kuin mitä Katiskan ohjeet neuvovat (silloin kun maksa on oleellinen asia, aina se ei ole) . Se tulee maksan suuremmasta merkityksestä kuin mitä pelkkä A-vitamiinimäärä antaisi ymmärtää. Ja koska A-vitamiinin myrkyllisyys on koirilla hyvinkin suhteellista, oikeammin täysin teoreettista, niin isommat annokset ovat turvallisia. On laskuja suurempaan maksan käyttöön olemassa toinenkin syy - mutta valitettavasti melkoisen nippelikeskeinen sekin.  Maksan A-vitamiiniin perustuvassa annostelussa on käytetty Finelin arvoja. Ne ovat kuitenkin vanhoja analyysejä ja varsinkin A-vitamiinimäärä saattaa hyvinkin olla pielessä. Tanskalaiset ja ruotsalaiset ilmoittavat alempia pitoisuuksia ja siellä nautoja kuitenkin ruokitaan samalla tavalla kuin täällä. Yhdysvallatkin ilmoittaa alempia määriä, mutta heidän arvonsa tuskin ovat vertailukelpoisia - rehut ja ylipäätään lisien käyttö on tyystin erilaista. Tuo tarkoittaa sitä, että ehkä Katiskan jutuissakin pitäisi tarkistaa määriä. Hyvä ruoka, parempi terveys Heti kun koiralla on mitä tahansa ongelmia, niin nippelit nousevat valokeilaan. Ei, en aja nippelikeskeisyyden ongelmallisuudessa takaa huuhaamaailman "kokonaisvaltaista ajattelua", joka on käytännössä aina kokonaisvaltaista piittaamattomuutta. Tarkoitan tapaa, jossa osoitetaan yhtä ainutta tekijää, ja sanotaan sen olevan syyllinen. Usein todellisuus on paljon hankalampi. Kyse on aniharvoin vain yhdestä tekijästä. Yleensä tekijöitä on useita ja kun rikkinäisten osien määrä ylittää koiran sietokyvyn, niin käsissä on närästystä, iho-ongelmia kuten hiivaa, suolisto-oireita...  Eläinlääkintä toki vaatii detaljeja. Ongelmaksi tulee niiden merkityksen ymmärtäminen ja siinä yksityiskohta jyrää nykyään liian usein kokonaisuuden. Lisääntyvissä määrin on alettu diagnosoimaan munuaisten vajaatoimintaa, jossa merkkinä on käytetty einen koholla olevaa SDMA:ta, kreaa tai ureaa. Siinä tuijotetaan matemaattista arvoa ja uskotaan, että se antaa abasoluuttisen totuuden. Unohdetaan kaikki muut tekijät, se ruuan ja koiran muodostama kokonaisuus, joka muuttaa laboratorioiden raja-arvoja. Yritetään pakottaa koira rajoihin, ei muuttaa rajoja sillon kun koira ei enää vastaakaan alunperin asetettuja parametrejä. Pelkästään korkeampi lihan käyttö nostaa arvoja yli ylärajan. Se on seuraus aineenvaihdunnasta ja on aidosti merkki siitä, että munuaiset tekevät mitä munuaisten kuuluu tehdä. Ei merkki sairaudesta vain siksi, että koira ei syö eikä elä kuten raja-arvojen määrittelyt olettavat. Eksyn hieman sivupoluille, mutta siinä ei ole mitään uutta. Olen pitänyt suomalaisen eläinlääkinnän suurimpina ongelmina sitä, että kympin matematiikka ylittää sosiaalisten taitojen ja pyskologisen soveltuvuuden lisäksi kyvyn ymmärtää kokonaisuuksia. Ehkä pääsyvaatimuksissa pitäisikin painottaa enemmän humanistisia aineita. Sairaudet eivät ole allekkain olevia ranskalaisia viivoja tai laboratorioanalyysejä. Työkalusta onkin tullut itseisarvo. Kun unohdetaan kokonaisuus, niin on helppo todeta ratagreyhoundin omistajalle, että vanha senkka arvolla 5,5 on normaali tai pelotella 2,5:llä omistajalta syöpädiagnoosilla löysät housuihin. Treenatulla ratakireällä valkosolut ovat aina alhaalla, kuten ihmisurheilijallakin, eikä se tarkoita leukemiaa siksi, että arvo on erilainen kuin liikaa painavalla laiskalla kotikoiralla. Silloin myös muiden koirien normaaliarvo tarkoittaa huippukuntoisella tulehdusta, ei terveyttä. Tai kun eläinlääkäri vaati samaa koiraa yön yli tehohoitoon, koska sen hematokriitti on 62. Kotikoiralla sama arvo tarkoittaa kliinistä kuivumista, mutta greyhoundilla se kertoo kovasta kunnosta ja että koira on juuri tehnyt sprinttisuorituksen. Taaskaan sama yksittäinen arvo ei ole hyödyllinen, jos ei ymmärrä sitä kokonaisuutta ja kontekstiä, josta arvo on saatu. Toki tässä kokonaisuuden ymmärtäminen vaatii erikoisosaamista, mutta lääketiede on erikoisosaamista. On perusvaatimus, että erikoisia asioita osataan. Jos jämähtää vain johonkin yhteen mitta-arvoon, niin taatusti epäonnistuu. Allergia on useimmiten silmien sulkemista kokonaisuudelta ja nippeleiltä. Otetaan keksitty syy, jolla saadaan selitettyä aivan kaiken. Entisaikoina samanlainen kaiken pahan aiheuttava yleinen selitys oli huono ilma. Vielä vanhempina aikoina sellainen oli kirous. Nyt se on koiran allergia. Olen jo pitkään vaatinut, että jokaiseen allergiadiagnoosiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua hoitovirheenä. Varsinkin aina, kun diagnoosi tehdään veritestillä ruoka-aineallergiaksi ja mukana on varastopunkki - ja lääkkeeksi määrätään huijaus, jota myös anallergeniciksi tai hypo-ruuaksi kutsutaan. Mutta tuossa ei ole enää kysymys nippeleistä ja kokonaisuuksista, vaan ollaan ammattitaidottomuudessa, virheissä ja valehtelussa. Funktionaaliset eläinlääkäriruuat: Onko terveysväitteille katetta? Nippelien ylivalta ruokinnassa liittyy aina sairauksiin ja mitä yritetään hoidossa tehdä. Useimmille tuttu esimerkki on hiilihydraatit ja hiiva - jos ruuassa on hiilihydraatteja, niin se ruokkii hiivaa. Väite pitää ja ei pidä paikkaansa. Sulamaton hiilihydraatti saattaa ruokkia hiivaa, koska se toimii elatuspohjana paksusuolen bakteereille. Sulava hiilihydraatti ei vaikuta mitenkään hiivaan, painoon kylläkin koiran lihotessa. Kuivamuonan maissiin on helppo takertua, mutta mitä tehdään raakaruokitulle, joka ei saa hiilihydraatteja, ja kärsii yhtä lailla hiivasta tai suolisto-ongelmista? Allergia on nippeliä pahimmillaan Allergiaväitteissä nippeliteoriaan takerrutaan koko ajan. Milloin koira on allerginen viljoille, milloin herneelle, milloin jokaiselle mahdolliselle lihalle. Uusin villitys on olla allerginen kananrasvalle, kalaöljylle allergisuus alkaa olla jo eilisen juttuja - kummallekaan ei kylläkään olla allergisia. Koskaan. Kuivamuonat ovat kokonaisuus, jonka koostumusta ei tiedetä. On täydellistä ajanhukkaa osoittaa sieltä vaikka kana ja sanoa, että tuo on syyllinen. Tai vehnä. Toki ne voivat olla ongelma, mutta ei sitä tuolla tavalla tiedetä. Syy on se, että ei tiedetä mitä se kanaksi tai vehnäksi kutsuttu ylipäätään on. Ne eivät ole koskaan samaa kuin kaupasta ostettu grillattu broileri tai kaapista löytyvä vehnäjauhoa. Ne ovat ruokana ja ruuan koostumukseltaan täysin erilaisia. Puhumattakaan mitä ne ruuan muut osat ovat. Aivan samalla tavalla kuin mitä sulamaton hiilihydraatti vaikuttaa paksusuolen bakteerikantaan, niin vaikuttavat kaikki muutkin. Jokainen niistä, proteiinit, rasvat ja ylipäätään sulamaton ruoka, vaikuttaa eri tavalla, mutta lopputulos on aina samanlainen. Hiivaa tai suolisto-oireita, niitä joita myös allergioiksi kutsutaan. Jopa ruuan kalsiumpitoisuus aiheuttaa täysin vastaavia ongelmia, vaikka kalsiumille ei taatusti olla allergisia. Syy on silloin kalsiumin lähteessä ja miten se vaikuttaa esimerkiksi ruuan sulavuuteen vatsassa, joka vaikuttaa suoliston terveyteen, joka vaikuttaa bakteerikantaan, joka voi oirella vaikka sitten ripulina tai hiivana. Jos joku nyt luulee, että raakaruokinnassa on asiat paremmin, niin valmistusaineiden suhteen ei ole. Ei kukaan tiedä mitä ruhonosia ruuassa on. Plus kun katsotaan käytännössä minkä tahansa lihatuotteen tuoteselostetta, niin siinä tuppaa olemaan yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin kuivamuonissakin. Niitä ei vain kyseenalaisteta samalla tavalla kuin kuivamuonissa. Siksi on niin oleellista suhtautua ruokaan kokonaisuutena. Pakettina, jonka osasiin ei voida vaikuttaa. Samasta syystä ruoka myös vaikuttaa vatsassa kokonaisuutena, ei omina osasinaan. Tuo tuo mukanaan esimerkiksi eliminaatiodieetin hyödyttömyyden. Siinä on tavoitteena yrittää keksiä erillisillä nippeleillä selitystä sille, että aivan erilainen kokonaisuus, josta taasen otetaan yksi nippeli, on aiheuttanut koiralle ongelmia. Koiran oman terveyden suhteen eliminaatio on aina riski, jopa uhka. Fokus ei ole yrittää selittää, että valmistajan X tekemä keuhkoa ja rustoa sisältämä yhden proteiinin lihatuote (ihan oikeasti, siinä on kymmeniä erilaisia proteiineja) ei toimi koiralle - se tiedetään jo koiran historian myötä. Fokus on saada koiralle ruokavalio, jolla se pystyy elämään loppuikänsä. Sitä eliminaatio ei tarjoa. Se ei tarjoa edes eväitä siihen. Silloin eliminaatio itsessään on nippeli, detalji, jonka kanssa hukataan kokonaisuus: ruokakipon sisältö. Kuivamuonilla ei voi tehdä minkäänlaista eliminaatiota. Ne ovat vain kokeiluja yhdellä ruualla. Samoja kokeiluja, joita jokainen ongelmallisen koiran omistaja on jo tehnyt lukuisia ennen saapumistaan eläinlääkärin vastaanotolle. Kun eläinlääkäri mainitseekin sanan eliminaatio myymiensä hypo-ruokien yhteydessä, niin pitäisi alkaa arvuuttelemaan, että onko kyseessä hoitovirhe vai kuluttajansuojaongelma, vai molemmat. Tämä on tällä hetkellä todella suuri ongelma. Väitän, ilman näyttöä, että jos nyt pengottaisiin eläinlääkäriasemien potilastiedot, niin suolisto- ja iho-ongelmaisista 60 % on diagnosoitu allergikoiksi ja 30 % IBD-tyyppiksiksi, ja noissa koirissa 95 prosentille suositeltu hoito on aseman myymä hypo-ruoka yhdessä eliminaatioväitteen kanssa. Onneksi osaa saa myös edes jonkun lääkityksenkin. Koira ruokaa varten Ylipäätään asetelma detalji vastaan kokonaisuus on hieman abstrakti asia. Tai asennekysymys. Mitä kukakin sitten kokee nippeliksi. Yleisin väitehän lihapohjaista ruokintaa (jota myös raakaruokinnaksi kutsutaan) vastaan on nimenomaan nippeleihin keskittyminen. On turhaa nippeliä laskea sinkin tai D-vitamiinin annostus, koska ei laske omia syömisiäänkään (paitsi bikinikauden ollessa nurkan takana) ja ruuasta saa kaiken jopa miettimättä mitä ruoka on. Maksan tai munuaistenkin miettiminen on turhaa nippeliä, koska ruuasta saa kaiken, riippumatta mitä ruoka on ja piittaamatta, että myös maksa ja munuaiset ovat sitä ruokaa. Silloin ei kylläkään olla enää missään muualla kuin pahasti eksyksissä. Kokonaisuus ollaan aina hukattu siinä vaiheessa, kun halutaan ehdottomasti tehdä jotain. Ruokinnan täytyy olla raakaa tai sen täytyy ehdottomasti olla kuivamuonaa. Silloin omistaja keskittyy yhteen nippeliin, tässä ruokintatyyliin, omien halujensa takia. Usein väitetään, että halun perustana on koira, mutta ei ole. Halun perustana on silloin illuusio raakaruokinnan automaattisesta terveellisyydestä tai halu päästä mahdollisimman helpolla. Jos koira on terve, niin silloin voidaan mennä omistajan halu edellä. Jos koira on sairas tai sillä on ongelmia, niin on aivan yhdentekevää mitä omistajaa haluaa. Silloin täytyy tehdä se mitä koira tarvitsee. Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa, vaikka usein niiden kuvitellaan olevan sama asia. Kampaajalla voidaan maksavan asiakkaan ominaisuudessa vaatia jotain määrättyä kampausta (edellytyksellä, että ei ole aiemmin polttanut hiuksiaan permanenteilla ja kotiblondauksilla). Kun käsissä on ongelma, jota ei osata ratkaista ja tarvitaan apua, niin on täysin kestämätöntä sanella millaisen ratkaisun haluaa. Kun ei alunperin ole osannut ratkaista ongelmaa, niin mistä kumpuaa käsitys, että oma osaaminen riittää päättämään mikä apu on kelvollista? Olen aika ajoin sanonut asiakkaille, että ei minulle makseta siitä, että kerron mitä he haluavat kuulla. Minulle maksetaan siitä, että kerron mitä heidän täytyy kuulla. Ihmiset eivät pidä väitteestä, että suurin osa ei ruoki koiriaan sen mukaan mitä koira tarvitsee tai edes mitä sille olisi hyvä syöttää. Ihmisten ruokintavalintojen perusteena on turhan usein sosiaalinen hyväksyntä. Sen takia Facebookin ryhmien keskusteluissa niin usein innostutaan mistä tahansa, kunhan joku täysin randomi ja tuntematon henkilö vain sanoo jonkun olevan hyvää. Ei siihen muuta tarvita: "meillä tämä on toiminut aivan mahtavasti ja Rekkukin tykkää". Uhraa vapaa-aikaasi verkkoluentoon Ruokinnan idea. Siinä on selitetty miksi ihmiset tekevät ruokintapäätöksiä. Kun kysytään, niin koiran kanssa on olemassa jokin ratkaistava asia. Pennun ruokinta on tyypillinen esimerkki. On olemassa saatu sääntö. Joko kasvattajalta tai sitten omasta live- tai some-lähipiiristä: pentu on ruokittava kolme kertaa päivässä. Pentu alkaakin syömään huonosti, jonka takia aletaan säätämään ruokaa milloin milläkin kikka kolmosella, että saataisiin penneli syömään kolmasti. Ruokintakertojen määrä on silloin se nippeli, joka estää näkemästä kokonaisuuden. Kokonaisuus, oikeammin fokus, on tällä kertaa pennun ruokinnan tarkoituksenmukaisuus. Ei pyrkimys saa olla jonkun mielipide ruuan tarjoamiskerroista. Pyrkimys täytyy olla saada pennulle riittävästi ruokaa. Toteutus täytyy silloin olla tavoitteelle tarkoituksenmukainen. Tiedän erittäin hyvin, että pennun omistaja on huolissaan. Hänelle on sanottu, että ruokaa on syötävä määrätty määrä kolmesti päivässä, tai tapahtuu pahoja asioita. Ei omistajan fokus ole silloin kadoksissa, koska hän ei tiedä eikä osaa. Sen sijaan neuvojien fokus on jossain muualla kuin siinä pennussa - ja lähtökohta on, että jos kokee voivansa neuvoa, niin myös tietää. Ongelma on siinä, että yritetään pakottaa pentukoira ruokintaan. Asian pitäisi olla juurikin päinvastoin. Ruoka tehdään koiralle. Silloin ratkaisu on hyvin simppeli. Ruokitaan vain kaksi kertaa päivässä. Tai kerran. Ja kysytään sellaisilta, jotka tietävät, että saahan pentu silloin riittävästi kaikkea tarvitsemaansa - nukkuu paremmin, kun ei murehdi. Pennun ruokinta ja kasvu Koira ei syö ruokintakertoja. Koira syö ruokaa. Tuohon toteamukseen voidaan sijoittaa oikeastaan mikä tahansa ja aina se pitää paikkaansa. Tärkeää ei ole mitä tekee tai miten tekee. Tärkeää on vain se mitä teolla saavutetaan. Kyllä, olen usein pragmaatikko. Soveltamisen taika Tiedetään mihin pitää pyrkiä. Tiedetään myös asioiden tärkeysjärjestys. Tiedetään, että toteutustapoja on useita. Siitä seuraa automaattisesti vapaus soveltaa. Minä sanoisin jopa, että siitä seuraa pakko soveltaa. Jokainen, joka kouluttaa koiria tietää, että työkaluja täytyy soveltaa. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ja kolmannelle täytyy keksiä jotain aivan uutta. Siksi yksikään koulutusmetodi, joka on sidottu sääntöihin ja toimintamalleihin, ei ole koskaan toimiva tapa - kannattaa ymmärtää, että tiukat säännöt on tehty tuotteistamista varten, ei koiria varten. Kun on sopivat hienolta kuulostavat teesit ja mielellään joku muista poikkeava nippeli tai vipstaaki, niin asia on helpompi paketoida ja myydä. Eivät ne ® ja ™ merkit tyhjän takia ilmesty metodin nimeen. Täysin sama pätee ruokintaan. Silti ihmiset ovat kautta aikain sitoneet kätensä säännöillä ja ehdottomuuksilla. Kun samaan palettiin ynnätään vielä taikausko ja vedätys, niin ollaan siinä jamassa missä barf oli - aikakauden pahin ruokintavirhe. Ruokaa ja ruokintaa saa sekä täytyy soveltaa. Se ei tarkoita sitä, että ehdottomasti pitää keksiä pyörä uudestaan, mutta jos jokin modifikaatio toimii paremmin, niin asioita saa muuttaa. On vain kaksi ehdotonta sääntöä: ruuasta saa vain sen mitä ruuassa on ruuasta on saatava se mitä koira tarvitsee Ensimmäinen kohta tarkoittaa yleensä jotain eteeristä taikauskoa ja maailmankaikkeuden värähtelyä. Valitettavasti se myös tarkoittaa tässä kurjassa arkimaailmassa, että ruokien ja lisäravinteiden myyjät valehtelevat. Esimerkkejä löytyy liikaa lueteltavaksi, joten vastuu on sinulla: opettele, äläkä usko väitteitä vain siksi, että väittäjä haluaa sinulta rahaa. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että sinun on tiedettävä, että raejuustosta ei saa energiaa eikä piimästä kalsiumia koiralle merkityksellisiä määriä. Tai että mädäntyvä ruoka ei ole jotenkin terveellistä. Tai että kasvien entsyymit eivät pysty toimimaan muissa eliöissä kuin aiheuttamassa myrkytyksiä. Toinen kohta on vielä vaikeampi, ja sen soveltaminen vaatii osaamista enemmän kuin mitä tavallisen koiranomistajan kuuluu tietää ja osata. Joten käytä hyödyksesi meitä, joiden kuuluu osata. Silti on hyvä olla hieman hajulla siitä mistä on kyse. Koiran tarpeet ovat eräällä tavalla keskiarvoisia saanteja, jotka peruslaiskan perusterveen perusaikuisen on saatava, että se pysyisi terveenä. Tai ainakaan ei saisi pahoja puutoksia. Joten kun jutuissa puhutaan koirien tarpeista, niin niillä tarkoitetaan aina tervettä tavallista kotikoiraa. Asia mutkistuu lisää, koska tarpeet myös edellyttävät, että koira syö kuivamuonaa.  Kuivamuonan takia esimerkiksi proteiinien tarve, noin 5 g/kgME, ei pidä paikkaansa raakaruokinnassa. Tuo määrä pitää sisällään myös kasvisvalkuaista, jota on syötävä lihaproteiinia enemmän, koska se on laadullisesti huonompaa. Silloin lihapohjaisella ruokinnalla olevan tarve on alempi, koska se saa vähemmästä määrästä enemmän ja parempaa. Sama pätee energiansaantiin, joka on suositusten mukaan jotain 350 - 550 kJ/kgME välillä tavallisilla koirilla tavallisissa olosuhteissa. Sekin perustuu kuivamuoniin ja olettaa, että ruuassa on noin 4o % hiilihydraattia. Raakaruokinnassa hiilihydraattia ei ole, joten ruokamäärää ei voida koostaa tuolla tarvekaavalla. Molemmat arvot ovat myös sellaisia, joissa nippeli peittää koko todellisen kokonaisuuden. Ei koiran proteiinin tarvetta voi koskaan laskea. Se arvataan, jos joku numeraalinen arvo on pakko saada. Normaalilla ruokinnalla proteiinien saanti täyttyy ilman laskujakin ja jos koiralle jostain syystä tulee proteiinien vajeen oireita - esimerkiksi kuollut turkki ja hilseilevä iho - niin proteiinien laatua ja määrää on muutettava aivan riippumatta mitä tarvelasku sanoo. Sama asia energian kanssa. Jos koira lihoo, niin se saa liikaa kaloreita. Jos laihtuu, niin liian vähän. On totaalisen yhdentekevää mitä laskenta sanoo. Koiran kalsiumin tarve on 130 mg/kgME ja siihen lasketaan usein 50 % - 100 % imeytymisvara. Aidosti tuo tarkoittaa, että halutaan taata, että koiralla on varmasti riittävästi kalsiumia ruuassaan lihaksistoa ja luustoa varten, vaikka mikä olisi ja D-vitamiinia ei saataisi. Yliannos ei ole ongelma, koska se kerätään kakkapusseihin. Mutta jos koiralle kalsium on ongelma, vaikka närästyksen takia, niin tuo määrä pahentaa oireita. Silloin on tiedettävä, että 130 mg sääntö on jo itsessään yliannoksen puolella ja oletus on, että D-vitamiinia ei käytetä. Mutta koska koiralle annetaan D-vitamiinia riittävästi, niin kalsiumin määrää voidaan laskea reippaastikin, koska D-vitamiini tehostaa imeytymistä. Koiran sinkin tarve on 2 mg/kgME ja se riittää perusimmuniteettiin ja uroksen sperman valmistamiseen.  Jos käsissä on koira, jolla on selvät sinkin vajeen oireet, mm. heikkoa turkinkasvua, niin sinkin määrää on lisättävä, koska kuivamuonien heikosti imeytyvät grammat eivät riitä. Tai jos koira ei voi vatsaongelmien takia syödä sinkkiä, niin annetaan vähemmän, koska tiedetään alemmankin määrän pitävän koiran hengissä. On siis tiedettävä nippeli. Mutta on myös ymmärrettävä mitä se tarkoittaa ja miten se suhtautuu kokonaisuuteen, jota myös kokonaisravitsemukseksi kutsutaan. Samaten on myös tajuttava mikä on tarkoituksenmukaista juuri sille koiralle. Oikeaa suurpiirteisyyttä Vanhan ja lähes kuolleen barffin yksi perusväittämä oli, että ainoastaan pitkän aikavälin ravintoaineiden saannilla on merkitystä, ei päivittäisellä. Väite on idioottimainen, koska suurimman osan ravintoaineiden saanti ja kulutus on nimenomaan päivittäistä. Helposti varastoituvat A-vitamiini tai D-vitamiini ovat poikkeuksia, paitsi että barffaajat ottivat A-vitamiinin usein porkkanasta, jonka beeta-karoteeni ei varastoidu ja luulivat D-vitamiinin saatavan auringosta tai turkkia nuolemalla, joista kumpikaan ei pidä paikkaansa. Samaten myös määrien suhteen hyvin vähän käytettävät B12-vitamiini tai jodi ovat aika yksinäisiä poikkeuksia.  Aidosti pitkän aikavälin saanti pätee vain kahden ravintoaineen suhteen. Kalsiumia ei tarvita koko ajan, koska aina voidaan purkaa luustoa (tosin, barffaajien syöttämillä luumäärillä tuo ei tullut koskaan vastaan ja siinä pitikin paradoksaalisesti saada joka päivä). Myöskään kaloreita ei tarvita joka päivä, jos läskiä on riittävästi. Mutta yleensä moinen energiavaje ei liity ruokaan, vaan että ei anneta ruokaa. Eivät barffajat aivan totaalisen väärässä olleet. Jos asia ilmoitettaisiin, että aivan joka päivä ei tarvitse syödä terveellisesti, vaan riittää, että syö useimmiten oikein, niin asia muuttuu. Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että voi pitää paastopäivän, jos siihen on tarvetta. Tai voi antaa pitsaperjantain nimissä koiralle broilerin koipireisiä. Tai pitää maksalaatikkopäivän karkkipäivälauantaina. Silloin voi työntää syrjään nippelit, hetkeksi, ja harrastaa tarkoituksenmukaista ruokintaa - oikeammin, yhtä sen muunnoksista. Silloin koipireisipäivä ei palvele kalsiumin saantia, vaikka toki sitäkin saadaan, vaan hoidetaan hampaita ja koiran korvienväliä: annetaan sille jotain hauskaa syötävää. Samaan tarkoituksenmukaisuuteen kuuluu asioiden priorisoiminen. Meille oli syntymässä parin päivän sisään pentue. Narttu lopetti syömisen. Silloin ei mietitä montako milligrammaa se saa E-vitamiinia tai mikä on ruuan proteiinien aminohappojen laatu. Ainoat asiat, joilla on merkitystä, on saada ylipäätään jotain ruokaa sisälle antamaan kaloreita ja mielellään myös hieman kalsiumia. Yhtenä päivänä narttu söi grillimakkaraa (kyllä, grillattuna) ja pötkön maksamakkaraa höystettynä glukoosisiirapilla. Grillimakkara huijasi koiraan kalkkitabletin ja maksamakkara D-vitamiinin. Seuraavaksi meni einesmaksalaatikko, tilkka öljyä, piimää ja nakki. Vaikka ruoka kuulostaa epäterveelliseltä, niin itseasiassa se ei sitä ole. Ei se kaikki säännöt täyttävää ole, mutta se on tarkoituksenmukaista ruokaa, joka antaa sen mitä juuri sillä hetkellä tarvittiin.  Nippelin tarkoitus Yksityiskohtia tarvitaan. Jos ne unohtaa, niin menee aivan yhtä pahasti pieleen kuin jos ei muuta huomioisikaan. Olen joskus kiukutellut NRC-uskovaisista, jotka kuvittelevat ruuan ja ravitsemuksen olevan yhtä kuin NRC:n saantitaulukot. He eivät enää erota yksityiskohtia kokonaisuudesta. Pienimmät tekijät määräävät pohjan, tai kehikon, jossa toimitaan. Ja toiminnan fokus täytyy olla koira. Siis aidosti, ei vain puheissa ja väitteissä. Kun nuo saa jollain tapaa balanssiin, niin alkaa olla aika vahva tekijä. Olen tuntenut pari sellaista, joilla on lähes intuitiivinen kyky rakentaa koiralleen paras mahdollinen ruokinta helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja kadehdin heitä - en aina, mutta välillä ja yleensä silloin, kun sorrun kolmannen pallin syndroomaan eli ajattelemaan asioita liian vaikeasti mutkan kautta. Aidostihan kyse on paljon monimutkaisemmasta verkosta. Pitää osata perusta, se nippeli. Sitten pitäisi osata soveltaa niitä niin, että saavuttaa halutun lopputuloksen järkevimmällä toteutuksella. Ja sitten pitäisi vielä ymmärtää miten kaikki eri asiat kytkeytyvät toisiinsa. Hyvä puoli on siinä, että ei tämä ole koiranruokintakeskeinen asia. Se pätee aivan kaikkeen, minä vain satun olemaan kiinnostuneempi koirien ravitsemuksesta kuin kaikesta - vaikka on se kaikkikin mielenkiintoista. 42 ja silleen. Olen puhunut aiheesta ennenkin, ehkä hieman toisessa kontekstissä: Podcast 118: Perusta aina ennen nippeliä

Suurin haaste johtamisessa tuijottaa usein peilistä eli johtajassa itsessään. Se tärkeä tunnistaa ja hyväksyä. Olennaista on olla itsensä kanssa hereillä sekä tietoisesti pyrkiä käyttämään tiettyjä työkaluja omassa johtamisessaan. Palautepäiväkirja auttaa Yksi tärkein asia etenkin nuorten johtamisessa on palaute ja säännöllinen sellainen. Palaute on pienin suurin asia, jota kaivataan ja sitä pitäisi muistaa antaa säännöllisesti kaikille eli ei vain heille, jotka sitä pyytävät. On jopa niin, että esimies, joka ei anna palautetta koetaan jopa huonona esimiehenä. Palautteisiin hyvä työkalu on palautepäiväkirja, johon kirjataan keiden kanssa on juteltu ja milloin. Tärkeää muistaa, että eri ihmisille palaute usein tarkoittaa eri asioita. Palautteen tavoite on kuitenkin olla rakentavaa ja huomioivaa. Palaute sanassa on usein vähän negatiivinen sävy, joten sen kanssa siksikin tärkeä olla tarkka. Joskus palautteen vastaanottaminen – onko se sitten negatiivinen tai positiivinen – on myös vaikeaa. Sen sijaan, että esimerkiksi yltiöpäisesti kehuu, niin voikin antaa hyvin faktapohjaista tunnustusta. Lupaukset ja loistattaminen Sivulauseessakin annetut lupaukset jäävät työntekijöiden muistiin ja niihin palataan varmasti. Siksi tärkeää olla jonkinlainen ajatus aina kun jotain lupaa, ettei vain heitä ilmaan. Tärkeä myös seurata sovittuja asioita. Tärkeää myös kuunnella ja kiittää ja tehdä ne molemmat tarpeeksi ajoissa. Sekin vaatii tietynlaista hereillä oloa eri tilanteissa. Nuorilla saattaa olla erilaiset tavata tehdä sama työ kuin vanhemmalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se menisi vikaan. Tällöin johtajan täytyy vain ”purra hammasta ja malttaa mielensä”. Ei ole itsestään tarkoitus, että kaikki valuu ja tapahtuu johtajan kautta. Johtaja voi olla myös taustalla. Hyvä asettua sivuun ja antaa nuorten asiasta tietävien ja innostuneiden rohkeasti tulla esiin – antaa heidän loistaa! Vaikka se voisikin ainakin alkuun olla jännittävää ja haastavaa, niin täytyy vain uskaltaa luottaa ihmisiin. Se voi olla koko ajan tärkeämpi asia myös työnantajamielikuvan nostamisessa: meillä saat loistaa! Teksti: Mirva Leppälä Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektipäälliköt Mirva Leppälä ja Hilkka Heikkilä pohtivat nuorten sukupolvien vaikutusta johtamisen muutokseen. Pohdinnat liittyvät YZ-sukupolvi vie työyhteisön uudelle tasolle -projektiin, jota JAMK hallinnoi ja joka toimii Keski-Suomessa 1.10.2018–31.12.2020. Rahoittaja: Keski-Suomen ELY-keskus, Suomen rakennerahastoohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020.

Viisasten pöydän ääressä ovat Lapin Kansan verkkotuottaja Eero Leppänen ja tuottaja Taru Salo ja kunta-asioihin perehtynyt toimittaja Pekka Rytkönen, joka on seurannut Rovaniemen kuntapolitiikkaa 90-luvun alusta saakka. Viikkoraadin erikoislähetyksessä on vain yksi teema, mutta se sisältääkin monta aihetta. Mikä mättää Rovaniemen päätöksenteossa? Menevätkö päättäjät milloin minkäkin somekampanjan mukana vaikka valmisteluihin olisi käytetty aikaa ja rahaa. Oliko veronkorotuksessa ja investointien lykkäämisessä kunnon perusteet vai ei? Entäs Mikael Gröhnin hotellihankkeen torppaaminen? Sekin saa Viikkoraatikäsittelyn. Sivuamme myös uimahalliasiaa. Ovatko kaikki tulevat kunnallisvaalit maailma tappiin uimahallivaaleja? Tule mukaan kuuntelemaan keskustelua ja ota itse kantaa. Palautteet ja mielipiteet voit lähettää: eero.leppanen@lapinkansa.fi

Tällä kertaa kuullaan muun muassa Sussun ”monipuolisista” kokkailuista ja Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Sekin selviää, naurattaako Salsaa turkulaisvitsit. Studiossa on romantiikkaa ilmassa. Ja arvaisitko, että Sussu on joskus muinoin pelannut jääkiekkoa jätkien kanssa!

Suorituskykyvalmentajan ensimmäisessä podcastissa keskustellaan yksilöllisestä valmennuksesta. Yksilön testaus, kommunikaatio, ja valmennusmetodit ovat muun muassa tapetilla. Mutta mikä on Päinvastoin-metodi? Sekin selviää tässä jaksossa.

Sadun Sunnuntaivieraana on tällä viikolla suomisoulmies Sami Saari, jonka suuriin hitteihin kuuluu mm. Ainutkertainen. Saari on vaikuttanut myös Veeti & The Velvets -yhtyeessä ja Dallapé -kokoonpanossa. Saari muistelee suosion kuumia vuosia ja niiden vaikutuksia omaan elämään. Entä miten keskustelu päätyy lopulta seksiin? Sekin selviää.

Minkälaista valtaa tarinankertoja käyttää ja minkälaisia asioita tarinan matkassa voidaan salakuljettaa? Entä kuinka kertomuksia ja niistä ammentavaa nykykulttuuria voi haastaa? Muun muassa näistä keskustellaan Toisen tilan viimeisessä jaksossa. Lisäksi puhutaan hyvästä ajattelusta sekä päivitetään sivistyksen määritelmää. Sekin selviää, mitä on toksinen akateemisuus. Podcastin vieras Tytti Rantanen on yksi Kertomuksen vaarat -hankkeen tutkijoista. Hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjaa kertomuksen sabotaasista 1960- ja 1970-lukujen ranskalaisessa kirjallisuudessa. Rantanen on myös yksi filosofisen niin ja näin -lehden päätoimittajista. Inna Perheentuvan toimittama sarja päättyy.

SEK Debrief -podcastissa käsitellään markkinoinnin ajankohtaisia aiheita ja ikuisuuskysymyksiä. Se raottaa verhoa luovaan arkeen sekä haastaa pohtimaan, mihin markkinointiala on menossa. Ohjelman vetäjinä toimivat SEKin viestintäkonsultti Sanna Puutonen ja planner Axel Röhr, jotka jututtavat markkinoinnin ja viestinnän tekijöitä meiltä ja muualta.   Yritykset ja brändit korostavat mielellään arvojen merkitystä omassa toiminnassaan. Siitä huolimatta julkilausuttujen arvojen ja todellisuuden välillä voi olla rankkojakin ristiriitoja... Read more » The post SEK Debrief: Arvot – julkisuuskuvan kiillottaja vai välttämätön työkalu? appeared first on SEK.

Tuomas Holopaisesta tulee ensimmäisenä mieleen Nightwish, mutta mitä muuta miehen mystisyyden taakse piiloutuu? Millaisen lapsuuden Holopainen eli Kiteellä? Miksi hän muutti vanhempiensa luota vasta 29-vuotiaana? Ja mitä fantasiamaailma Holopaiselle tarjoaa? Sekin selviää, mikä on Tuomas Holopaisen rohkein teko.

Masennus ei ole sairaus, mutta se on tappava ongelma. Ystävä. Sinun ei ole pakko nyt syyllistyä. Masennuksesta pitää pystyä puhumaan ilman, että tulee paha mieli. Kukaan meistä ei voi tietää toisen kärsimyksen määrää. Se kuitenkin tiedetään, että psykiatria ei ole koskaan ollut tiede vaan sen diagnostiikkakyky on surkea. Sekin tiedetään, että masennuslääkkeitä määrätään liikaa, vaikka niiden teho on tutkitusti lumelääkkeen luokkaa. Ihminen on mysteeri ja sellaiseksi jää. Vastuumme on kuitenkin kaikin käytössä olevin voimin hakea apua.

SEK Debrief -podcastissa käsitellään markkinoinnin ajankohtaisia aiheita ja ikuisuuskysymyksiä. Se raottaa verhoa luovaan arkeen sekä haastaa pohtimaan, mihin markkinointiala on menossa. Ohjelman vetäjinä toimivat SEKin viestintäkonsultti Heidi Penttinen ja planner Axel Röhr, jotka jututtavat markkinoinnin ja viestinnän tekijöitä meiltä ja muualta. Sarjan avauksessa keskustellaan Fazerin Sinisen Lovebot Bluesta; tekoälyn, merkityksen ja markkinoinnin yhdistävästä kampanjasta. Keskustelijoina... Read more » The post SEK Debrief: Lovebot Blue – miten tekoälyllä taklataan vihapuhetta? appeared first on SEK.

Olli Lindholm ja Yö-yhtye ovat tehneet uraansa suomalaisen musiikin keskiössä jo 80-luvun alkupuolelta saakka. Mutta millainen mies löytyy Ollin jäyhän olemuksen takaa? Milloin Olli kokee olleensa rohkea tai hullunrohkea? Ja miten ikä on tasoittanut Ollia ja tehnyt kuumakallesta sovittelijan? Sekin selviää, miksi Tuija jäi Lindholmille haastattelusta kakskymppisen pystyyn.

Miten vaikuttavuus syntyy, miten sitä voidaan mitata ja millä aikajänteellä? Entä mikä rooli audiolla on vaikuttavuuden synnyttämisessä? SEKin strategiajohtaja Tommi Pelkonen pohtii bränditekemisen näkymiä ja alleviivaa brändin merkityksen rakentamisen korostuvan entisestään. Haastattelijana Lauri Domnick, Bauer Median Head of Audio Branding.

On uhrattava hieman aikaa aiheelle mitä ruoka on. Sekin on, ja täytyykin olla, koiran ruokintaa ohjaava tekijä.

Yrittäjä ja vapaa-aika – monen mielestä ehkä omituinen sanayhdistelmä. Erityisesti meidän yrittäjien tulisi kuitenkin pitää huoli siitä, että osaamme nollata aivot ja erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan silloinkin kun pitää kiirettä. Tämänkertaisessa podcast-jaksossa kerromme omista keinoistamme pistää aivot narikkaan silloinkin kun mieli tekisi puuhastella mielenkiintoisten projektien parissa. Vapaa-aikaan liittyy tiiviisti myös töiden priorisointi ja aikatauluttaminen, silloin aikaa jää myös lusmuilulle. Joutilaisuus on tärkeää, sillä juuri se saa uudet ideat lentämään! Mutta miten muumit liittyvät tähän? Tai koirat? Sekin selviää kuuntelemalla uusin podcast-jakso! - - - Mitä ajatuksia podcastimme on sinussa herättänyt? Kymmenen jakson pilotti päättyy tähän jaksoon. Vinkkaa meille aiheista, joista haluaisit kuulla seuraavaksi! www.yhteyshenkilot.fi https://www.facebook.com/yhteyshenkilotpodcast

Ajanhenki on raaka. Mikään ei ole enää varmaa. Ja kun suomalaisen miehen elämä on perustunut kaikessa siihen, että suoritusvarmuudesta nautitaan. Suomessa ei muuten olla kiinnostuneita enää matematiikasta, mutta yhden korottaminen potenssiin kiehtoo. Jos sen yhden saisi edes tuplasti suuremmaksi, sitä olisi vähän aikaa tyytyväinen. Suomalaiset käyttävät potenssilääkkeitä kolme kertaa enemmän kuin muut pohjoismaalaiset. Ja tämä on vasta pitkän (ja paksun) tarinan alkua. Potenssilääke on kaikista lääkkeistä kutkuttavin. Vaikka kuulemma se ei sillä lailla varsinaisesti kutkuta, niin kuin silloin teinivuosina oikein mahan pohjasta kutkutti ja kun tuntui, että elämä juilii luontevasti vain navan ja häpyluun välisellä taistelukentällä. Potenssilääke on lääke. Se nostaa viileästi kaukoputken kohti ilmakehää, niin kuin Pekkaniskan pojat aloittavat uuden työpäivän, turhia fiilistelemättä. Isossa kuvassa näyttää siltä, että monilla potenssitabletti on korvannut suussa mynthonin. Pelkästään viime vuonna potenssilääkkeiden kulutus kasvoi Suomessa 14 prosenttia. Näitä syödään meillä paljon. Sitä ei ole tutkittu kuinka moni seisottaa niin sanotusti turhaan. Dosentti Saastamoinen pitää huimaa kasvua uuden halvan rinnakkaislääkkeen ansiona. Salainen sininen markkinajohtaja on saanut rinnalleen monta kertaa halvemman nappulan. Rinnakkaislääke kutkuttaa. Samaan tapaan kuin Yleisradion rinnakkaisohjelma kutkutti. Oli se virallinen ja asiallinen yleisohjelma ja sitten tuli vuonna -63 viihteellisempi rinnakkaisohjelma. Sieltä saattoi naapurille kertomatta nauttia pienet syntiset mielihyvänsävytteiset ohjelmanamupalat. Kainalot kostuivat, tunne vavisutti. Todellisuudessa me suomalaiset miehet napsimme jo aiemmin kallista Viagraakin paljon muita pohjoismaalaisia hemputtajia enemmän. Mikä tätä selittää? Onko kyse suoritusvarmuudesta? Käsitteen alle mahtuu koko elämä. Me olemme Corolla -kansaa. Arvostamme vauhdin, aistillisuuden ja kosketuksen sijaan sitä, että vain pääsemme perille. Että kyyti on tasainen ja kohta tankki taas tyhjä. Nautimme hintatietoisina siitä, että meidän oma linimenttitankkimme täyttyy itsekseen, aina uudestaan. Suomalainen mies on mestari häpeämisessä. Luin juuri Jouko Turkan Häpeä –teoksen ja se voitaisiin ottaa peruskoulun opetusohjelmaankin. Siihen emme osaa keskittyä, että tulisimme paremmiksi rakastajiksi ja hellemmiksi koskettajiksi. Silläkin energiamäärällä pelkäämme kuollaksemme sitä, että höpsisvatkain nyypähtää. Että mekanismi ei toimi. Että ulospäin näyttää kuin sinällään hyvä hevonen kieltäytyisi esteellä. Suoritusvarmuus on lääkettä häpeään. Vaikka olisimme ihmisinä miten tunteettomia typeryksiä hyvänsä. Sekin on tutkittu fakta, että suomalaiset miehet ilmoittavat kärsivänsä erektiohäiriöistä paljon useammin kuin esimerkiksi ruotsalaiset. Joku siis vie erektiomme. Kuka? Minulla on antaa vain kolme teoriaa. Ensinnäkin me miehet vain kerta kaikkiaan murehdimme nykyään niin paljon ja intensiivisesti, että verenkierto on keskeisiltä osin otsalohkolla. Se on pois muualta. Toiseksi meidän ruokavaliomme ja -määrämme ovat pielessä. Itse tykkään paljon ranskanleivästä ja uunimakkara kuuluu syödä muussin kanssa. Nostan vuosi vuodelta enemmän penkistä. Kolmanneksi .. en voi sanoa. Mut.. voisiko olla niin, että naisemme leikkaavat meidän ikiaikaisesta erektiostamme terän? Katsokaa ympärillenne. Tossun alta kurkistelevia ukkeleita on kaikkialla, kiltteydestä kipeitä. Naiset määräilevät ja ovat itsetietoisia kaikesta, ovat ottaneet ihan uuden asenteen ja asennon. Mies ei enää tiedä mikä on. Hän tekee kaiken väärin, muuttuu ihan pieneksi ja neuvottomaksi. Siinä ympäristössä matsutake ei turpoa täyteen kukoistukseensa. Maallikkosaarnaaja Maasola

Toukomettiset tulevat! Toukomettiset tulevat! Jaa että mitenkä? Ei. Kyse ei ole mistään C-luokan tieteiselokuvasta vaan kevään airuiden saapumisesta... Maalis-huhtikuussa saapuvien muuttolintujen joukossa on myös toukomettisiä. Nykyään ne tosin tunnetaan nimellä sepelkyyhky. Suomalaisten lintujen nimeämiskäytäntö on muuttunut sadan vuoden aikana huimasti. Kun ennen puhuttiin partatiaisesta, niin nykyään samaa lintua kutsutaan viiksitimaliksi. Onhan se paljon hipsterimpi nimi tuolle trendikkäälle pikkusiivekkäälle. Viiksitimali. 20-luvulla leppälinnusta haluttiin tehdä leppäkerttu. Aivan! Leppäkerttu. Kuten kaikki tiedämme, leppäkerttu tarkoittaa nykyään sitä pääosin punamustaa pientä kovakuoriaista, joita Suomestakin löytyy reilut 60 lajia. Lennä lennä leppäkerttu. Lintu tai koppis. No entäs sitten vihreäkerttu? Ei, se ei ole ympäristöorientoitunut TV:stä tuttu meteorologi vaan lintu sekin. Nimittäin nykyisin sirittäjänä tunnettu lintu oli aikanaan vihreäkerttu. Ja muistattehan varmasti Rauli Baddingin laulun, jossa lauletaan keväiseen metsään menemisestä, kostean sammaleen tuoksusta ja siitä kuinka tynnörilintu soittaa. Tynnyrilinnusta tuli myöhemmin tiltaltti, jonka heleää “tilt talt” soittoa kuulee suomalaisissa metsissä alkukesällä. Nykyiset nimet ovat tietysti jotenkin suuhun sopivampia kuin ne wanhat. Tottumiskysymys luulisin. Tynnyrilintu, tai niinkuin Badding laulussaan hoilaa tynnörilintu, kuulostaa mielestäni kyllä mukavammalta kuin tiltaltti. Musiikkipiireissä on muutenkin käytetty lintujen vanhoja nimiä. Marko Haavisto ja Poutahaukat -yhtyeen poutahaukka on nykyään ampuhaukka. Jos itse osaisin soittaa ja perustaisin bändin, sen nimeksi voisi tulla Juha B. & Pakastiaiset. Pakastiainenhan oli ennen rakastetun talitiaisemme nimi. Ja jos yhtyeeni suuntaisi myös ulkomaille, sen nimeksi tulisi tietysti Jim B. & The Great Tits. Talitiainen on nääs enkuksi great tit. Palataanpa musiikista takaisin lintuihin ja niiden entisiin nimiin. Joitakin vanhoista nimistä olen makustellut pitkään suussani. Artikuloinut hartaasti ja miettinyt miten ne tämän päivän kielenkäytössä toimisivat. Suosikkilistalleni nousee ehdottomasti mustankirjava paarmalintu. Toistakaapa perässäni, mustankirjava paarmalintu. Ei ihan pärjää töpökääpiötypäkölle, joka muuten kuuluu tyrannien heimoon, muttei töpis olekaan suomalainen laji. Mustankirjava paarmalintu sai myöhemmin nimekseen kirjavakärpässieppo ja jalostui siitä lopulta kirjosiepoksi. Kirjosieppo. Sekin on varsin kaunis linnunnimi. Niinkuin kuin on lintukin. Muttei se kirjoja sieppoo vaan kärpäsiä ja paarmoja. Tämä kirjosieppo. Kehitys kehittyy, lintutiedekin menee pitkäjalan (Himantopus himantopus) askelin eteenpäin ja siivekkäiden ystäviemme nimet muuttuvat. Suomalaisessa luonnossa eivät enää seikkaile valkea tuonenkurki (kattohaikara), suippupyrstöinen räiskä (merikihu), leveänokkainen tiivi (jänkäsirriäinen), kissapöllö (lehtopöllö, myös hiiripöllö), jäälintu (kuningaskalastaja), kuusanka (kuukkeli), lörppösorsa (harmaasorsa), jura (ruokki) tai tukkanarsku (tukkasotka). No nyt on helmikuu pyristelty jo yli puolen välin. Pakastiaiset pitävät jo ainakin eteläisessä Suomessa kevätlaulukonsertteja, kotivarpuset tirskuvat pihan pensaissa, kohta saapuvat toukomettiset huhuilemaan reviirin merkkausta ja omalle kotirannalleni singahtavat rantaharakat mustavalkoisessa puvussaan keekoilemaan pitkine punaisine nokkineen. Laitanpa Baddingin tynnörilinnun soimaan ja jään odottamaan tiltalttia saapuvaksi ja lopetan tämän täysin epätieteellisen pohdiskelun täältä tähän. Koska se on mun luonto.

Maailma on niin täynnä kaikkea, että mistä totuutta voisi enää etsiä? Reiästä tietenkin. Mustat aukot, ja pienemmätkin kolot, eivät jätä meitä rauhaan. Pyöriikö kaikki sittenkin reiän ympärillä? Vähän nuorempana ajattelin, että kyllä pyörii. Sitten lakkasin ajattelemasta. Maailma eteni. Minunkin ympärilleni kertyi kaikenlaista turhaa tavaraa, materiaa. Reikien ympäristöt, aineelliset töyräät, nousivat pääosaan. Ja nyt. Reiät kummittelevat taas. Se, että reiät palaavat mieleen, on vanhenemisen merkki. Asiat pelkistyvät. Mistä löytyy totuus, lohtu, uhka ja ikuinen mysteeri – jos ei reiästä. Vain reikään keskittymällä voi ymmärtää enemmän. Reikiä on kaikkialla. Ne ovat lähes aina merkityksellisiä, ja jos eivät vaadi heti toimimaan, niin vähintäänkin ne nielaisevat ajatuksemme pois muusta. Vilkaistaanpa viikon uutisia. Tämä pumppaava talvi on saanut maantiemme täyteen reikiä. Ne reiät ovat ensin peukalonpäänkokoisia, kahden päivän päästä 40 senttiä halkaisijaltaan. Ne reiät tekevät uusia reikiä, nyt autojen renkaisiin ja mustia reikämäisiä tunnetiloja automiesten mieliin. Niitä kaikkia yritetään paikata ja ainut mikä auttaa jaksamaan on se, että toivoo tämän kaiken kivun tekevän hyvää edes bruttokansantuotteelle. Reikiä on niin eri kokoisia. Minkähänlaisen elokuvan saisi siitä, kun kaksi mustaa aukkoa yhtyvät? Näin kuitenkin kävi. Tutkijat kertoivat mustien aukkojen törmänneen avaruudessa ja tämä lähetti gravitaatioaaltoja maapallolle asti. Aallot ovat viesti. Se tuli perille, kiitos, vaikka tulkinnan varaa jäikin. Eikä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää järjellä. Niin kuin mies ja nainenkaan eivät ymmärrä toisiaan, mutta pysyvät kuuloetäisyydellä. Näitä reikäisiä uutisia riittää. Espooseen kairataan Suomen syvin reikä, kuusi kilometriä. Sieltä tulee lämpöä espoolaisille. Syvältä, tuntemattomasta pimeästä. Saattaa olla perhe, jolla on kaikkea. Paitsi lämpöä. Reikä tuo lämmön, kauempaa. Katse tarkentuu joku päivä sen reiän suulle, kun perhe on lähtenyt. Minulla on joka sukassa reikä. Ilman niitä en muistaisi, että elämä kuluttaa – se on luonnollista. Olen mennyt eteenpäin ja tehnyt jotain, sukan reikä kertoo sen varmemmin kuin mikään kerryttämäni data-aineisto. Kun taloyhtiön katossa huomattiin reikä, se sai toimimaan. Kun reikä saatiin piiloon, elämä tuntui jatkuvan. Niin iso asia on reikä. Rahareikiä on keski-ikäisellä isällä niin paljon, että tulee mieleen muikkuverkko. Sitten elokuinen Keitele. Reikä hampaassa muuttaa kaiken. Se muuttaa arvojärjestyksen. Terveys nousee esiin. Reikä hampaassa muuttaa meidät hikoileviksi ja ulvoviksi olennoiksi, jotka anovat armoa ja unohtavat tittelinsä. Kehon reiät ovat runoutta, joka jääköön avaamatta. Yksi kertoo, että ruoansulatus toimii. Toinen, että on ollut ikävä. Touhutippa kurkkaa kuin Vompatti kolostaan. Sekin on onni, että kyynelkanavissa on reiät päissä. Ihminen joka jää pohtimaan elämänsä reikiä, on tullut vaiheeseen. Suu aukeaa, mutta ei onneksi päästä ääntä. Tekee reiän. Maallikkosaarnaaja Maasola

Miten salaliittoteoriat vaikuttavat elämäämme? Miten luomme näennäistieteellistä historiaa? Vieraina ovat tutkijat ja tietokirjailijat Jonas Sivelä ja Inkeri Koskinen. Selvitämme myös, mitä on suomalainen sisu? Sekin on vahvasti konsensus-Suomeen kuuluva termi. Siitä kertoo historioitsija Rauno Lehtinen. Entä, miten myytti talvisodan hengestä on syntynyt? Historiantutkija Tuomas Tepora valottaa tätä. Toimittajina Perttu Häkkinen ja Panu Hietaneva.