Podcasts about lajin

Trion parkkihallissa pääsee jatkossa rullalautailemaan perjantaisin. Lahen rullalautailijat ry järjestää Pinna Skatebordingin kanssa skeittausmahdollisuuden kello 16-20. Lahen rullalautailijat ry:n Janne Nurminen kertoi Radio Voimallatiistaina yhdistyksen ehdottaneen Lahden kaupungille erilaisia ratkaisuja suositun rullalautailuharrastuksen mahdollistamiseksi ja skeittipaikan rakentamiseksi nuorille. - Olemme ehdottaneet kaupungille ratkaisuja, mutta sieltä meidän poliitikoistamme ja päättäjistämmehän se lähtee. Tämä on priorisointia ja päätöksentekoa. Nurminen muistuttaa, että Lahdessakin puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä ja esimerkiksi Triossa tapahtuvasta häiriökäyttäytymistä. - Mutta sitten ei tarjota heille mitään paikkaa, missä he voivat olla. Nurmisen mukaan yhdistys on tarjonnut kaupungille mallia, joka toimisi samalla periaatteella kuin Inspis, jossa pitkäaikaistyöttömiä palkattaisiin yhdistykselle töihin. - Voisimme hoitaa itse myös puhtaanapidon ja kunnostuksen, sekä myös rakentaa paikan artesaanioppisopimusmallilla. Tarvitsisimme vain pikkaisen avustusta. Lahen rullalautailijat ovat toimineet nyt kaksi vuotta. - Jos olisimme miljonäärejä, niin emme pyytäisi avustusta, vaan olisimme jo itse rakentaneet tämän. Pinna Skatebording on myös mukana tukemassa lahtelaista rullalautailuharrastusta. Lajipäällikkö Wili Hämäläinen muistuttaa, että skeittausharrastus on niin laaja-alaista, että se hankaloittaa välillä asioimista kaupungin kanssa. - Skeittaus menee kulttuuripuolelle. No jos siellä ei halutakaan, niin sieltä ohjataan liikuntapuolelle. Liikuntapuolelta sitten ohjataan nuorisopuolelle ja sieltä taas takaisin liikuntapuolelle. Tämä on vähän pompottelua ja lajin monipuolisuus sekä laajuus kääntyy tässä vähän itseään vastaan. Kuuntele koko haastattelu:

Kelpaako piste -podcastin 13. jakso käsittelee muun muassa pelaajien tietä divarista lajin huipulle. Tässä jaksossa juontajakolmikko spekuloi, miten divarista noustaan lajin huipulle. Lisäarvoa keskusteluun tuo puhelu TPS- ja maajoukkuepuolustaja Jere Niemelälle. Lisäksi ohjelmassa kuullaan Suomen cup-välierän purku, top 3 yliarvostetuimmat, mysteeriääni-trivia sekä kuulijapuhelu Lappeenrantaan. Kelpaako piste? -podcast on yleisön pyynnöstä alkunsa saanut, Suomen toiseksi korkeinta sarjatasoa Divaria käsittelevä podcast. Vakiojäseninä toimii kolme Divarin pelaajaa, kukin eri joukkueista: Severi Hopsu SC Hawksista, Atte Silvennoinen Kirkkonummi Rangersista sekä Niklas Niemi M-Teamista yhdessä vaihtuvien vieraiden kanssa. Jakson tuotannosta on vastannut kolmikko itse. Löydät jakson myös Spotifysta ja Itunesista.

Nostalgiapalojen jaksossa numero 32 perataan vielä toisen jakson verran Juha Kivilehdon peliuraa. Salibandymuseon Nostalgiapalojen jaksossa 32 jatketaan ikonisen pelaajalegenda Juha Kivilehdon kanssa nostalgisoimalla hänen pitkää ja menestyksekästä uraansa. Muistellaan hänen kokemuksiaan MM-kisoissa ja kansainvälisillä kentillä. Pohdimme myös lajin evoluutiota, kipukohtia ja tulevaisuudennäkymiä sekä Juhiksen tulevaa valmentajauraa. Nostalgiapalojen jukeboxin levylautaselle nostellaan Reeo ”Reksa” Tiiaisen ja Jani ”Jantta” Alkion naisten ja miesten maajoukkueille luomat tsemppibiisit MM-kisoihin 2005 ja 2006: Leijonan sydän ja Leijonasoturi. Sudioisäntänä tuttuun tapaan museoukko Jari Kinnunen. Jakson sisältö: 00:00:00 – 00:33:59 Kivilehdon maajoukkueura ja tulevaisuudennäkymiä, osa 2 - Maajoukkuedebyytti 18-vuotiaana - Maajoukkueleireillä on kivaa - Liian vanha ja liian hidas - Peli muuttuu, kun pelataan mestaruuksista - Maajoukkuetoiminnan evoluutio? - Urheilijoista tehtiin huippu-urheilijoita - Quattro Stagioni - Juhiksen dream team - Monipuolinen kokemus eri rooleista - Millaisilla mietteillä ja odotuksilla valmentajauralle? - Tulokset loppujen lopuksi ratkaisee - Päähän kohdistuvat taklaukset? - Olosuhteiden vaikutus peliin? - Lajin tulevaisuuden näkymät? - Eri pelimuodot? - Ammattilaissarja ensimmäisenä Suomeen - ”Ihan turha soitella perään” 00:34:00 – 01:01:34 Jukeboxissa: Leijonan sydän & Leijonasoturi Jantta & Reksa - ”Taas naureskeltiin päin naamaa” - Salibrandya ja Reeo TV:tä - Varoitus YLEn johtoryhmältä - Huumoripläjäyksille olisi tilausta - Mamban lauantai-ilta - ”Aina kun tehtiin biisi, niin ei tullut kultaa” - ”Leijonan sydän” Singaporeen 2005 - ”Hopea ei ole häpeä” - ”Leijonasoturi” Globeniin 2006 - ”Melkein voitettiin, lähellä oltiin” - ”Nämä eivät ole ihan paskoja” - Kuuluisa kulta-DVD mainittu

Nyt puhutaan koiraharrastuslajeista, niiden vaatimuksista, lajikulttuureista, kisaamisesta ja kaikesta, mikä liittyy sulle ja sun koiralle sopivien lajien löytämisestä. Voi olla, että vähän myös päästään ranttaamaan kisaamisesta ja sen joskus vähän liiankin suuresta roolista joidenkin lajien parissa... Tiina ja Kerttu huomaavat aina palaavansa agilityn pariin (tämä nyt ei ehkä ketään yllättänyt), mutta minkä lajin treeneistä sä aina löydät itsesi uudestaan ja uudestaan? Mitä lajia sä oot aina halunnu testata?   Kerro meille sun lajitestailuista lisää ja vinkkaa kaverille kans! Meidät löydät edelleen esim. instagramista.

Viikonlopun Itävallan kisasta raportoidut tapahtumat ovat järkyttävää luettavaa. Jaksossa keskustellaan siitä, että pilaavatko Max-fanit käytöksellään koko lajin maineen.    Jaksossa käydään läpi Silverstonen ja Itävallan tapahtumat, nostellaan esiin alfat ja betat sekä lyödään ennustusrivit sisään Ranskan GP:seen.    Tuhannet kiitokset kuunteluista ja palataan asiaan!     Twitch: https://www.twitch.tv/sateri20100/ Discord: https://discord.gg/JFgBxdZHZQ IG: https://www.instagram.com/puuntakaapodcast/  

Radio Novan Aamussa ihailtiin tuottaja Markuksen kotona sijaitsevaa taikalaatikkoa, jota Aki haluaisi lainata. Heidi jakoi suosituksen aistikkaasta lajista, mikä ehkä muistutti joogaa. Lajin innoittamana Aki yritti keskustella kehonkielellä ja koko aamun porukka löysi heitä yhdistävän erityistaidon. Kuuntele Jälki-istunto tästä!

Salibandymuseon Nostalgiapalojen 25. jaksossa hypätään aikakoneeseen ja matkataan 1980- ja 90- luvuille Tampereelle ja nostalgisoidaan manselaisen salibandyn syntyä ja kehittymistä. Tampereen seutu on ollut yksi salibandyn vahva keskittymä sieltä aivan lajin aamuhämäristä saakka. Ja se on sitä vahvasti edelleenkin. Jotkut puhuvat Tampereesta salibandyn pääkaupunkina ja sitä se voi monessa mielessä ollakin. Miten tuo kaikki sai Tampereella alkunsa? Sitä on kanssani nostalgisoimassa tamperelaisen salibandyn synnyssä vahvasti vaikuttanut Panu Pitkänen. Jälkipeleissä paketoidaan legendaariseksi salibandypyhätöksi muotoutuneet edesmenneen Tampere Areenan tarina pakettiin halliyrittäjä Kimmo Saarisen kanssa. Studioisäntänä toimii museoukko Jari Kinnunen. Jakso 25 sisältää: 00:00:00 – 00:59:06 Mansesalibandyn kasvu ja kukoistus – Panu Pitkänen - Yliopistosählyistähän se alkoi - Patinasta ja Emboys´stä syntyi Manse United - Pro Stick oli ensimmäinen suomalainen mailamerkki - Mailojen virittely oli villiä toimintaa - Säärisuojat ja pelihanskat - Koulujen salit vahvasti ”vanhojen lajien” hallussa - ”Sählystä syntipukki” – sählyprotesti - Sähly on keskeinen osa koululiikuntaa - Kasvu eksponentiaalista - Manse United = punakone - Maailmankisat vuodelta 1990 - ”Salibandy on sählystä kasvanut” - ”Lajin alku ollut melkoista hakkaamista” - ”Se oli hyvin optimististä aikaa” - ”Me oikein harjoiteltiin” - Voitonjuhlat oli suomalaiskansalliset - ManU ja Gunners yhdistettiin Kooveeseen - Salibandykään ei voi olla itseään isommassa roolissa 00:59:07 – 01:12:35 Jälkipelit – Tampere Areenan tarina - Kimmo Saarinen - Hullun rohkeat yrittäjät - ”Rakkaudesta lajiin” - ”Halliyrittäminen oli sekametelisopan hallitsemista” - Isot tapahtumat ovat olleet mielenpainuvia - Sulakkeet paloivat, savunpoistoluukut avautuivat… - Ratikkareitin varrelta tonttien hinnat nousivat

Kuopiolainen Junttan Oy on erikoistunut hydraulisten paalutuslaitteiden suunnitteluun, valmistamiseen ja markkinointiin. Junttan on aktiivisesti kehittänyt uusia tuotteita ja vienyt koko alaa eteenpäin tiiviissä yhteistyössä paalutusurakoitsijoiden kanssa. Yhtiön toimipaikka sijaitsee Kuopiossa ja yritys kaikkinensa työllistää maailmanlaajuisesti 240 työntekijää. Junttanilla on vientiä yli 40 maahan ja sen liikevaihdosta yli 95 prosenttia tulee viennistä. Kolmannes myynnistä tulee Pohjois-Amerikasta, kolmannes Venäjältä ja kolmannes muualta. Petri Turunen toimii yrityksessä suunnittelupäällikkönä. Joensuusta kotoisin oleva Petri harrasti nuorempana mäkihyppyä ja laji toikin hänet lopulta asumaan Kuopioon vuonna 1993, jolloin hän siirtyi Puijon Hiihtoseuran riveihin. Lajin parissa hän pääsikin kansallisella tasolla melko korkealle. 1996 voitettuaan eräät katsastuskilpailut Petri pääsi mukaan myös Keski-Euroopan mäkiviikolle. Viimeisimmät vuodet Petrin elämään liikunnan iloa on tuonut mm. CrossFit, jonka parissa on hän on toiminut vuodesta 2015 lähtien. Liikunnallinen elämäntapa on aina ollut Petrin ja perheensä elämässä vahvasti läsnä. Se on toiminut myös suurena voimavarana haastavissa hetkissä, joihin lukeutuu mm. Petrin vakava sairastuminen syöpään vuonna 2005. Elämää sairauden varjossa kesti kaikkinensa 10 vuotta. Nykyisin Petrillä on onnellisesti terveen paperit ja elämä kaikkinensa tuntuu hänestä parhaimmalta juuri nyt ja tässä hetkessä. Petrin omasta tarinasta töiden ja liikunnan äärellä kuullaan oheisessa juttutuokiossa tarkemmin. Haastattelijana: Sami Turunen

Ihminen ja koivu ovat selvästi eri lajeja, niin myös ihminen ja gorilla. Biologisen lajin määritelmän mukaan saman lajin yksilöt voivat tuottaa keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Mutta sitten ovat hedelmälliset hybridit, lajien väliset risteymät joita syntyy satunnaisesti myös luonnossa. Homo sapiens on hybridi, usean lajin risteymä. DNA-tutkimuksilla on selvitetty, että muinainen Homo sapiens oli jo Afrikassa valmiiksi usean lajin risteymä. Nykyihmisten perimästä on aiemmin osoitettu, että Afrikasta lähteneet ryhmät risteytyivät neanderthalin ja denisovan ihmisten kanssa. Suomalaisten geneettistä jakoa itä- ja länsisuomalaisiin on selitetty keskiaikaisella Pähkinäsaaren rajalla. Populaatiogeneettiset tutkimukset osoittavat, että kivikautinen viljelijäväestö tuli lännestä viljelemään maan leutoa lounaiskolkkaa ja heikommat viljelyalueet idässä ja pohjoisessa jäivät itäisille metsästäjä--keräilijöille. Geneettinen raja näyttää perustuvan kivikautisiin luonnonoloihin, toteaa oikeusgenetiikan dosentti Jukka Palo. Toimittaja on Leena Mattila.

Salibandymuseon pomon Jari Kinnusen luotsaaman Nostalgiapaloja-podcastin jaksossa numero 22 on vieraana lajin varhainen järjestövaikuttaja Klaus Krokfors. Salibandymuseon Nostalgiapalojen jaksossa numero 22 nostalgisoidaan suomalaisen salibandyn alkuaikoja 1980- ja -90 luvuilta. Salibandyn juurtumisen alkuaikoihin liittyi monenmoisia kasvukipuja. Suomalaisessa urheilugenressä asema ja elintila on itse raivattava ja ansaittava. Lajin, joka synnytetään käytännöllisesti katsoen nollista, henkiinjääminen edellyttää paljon viisaita päätöksiä ja oikeita valintoja sekä ripauksen tuuria. Noita kasvukipuja ja onnistuneita valintoja nostalgisoi salibandyn historiallisen ensimmäisen maajoukkueen pelaaja ja lajin nousukiidon riippumaton ”politrukki” ja kirstunvartija Klaus ”Klasu” Krokfors. Studioisäntänä toimii museoukko Jari Kinnunen. Jakson sisältö: 00:00:00 – 01:13:28 Klasun Nostalgiapotpuri - osa 1 – Klaus ”Klasu” Krokfors - Onko joku oma versio liiton perustamisesta? - Yhdistyksen rekisteröinnissä häikkää - ”Studenthumor” -jäynä ruotsalaisille - Likaisen työntekijä – mitä se tarkoittaa? - Liiton toimistolla ei saa yöpyä - ”Kahden lautasen” politiikka - ”Jos on vain kaksi johtajaa, ei tapahtuisi mitään” - Ensimmäinen ”salibandylehti” oli kopionippu - ”Lehden lopettaminen oli suuri virhe” - ”Kasvua alettiin pelätä” - ”Sali Bandin avustushakemus meni kulttuuriosastolle” - ”SVUL on tervehtinyt ilolla uuden lajin nousua” - Vakaa talous on toiminnan kivijalka - Lisenssittömänä pelaamiseen on ollut monenlaista kikkailua - Eräs tähtipelaaja aloitti peliuransa lisenssittömänä - ”Käämit ei saa palaa koskaan”

56-vuotias Petteri Nykky on harvinainen kahden lajin ammattivalmentaja: kolminkertainen salibandyn maailmanmestari Suomen miesten maajoukkueen päävalmentajana sekä golfin miesten ja poikien maajoukkuevalmentaja, jonka henkilökohtaisiin valmennettaviin kuuluu lisäksi mm. naisten golfin Suomen ykkösnimi Matilda Castren. Nykky saapuu etävieraaksi viikko ennen Tsekissä pelattavaa salibandyn EFT-turnausta, jonka jälkeen Nykky valmennustiimeineen tekee marraskuun alkuun mennessä lopulliset valinnat MM-kisajoukkueeseen. Kahden toisistaan poikkeavan joukkue- ja yksilölajin valmennusyhdistelmä huipputasolla on äärimmäisen harvinainen, mutta millaisia eroja Petteri Nykky itse näkee golfin ja salibandyn valmentajan työssä? Kummasta lajista hän omasta mielestään itse tietää enemmän? Entä millaiseksi Nykky muuten kuvaa valmennusfilosofiaansa tai ominaisuuksiaan valmentajana? Mitä flow-tilaan pääseminen tarkoittaa huippuvalmentajalle? Väittelyissä jalkapallon Veikkausliigan katsojamäärät, Tim Sparvin tippuminen Huuhkajista sekä Glen Kamaran kohtelu Prahassa.

Äänitetty 16.9.2021

https://bioel.kaust.edu.sa/publications/detail/Pub-2017-CPS https://brentwoodplastics.com/blog/bpa-free https://ecologycenter.org/factsheets/adverse-health-effects-of-plastics/ https://ndsmcobserver.com/2021/09/engineering-professor-develops-prototype-for-robotic-nose/ https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0003497521013837 https://phys.org/news/2021-09-skeletal-muscle-grown-dish-insight.html http://paidalajin.com/en/ --- This episode is sponsored by · Anchor: The easiest way to make a podcast. https://anchor.fm/app Support this podcast: https://anchor.fm/nicholas-a-cusato/support

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Johanna Matintalo. Matintalo joutui tekemään nuoruusvaiheen jälkeen valinnan maastohiihdon ja yleisurheilun välillä, ja Oberstdorfin MM-kisoista saavutettu uran ensimmäinen yleisen sarjan arvokisamitali osoitti, että aivan väärin valinta ei mennyt. Johanna Matintalo on kuulunut Suomen maastohiihtomaajoukkueen runkonimiin jo reilun olympiadin ajan. Ison askeleen hän otti urallaan menneenä talvena, kun uran tähän asti parhaan kauden kruunuksi Oberstdorfin MM-kisoista tuli uran ensimmäinen arvokisamitali, 4 x 5 kilometrin viestin pronssimitali. - Se on varmasti urani paras saavutus. Ikinä ei tiedä, mitä uran varrella sattuu – esimerkiksi loukkaantumisia. On hienoa, että nyt on ainakin yksi aikuisten arvokisamitali saavutettu. Tästä on mukavampi ja tietyllä tavalla myös paineettomampi jatkaa uraa, kun mitalitili on jo auki. Toivotaan, että niitä tulee lisää, Ville Oksasen valmennettava lausuu. Pöytyän Urheilijoita edustava Matintalo oli lupaava juniori paitsi maastohiihdossa myös yleisurheilussa. Kovin moni urheilija ei ole saavuttanut kansallista menestystä sekä kesä- että talvilajeissa, mutta jo 14-vuotiaana yleisen sarjan SM-hopeaa 800 metrillä ottanut Matintalo on yleisen sarjan Suomen mestari molemmissa lajeissa. - En osaa sanoa, kummassa menestystä olisi tullut paremmin. Kansallisesti totta kai juoksussa, kun Kalevan kisoista on mitaleitakin ja jopa yksi mestaruus (2013), mutta hiihdossakin pääsin jo nuorten arvokisoihin juniorina. Juoksussa tuli myöhäisteininä aika paljon vaivoja, mikä sai miettimään, että jos aikuisena haluaa huippu-urheilijaksi, juoksuhommat saavat riittää, Matintalo palaa vuoteen 2016. - Taustani keskimatkoilta on tuonut varmasti sellaista kovuutta, jota kaikilla hiihtäjillä ei välttämättä ole. Siedän varmasti keskimääräistä paremmin vaikka happoja. Kun Matintalo voitti 800 metrin Suomen mestaruuden Vaasassa 2013, hänen takanaan hopeaa otti Sara Kuivisto, jolla käynnistyi yhä käynnissä oleva yhdeksän SM-mitalin putki matkalla. Kesällä 2021 Kuivisto rikkoi ensimmäisenä suomalaisena kahden minuutin rajan ja oli lähellä finaalipaikkaa Tokion olympiakisoissa. Yleisurheilutausta on vaikuttanut joulukuussa 1996 syntyneeseen Matintaloon myös hiihtäjänä, ja se näkyy osaltaan myös erikoistumisena perinteiseen hiihtotapaan. Tuo vahvuus yhdistettynä Pekingin olympiaohjelmaan avaa herkullisen näkymän tulevalle kaudelle, sillä perinteisellä hiihdetään kymmenen kilometriä ja myös suomalaisten perinteinen menestyslaji, parisprintti. - Haluan ehdottomasti lähteä parantamaan henkilökohtaisia arvokisasijoituksiani. Nyt paras sijoitukseni on 13:s, joten ehdottomasti tavoitteena on päästä kympin joukkoon. Mitä reilummin, sitä parempi. Molempiin viesteihin olisi hienoa päästä, ja niissähän kaikki on mahdollista. Jos pääsisi viesteissä mitaleille ja saisi henkilökohtaisesti hyvän sijan, ne olisi täyden kympin kisat, Matintalo visioi.

Of all the rulers of the Ilkhanate, perhaps none matched the might or the glory of Ghazan. Of a prestigious lineage: son of Arghun Ilkhan, grandson of Abaqa Ilkhan, great-grandson of Hulegu Ilkhan, great-great-grandson of Tolui and great-great-great-grandson of Chinggis Khan, Ghazan ruled with the self-assured confidence of a proud Chinggisid, who at the same time was veiled in an Islamic legitimacy. For Ghazan, while not the first Muslim monarch of the Ilkhanate, was the one who permanently islamicized the khanate. The Ilkhanate after Ghazan was a very different entity from the time before him, and the course of this we will examine in today's episode. I'm your host David, and this is Kings and Generals: Ages of Conquest.    Ghazan did not come to the throne peacefully. As we covered in our last episode on the Ilkhanate, since the reign of his father Arghun Ghazan had been the top commander on the Ilkhanate's eastern border, defending against Chagatais, Neguderis and the rebelling general Nawruz. Though Ghazan was not happy with his uncle Geikhatu's election as Il-Khan in 1291, he accepted it. Geikhatu was murdered in early 1295 and an invitation soon came to Ghazan for the throne, he happily accepted. But when a cousin, Baidu, was hurriedly elected by a group of rambunctious princes led by Taghachar Noyan, Ghazan was furious. The result was skirmishing and near full out civil war only narrowly averted. In the end, on the urging of his former foe Nawruz, Ghazan converted to Islam, rallied his forces and stole away Baidu's supporters. On Ghazan's order, Baidu was executed, and Ghazan was finally elected as Il-Khan in autumn 1295; taking the title of Sultan Mahmad, as well as padishah-i islam, Emperor of Islam.   Twenty-four years old when he stepped onto the throne, Ghazan was already an individual who had made himself known for his military ability and defence of the Ilkhanate's eastern border. Having brought about the submission of the former rebel Nawruz Noyan, Ghazan had made Nawruz his number two man. A staunch and loyal supporter of Ghazan, especially once he had convinced the young prince to convert to Islam, Nawruz became Ghazan's na'ib, viceroy,  and acted a sword and shield for Ghazan… as long as Ghazan did as he wished. It seems that at the start of his reign, Ghazan struggled to control Nawruz, and on Nawruz's urging, Ghazan's first decree had been to order the destruction of Christian, Jewish and Buddhist places of worship in Islamic cities in the Ilkhanate, especially in Tabriz and Baghdad, the empire's chief cities. While Ghazan, as a new convert to Islam, may have sought to establish his credentials as a good Muslim monarch, Nawruz seems to have been the more zealous of the two and behind this pogrom.    Once Ghazan reached Tabriz in October 1295 and was officially enthroned the following November, his first orders of business were to set out allotments, who would govern where, who was rewarded for their loyalty, and other enthronement celebrations. One of his bodyguard commanders, Mulai, was made the governor of Diyarbakir, and in a decidedly un-islamic ceremony, Ghazan married one of his father's widows, Bulughan Khatun. Already it was clear that Ghazan's conversion to Islam and lofty islamic titles had not replaced his Mongolian identity; while such a marriage, called levirate, was not just encouraged but expected among Mongols, particularly their monarchs, this sort of marriage was expressly forbidden in islam. Ghazan's servants sought to justify it based on the fact that Ghazan's father Arghun had not been a Muslim, and hence the marriage never truly legal. Whether this convinced anyone is debatable, but none could tell Ghazan “no.”   But in what was to be a common trend in Ghazan's reign, punishment was also to be violently meted out once celebrations were done. Ghazan had seen the noyans who had proven themselves duplicitous over the previous reigns, jumping from candidate to candidate as fortunes change. Ghazan would have none of it. The noyan Qunchuqbal was put on trial and executed. Qunchuqbal's comrade, Taghachar Noyan, who had betrayed every Il-Khan since Teguder Ahmad, was too powerful with too many friends to be so summarily executed, so he was instead “rewarded” with a cushy appointment in Anatolia, where he was quietly murdered. The murder of Taghachar angered one of his friends, the governor of Anatolia named Baltu Noyan. Baltu rebelled at the start of 1296, and Ghazan responded with a large army led by his loyal commander and brother-in-law, Qutlughshah Noyan. It took until the winter of 1296 for Qutlughshah's forces to defeat and kill Baltu.   This was not the only plot Ghazan faced. In the winter of 1295 forces from the Chagatai Khanate attacked Khurasan and Mazandaran. Ghazan sent Nawruz Noyan and two princes, Sögä and Barula, to repulse them, but the princes soon began to plot against Ghazan. Once learning of their plots, Ghazan ordered Nawruz to turn back and kill them. Another Chinggisid prince, a descendant of Chinggis Khan's brother Qasar named Arslan, also revolted and was quickly put down. By the end of 1296, Ghazan had faced rebellion from five imperial princes, who were all killed on his order. By the end of his reign,  at least seven Chinggisid princes, 31 noyans and 10 high ranking Persian officials perished by the will of Ghazan.  One of the most significant was the former vizier, Jamal al-Din Dastjirdani, who was executed in October 1296 on Ghazan's order, after a trial which would ultimately bring down Nawruz as well.   Dastjirdani's great rival was Sadr' al-Din Zanjani, who has popped up repeatedly over our previous episodes, usually seeking the vizierate and generally causing trouble.  Having been vizier under Geikhatu Il-Khan, he had lost the position under Geikhatu's successor Baidu, who gave it to Zanjani's rival Jamal al-Din Dastjirdani. During Ghazan's final march on Baidu, Zanjani was one of the first to abandon Baidu for Ghazan, and was rewarded with the position of vizier. However, Ghazan found himself displeased with his viziers; Zanjani was removed after a few months, replaced with Sharaf al-Din Simnani, who was in turn replaced in September 1296 by Zanjani's old foe, Dastjirdani. Dastjirdani was a close ally to Nawruz, and to reclaim the position of vizier Zanjani would need to take down both men. First, he whispered in Ghazan's ear of Dastjirdani's corruption, that he had been embezzling a huge quantity of funds from the treasury. Ghazan quickly had Dastjirdani put on trial and executed, after only a month as vizier.    Zanjani was given the position for the third time, and quickly looked to undermine Nawruz. His timing was good, as Nawruz's standing with Ghazan had already fallen. Once Ghazan had sent Nawruz east to push the Chagatais out of Khurasan, Ghazan rescinded the most extreme prosecutions against Christians and Jews, who could reconstruct their churches and synagogues. In fact, Ghazan would punish Muslims who led assaults on Christian and Jewish buildings later in his reign. The same privilege was not extended to Buddhists, who permanently lost their standing in the Ilkhanate and Iran. They were given the choice of conversion, or of leaving the Ilkhanate. Once victory was achieved over the Chagatais, Nawruz returned to Tabriz to visit his very sick wife. As he journeyed west, some of the troops Nawruz left in Khurasan revolted, pillaged territory and joined the Chagatais.   Ghazan was furious, insulted Nawruz and ordered him back to his post. Nawruz cooly replied that he would, once he had visited his ill wife. Ghazan's now poor disposition to Nawruz was taken advantage of by his new vizier, Zanjani. When a clerk in service of a Baghdadi merchant who travelled often to Mamluk Egypt was arrested in March 1297, Zanjani struck. Zanjani and his brother fabricated letters from Nawruz to the Mamluk Sultans, which depicted Nawruz as a man conspiring with them. Planting the letter into the clerk's belongings, they watched and waited. When Ghazan personally interrogated the clerk, he swore his innocence and made no mention of the letters. But when Ghazan searched the man's possessions and found the letter ascribed to Nawruz, he was apoplectic with rage. On the spot, Ghazan ordered the clerk beaten to death, then called for the deaths of Nawruz's family and servants, then ordered Nawruz's arrest. Nawruz fled upon learning of this, but was captured at Herat and turned over to Noyan Qutlughshah in August 1297, who had Nawruz cut in half. The late noyan's severed head spent some years adorning one of Baghdad's gates.   Nawruz's downfall saw the stars of both Zanjani and Qutlughshah rise. In the meantime, Ghazan continued to advance his image as an almighty Muslim monarch, educating himself on Islamic laws and in 1297,  donning a turban. He even experimented with bearing black banners as the ‘Abbasids once did, portraying himself as a sort of replacement ‘Abbasid Caliph, in part to challenge the puppet ‘Abbasid Caliphs the Mamluks kept in Cairo. Zanjani was finally confident in his position as vizier and wielded extreme power. But in the fashion of all Ikhanid viziers, his arrogance bred enemies. In March 1298, news came to Ghazan's ears that Zanjani was stealing funds from the imperial treasury. Fearing for his life, Zanjani decided to shift the blame away from himself. He went before Ghazan and bravely made accusations against one of his deputies and friends, a physician in Ghazan's keshig named Rashid al-Din. Ghazan saw through Zanjani's effort to condemn Rashid, and put a stop to it, though Zanjani maintained his position. The vizier needed a new plot, and to deal with Rashid al-Din. When Qutlughshah Noyan returned from crushing a rebellion in Georgia, the Noyan argued with Zanjani over tribute from the kingdom. Fearing the powerful Qutlughshah's wrath, Zanjani thought of himself a devilish plan to rid himself of both Qutlughshah and Rashid al-Din. He notified Ghazan that Qutlughshah had  ruined the economy of Georgia. Ghazan was then mad at Qutlughshah, who openly wondered who had made the accusation to Ghazan. Zanjani told Qutlughshah that it had been Rashid al-Din, and Qutlughshah stormed off to question Rashid over the matter.   But Zanjani had not counted on one thing: the friendly relations between Qutlughshah and Rashid al-Din from their time in the keshig together. When Qutlughshah questioned Rashid as to why the physician had denounced him, Rashid convinced Qutlughshah of his innocence in the matter. Returning to Ghazan, they quickly deduced that it was the plotting of Zanjani turning them against each other. In April 1298, Zanjani was put on trial and given over to Qutlughshah for execution, who had Zanjani killed in the same manner as Nawruz; cut in half. So ended the third vizierate of Sadr' al-Din Zanjani.   Following Zanjani's bisection, Ghazan lifted two men into the position of vizier in 1298: Sa'd al-Siwaji and Rashid al-Din Hamadani. If the latter name is familiar, it is because Rashid al-Din has been a voice we have commonly consulted in our podcast. Indeed, we could say that Rashid al-Din is one of, if not the, most important single medieval author on the Mongols, for he is the author of the massive Compendium of Chronicles, which he began soon after Zanjani's fall. First we should finally give mr. Rashid al-Din an introduction. He was born in the northwestern Iranian city of Hamadan around 1247 into a Jewish family. Like his father, Rashid was trained as a physician. As Hamadan was an important centre for Iranian Jews, featuring a Rabbinical college, and as evidenced from his knowledge of Jewish customs and Hebrew in the Compendium of Chronicles, we can say that Rashid was educated and raised in Jewish law. Yet for unclear reasons, he converted to Sunni Islam around the age of 30, perhaps in order to benefit his entrance into the majority Muslim bureacracy of the Ilkhanate. Most of his life between these broad strokes before the end of the thirteenth century is unknown. Perhaps as early as the reign of Abaqa Il-Khan did Rashid enter service of the Il-Khans in the role of a physician, and likely served Il-Khan Geikhatu as a steward and prepared his food. According to his own testament, during the failed effort to implement paper money in the midst of economic woes under Geikhatu, Rashid spent his own money to support the vizier's office of Zanjani with food and cooks.   By the time of Zanjani's final vizierate during Ghazan's reign, Rashid al-Din appears as a trusted associated respected by Ghazan and Qutlughshah Noyan, though we know nothing of how this relationship came about beyond Rashid's presence in the keshig, the imperial bodyguard, in which he had served as steward. Surprisingly little is known of Rashid al-Din's activities before he became Sa'd al-Siwaji's associate in the vizierate. Rashid al-Din was a highly educated man, well read in the Qur'an, poetry and the great Iranian national epic, the Shahnama of Firdausi, and was a man proud of Persian culture. A trained physician, he also showed interest in science, history and agriculture, all interests he pursued during his long reign at the top of the Mongol bureaucracy. Soon after reaching this lofty position, he was commissioned by Ghazan to begin a history of the Mongol Empire, from Chinggis Khan to Ghazan himself. This work was to be the beginning of the vast Jami' al-Tawarikh, the Compendium of Chronicles, which under Ghazan's successor Oljeitu was expanded to become a universal history covering Chinese, Turkish, Islamic, Indian and, to a lesser extent, Frankish history. Much of the central part of the Compendium of Chronicles is the Ghazanid Chronicle, his history of the Mongol Empire. Named for his patron, this is a history of the Mongol Empire relying on now lost sources, including a Mongolian source on Chinggis Khan's life, the Authentic Chronicle of Chinggis Khan, also called the Veritable Record of Chinggis Khan. Though this source is no longer extant, it was used by Rashid al-Din and two of the most important surviving Chinese sources on Chinggis Khan, the Shengwu Qinzheng lu and the first chapter of the Yuan Shi. The compilers of the Secret History of the Mongols used the same sources the Authentic Chronicle did, and the authors of the Authentic Chronicle made use of the Secret History of the Mongols, which Rashid himself did not have access to. It was, you know, secret, after all.    Additionally, Rashid made use of earlier Arabic and Persian sources on the Mongols, such as ibn al-Athir, al-Nasawi and ‘Ala al-Din Juvaini's History of the World Conqueror, who of course had been the older brother of Shams al-Din Juvaini, one of Rashid al-Din's predecessors as Ilkhanid vizier. Further information in Rashid al-Din's Compendium of Chronicles was collected from envoys from other Mongol khanates, a high ranking judge from the Yuan Dynasty named Bolod Chingsang, and apparently from Ghazan himself. Fittingly, Rashid al-Din's history is the main source for Ghazan's reign, to whom he devotes a very lengthy chapter, which concludes with forty stories illustrating Ghazan's character and supreme ability. If we take Rashid's account of Ghazan's life at face value, then Ghazan was fluent in Mongolian, Arabic, Persian, Hindi, Kashmiri, Tibetan, Chinese and a “Frankish” language. As well, he was a master goldsmith, blacksmith, carpenter and painter who also loved history, medicine, astronomy and alchemy. A perfect Muslim monarch who loved and cared for his people, and refused to harm even a fly if it landed in his food. In Rashid al-Din's account, the period before Ghazan is one of almost total anarchy, where inept khans more interested in hunting and feasting allowed their viziers and noyans to run the empire; in contrast, Ghazan took true interest in running the government, and under his guidance numerous reforms were launched to rejuvenate the struggling Ilkhanate. How much of this is true is hard to say; we know, for instance, that Ghazan had to rely on interpreters for dealing with Arabic speaking embassies from Damascus, and it seems doubtful the 30 year old Ghazan had found time to master so many industries during his military career.  The fact that most of our Persian sources were written during or after Ghazan's reign makes it hard to check many of Rashid's statements on the earlier period.  The glowing nature of Rashid's descriptions of Ghazan is often humorous when compared to other contemporaries, such as the Armenian Het'um of Corycus, who describes Ghazan as exceptionally short and ugly.   Regardless, Rashid al-Din's work is incredibly valuable, and few histories on the Mongol Empire will fail to make reference to it. While Rashid played up Ghazan's glory, there can be no doubt that under Ghazan serious reforms were undertaken, though whether Ghazan was the inspiration for them, or they came from Rashid himself is unknown. A major effort was directed to reducing abuses of the empire's agricultural base and farming population. From limiting the numbers of officials and clerks who took advantage of their gereg privileges to collect supplies from the yam routes, to stamping out bandity with more highway patrolmen and new laws. They  also tried to prevent the Mongols from harassing the sedentary population. As the Mongols were not provided a salary, many had to support themselves by collecting what they needed through force from the Ilkhan's subjects. Ghazan sought to solve this by granting lands to Mongol minghaans. The income from these allotted farms and villages would be used to support these Mongols, and stop their pillaging.  These were accompanied by monetary reforms and new silver currency, bearing not Mongolian inscriptions but the shahada and Ghazan's title of padishah-i islam. Measurements and weights throughout the Ilkhanate were ordered to be standardized largely based on what was used in Tabriz, in order to facilitate trade between regions. Canals and underground waterways were built to provide water for cities and irrigation. He also forbid the practice of enticing young women into prostitution.   Under Ghazan, the Ilkhanid treasury was reformed and refilled. The poorly managed treasury had before been subjected to theft from its own guards, and no accounts were made regarding what was contained within or spent. Ghazan and his vizers al-Siwaji and Rashid al-Din remedied this, with a more effective system under better protection. Evidently this was not mere rhetoric on Rashid al-Din's part, as evidenced by Ghazan's massive building projects and army mobilizations which indicate a substantial financial backing. At Tabriz, the Ilkhanid capital, Ghazan spent great sums improving the city. A new wall was built around it, along with entire new districts; one of these Ghazan made “New Tabriz,” and encouraged merchants and travellers to frequent it. Rashid al-Din was allotted funds to build himself an entire suburb in Tabriz, the famed Rab-e Rashidi. Here, Rashid al-Din oversaw a community of scholars, scientists and artists from across Iran to as far away as China and Italy. It became a veritable factory that was, in time, tasked by Rashid in copying and reproducing the Compendium of Chronicles, both its text and artwork. Rashid al-Din hoped for his magnum opus to become a medieval bestseller, and dreamed of a copy in every city of the Ilkhanate.   Ghazan was not above a little indulgence in Tabriz, in the form of a massive tomb complex for himself. It was a massive construction that was supposed to be larger than even the mighty mausoleum of the Seljuq Sultan Sanjar. Unfortunately, little of these projects remain. Even Rashid al-Din's suburb is now little more than a dusty mound outside of Tabriz today. The cause of this we will see in our next episode.   While these efforts were ongoing, Ghazan turned his eyes to military matters. Initially, these were defensive, as with the Chagatais, or crushing rebellions. After the end of Baltu's revolt in Anatolia, one of the men left in charge of the peninsula, Sulemish, a grandson of Baiju Noyan, began to have his own designs on the region. In contact with the Mamluks, when thick snowfall in winter 1298 cut Anatolia off from the rest of the Ilkhanate, Sulemish revolted. Ghazan of course, would have none of this. When spring came in 1299, an army under Qutlughshah Noyan was sent to bring Sulemish to heel. When his army was defeated, Sulemish fled to the Mamluks, left his brother as a hostage with them and returned to Anatolia with an army. This too was quickly defeated, and Sulemish brought captive to Tabriz, where late in 1299 he was publicly, and very violently, executed.    The revolt, brief as it was, brought the Mamluks to Ghazan's full attention. Their now shared religion was no cause for peace between them. Like Teguder Ahmad, Ghazan believed it should have made it easier for the Mamluks to submit to him, but their failure to respond to his declaration of his conversion in 1295 infuriated him. Ghazan had no love for them: intensely proud of his Chinggisid ancestry, to Ghazan the Mamluks - lowly slave soldiers who had become kings and were, even worse, Qipchaqs - were nothing but natural servants of the Mongols. Their submission, either through diplomacy or conquest was necessary and inevitable, and the fact they now shared a God did not change that. In March of 1299, defectors came to the Ilkhanate from the Mamluk Sultanate, and brought Ghazan up to speed on what had been happening in Cairo. The news pleased him. From the highs of the might of Baybars, Qalawun and al-Ashraf Khalil, the position of Sultan had become decidedly vulnerable. A young son of Qalawun, al-Nasir Muhammad, had been enthroned following al-Ashraf Khalil's murder, but his regent, a man of Mongolian origin named, somewhat ironically, Kitbuqa, seized power. al-Nasir Muhammad was deposed and Kitbuqa became Sultan, only to be in turn pushed out by another Mamluk named Lajin. Lajin ruled for three years until his murder at the start of 1299, and the 14 year old al-Nasir Muhammad was recalled to resume the Sultanic title, though real power was in the hands of the emirs.    Thus, as Ghazan had stomped down on threats to his throne and strengthened his power by 1299, the Mamluk Sultanate was ruled over by a young boy with no power fought over between squabbling emirs. It was as perfect a time as any to complete the conquest started by Hulegu some 40 years prior. Ghazan, always with an eye to the message, found a perfect pretext for war when during Ramadan in summer 1299, a Mamluk raiding party raped women in a mosque in an Ilkhanid town. With this, Ghazan was able to get a fatwa declared, coming into Syria in the final weeks of 1299 not as a Mongol conqueror, but a jihadi warrior come to preserve the dignity of Muslims. The fact that he brought a significant body of Christian soldiers from Armenia and Georgia was not lost on his Mamluk critics, especially the famous Hanbali jurist ibn Taymiyyah.    In terms of execution, Ghazan's 1299 campaign was brilliantly orchestrated. His timing was perfect, and he kept tight discipline over his troops to limit raiding on the population of Syria. On December 22nd, 1299, Ghazan met the army of al-Nasir Muhammad outside of Homs, where his great-uncle Mongke-Temur had been defeated in 1281. Unlike Mongke-Temur, Ghazan was a very experienced captain. He positioned his army at the nearby water source and forced the Mamluks to cross the desert to attack him.  The young al-Nasir Muhammad could not overawe the infighting between the emirs, and Ghazan soundly outmaneuvered them. Known as the battle of Wadi al-Khaznadar, Ghazan inflicted a devastating defeat on the Mamluk army- the only major victory enjoyed by the Mongols in all their conflict with the Mamluks. The sultan fled all the way back to Egypt, his army routed, his baggage abandoned and looted by the Mongols. The news of the Mamluk defeat spread rapidly across the region, and Mamluk garrisons from Syria and Palestine melted away or ran to join the sultan in Cairo. In the last days of the thirteenth century, Ghazan took the submission of Damascus. Here, if we believe Rashid al-Din, he took the time to further humiliate the Mamluks. He is supposed to have asked the assembled Damascene delegation who his ancestors were. They explained that he was Ghazan, son of Arghun, son of Abaqa, son of Hulegu, son of Tolui, son of Chinggis Khan. And who, Ghazan asked, was al-Nasir Muhammad's father? They answered that it was Sultan Qalawun. And who, Ghazan asked again, was Qalawun's father? Those assembled could not answer, for Qalawun's father was an unknown Qipchaq slave from the great steppe, from where Qalawun had been taken as a boy. Ghazan's point had been to demonstrate his own exalted lineage, from the grandest of all conquerors, the family given command by heaven to conquer the world. In contrast, the Mamluks were slaves, nobodies, and without right to rule.    Whether or not Ghazan really had this interaction, it does play into the skillful propaganda he employed during the campaign. As Damascus he had letters read out in Arabic signalling that he would spare the population and denounced Mamluk rule. These letters are rich with Qor'anic references, and it would have felt they were now the subjects of a Muslim, rather than a Mongol. Not all were drawn in by Ghazan's efforts. A Mamluk scholar in Damascus, ibn Taymiyyah, virulently decried Ghazan as a false Muslim served by a Jew, Rashid al-Din, and accused Ghazan of venerating Chinggis Khan as a prophet. Seeking to encourage resistance against Ghazan, Taymiyyah claimed to have rarely seen the Mongols pray, that they were ignorant of Islam or had Shi'a leanings. The latter is not entirely false; Ghazan had a deep affection for the Caliph ‘Ali and his family, the first legitimate caliph in the eyes of Shi'a Muslims, and like many Mongols was annoyed at infighting between Sunni schools.   Damascus was not put to the torch, and Mongol forces advanced down through Palestine. In some reports, they even entered Jerusalem itself. The path seemed open to Egypt. Yet, in February 1300 Ghazan suddenly turned back to the Ilkhanate, leaving a smaller force under Qutlughshah and the King of Cilicia Armenia, Het'um II, to briefly hold the region until they too retreated. By the start of the summer, the Mamluks had retaken their lost territory. Why Ghazan withdrew is unclear; the most common explanation is that he chose to avoid the summer heat, judging that he lacked the resources to supply an army all the way into Egypt once the summer sun beat down. Certainly, it was not because he lacked desire: in the autumn of 1300 he resumed the campaign, entering Syria again only for sudden extreme rainfall to turn the roads into deep mud that trapped men and horses. Unable to advance, he withdrew the army. Letters were sent to Europe following the first invasion seeking to organize an alliance, but brought, as usual, no actual results. He launched another invasion in spring 1303 under Qutlughshah Noyan, while Ghazan hung back. Qutlughshah suffered a great defeat against the Mamluks at Marj al-Suffar, for which Ghazan had him beaten with a rod upon his return. Yet another invasion was ordered in fall 1303, but was halted when Ghazan's health took a downward turn.   Ghazan seems to have suffered from routine inflammation of the eyes, mentioned by Rashid al-Din for the first time in 1299. In September 1303, the inflammation returned and quickly became serious. Rashid mentions that Ghazan was cauterized in two places, though unclear where or why. The Il-Khan made a show of moving about on a platform built on the backs of two elephants, an effort to hide the fact he could barely walk and could no longer ride his horse due to the pain. In January 1304, his youngest wife  Kärämün Khatun died, which became an emotional blow on top of his physical ailments. The vigorous monarch became depressed, the death of a wife making his own impending mortality seem all the greater. As the weather warmed he recovered some strength, and was able to ride and hunt again. Almost immediately, perhaps as a show of vitality or change of scenery, he set out for Rayy. The decision was foolhardly. On the road his symptoms returned and he lost his appetite. It became clear to all, especially himself, that he was dying. Retaining his mental faculties even as his body failed him, he summoned the noyans to him, and made them swear over and over again to confirm his brother Oljeitu as his successor. Perhaps only once he felt confident their oaths were genuine, did Ghazan allow himself to pass. On the 17th of May, 1304, Ghazan Il-Khan succumbed to his illness. He was 32 years old. His body was returned to Tabriz and entombed in his massive mausoleum, the first Il-Khan to abandon the secret burials of the Mongols. As per his wishes, his brother Oljeitu was enthroned as Khan of the Ilkhanate, setting off the final stage of the Khanate's history. The reign of Oljeitu begins our next episode, so be sure to subscribe to the Kings and Generals podcast to follow. If you enjoyed this and would like to help us continue producing great content, please consider supporting us on patreon at www.patreon.com/kingsandgenerals, or sharing this with your friends. This episode was researched and written by our series historian, Jack Wilson. I'm your host David, and we'll catch you on the next one.   

Pääkallon kesähaastattelut jatkuvat ja tällä kertaa piinapenkkiin istahti suomalainen Kansainvälisen salibandyliiton (IFF) pääsihteeri John "Pi" Liljelund. Haastattelussa käydään läpi laajasti esimerkiksi IFF:n merkitystä, tavoitteita, koronahaasteita sekä tulevaisuuden visioita. Syyskaudella pitäisi pelata neljät MM-kisat ja varsinkin aikuisten arvokisojen järjestäminen on kattojärjestölle erittäin tärkeä paikka Liljelundin mukaan. Eri aihealueita on jaettu eri aikasegmentteihin, joista voi kaivaa itseä kiinnostavia aiheita helpommin. Haastattelu kestää noin 102 minuuttia ja haastattelijana toimii Joel Siltanen. Teknisenä tukena työskenteli Olli Taskinen. Haastattelu löytyy myös Pääkallon podcast-tililtä Spotifysta, Acastista ja Soundcloudista. --- 00.00-18.11 Alkulämmittelyt - Kesäkuulumiset - Mistä juontaa lempinimi "Pi"? - Salibandytausta? IFF - Miten IFF:n pääsihteerin ja puheenjohtajan välinen työnjako toimii? - Molemmat IFF:n johtohahmot ovat toimineet viroissaan hyvinkin pitkään. Mistä se johtuu? - Miksi on tärkeää, että lajin päämaja on Suomessa? --- 18.12-45.58 Koronapandemia ja sen vaikutus - Miten korona on näkynyt IFF:n toiminnassa? - Voidaanko joulukuussa pelata MM-kisat täyden katsomon edessä? - Miten korona on vaikuttanut IFF:n talouteen? - Onko maita joista salibandytoiminta on lakannut koronan vuoksi? Strategiatyö 2021-2032 - 8-10 huippumaata pelaa mitaleista, kuinka lähellä ollaan tätä tavoitetta? - Yli miljoona lisenssipelaajaa ja 5 miljoonaa harrastajaa? - 4 ammattilaisliigaa ja 400 ammattipelaajaa. Kuinka lähellä tätä ollaan? - Strategiatyön tärkeimmät tavoitteet --- 45.59-1.27.35 Olympialaiset ja lajin suunta - Miltä olympiaunelman toteutuminen vaikuttaa tällä hetkellä? - Minkälaisia signaaleja Tokion kisat antoi salibandylle? - Mitkä seikat ovat eniten olympiapaikan esteenä? - 4 vs. 4-peliin ja pienempiin kokoonpanoihin liittyvät kysymykset - Lajin tulevaisuus fyysisen pelin osalta? - Itään vai länteen? - Ovatko Suomi ja Ruotsi liian isoja pienellä lajille? --- 1.27.35-1.42.35 Arvokysymyksiä - Miltä salibandyn tilanne näyttää miesten ja naisten välisen tasa-arvon osalta? - Voiko salibandy katsoa läpi sormien esimerkiksi Kiinan ja Venäjän toimintaa? Loppusanat - Mistä voi olla ylpeä ja mitä on vielä saavutettavissa?

Jaksossa pureudutaan Emilia Itävalon kanssa pienen tauon jälkeen Naisten Superpesikseen ja ennakoidaan tulevaa pesiskesää. Emilia on dominoinut pesiskenttiä jo melko kauan ja tätä kokemustahan me käytetään hyödyksemme häikäilemättä. Luvalla sanoen todettakoon, että tässä jaksossa meno on melko lennokasta ja korkealiitoista. Luvassa puhetta tulevan kesän mielenkiintoisimmista yksilöistä, tulevan kesän mielenkiintoisimmista joukkueista, etukenttä pelaamisesta ja 1-tilanteen pyörittämisestä lyöjän silmin. Aikamerkit: 4.10 Keisarin mestaruussarjan osakilpailu 7.10 Kankaanpääläinen pesukarhu Oulusta sisään 32.15 Alkulämmittely kysymykset 37.45 TOP 3 kausiennakot 61.15 Etukenttäpelaaminen on hullun hommaa? 89.15 Pesis-Suomi-Pesis tulkkaukset 104.00 Kummien ja kummipojan legendaarinen kysymysosio 112.20 Vaatemyynti.fi arvonnan ohjeet

Valjuraati tarrasi kiinni viime päivien kuumaan paistiin: Superliigaan. Superliiga on mullistus ja horjuttaa lajin valtarakenteita vaikka se ei toteutuisi. Pohdimme jaksossa, missä muodossa Superliiga voisi toteutua ja ennen kaikkea, mikä lajissa on pielessä, kun olemme ylipäätään päätyneet tähän pisteeseen. Disclaimerina mainittakoon, että jakso äänitettiin juuri ennen uutisia Valioliigaseurojen vetäytymisestä. Vaikka Superliiga-projekti näyttää luhistuvan, jaksossa on paljon relevanttia asiaa muun muassa lajin valtarakenteista, jättiseuroista ja huippujalkapallon arvomaailmasta. Tervetuloa bandwagoniin!

Jaksossa puhutaan menneisyyden peikoista, matkasta, määränpäästä ja ennen kaikkea taksiliiton tukemisesta. Joni Rytkönen edustaa nykyään pesäpalloliikkeen ehdotonta eliittiä, mutta matka tähän pisteeseen on pitänyt sisällään melko värikkäitä mutkia ja monttuja. Hän on täällä ihan itse näitä tarinoita kertomassa. Olkaa hyvä, hän on Joni Rytkönen.

KalloCastin jakso numero 76 sisältää paljon ajankohtaista asiaa F-liigan pudotuspeleistä ja varsinkin puolivälierien kohutapauksista. KalloCastin isäntinä toimivat Pääkallo.fi:n Joel Siltanen ja Toni "Ylijohtava" Lötjönen. Teknisenä tuottajana ja kolmantena juontajana toimii Reeo Tiiainen. Löydät sen myös Acastista, Spotifysta ja Itunesista. Jakson sisältö: 1. Erä: Ajankohtaisia aiheita 00.00-24.34 Tommy Koposen kommentit - Ovatko puheet ja huutelut menneet liian koviksi salibandykentillä? NAFL - Siirtouutisia 2. Erä: Pudotuspelien kovat otteet ja kurinpito 24.35-59.06 - Case Talvitie - Case Viitakoski - Case laasonen - Missä ylipäänsä mennään tällä hetkellä fyysisen pelin osalta? - Miten kurinpitotuomioita pitäisi arvioida? 3. Erä: Puolivälierät ja välierät 59.07-1.23.47 Pikapaketoinnit - Classic-LASB - Oilers-Indians - TPS-SPV - Nokian KrP-Happee Ennakoinnit - Classic-KrP - Oilers-TPS Jatkoaika:Brandytyöryhmä 1.23.48-1.33.43 - Haukka liitää korkealla ja päätelaitteiden määrä kasvaa - Jo riittää

Nostalgiapalojen 13. jakso jatkaa siitä mihin jäi. Vieraana ovat tälläkin viikolla Jani Alkio ja Oskari Saari ja mediakenttä on jälleen perkauksessa. Nostalgiapalojen edellisessä jaksossa 12 muisteltiin salibandyn medianäkyvyyden kehityskaarta 1980-luvulta vuoteen 2003, jolloin Urheilukanava oli voimissaan. Tässä jaksossa 13 romantisointia jatketaan legendaarisen selostajakaksikon Jani "Jantta" Alkion ja Oskari Saaren kanssa vuodesta 2004 näihin päiviin saakka ja tulevaisuuteenkin. Elämme mediakentän voimakasta murrosaikaa. Mediakenttä ja jakelukanavat ovat voimakkaasti pirstaloituneet. Mikähän mahtaisi olla menestyksellisen tulevaisuuden näkökulmasta oikea suunta ja valinta? Jälkipelissä palataan syksyyn 2003. Tarjolla on iltapäivälehtien lööppikamaa eli Ilta-Sanomienkin palstoille yltänyt tapaus, jonka IS otsikoi ”MM-sankari jätettiin pelibussista huoltoasemalle”. Tätä tapahtumavyyhtiä purkavat asianosaiset Lasse Eriksson ja Lauri Kapanen. Nostalgiapalojen studioisäntänä toimii museoukko Jari Kinnunen. 13. jakson sisältö 00:00 – 00:41:11 Salibandyn mediaevoluutio nykypäiviin (osa 2) – Jantta Alkio & Oskari Saari - Oskari jatkoi formulaselostajan uralle - ”Terolla ei kestä kasetti” - Salibandy on ollut monen uralle erinomainen kasvualusta - ”Selostusrundi oli kuin pakanamaan kartta” - MTV3 Floorball Action – siinä oli suuri visio - Mediakenttä on pirstaloitunut – mihin ollaan menossa? - Vapaasti katsottavissa vai maksumuurin takana? - ”Pappi saarnaa kuorolleen” - Määrä vai laatu? – Mikä ratkaisuksi? - ”TV-oikeuksista pitää saada rahaa - ja paljon” - Lajin ääni ja kasvot – mies kuin veistos - ”Kävellen mestaruuteen” 00:41:12 – 00:53:01 Jälkipeli 1: MM-sankari jätettiin huoltoasemalle – Lasse Eriksson - ”Mites tämä tarina nyt oikeasti meni?” - ”No pojat eivät tulleetkaan takas” - Julkkistoimittaja bongasi tapauksessa lööpin ainekset - ”Sain kyllä maksaa isot oppirahat” 00:53:02 – 01:00:35 Jälkipeli 2: MM-sankari jätettiin huoltoasemalle – Lauri Kapanen - ”Mites tämä tarina nyt oikeasti meni?” - Bussin ovet menivät kiinni ja vain perävalot näkyi - Koittakaa selviytyä seuraavaan pysähdykseen - ”Alettiin katseleen toiseen suuntaan” - Jäikö jotain hampaankoloon?

Jari Kinnusen ja Suomen Salibandymuseon Nostalgiapaloja-podcast on edennyt jaksoon numero 12. Jaksossa keskustellaan salibandyn medianäkyvyydestä ja vieraina on kaksi tunnettua salibandyääntä. Salibandy on enemmän tai vähemmän kipuillut medianäkyvyytensä suhteen käytännöllisesti koko 35 -vuotisen olemassaolonsa ajan. Vuosien varrella matkan varrelle sattuu isompia ja pienempiä salibandyn medianäkyvyyden läpimurtoja. Salibandya on säännöllisesti näkynyt Neloselta, Maikkarilta ja Urheilukanavalta. Lajin medianäkyvyys oli tapissaan vuonna 2002. Näitä vanhoja hyviä aikoja nostalgisoimme kaikkien aikojen selostajakaksikon Jani Alkion ja Oskari Saaren kanssa. Tässä Nostalgiapalojen 12. jaksossa puimme läpi ajanjakson 1980-luvulta vuoteen 2003. Seuraavassa jaksossa 13. jatkamme vuodesta 2004 nykypäivään. Käytännössä läpikäymme koko salibandyn medianäkyvyyden evoluution sen alkuajoista nykypäivään ja vähän tulevaisuuteenkin. Jälkipelissä palaamme tasan vuoden taakse, jolloin maailman ensimmäinen Salibandymuseo avattiin Lempäälän Ideaparkissa. Pirkanmaan paikallisradio Sun´n toimittajan Pasi Vainionperän haastateltavana museon avajaistunnelmissa helmikuun 25. päivänä oli museoukko Jari Kinnunen. Jakson sisältö: 00:00 – 01:05:57 Salibandyn mediaevoluutio vuoteen 2003 (osa 1) – Jantta Alkio ja Oskari Saari - ”Löytyiskö sählyliiton puhelinnumeroa?” - Ensimmäinen läpimurto: EM-94 kisat - Paikallistelevisioista alkoi salibandyotteluiden TV-näkyvyys - Toinen läpimurto: TV-sopimus Nelosen kanssa - ”Lajissa liikaa pitkähiuksisia opiskelijapoikia” - ”Jantan talentti on ihan jossain muualla” - Kolmas läpimurto: TV-sopimus Urheilukanavan kanssa - ”Eihän täällä v***u toimi mikään” - Salibandy oli Urheilukanavan ykköslaji - Innovaatio kahdesta selostajasta oli uutta - Urheilukanavan loppukevennykset - ”Innostu hetkessä!” - ”Lihavalla pojalla on varmasti nälkä” 01:05:58 – 01:12:41 Jälkipeli: Museoukon itsensä kertomaa – museon avajaiset 2020 - ”Parhaani tein ja katsotaan mihin se riittää” - Suomen Salibandymuseo ry perustettiin kesällä 2019 - Lajin kehittyminen konkretisoituu mailaevoluutiossa - Rakkaudesta lajiin

Miksi agilityssä olisi tärkeää panostaa ohjaajan kokonaisvaltaiseen fysiikkaharjoitteluun? Lajin huippu-urheilija voi olla fysiikkaominaisuuksiltaan huippuunsa viritetty juoksija, mutta yhtä lailla kentän keskivaiheilla koiraansa kävellen ja suullisesti ohjaileva huutelija. Iina ja Moona pohtivat agilityurheilijan fysiikan merkitystä, harjoittelun perusteita sekä kilpailu- ja harjoituskauden jaksottamista.  --- Send in a voice message: https://anchor.fm/agility-unite/message

Kamppailulajien toisessa osassa keskitytään maailmalla suurta suosiota nauttivaan vapaaotteluun. Lajissa kaksi miestä tai naista laitetaan kehään, ovi suljetaan perästä ja aletaan kirjaimellisesti mylläämään. Kuten kaikki urheilulajit, myös vapaaottelu sisältää säännöt, joiden raameissa ottelijat toisistaan ottavat mittaa. Laji kuitenkin mahdollistaa muihin kamppailulajeihin verrattuna laajemman variaation ilmaista itseään. Kuten nimikin jo itsessään viittaa, vapaaottelu on sekoitus eri kamppailulajien tekniikoita. Vastustajaa saa lyödä, potkia, antaa kyynärpäätä, kuristaa, laittaa lukkoon…mitä näitä nyt on. Suomessa vapaaottelu on vielä monessa suhteessa pienen piirin urheilua. Lajin kiinnostus on kuitenkin viime vuosina ollut huimassa nousussa - niin harrastajien, kuin myös penkkiurheilijoiden keskuudessa. Piritorin Studio sai vieraaksi suomalaisen vapaaottelu-skenen pioneerin Janne Elonen-Kulmalan. Jamba nimeä tottelevan Jannen ura käsittää tänä päivänä 16 voittoa ja 8 häviötä ammattilaistasolla. Jatkoimme Jannen kanssa siitä mihin Kamppailulajien ensimmäisessä osiossa jäätiin. Keskustelimme konfliktin, voittamisen ja häviämisen vastaanottamisesta, sekä vapaaottelun maineesta että yksilön mahdollisuuksista lajin piirissä.

Padel Tampere avaa keväällä 2021 Pirkkalan Linnakallioon peräti kahdeksan uuden kentän kokonaisuuden, paljasti toimitusjohtaja Eetu Rahkola FUN Tampereen aamulähetyksessä.

Äänitorvet perkaavat viikonlopun UFC 250 -iltaman mestaruustaiston ja muiden kovien koitosten ennakkoasetelmat. Lisäksi perataan tuttuun tapaan kamppailukansan muut polttavat puheenaiheet. 00:30 UFC, Apex ja vapaaottelijoiden palkkarakenne 42:45 Viikon Taistelu: Nunes vs. Spencer @ UFC 250 1:11:20 Tutkan Alla: UFC 250 1:44:10 Kamppailukansanradio: Joko ollaan terassilla? Hybriditapahtumaan kehä vai häkki? Voiko kamppailulaji hyödyntää maahanmuuttaja systemaattisesti?

Golf on laji, joka haastaa pelaajaa aina - et ole koskaan valmis, se tekee hyvää pääkopalle ja sen parissa ulkoilee huomaamattaan, vetävät golfaajat yhteen harrastustaan. Huoltamolla perehdytään nyt golfin saloihin. Golfvalmentajat Jenni Kuosa ja Ilkka Helavirta antavat vinkkejä lajin aloittamiseen ja oman pelin kehittämiseen. Mikä vetää viheriölle? Mistä osatekijöistä hyvä peli koostuu?

Petopodissa laitettiin nauhuri päälle Kärpät - Lukko -ottelun myötä ja käytiin myös A-nuorten puolella.

Petopodi innostui ottamaan selvää taktisesta lajista nimeltä jääkiekko. Lajin taktiikoita perkasi erikoisvieras, Ismo Lehkonen.

Kurkistus ammattipyöräilyn ihmeellisen maailmaan – OlympiaCastin vieraana Tommi Martikainen   Tällä viikolla OlympiaCastissa puhutaan ammattipyöräilyn kiehtovasta maailmasta, kun vieraana on Tommi Martikainen.   Tommi Martikaisella on laaja kokemus maantiepyöräilystä sekä urheilijana että valmentajana. Viimeisimpänä urheilusaavutuksenaan Martikainen voitti yli 35-vuotiaiden maailmanmestaruuden tänä vuonna.   Ennen kaikkea Martikainen tunnetaan Lotta Henttalan (os. Lepistö) valmentajana. Henttala on yksi maailman kovimmista kiritykeistä naisten maantieajossa, ja hänen valmentajansa kanssa pureudutaan siihen, millaisia erityispiirteitä poikkeuksellisessa, ammattilaistallivetoisessa yksilölajissa on.   - Lotan nykyisen tallin kanssa yhteistyö toimii erittäin hyvin. He ovat yhteydessä minuun, ja me mietimme yhdessä, mikä on Lotalle parasta; mitä he haluavat ja mikä on Lotalle paras tapa saavuttaa se, mitä he haluavat – sekä kilpailuohjelman että valmennuksen suhteen. Tämä on muuttunut paljon viime vuosina, Martikainen avaa.   Lopuksi puhutaan myös Tokion olympiakisoista, jossa Henttalalla on jopa mitalipotentiaalia, vaikka Suomi pienenä pyöräilymaana tasoitusta isommille maille antaakin. Lajin poikkeuksellisuudesta kertoo sekin, että Tokio ei ole Henttalalle kauden päätavoite, vaan iso kisa muiden joukossa. Kesään 2020 asti OlympiaCast seuraa erityisesti matkaa kohti Tokion olympiakisoja. Tokion teemojen lisäksi OlympiaCastin jaksoissa avataan tuttuun tapaan myös suomalaisen huippu-urheilun tarinoita ja ilmiöitä sekä ihmisiä niiden takana. Podcastin tuottaa Suomen Olympiakomitea, ja isäntinä toimivat Mika Poutala ja Ilkka Palomäki. Tervetuloa mukaan Suomen olympiajoukkueen matkalle kohti Tokion kesäkisoja!

KalloCastin jakso numero 31 on eetterissä. Kyseessä on juhlajakso, sillä ohjelman nauhoitukset aloitettiin lähestulkoon tasan vuosi sitten 18.10. 2018. KalloCastin isäntinä toimivat Joel Siltanen ja Toni "Ylijohtava" Lötjönen. Jakson seikkaperäisemmän sisällön löydät alta. Jakson sisältö: 1. Erä: Ajankohtaiset aiheet 00:00-16:14 - Otteluraportit Indians-SPV ja Tiikerit-Happee - Viretiloista ja ennustuksista - Vielä kerran Hot Orange 2.erä: Pitäisikö liigan sarjajärjestelmää muuttaa? 16:15-38:02 - MLA ja MLB? - Sopiva joukkuemäärä liigaan? - Mistä tasoerot johtuvat? 3.erä: Lajin uskottavuus ja muita myyttejä 38:03-52:04 - Pilasiko TI-Jeppe koko lajin maineen? - Ovatko urheilijat erityisen pulmusia ylipäänsä? - Onko salibandy uskottava urheilulaji? Jatkoaika: 52:05-1:01:15 - Viikon posi ja nega - Viikon ottelunostot Löydät jakson myös Itunesista, Spotifysta ja Acastista. Jakson tekninen toteuttaja oli Reeo Tiiainen.

Cleveland - lajin sydänmaita ja NFL-kaupunkien fanaattisinta aatelistoa by Lentopotkumies

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on suomalaisen yleisurheilukesän komeetta, Dohan MM-kisoissa ensi viikolla kilpaileva seitsenottelija Maria Huntington.   Kun Maria Huntington otteli Lappeenrannan Kalevan kisoissa Suomen kaikkien aikojen tilaston kolmostuloksen – 6339 pistettä – hän lunasti lipun Dohan MM-kisoihin. Samalla Tampereen Pyrinnön vuonna 1997 syntynyt ottelija laittoi itsensä asemaan, jossa Tokion olympiakisoihin selviytyminen on hyvin lähellä.   Huntingtonin johdolla OlympiaCastissa pureudutaan syvällisemmin seitsenotteluun – erityisesti sen palapelimaiseen luonteeseen, joka heijastuu sekä harjoittelemiseen että kilpailemiseen.   - Varsinkin nykyään tässä lajissa kiehtoo se, että se vaatii mentaalipuolelta paljon. Ennen olen kokenut sen ongelmana, että laji on henkisesti niin haastava. Nykyään olen pystynyt käyttämään sitä jopa hyväkseni ja motivoitumaan siitä, että kroppa ja mieli viedään ihan äärirajoille. Se kiehtoo tässä lajissa ehkä eniten, Huntington pohtii.   Lajin pariin hakeutuu myös erityyppisiä ottelijoita. Tässä jaksossa selviää, mitkä ovat Marian vahvuudet – sekä myös se, mistä lisäpisteitä lähdetään seuraavaksi hakemaan.

Profeettojen neljäs jakso palaa vielä hiukan edellisen viikon aihealueeseen eli FBA-toimintaa. Juontajakaksikko pohtii edelleen avoimesti varsinkin toiminnan kulurakennetta. Jari Nissinen ja Tommi Manninen käyvät läpi vielä myös viikonlopun maaottelupelit hyvin lyhyesti. Jaksossa puhutaan myös salibandyn keskustelukulttuurista ja Pääkallo.fi:n keskustelupalstan keskustelutavoista. Lopuksi kaksikko kertoo vielä tulevaisuudenvisioistaan ja niistä produktioista, joita Profeettojen on tarkoitus tuottaa tulevaisuudessa. Jakso löytyy myös Itunesista, Acastista ja Spotifysta. Jakson sisältö: 0.00-4.00 Alkulöpinät ja maaotteluviikonloppu erittäin lyhyesti. 4.00-14.50 FBA-jälkipyykki 14.50-21.57 Keskustelupalstat ja keskustelukulttuuri 21.57-28.55 Tulevia produktioita

Seitsenottelija Maria Huntington paransi omaa ennätystään melkein 300 pistettä Kalevan kisoissa Lappeenrannassa. Uusi otteluennätys 6339 rikkoi Dohan MM-kisarajan ja on kolmanneksi kovin 7-ottelutulos Suomessa kautta aikojen. Tampereen Pyrinnön urheilija kuuluu tuloksillaan lisäksi kansalliseen kärkeen pituushypyssä, 100 metrin aidoissa ja korkeushypyssä. Miten nuori urheilija on päässyt nykyiseen iskuunsa ja millaisia uhrauksia laji on vaatinut? Väittelyissä Johaug, tyttöjen ja poikien lajivalinnat ja MM-kisojen uintiprotestit.

Yksi juoksemisen hienouksista on sen helppous. Lajin harrastamiseen ei tarvita kalliita välineitä tai suorituspaikkoja. Aki on juoksija, yrittäjä, sekä tuore kirjailija. Juoksun mestaruuksia löytyy useita eri matkoilta viimeisempänä maratonin SM 2016. Kuuntele Akin tarina ja mietteitä juoksusta, sekä omasta harjoittelustaan. Tsekkaa Akin linkit www.akinummela.fi www.instagram.com/akinummela www.runhigh.fi www.helsinkihalfmarathon.fi www.craftbeerhelsinki.fi

Tällä viikolla OlympiaCastissa pureudutaan suomalaiseen menestyslajiin, maalipalloon. Lajin saloihin kuulijaa ovat tutustuttamassa Suomen maajoukkuepelaajat Erkki Miinala ja Miika Honkanen. Erkki Miinala Ja Miika Honkanen kuuluvat maailman eliittiin siinä, mitä he tekevät. Nimittäin maalipallossa, joka on yleinen sisäänheittolaji paralympiaurheilun pariin näkövammaisille. - Mitä lähemmäs huippua on päässyt, sitä enemmän tätä lajia on oppinut kunnioittamaan. Tekee mieli sanoa, että maalipallo on maailman vaikein laji, vaikka niin sanoo varmaan jokaisen lajin edustaja. Tässä lajissa pitää olla äärimmäisen nopea, äärimmäisen aggressiivinen, mutta silti rento. Se on psyykkisesti, mutta myös fyysisesti vaikeaa – ja samalla hyvin taktista. Välillä tämä peli vain nöyryyttää, Honkanen myöntää. Jo Pekingin paralympiakisoissa Suomea edustanut Miinala on paralympiavoittaja Lontoosta 2012 ja maailman parhaita yleispelaajia. Honkanen edustaa puolestaan nuorempaa polvea Suomen maalipallojoukkueessa, mutta hänen merkityksestään kertoo paljon se, että hän on miesten maajoukkueen kapteeni. Maajoukkue tähtää tosissaan reilun vuoden päästä käytäviin Tokion paralympialaisiin. Sen tavoitteen toteuttamisessa vuosi 2019 on ratkaisevan tärkeä. Miinalan ja Honkasen kanssa pureudutaan tarkemmin maalipalloon sekä elämään näkövamman kanssa. Se tuo nimittäin omat merkittävät haasteensa myös huippu-urheiluarkeen, lähtien peruskuntoharjoittelusta. - Valoisalla pystyy vähän juoksennella ulkona valkoisen kepin kanssa, mutta auta armias, jos siellä onkin jotain muuttunut. Nytkin oli minun käyttämälleni juoksupolulle tullut työmaa, ja löysin yhtäkkiä itseni jostain ojanpohjasta. Kun kävin tekemässä kevään ensimmäisen juoksulenkin, joku oja sinne oli ehditty jo kaivaa, Miinala naurahtaa.

Ted Lindsay pelasi NHL:ssä 17 kauden verran ja voitti urallaan Stanley Cupin neljä kertaa Detroit Red Wingsin riveissä. Lindsay oli siis eittämättä suuri pelaaja, mutta vielä suurempi ihminen hän oli kaukalon ulkopuolella. Jossa hän ennakkoluulottomasti ajoi oikeaksi uskomiaan asioita. NHL 65:00 podcastin vakioääni Veli Kaukonen, käy tässä podcastissa läpi Lindsayn uraa. Sekä sitä, mitenkä Lindsay muutti NHL:ää parempaan suuntaan, useammalla kuin yhdellä tavalla.

Pääkallo.fi:n podcastsarja KalloCast on edennyt kolmanteen jaksoon. Studiossa keskustelevat Pääkallo.fin Joel Siltanen ja Toni "Ylijohtava" Lötjönen. Ensiksi podcastissa käydään läpi viime viikon puheenaihe, eli salibandyn mahdolliset sääntömuutokset, jotka aiheuttivat paljon porua salibandykansan parissa. Viime viikonloppuna IFF otti muutaman askeleen taaksepäin, ja otti aikalisän muutosten etenimisessä. Tällä viikolla tuotiin esille myös suunnitelma, jonka mukaan salibandyyn ollaan lanseeraamassa EM-kisoja. Tästäkin aiheesta riitti pureskeltavaa. Salibandyliiga oli rankattu aiemmin viikolla julkaistussa listauksessa seitsemänneksi suosituimmaksi palloilusarjaksi Suomessa. Salibandyliitto uutisoi seuraavana päivänä, että liigan katsojamäärät ovat olleet nousussa kauden alussa. Tästä aiheesta keskustellaan sarjan kiinnostavuuden, yleisömäärien, tv-tuotteen ja lajipersoonien kautta. Uutuutena mukana on myös tietovisa, jossa ensimmäisenä piinapenkkiin istuu herra Lötjönen. Kysymykset ovat kategorisesti viiden, kolmen jaa yhden pisteen arvoisia. Ensi viikolla osat vaihtuvat toisin päin. KalloCastin ohjelma: Vielä hiukan asiaa sääntömuutoksista: 00.00- 09.46 EM-kisat: 09.47-19.37 Salibandyliigan kiinnostavuus, yleisömäärät, tv-tuote ja lajipersoonat: 19.38-43.44 Tietovisa: 43.45-48.25

Borgå Segelsällskap järjesti viikonloppuna optimistijollien SM-kilpailut ja kadettisarjan kilpailun Porvoossa. Borgå Segelsällskap -seurasta parhaat tuulet SM-kisoissa löysi 13-vuotias Silja Oikkonen, joka sijoittui SM-tuloksissa toiseksi ja tytöissä ykköseksi. Lajin hän aloitti peruskoulun ensimmäisellä luokalla, ja nyt on menossa jo seitsemäs vuosi. Nuori purjehtija nauttii kilpailemisesta.

Luontoretkellä pohdittiin millaisia erilaisia luontoharrastus mahdollisuuksia on olemassa. Nurmijärveläinen Mika Ekholm haluaisi harrastaa jotain, mutta aihe on vielä hieman epäselvä. Vaihtoehtoja on: linnut, kasvit, nisäkkäät, kalat tai hyönteiset. Luontoretkellä Juha Laaksonen yritti auttaa nurmijärven seurakunnan suntioita innostumaan jostain näistä ryhmistä ja kyllähän se onnistuikin. Mihin harrastukseen Mika tarttui? Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Eikö olisi hienoa liikkua mahdollisimman sulavasti, nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen? Parkourissa pyritään hyödyntämään kaikkia ympäristön esineitä ja rakenteita nopeaan ja katkeamattoman sulavaan liikkeeseen. Lajin saloihin meidät tutustuttavat Juho Kuusisaari ja Joona Saloranta Suomen Parkouryhdistyksestä. Toimittajana Mikko "Peltsi" Peltola.