Podcasts about virpi inkeri

Vakava masennus on usein syynä itsetuhoisuuteen, ja masennuksesta kärsivä voi pohtia jopa itsemurhaa. Kyse saattaa kuitenkin olla polttavasta tarpeesta päästä eroon henkisestä tuskasta eikä suinkaan elämänsä päättämisestä. Apua pitää aina hakea, kun itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielen. Terhi Nybond kertoo avoimesti Kipupiste-ohjelmassa elämänsä vaiheista, jolloin hän oli syvästi masentunut ja masennus johti itsetuhoisuuteen. Takana on kaksi itsemurhayritystä, joista hän selvisi. Ensimmäisellä kerralla kollega oli pelastava enkeli, toisella oma kaksoissisar. Traagisista tapahtumista on jo kulunut yli kymmenen vuotta. Nyt Terhi Nybond voi hyvin, elää normaalia perhe-elämää harrastuksineen. Hänen turvaverkostoonsa kuuluu perheen ja lähiomaisten lisäksi oma yhteyshenkilö sairaanhoitopiirissä. Itsemurha-ajatukset saattavat käydä vakavasti masentuneen mielessä. Kyse on useimmiten kuitenkin pelkistä ajatuksista eikä niistä pidä pelästyä, korostaa Kipupiste-ohjelman juontaja, käyttäytymisterapeutti Pirita Jaaksi. Vain harvoin tarkoituksena on päättää oma elämä, taustalla on ennemminkin palava tarve päästä eroon henkisestä tuskasta. Itsemurha- ja itsetuhoiset ajatukset on kuitenkin otettava vakavasti ja apua pitää hakea.TÄÄLTÄ SAA APUA:Akuutissa hätätilanteessa soita aina: 112, SOS Alarm Mind Självmordslinjen: 90101 - ympärivuorokautinen tukilinja henkilöille, joilla on itsemurha-ajatuksia - Mindin chat'iin voi kirjoittaa täällä Vårdguiden: 1177 - sairaanhoitoneuvontaa - yhteystiedot psykiatrian akuuttiosastoille Jourhavande präst: 112 kaikkina päivinä kello 21-06 - svenskakyrkan.se/jourhavandeprast Palveleva puhelin Sverigefinska telefonjouren: 020-26 25 00 - Ruotsin kirkon Palvelevassa puhelimessa yhteydenottoosi vastataan suomeksi. Voit keskustella elämäntilanteestasi kertomatta nimeäsi tai asuinpaikkaasi. Sinua kuuntelee ja tukee päivystäjä, joka on saanut koulutuksen tehtävään. BRIS Vuxentelefon: 077-150 50 50 BRIS barnens hjälptelefon: 116 111 - bris.se Jourhavande medmänniska: 08 702 16 80 jourhavande-medmanniska.se Anhöriglinjen: 0200-23 95 00 SPES Riksförbundet för suicidprevention och efterlevandes stöd: 020-18 18 00 - spes.seKipupiste-ohjelma haluaa välittää toivoa sekä madaltaa kynnystä puhua mielen voinnista. Ohjelman juontaja on tukholmalainen kognitiivinen käyttäytymisterapeutti Pirita Jaaksi. Virpi Inkeri, tuottaja virpi.inkeri@sverigesradio.se

Alkoholismin taustalta löytyy muun muassa perinnöllisiä tekijöitä, lapsuudessa koettu trauma ja ulkopuolisuuden tunteita. Myös juomalla tulee alkoholistiksi, sanoo Kristiina Lönnroth, joka on katsonut alkoholismia monesta kulmasta. Hän toimii tukihenkilönä erilaisissa alkoholistien ryhmissä ja hänellä on myös omakohtaisia kokemuksia riippuvaisuudesta. Terapeutti Pirita Jaaksi keskustelee Kristiina Lönnrothin kanssa alkoholismista ja miten alkoholin väärinkäyttö dominoi perhedynamiikkaa sekä vaikuttaa perheen arkeen. Kristiina Lönnroth on työskennellyt vuosia alkoholistien läheisten sekä naisalkoholistien tukitoiminnan parissa. Hänellä on myös omakohtaisia kokemuksia alkoholiriippuvaisuudesta. Hän kasvoi perheessä, jossa isä joi. Kristiina puolestaan alkoi lukioikäisenä käyttää runsaasti alkoholia kuten monet muutkin hänen koulukavereistaan. Riippuvaisuus oli riistäytyä käsistä, kunnes Kristiina 24-vuotiaana oivalsi, että alkoholinkäyttö oli lopetettava."Luulin, että juon pahaan olooni ja että alkoholi helpottaa. Sitten tajusin, että olen juomisessa kiinni ja alkoi pelottaa, että minusta tulee viisikymppinen kaappijuoppo. Minun on pakko lopettaa." Kristiina Lönnroth Kristiina Lönnroth kertoo myös, että mikäli ei olisi ajoissa päässyt alkoholiriippuvaisuudestaan eroon, se olisi saattanut viedä häneltä hengen. Hän sai apua raitistuneilta henkilöiltä kuin myös riippuvaisuutta käsittelevästä kirjallisuudesta.Kristiina Lönnroth on tukiryhmätyössään nähnyt, mitkä tekijät vaikuttavat hyvään lopputulokseen ja raitistumiseen. Mitään pikavoittoja ei ole olemassa, vaan raitistuminen on monivaiheinen prosessi. Tukiryhmissä pitää käydä säännöllisesti, vertaistukea kannattaa pyytää toisilta raitistuneilta. Terapeutin, papin tai jonkun muun luotettavan henkilön puoleen on hyvä kääntyä, jos on tarve purkaa tunnekuormaansa, Lönnroth luettelee. Hän korostaa myös perheen antaman tuen merkitystä."Olen nähnyt tosi paljon toipuneita alkoholisteja. Apua saa, kun sitä hakee, ja vertaistukiryhmiä löytyy." Kristiina Lönnroth Ruotsissa toimii suomenkielisiä AA-ryhmiä (Anonyymit alkoholistit) muun muassa Södertäljessä sekä Göteborgissa. Netistä löytyy runsaasti muita suomenkielisiä alkoholistien sekä alkoholistien omaisten tukiryhmiä.Kipupiste-ohjelma haluaa välittää toivoa sekä madaltaa kynnystä puhua mielen voinnista. Ohjelman juontaja on tukholmalainen kognitiivinen käyttäytymisterapeutti Pirita Jaaksi. Virpi Inkeri, tuottaja virpi.inkeri@sverigesradio.se

Syömishäiriöön sairastunut kärsii ylikorostuneesta suhteesta ruokaan ja omaan kehoon. Kristiina Katajikko kamppaili anoreksiaa ja bulimiaa vastaan kymmenen vuotta. Näihin vuosiin mahtuu suurta syyllisyyttä, epäonnistumisen tunteita, itseinhoa sekä ahdistusta. Terapeutti Pirita Jaaksi keskustelee syömishäiriöistä Kristiina Katajikon kanssa. Kristiina sairastui 16-vuotiaana anoreksiaan ja sen jälkeen sairaus muuttui bulimiaksi, kun hän lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Kristiina Katajikko muutti lukion jälkeen Ruotsiin ja taisteli täällä yksin sairauttaan vastaan, kunnes pääsi lopulta toimivaan ja pitkään terapiaan. Ennen sitä syömishäiriö ohjasi hänen elämäänsä kokonaisvaltaisesti hetki hetkeltä. Syömishäiriöistä parantumiseen meni häneltä kymmenen vuotta. "Syömishäiriö on pahojen ajatusten kehä. Se että kaikki ajatukset, kaikki voimat, kaikki energia menee syömisen ja syömättömyyden ajattelemiseen." Kristiina Katajikko Kristiina Katajikko on lukenut vuosikymmenten jälkeen nuoruusvuosiensa päiväkirjojaan ja kertoo, että kirjoituksista paistaa läpi itseinho. Hän piilotteli syömishäiriötään ja piti sitä omana ongelmanaan, josta ei halunnut kertoa kenellekään. Hän eli kaksoiselämää ikään kuin sairautta ei olisi ollut olemassakaan.Kristiina Katajikko haluaa omalla kertomuksellaan viestiä, että syömishäiriöstä voi parantua. Itselleen hän on vihainen siitä, että antoi sairaudelle niin monta vuotta nuoruudestaan.Kipupiste-ohjelma haluaa välittää toivoa sekä madaltaa kynnystä puhua mielen voinnista. Ohjelman juontaja on tukholmalainen terapeutti Pirita Jaaksi. Virpi Inkeri, tuottaja virpi.inkeri@sverigesradio.se

Syyllisyys, häpeä ja yksinäisyys ovat tunteita, jotka liittyvät voimakkaasti uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumiseen. Kuoleman- ja kadotukseen joutumisen pelko voivat seurata vuosia eroamispäätöksen jälkeen ja herättää epäilyä, oliko päätös sittenkään oikein. Terapeutti Pirita Jaaksi keskustelee vanhoillislestadiolaisuuden jättäneiden Silkan ja Venlan kanssa heidän eroamisprosessistaan. Mukana ohjelmassa on myös Suomessa toimivan Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen toiminnanjohtaja Joni Valkila. Uskonnollisesta yhteisöstä eroaminen on useimmiten pitkäaikainen prosessi, ja moni on täysin yksin ajatuksiensa kanssa. Eropäätöstä siivittävät myös häpeä, syyllisyyden tunto sekä pelko ja ahdistus siitä, mitä tapahtuu, kun jää yhteisön ulkopuolelle. Silka kertoo pelänneensä jo lapsena kuolemaa. Häntä pelotti, jos ei pääsekään taivaaseen, koska oli katsonut salassa televisiota tai kuunnellut musiikkia. TV:n katsominen ja musiikin kuuntelu ovat kiellettyjä vanhoillislestadiolaisilta. Teini-ikäisenä Silka eli kaksoiselämää, meikkasi kouluun, mutta pyyhki meikit pois ennen kotiintuloa. Ei-uskovaisten kaverien kohtalo alkoi myös mietityttää. Vanhoillislestadiolaisten oppien mukaan Silkan ystävät joutuisivat kadotukseen elintapojensa takia. Tämä oli Silkan mielestä kovin epäreilua. Hänen eroamisensa vanhoillislestadiolaisuudesta tapahtui pikkuhiljaa yläasteen aikana. Eroon liittyi paljon tuskaa ja epäilyä. "Se mitä on jäänyt lapsuudesta on kuolemanpelko. Jos menee sinne yliajatteluun ja rupeaa miettimään kuolemaa. Se on ehkä se ainoa missä miettii, voiko se olla totta sittenkin, se mitä ne opetti." Silka Venla kasvoi pienessä kylässä, jossa liki kaikki kuuluivat vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön. Perhe muutti toiselle paikkakunnalle, jossa ei ollut muita samaan uskonliikkeeseen kuuluvia. Siellä Venla sai uusia, ei-uskovaisia ystäviä. Venlan irtiotot liittyivät ensin ulkonäköön ja ehostamiseen. Meikkaaminen on vanhoillislestadiolaisuuden mukaan syntiä. Venla meikkasi, ja se herätti paheksuntaa.Kun Venla oli tehnyt päätöksensä erota vanhoillislestadiolaisuudesta, hänen vanhempansa yrittävät yhä saada hänet mukaan seuroihin eli lestadiolaisten tapaamisiin. Venlalle vanhoillislestadiolaisuudesta eroaminen ei ole jättänyt traumoja, hän on päässyt niistä eroon. "Vaikka eroaminen voi tuntua siinä tilanteessa raskaalta päätökseltä, mutta kun siitä pääsee eroon, niin se on ainakin oman kokemuksen mukaan paljon enemmän antavaa kuin ottavaa" Venla Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen toiminnanjohtaja Joni Valkila kertoo yhdistyksen tarjoavan vertaistukea. Yhdistys tiedottaa ongelmista, joita esiintyy uskonnollisissa yhteisöissä ja mitä tapahtuu ihmiselle, joka irtaantuu tiiviistä yhteisöistä. Yhdistys toivoo myös, että esimerkiksi viranomaiset puuttuisivat hengellisen väkivallan ilmiöihin. Henkilölle on väkivaltainen kokemus joutua tiiviin yhteisön ulkopuolelle sulkemaksi, sanoo Vakila. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi menettää perheensä, sukunsa ja ystävänsä. Tällä voi taas olla vakavia seurauksia kuten mielen- tai fyysisen terveyden menettäminen tai syrjäytyminen, jos ei pysty esimerkiksi jatkamaan työskentelyä tai opiskeluja. Kaikille kokemus ei ole yhtä traumaattinen ja parhaimmassa tapauksessa taas uskonnollisesta yhteisöstä eronnut saa vertaistukea jopa omalta perheeltään, kertoo Vakila. Esimerkiksi vanhollislestadiolaisilla on usein hyvin suurikokoisia perheitä ja on yleistä, että sisaruksista useampi irtaantuu vanhoillislestadiolaisuudesta. Kipupiste -ohjelma haluaa välittää toivoa sekä madaltaa kynnystä puhua mielen voinnista. Ohjelman juontaja on tukholmalainen terapeutti Pirita Jaaksi. Virpi Inkeri, tuottaja virpi.inkeri@sverigesradio.se

Suomen ja Ruotsin perinteisessä pikkuveli-isovelisuhteessa roolit vaihtuivat vuoden 2022 alussa. Uutta oli se, että Ruotsi alkoi seurata Suomea. Taustalla olivat muutokset turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Euroopassa, sekä Suomen ja Ruotsin hakuprosessit sotilasliitto Natoon. Ohjelmassa peilataan Suomi-kuvan muuttumista Ruotsissa kuluneen vuoden 2022 aikana. Tukholman Suomen suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvos Elna Nykänen Andersson, Sydsvenskan -lehden politiikan päätoimittaja Heidi Avellan sekä Helsingin yliopiston Pohjoismaiden tutkimuslaitoksen apulaisprofessori Johan Strang kertovat näkemyksensä siitä, mitkä syyt ja tapahtumat johtivat siihen, että Suomi oli yhtäkkiä jatkuvana puheenaiheena ruotsalaismediassa. Perinteinen kuva on ollut sellainen, että Ruotsi on kuin isoveli ja myös edellä ajassa. Ruotsi on ollut se malli ja Suomi on seurannut ja tehnyt omia poliittisia päätöksiä aina suhteessa Ruotsin. Siksi uusi tilanne keväällä, koska Ruotsi joutui seuraamaan Suomea tai ainakin odottaa sitä mitä Suomi tekee ja tekemään omat päätökset sen perusteella. Johan Strang, Helsingin yliopiston Pohjoismaiden tutkimuskeskuksen apulaisprofessori Ei ole koskaan ollut sellaista mediakyselyiden tulvaa, mitä on tullut. Ihan faktakyselyitä, asiakyselyitä, taustoitusta, haastattelupyyntöjä meidän lähettiläällemme sekä suomalaisille ministereille. Jos aikaisemmin on yritetty tarjota haastatteluita, niin nyt ei kaikkiin edes pystytty antamaan myöntävää vastausta. Elna Nykänen Andersson, Tukholman Suomen suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvos Roolit Suomen ja Ruotsin pikkuveli-isovelisuhteessa vaihtuivat, ja se näkyi ruotsalaismediassa. Dagens Nyheterin pääkirjoituksen otsikko Släpp storebrorskomplex vi måste lära oss mer om Finland (3.5.2022) sekä Expressen-lehden otsikko Tack för Nato-hjälpen storebror Finland (12.5.2022) ovat esimerkkejä lukuisista Suomea ylistävistä otsikoista ruotsalaislehdistössä kevään 2022 aikana. Koulu Suomessa on ollut erityisasemassa, kun ruotsalaiset ovat katsoneet Suomeen. Toinen asia on ollut vuosien varrella puolustusvoimat. Sitä on ihannoitu, mutta muuten Suomea on pidetty pikkuveljenä. Nyt Suomi näytti, että Suomi on isoveli, ehkäpä jopa aikuinen tässä asiassa, ja ruotsalaiset olivat hidastelleet pitkään. Nyt Suomi auttoi Ruotsia mukaan tähän. Sydsvenskan-lehden politiikan päätoimittaja Heidi Avellan Suomen ja Ruotsin Nato-hakemusprosessista Ohjelmassa pohditaan myös, mikä on median uudenlaisen Suomi-retoriikan todellinen kertomus. Esiin nousee myös Suomen pääministeri Sanna Marinin musta, biker-mallinen nahkatakki, joka hänellä oli yllään lehdistötilaisuudessa huhtikuisessa Tukholmassa, ja sen vaikutus Suomen maakuvaan.Radiodokumenttiohjelma "Kun Suomi-kuva muuttui - pikkuveljestä tuli isoveli" on tehty elo-syyskuussa vuonna 2022. Ohjelmassa kuullut lehtien otsikot ja sekä sitaatit ovat Dagens Nyheter-, Dagens Industri-, Svenska Dagbladet- sekä Expressen-lehdistä. Esimerkit luki Erik Regnström. Ääninäytteet ovat Sveriges Radion eri ohjelmista.Virpi Inkeri, tuottaja ja toimittaja virpi.inkeri@sverigesradio.se

Itämeressä tiivistyy monta asiaa. Se on nautinnon ja mielihyvän meri. Se on kuitenkin yksi maailman saastuneimmista meristä ja kamppailee ilmastonmuutoksien kourissa. Samaan aikaan Itämerellä on näkyvä osa maailman politiikan pelikentällä. Nyt on tullut uusi tunne, kun äitini kuoli. Suomessa käyminen jää vähemmälle, mutta paljon ajattelen Suomesta, että se on minun äidinmaa ja äidinkieli. Nyt uusi ajatus on, että Itämeri on minun äiti. Meri pitää minua hyvänä ja sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä merellä ja meren äärellä oleminen antaa. Näin kuvailee tuntemuksiaan tukholmalainen valokuvaaja Erja Lempinen, jolla Itämeri on ikään kuin veressä. Hän on kasvanut meren tuntumassa Suomen Loviisassa ja purjehtinut vuosikymmeniä Itämerellä.Itämerta kutsutaan heikoksi potilaaksi, jolla on monia perussairauksia. Se kärsii ennen kaikkea rehevöitymisestä ja siitä johtuvasta hapenpuutteessa. Ilmastonmuutokset kiihdyttävät entisestään rehevöitymisongelmaa.Uusi tutkimus selvittää, onko Itämeri hiilinielu vai hiilen lähde. Terveen meren merkki on, että meri on hiilinielu eli se varastoi hiilidioksidia siinä missä metsätkin. Hiilen lähteenä Itämeri taas vapauttaisi kasvihuonepäästöjä kuten hiiltä ja metaanikaasua.Itämeri on myös maailman politiikan ja kansainvälisen kaupankäynnin keskiössä. Purjehtija pääsee näkemään lähietäisyydeltä, mitä kaikkea meren valtatiellä kulkee rahtilaivoista öljyn kuljetusaluksiin. Ruotsin puolustusvoimien sukellusveneet ja Naton hävittäjäkoneetkin ovat tuttuja näkyjä.Ohjelmassa Itämeri tunteiden, politiikan ja ilmastokriisin näyttämö on haastateltu valokuvaaja Erja Lempistä sekä Itämeren tutkimuksen professori Alf Norkkoa.Programmet är en kärleksförklaring till Östersjön. Det är också en beskrivning av ett hårt trafikerat innanhav som har en central roll i världspolitiken. Östersjön är också ett av världens mest förorenade hav och klimatförändringen är den nya fiende som förstärker övergödningen av havet. Ohjelma on tehty toukokuussa 2022.Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Itämeressä tiivistyy monta asiaa. Se on nautinnon ja mielihyvän meri. Se on kuitenkin yksi maailman saastuneimmista meristä ja kamppailee ilmastonmuutoksien kourissa. Samaan aikaan Itämerellä on näkyvä osa maailman politiikan pelikentällä. Nyt on tullut uusi tunne, kun äitini kuoli. Suomessa käyminen jää vähemmälle, mutta paljon ajattelen Suomesta, että se on minun äidinmaa ja äidinkieli. Nyt uusi ajatus on, että Itämeri on minun äiti. Meri pitää minua hyvänä ja sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä merellä ja meren äärellä oleminen antaa. Näin kuvailee tuntemuksiaan tukholmalainen valokuvaaja Erja Lempinen, jolla Itämeri on ikään kuin veressä. Hän on kasvanut meren tuntumassa Suomen Loviisassa ja purjehtinut vuosikymmeniä Itämerellä.Itämerta kutsutaan heikoksi potilaaksi, jolla on monia perussairauksia. Se kärsii ennen kaikkea rehevöitymisestä ja siitä johtuvasta hapenpuutteessa. Ilmastonmuutokset kiihdyttävät entisestään rehevöitymisongelmaa.Uusi tutkimus selvittää, onko Itämeri hiilinielu vai hiilen lähde. Terveen meren merkki on, että meri on hiilinielu eli se varastoi hiilidioksidia siinä missä metsätkin. Hiilen lähteenä Itämeri taas vapauttaisi kasvihuonepäästöjä kuten hiiltä ja metaanikaasua.Itämeri on myös maailman politiikan ja kansainvälisen kaupankäynnin keskiössä. Purjehtija pääsee näkemään lähietäisyydeltä, mitä kaikkea meren valtatiellä kulkee rahtilaivoista öljyn kuljetusaluksiin. Ruotsin puolustusvoimien sukellusveneet ja Naton hävittäjäkoneetkin ovat tuttuja näkyjä.Ohjelmassa Itämeri tunteiden, politiikan ja ilmastokriisin näyttämö on haastateltu valokuvaaja Erja Lempistä sekä Itämeren tutkimuksen professori Alf Norkkoa. Ohjelma on osa Sveriges Radio Finskan sarjaa Arjen kuvia vaalivuotena 2022.Programmet är en kärleksförklaring till Östersjön. Det är också en beskrivning av ett hårt trafikerat innanhav som har en central roll i världspolitiken. Östersjön är också ett av världens mest förorenade hav och klimatförändringen är den nya fiende som förstärker övergödningen av havet.Programmet är en del av Sveriges Radio Finskas serie Arjen kuvia vaalivuotena 2022 (Vardagsbilder valåret 2022).Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Suomen kielen opetusta tarjotaan Ruotsin peruskoulussa nykyään myös lapsille, jotka opettelevat kielen alkeita. Mutta voiko kielen oppia, jos opetusta on tunti viikossa? Samoilla tunneilla vasta-alkajien kanssa ovat välillä oppilaat, jotka ovat puhuneet suomea koko elämänsä miten heille käy? "Äiti sanoo, että minun pitää osata suomea, jos isä unohtaa ruotsin kielen kun hänestä tulee vanha", kertoo 10-vuotias Harri Winthersén, joka opiskelee suomen kielen alkeita Rialan koulussa Norrtäljen kunnassa.Käymme Harrin ja hänen kanssaan suomea opiskelevan 9-vuotiaan Virpi Sipisen oppitunnilla, jossa tehdään suomen kielen koetta opettaja Cathrin Peakerin johdolla.Ohjelmassa tutustutaan myös Rotkon perheeseen Norrtäljen Hallstavikistä."Tulen unohtamaan suomen kun muutan kotoa", sanoo 9-vuotias Simon Rotko.Simonin perheessä puhutaan suomea jo kolmannessa polvessa, mutta miltä näyttää tulevaisuus, kun koulussa ei ole helppo saada tukea kielen kehitykseen?Ohjelma on osa Sveriges Radio Finskan sarjaa Arjen kuvia vaalivuotena 2022.Även nybörjare får idag läsa finska som modersmål i den svenska skolan, men hur mycket kan man lära sig på en lektion i veckan? Och på samma lektioner med dem som lär sig grunderna i finska finns ibland även elever som pratat finska hemma i hela sitt liv. Hur fungerar  det? I programmet besöker vi Virpi Sipinens och Harri Wintherséns finskalektion i Riala i Norrtälje. Vi hälsar också på hos familjen Rotko i Hallstavik där finska pratas i tre generationer.      Programmet är en del av Sveriges Radio Finskas serie Arjen kuvia vaalivuotena 2022 (Vardagsbilder valåret 2022). Hanna Sihlman hanna.sihlman@sverigesradio.se Kaisa Vuonokari kaisa.vuonokari@sverigesradio.se Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Ilo ja mielihyvä auttavat pääsemään tavoitteisiin. Nu har vi kommit till mållinjen i serien Coachen Aicha kohti onnistumista. Vi har undersökt ditt varför, identifierat blockeringar, övervunnit dem, vi har pratat om självvärdet, jobbat med den inre kritikern och motståndet i sluttampen. Nu är det dags att hitta lusten och glädjen som tar dig framåt. Gör lista på allt lustfullt du gillar att göra som kan hjälpa dig mot målet. Fundera också på varför du tycker det är kul. Kom ihåg att i strävan mot dina mål är det oerhört viktigt att fokusera på processen, vara i nuet och inte fastna i när, var och hur ska jag nå målet. När du är i nuet kan du påverka dina tankar och styra båten åt rätt riktning, säger livscoachen Aicha Gaye. Resan ska vara rolig, kom ihåg det.Musikern, konstnären och Florence Valentin-bandets frontman och sångare Love Antell gästar programmet Coachen Aicha kohti onnistumista och berättar hur den finlandssvenska och den sverigefinska kulturen påverkat honom och varför han blev både musiker och konstnär. Han berättar också om sin skapandeprocess och sina knep för att bryta idétorkan.Love Antell har under coronapandemin skapat en hel del som han håller på att slutföra. Snart kommer ut hans soloskiva samt ett nytt album med bandet Florence Valentin. Love Antell är också aktuell med projektet Bottenviken som är ett samarbete med musikerna Thella Johnsson och Mattias Björkas. Trion har tolkat och översatt finska låtar till svenska och ett gemensamt album släpps under 2022.Programledare är livscoachen Aicha Gaye. Ilo ja mielihyvä auttavat pääsemään tavoitteisiinSarjassa Coachen Aicha kohti onnistumista on edetty viimeiseen etappiin ennen maalilinjaa. Matka aloitettiin pohtimalla kysymystä miksi teet sitä mitä teet? Sen jälkeen on tunnistettu sisäiset esteet ja päästy niistä eroon, puhuttu itsetunnosta sekä sisäisestä kriitikosta. Aiheena ovat olleet myös vastoinkäymiset, joihin saattaa törmätä juuri ennen kuin on pääsemässä tavoitteisiinsa. Nyt on aika löytää ilo ja riemu, jotka vievät tavoitteet päämäärään.Muusikko, taiteilija sekä Florence Valentin -bändin nokkamies ja laulaja Love Antell on vieraana sarjan viimeisessä osassa. Hän kertoo, miten hänen suomenruotsalaiset ja ruotsinsuomalaiset juurensa ovat vaikuttaneet hänen luomistyöhönsä. Love Antell kertoo myös, miten hän pääsee työssään eteenpäin, kun prosessi alkaa surrata paikoillaan.Love Antell on koronapandemian aikana työstänyt omaa soololevyään kuin myös uutta albumia Florence Valentin -yhtyeensä kanssa. Molemmat teokset ovat loppusuoralla. Antell on myös ajankohtainen Bottenviken-projektin tiimoilta. Se on yhteistyö Thella Johnssonin ja Mattias Björkasin kanssa. Kolmikko on kääntänyt suomalaisia lauluja ruotsiksi ja tulkinnut kääntämiään kappaleita eri tilaisuuksissa. Yhteinen levy ilmestyy vuoden 2022 aikana.Coachen Aicha kohti onnistumista on kaksikielinen poddsarja motivaation ylläpitämisestä ja pelkojen voittamisesta. Ohjelman juontaja on elämänvalmentaja Aicha Gaye.Coachen Aicha kohti onnistumista är en tvåspråkig poddserie som produceras av Sveriges Radio Finska. Livscoachen Aicha Gaye möter spännande gäster med rötter i Finland och pratar om livets hinder och resan till ens mål. Varje avsnitt har ett eget tema och lyssnaren får ta del av Aicha's tre tips.Gäster i programserien: del 1: Jukka Korpi, dansare, koreograf, teaterchef del 2: Suvi Järvelin, printdesigner del 3: Mark Levengood, programledare, författare del 4: Angela Ahola, psykolog, författare del 5: Kirsi Vikman, manusförfattare del 6: Näääk, hip hop artist del 7: Love Antell, musiker, konstnärTuottaja, producent: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Kohti tavoitteita vastoinkäymisistä huolimatta. Motstånd och hinder är en del av resan mot målen, det kan faktiskt stärka oss, om vi vill det. Vi behöver inte se motstånd som något negativt eller ens uppleva rädslor kring det. Hur möter du motstånd i strävan mot dina mål och framförallt när du är så nära? Fortsätter du resan framåt eller byter du spår? Hur reagerar du? Blir du rädd, låst eller får du mer energi av motstånd? Motstånd och hinder är en del av resan mot målen, det kan faktiskt stärka oss om vi vill det. Man kan också lära sig något nytt av motstånd, säger livscoachen Aicha Gaye. Hiphop-artisten Näääk (Matar Henrikki Samba) gästar programmet Coachen Aicha kohti onnistumista och berättar om vad som hände under coronapandemin, då i stort sett alla musikevenemang försvann. Musiken har varit en stor del av hans liv sedan tonåren och format honom. Att inte kunna utöva sitt yrke pga. pandemin kändes förlamande till en början. Efter ett tag bestämde han sig för att skola om sig till rörmokare. Nu är han nästan färdigutbildad rörmokare och kommer också att släppa ny musik under våren 2022.Jag tror att jag haft ganska mycket motstånd innan det slog med musiken, och musiken var lite som en slags räddning att det slutade blåsa emot. Det blev en sysselsättning som tog bort mycket av de små negativa sakerna som man hade i sitt liv, säger Näääk. Näääk är uppvuxen i mångkulturella Rinkeby i Stockholm. Hans mamma kommer från Finland och pappa från Gambia. Programmet är på svenska, programledare är livscoachen Aicha Gaye. Kohti tavoitteita vastoinkäymisistä huolimattaMiten kohtaat vastoinkäymiset silloin, kun melkein olet saavuttanut tavoitteesi? Jatkatko matkaasi vai vaihdatko raidetta? Vastoinkäymiset ja esteet ovat osa matkaa kohti päämäärää ja ne voivat olla jopa vahvistavia kokemuksia. Niistä voi myös oppia jotain uutta, sanoo elämänvalmentaja Aicha Gaye.Hip hop -artisti Näääk, eli Matar Henrikki Samba, on vieraana elämänvalmentaja Aicha Gayen juontamassa ohjelmassa "Coachen AIcha kohti onnistumista". Näääk joutui arvioimaan uudestaan ammatinvalintansa, kun koronapandemia seisautti koko musiikki-Ruotsin. Musiikki on ollut suuri osa hänen elämäänsä ja shokki oli kouriintuntuva, kun keikat katosivat kuin yhdellä iskulla. Ensijärkytyksen hälvettyä Näääk päätti kouluttautua putkimieheksi. Nyt hän on viittä vaille valmis putkimies ja on myös palannut musiikkistudioon. Uutta materiaalia on luvassa kevään 2022 aikana.Kun puhutaan vastoinkäymisistä, Näääk sanoo, että vastoinkäymisiä oli eniten ennen kuin hän löi läpi musiikillaan.Musiikki oli jonkinlainen pelastus ja ajanviete, mikä otti pois tietyt elämässä olleet negatiiviset asiat.Näääk on varttunut monikulttuurisessa Tukholman Rinkebyssä. Hän kertoo ohjelmassa myös suomalaisesta suvustaan sekä suhteestaan isänsä kotimaahan, Gambiaan. Coachen Aicha kohti onnistumista är en tvåspråkig poddserie som produceras av Sveriges Radio Finska. Livscoachen Aicha Gaye möter spännande gäster med rötter i Finland och pratar om livets hinder och resan till ens mål. Varje avsnitt har ett eget tema och lyssnaren får ta del av Aicha's tre tips.Gäster i programserien: del 1: Jukka Korpi, dansare, koreograf, teaterchef del 2: Suvi Järvelin, printdesigner del 3: Mark Levengood, programledare, författare del 4: Angela Ahola, psykolog, författare del 5: Kirsi Vikman, manusförfattare del 6: Näääk, hiphop-artist del 7: Love Antell, musiker, konstnärTuottaja, producent: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

Den inre kritikern den otrevliga rösten. Jokaisella on sisäinen kriitikko, joka ajoittain pistää epäilemään omia kykyjään. Se on kuin epämukava seuralainen, joka vähättelee ja kyseenalaistaa taitojasi. Sisäinen kriitikko iskee heikoimpiin kohtiin ja saattaa vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista ja toiveiden täyttymystä. Den inre kritikern den otrevliga rösten Vi har alla en inre kritiker inom oss som är negativ och en otrevlig röst. Den kan göra sig hörd när vi är på väg att uppnå våra mål. Din inre kritiker kan få dig att tvivla på din egen duglighet, kompetens och ifrågasätta dina livsval. Det kan innebära att det blir mycket svårare för dig att nå dina mål och drömmar.Manusförfattaren Kirsi Vikman har under flera decennier kämpat mot sin inre kritiker. Hon har ifrågasatt sitt skrivande och sin förmåga att utrycka sig på svenska. Efter flera års kamp har hon hittat sättet att hantera sin inre kritiker och har accepterat dess existens. Kirsi Vikman har bland annat skrivit manus till filmen Den bästa av mödrar tillsammans med Jimmy Karlsson.Sisäinen kriitikko on epämiellyttävä tyyppiSisäinen kriitikko on kuin epämiellyttävä tyyppi, joka vähättelee taitojasi ja iskee heikompaan kohtaasi. Se saa sinut epäilemään mahdollisuuksiasi menestyä ja saavuttaa tavoitteesi. Kirsi Vikman on elokuvakäsikirjoittaja ja on vuosikymmeniä taistellut omaa sisäistä kriitikkoaan vastaan. Hän on esimerkiksi kyseenalaistanut ruotsin kielen taitonsa ja sen, onko hänellä ylipäätään mitään sellaista sanottavaa, mitä kukaan muu ei olisi jo sanonut. Pikku hiljaa, vuosien kuluessa, sisäisen kriitikon ääni on tullut lempeämmäksi ja Kirsi Vikman kertoo hyväksyneensä sen olemassaolon. Kirsi Vikman on kirjoittanut yhdessä Jimmy Karlssonin kanssa käsikirjoituksen muun muassa elokuvaan Äideistä parhain.Coachen Aicha kohti onnistumista är en tvåspråkig poddserie som produceras av Sveriges Radio Finska. Livscoachen Aicha Gaye möter spännande gäster med rötter i Finland och pratar om livets hinder och resan till ens mål. Varje avsnitt har ett eget tema och lyssnaren får ta del av Aicha's tre tips.Gäster i programserien: del 1: Jukka Korpi, dansare, koreograf, teaterchef del 2: Suvi Järvelin, printdesignern del 3: Mark Levengood, programledare, författare del 4: Angela Ahola, psykolog, författare del 5: Kirsi Vikman, manusförfattare del 6: Näääk, hip hop artist del 7: Love Antell, musiker, konstnär Tuottaja/producent: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

När självvärdet sviktar. Itsetunto on tiedollinen ja elämyksellinen kokemus itsestämme, se on tietoisuus omasta arvosta. Hyvä itsetunto on sitä, että kokee olevansa arvokas ja hyväksytty sellaisena kuin on. När självvärdet sviktar Självvärdet är det värde vi lägger på oss själva både tanke- och känslomässigt.Lågt självvärde kan vara en stor anledning som kan hålla dig tillbaka eller begränsa dig på många sätt. Det kan leda till andra problem, stora som små, till exempel svårigheter att inleda eller upprätthålla sunda relationer med andra människor. Det kan också leda till att man ger upp sina mål som man har satt upp.Acceptera mindre bra sidor, dina brister, utan att döma. I grunden är du bra och tillräcklig, tipsar livscoachen Aicha Gaye. Livscoachen Aicha Gaye samtalar med psykologen och författaren Angela Ahola om självvärdets påverkan i fjärde avsnitt i serien Coachen Aicha kohti onnistumista. Ahola är aktuell med boken Hundra dejter som hon skrev efter sin skilsmässa. Angela Ahola berättar också om sitt sverigefinska familjeliv i Nacka, i Stockholm. Hon är tredje generationens sverigefinne. Hon ger också tips hur vi kan förbättra vår självbild: Ett bra sätt att lyfta och förbättra vår självbild är att skriva upp våra mål och dela upp dem in i mindre portioner för att vi behöver känna känslan av att jag har lyckats, poängterar Angela Ahola.Kun itsetunto pettää Coachen Aicha kohti onnistumista -poddsarjassa on edetty vaiheeseen, jossa tutkiskellaan itsetuntoa ja miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin sekä omiin tavoitteisiin. Itsetunto on tiedollinen ja elämyksellinen kokemus itsestämme, se on tietoisuus omasta arvosta. Hyvä itsetunto on sitä, että kokee olevansa arvokas ja hyväksytty sellaisena kuin on. Heikko itsetunto saattaa johtaa esimerkiksi huonoihin ihmissuhteisiin tai tavoitteista luopumiseen.Elämänvalmentaja Aicha Gaye keskustelee psykologian tohtori ja kirjailija Angela Aholan kanssa itsetunnon merkityksestä. Ahola on jokin aika sitten julkaissut kirjan 100 dejter, jonka hän kirjoitti oman avioeronsa jälkimainingeissa.Angela Ahola on kolmannen polven ruotsinsuomalainen ja on syntynyt ja kasvanut Tukholman Nackassa. Hänelle psykologin tutkinto oli selvä valinta jo aikaisessa vaiheessa. Kirjoittaminen ja luennoiminen ovat hänelle kaikki kaikessa, tosin perhe-elämä menee kaiken edelle.Coachen Aicha kohti onnistumista är en tvåspråkig poddserie som produceras av Sveriges Radio Finska. Livscoachen Aicha Gaye möter spännande gäster med rötter i Finland och pratar om livets hinder och resan till ens mål. Varje avsnitt har ett eget tema och lyssnaren får ta del av Aicha's tre tips.Gäster i programserien: del 1: Jukka Korpi, dansare, koreograf, teaterchef del 2: Suvi Järvelin, printdesigner del 3: Mark Levengood, programledare, författare del 4: Angela Ahola, psykolog, författare del 5: Kirsi Vikman, manusförfattare del 6: Näääk, hip hop artist del 7: Love Antell, musiker, konstnärTuottaja, producent: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

Hur övervinner man inre blockeringar? Sisäiset esteet saattavat katkaista tavoitteeseen pääsyn varsinkin, jos itse ikään kuin ruokkii niitä. Sisäiset jumiutumat kumpuavat usein pelkästä ajatuksesta, josta muodostuu mielipide ja lopulta rajoittava ajatusmalli. Hur övervinner man inre blockeringar? I livet kan vi ha blockeringar som hindrar oss från att nå våra mål. Blockeringar blir stärkta när du stödjer dem. Ofta kan dina blockeringar reflektera det perspektiv du har om din verklighet. Men en gång i tiden så har de endast varit en idé, som blir åsikter och därefter formas till begränsande övertygelser. Detta blir då utifrån ditt perspektiv. Vad händer om du skulle börja ifrågasätta dessa övertygelser? Coachen Aicha kohti onnistumista är en poddserie om motivation, mod och att övervinna sina rädslor. I tredje avsnittet möter livscoachen Aicha Gaye programledaren Mark Levengood och diskuterar temat Hur övervinner man inre blockeringar? Mark Levengood har jobbat i 40 i mediebranschen och har upplevt både toppar och dalar under sin långvariga karriär.Varje människa har en inre sabotör som säger att du inte duger och att du kommer att misslyckas. Den tillför absolut ingenting, den bara tar den tar kraft, kreativitet och livslust. Du måste bli av med den rösten. Ingen människa föds som mästare utan det blir du genom att arbeta väldigt hårt. Tillåt dig att vara dålig men bli hela tiden bättre, så småningom kommer du att uppnå dina drömmar, säger Mark Levengood.Miten pääsee eroon sisäisistä jumiutumisista? Tie tavoitteisiin saattaa katketa omien sisäisten jumiutumien takia. Mistä sitten nämä sisäänrakennetut esteet ja rajoittavat ajatusmallit oikein johtuvat ja miten niistä pääsee eroon? Tätä kysymystä pohditaan Coachen Aicha kohti onnistumista -sarjan kolmannessa osassa. Elämänvalmentaja Aicha Gaye keskustelee aiheesta juontaja ja kirjailija Mark Levengoodin kanssa.Usein ruokimme itse näitä vakiintuneita ajatusmalleja, sanoo elämänvalmentaja Aicha Gaye ja kehottaakin kyseenalaistamaan rajoittavat ajatukset ja pohtimaan, mitä hyötyä niistä ylipäätään on ollut.Mark Levengood on työskennellyt media-alalla 40 vuotta ja on pitkäaikaisen uransa aikana kokenut niin huimaa suosiota kuin myös synkempiä hetkiä. Jokaisella meillä on sisäinen sabotööri. Se on ääni, jonka pitää vaieta. Se ei anna mitään, vaan vie voimat, luovuuden ja elämänhalun. Kukaan ei ole syntynyt mestarina, vaan mestariksi tullaan kovan työn kautta. Ja useimmiten tie menestykseen vaatii monia epäonnistumisia. Eikä se ole mitenkään vaarallista, sillä epäonnistumiset ovat osa oppimisprosessia, sanoo Mark Levengood. Coachen Aicha kohti onnistumista är en tvåspråkig poddserie som produceras av Sveriges Radio Finska. Livscoachen Aicha Gaye möter spännande gäster med rötter i Finland och pratar om livets hinder och resan till ens mål. Varje avsnitt har ett eget tema och lyssnaren får ta del av Aicha's tre tips. Gäster i programserien: del 1: Jukka Korpi, dansare, koreograf, teaterchef del 2: Suvi Järvelin, printdesignern del 3: Mark Levengood, programledare, författare del 4: Angela Ahola, psykolog, författare del 5: Kirsi Vikman, manusförfattare del 6: Näääk, hip hop artist del 7: Love Antell, musiker, konstnär Tuottaja/producent: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Vad håller dig tillbaka från det du vill uppnå? Tie tavoitteisiin saattaa katketa sisäisten jumiutumien takia. Sen takia onkin hyvä tunnistaa seikat, jotka aiheuttavat paikalleen jäämisen. Joskus laitamme itse kapuloita rattaisiin, joskus taas sisäiset jumiutumat saattavat olla piilevinä alitajunnassa. Vad håller dig tillbaka från det du vill uppnå? Du kanske vill börja studera, byta jobb eller starta eget men upplever att någonting blockerar dig från detta.För att kunna uppnå dina mål så behöver du också identifiera dina blockeringar, det som håller dig tillbaka och begränsar övertygelser. Ibland är det vi själva som sätter käppar i hjulen för oss, i andra fall ligger det utanför oss. Blockeringar kan även ligga dolt i det undermedvetna berättar livscoachen Aicha Gaye.Printdesignern Suvi Järvelin jobbar sedan några år tillbaka på H&M i Stockholm. Hennes väg till designeryrket har kantats av tvivel och dåligt självförtroende. Hon växte upp i ett konstnärshem i Helsingfors och har alltid älskat att teckna. Hennes lärare uppmuntrade henne att söka till konsthögskolor men hon vågade inte då hon tänkte att hon inte duger. Till slut lyckades hon att övervinna sina inre blockeringar och bestämde sig för att satsa på ett nytt yrke och utbilda sig till designer. Tavoitteiden saavuttamiseksi on hyvä tunnistaa omat sisäiset jumiutumisensa, jotka saattavat estää eteenpäin pääsyn. Joskus paikalleen jääminen johtuu meistä itsestämme, koska itse laitamme kapuloita rattaisiin. Toisaalta jumiutumiset voivat olla myös piilevinä alitajunnassa.Printtidesigner Suvi Järvelin on työskennellyt muutaman vuoden ajan Tukholmassa Hennes&Mauritzissa. Tie suunnittelijaksi on ollut koukeroinen. Suvi Järvelin ajatteli pitkään, ettei hänellä edes ollut oikeutta pyrkiä taidekorkeakouluihin, koska vähätteli taitojaan. Samaan aikaan hänen opettajansa kannustivat häntä pyrkimään taidealalle, koska Suvin lahjakkuus oli ilmiselvä. Vasta vuosien kuluttua hän uskalsi ottaa askeleen kohti taidealaa ja kouluttautui suunnittelijaksi.Coachen Aicha kohti onnistumista är en tvåspråkig poddserie som produceras av Sveriges Radio Finska. Livscoachen Aicha Gaye möter spännande gäster med rötter i Finland och pratar om livets hinder och resan till ens mål. Varje avsnitt har ett eget tema och lyssnaren får ta del av Aicha's tre tips.Gäster i programserien: del 1: Jukka Korpi, dansare, koreograf, teaterchef del 2: Suvi Järvelin, printdesigner del 3: Mark Levengood, programledare, författare del 4: Angela Ahola, psykolog, författare del 5: Kirsi Vikman, manusförfattare del 6: Näääk, hip hop artist del 7: Love Antell, musiker, konstnärTuottaja, producent: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

Vad är ditt varför? Omien tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää pohtia, onko saavutusten kohde todellakin sitä, mitä haluaa. Ohjelmassa elämänvalmentaja Aicha Gaye tapaa tanssija, koreografi ja teatterinjohtaja Jukka Korven, joka kertoo, miten ja milloin hänelle selkiintyi uravalinta. Vad är ditt "varför? För att få klarhet vad ditt mål är så är det viktigt att förstå varför  du har just detta mål? Att förstå varför du vill göra det du gör kommer att hjälpa dig behålla motivationen uppe, det blir din drivkraft framåt.Jukka Korpi har under flera decennier varit verksam som dansare och koreograf i Sverige. Just nu arbetar han som teaterchef för sverigefinska Uusi Teatteri sedan flera år tillbaka. Jukka Korpi berättar i programmet när och hur han fick klarhet för sitt yrkesval, om motgångar samt vad hans drivkraft är. Han kommer från finska Kuortane i Österbotten och där var det väldigt sällsynt att en kille gick på danslektioner på 1980-talet. Miksi teet, sitä mitä teet? Haluatko todellakin sitä, mitä luulet haluavasi? On tärkeää pohtia, mitä oikeastaan haluaa saavuttaa. Kun päämäärä ja tavoitteiden tarkoitusperä ovat selkiintyneet, motivaation ylläpitäminen helpottuu. Ohjelmassa tanssija, koreografi ja ruotsinsuomalaisen Uusi teatterin johtaja Jukka Korpi kertoo syistä, mitkä saivat hänen valitsemaan taiteellisen alan. Hänen tiensä tanssijaksi alkoi Kuortaneella, Pohjanmaalla. Siellä eivät pojat juurikaan osallistuneet tanssitunneille Jukan nuoruudessa 1980-luvulla. Jukan haaveet tanssijanurasta toteutuivat kuitenkin päättäväisyyden ansioista.Coachen Aicha kohti onnistumista är en tvåspråkig poddserie som produceras av Sveriges Radio Finska. Livscoachen Aicha Gaye möter spännande gäster med rötter i Finland och pratar om livets hinder och resan till ens mål. Varje avsnitt har ett eget tema och lyssnaren får ta del av Aicha's tre tips.Gäster i programserien: del 1: Jukka Korpi, dansare, koreograf, teaterchef del 2: Suvi Järvelin, printdesignern del 3: Mark Levengood, programledare, författare del 4: Angela Ahola, psykolog, författare del 5: Kirsi Vikman, manusförfattare del 6: Näääk, hip hop artist del 7: Love Antell, musiker, konstnär Tuottaja/producent: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Noin kahdeksan vuotta sitten Nidal Kershin kahvila oli menossa kohti perikatoa. Ohjelmassa kuulet, miten Nidal käänsi yrityksensä menestykseen ja palkintoehdokkuuksiin falafelin voimin. 38-vuotias Nidal Kersh on tukholmalainen, palestiinalainen ja ruotsinsuomalainen. Hän on valtiotieteen maisteri, monikielinen ja ravintola-alan ammattilainen.Hän on varttunut Tukholman Södermalmilla palestiinalaisen isän ja suomalaisen äidin kasvattamana. Koko hänen lapsuutensa ajan molemmat vanhemmat työskentelivät ruoan parissa, mikä on muokannut Nidalin suhdetta ruokaan.Nidal itse on työskennellyt ravintola-alalla teini-iästä lähtien.Kymmenisen vuotta sitten hän kuitenkin seisoi tienhaarassa. Hyödyntäisikö hän pitkää kokemustaan ravintola-alalla ja panisi kaikkensa peliin? Vai jättäisikö hän alan lopullisesti?Tänä päivänä Nidal omistaa kaksi ravintolaa ja on aikeissa avata kolmannen. Hän on kirjoittanut keittokirjan Jerusalemin ruoasta ja palestinalaisesta perhetaustastaan. Menestyksestään hän kiittää kikhernettä.Ohjelmassa kuulet, minkälainen vaikutus ruoalla on ollut Nidalin elämään. Kuulet myös hänen molemmin puolin miehitetystä perhetaustastaan. Lisäksi minkälainen voisi olla suomalainen falafel?Ohjelman on toimittanut Ramin Farzin ja sen on tuottanut Virpi Inkeri. Loppumiksaus Girilal Baars.Juontaja Ramin Farzin ramin.farzin@sverigesradio.se

Isoviha on yksi Suomen historian synkimmistä vaiheista, joka vaati kymmeniä tuhansia uhreja. Kolme sataa vuotta sitten, eritoten Pohjanmaalla, tehtyjä hirmutöitä voidaan nykyisin verrata jopa kansanmurhaan. Isoviha kesti seitsemisen vuotta, paikasta riippuen, ja päättyi Uudenkaupungin rauhaan 300 vuotta sitten vuonna 1721. Isostavihasta puhuttaessa voidaan sanoa, että kyse on Suomen historian katastrofista, sanoo professori Kustaa H.J. Vilkuna, joka on kirjoittanut kaksi isoavihaa käsittelevää kirjaa Viha ja Paholaisen sota.Isonvihan aikana venäläiset olivat miehittäneet Suomen. Tsaari Pietari Suuri oli antanut miehittäjille ikään kuin vapaat kädet tuhota ja autioittaa maa. Kiduttamisella ja hirmutöillä ei tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja, ja venäläismiehittäjät tekivät hirmutöitään varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Ihmisiä kidutettiin raaasti, maita ja tiloja poltettiin ja lapsia siepattiin orjiksi Venäjälle. Samoista rikoksista voitaisiin nykyaikana tuomita kansanmurhana.Marjatta Heikintytär Puusti on yksi isonvihan kymmenistä tuhansista uhreista. Hänen elämäntarinassaan tiivistyy isonvihan kauheudet. Venäläismiehittäjät sokeuttivat hänet palavalla talilla, surmasivat hänen aviomiehensä ja ryöstivät yhden hänen lapsistaan orjaksi. Lopulta Marjatta Heikintytär Puusti pääsi lapsineen pakenemaan Ruotsiin kuten tuhannet muut suomalaiset. Hänen traaginen tarinansa on tallennettu haudattujen luetteloon, ja dokumentti on säilynyt meidän päiviimme asti Saloisten kirkonarkistossa Pohjois-Pohjanmaalla.Isonvihaa paenneista moni päätyi Tukholmaan, ja kaupungin väestöstä jopa kuudes osa oli suomalaispakolaisia, toteaa Suomen historian professori Kustaa H.J.Vilkuna. Tukholmassa pakolaisvastaanotossa oli jo moderneja piirteitä, esimerkiksi kuukausittain maksettava pakolaistuki.Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Sen jälkeen venäläismiehittäjät lähtivät Suomesta, pakolaiset pääsivät palaamaan koteihinsa ja alkoi tuhotun maan uudelleen rakentaminen.Virpi Inkeri toimittamassa ohjelmassa, Isoviha - historian julma menneisyys, käydään läpi isonvihan vaiheita Suomen historian professori Kustaa H.J. Vilkunan kanssa.Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Isoviha on yksi Suomen historian synkimmistä vaiheista, joka vaati kymmeniä tuhansia uhreja. Kolme sataa vuotta sitten, eritoten Pohjanmaalla, tehtyjä hirmutöitä voidaan nykyisin verrata jopa kansanmurhaan. Isoviha kesti seitsemisen vuotta, paikasta riippuen, ja päättyi Uudenkaupungin rauhaan 300 vuotta sitten vuonna 1721. Isostavihasta puhuttaessa voidaan sanoa, että kyse on Suomen historian katastrofista, sanoo professori Kustaa H.J. Vilkuna, joka on kirjoittanut kaksi isoavihaa käsittelevää kirjaa Viha ja Paholaisen sota.Isonvihan aikana venäläiset olivat miehittäneet Suomen. Tsaari Pietari Suuri oli antanut miehittäjille ikään kuin vapaat kädet tuhota ja autioittaa maa. Kiduttamisella ja hirmutöillä ei tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja, ja venäläismiehittäjät tekivät hirmutöitään varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Ihmisiä kidutettiin raaasti, maita ja tiloja poltettiin ja lapsia siepattiin orjiksi Venäjälle. Samoista rikoksista voitaisiin nykyaikana tuomita kansanmurhana.Marjatta Heikintytär Puusti on yksi isonvihan kymmenistä tuhansista uhreista. Hänen elämäntarinassaan tiivistyy isonvihan kauheudet. Venäläismiehittäjät sokeuttivat hänet palavalla talilla, surmasivat hänen aviomiehensä ja ryöstivät yhden hänen lapsistaan orjaksi. Lopulta Marjatta Heikintytär Puusti pääsi lapsineen pakenemaan Ruotsiin kuten tuhannet muut suomalaiset. Hänen traaginen tarinansa on tallennettu haudattujen luetteloon, ja dokumentti on säilynyt meidän päiviimme asti Saloisten kirkonarkistossa Pohjois-Pohjanmaalla.Isonvihaa paenneista moni päätyi Tukholmaan, ja kaupungin väestöstä jopa kuudes osa oli suomalaispakolaisia, toteaa Suomen historian professori Kustaa H.J.Vilkuna. Tukholmassa pakolaisvastaanotossa oli jo moderneja piirteitä, esimerkiksi kuukausittain maksettava pakolaistuki.Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Sen jälkeen venäläismiehittäjät lähtivät Suomesta, pakolaiset pääsivät palaamaan koteihinsa ja alkoi tuhotun maan uudelleen rakentaminen.Virpi Inkeri toimittamassa ohjelmassa, Isoviha - historian julma menneisyys, käydään läpi isonvihan vaiheita Suomen historian professori Kustaa H.J. Vilkunan kanssa.Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Armi Ratia grundade Finlands nationalklenod, textilföretaget Marimekko 1951. Hon var en powerkvinna som satte den finska designen på världskartan och var företagets själ ända fram till sin död. Hennes liv var fullt av dramatiska händelser och kantades av såväl stora framgångar som av sorg och förluster. Namnet Marimekko består av flicknamnet Mari och mekko som betyder klänning på finska.  Klänning för Mari. Armi Ratia ville frigöra kvinnan från korsetterna och göra snygga, lättskötta och bekväma kläder som skulle passa alla kvinnor oavsett kroppsform. Berättelsen om Marimekko börjar på företagets första modevisning i maj 1951. Det var som en färgbomb som exploderade och publiken slogs av häpnad för man hade inte sett något liknande tidigare i Finland. - Det var fascinerande och folk ville bokstavligen riva kläderna av oss, berättar Jutta Zilliacus som var mannekäng på första modevisningen. Armi Ratia var pionjär inom den finska exporten och tog sitt företag till stora världen via Sverige och USA. Hon fick jubla över stora framgångar men också stå i hård motvind.  Marimekko anses fortfarande vara ett av de mest uppskattade varumärkena i Finland och en nationell ikon inom finsk design, säger Annamari Vänska, professor i modevetenskap. Varumärket symboliserar ännu idag de idéer som Armi Ratia hade: modernitet, djärvhet, frigörelse och självständighet. MEDVERKANDE: Jutta Zilliacus, författare, fd politiker och kollega till Armi Ratia Ristomatti Ratia, son till Armi Ratia, formgivare Rebecka Tarschys, journalist på DN Hedvig Hedqvist, designskribent, kollega och samarbetspartner till Armi Ratia Annamari Vänska, professor i modevetenskap vid Aalto-universitet i Helsingfors Stort tack till författaren Marja-Leena Parkkinen för all hjälp och allt stöd. LITTERATUR: Marja-Leena Parkkinen: Love Armi - Armi Ratian henkilökuva  Tuula Saarikoski: Armi Ratia legenda jo eläessään Ristomatti Ratia: Paha poika Juha Tanttu: Armi Ratian maailmassa Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen, Annina Vainio: Marimekko suuria kuvioita Andra källor: Finska Rundradios arkiv: Marimekon kulta-aika Programledare, reporter: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se Programmet gjordes under mars månad 2021.

Kössi Kaatra (1882-1928) oli vasemmistolainen kirjailija ja lehtimies 1900-luvun alun kuohuvassa ja väkivaltaisessa Suomessa. Sisällissodassa punaisten puolella ollut Kaatra pakeni 1918 Ruotsiin. Hän jatkoi työtään täällä ja löysi myös rakkauden. Ohjelmassa käytettyjä lähteitä: Jenny ja Kössi katkelmia Jenny Kaatran haastattelusta (Kai Kaatran SR Finskan tekijöillle luovuttama litteroitu kappale) Kössi Kaatra: Alhaisolauluja, Otava 1978 Kössi Kaatra: Punaiset ja valkoiset (Näköispainos ensipainoksesta, Frams forlag, Stockholm 1919, ntamo 2019) Hannu Niklander: Kössi Kaatran elämää ja lohjalaisvaiheita, 100-vuotisjuhlajulkaisu, Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry. Ja Lisiä Lohjan Pitäjänkertomukseen LIV (1982) Asko Sole: Suomi 100 Kaatra 135 vuotta ajan aaltojen humussa (2017) Käsikirjoitus ja toteutus: Jorma Ikäheimo jorma.ikaheimo@sverigesradio.se Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se Loppumiksaus: Emilia Martin Lukijat: Sannamari Patjas, Ramin Farzin Historia på finska -työryhmään kuuluvat lisäksi: Hanna Sihlman ja Julia Wiraeus

Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, jossa naiset saivat äänioikeuden, ja suomalaiset naiset nousivat ensimmäisinä maailmassa eduskuntaan. Miina Sillanpää köyhyydessä kasvanut entinen piika ja tuleva ministeri oli yksi lasikaton rikkojista. Ohjelmassa käytetyt lähteet: Martta Salmela-Järvinen: Miina Sillanpää Raili Mikkanen: Karhun kumarrus Irma Sulkunen: Naisen kutsumus Irma Sulkunen, Maria Lähteenmäki, Aura Korppi-Tommola: Naiset Eduskunnassa Muut lähteet: Maria Lähteenmäki, historian professori, Itä-Suomen Yliopisto Työväenliikkeen kirjaston Miina Sillanpää kokoelma Ylen arkistot Lukuisat lehtiartikkelit suomalaisissa ja ruotsalaisissa lehdissä Käsikirjoitus ja toteutus: Hanna Sihlman hanna.sihlman@sverigesradio.se Loppumiksaus: Emilia Martin Lukijat: Sannamari Patjas, Ramin Farzin Historia på finska -työryhmään kuuluvat lisäksi: Virpi Inkeri, Julia Wiraeus, Jorma Ikäheimo

Sata vuotta sitten rotututkijat mittasivat ihmisiä ja avasivat hautoja selvittääkseen, kuuluivatko suomalaiset alempaan vai ylempään ihmisrotuun. Yksi rotututkijoista oli lääkäri ja professori Väinö Lassila, josta myöhemmin tuli rotuopin kovaäänisin vastustaja Suomessa. Ohjelmassa käytetyt lähteet: Vuokko Schoultz, humanististen tieteiden kandidaatti, Helsingin yliopisto Ainur Elmgren, tutkija, Oulun yliopisto Väinö Lassilan biografia, Kansan arkisto Muita lähteitä: Juha Ruohonen: Kalmistoja, kaivauksia, kallonmittausta. Fyysisen antropologian tutkimuskohteita Pohjois-Suomessa (2012) Niko Talpio: Jaloa kansaa - Rodunjalostus lainsäädännön motiivina Suomessa 19351970 (2019) Pekka Isaksson: Suomalainen rotututkimus ja saamelaiset 1900-luvun alussa (1997) Lukuisat vanhat lehtiartikkelit: https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu Käsikirjoitus ja toteutus: Hanna Sihlman ja Julia Wiraeus hanna.sihlman@sverigesradio.se julia.wiraeus@sverigesradio.se Loppumiksaus: Emilia Martin Lukijat: Sannamari Patjas, Ramin Farzin Historia på finska -työryhmään kuuluvat lisäksi: Virpi Inkeri ja Jorma Ikäheimo

Marimekon perustaja Armi Ratian elämä oli täynnä railakkaita jetset-juhlia, joihin vieraita lennätettiin helikopterilla. Hänen elämäänsä reunustivat myös surut ja useat itsemurhayritykset. Yrityksessäänkin hän joutui kamppailemaan vallasta. Ohjelmassa käytetyt lähteet: Marja-Leena Parkkinen: Love Armi - Armi Ratian henkilökuva  Tuula Saarikoski: Armi Ratia legenda jo eläessään Ristomatti Ratia: Paha poika Juha Tanttu: Armi Ratian maailmassa Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen, Annina Vainio: Marimekko suuria kuvioita Marianne Aav: Marimekko fabrics, fashion, architecture Muut lähteet: Ylen arkistomateriaali Lukuisat artikkelit suomalaisissa lehdissä sekä mm. vanhat Dagens Nyheter- sekä Femina -lehdissä julkaistut artikkelit Käsikirjoitus ja toteutus: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se  Loppumiksaus: Emilia Martin Lukijat: Sannamari Patjas, Ramin Farzin Historia på finska -työryhmään kuuluvat lisäksi: Hanna Sihlman, Julia Wiraeus, Jorma Ikäheimo.

Itämeren turskakanta on romahtanut hälyttävästi, ja vuonna 2020 turskan pyynti on kielletty miltei kokonaan. Itämeressä uiva turska on pieni, laiha, hitaasti kasvava ja altis loisille. Ahvenanmerellä uiskentelee kuitenkin tulevaisuudentoivo: Ålandstorsken, Ahvenanmeren turska. Sukellus Itämereen -sarjassa tarkastellaan Itämeren terveydentilaa ja sen moninaisuutta pohjamudista vedenpintaan. Turskan tarina ja muita kalajuttuja -osassa haastateltavina ovat: Ulf Bergström, meribiologi ja Ruotsin maatalousyliopistoon kuuluvan Öregrundin rannikkolaboratorion tutkija. Noora Mustamäki, ympäristöanalyytikko. Työskentelee Ruotsin maatalousyliopistoon kuuluvassa Öregrundin rannikkolaboratoriossa. Susa Niiranen, meribiologi ja Stockholm Resilience Centren tutkija. Emma Halldin Ankarberg, Ruotsin Elintarvikeviraston toksikologi. Arja Lyytikäinen, Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri. Työskentelee Ruokavirastossa. Toimittaja ja tuottaja: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Itämeren leväkukinnot aiheutuvat pääasiallisesti maatalouden typpi- ja fosforipäästöistä. Kuolleet merenpohjat ovat taas suoraa seurausta Itämeren runsaasta rehevöitymisestä. Itämeren hapettoman pohjan pinta-ala on suurempi kuin koko Tanskan ala. Sukellus Itämereen-sarjassa tarkastellaan Itämeren terveydentilaa ja sen moninaisuutta pohjamudista vedenpintaan. Miksi Itämeri kukkii?-osassa haastateltavina ovat: Alf Norkko, Itämeren tutkimuksen professori Helsingin Yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Alf Norkko työskentelee myös Tukholman yliopiston Östersjöcentrumissa vierailevana professorina. Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE:n) erikoistutkija. Eva Ehrnsten, Tukholman yliopiston Östersjöcentrumin tutkija. Toimittaja ja tuottaja: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Maataloudesta mereen valuvat lannoiteet sekä ilmastonmuutokset ovat suurin syy päänsärkyyn. Itämerta kutsutaankin heikoksi potilaaksi, tosin se on parantumaan päin. Sukellus Itämereen-sarjassa tarkastellaan Itämeren terveydentilaa ja sen moninaisuutta pohjamudista vedenpintaan. Heikko potilas-osassa haastateltavina ovat: Alf Norkko, Itämeren tutkimuksen professori Helsingin Yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Alf Norkko työskentelee myös Tukholman yliopiston Östersjöcentrumissa vierailevana professorina. Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE:n) erikoistutkija. Toimittaja ja tuottaja: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Itämeren keskilämpötila on noussut kaksi astetta sitten 1990-luvun. Meren lämpötilan nousu vaikeuttaa jo olemassa olevaa Itämeren rehevöitymisongelmaa. Mitä lämpimämpää merivesi on, sitä huonommin se pystyy myös pidättämään happea. Sukellus Itämereen -sarjassa tarkastellaan Itämeren terveydentilaa ja sen moninaisuutta pohjamudista vedenpintaan. Itämerellä on kuumetta -osassa haastateltavina ovat: Alf Norkko, Itämeren tutkimuksen professori Helsingin Yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Alf Norkko työskentelee myös Tukholman yliopiston Östersjöcentrumissa vierailevana professorina. Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE:n) erikoistutkija. Toimittaja ja tuottaja: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Peltojen kipsikäsittely, kuolleen pohjasedimentin imurointi ja särkikalojen hoitokalastus ovat Itämeren tilan elvyttämiseen tähtääviä hankkeita. Itämeren hyvinvointiin voi vaikuttaa pieninkin konstein kuten välttämällä turhia kemikaaleja ja syömällä Itämeren kalaa. Sukellus Itämereen -sarjassa tarkastellaan Itämeren terveydentilaa ja sen moninaisuutta pohjamudista vedenpintaan. Itämeren pienet ja suuret pelastustyöt -osassa haastateltavina ovat: Annemari Arrakoski Engard, John Nurmisen säätiön asiamies. Emma Gabrielsson, Race for the Baltic -saatiön projektinvetäjä. Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE:n) erikoistutkija. Susa Niiranen, meribiologi ja Stockholm Resilience Centren tutkija. Minna Hakkarainen, Tukholman Kuninkaallisen korkeakoulun, KTH:n, polymeriteknologian professori ja polymeriteknologian laitoksen johtaja. Heidi Lemström, Himmerfjärdsverket-jätevesipuhdistamon varaprosessipäällikkö. Inna Nybom, Tukholman yliopiston ympäristötieteen laitoksen tutkija. Alf Norkko, Itämeren tutkimuksen professori Helsingin Yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Alf Norkko työskentelee myös Tukholman yliopiston Östersjöcentrumissa vierailevana professorina. Toimittaja ja tuottaja: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Itämeren reunavaltioissa asuu 90 miljoonaa ihmistä, jokainen meistä kuormittaa tavallaan Itämerta. Kotitalouksista valuu esimerkiksi lääkeainejäämiä ja kemikaaleja viemärien kautta Itämereen. Pohjasedimentistä löytyy myös vanhoja syntejä, pitkäaikaisia ympäristömyrkkyjä kuten PCB:tä. Sukellus Itämereen -sarjassa tarkastellaan Itämeren terveydentilaa ja sen moninaisuutta pohjamudista vedenpintaan. Törkyjen Itämeri -osassa haastateltavina ovat: Minna Hakkarainen, Tukholman Kuninkaallisen korkeakoulun, KTH:n, polymeriteknologian professori ja polymeriteknologian laitoksen johtaja. Heidi Lemström, Himmerfjärdsverket-jätevesipuhdistamon varaprosessipäällikkö. Inna Nybom, Tukholman yliopiston ympäristötieteen laitoksen tutkija. Alf Norkko, Itämeren tutkimuksen professori Helsingin Yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Alf Norkko työskentelee myös Tukholman yliopiston Östersjöcentrumissa vierailevana professorina. Toimittaja ja tuottaja: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Sisuradion kesäpuhujat 2019 Jari Salonen on ludvikalainen rockmuusikko ja tatuoija toisessa polvessa. Mustanaamio, Elvis ja isoisä Leo ovat muokanneet Jari Salosen elämää. Salonen oli kaksi viikkoa koomassa rankan huumeputken seurauksena ja oli kuolla yliannostukseen:"Olen onnellinen siitä, että sain vielä toisen mahdollisuuden, nyt mennään päivä kerrallaan". Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Föreläsaren, kreatören Rodé Tapaila berättar om sin kamp mot psykisk ohälsa och tycker att killar ska våga visa mer känslor. Vissångaren Mika Olavi Tahvanainen spelar upp en ny sång. Först började det med magsmärtor och orokänslor. Tillslut blev smärtan så stor att han hamnade på akuten. Det var på akuten som föreläsaren och kreatören Rodé Tapaila förstod att han led av ångest. I kvällens Popula pratar vi om psykisk ohälsa bland män, om att våga visa sig svag trots att det tar emot och varför terapi kan vara ett sätt för självutveckling.   Det var så skönt att få prata med någon, någon som kunde förstå och ge mig svar på de sakerna som jag hade besvär med. Rodé Tapaila Vissångaren och Populas egna sjungande kolumnist Mika Olavi Tahvanainen levererar ännu en ny låt där han ifrågasätter de så kallade "foliehattar". Dessutom får vi besök av Sisuradios reporter Virpi Inkeri som är producent och programledare för Årets Sverigefinne 2018 gala den 30 november. Hon berättar varför galan behövs och hur du kan gå tillväga för att nominera din favorit. Popula tvåspråkig radio från Radiohuset i Stockholm Fredag 21 sep kl 20.40 i Sisuradio Programledare: Jasmin Lindberg Facebook/Instagram: SRPopula

Berndt Arell eli väkivaltaisessa parisuhteessa miesystävänsä kanssa. Mies löi, ja häpeä esti puhumasta siitä. Ruotsin kansallismuseon pääjohtaja kertoo myös työstään ja kesistään Turun saaristossa. Tuntui todella hienolta, että Ruotsin kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljeroth halusi nimittää minut Ruotsin kansallismuseon pääjohtajaksi. En olisi itse koskaan hakenut paikkaa.  Työ Ruotsissa ei kuitenkaan ole ollut helppoa, kritiikkiä on tullut jatkuvasti. Ei Berndt Arellin taiteellisista linjavedoista, vaan arvostelu on kohdistettu henkilökohtaisesti häneen.   Haasteita on ollut myös yksityiselämässä. Arell puhuu avoimesti ohjelmassaan tuskaisesta suhteestaan, jossa miesystävä pahoinpiteli häntä. Nyt kipeästä muistosta voi jo puhua. Häpeän kynnys oli korkea, mutta nyt tunnen suorastaan, että minulla on missio puhua parisuhdeväkivallasta, Berndt sanoo. Berndt Arell palaa joka kesä lapsuutensa merimaisemiin, Turun saaristoon. Siellä on hyvä olla, ja rantakallioihin on painunut lapsuuden turvallisuus.  Meri, kalastaminen ja saaristo, ne ovat minun Suomeni! Berndt Arell valitsi nämä kappaleet ohjelmaansa: 1. Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä 2. Ultra bra: Kaunis ja ylpee 3. Frida Hyvönen: Fredag morgon 4. Olavi Virta: Aamu Airistolla Ohjelman tuotti Virpi Inkeri. virpi.inkeri@sverigesradio.se

Gustaf Mannerheims betydelse för Finland är enormt. Han byggde upp den unga nationen och försvarade landets självständighet, men marskalk Mannerheim är också en omstridd person i Finlands historia. När den 77-åriga Gustaf Mannerheim, marskalken av Finland svor presidenteden 1944 hade han redan blivit symbolen för det moderna, självständiga Finland. Han, som varit officer i den ryska kejserliga armén, som kallats slaktargeneral efter inbördeskriget i Finland 1918. Marskalk Mannerheim blev nationalhjälten som ledde det finska motståndet mot den stora fienden i öst. Vi har Gud och vi har Mannerheim, ryssarna har ingenting, sade soldaterna i vinterkriget. Idag, 150 år efter sin födelse är ikonen Mannerheim fortfarande närvarande i berättelsen om Finland. Han är en figur i mytologin och en kulturell symbol.    Vem var Gustaf Mannerheim, aristokraten som sov på fältsängen? Producent: Virpi Inkeri. Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Gustaf Mannerheims betydelse för Finland är enormt. Han byggde upp den unga nationen och försvarade landets självständighet, men marskalk Mannerheim är också en omstridd person i Finlands historia. När den 77-åriga Gustaf Mannerheim, marskalken av Finland svor presidenteden 1944 hade han redan blivit symbolen för det moderna, självständiga Finland. Han, som varit officer i den ryska kejserliga armén, som kallats slaktargeneral efter inbördeskriget i Finland 1918. Marskalk Mannerheim blev nationalhjälten som ledde det finska motståndet mot den stora fienden i öst. Vi har Gud och vi har Mannerheim, ryssarna har ingenting, sade soldaterna i vinterkriget. Idag, 150 år efter sin födelse är ikonen Mannerheim fortfarande närvarande i berättelsen om Finland. Han är en figur i mytologin och en kulturell symbol.    Vem var Gustaf Mannerheim, aristokraten som sov på fältsängen? Producent: Virpi Inkeri. Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Gustaf Mannerheims betydelse för Finland är enormt. Han byggde upp den unga nationen och försvarade landets självständighet, men marskalk Mannerheim är också en omstridd person i Finlands historia. När den 77-åriga Gustaf Mannerheim, marskalken av Finland svor presidenteden 1944 hade han redan blivit symbolen för det moderna, självständiga Finland. Han, som varit officer i den ryska kejserliga armén, som kallats slaktargeneral efter inbördeskriget i Finland 1918. Marskalk Mannerheim blev nationalhjälten som ledde det finska motståndet mot den stora fienden i öst. Vi har Gud och vi har Mannerheim, ryssarna har ingenting, sade soldaterna i vinterkriget. Idag, 150 år efter sin födelse är ikonen Mannerheim fortfarande närvarande i berättelsen om Finland. Han är en figur i mytologin och en kulturell symbol.    Vem var Gustaf Mannerheim, aristokraten som sov på fältsängen? Producent: Virpi Inkeri. Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Miksi itsenäisyys on niin tärkeää ja ovatko Suomen satavuotisjuhlat oikeasti ruotsinsuomalaiselle merkittävät? Erkki Kurosen seurassa kunniapääkonsuli Heli van der Valk ja kirjailija Leo Ylitalo. Tämän viikon Kulttuurikeskustelu Koukussa lähdetään Suomi 100 -merkkivuodesta ja pohditaan itsenäisyyden merkitystä, varsinkin ruotsinsuomalaisille. Erkki kysyy myös, oliko itsenäisyys edes kaikkien uhrausten väärti. Kai kulttuuri ja kieli olisivat selvinneet kuitenkin, kuten kävi Virossa. Heli ja Leo eivät tätä näkökantaa oikein osta itsenäisyyden, itsemääräämisen ja integriteetin hinta oli kallis, mutta se piti maksaa. Kun kerran myöhemmin kuitenkin tehtiin niin paljon myönnytyksiä Neuvostoliitolle, eikö olisi ollut parempi alun perin olla lähtemättä koko sotaan? Erkki Kuronen Kai ihmisellä on tarve jo ihan laumaeläimenäkin kuulua johonkin ryhmään? Leo Ylitalo Minusta on mielenkiintoista nähdä, mitä sillä Yhdessä - Tillsammans oikein tarkoitetaan ketkä kaikki siihen sisältyy? Heli van der Valk Koukuttaja Erkki Kuronen. Kupla ja Kultakausi Suunnittelija Eero Aarnio esittelee kupla-tuolinsa. Virpi Inkeri haastattelee. Kultakausi on viiden  Suomen ja Ruotsin teatterin yhteistuotantona tehty komedia, jota esitetään molemmissa maissa molemmilla kielillä. Toimittaja Teija Nurminen. Kulttuurikeskustelu koukun tuottaja ja miksaaja: Kirsi Blomberg Sänds även på lördag kl 10.04 och onsdag veckan därpå kl 18.05. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio kulttuuri@sverigesradio.se

60-luvulla ei ollut huolen häivää kielitaidosta. Ruotsia ei tarvinnut osata. Aina löytyi joku, joka osasi tulkata. Muuttoliikenne Suomesta Ruotsiin kävi vilkkaasti 1960-luvulla, ja tahti kiivastui vuosikymmenen loppua kohden. Vuosina 1969 ja -70 Ruotsiin muutti 80 000 suomalaista. Suurin syy oli Suomessa vallitseva työttömyys. Työt löytyivät tehtaista Tukholman, Göteborgin, Eskilstunan, Västeråsin, Boråsin ja Gävlen, Södertäljen seuduilta ja lukuisilta muilta teollisuuspaikkakunnilta. "Lähdetäänpä pojat Ruotsiin"Kuusamolainen Taisto Ronkainen oli päässyt armeijasta ja oli poikien kanssa viettämässä iltaa. Yhtäkkiä joku vain tokaisi, että mitäpä jos lähdettäisiin Ruotsiin.Pakkasin pari vaatekertaa ja kengät jenkkikassiin, mitä sitä kesällä muuta tarvitsee.Taisto RonkainenTöitä ei Ruotsissa tarvinnut etsiä, tehtaisiin pääsi suoralta kädeltä. Ja jos työpaikka tuntui kurjalta, aina löytyi uusi paikka jostain muualta. Taisto Ronkainen kiersi monet rautatehtaat 1960-luvun alussa. Siinä se nuoruus meni mukavasti.Ruotsiakaan ei tarvinnut osata, sillä työmaalla oli aina joku, joka pystyi auttamaan.Rakkaus syttyi tansseissaMaija Ronkainen muutti Porista veljensä houkuttelemana Ruotsiin ja sai töitä AKA:n televisiotehtaalta.Istuin hihnalla ja perjantaisin harmitti, kun ruotsalaisrouvat tekivät kiusaa hihnan loppupäässä. He halusivat aikaisin kotiin viikonlopun viettoon ja lopettaa työt kesken urakan.Maija RonkainenMaija Ronkainen ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen muuttopäätökseensä. Aina oli kamala koti-ikävä, ja olisin halunnut lähteä takaisin kotiin joka päivä.Maija sai kuitenkin koti-ikäväänsä parasta mahdollista lääkettä. Hän tapasi Taiston lentopalloharrastuksessa ja lempi roihahti Gävlen tansseissa. Pariskunta meni naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1967. Perhe asui useilla eri paikkakunnilla, ja Maija Ronkainen päivittelee yhä ruotsalaisasuntojen heikkoa standardia. Ulkovessa ja keittiössä vain kylmää vettä vielä 60-luvun lopussa!Ruotsi oli kuin kultakaivosErkki Parviainen oli vasta kuusitoistavuotias lähtiessään vuonna 1964 Pylkönmäeltä, Keski-Suomesta Torshällaan, Eskilstunan kupeeseen. Lentokoneella tultiin, ei laivalla!Torshällassa asui jo Erkin veli, ja hänen luokseen Erkki muuttikin aluksi. Asuntoa oli muutenkin hankala löytää. Usea Erkin ikäinen tai hieman vanhempi poikamies asui alivuokralaisena. Parakkiasumista Erkki halusi välttää. Ne olivat hurjia paikkoja. Siellä ryypättiin ja rällästettiin. Kerrankin näin, kuinka mies tuli raamit kaulassa ikkunasta ulos.Ruotsi ja Torshällakin tuntuivat nuoresta miehestä ennen kokemattoman suurilta, mutta samalla ahtailta.Oli aivan käsittämätöntä, kuinka täällä asuttiin melkein päällekkäin, ihmiset oli tungettu yhteen kuin rumpuun. Kaduillakaan ei tervehditty kulkijaa, ja jos kylään halusi mennä, piti tilata aika kuin lääkärille.Erkki Parviainen Erkki Parviainen pääsi töihin Nybybrukin tehtaalle. Hän oli vuorotöissä, mutta ei nuoresta iästään johtuen saanut tehdä yövuoroja. Palkkaansa hän oli kuitenkin tyytyväinen, eikä Suomessa olisi päässyt samoihin tienesteihin Ruotsihan oli kuin kultakaivos, rahaa sai vaikka kuinka paljon.Erkki Parviainen kiersi ahkerasti lähiseudun suomalaistansseissa, ja näin kului nuoren miehen aika mainiosti uudessa maassa. Kesäillat Tukholman huumassa16-vuotiaalla Tarja Saarikolla oli kattava jäähyväissaattue Turun laivasatamassa, kun hän lähti Ruotsiin kesätöihin. Yhtäkkiä joukon seassa ollut kaveripoika sai päähänsä lähteä matkaseuraksi. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa laivalippuun, ja niin päätin myydä vakosamettihousuni siskolleni. Näin saimme rahat matkalippuun.Tarja oli kesätöissä Tukholman keskustan Birkastanissa sijaitsevassa konditoriassa ja leipoi täytekakkuja ja pikkuleipiä. Hän asui konditorian omistajan perheen luona Upplands Väsbyssä. Kesäillat Tarja vietti Tukholman keskustassa Fyran -nimisessä purkutalossa, jossa kävi myös moni myöhempien aikojen julkkiksista. Vuoden 1966 kesää siivitti - totta kai - myös romanssi. Ruotsi tuntui myös kovin modernilta turkulaistytön silmissä.Hämmästelin, kuinka naapurin mies Upplands Väsbyssä leikki hiekkalaatikolla lastensa kanssa. Sellaista en ollut Suomessa nähnyt.Tarja Saarikko Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

70-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta. Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia.Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla. Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan. Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa. Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista.Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt. Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali. Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla.Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa. Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen. Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla. Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa. Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla.Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla. Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

80-luvulla vietettiin hilpeää kulutusjuhlaa molemmin puolin Itämerta, eikä Ruotsiin enää tultu ainoastaan työn perässä. Hannu Cronemyr pohdiskeli kuusamolaisessa kodissaan armeijasta päästyään, mitä oikein elämällään tekisi. Jatkaisiko opiskelujaan vai menisikö töihin, vai jotakin muuta. Serkkupoika oli jo käynyt aikaisemmin houkuttelemassa Ruotsiin. Niin siinä sitten kävi, että hyppäsin serkun Volvon takapenkille, ja Tukholmaan tultiin Kapellskärin kautta.Uusi kaupunki mullisti nuoren miehen täysin.Ruotsi oli kuin suurvalta, ainakin Kuusamoon verrattuna. Keväällä ihmisillä oli keltaiset piképaidat päällään, ja minäkin ajattelin hankkia samanlaisen. Keltainen - se on Ruotsin väri! Vapaa-aika oli täyttä rock 'n' rollia, maattiin puistossa ja juotiin kaljaa. Joskus päätin lähteä aamukoneella Helsinkiin, syödä lounaan ja palata illaksi takaisin. Hannu CronemyrHannu kävi kouluttamassa itsensä ravintola-alalle Suomessa ja palasi takaisin Ruotsiin. Tällä kertaa syynä oli työpaikka legendaarisessa tanssiravintola Kareliassa keskellä Tukholmaa.Olin baarimikkona Kareliassa, se oli kyllä varsinainen Chicago. Keskellä viikkoa tarjottiin ruokaa ja juomaa puoleen hintaan, ja jo iltapäivällä jono kadulla oli monta kymmentä metriä pitkä. Hannu Cronemyr Kareliaan liittyy myös lähtemätön muisto. Ravintolaan soitettiin ja kerrottiin uutinen pääministeri Olof Palmen murhasta. Murhaajan uskotaan juosseen Karelian ohi paetessaan murhapaikalta. Jäin juhlimaan ravintolassa soittaneen suomalaisbändin kanssa. Yöllä vahdit tulivat kolkuttamaan ovelle, pyytäen näyttämään henkilöpapereita. Aamuyöllä menin taksilla kotiin ja ihmettelin, miksei missään ollut tiesulkuja. Minua mietitytti, onko tämä totta vai pelkkää elokuvaa.Botkyrka - suomalaisten kyläTarja Saarikko oli ollut jo 1960-luvulla kesätöissä Tukholmassa. 80-luvun alussa hän palasi takaisin ja tällä kertaa hänellä oli vankka suunnitelma. Tarkoituksenani oli tienata rahaa ja säästää, jotta voisin ostaa oman asunnon Suomesta ja palata sinne.Suunnitelmaan tuli kuitenkin täyskäännös: Tarja tuli raskaaksi ja synnytti pojan vuoden kuluttua muuttohetkestä.80-luvulla ei todellakaan ollut pulmana saada asuntoa. Valitsin tarjouksista parhaan ja sain ihanan asunnon Botkyrkasta, Tukholman miljoona-alueelta. Siellä asuin miltein ilmaiseksi. Botkyrkassa suomalaisia oli kaikkialla, ja lapsille oli suomenkieliset päiväkodit ja koulut. Tarja SaarikkoSuomalaiset nimet tukholmalaislähiön katukilvissäSalme Lilleberg Eriksson asui ruotsalaisen puolisonsa kanssa Akallan lähiössä Sibelius-käytävällä, Sibeliusgångenilla. Suomalaisia asui Akallassakin runsain mitoin, ja lähiön katujen kylteissäkin vilisee suomalaisia nimiä: Finlandsgatan, Kotkagatan, Saimagatan.  Salme Lilleberg Eriksson oli aikoinaan tullut Ruotsiin oppiakseen täydellistä ruotsia. Tuleva opettaja ja kielenkääntäjä oppi kielen, ja rakastui myös ruotsalaiseen mieheen. Pariskunnan elämä sai uuden käänteen, kun perheeseen haettiin adoptiolapsi Sri Lankasta. Olin päättänyt puhua lapselle suomea ennen kuin olimme häntä edes hakeneet. Sri Lankassa satuin sanomaan pojallemme jotain ruotsiksi, ja mieheni käski heti kääntää kielen suomeksi. Hän on ruotsinkielinen, mutta on opetellut suomea. Keittiödiplomatiaan kuuluu kuitenkin ruotsin kieli, jotta kaikki ymmärtävät kaiken. Salme Lilleberg ErikssonSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Neuvostoliiton pelko, seikkailumieli ja isän konkurssi toivat Ruotsiin 50-luvun nuoret Arvo Lattusen, Aira Lepistön ja Virpi Korhosen. 1950-luvun Suomi oli sodan runtelema ja maata jälleenrakennettiin.  Suomi oli ikävä maa, toteaa Arvo Lattunen ja kertoo olleensa yhä peloissaan, että Suomen sotavihollinen, Neuvostoliitto, vaikeuttaisi elämää Suomessa.Hän päätti muuttaa Ruotsiin 50-luvun alussa, ja olihan hänellä toinenkin syy muuttoon. Silloinen tyttöystävä oli jo aikaisemmin tullut Tukholmaan. Tyttöystävä auttoikin alkutaipaleella. Hänen ansioistaan kellosepäksi valmistunut Arvo sai heti työpaikan, vaikka ei osannut sanaakaan ruotsia. Elämä uudessa maassa lähti hyvin käyntiin. Arvo urheili, kävi tansseissa Alenin tanssiravintolassa ja tienasi niin paljon rahaa, että pystyi ostamaan unelmiensa Vespan. Se oli niin ihmeellistä, että täältä sai hedelmiä ja kaikkea hyvää, mitä Suomesta ei saanut.Arvo LattunenAsunnon hankkiminen Tukholmassa oli kuitenkin hankalaa huutavan asuntopulan takia. Onnistuin vuokraamaan Östermalmilta huoneen. Se oli kamalan pieni, ja siinä oli hirveän huono sänky, muistelee Arvo.Äiti haukkui ja ihmetteli, miksi pitää lähteä maailman ääriinTurkulaisen Barkerin kutomon tyttö Aira Lepistö kuuli kesälomaltaan palatessaan, että Vetlandaan haettiin kutojia.  Töitähän minulla oli Suomessa, mutta ei asuntoa, kuittaa Airi.21-vuotias Airi päätti lähteä seikkailumielessä Ruotsiin, vaikka tuskin edes tiesi, missä Vetlanda on. Seuraksi lähti muutama muu tyttö Turusta.Juna pysähtyi Nässjössä ja menin Epan tavarataloon. Ostin sieltä kattilan, ja se on minulla vieläkin tallella.Airi LepistöAirin muuttopäätös ei ollut kaikkien mieleen, ja hänen äitinsä uskoikin, ettei ikinä enää näkisi tytärtään. Vetlandassa Airia odotti kalustettu huone ja työpaikka kutomossa. Skånelainen työnjohtaja opasti ensimmäisenä työpäivänä, mutta en kyllä ymmärtänyt sanaakaan. Minulla oli kaksi pientä sanakirjaa ja niistä opettelin sanoja.Sain ottaa mukaani vain yhden nukenVirpi Korhonen oli alle kouluikäinen, kun hän perheineen muutti Tukholmaan. Hänen isänsä oli muuttanut Ruotsiin jo aikaisemmin. Isän firma oli mennyt konkurssiin Suomessa, ja uudet haasteet vetivät hänet Ruotsin puolelle.Isän piti tulla meitä vastaan Tukholman Skeppsbrolle, mutta hän olikin nukahtanut ja unohtanut, että olimme tulossa. Onneksi äiti tiesi, missä hän asuu ja löysimme perille.Virpi KorhonenUusi asuinmaa ei saanut Virpiä hullaantumaan. Lähinnä häntä harmitti, että piti luopua miltei kaikista leikkikaluista. Äiti antoi ottaa mukaan vain yhden nuken. Korhoset asuivat ahtaasti ensin Tukholmassa ja sitten Nynäshamnissa. Meillä oli huone ja keittiö ja siinä asui viisi henkeä. Sitten saimme vähän suuremman asunnon, kaksi huonetta ja keittiön.Virpi Korhosen huippuhetkiä 50-luvulla olivat lauantait, jolloin työnjohtaja toi isälle palkan kotiin.  Se oli mahtavan paksu nippu tuhannen kruunun seteleitä.  Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

Neuvostoliiton pelko, seikkailumieli ja isän konkurssi toivat Ruotsiin 50-luvun nuoret Arvo Lattusen, Aira Lepistön ja Virpi Korhosen. 1950-luvun Suomi oli sodan runtelema ja maata jälleenrakennettiin.  Suomi oli ikävä maa, toteaa Arvo Lattunen ja kertoo olleensa yhä peloissaan, että Suomen sotavihollinen, Neuvostoliitto, vaikeuttaisi elämää Suomessa.Hän päätti muuttaa Ruotsiin 50-luvun alussa, ja olihan hänellä toinenkin syy muuttoon. Silloinen tyttöystävä oli jo aikaisemmin tullut Tukholmaan. Tyttöystävä auttoikin alkutaipaleella. Hänen ansioistaan kellosepäksi valmistunut Arvo sai heti työpaikan, vaikka ei osannut sanaakaan ruotsia. Elämä uudessa maassa lähti hyvin käyntiin. Arvo urheili, kävi tansseissa Alenin tanssiravintolassa ja tienasi niin paljon rahaa, että pystyi ostamaan unelmiensa Vespan. Se oli niin ihmeellistä, että täältä sai hedelmiä ja kaikkea hyvää, mitä Suomesta ei saanut.Arvo LattunenAsunnon hankkiminen Tukholmassa oli kuitenkin hankalaa huutavan asuntopulan takia. Onnistuin vuokraamaan Östermalmilta huoneen. Se oli kamalan pieni, ja siinä oli hirveän huono sänky, muistelee Arvo.Äiti haukkui ja ihmetteli, miksi pitää lähteä maailman ääriinTurkulaisen Barkerin kutomon tyttö Aira Lepistö kuuli kesälomaltaan palatessaan, että Vetlandaan haettiin kutojia.  Töitähän minulla oli Suomessa, mutta ei asuntoa, kuittaa Airi.21-vuotias Airi päätti lähteä seikkailumielessä Ruotsiin, vaikka tuskin edes tiesi, missä Vetlanda on. Seuraksi lähti muutama muu tyttö Turusta.Juna pysähtyi Nässjössä ja menin Epan tavarataloon. Ostin sieltä kattilan, ja se on minulla vieläkin tallella.Airi LepistöAirin muuttopäätös ei ollut kaikkien mieleen, ja hänen äitinsä uskoikin, ettei ikinä enää näkisi tytärtään. Vetlandassa Airia odotti kalustettu huone ja työpaikka kutomossa. Skånelainen työnjohtaja opasti ensimmäisenä työpäivänä, mutta en kyllä ymmärtänyt sanaakaan. Minulla oli kaksi pientä sanakirjaa ja niistä opettelin sanoja.Sain ottaa mukaani vain yhden nukenVirpi Korhonen oli alle kouluikäinen, kun hän perheineen muutti Tukholmaan. Hänen isänsä oli muuttanut Ruotsiin jo aikaisemmin. Isän firma oli mennyt konkurssiin Suomessa, ja uudet haasteet vetivät hänet Ruotsin puolelle.Isän piti tulla meitä vastaan Tukholman Skeppsbrolle, mutta hän olikin nukahtanut ja unohtanut, että olimme tulossa. Onneksi äiti tiesi, missä hän asuu ja löysimme perille.Virpi KorhonenUusi asuinmaa ei saanut Virpiä hullaantumaan. Lähinnä häntä harmitti, että piti luopua miltei kaikista leikkikaluista. Äiti antoi ottaa mukaan vain yhden nuken. Korhoset asuivat ahtaasti ensin Tukholmassa ja sitten Nynäshamnissa. Meillä oli huone ja keittiö ja siinä asui viisi henkeä. Sitten saimme vähän suuremman asunnon, kaksi huonetta ja keittiön.Virpi Korhosen huippuhetkiä 50-luvulla olivat lauantait, jolloin työnjohtaja toi isälle palkan kotiin.  Se oli mahtavan paksu nippu tuhannen kruunun seteleitä. Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

60-luvulla ei ollut huolen häivää kielitaidosta. Ruotsia ei tarvinnut osata. Aina löytyi joku, joka osasi tulkata. Muuttoliikenne Suomesta Ruotsiin kävi vilkkaasti 1960-luvulla, ja tahti kiivastui vuosikymmenen loppua kohden. Vuosina 1969 ja -70 Ruotsiin muutti 80 000 suomalaista. Suurin syy oli Suomessa vallitseva työttömyys. Työt löytyivät tehtaista Tukholman, Göteborgin, Eskilstunan, Västeråsin, Boråsin ja Gävlen, Södertäljen seuduilta ja lukuisilta muilta teollisuuspaikkakunnilta. "Lähdetäänpä pojat Ruotsiin"Kuusamolainen Taisto Ronkainen oli päässyt armeijasta ja oli poikien kanssa viettämässä iltaa. Yhtäkkiä joku vain tokaisi, että mitäpä jos lähdettäisiin Ruotsiin.Pakkasin pari vaatekertaa ja kengät jenkkikassiin, mitä sitä kesällä muuta tarvitsee.Taisto RonkainenTöitä ei Ruotsissa tarvinnut etsiä, tehtaisiin pääsi suoralta kädeltä. Ja jos työpaikka tuntui kurjalta, aina löytyi uusi paikka jostain muualta. Taisto Ronkainen kiersi monet rautatehtaat 1960-luvun alussa. Siinä se nuoruus meni mukavasti.Ruotsiakaan ei tarvinnut osata, sillä työmaalla oli aina joku, joka pystyi auttamaan.Rakkaus syttyi tansseissaMaija Ronkainen muutti Porista veljensä houkuttelemana Ruotsiin ja sai töitä AKA:n televisiotehtaalta.Istuin hihnalla ja perjantaisin harmitti, kun ruotsalaisrouvat tekivät kiusaa hihnan loppupäässä. He halusivat aikaisin kotiin viikonlopun viettoon ja lopettaa työt kesken urakan.Maija RonkainenMaija Ronkainen ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen muuttopäätökseensä. Aina oli kamala koti-ikävä, ja olisin halunnut lähteä takaisin kotiin joka päivä.Maija sai kuitenkin koti-ikäväänsä parasta mahdollista lääkettä. Hän tapasi Taiston lentopalloharrastuksessa ja lempi roihahti Gävlen tansseissa. Pariskunta meni naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1967. Perhe asui useilla eri paikkakunnilla, ja Maija Ronkainen päivittelee yhä ruotsalaisasuntojen heikkoa standardia. Ulkovessa ja keittiössä vain kylmää vettä vielä 60-luvun lopussa!Ruotsi oli kuin kultakaivosErkki Parviainen oli vasta kuusitoistavuotias lähtiessään vuonna 1964 Pylkönmäeltä, Keski-Suomesta Torshällaan, Eskilstunan kupeeseen. Lentokoneella tultiin, ei laivalla!Torshällassa asui jo Erkin veli, ja hänen luokseen Erkki muuttikin aluksi. Asuntoa oli muutenkin hankala löytää. Usea Erkin ikäinen tai hieman vanhempi poikamies asui alivuokralaisena. Parakkiasumista Erkki halusi välttää. Ne olivat hurjia paikkoja. Siellä ryypättiin ja rällästettiin. Kerrankin näin, kuinka mies tuli raamit kaulassa ikkunasta ulos.Ruotsi ja Torshällakin tuntuivat nuoresta miehestä ennen kokemattoman suurilta, mutta samalla ahtailta.Oli aivan käsittämätöntä, kuinka täällä asuttiin melkein päällekkäin, ihmiset oli tungettu yhteen kuin rumpuun. Kaduillakaan ei tervehditty kulkijaa, ja jos kylään halusi mennä, piti tilata aika kuin lääkärille.Erkki Parviainen Erkki Parviainen pääsi töihin Nybybrukin tehtaalle. Hän oli vuorotöissä, mutta ei nuoresta iästään johtuen saanut tehdä yövuoroja. Palkkaansa hän oli kuitenkin tyytyväinen, eikä Suomessa olisi päässyt samoihin tienesteihin Ruotsihan oli kuin kultakaivos, rahaa sai vaikka kuinka paljon.Erkki Parviainen kiersi ahkerasti lähiseudun suomalaistansseissa, ja näin kului nuoren miehen aika mainiosti uudessa maassa. Kesäillat Tukholman huumassa16-vuotiaalla Tarja Saarikolla oli kattava jäähyväissaattue Turun laivasatamassa, kun hän lähti Ruotsiin kesätöihin. Yhtäkkiä joukon seassa ollut kaveripoika sai päähänsä lähteä matkaseuraksi. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa laivalippuun, ja niin päätin myydä vakosamettihousuni siskolleni. Näin saimme rahat matkalippuun.Tarja oli kesätöissä Tukholman keskustan Birkastanissa sijaitsevassa konditoriassa ja leipoi täytekakkuja ja pikkuleipiä. Hän asui konditorian omistajan perheen luona Upplands Väsbyssä. Kesäillat Tarja vietti Tukholman keskustassa Fyran -nimisessä purkutalossa, jossa kävi myös moni myöhempien aikojen julkkiksista. Vuoden 1966 kesää siivitti - totta kai - myös romanssi. Ruotsi tuntui myös kovin modernilta turkulaistytön silmissä.Hämmästelin, kuinka naapurin mies Upplands Väsbyssä leikki hiekkalaatikolla lastensa kanssa. Sellaista en ollut Suomessa nähnyt.Tarja SaarikkoSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

70-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta. Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia.Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla. Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan. Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa. Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista.Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt. Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali. Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla.Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa. Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen. Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla. Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa. Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla.Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla. Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

Suomalainen valkokaulusväki alkoi ilmestyä 90-luvulla ruotsalaisfirmoihin, ja matkapuhelinjätit Nokia ja Ericsson jakoi työntekijät kahteen leiriin. Ari Seppälä sai työkomennuksen ruotsalaisfirmansa pääkonttoriin Tukholmaan, ja tarkoitus oli tulla vain puoleksi vuodeksi. Eikä hän pakannut mukaansa kuin hammasharjan ja muutamat vaatteet. Asuntokin oli jäljellä Helsingissä, ja alussa hän kävi usein tapaamassa kavereitaan.En ajatellut koskaan muuttavani Ruotsiin, vaan firman pääkonttoriin, joka sattui olemaan Tukholmassa. Ari SeppäläRuotsin kieli tuotti vaikeuksia alusta lähtien. En ollut koskaan ollut hyvä ruotsissa, ja jatkokoulutuksenkin valitsin sen perusteella, ettei tarvinnut osata ruotsia.Ruotsia ei tarvittu töissä, sillä firma oli kansainvälinen ja työkielenä oli englanti. Työpaikka järjesti kuitenkin kielikurssin, jonka kesto oli kaksi tuntia viikossa. En pysynyt keskusteluissa mukana ja yksinkertaisimmatkin asiat oli vaikeaa sanoa ruotsiksi. Puhumattakaan, että olisi jättänyt esimerkiksi auton korjattavaksi. Työmaalla käytiin tietenkin matkapuhelimien maaottelua. Mulla oli Nokia ja kaikilla muilla Ericsson. Sitten seurattiin, kumpi firma tekee suurempaa innovaatiota. Siihen aikaan molemmilla yhtiöillä meni hyvin.Ari Seppälän työkomennusta jatkettiin ja pikkuhiljaa ruotsin kielikin alkoi luistaa. Ja mikä oli tie oppimiseen? No, työpaikkaromanssi tietenkin. Tuleva vaimo löytyi parin pöydän päästä työpaikalta.Suomenruotsalaisessa ankkalammessa tuli ahtaan paikan kammoHelsinkiläinen Kaivopuiston kasvatti Johanna Ander halusi pois tutuilta kotinurkiltaan, jossa kaikki tunsivat toisensa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keskellä pahinta talouslamaa. Suomi tuntui ankealta ja usko tulevaisuuteen oli hatara.Tukholmassa häntä odottivat opinnot yliopistossa ja asunto löytyi monikulttuurisesta Bagarmossenin lähiöstä.Bagarmossenissa oli ihana asua. Kaikki olivat erilaista, ihmiset ystävällisiä ja pesutuvassa ei ollut vihaisia lappuja. Johanna AnderJohanna Ander haki Tukholmasta anonyymiä olotilaa ja vaihtelua tutulle elämälle. Oli valloittavaa istua tunnelijunassa ja tajuta, ettei kukaan tunnista. Oikein hätkähti, kun joskus sattui tapaamaan jonkun tutun.Estonia-katastrofi näkyi jopa lasten päiväkodissaTarja Verronen pyöritti monikulttuurisen perheensä arkea Husbyssä 90-luvulla. Mies on Boliviasta ja lapset puhuvat suomen lisäksi espanjaa ja ruotsia. Kun kaksi kulttuuria sulautuu, niin onhan se niin, että siitä jollain tavalla tulee ruotsalaista, koska Ruotsissa asutaan. Tarja VerronenVerrosten lapset syntyivät vuosina 1984 ja -90. Verrosten lapset kävivät suomenkielisen esikoulun, mutta koulu oli ruotsinkielinen. Kun nuorimmainen poikamme oli pieni, Husbyssä oli monta suomalaista päivähoitotätiä ja esikouluosastoa. Toisen lapsen aikana suomenkielinen päivähoito hävisi miltei tykkänään.Matkustajalaiva Estonian uppoaminen vuonna 1994 on jäänyt pysyvästi Tarja Verrosen mieleen, ja onnettomuus ulottui jopa lasten arkeen. Lapset piirsivät uppoavia laivoja ja helikoptereita päiväkodissa. Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Suomalainen valkokaulusväki alkoi ilmestyä 90-luvulla ruotsalaisfirmoihin, ja matkapuhelinjätit Nokia ja Ericsson jakoi työntekijät kahteen leiriin. Ari Seppälä sai työkomennuksen ruotsalaisfirmansa pääkonttoriin Tukholmaan, ja tarkoitus oli tulla vain puoleksi vuodeksi. Eikä hän pakannut mukaansa kuin hammasharjan ja muutamat vaatteet. Asuntokin oli jäljellä Helsingissä, ja alussa hän kävi usein tapaamassa kavereitaan.En ajatellut koskaan muuttavani Ruotsiin, vaan firman pääkonttoriin, joka sattui olemaan Tukholmassa. Ari SeppäläRuotsin kieli tuotti vaikeuksia alusta lähtien. En ollut koskaan ollut hyvä ruotsissa, ja jatkokoulutuksenkin valitsin sen perusteella, ettei tarvinnut osata ruotsia.Ruotsia ei tarvittu töissä, sillä firma oli kansainvälinen ja työkielenä oli englanti. Työpaikka järjesti kuitenkin kielikurssin, jonka kesto oli kaksi tuntia viikossa. En pysynyt keskusteluissa mukana ja yksinkertaisimmatkin asiat oli vaikeaa sanoa ruotsiksi. Puhumattakaan, että olisi jättänyt esimerkiksi auton korjattavaksi. Työmaalla käytiin tietenkin matkapuhelimien maaottelua. Mulla oli Nokia ja kaikilla muilla Ericsson. Sitten seurattiin, kumpi firma tekee suurempaa innovaatiota. Siihen aikaan molemmilla yhtiöillä meni hyvin.Ari Seppälän työkomennusta jatkettiin ja pikkuhiljaa ruotsin kielikin alkoi luistaa. Ja mikä oli tie oppimiseen? No, työpaikkaromanssi tietenkin. Tuleva vaimo löytyi parin pöydän päästä työpaikalta.Suomenruotsalaisessa ankkalammessa tuli ahtaan paikan kammoHelsinkiläinen Kaivopuiston kasvatti Johanna Ander halusi pois tutuilta kotinurkiltaan, jossa kaikki tunsivat toisensa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keskellä pahinta talouslamaa. Suomi tuntui ankealta ja usko tulevaisuuteen oli hatara.Tukholmassa häntä odottivat opinnot yliopistossa ja asunto löytyi monikulttuurisesta Bagarmossenin lähiöstä.Bagarmossenissa oli ihana asua. Kaikki olivat erilaista, ihmiset ystävällisiä ja pesutuvassa ei ollut vihaisia lappuja. Johanna AnderJohanna Ander haki Tukholmasta anonyymiä olotilaa ja vaihtelua tutulle elämälle. Oli valloittavaa istua tunnelijunassa ja tajuta, ettei kukaan tunnista. Oikein hätkähti, kun joskus sattui tapaamaan jonkun tutun.Estonia-katastrofi näkyi jopa lasten päiväkodissaTarja Verronen pyöritti monikulttuurisen perheensä arkea Husbyssä 90-luvulla. Mies on Boliviasta ja lapset puhuvat suomen lisäksi espanjaa ja ruotsia. Kun kaksi kulttuuria sulautuu, niin onhan se niin, että siitä jollain tavalla tulee ruotsalaista, koska Ruotsissa asutaan. Tarja VerronenVerrosten lapset syntyivät vuosina 1984 ja -90. Verrosten lapset kävivät suomenkielisen esikoulun, mutta koulu oli ruotsinkielinen. Kun nuorimmainen poikamme oli pieni, Husbyssä oli monta suomalaista päivähoitotätiä ja esikouluosastoa. Toisen lapsen aikana suomenkielinen päivähoito hävisi miltei tykkänään.Matkustajalaiva Estonian uppoaminen vuonna 1994 on jäänyt pysyvästi Tarja Verrosen mieleen, ja onnettomuus ulottui jopa lasten arkeen. Lapset piirsivät uppoavia laivoja ja helikoptereita päiväkodissa. Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

80-luvulla vietettiin hilpeää kulutusjuhlaa molemmin puolin Itämerta, eikä Ruotsiin enää tultu ainoastaan työn perässä. Hannu Cronemyr pohdiskeli kuusamolaisessa kodissaan armeijasta päästyään, mitä oikein elämällään tekisi. Jatkaisiko opiskelujaan vai menisikö töihin, vai jotakin muuta. Serkkupoika oli jo käynyt aikaisemmin houkuttelemassa Ruotsiin. Niin siinä sitten kävi, että hyppäsin serkun Volvon takapenkille, ja Tukholmaan tultiin Kapellskärin kautta.Uusi kaupunki mullisti nuoren miehen täysin.Ruotsi oli kuin suurvalta, ainakin Kuusamoon verrattuna. Keväällä ihmisillä oli keltaiset piképaidat päällään, ja minäkin ajattelin hankkia samanlaisen. Keltainen - se on Ruotsin väri! Vapaa-aika oli täyttä rock 'n' rollia, maattiin puistossa ja juotiin kaljaa. Joskus päätin lähteä aamukoneella Helsinkiin, syödä lounaan ja palata illaksi takaisin. Hannu CronemyrHannu kävi kouluttamassa itsensä ravintola-alalle Suomessa ja palasi takaisin Ruotsiin. Tällä kertaa syynä oli työpaikka legendaarisessa tanssiravintola Kareliassa keskellä Tukholmaa.Olin baarimikkona Kareliassa, se oli kyllä varsinainen Chicago. Keskellä viikkoa tarjottiin ruokaa ja juomaa puoleen hintaan, ja jo iltapäivällä jono kadulla oli monta kymmentä metriä pitkä. Hannu Cronemyr Kareliaan liittyy myös lähtemätön muisto. Ravintolaan soitettiin ja kerrottiin uutinen pääministeri Olof Palmen murhasta. Murhaajan uskotaan juosseen Karelian ohi paetessaan murhapaikalta. Jäin juhlimaan ravintolassa soittaneen suomalaisbändin kanssa. Yöllä vahdit tulivat kolkuttamaan ovelle, pyytäen näyttämään henkilöpapereita. Aamuyöllä menin taksilla kotiin ja ihmettelin, miksei missään ollut tiesulkuja. Minua mietitytti, onko tämä totta vai pelkkää elokuvaa.Botkyrka - suomalaisten kyläTarja Saarikko oli ollut jo 1960-luvulla kesätöissä Tukholmassa. 80-luvun alussa hän palasi takaisin ja tällä kertaa hänellä oli vankka suunnitelma. Tarkoituksenani oli tienata rahaa ja säästää, jotta voisin ostaa oman asunnon Suomesta ja palata sinne.Suunnitelmaan tuli kuitenkin täyskäännös: Tarja tuli raskaaksi ja synnytti pojan vuoden kuluttua muuttohetkestä.80-luvulla ei todellakaan ollut pulmana saada asuntoa. Valitsin tarjouksista parhaan ja sain ihanan asunnon Botkyrkasta, Tukholman miljoona-alueelta. Siellä asuin miltein ilmaiseksi. Botkyrkassa suomalaisia oli kaikkialla, ja lapsille oli suomenkieliset päiväkodit ja koulut. Tarja SaarikkoSuomalaiset nimet tukholmalaislähiön katukilvissäSalme Lilleberg Eriksson asui ruotsalaisen puolisonsa kanssa Akallan lähiössä Sibelius-käytävällä, Sibeliusgångenilla. Suomalaisia asui Akallassakin runsain mitoin, ja lähiön katujen kylteissäkin vilisee suomalaisia nimiä: Finlandsgatan, Kotkagatan, Saimagatan.  Salme Lilleberg Eriksson oli aikoinaan tullut Ruotsiin oppiakseen täydellistä ruotsia. Tuleva opettaja ja kielenkääntäjä oppi kielen, ja rakastui myös ruotsalaiseen mieheen. Pariskunnan elämä sai uuden käänteen, kun perheeseen haettiin adoptiolapsi Sri Lankasta. Olin päättänyt puhua lapselle suomea ennen kuin olimme häntä edes hakeneet. Sri Lankassa satuin sanomaan pojallemme jotain ruotsiksi, ja mieheni käski heti kääntää kielen suomeksi. Hän on ruotsinkielinen, mutta on opetellut suomea. Keittiödiplomatiaan kuuluu kuitenkin ruotsin kieli, jotta kaikki ymmärtävät kaiken. Salme Lilleberg Eriksson Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Ruotsiin on aina ollut helppo muuttaa, ja passista ja työluvasta luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten. Ruotsi on yhä 2010-luvullakin ykkösmuuttomaa. Jarno Ampuja on opettaja, joka oli ollut ammatissaan jo vuosia päättäessään muuttaa Ruotsiin. Halu päästä ulkomaille oli kova, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi kotimaasta.Halusin muutosta ja Ruotsiin oli helppo tulla. Se on lähellä ja turvallinen, sekä tuttu laivamatkoilta. Jarno Ampuja Tuttu, turvallinen sekä läheinen Ruotsi painaa kovasti vaakakupissa, kun Suomessa asuva puntaroi eri vaihtoehtoja suuntautuessaan ulkomaille. Ruotsi on säilyttänyt asemansa suomalaisten ykkösmuutomaana. 2010-luvulla Ruotsiin on muuttanut vuosittain noin pari-kolme tuhatta henkilöa. Tänne tullaan opiskelemaan, kehittämään uraa, kohentamaan kielitaitoa ja hakemaan kokemuksia.Jarno Ampujakin päätti kohentaa opettajan ammattitaitoaan ja pääsi opiskelemaan kasvatussosiologiaa Tukholman yliopistoon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken.– Rahat loppuivat ja gradu jäi kesken! Ruotsissa on opettajapula, ja pääsin kansainväliseen Europa-kouluun matematiikan opettajaksi.Parin vuoden kuluttua muutosta iski kuitenkin epäilys.– Tunsin, etten ollut osa ruotsalaista yhteiskuntaa niin kuin Suomessa. Välillä mietinkin, mitä helvettiä minä täällä teen.Työn ja uusien ystävien ansiosta elämä Ruotsissa alkoi tuntua helpommalta.– En yhtään ihmettelisi, jos asuisin täällä vielä 20 vuoden kuluttua. Juuri nyt on kiva tulla kotiin, hoitaa akvaariokaloja ja katsoa TV:stä avopuolison kanssa "Vem vet mest" -ohjelmaa.Kympin oppilaan ruotsi ei riittänytKonsta Lövgren suoriutui huippuarvosanoin turkulaisesta lukiosta. Armeijan aikana hänelle tuli identiteettikriisi tulevasta. Olin ajatellut arkkitehtiopintoja Suomessa. Mutta sitten mietin, onko Suomi se, mitä haluan. Arkkitehtiopinnot Suomessa vaihtuivat liiketaloustieteeseen Tukholman kauppakorkeakoulussa. Tosin ovet eivät heti avautuneet suosittuun opinahjoon. Olin lukenut keskipitkän ruotsin kurssin lukiossa, mutta se ei riittänyt pääsyyn Tukholman kauppakorkeakouluun. Olin vuoden yliopistossa ja tein sitten kauppakorkeakouluun tarvittavan kielikokeen ja pääsin sisään.Konstan ruotsin arvosana lukion pääsytodistuksessa oli 10, ja hän sai laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Lukiossa opittu ruotsi ei kuitenkaan ollut täydellinen.Tuli päin naamaa se, etten osannutkaan ruotsia niin hyvin kuin luulin. Ensimmäisillä luennoillakin valtaosa meni ohi. Konsta LövgrenNyt Konsta on päättämässä opintojaan kauppakorkeakoulussa ja tulevaisuus on taas auki.- En sulje mitään vaihtoehtoa pois. Palaan Suomeen, jos eteen tulee hyvä työtarjous. Todennäköisintä on, että jään Ruotsiin, tai tartun uuteen haasteeseen ja muutan kolmanteen maahan.Kieliaktivistit sotapolullaTukholmalainen Hanna Wåhlin muutti Ruotsiin jo vuosituhannen alussa ja tarkoituksena oli parantaa ruotsin kielen taitoa. Kuinka ollakaan hänestä tulikin suomen kielen esitaistelija.Suomen kielen hallintoaluetta laajennettiin vuonna 2010, ja silloin myös Tukholma liittyi siihen. Hanna Wåhlinin kannalta se oli merkittävää, ja nyt hänellä oli lain säätämä oikeus vaatia lapsilleen suomenkielistä päivähoitoa ja suomen kielen opetusta koulussa. Käytäntö ja laki ovat kuitenkin kaukana toisistaan.Minähän tiesin oikeuteni ja sanoin rehtorille, että laki on tämä ja kaupungin kotisivulla lukee, että lapsellani on oikeus saada suomen kielen opetusta. Mä vaan haluan, että järjestät sen! Hanna WåhlinHanna Wåhlin on myös ollut perustamassa Tukholman ruotsinsuomalaisten lasten yhdistystä, sekä yhteistä foorumia suomalaisille vanhemmille sosiaalisissa medioissa. Sen sivustoilla on käyty vilkasta keskustelua byrokraattien jähmeästä toiminnasta. Yhdessä he ovat onnistuneet saamaan lapsilleen suomenkielistä toimintaa ja päävoitto lienee uuden suomenkielisen esikouluosaston todennäköinen perustaminen Wåhlinin asuinalueelle, Etelä-Tukholmaan. Olisin kyllä uskonut, että asiat menisivät nopeammin eteenpäin, ja ettei aina tarvitsisi olla muistuttamassa lainpykälistä.Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

"Vain hetkeksi piti jäädä" on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa. Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa. Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun. Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa. Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista.  Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa.  Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit. Teija Kaarre Teija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta. Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus. Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa! Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se  

Ruotsiin on aina ollut helppo muuttaa, ja passista ja työluvasta luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten. Ruotsi on yhä 2010-luvullakin ykkösmuuttomaa. Jarno Ampuja on opettaja, joka oli ollut ammatissaan jo vuosia päättäessään muuttaa Ruotsiin. Halu päästä ulkomaille oli kova, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi kotimaasta.Halusin muutosta ja Ruotsiin oli helppo tulla. Se on lähellä ja turvallinen, sekä tuttu laivamatkoilta. Jarno Ampuja Tuttu, turvallinen sekä läheinen Ruotsi painaa kovasti vaakakupissa, kun Suomessa asuva puntaroi eri vaihtoehtoja suuntautuessaan ulkomaille. Ruotsi on säilyttänyt asemansa suomalaisten ykkösmuutomaana. 2010-luvulla Ruotsiin on muuttanut vuosittain noin pari-kolme tuhatta henkilöa. Tänne tullaan opiskelemaan, kehittämään uraa, kohentamaan kielitaitoa ja hakemaan kokemuksia.Jarno Ampujakin päätti kohentaa opettajan ammattitaitoaan ja pääsi opiskelemaan kasvatussosiologiaa Tukholman yliopistoon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken. Rahat loppuivat ja gradu jäi kesken! Ruotsissa on opettajapula, ja pääsin kansainväliseen Europa-kouluun matematiikan opettajaksi.Parin vuoden kuluttua muutosta iski kuitenkin epäilys. Tunsin, etten ollut osa ruotsalaista yhteiskuntaa niin kuin Suomessa. Välillä mietinkin, mitä helvettiä minä täällä teen.Työn ja uusien ystävien ansiosta elämä Ruotsissa alkoi tuntua helpommalta. En yhtään ihmettelisi, jos asuisin täällä vielä 20 vuoden kuluttua. Juuri nyt on kiva tulla kotiin, hoitaa akvaariokaloja ja katsoa TV:stä avopuolison kanssa "Vem vet mest" -ohjelmaa.Kympin oppilaan ruotsi ei riittänytKonsta Lövgren suoriutui huippuarvosanoin turkulaisesta lukiosta. Armeijan aikana hänelle tuli identiteettikriisi tulevasta. Olin ajatellut arkkitehtiopintoja Suomessa. Mutta sitten mietin, onko Suomi se, mitä haluan. Arkkitehtiopinnot Suomessa vaihtuivat liiketaloustieteeseen Tukholman kauppakorkeakoulussa. Tosin ovet eivät heti avautuneet suosittuun opinahjoon. Olin lukenut keskipitkän ruotsin kurssin lukiossa, mutta se ei riittänyt pääsyyn Tukholman kauppakorkeakouluun. Olin vuoden yliopistossa ja tein sitten kauppakorkeakouluun tarvittavan kielikokeen ja pääsin sisään.Konstan ruotsin arvosana lukion pääsytodistuksessa oli 10, ja hän sai laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Lukiossa opittu ruotsi ei kuitenkaan ollut täydellinen.Tuli päin naamaa se, etten osannutkaan ruotsia niin hyvin kuin luulin. Ensimmäisillä luennoillakin valtaosa meni ohi. Konsta LövgrenNyt Konsta on päättämässä opintojaan kauppakorkeakoulussa ja tulevaisuus on taas auki.- En sulje mitään vaihtoehtoa pois. Palaan Suomeen, jos eteen tulee hyvä työtarjous. Todennäköisintä on, että jään Ruotsiin, tai tartun uuteen haasteeseen ja muutan kolmanteen maahan.Kieliaktivistit sotapolullaTukholmalainen Hanna Wåhlin muutti Ruotsiin jo vuosituhannen alussa ja tarkoituksena oli parantaa ruotsin kielen taitoa. Kuinka ollakaan hänestä tulikin suomen kielen esitaistelija.Suomen kielen hallintoaluetta laajennettiin vuonna 2010, ja silloin myös Tukholma liittyi siihen. Hanna Wåhlinin kannalta se oli merkittävää, ja nyt hänellä oli lain säätämä oikeus vaatia lapsilleen suomenkielistä päivähoitoa ja suomen kielen opetusta koulussa. Käytäntö ja laki ovat kuitenkin kaukana toisistaan.Minähän tiesin oikeuteni ja sanoin rehtorille, että laki on tämä ja kaupungin kotisivulla lukee, että lapsellani on oikeus saada suomen kielen opetusta. Mä vaan haluan, että järjestät sen! Hanna WåhlinHanna Wåhlin on myös ollut perustamassa Tukholman ruotsinsuomalaisten lasten yhdistystä, sekä yhteistä foorumia suomalaisille vanhemmille sosiaalisissa medioissa. Sen sivustoilla on käyty vilkasta keskustelua byrokraattien jähmeästä toiminnasta. Yhdessä he ovat onnistuneet saamaan lapsilleen suomenkielistä toimintaa ja päävoitto lienee uuden suomenkielisen esikouluosaston todennäköinen perustaminen Wåhlinin asuinalueelle, Etelä-Tukholmaan. Olisin kyllä uskonut, että asiat menisivät nopeammin eteenpäin, ja ettei aina tarvitsisi olla muistuttamassa lainpykälistä. Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

"Vain hetkeksi piti jäädä" on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä.  Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa. Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa. Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun. Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa. Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista.  Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa.  Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit. Teija Kaarre Teija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta. Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus. Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa!Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se  

Gowhar Mohamedzade muutti Iranin Kurdistanista Suomeen 1990-luvun alussa ja oppi suomen vuodessa. - Gowhar tekee tällä hetkellä työtä suomeksi Upplands Väsbyn ruotsinsuomalaisella koululla, Virpi Inkeri haastattelee häntä.- Henry ja Johannes Lindeman sekä heidän serkkunsa Elias ja Jasmine Isse pitävät kielistä - ja jäätelöstä. Merja Laitinen tapasi lapset heidän mummonsa Tuula Peltosen luona Västeråsissa. - Viikon haaste - täytä puuttuva sana sanontaan: Aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun ..... leikattiin!- Kielenhuoltajat opastavat muun muassa siinä, mikä seuraavista on oikein: Suomi-seura, suomiseura vai Suomi-Seura. - Manja Lehto pakinoi Suomen murteista. Kielipuoli kielipuoli@sverigesradio.se 

Skådespelaren och komikern Bianca Kronlöf, näringslivsministern Mikael Damberg och rapparen Obiora Okolo och den svenska hiphopen har alla en gemensam nämnare. Kan du gissa, vad? Sverige är finskt är ett program om hur Sverige har påverkats av Finland och finländare. Över 700 000 svenskar har finländsk bakgrund. I fjärde och sista programmet är vi i Stockholm där Sveriges största finländska befolkning bor. Vi färdas från medeltidens finska kvartersliv till dagens miljonprogram och den svenska hiphopen. Vi träffar finnen som blev svenskjävel och den slipade ministern som kämpade för att få finsk hemspråksundervisning i grundskolan. Vad, är du finsk! Varje gång jag börjar på ett nytt ställe frågar mina nya arbetskompisar varifrån jag kommer. De tror att jag är från Turkiet, Marocko eller Spanien. När jag säger att jag är finsk, blir de besvikna och nästan chockade.  Vad är du finsk!? Berättar skådespelaren och komikern Bianca Kronlöf. Den finska mamman syns och hörs Sveriges näringslivs- och innovationsminister Mikael Dambergs mamma kom till Sverige under andra världskriget som ett av de över sjuttio tusen ensamkommande finska flyktingbarnen. Hans mamma flyttade tillbaka till Finland. Mycket senare träffade hon sin blivande make, som är svensk, och hon flyttade till Stockholm. Mikael föddes 1971. Min mamma har berättat att jag förde en kampanj för att få finska som hemspråk. Så det där med identitet var rätt viktigt för mig redan i skolåldern. Men jag lärde mig inte finska för att vi inte pratade finska hemma. Obiora Okolo, eller Obi J, har växt upp i Stockholms förort Akalla, där många gator har finskt namn. Finlandsgatan, Sibeliusgången, Saimagatan, Kotkagatan, Imatragatan och så vidare. Han är rappare och har något gemensamt med flera andra artister på den svenska hiphop-scenen. Precis som hans genrebröder, Näääk och Adam Tensta, har Obi J finsk mamma. Stackars finska pigan En av de medeltida stockholmsfinnar man vet allra mest om var en piga från finska Pehmar, Paimio, berättar historikern Marko Lamberg. Att man vet så mycket beror på ett långt protokoll. Man försökte ta reda på vad som hänt henne, och varför hon låg på en gata i Gamla stan. Pigan var död när hon hittades. Marko Lamberg är professor i Stockholmstadshistoria vid Stockholms universitet. Han visar oss runt i Gamla stan och vi går längst Västerlånggatan där många från Finland bodde redan på 1200 -talet. Finnarna var eftertraktad arbetskraft på medeltiden och beskrevs som nödvändig, berättar Lamberg. Programledare och reportrar Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   Ramin Farzin ramin.farzin@sverigesradio.se Producent Erik Hedtjärn erik.hedtjarn@sverigesradio.se

De brände skog, bröt mark och befolkade tidigare obebodda skogar runt om i Sverige. I modern tid har skogsfinnarnas ättlingar tagit sig såväl till månen, som det svenska kungahuset. I det tredje avsnittet av Sverige är finskt befinner vi oss i Torsby. Kommunen är i dag den minst finska i landet enligt statistik från SCB. Men i skogarna var det fullt av dem.Gunbritt Gerhardsson bor på morföräldrarnas gamla gård i Alakylla, nära den norska gränsen. Här fanns förr en bastu och en traditionell rökstuga.- Jag som ättling vill inte att det ska ändras till oigenkännlighet här. Jag vill värna arvet från den finska tiden, säger hon.Gunbritt har skogsfinska anor i tolv nedstigande led. Mormodern var bland de sista som kunde tala den finska som svedjefinnarna hade burit med sig hit, över Östersjön.Skogsfinnarna var svedjebrukare med ursprung i Savolax. I slutet av 1500-talet bestämmer de första svedjebrukarna sig för att flytta hit. Det var här, i trakterna kring norra Värmland, och över på norska sidan av gränsen, som språket och kulturen levde kvar längst. Men finnarna var utspridda över stora delar av landet.- Det finns bosättningar så långt ner som i Tiveden, och upp till södra Lappmarken, t ex Örträsk, berättar forskaren Maud Wedin.I dag försöker Niclas Persson bland annat lokalisera exakt vilka ställen i Finland som ättlingarnas förfäder härstammade ifrån. I ett forskningsprojekt har han börjat dna-topsa värmlänningar.- En person som jag hittade hade ingen kunskap om sina skogsfinska anor. Efteråt blev han helfrälst i det här, berättar han.I avsnittet om skogsfinnarna berättar vi även om kända ättlingar. Spåren leder bland annat in i det svenska kungahuset, och fram till den andra mannen på månen.Programledare och reportrar Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se Ramin Farzin ramin.farzin@sverigesradio.se Producent Erik Hedtjärn erik.hedtjarn@sverigesradio.se

När Satu Keskinen kommer från Mellansverige till Haparanda som 12-åring, känns det som att flytta till Finland. Haparandasonen Adam Huuva tycker att finskan syns för lite i staden. Han byter hellre land än böjer sig inför det svenska språkets särställning. I Haparanda har 80 procent av befolkningen finländskt påbrå (SCB 2012). Det är störst andel i hela landet. - Ibland kommer jag på mig själv med att säga att jag har aldrig bott i Finland, förutom nu, berättar Satu Keskinen. Två skyltar intill vägkanten talar om var man befinner sig. På den översta står det "Haparanda". På den understa, "Haaparanta", som betyder aspstrand på finska och meänkieli. Det är den understa som Adam Huuva velat ha dit. Men han är inte nöjd. - Det är fel ordning på dem, Haaparanta borde ligga överst, säger han när han ser skyltarna i dag. Ortsnamnet vittnar om Tornedalens språkliga arv. Här pratades en form av finska redan innan landet Sverige existerade. Under århundradena har språket utvecklats, och i dag talas de båda närbesläktade språken meänkieli och finska i Haparanda och Tornedalen. I avsnittet om Sveriges finskaste stad hör vi dessutom Anders Tapani berätta hur staten försökte assimilera de tornedalska skolbarnen på 1940-talet. - Det var tillsägelser från lärarna att vi skulle prata svenska även på rasterna. Utanför skolan var det huvudsakliga språket finska, berättar han. Programledare och reportrar Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se Ramin Farzin ramin.farzin@sverigesradio.se Producent Erik Hedtjärn erik.hedtjarn@sverigesradio.se

Heikki Kiviaho var 3 år när familjen flyttade från finska Kinnula till Eskilstuna. Året var 1969. Sirpa Lindelöfs föräldrar arbetade i skift på Bolinder Munktell i Eskilstuna. Hon minns fortfarande de röda traktorer som tillverkades på fabriken. Sverige är finskt är ett program om hur Sverige har påverkats av Finland och finländare. Över 700 000 svenskar har finländsk bakgrund. I runt 700 år var länderna ett och samma. I första programmet är vi i Eskilstuna - sverigefinnarnas huvudstad - och pratar med arbetskraftsinvandringens döttrar och söner. Producenten och musikern Heikki Kiviaho som växte upp i Eskilstuna minns frågan han som treåring ställde under resan till Sverige. Var är dörren till Sverige, mamma, var går man in i Sverige? När båten öppnade sitt bogvisir, sa mamman:  Där är dörren. När Sirpa Lindelöf var ett litet skolbarn i början av 60- talet sprang hon ofta hemifrån och ner hit till Bolinder Munktells fabriksgrind. Hon mötte sin pappa när han gick av skiftet vid svarven eller fräsmaskinen. - På fabriksgolvet pratades det finska överallt. Alla var finnar. Arbetsledarna, de fackliga företrädarna, och man umgicks på fritiden, berättar Sirpa. Idag jobbar hon som finskspråkig koordinator i Eskilstuna kommun. Jarmo Lainio, debattör och professor i finska vid Stockholms universitet, har också sina rötter i Eskilstuna. Han beskriver hur samhället fick snabbt hitta på olika lösningar när 80 000 finländare flyttade till Sverige under åren 1969-70. Programledare och reportrar Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se Ramin Farzin ramin.farzin@sverigesradio.se Producent Erik Hedtjärn erik.hedtjarn@sverigesradio.se

Juhannusaaton aiheita: - Heinäkuussa arki-iltojen suositussa radio-ohjelmassa Karlavagnenissa kuullaan suomea ja meänkieltä ensimmäistä kertaa ohjelman yli parikymmentävuotisessa historiassa. Aamun vieras, Finnmixin Pekka Kenttälä juontaa heinäkuun aikana yhteensä viisi lähetystä P4:n iltaohjelmassa, johon yleisö voi soittaa - Tukholman Djurgårdenin viinamuseossa on meneillään seksuaalisuuden vapautuneisuuden aikakaudesta kertova näyttely, jonka nimi on den svenska synden - Ruotsin tunturien tunnelmia kartoittava Juha Tainio on päässyt juhannusaattona Ruotsin kylmimpään paikkaan Nikkaluoktaan Kebnekaise-tunturin juurelle, mutta juhannukseen valmistautumista Nikkaluoktassa ei tunneta - Huomenna juhannuspäivänä kuullaan P4-dumentär -sarjassa tarina Pentti Lehtosesta. Hän kuvaa dokumenttiohjelmassa itsetuntoa syövyttävästä ulkopuolisuuden tunteesta. Dokumnetin tekijä, Sisuradion toimittaja Virpi Inkeri on haastattelussa - Suomi tarvitsee feministisen puolueen, sanoo Finnblickenin kolumnisti Ylva Larsdotter tämän päivän kolumnissaan - Myös ruotsinsuomalaisten juhannusjuhlia vietetään eri paikoissa pitkin Ruotsinmaata. Mariestadin Suomi-seura järjestää oman tilaisuutensa huomenna juhannuspäivänä Karlsholmenin parkilla - Aamun visa. Juhannusaaton Huomenta Ruotsin juontaa Jorma Ikäheimo.

Kirjailija Miika Nousiainen oli studiovieraana City Sisussa 21. syyskutta 2010. Huomenta Ruotsi -ohjelmassa 24. syyskuuta 2010 kuultiin osa tästä haastattelusta. Puheenaiheina uusin kirja Maaninkavaara, mikä on käännetty ruotsiksi "I långa loppet", sekä Miika Nousiaisen ensimmäinen kirja "Vadelmavenepakolainen", josta ollaan tekemässä elokuvaa. Virpi Inkeri haastattelee.

Onko puhuminen vai vaikeneminen kultaa? Ne jotka kallistuvat puhumisen puolelle, ovat nykymaailmassa voittajia. Tämän allekirjoittaa ainakin Klaus Carlander, joka ammatikseen välittää puhujia Ruotsissa ja Tanskassa. Hänen työantajansa, Talarforum, on alallaan Euroopan suurin ja yhtiön listoilla on yli 8000 puhujaa, asiantuntijaa, kouluttajaa sekä viihdyttäjää. Virpi Inkeri haastattelee.