Podcasts about tukholmaan

Kirjailija Antti Jalava muutti lapsena Suomesta Ruotsiin ja joutui pilkan ja kiusaamisen kohteeksi. Aikuisena hän käänsi kielihäpeän voimakseen. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Antti Jalavan romaani Asfalttikukka on ruotsinsuomalainen klassikko. Silti sitä on ollut vaikea löytää kirjastoista ja kirjakaupoista.Antti Jalava oli 10-vuotias, kun hän muutti perheensä kanssa Lappeenrannasta Tukholmaan. Antti aloitti ruotsalaisen koulun osaamatta sanaakaan ruotsia. Kun hän kirjoitti suomeksi, opettaja rankaisi häntä. Lopulta Antti lakkasi puhumasta suomea.Lapsuuden kokemukset saivat myöhemmin uuden elämän hänen kirjojensa sivuilla: kieli ja kielettömyys, häpeä ja sen voittaminen muodostavat Jalavan teosten punaisen langan. Onko mahdollista herättää henkiin kieli, jonka on kerran tappanut?Haastateltavat: Leena Koivuneva /toimittaja ja Antti Jalavan ystävä, Ali Jonasson / kirjastonhoitaja ja kirjoittajaReportteri ja äänisuunnittelu: Mika Tahvanainen Käsikirjoitus: Mika Tahvanainen, Tiina Laitila Kälvemark ja Lotta HoppuTuottajat: Lotta Hoppu ja Tiina Laitila Kälvemark Kertoja: Tiina Laitila Kälvemark Slutmix: Björn Nitzler Lyssna på svenska: Antti Jalava – Att döda sitt språk och ge det liv igenKuka oli Antti Jalava?Ruotsinsuomalainen kirjailija ja kääntäjä Antti Jalava syntyi Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa vuonna 1949. Hän muutti perheensä kanssa Tukholmaan vuonna 1959. Antti Jalavan tunnetuin ja merkittävin teos on romaani Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), joka kertoo äidinkielen ja identiteetin menettämisestä ja takaisin saamisesta. Antti Jalava on kirjoittanut kirjat Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (Kukaan ei kysynyt minulta, 1976), Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), Sprickan (Halkeama, 1993) ja Känslan (1996). Kirjat Asfaltblomman, Sprickan ja Känslan muodostavat ruotsinsuomalaisen trilogian. Antti Jalava kuoli 72-vuotiaana vuonna 2021.Vem var Antti Jalava?Den sverigefinska författaren och översättaren Antti Jalava föddes i Villmanstrand i finska Karelen år 1949. Han flyttade med sin familj till Stockholm år 1959. Antti Jalavas mest kända och framstående verk är romanen Asfaltblomman (1980) som handlar om att förlora och återta sitt modersmål och identitet. Antti Jalava har skrivit böckerna Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (1976), Asfaltblomman (1980), Sprickan (1993) och Känslan (1996). Böckerna Asfaltblomman, Sprickan och Känslan utgör en sverigefinsk trilogi. Antti Jalava dog vid 72-års ålder år 2021.

Asfaltblomman. Tioåriga Antti flyttar till Sverige år 1959. Han kan ingen svenska och klasskamrater och grannar skriker glåpord efter familjen. Där sås fröet till vad som ska bli en banbrytande sverigefinsk författare. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Vem var Antti Jalava, författaren vars böcker och citat har berört över generationsgränserna och blivit symbol för sverigefinsk identitet, inspirerat till akademiska examensarbeten och blivit slagord som klottrats i Stockholms tunnelbanor?Antti Jalava flyttade till Sverige som tioåring och sattes i svensk skola där han förbjöds att tala sitt modersmål. Denna uppväxt i en kulturellt och språkligt undertryckande miljö formade hans liv och författarskap. Är det möjligt att återuppliva ett språk som man med våld kvävt till döds?Intervjupersoner: Leena Koivuneva/Journalist och vän till Antti Jalava, Andreas Ali Jonasson/BibliotekarieReporter: Mika Tahvanainen Manus: Mika Tahvanainen, Tiina Laitila Kälvemark och Lotta HoppuProducenter: Lotta Hoppu och Tiina Laitila Kälvemark Berättarröst: Tiina Laitila Kälvemark Slutmix: Mika Tahvanainen Programmet gjordes hösten 2023 och sändes första gången i december 2023.Vem var Antti Jalava?Den sverigefinska författaren och översättaren Antti Jalava föddes i Villmanstrand i finska Karelen år 1949. Han flyttade med sin familj till Stockholm år 1959. Antti Jalavas mest kända och framstående verk är romanen Asfaltblomman (1980) som handlar om att förlora och återta sitt modersmål och identitet. Antti Jalava har skrivit böckerna Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (1976), Asfaltblomman (1980), Sprickan (1993) och Känslan (1996). Böckerna Asfaltblomman, Sprickan och Känslan utgör en sverigefinsk trilogi. Antti Jalava dog vid 72-års ålder år 2021.Asfaltblomman kom ut som nyutgåva i oktober 2024.Kuka oli Antti Jalava?Ruotsinsuomalainen kirjailija ja kääntäjä Antti Jalava syntyi Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa vuonna 1949. Hän muutti perheensä kanssa Tukholmaan vuonna 1959. Antti Jalavan tunnetuin ja merkittävin teos on romaani Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), joka kertoo äidinkielen ja identiteetin menettämisestä ja takaisin saamisesta. Antti Jalava on kirjoittanut kirjat Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (Kukaan ei kysynyt minulta, 1976), Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), Sprickan (Halkeama, 1993) ja Känslan (1996). Kirjat Asfaltblomman, Sprickan ja Känslan muodostavat ruotsinsuomalaisen trilogian. Antti Jalava kuoli 72-vuotiaana vuonna 2021.

Tioåriga Antti flyttar till Sverige år 1959. Han kan ingen svenska och klasskamrater och grannar skriker glåpord efter familjen. Där sås fröet till vad som ska bli en banbrytande sverigefinsk författare. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Vem var Antti Jalava, författaren vars böcker och citat har berört över generationsgränserna och blivit symbol för sverigefinsk identitet, inspirerat till akademiska examensarbeten och blivit slagord som klottrats i Stockholms tunnelbanor?Antti Jalava flyttade till Sverige som tioåring och sattes i svensk skola där han förbjöds att tala sitt modersmål. Denna uppväxt i en kulturellt och språkligt undertryckande miljö formade hans liv och författarskap. Är det möjligt att återuppliva ett språk som man med våld kvävt till döds?Intervjupersoner: Leena Koivuneva/Journalist och vän till Antti Jalava, Andreas Ali Jonasson/BibliotekarieReporter: Mika Tahvanainen Manus: Mika Tahvanainen, Tiina Laitila Kälvemark och Lotta HoppuProducenter: Lotta Hoppu och Tiina Laitila Kälvemark Berättarröst: Tiina Laitila Kälvemark Slutmix: Mika Tahvanainen Vem var Antti Jalava?Den sverigefinska författaren och översättaren Antti Jalava föddes i Villmanstrand i finska Karelen år 1949. Han flyttade med sin familj till Stockholm år 1959. Antti Jalavas mest kända och framstående verk är romanen Asfaltblomman (1980) som handlar om att förlora och återta sitt modersmål och identitet. Antti Jalava har skrivit böckerna Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (1976), Asfaltblomman (1980), Sprickan (1993) och Känslan (1996). Böckerna Asfaltblomman, Sprickan och Känslan utgör en sverigefinsk trilogi. Antti Jalava dog vid 72-års ålder år 2021.Kuka oli Antti Jalava?Ruotsinsuomalainen kirjailija ja kääntäjä Antti Jalava syntyi Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa vuonna 1949. Hän muutti perheensä kanssa Tukholmaan vuonna 1959. Antti Jalavan tunnetuin ja merkittävin teos on romaani Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), joka kertoo äidinkielen ja identiteetin menettämisestä ja takaisin saamisesta. Antti Jalava on kirjoittanut kirjat Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (Kukaan ei kysynyt minulta, 1976), Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), Sprickan (Halkeama, 1993) ja Känslan (1996). Kirjat Asfaltblomman, Sprickan ja Känslan muodostavat ruotsinsuomalaisen trilogian. Antti Jalava kuoli 72-vuotiaana vuonna 2021.

Nousukausi loi hyviä uramahdollisuuksia ja yritysfuusiot toi suomalaisosaajia yhtiöiden huipulle uuden vuosituhannen alussa. Vain hetkeksi piti jäädä on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa.– Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa.Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun.– Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa.– Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista. Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa. – Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit.Teija KaarreTeija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta.– Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus.– Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa!7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

Suomalainen valkokaulusväki alkoi ilmestyä 90-luvulla ruotsalaisfirmoihin, ja matkapuhelinjätit Nokia ja Ericsson jakoi työntekijät kahteen leiriin. Vain hetkeksi piti jäädä on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Ari Seppälä sai työkomennuksen ruotsalaisfirmansa pääkonttoriin Tukholmaan, ja tarkoitus oli tulla vain puoleksi vuodeksi. Eikä hän pakannut mukaansa kuin hammasharjan ja muutamat vaatteet. Asuntokin oli jäljellä Helsingissä, ja alussa hän kävi usein tapaamassa kavereitaan.En ajatellut koskaan muuttavani Ruotsiin, vaan firman pääkonttoriin, joka sattui olemaan Tukholmassa.Ari SeppäläRuotsin kieli tuotti vaikeuksia alusta lähtien.– En ollut koskaan ollut hyvä ruotsissa, ja jatkokoulutuksenkin valitsin sen perusteella, ettei tarvinnut osata ruotsia.Ruotsia ei tarvittu töissä, sillä firma oli kansainvälinen ja työkielenä oli englanti. Työpaikka järjesti kuitenkin kielikurssin, jonka kesto oli kaksi tuntia viikossa.– En pysynyt keskusteluissa mukana ja yksinkertaisimmatkin asiat oli vaikeaa sanoa ruotsiksi. Puhumattakaan, että olisi jättänyt esimerkiksi auton korjattavaksi. Työmaalla käytiin tietenkin matkapuhelimien maaottelua.– Mulla oli Nokia ja kaikilla muilla Ericsson. Sitten seurattiin, kumpi firma tekee suurempaa innovaatiota. Siihen aikaan molemmilla yhtiöillä meni hyvin.Ari Seppälän työkomennusta jatkettiin ja pikkuhiljaa ruotsin kielikin alkoi luistaa. Ja mikä oli tie oppimiseen? No, työpaikkaromanssi tietenkin. Tuleva vaimo löytyi parin pöydän päästä työpaikalta.Suomenruotsalaisessa ankkalammessa tuli ahtaan paikan kammoHelsinkiläinen Kaivopuiston kasvatti Johanna Ander halusi pois tutuilta kotinurkiltaan, jossa kaikki tunsivat toisensa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keskellä pahinta talouslamaa.– Suomi tuntui ankealta ja usko tulevaisuuteen oli hatara.Tukholmassa häntä odottivat opinnot yliopistossa ja asunto löytyi monikulttuurisesta Bagarmossenin lähiöstä.Bagarmossenissa oli ihana asua. Kaikki olivat erilaista, ihmiset ystävällisiä ja pesutuvassa ei ollut vihaisia lappuja.Johanna AnderJohanna Ander haki Tukholmasta anonyymiä olotilaa ja vaihtelua tutulle elämälle.– Oli valloittavaa istua tunnelijunassa ja tajuta, ettei kukaan tunnista. Oikein hätkähti, kun joskus sattui tapaamaan jonkun tutun.Estonia-katastrofi näkyi jopa lasten päiväkodissaTarja Verronen pyöritti monikulttuurisen perheensä arkea Husbyssä 90-luvulla. Mies on Boliviasta ja lapset puhuvat suomen lisäksi espanjaa ja ruotsia. Kun kaksi kulttuuria sulautuu, niin onhan se niin, että siitä jollain tavalla tulee ruotsalaista, koska Ruotsissa asutaan.Tarja VerronenVerrosten lapset syntyivät vuosina 1984 ja -90. Verrosten lapset kävivät suomenkielisen esikoulun, mutta koulu oli ruotsinkielinen.– Kun nuorimmainen poikamme oli pieni, Husbyssä oli monta suomalaista päivähoitotätiä ja esikouluosastoa. Toisen lapsen aikana suomenkielinen päivähoito hävisi miltei tykkänään.Matkustajalaiva Estonian uppoaminen vuonna 1994 on jäänyt pysyvästi Tarja Verrosen mieleen, ja onnettomuus ulottui jopa lasten arkeen.– Lapset piirsivät uppoavia laivoja ja helikoptereita päiväkodissa.Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

80-luvulla vietettiin hilpeää kulutusjuhlaa molemmin puolin Itämerta, eikä Ruotsiin enää tultu ainoastaan työn perässä. Vain hetkeksi piti jäädä on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Hannu Cronemyr pohdiskeli kuusamolaisessa kodissaan armeijasta päästyään, mitä oikein elämällään tekisi. Jatkaisiko opiskelujaan vai menisikö töihin, vai jotakin muuta. Serkkupoika oli jo käynyt aikaisemmin houkuttelemassa Ruotsiin.– Niin siinä sitten kävi, että hyppäsin serkun Volvon takapenkille, ja Tukholmaan tultiin Kapellskärin kautta.Uusi kaupunki mullisti nuoren miehen täysin."Ruotsi oli kuin suurvalta, ainakin Kuusamoon verrattuna. Keväällä ihmisillä oli keltaiset piképaidat päällään, ja minäkin ajattelin hankkia samanlaisen. Keltainen - se on Ruotsin väri! Vapaa-aika oli täyttä rock 'n' rollia, maattiin puistossa ja juotiin kaljaa. Joskus päätin lähteä aamukoneella Helsinkiin, syödä lounaan ja palata illaksi takaisin."Hannu CronemyrHannu kävi kouluttamassa itsensä ravintola-alalle Suomessa ja palasi takaisin Ruotsiin. Tällä kertaa syynä oli työpaikka legendaarisessa tanssiravintola Kareliassa keskellä Tukholmaa."Olin baarimikkona Kareliassa, se oli kyllä varsinainen Chicago. Keskellä viikkoa tarjottiin ruokaa ja juomaa puoleen hintaan, ja jo iltapäivällä jono kadulla oli monta kymmentä metriä pitkä."Hannu CronemyrKareliaan liittyy myös lähtemätön muisto. Ravintolaan soitettiin ja kerrottiin uutinen pääministeri Olof Palmen murhasta. Murhaajan uskotaan juosseen Karelian ohi paetessaan murhapaikalta.– Jäin juhlimaan ravintolassa soittaneen suomalaisbändin kanssa. Yöllä vahdit tulivat kolkuttamaan ovelle, pyytäen näyttämään henkilöpapereita. Aamuyöllä menin taksilla kotiin ja ihmettelin, miksei missään ollut tiesulkuja. Minua mietitytti, onko tämä totta vai pelkkää elokuvaa.Botkyrka - suomalaisten kyläTarja Saarikko oli ollut jo 1960-luvulla kesätöissä Tukholmassa. 80-luvun alussa hän palasi takaisin ja tällä kertaa hänellä oli vankka suunnitelma.– Tarkoituksenani oli tienata rahaa ja säästää, jotta voisin ostaa oman asunnon Suomesta ja palata sinne.Suunnitelmaan tuli kuitenkin täyskäännös: Tarja tuli raskaaksi ja synnytti pojan vuoden kuluttua muuttohetkestä."80-luvulla ei todellakaan ollut pulmana saada asuntoa. Valitsin tarjouksista parhaan ja sain ihanan asunnon Botkyrkasta, Tukholman miljoona-alueelta. Siellä asuin miltein ilmaiseksi. Botkyrkassa suomalaisia oli kaikkialla, ja lapsille oli suomenkieliset päiväkodit ja koulut."Tarja SaarikkoSuomalaiset nimet tukholmalaislähiön katukilvissäSalme Lilleberg Eriksson asui ruotsalaisen puolisonsa kanssa Akallan lähiössä Sibelius-käytävällä, Sibeliusgångenilla. Suomalaisia asui Akallassakin runsain mitoin, ja lähiön katujen kylteissäkin vilisee suomalaisia nimiä: Finlandsgatan, Kotkagatan, Saimagatan. Salme Lilleberg Eriksson oli aikoinaan tullut Ruotsiin oppiakseen täydellistä ruotsia. Tuleva opettaja ja kielenkääntäjä oppi kielen, ja rakastui myös ruotsalaiseen mieheen. Pariskunnan elämä sai uuden käänteen, kun perheeseen haettiin adoptiolapsi Sri Lankasta. "Olin päättänyt puhua lapselle suomea ennen kuin olimme häntä edes hakeneet. Sri Lankassa satuin sanomaan pojallemme jotain ruotsiksi, ja mieheni käski heti kääntää kielen suomeksi. Hän on ruotsinkielinen, mutta on opetellut suomea. Keittiödiplomatiaan kuuluu kuitenkin ruotsin kieli, jotta kaikki ymmärtävät kaiken."Salme Lilleberg ErikssonSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

1970-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Vain hetkeksi piti jäädä on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta.– Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia."Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla."Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan.– Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa.– Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista."Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt."Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali.– Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla."Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa."Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen.– Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla.Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa.– Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla."Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla."Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

Neuvostoliiton pelko, seikkailumieli ja isän konkurssi toivat Ruotsiin 1950-luvun nuoret Arvo Lattusen, Aira Lepistön ja Virpi Korhosen. Vain hetkeksi piti jäädä on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. 1950-luvun Suomi oli sodan runtelema ja maata jälleenrakennettiin. – Suomi oli ikävä maa, toteaa Arvo Lattunen ja kertoo olleensa yhä peloissaan, että Suomen sotavihollinen, Neuvostoliitto, vaikeuttaisi elämää Suomessa.Hän päätti muuttaa Ruotsiin 50-luvun alussa, ja olihan hänellä toinenkin syy muuttoon. Silloinen tyttöystävä oli jo aikaisemmin tullut Tukholmaan.Tyttöystävä auttoikin alkutaipaleella. Hänen ansioistaan kellosepäksi valmistunut Arvo sai heti työpaikan, vaikka ei osannut sanaakaan ruotsia.Elämä uudessa maassa lähti hyvin käyntiin. Arvo urheili, kävi tansseissa Alenin tanssiravintolassa ja tienasi niin paljon rahaa, että pystyi ostamaan unelmiensa Vespan. – Se oli niin ihmeellistä, että täältä sai hedelmiä ja kaikkea hyvää, mitä Suomesta ei saanut.Asunnon hankkiminen Tukholmassa oli kuitenkin hankalaa huutavan asuntopulan takia.– Onnistuin vuokraamaan Östermalmilta huoneen. Se oli kamalan pieni, ja siinä oli hirveän huono sänky, muistelee Arvo.Äiti haukkui ja ihmetteli, miksi pitää lähteä maailman ääriinTurkulaisen Barkerin kutomon tyttö Aira Lepistö kuuli kesälomaltaan palatessaan, että Vetlandaan haettiin kutojia. – Töitähän minulla oli Suomessa, mutta ei asuntoa, kuittaa Airi.21-vuotias Airi päätti lähteä seikkailumielessä Ruotsiin, vaikka tuskin edes tiesi, missä Vetlanda on. Seuraksi lähti muutama muu tyttö Turusta.– Juna pysähtyi Nässjössä ja menin Epan tavarataloon. Ostin sieltä kattilan, ja se on minulla vieläkin tallella.Airin muuttopäätös ei ollut kaikkien mieleen, ja hänen äitinsä uskoikin, ettei ikinä enää näkisi tytärtään. Vetlandassa Airia odotti kalustettu huone ja työpaikka kutomossa.– Skånelainen työnjohtaja opasti ensimmäisenä työpäivänä, mutta en kyllä ymmärtänyt sanaakaan. Minulla oli kaksi pientä sanakirjaa ja niistä opettelin sanoja.Sain ottaa mukaani vain yhden nukenVirpi Korhonen oli alle kouluikäinen, kun hän perheineen muutti Tukholmaan. Hänen isänsä oli muuttanut Ruotsiin jo aikaisemmin. Isän firma oli mennyt konkurssiin Suomessa, ja uudet haasteet vetivät hänet Ruotsin puolelle.– Isän piti tulla meitä vastaan Tukholman Skeppsbrolle, mutta hän olikin nukahtanut ja unohtanut, että olimme tulossa. Onneksi äiti tiesi, missä hän asuu ja löysimme perille.Uusi asuinmaa ei saanut Virpiä hullaantumaan. Lähinnä häntä harmitti, että piti luopua miltei kaikista leikkikaluista. Äiti antoi ottaa mukaan vain yhden nuken.Korhoset asuivat ahtaasti ensin Tukholmassa ja sitten Nynäshamnissa.– Meillä oli huone ja keittiö ja siinä asui viisi henkeä. Sitten saimme vähän suuremman asunnon, kaksi huonetta ja keittiön.Virpi Korhosen huippuhetkiä 50-luvulla olivat lauantait, jolloin työnjohtaja toi isälle palkan kotiin. – Se oli mahtavan paksu nippu tuhannen kruunun seteleitä. Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

Nyt nostetaan kesäkokkailut seuraavalle tasolle kun Kian seuraksi podimikkien äärelle istahtaa taas yksi meidän ruokaidoleista: kokki, kirjailija, ravintoloitsija ja podikollega Ina Niiniketo. Ina kertoo omasta kokkausfilosofiasta ja jakaa uratarinansa Tukholman huippurafloista ruokakirjailijaksi ja kaupungin kuumimman raflan yrittäjäksi. Puhutaan kesäaamiaisista, piknikeistä, perunasta (tietty), maustamisesta, ”pleittaamisesta”, täydellisen kesämenun aineksista ja vähän myös ruotsalaisten kesänvietosta. Ina jakaa myös parhaat kesävinkit Tukholmaan, oman kesäbravuurinsa reseptin sekä kikan helppoon britakakkuun.

Varoitus! Jakso voi herättää kateutta ja raivoa! Raportti suihkuseurapiireistä ja minimatkaopas kesä-Tukholmaan. Ennätät jaksoa kuunnellessa sitoa seppeleen tai hinkata kaakeleita ja jatkaa sitten juhannusjuhlia. Juomaksi suositellaan roseeta.

Lähetyksen alkuun otamme yhteyden Tukholmaan. Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Pirjo Auvinen kertoo, miten Ruotsissa nähdään maan Nato-jäsenyyden edistyminen. Maanantaina Suomen Nato-jäsenyys saa sotilaallisen sinettinsä, kun puolustusvoimat ja Nato allekirjoittavat presidentinlinnassa yhteisen julkilausuman. Ruotsin ja Turkin virkamiehet puolestaan tapaavat ja ja odotukset Ruotsin Nato-jäsenyyden vahvistamiselle ennen Vilnan huippukokousta kasvavat. Naton suunnasta keskustelemassa tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg Helsingin yliopistosta ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n johdon vanhempi strateginen neuvonantaja Hanna Smith. EU:n parlamentti kokoontuu täysistuntoon maanantaina ja äänestää muun muassa tekoälyn sääntelystä. Suorassa EU-kirjeenvaihtaja Rikhard Husu. Ukrainassa taistelut jatkuvat, vaikka Kahovkan padon räjähtämisen aiheuttamista tuhoista yritetään vielä selviytyä. Taistelujen tilanteesta kertoo suorana toimittaja Antti Kuronen. Onko Ukraina pystynyt hyödyntämään aloitteensa itäisellä rintamalla? Keskustelemassa Ukrainan sotaa avointen tietolähteiden kautta analysoinut John Helin. Hallitusneuvotteluissa odotetaan ratkaisujen viikkoa. Millä keinoilla kipeimmät kiistakysymyset saataisiin ratkaistua ja hallitusohjelma kasattua? Puhelimessa Helsingin yliopiston yliopistotutkija Jenni Karimäki.

Vuoden vaihtuminen voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: parhaiden levyjen listausta. Tätä pitkää ilosanomaa varten toimitus on kokoontunut pohjolan räjähdysherkimpään kaupunkiin eli Tukholmaan. Mutta yksi on poissa (tai ainakin etänä) - mysteerioperaatiosta toipuva Jokke missaa livetaltioinnin huuman ja humalan. Montako glam-levyä mahtuu Jessen top3:een? Mihin levyyn liittyvä keskustelu on otollinen ajankohta kusitauolle? Jaksatko tosiaan kuunnella tätä kolmen tunnin ajan? Kaikki tämä selviää vain painamalla 'toista'-nappia!Jakson rakenneAjankohtainen raastepöytä 00:21:20Heviosasto suosittelee 00:33:20Pääruoka 00:48:05Jaksossa mainittuja tärppejä:Jakson Spotify-soittolista: https://open.spotify.com/playlist/4ahBaYrjxxuEkwnztIr6MU?si=c829dfcc44e24ad0Rammstein - Adieu (video) https://youtu.be/skl6N3zGv-s Heviosasto eri kanavissa, laita seurantaan:Web: https://www.heviosasto.fi FB: https://www.facebook.com/heviosasto.podcast/ YT: http://www.youtube.com/channel/UCgOR9u2QMKNm_GHhtVzEa3Q IG: https://www.instagram.com/heviosasto1/Spotify: https://open.spotify.com/user/oousjsb25sm4876iqqgcf932g Muistathan:Anna palautetta, ehdota jaksoaiheita tai vinkkaa hyvästä bändistä meille somessa tai sähköpostitse toimitus@heviosasto.fiArvioithan podcastimme käyttämässäsi podcast-palvelussa, se auttaa levittämään metallin ilosanomaa!Jaksossa käytetyt musiikit:Brothers of Metal - Yggdrasil (David Rönnegård, Dawid Gustav Grahn, Joakim Lars Lindbäck Eriksson, Mats Ove Nilsson, Mikael Emanuel Fehrm, Ylva Cecilia Eriksson, Erik BerglundAFM Records The Interbeing - Black Halo (Andreas Bjerno, Boas Segel, Dara Corcoran, Jacob Aarosin Hansen, Kristoffer Egefelt, Torben Pedersen, Jacob HansenPrime CollectiveKix - Blow my fuse (Donnie Purnell, Tom Werman)WEA International Inc.Crashdiet - Together Whatever (Andreas Werling, Eric Gjerdrum, Gabriel Kallander, Martin Hosselton, Peter Lundén, A.W NINE)Crusader Records, part of the Golden Robot Global EntertainmentCult of Luna - Cold Burn (Andreas Johansson, Fredrik Kihlberg, Johannes Persson, Kristian Karlsson, Thomas Hedlund)Cult of Luna Issued under licence to Metal Blade RecordsDynazty - The White (Love Magnusson, Mikael Lavér, Nils Molin)AFM Records, a division of Soulfood Music Distribution GmbHWilderun - Distraction I (Dan Müller, Evan Berry, Joe Gettler, Jon Teachey, Wayne Ingram)Century Media Records under exclusive licence from WilderunStratovarius - Frozen in Time (Jani Liimatainen, Jens Johansson, Matias Kupiainen, Timo Kotipelto)earMUSIC, a label of Edel Music & Entertainment GmbHSelf-Decieved, Rocking Forward and Cursed As Love by XTaKeRuX are licensed under an Attribution License Sourceshttps://freemusicarchive.org/music/XTaKeRuX/Demonized/Self-Decievedhttps://freemusicarchive.org/music/XTaKeRuX/The_way_iam/Rocking_Forward_https://freemusicarchive.org/music/XTaKeRuX/2019073141810785/Cursed_As_Love__1097Edits made: Snippet taken from the middle of the song, fade in and fade out, voice overPride Before the Fall by Ethan MeixsellSource: https://www.youtube.com/watch?v=Urf42hPYW-8Higher Octane by Vans in Japan

Sveriges Radio Finskan Kesäpuhujat 2022: Entinen missi, itse nimitetty muuttoasiantuntija Sanna-Kaisa Saari kertoo, miten kuusi viikkoa ilman ajokorttia sai hänet kyseenalaistamaan kaikki elämänsä suuret valinnat. Alkoi muutosten sarja. Kun Sanna-Kaisa ajoi ylinopeutta Tampereen moottiritiellä ja menetti ajokorttinsa, ymmärsi hän, että hän asui väärän miehen kanssa, väärässä paikassa ja väärässä maassa.Edes Miss Finlandiksi tituleeraaminen ei antanut Sanna-Kaisalle tunnetta, että hän olisi aito suomalainen. Ei myöskään Suomen passi, suomalainen pankkitili, eikä edes talo, jossa oli sauna sekä sisällä että ulkona.Sanna lähti tervehtimään ystäviään Ruotsissa: "Siellä, kuppikakkujen, koristeiden ja vaippakakun keskellä päätin, että minä muutan kotiin, Tukholmaan."Sanna-Kaisa Saari on valittu kesäpuhujaksi Sveriges Radio Finskan yleisön joukosta. Tuottaja Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Koostuuko meidän “inner circle” ruotsalaisista? Miksi kaikista maailman paikoista päädyimme muuttamaan juuri Ruotsiin? Ärsyttääkö tukholmalaisuudessa mikään ja entä mitä matkatärppejä meillä on antaa Tukholmaan? Vastaamme näihin ja moniin muihin teiltä kuuntelijoilta saamiimme kiperiin kysymyksiin.

Isoviha on yksi Suomen historian synkimmistä vaiheista, joka vaati kymmeniä tuhansia uhreja. Kolme sataa vuotta sitten, eritoten Pohjanmaalla, tehtyjä hirmutöitä voidaan nykyisin verrata jopa kansanmurhaan. Isoviha kesti seitsemisen vuotta, paikasta riippuen, ja päättyi Uudenkaupungin rauhaan 300 vuotta sitten vuonna 1721. Isostavihasta puhuttaessa voidaan sanoa, että kyse on Suomen historian katastrofista, sanoo professori Kustaa H.J. Vilkuna, joka on kirjoittanut kaksi isoavihaa käsittelevää kirjaa Viha ja Paholaisen sota.Isonvihan aikana venäläiset olivat miehittäneet Suomen. Tsaari Pietari Suuri oli antanut miehittäjille ikään kuin vapaat kädet tuhota ja autioittaa maa. Kiduttamisella ja hirmutöillä ei tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja, ja venäläismiehittäjät tekivät hirmutöitään varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Ihmisiä kidutettiin raaasti, maita ja tiloja poltettiin ja lapsia siepattiin orjiksi Venäjälle. Samoista rikoksista voitaisiin nykyaikana tuomita kansanmurhana.Marjatta Heikintytär Puusti on yksi isonvihan kymmenistä tuhansista uhreista. Hänen elämäntarinassaan tiivistyy isonvihan kauheudet. Venäläismiehittäjät sokeuttivat hänet palavalla talilla, surmasivat hänen aviomiehensä ja ryöstivät yhden hänen lapsistaan orjaksi. Lopulta Marjatta Heikintytär Puusti pääsi lapsineen pakenemaan Ruotsiin kuten tuhannet muut suomalaiset. Hänen traaginen tarinansa on tallennettu haudattujen luetteloon, ja dokumentti on säilynyt meidän päiviimme asti Saloisten kirkonarkistossa Pohjois-Pohjanmaalla.Isonvihaa paenneista moni päätyi Tukholmaan, ja kaupungin väestöstä jopa kuudes osa oli suomalaispakolaisia, toteaa Suomen historian professori Kustaa H.J.Vilkuna. Tukholmassa pakolaisvastaanotossa oli jo moderneja piirteitä, esimerkiksi kuukausittain maksettava pakolaistuki.Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Sen jälkeen venäläismiehittäjät lähtivät Suomesta, pakolaiset pääsivät palaamaan koteihinsa ja alkoi tuhotun maan uudelleen rakentaminen.Virpi Inkeri toimittamassa ohjelmassa, Isoviha - historian julma menneisyys, käydään läpi isonvihan vaiheita Suomen historian professori Kustaa H.J. Vilkunan kanssa.Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Isoviha on yksi Suomen historian synkimmistä vaiheista, joka vaati kymmeniä tuhansia uhreja. Kolme sataa vuotta sitten, eritoten Pohjanmaalla, tehtyjä hirmutöitä voidaan nykyisin verrata jopa kansanmurhaan. Isoviha kesti seitsemisen vuotta, paikasta riippuen, ja päättyi Uudenkaupungin rauhaan 300 vuotta sitten vuonna 1721. Isostavihasta puhuttaessa voidaan sanoa, että kyse on Suomen historian katastrofista, sanoo professori Kustaa H.J. Vilkuna, joka on kirjoittanut kaksi isoavihaa käsittelevää kirjaa Viha ja Paholaisen sota.Isonvihan aikana venäläiset olivat miehittäneet Suomen. Tsaari Pietari Suuri oli antanut miehittäjille ikään kuin vapaat kädet tuhota ja autioittaa maa. Kiduttamisella ja hirmutöillä ei tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja, ja venäläismiehittäjät tekivät hirmutöitään varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Ihmisiä kidutettiin raaasti, maita ja tiloja poltettiin ja lapsia siepattiin orjiksi Venäjälle. Samoista rikoksista voitaisiin nykyaikana tuomita kansanmurhana.Marjatta Heikintytär Puusti on yksi isonvihan kymmenistä tuhansista uhreista. Hänen elämäntarinassaan tiivistyy isonvihan kauheudet. Venäläismiehittäjät sokeuttivat hänet palavalla talilla, surmasivat hänen aviomiehensä ja ryöstivät yhden hänen lapsistaan orjaksi. Lopulta Marjatta Heikintytär Puusti pääsi lapsineen pakenemaan Ruotsiin kuten tuhannet muut suomalaiset. Hänen traaginen tarinansa on tallennettu haudattujen luetteloon, ja dokumentti on säilynyt meidän päiviimme asti Saloisten kirkonarkistossa Pohjois-Pohjanmaalla.Isonvihaa paenneista moni päätyi Tukholmaan, ja kaupungin väestöstä jopa kuudes osa oli suomalaispakolaisia, toteaa Suomen historian professori Kustaa H.J.Vilkuna. Tukholmassa pakolaisvastaanotossa oli jo moderneja piirteitä, esimerkiksi kuukausittain maksettava pakolaistuki.Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Sen jälkeen venäläismiehittäjät lähtivät Suomesta, pakolaiset pääsivät palaamaan koteihinsa ja alkoi tuhotun maan uudelleen rakentaminen.Virpi Inkeri toimittamassa ohjelmassa, Isoviha - historian julma menneisyys, käydään läpi isonvihan vaiheita Suomen historian professori Kustaa H.J. Vilkunan kanssa.Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Teatterit saavat taas raottaa oviaan, ja me olemme valmiina! Suuntaamme Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan Niin kuin taivaassa -musikaalia. Matkan varrella musikaalin säveltäjä Fredrik Kempe kertoo meille taivaallisen musiikin luomisesta. Päähenkilö Danielia Helsingissä esittävä Tuukka Leppänen puolestaan juttelee kanssamme Suomen kantaesityksen harjoittelemisesta ja pandemia-ajan tunnelmista – ja vähän myös ruotsalaisuuden ilmentämisestä näyttämöllä. Så som i himmelen -saagan aikaisemmat osat, musikaalimatkat Tukholmaan ja Osloon, löydät jaksoarkistostamme nimillä “Taivasmatkalla, osa I” ja “Taivasmatkalla, osa II”. Juontajina Laura Haajanen ja Siiri Liitiä. Haastattelussa Fredrik Kempe ja Tuukka Leppänen. Spiikki: Niina Markkanen. Välikemusiikki: otteita kappaleista Niin kuin taivaassa ja Elämä kantaa Helsingin Kaupunginteatterin musikaalista Niin kuin taivaassa.

Vaaliraati ruotii SDP:n puheenjohtajan Sanna Marinin pärjäämistä kuntavaalitentissä, arvioimassa SDP:n varapuheenjohtaja Nina Malm, johtaja Markku Jokisipilä ja politiikan toimittaja Ari Hakahuhta.  Israelin ja Hamasin iskut jatkuneet kohta kaksi viikkoa, onko tulitaukoa luvassa, Ylen Antti Kuronen Jerusalemissa puhelimessa.  Sote loppusuoralla? Nouseeko köyhien ja sairaiden maakuntavero pilviin, keskustelemassa kansanedustajat Pekka Aittakumpu keskustasta, Mari Holopainen vihreistä ja Anna-Kaisa Ikonen kokoomuksesta.   Kesän matkailunäkymät, päästäänkö jo Tallinnaan ja Tukholmaan? Johtaja Kristiina Hietasaari, Business Finlandista ja johtaja Lotta Berner Sjölund Visit Ålandista.  On itsekeskeistä ajatella Suomen hyötyvän ilmastonmuutoksesta, sanoo meteorologi Kerttu Kotakorpi blogissaan. Uusinta SDP:n puheenjohtajan Sanna Marinin pärjäämistä kuntavaalitentissä ruotii vaaliraadissa  Sdp:n varapuheenjohtaja Nina Malm, johtaja Markku Jokisipilä ja politiikan toimittaja Ari Hakahuhta, toimittajana Pirjo Auvinen.  Juontajana Hanna Juuti, toimittajina Pirjo Auvinen, Jukka Vanninen, lähetystoimittaja ja tuottaja Marja Ala-Kokko. 

Kipupiste haluaa välittää toivoa sekä madaltaa kynnystä puhua mielen voinnista. Sarjan neljännessä osassa terapeutti Pirita Jaaksi tapaa esikoulunopettajan ja pienen lapsen äidin Ria Aintilan, jolla on kokemusta yksinäisyydestä eri elämänvaiheissa. Kun muutin Tukholmaan vuonna 2013, jätin perheeni ja kaikki kaverit Suomeen. Vaikka Ruotsissa olikin työ, uusi poikaystävä ja uusia kavereita, niin tuntui siltä, että jokin läheinen kontakti puuttui. Tunsin itseni tosi yksinäiseksi. Myöhemmin Ria Aintilan parisuhde päättyi ja 27-vuotiaana hän muutti ensimmäistä kertaa omaan asuntoonsa. Yksinoloon hän ei ole vielä tottunut ja koronapandemia on supistanyt sosiaalisia kontakteja entisestään. Se on sellainen paniikki. Tulen tosi hermostuneeksi, kun olen yksin. Haluaisin hirveän mielelläni tehdä ja jakaa aikaani toisen kanssa, Ria Aintila kertoo ohjelmassa. Terapeutti Pirita Jaaksi kehottaa ottamaan yksinäisyyden tunteen puheeksi esimerkiksi juuri terapeutin vastaanotolla. Sanoittaminen ja tunteen purkaminen rauhoittaa tilannetta. Yksinäisyys nousee hyvin monessa terapeuttisessa keskustelussa hallitsevaksi teemaksi, ja siksi häpeää ja stigmaa sen ympäriltä pitää purkaa. Kipupistettä juontaa Tukholmassa asuva kognitiivinen käyttäytymisterapeutti Pirita Jaaksi. Tuottaja: Heidi Herrmann heidi.herrmann@sverigesradio.se

Tänä vuonna tapahtui hyviäkin asioita. Esimerkiksi ulkoilimme paljon. Listaamme vuoden kohokohdat, pohdimme, miksi Lotalla oikeastaan on joulukuusi ja tuotekehitämme konseptia kirje joulupukille. Podin aikana tuhoutuu matto ja vähän viiniä. Vihdoin pääsemme kuitenkin matkaan jouluiseen Tukholmaan, jossa juostaan paikasta toiseen -juomaan viiniä. Välkommen!

Kesäkuussa kirjeenvaihtaja Petja Pelli palasi asemapaikalleen Tukholmaan oltuaan Suomessa etätöissä koronan pahimman vaiheen ajan. Suomesta katsottuna näytti siltä kuin Ruotsi olisi hylännyt kansalaisensa ja antanut heikoimpien kuolla. Ruotsiin palattuaan Pelli tajusi kesän aikana, ettei tilanne ole niin yksinkertainen. Tekijät: Helsingin Sanomien Koronavuosi-podcast Käsikirjoitus ja tuotanto: Tuomas Kaseva, Esa Lilja, Jaakko Lyytinen ja Heidi Väärämäki Puhevalmennus: Kaisa Osola Äänisuunnittelu ja musiikki: Matias Harju

Historiallista! Vieraileva tähti ESP:ssä! ESP sai kunnian haastatella Mimmit sijoittaa -yhteisön toista perustajaa, Pia-Maria Nickströmiä, joka on vähän aikaa sitten muuttanut Tukholmaan. Miltä tuntuu olla mamu toisessa maassa? Millaista se on suomenruotsalaiselle, joka jakaa äidinkielensä mutta ei kulttuuriaan uuden maan tuttavuuksien kanssa? Miten yritystoiminta Suomeen pyörii toisesta maasta? Tämän kaiken, sekä ESP:n kollektiiviset koronatestikokemukset Tukholmasta, kuuletta jaksossa - joten pistäkääpä luureihin!

Psykologi, Egyptin tuntija, matkaopas Jussi Tukiainen lähti pian lukion jälkeen kesätöihin Tukholmaan, jossa syttyi kipinä psykologin ammattiin. Sieltä elämä heitti hänet Bulgarian kautta Egyptiin, josta kehittyi psykologian rinnalla toinen läpi elämän jatkuva intohimo. Jussi Tukiainen kannustaa jokaista elämään rohkeasti itsensä näköistä elämää ja uskoo, että järkkynyttä mieltä ja itsetuntoa voidaan parantaa ihan kuolemaan asti. Ohjelman on toimittanut Vesa Kytöoja.

Viikonloppu tuo tullessaan pitkästä aikaa merkittävän pohjoismaisen UFC-koitoksen. Norjanruotsalainen Jack Hermansson yrittää lunastaa paikkaa kärkikahinoihin kohtaamalla UFC-ottelussa legendaarissa Ronaldo "Jacare" Souzan. Hermanssonin tarinan ja näkymien ohessa äänitorvilla puitavana on lauantain Cage 47 -ilta Helsingissä. Aiheet: -> 00.30: Uutiskatsaus - Edis Tatli, Darren Tillin kymppitonnin putkaloma -> 09.00: Viikon taistelu - Ronaldo Souza vs. Jack Hermansson -> 45.00: Tutkan Alla - UFC: Cory Sandhagen, Cage 47: Aleksi Mäntykivi, Olli Santalahti -> 56.00: Kamppailukansanradio - Pääsevätkö suomalaiset Tukholmaan? Voiko suomalainen kamppailija lunastaa potentiaalinsa kotimaassa? Suomalaisen vapaaottelutuomaroinnin järki? Rakkauden merkitys?

Reeta Akkanen ja hänen kaksi sisartaan ovat adoptoitu eri maista. Suomessa ventovieraat olettavat tuon tuosta, etteivät Akkasen perheen lapset puhu suomea. Ruotsissa taas Reetalle puhutaan lähes aina ruotsia. Reeta Akkanen muutti Tukholmaan kesätöihin kolme vuotta sitten ja päätyi jäämään. Hän aloitti esikouluopettajan opinnot Uppsalan yliopistossa. Täällä monella hänen opiskelutovereistaan on juuret ulkomailla ja suurin osa olettaa, että Reeta on ruotsalainen. Kun hän alkaa puhua, saattaa joku kysyä, että mistä hän on kotoisin. Tuntemattomat aloittavat englannilla Reetan kotikaupungissa Naantalissa tilanne oli päinvastainen. Siellä tuntemattomat alkoivat usein puhua englantia hänelle, vaikkeivat muuten puhuneet englantia. Minä en pidä englannin puhumisesta. Itse adoptiota hän ei juurikaan mieti. Reetan äiti Tuija Lehesvirta sanoo, ettei hän edes tiedä, millaista on kasvattaa omia biologisia lapsia, sillä kaikki hänen lapsensa ovat adoptoituja Aasiasta. "Äitiydessäni saan olla utelias sitä kohtaan, millainen lapseni ihan oikeasti on - ilman, että peilaan heihin omia tai suvun yhteisiä piirteitä. Sain itse aina kuulla, etten ole matemaattisesti lahjakas, vaikkei se pitänytkään paikkaansa." Puhelu äidille on sarja, joka käsittelee äitisuhteita. Tämä on sarjan viides osa. Jaksossa kuultu kappale: Mary Lattimore The Quiet Night Julia Wiræus julia.wiraeus@sverigesradio.se

Lotta on käynyt epämukavuusalueella ja Miina on menossa. Muistelemme menneisyyden festarimuistoja, ja mietimme mitä voisivat olla tulevaisuuden festarimuistot. Miina on kuullut, että Gwyneth tulee Tukholmaan, ja nyt yritämme kuumeisesti selvittää miten hän voisi saada kutsun.

UFC:n ja äänitorvien arki jatkuu, Wichitassa pääottelussa ryskäävät ex-mestari Junior dos Santos ja Derrick "Black Beast" Lewis. Lisäksi keskustellaan vuoden tyhmimmän vapaaottelijan tittelistä ja Makwan Amirkhanin unelmavastustajasta Tukholman UFC-iltaan. Aiheet: -> 00.30: Kuumat puheenaiheet - UFC 235, UFC Tukholma ja Makwan Amirkhanin unelmavastus, Invictan 8 naisen turnaukset -> 25.10: Viikon Taistelu - UFC Wichita: Derrick Lewis vs. Junior dos Santos -> 38.10: Tutkan Alla - Martin vs. Moraes, Dariush vs. Dober, FinnMMA maailmalla: Tauru vs. Mangat, Chabbi vs. Page -> 55.30: Kamppailukansanradio - Vuoden tyhmin vapaaottelija? Miten suomalainen kamppailija pääsisi esiin mediassa?

Minni syntyi 50-luvun puolivälissä Keski-Suomessa. Rakkaus toi hänet Tukholmaan 1984. Elämä muuttui tapaninpäivänä 2004. Minni menetti miehensä ja kaksi lastaan tsunamissa. Mutta elämä ei loppunut. Alussa viilti ihan kauheesti kateus, ja pisteli: miks tolla on lapset elossa? Voi kun ei huutais lapselle, rakastais vaan Kuukausi tsunamin jälkeen Minni täytti 50 vuotta. Hän sai apua läheisiltään ja päätti pitää heille juhlat. Siellä itkettiin yhdessä, ja myös naurettiin kyyneleet silmissä. Minni päätti jatkaa elämää ja nyt, 13 vuotta tsunamin jälkeen, on hän uudessa aviossa ja yksi hänen intohimoistaan on kirjoittaminen. Tavallaan ihanaa, ettei mulla ole enää leimaa otsassa: tsunami       Haastattelija: Soili Huokuna.

Kerttu syntyi Savossa 1937. Hän lähti nälkää pakoon Tukholmaan 1958. Työpaikka löytyi kulkutautisairaalasta, eikä Kerttu säikähtänyt edes silloin, kun ensimmäiset aids-potilaat hakeutuivat hoitoon. Kerttu Sturesson uskaltautui hoitamaan aids-sairaita 80-luvun alussa, kun muut eivät vielä uskaltaneet. Hän teki työtä HIV-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden kanssa 26 vuotta ja sai sinnikkäästä työstään muun muassa "Svenska hjältar"-tunnustuksen. "Jo silloin kun olin pieni ja kärsin vilua ja nälkää, päätin, että kun saan rahaa ja ruokaa, niin käytän loppuelämäni muiden auttamiseen. Ja sitä minä olen tehnyt koko ikäni." Kertun yksityiselämässä on ollut paljon surua ja lohduttomuutta lapsuudesta asti. Työ sekä pitkä liitto aviomies Stigin kanssa ovat antaneet voimaa ja valoa. "Tansseissa sanottiin, että olen finnjävel. Itkin, kun pääsin kotiin. Rouva, jonka luona asuin, lohdutti minua ja sanoi, että ole vaan oma itsesi." Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Ängelholmissa asuvan Sinikka Neuhausin äiti on Karjalassa, isä Berliinissä ja hän itse Skånessa. Sinikka puhuu ruotsia paremmin kuin suomea ja saksaa, mutta tekevätkö nämä asiat hänestä ruotsalaisen? Sinikka Neuhaus on tanssinut Euroopassa, opiskellut teologiaa Uppsalassa ja opettaa nykyään tulevia opettajia Lundin yliopistolla. Kesäpuhuja-ohjelmassaan hän kertoo omista juuristaan, kiinnostuksestaan historiaan ja historian nivoutumisesta nykyaikaan. Tyttäreni sanoi että, on hämmästyttävää, että joku niin kamala asia kuin sota, myös aiheuttaa yllättäviä kohtaamisia, niin,  että siitä syntyy lapsiakin, Sinikka kertoo. Sinikka muistelee myös tanssijan uraansa, joka vei hänet jo nuorena ensin Tukholmaan ja sitten Ranskaan. Sinikka Neuhausin valitsema musiikki TAISTO TAMMI: Kotkan ruusu KATE BUSH: Hello earth NICK CAVE AND THE BAD SEEDS: Straight to you TEHDASORKESTERI BONK FACTORY ORCHESTRA: Minä soitan harmonikkaa  Ohjelman tuotti Anna-Lotta Hirvonen Nyström. anna-lotta.nystrom@sverigesradio.se

Ikuista kutinaa tarinoita maanteiltä ja kulissien takaa. Näin on Tapio ristinyt elämänsä monologin. Kutina on esiintymistarve, joka alkoi kutkuttaa Tapiota jo pikkupoikana, kun hän pääsi näyttämölle. Tapsan tie on kulkenut sinne minne keikat vievät: ristiin rastiin Suomea, ympäri ämpäri Ruotsia. Jokaiselle näyttelijälle tule jossain vaiheessa se, että voi -kele, kun tähän ammattiin lähin! Kiinnitys Riksteaterin suomalaiseen toimintaan kiinnitti miehen Tukholmaan lähemmäs 30 vuotta sitten. Perheeseen kuuluu vaimo Hannele ja kolme aikuista lasta. Tapio Aarre-Ahtion ura alkoi jo pikkupoikana Lahden Kaupunginteatterissa ja ympyrä sulkeutui, kun hän palasi sinne viideksi vuodeksi ennen eläkeikää. Eikä nykyinen eläkeläinen laakereillaan lepää. Tapio palasi Ruotsiin ja täkäläisille näyttämöille, nyt ohjaajan roolissa. Loppusyksystä nähdään Södertäljessä Tapion ohjaama ja kirjoittama Suomen 100-vuotisjuhlaan liittyvä esitys. Se on harrastajateatteri Tuikun tuotantoa. Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se

Tuskaisesta nuoresta naisesta kasvoi säteilevä monen alan osaaja. Irma unelmoi näyttelijän ammatista. Se jäi haaveeksi, mutta ura urkeni kumminkin teatterin ja elokuvan alalta. Hyvä näin, sanoo Irma. "Tuleva aviomieheni heitti kruunaa ja klaavaa Suomeen-lähdöstä. Kolikko päätti, että hän hyppää laivaan. Tapasimme, ja muutin Ruotsiin.    Irma Kario kertoo virstanpylväistä työuransa varrella: 1971 1975 Toimin sihteerinä ympäristönsuojeluhallinnossa, ensin organisaatio oli Ympäristönsuojelun lautakunta, sitten siitä kehittyi ympäristönsuojelun osasto sisäministeriössä ja tästä ajasta olin vuoden 1974 Itämeren suojelukomitean sihteerinä. Suomi toimi komitean päämiehena ja järjestimme konferensseja Hangossa ja Hanasaaressa. Niihin kokoontui tutkijoita ja päätöksentekijöitä kaikista Itämeren valtioista. Jännittävä kokemus ja elämys näiden vuosien aikana oli osallistuminen YK:n Ympäristänsuojelukonferenssiin Tukholmassa 1972. Silloin en voinut aavista että Tukholmasta tulisi kotikaupunkini.   1975-1978 Suomenruotsalaisen dokumenttielokuvayhtiön Epidemin toimitusjohtaja. Epidem oli erikoistunut Etelä-Amerikan maiden, erityisesti Chilen, kuvaukseen ja teki usein yhteistyötä SVT:n kanssa. Minun tehtäväksi lankesi hallinnon ja taloudenhoidon lisäksi Camilla Mickwitzin luomien animaatioelokuvien tuottaminen.   1978 Muutto Tukholmaan   1978-1979 Johan Haglebäckin toteuttaman  animaatioelokuvan Vem ska trösta knyttet? tuotantotehtävät, mm kontaktit Tove Janssonin kanssa.   1979-1985 Dramatiska Institutetin teatteriosaston kurssisihteerinä. Näiden vuosien aikana opin tuntemaan koko Ruotsin  teatterimaailman. Toimin myös silloisen Nordiska Scenskolerådetin hallituksen jäsenenä. Siihen aikaan oli pohjoismaisilla yhteistyöprojekteilla ihan toinen rooli kuin tänään. Joka kevät järjestettiin koulujen välisiä tapaamisia eri maissa. Ja näin myös kontaktit Suomen Teatterikorkeakouluun syntyivät ja vahvistuivat.   1985-1988 Folkoperan markkinoija ja tuotantoassistentti. Dramatiska Institutetin teoreettisten vuosien jälkeen halusin kokea näyttämötaiteen tekemistä ihan konkreettisesti. Ja niin tämä mahdollisuus putkahti esiin Folkoperan muodossa. Näiden vuosien aikana oli ohjelmistossa Madame Butterfly, Taikahuilu, Turandot ja Lionardo. Asuin Folkoperan naapurikorttelissa ja olin vastuussa siitä että koko orkesteri oli aina paikalla esitysten alkaessa. Juoksin edestakaisin enkä uskaltanut alottaa illan viettoa ennenkuin esitys klo 19.00 oli alkanut.   1988-1992 asuin Helsingissä   1989-1991 Svenska Teaterin markkinointisihteerinä. Silloinen teatterinjohtaja Georg Dolivo, jonka tunsin jo entuudestaan, järjesti minulle työpaikan ja siitä olin todella iloinen ja kiitollinen   1991-1992 Teatteri Viiruksen tuottajana. Heti Suomeen muuton jälkeen toimin Viiruksen hallituksen jäsenenä ja kun päätimme että nyt on teatterin aika hankkia ensimmäistä kertaa tuottaja niin tehtävä lankesi aika luonnollisesti minulle. Uskomattoman huimat, antoisat ja unohtumattomat ajat seurasivat. Teatteria johtivat silloin Johan Storgård ja Mats Långbacka. Teatteri toimi silloin Rajasaaressa ja kesällä teimme Shakespearen tuotantoja Vasikkasaaressa Helsingin edustalla Ralf Långbackan ohjauksella.   1993-2003 Perustin oman tuotantoyhtiön Kario Kultur. Näiden vuosien aikana tein seuraavanlaisia projekteja: Sain pian Ruotsiin paluun jälkeen tehtäväksi tuottaa Marionetteaterin kansainvälisen, aikuisille suuntautuvan nukketeatterifestivaalin. Sen kautta tutustuin huimiin kansainvälisiin tekijöihin ja ne kontaktit johtivat sarjaan festivaaleja jotka saivat nimeksi Non Stop Puppets. Kun Tukholma oli Euroopan kulttuuripääkaupunki 1998 järjestin tämän festivaalin Kapunginteatterissa, silloin yhteistyössä Kaupunginteatterin Långa Näsanin kanssa. Teatterin kaikki näyttämöt täyttyivät silloin aikuisten nukketeatterista. Samoin järjestin uuden Non Stop Puppets-festivaalin Helsingin ollessa kulttuurpääkaupunkina 2000, joka sitten Helsingin jälkeen siirrettiin Tukholmaan. Järjestin suomenruotsalaisten teatteriryhmien, Viiruksen, Mars-teatterin ja Klockriketeaterin vierailuesityksiä Tukholmassa. Toimin muusikkojen Ale Möllerin ja Lena Willemarkin ja kaikkien heidän erilaisten kokoonpanojensa managerina/tuottajana, kuten esim. Enteli, Frifot, Stockholm Folk Big Band, Ale Möller Band. Tallissani oli niin kansanmusiikka, maailmanmusiikkia kuin jazzia.   2003-2012 Uuden Teatterin toiminnanjohtaja. Vuonna 2005 teimme yhteistyösopimuksen Teater Västmanlandin kanssa joka merkitsi sitä, että saimme kaikki teatterin resurssit, ts. tilat, tekniikan ja henkilöstön käyttöömme korvauksetta sitä vastaan että esityksemme tulivat mukaan teatterin omaan tilastoon. Meillä oli silloin Tukholman toimisto RSKL:n tiloissa Bellmansgatanilla ja tuotannot toteutettiin siis Västeråsissa. Haastattelija: Soili Huokuna.

Viikon kirjana on ruotsalaisen Tom Malmquistin raa’an surullinen ja järisyttävän kaunis teos Joka hetki olemme yhä elossa (Suomentaja Outi Menna, Kustantamo S&S). Kirja kertoo Tomin avovaimon Karin Lagerlöfin kuolemasta pian parin esikoistyttären syntymän jälkeen. Se on kliininen ja silti vereslihainen kuvaus surun anatomiasta mutta myös tunteisiin käyvä rakkaudenjulistus edesmenneelle vaimolle – lähestulkoon kehollinen lukukokemus, joka ei hevin unohdu. Tom Malmquistin lisäksi puhumme muista surukirjallisuuden merkkiteoksista, Joan Didionista Julian Barnesiin, Helen McDonaldista Roz Chastiin. Sitä ennen podcast-kaksikko vaihtaa kuulumisia: Johanna on ehtinyt slalom-lomalle Itävaltaan ja kirjalliselle teatterivisiitille Tukholmaan sillä aikaa kun Jonna on hassannut kaikki lukuhetkensä katsomalla Skamia. (Toki sen on Johannakin jo ehtinyt katsoa.) Norjalle siis 12 pistettä siitä, että se on ensimmäisenä 2000-luvun televisiossa synnyttänyt menestyksen, jossa young adult -kirjallisuus on ollut kiinni jo vuosia: tehnyt teinejä aliarvioimatta fiksun, ihon alle menevän, ihanan nuortensarjan. Sen johdosta Johanna vapautuu sovituskopissa ja Jonna kokee saaneensa teinimentorin. Ihailemme myös sanojen valtaa. Pimpistä ja pillusta puhumista on pidetty aina kovin vulgaarina, mutta kukapa muu muka teki sanasta yhdessä yössä salonkikelpoisen kuin Yhdysvaltain presidentti Donald T***p! Yhtäkkiä pussy on kaikkien huulilla (pun intended), se painetaan laatulehtien sivuille, on brittisatiirikko Howard Jacobsonin tulevan kirjan nimi sekä vastarinnan vaaleanpunainen voitonmerkki. Isn’t it ironic, laulaisi varmasti Alaniskin. T***p synnyttää muutenkin kiinnostavaa taidetta ja nostaa vanhat klassikkodystopiat myyntilistojen kärkeen. Roskan paavin John Watersin sanoin: on syntymässä uudenlaista, positiivista anarkiaa. JAKSOSSA MAINITUT KIRJAT Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina (Tammi) Herman Koch: Illallinen (Siltala) Rosa Meriläinen & Saara Särmä: Anna mennä. Opas hauskempaan elämään (S&S) Howard Jacobson: Pussy (ilmestyy keväällä Englannissa) Hillary Clintonin kirja vaalitaistelusta (tekeillä) George Orwell: 1984 (WSOY) Hannah Arendt: Totalitarismin synty (Vastapaino) John Berger: Näkemisen tavat (WSOY) Rebecca Solnit: Hope in the Dark Margaret Atwood: Orjatar (Tammi) Joan Didion: Maagisen ajattelun (Like) Joan Didion: Iltojen sinessä (Like) Jenni Diski: In Gratitude Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain (Bazar) Max Porter: Grief is the thing with feathers Niklas Ekdal: Hur jag dog Helen Mcdonald: H niin kuin haukka (Gummerus) Han Kang: Vegetaristi (Gummerus) Reko ja Tiina Lundan: Viikkoja, kuukausia (WSOY) Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi (WSOY) Julian Barnes: Levels of Life Cheryl Strayed: Villi vaellus (Like) Caroline Ferrada-Noli & Liv Strömquist: Kära Liv och Caroline Alison Bechdel: Hautuukoti: Tragikoominen perheeni (Like) Alison Bechdel: Äideistä parhain: Koominen drama (Like) Roz Chast: Cant we talk about something more pleasant Cory Taylor: Dying: A Memoir Tom Malmquist: Sudden death Tom Malmquist: Fadersmjölken (Kuva: Viktor Gårdsäter)

Suomen Tukholman suurlähetystö sai tammikuussa 2017 uuden suurlähettilään. Hän on Matti Anttonen, kokenut diplomaatti, joka korostaa perinteisten arvojen, kuten rehellisyyden ja ahkeruuden merkitystä. Suomen suurlähetystö Tukholmassa sai tammikuussa 2017 uuden isännän. Hän on suurlähettiläs Matti Anttonen, jolla on takanaan jo yli 30 vuotta Suomen valtion palveluksessa. Matti Anttonen syntyi 1957 Tampereella. Anttonen toimi Suomen suurlähettiläänä Venäjällä vuodesta 2008 vuoden 2012 huhtikuun loppuun saakka. Me ajattelemme maailman tilaa kovin Eurooppa-keskeisesti. Maailman todellisuus ratkaistaan ihan muualla. Afrikassa väkiluku todella kasvaa ja iso kysymys on, onko ihmisillä siellä elämisen mahdollisuuksia. Anttonen on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta ja valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta. Hän tuli ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1986. Vuosina 19871991 hän oli avustajana ja lähetystösihteerinä Moskovan suurlähetystössä, sitten kolme vuotta Geneven pysyvässä edustustossa ja vuosina 19941996 hän vastasi ulkoasiainministeriössä EUVenäjä-suhteista. Vuonna 1998 Anttonen nimitettiin Venäjän-yksikön päälliköksi ja vuonna 2001 ulkoasiainministeriön Itäosaston apulaisosastopäälliköksi. Vuosina 20022006 hän oli ministeri ja edustuston päällikön sijainen Suomen Washingtonin-suurlähetystössä Yhdysvalloissa ja sitten energiakoordinaattorina Helsingissä 20072008, kunnes hänet nimitettiin suurlähettilääksi Moskovaan. (Lähde: Wikipedia) Asuin perheen kanssa Pohjois-Ruotsissa 1961. Pakolaisasia oli silloinkin ajankohtainen, vaikka pakolaiset näyttivät erinäköisiltä kuin tänään. Soilin seurassa Matti Anttonen kertoo mietteitään Ruotsin-pestin alkaessa. 2016 hän matkusti Suomen valtion palveluksessa 25 maassa, ja nyt hän toteaa, että tuntuu ihan hyvältä asettautua Tukholmaan ja saada olla paikoillaan. Perheeseen kuuluu puoliso ja neljä lasta. Ruotsin-virka on ensimmäinen ulkomaantyö, johon kukaan lapsista ei enää ole seurannut mukana. Uudenlaiset vapaa-ajan riennot ovat edessä nyt, kun pari on kahdestaan Tukholmassa ja virka-asunto sijaitsee kivenheiton päässä elokuva- ja muista teattereista. Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se

Marjo Manell Täbystä on monen toiminnan pioneeri: hän on ollut mukana perustamassa niin asperger-luokkia kuin ruotsinsuomalaisten virka- ja liikenaisten yhdistystäkin. Marjo Manell syntyi Helsingissä 1946. Perhe asui aluksi Espoon Tapiolassa, sen jälkeen Lahdessa ja sieltä Marjo muutti Turkuun opiskelemaan. Sieltä löytyi suomenruotsalainen siippa ja pariskunnan tie kulki Lontoon ja Espoon kautta Tukholmaan. Marjolla on kaksi poikaa, Tobias ja Joni. Hän huomasi jo Jonin ollessa vauva, ettei nuorempi poika ollut samanlainen kuin isoveli tai muut lapset. Jonilla on aspergerin oireyhtymä, mutta hän sai diagnoosin vasta koulupoikana. Marjo on taistellut poikansa ja muiden asperger-lasten oikeuksien puolesta. Hän on ollut mukana perustamassa lukio- ja kansankorkeakoululuokkia nuorille, joilla on aspergerin oireyhtymä. "Päätin tehdä kaikkeni, jotta lapseni saa niin hyvän elämän kuin mahdollista. 1994, kun Marjo meni mukaan Ruotsin autismi- ja aspergerliittoon, oli liitossa vain muutama tuhat jäsentä. Nykyään heitä on 16 000. Marjo on ollut mukana liiton hallituksessa vuodesta 2001 ja jatkaa järjestötyötä edelleenkin.  "Jos joku pystyy, niin sinä, Marjo. Vastapainoa arjelle Marjo löytää tanssista. Hän on tanssinut balettia pienestä pitäen, ja vielä 40-vuotiaana hän aloitti uuden klassisen baletin kurssin. Viime syksynä Marjo esiintyi omilla 70-vuotisjuhlillaan: hän riemastutti vieraitaan tanssimalla Sevillanas-flamencoa yhdessä parhaan ystävättärensä kanssa. Ohjelma on tehty Marjon pojan Jonin, suostumuksella. Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Äijäporukka - Kari ja hänen kaksi lapsuudenystäväänsä - on kruisaillut moottoripyörillä ympäri Eurooppaa jo kymmenkunta kertaa. Nyt toteutui vieläkin suurempi haave: kolmen kuukauden purjehdus. Kari Paanalahti syntyi Helsingissä 1960. Hän varttui Pohjanmaalla Yppärin kylässä ja Kalajoella. Nuori mies lähti ruotsinkielen taitoaan parantamaan ensin Uumajaan, sitten Tukholmaan, ja sitten sattui se tavallinen tapaus: rakkaus täytti sydämen ja visiitti vaihtui pysyvään asumiseen ja elämän rakentamiseen uudessa maassa. Kari on naprapaatti, ja sen lisäksi että hänellä on oma Ryggakuten-vataanotto, työskentelee hän myös St Göranin sairaalan psykiatrisen osaston akuuttivastaanotossa. Hän on väitellyt tohtoriksi kipuennusteista ja hän on tutkinut särkyä ja erityisesti selkävaivoja. "Tälle matkalle olisi pitänyt lähteä jo kaksikymppisenä, mutta siinä tuli elämä väliin. Yhteys lapsuudenystäviin on säilynyt halki vuosikymmenten ja tänä talvena neljä kaverusta toteutti unelmansa: he tekivät kimpassa irtioton arjesta ja purjehtivat yli Atlantin. 4000 meripeninkulman matka Barcelonasta Ibizan, Gibraltarin ja Cap Verden kautta Karibialle kesti kolme kuukautta. "Tärkeintä pitkällä purjehduksella on, että porukka tulee toimeen keskenään. Kyseessä oli Atlantic Rally for Cruisers, ARC+, jossa oli mukana noin 70 venettä. Kilpailemaan ei kyllä lähdetty, sanoo Kari.  Haastattelija: Soili Huokuna.

Tukholmalainen Olli Berg on vuodesta 2006 lähtien käynyt Unkarissa keskimäärin joka kolmas kuukausi viemässä sekä hengellistä että humanitääristä apua kurjuudessa eläville romaneille. "On helppo rakastaa kaukaa, mutta on tärkeää osoittaa rakkautta niitä kohtaan, jotka ovat lähellä ja tarvitsevat apua."Olli Berg syntyi Savossa, Karttulassa 1961. Kahdeksanlapsinen perhe muutti Lahteen -68 ja  sieltä Göteborgiin 70-luvun alussa. Välillä Olli vanhempineen asui uudelleen Suomessa, ja vuonna -82 hän muutti Tukholmaan, missä asuu edelleen vaimonsa Riittan kanssa. Heillä on kaksi poikaa, joista nuorempi asuu vielä kotona.Olli on työskennellyt romanikielen opettajana. Hän puhuu sekä Suomen romanien kieltä että kansainvälistä romanikieltä. 80-luvulla Olli tuli uskoon ja aloitti lähetystyön, aluksi silloisessa Neuvostoliitossa suomensukuisten romanien parissa, ja sen jälkeen Keski-Euroopassa.Hän matkustaa useita kertoja vuodessa Unkariin, missä hän on muun muassa mukana vetämässä romanilasten kesäleiriä. Ollin matkat suuntautuvat myös Romaniaan ja Tsekkiin. Matkoja on kertynyt jo satakunta tähän mennessä. Romanikansan hätä on suuri, sanoo Olli. Tarvitaan niin korkean tason poliittisia päätöksiä kuin ruohonjuuritason käytännön työtä kurjuudessa elävien romanien auttamiseksi, hän toteaa. Kuuntele Olli Bergin elämäntarina sekä hänen kokemuksiaan köyhyydessä elävien Unkarin ja Romanian romanien parista.Soilin seurassa- ohjelmasarjasta: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Haastattelija: Soili Huokuna.soili.huokuna@sverigesradio.se

Suomalainen valkokaulusväki alkoi ilmestyä 90-luvulla ruotsalaisfirmoihin, ja matkapuhelinjätit Nokia ja Ericsson jakoi työntekijät kahteen leiriin. Ari Seppälä sai työkomennuksen ruotsalaisfirmansa pääkonttoriin Tukholmaan, ja tarkoitus oli tulla vain puoleksi vuodeksi. Eikä hän pakannut mukaansa kuin hammasharjan ja muutamat vaatteet. Asuntokin oli jäljellä Helsingissä, ja alussa hän kävi usein tapaamassa kavereitaan.En ajatellut koskaan muuttavani Ruotsiin, vaan firman pääkonttoriin, joka sattui olemaan Tukholmassa. Ari SeppäläRuotsin kieli tuotti vaikeuksia alusta lähtien. En ollut koskaan ollut hyvä ruotsissa, ja jatkokoulutuksenkin valitsin sen perusteella, ettei tarvinnut osata ruotsia.Ruotsia ei tarvittu töissä, sillä firma oli kansainvälinen ja työkielenä oli englanti. Työpaikka järjesti kuitenkin kielikurssin, jonka kesto oli kaksi tuntia viikossa. En pysynyt keskusteluissa mukana ja yksinkertaisimmatkin asiat oli vaikeaa sanoa ruotsiksi. Puhumattakaan, että olisi jättänyt esimerkiksi auton korjattavaksi. Työmaalla käytiin tietenkin matkapuhelimien maaottelua. Mulla oli Nokia ja kaikilla muilla Ericsson. Sitten seurattiin, kumpi firma tekee suurempaa innovaatiota. Siihen aikaan molemmilla yhtiöillä meni hyvin.Ari Seppälän työkomennusta jatkettiin ja pikkuhiljaa ruotsin kielikin alkoi luistaa. Ja mikä oli tie oppimiseen? No, työpaikkaromanssi tietenkin. Tuleva vaimo löytyi parin pöydän päästä työpaikalta.Suomenruotsalaisessa ankkalammessa tuli ahtaan paikan kammoHelsinkiläinen Kaivopuiston kasvatti Johanna Ander halusi pois tutuilta kotinurkiltaan, jossa kaikki tunsivat toisensa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keskellä pahinta talouslamaa. Suomi tuntui ankealta ja usko tulevaisuuteen oli hatara.Tukholmassa häntä odottivat opinnot yliopistossa ja asunto löytyi monikulttuurisesta Bagarmossenin lähiöstä.Bagarmossenissa oli ihana asua. Kaikki olivat erilaista, ihmiset ystävällisiä ja pesutuvassa ei ollut vihaisia lappuja. Johanna AnderJohanna Ander haki Tukholmasta anonyymiä olotilaa ja vaihtelua tutulle elämälle. Oli valloittavaa istua tunnelijunassa ja tajuta, ettei kukaan tunnista. Oikein hätkähti, kun joskus sattui tapaamaan jonkun tutun.Estonia-katastrofi näkyi jopa lasten päiväkodissaTarja Verronen pyöritti monikulttuurisen perheensä arkea Husbyssä 90-luvulla. Mies on Boliviasta ja lapset puhuvat suomen lisäksi espanjaa ja ruotsia. Kun kaksi kulttuuria sulautuu, niin onhan se niin, että siitä jollain tavalla tulee ruotsalaista, koska Ruotsissa asutaan. Tarja VerronenVerrosten lapset syntyivät vuosina 1984 ja -90. Verrosten lapset kävivät suomenkielisen esikoulun, mutta koulu oli ruotsinkielinen. Kun nuorimmainen poikamme oli pieni, Husbyssä oli monta suomalaista päivähoitotätiä ja esikouluosastoa. Toisen lapsen aikana suomenkielinen päivähoito hävisi miltei tykkänään.Matkustajalaiva Estonian uppoaminen vuonna 1994 on jäänyt pysyvästi Tarja Verrosen mieleen, ja onnettomuus ulottui jopa lasten arkeen. Lapset piirsivät uppoavia laivoja ja helikoptereita päiväkodissa. Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Neuvostoliiton pelko, seikkailumieli ja isän konkurssi toivat Ruotsiin 50-luvun nuoret Arvo Lattusen, Aira Lepistön ja Virpi Korhosen. 1950-luvun Suomi oli sodan runtelema ja maata jälleenrakennettiin.  Suomi oli ikävä maa, toteaa Arvo Lattunen ja kertoo olleensa yhä peloissaan, että Suomen sotavihollinen, Neuvostoliitto, vaikeuttaisi elämää Suomessa.Hän päätti muuttaa Ruotsiin 50-luvun alussa, ja olihan hänellä toinenkin syy muuttoon. Silloinen tyttöystävä oli jo aikaisemmin tullut Tukholmaan. Tyttöystävä auttoikin alkutaipaleella. Hänen ansioistaan kellosepäksi valmistunut Arvo sai heti työpaikan, vaikka ei osannut sanaakaan ruotsia. Elämä uudessa maassa lähti hyvin käyntiin. Arvo urheili, kävi tansseissa Alenin tanssiravintolassa ja tienasi niin paljon rahaa, että pystyi ostamaan unelmiensa Vespan. Se oli niin ihmeellistä, että täältä sai hedelmiä ja kaikkea hyvää, mitä Suomesta ei saanut.Arvo LattunenAsunnon hankkiminen Tukholmassa oli kuitenkin hankalaa huutavan asuntopulan takia. Onnistuin vuokraamaan Östermalmilta huoneen. Se oli kamalan pieni, ja siinä oli hirveän huono sänky, muistelee Arvo.Äiti haukkui ja ihmetteli, miksi pitää lähteä maailman ääriinTurkulaisen Barkerin kutomon tyttö Aira Lepistö kuuli kesälomaltaan palatessaan, että Vetlandaan haettiin kutojia.  Töitähän minulla oli Suomessa, mutta ei asuntoa, kuittaa Airi.21-vuotias Airi päätti lähteä seikkailumielessä Ruotsiin, vaikka tuskin edes tiesi, missä Vetlanda on. Seuraksi lähti muutama muu tyttö Turusta.Juna pysähtyi Nässjössä ja menin Epan tavarataloon. Ostin sieltä kattilan, ja se on minulla vieläkin tallella.Airi LepistöAirin muuttopäätös ei ollut kaikkien mieleen, ja hänen äitinsä uskoikin, ettei ikinä enää näkisi tytärtään. Vetlandassa Airia odotti kalustettu huone ja työpaikka kutomossa. Skånelainen työnjohtaja opasti ensimmäisenä työpäivänä, mutta en kyllä ymmärtänyt sanaakaan. Minulla oli kaksi pientä sanakirjaa ja niistä opettelin sanoja.Sain ottaa mukaani vain yhden nukenVirpi Korhonen oli alle kouluikäinen, kun hän perheineen muutti Tukholmaan. Hänen isänsä oli muuttanut Ruotsiin jo aikaisemmin. Isän firma oli mennyt konkurssiin Suomessa, ja uudet haasteet vetivät hänet Ruotsin puolelle.Isän piti tulla meitä vastaan Tukholman Skeppsbrolle, mutta hän olikin nukahtanut ja unohtanut, että olimme tulossa. Onneksi äiti tiesi, missä hän asuu ja löysimme perille.Virpi KorhonenUusi asuinmaa ei saanut Virpiä hullaantumaan. Lähinnä häntä harmitti, että piti luopua miltei kaikista leikkikaluista. Äiti antoi ottaa mukaan vain yhden nuken. Korhoset asuivat ahtaasti ensin Tukholmassa ja sitten Nynäshamnissa. Meillä oli huone ja keittiö ja siinä asui viisi henkeä. Sitten saimme vähän suuremman asunnon, kaksi huonetta ja keittiön.Virpi Korhosen huippuhetkiä 50-luvulla olivat lauantait, jolloin työnjohtaja toi isälle palkan kotiin.  Se oli mahtavan paksu nippu tuhannen kruunun seteleitä.  Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

Neuvostoliiton pelko, seikkailumieli ja isän konkurssi toivat Ruotsiin 50-luvun nuoret Arvo Lattusen, Aira Lepistön ja Virpi Korhosen. 1950-luvun Suomi oli sodan runtelema ja maata jälleenrakennettiin.  Suomi oli ikävä maa, toteaa Arvo Lattunen ja kertoo olleensa yhä peloissaan, että Suomen sotavihollinen, Neuvostoliitto, vaikeuttaisi elämää Suomessa.Hän päätti muuttaa Ruotsiin 50-luvun alussa, ja olihan hänellä toinenkin syy muuttoon. Silloinen tyttöystävä oli jo aikaisemmin tullut Tukholmaan. Tyttöystävä auttoikin alkutaipaleella. Hänen ansioistaan kellosepäksi valmistunut Arvo sai heti työpaikan, vaikka ei osannut sanaakaan ruotsia. Elämä uudessa maassa lähti hyvin käyntiin. Arvo urheili, kävi tansseissa Alenin tanssiravintolassa ja tienasi niin paljon rahaa, että pystyi ostamaan unelmiensa Vespan. Se oli niin ihmeellistä, että täältä sai hedelmiä ja kaikkea hyvää, mitä Suomesta ei saanut.Arvo LattunenAsunnon hankkiminen Tukholmassa oli kuitenkin hankalaa huutavan asuntopulan takia. Onnistuin vuokraamaan Östermalmilta huoneen. Se oli kamalan pieni, ja siinä oli hirveän huono sänky, muistelee Arvo.Äiti haukkui ja ihmetteli, miksi pitää lähteä maailman ääriinTurkulaisen Barkerin kutomon tyttö Aira Lepistö kuuli kesälomaltaan palatessaan, että Vetlandaan haettiin kutojia.  Töitähän minulla oli Suomessa, mutta ei asuntoa, kuittaa Airi.21-vuotias Airi päätti lähteä seikkailumielessä Ruotsiin, vaikka tuskin edes tiesi, missä Vetlanda on. Seuraksi lähti muutama muu tyttö Turusta.Juna pysähtyi Nässjössä ja menin Epan tavarataloon. Ostin sieltä kattilan, ja se on minulla vieläkin tallella.Airi LepistöAirin muuttopäätös ei ollut kaikkien mieleen, ja hänen äitinsä uskoikin, ettei ikinä enää näkisi tytärtään. Vetlandassa Airia odotti kalustettu huone ja työpaikka kutomossa. Skånelainen työnjohtaja opasti ensimmäisenä työpäivänä, mutta en kyllä ymmärtänyt sanaakaan. Minulla oli kaksi pientä sanakirjaa ja niistä opettelin sanoja.Sain ottaa mukaani vain yhden nukenVirpi Korhonen oli alle kouluikäinen, kun hän perheineen muutti Tukholmaan. Hänen isänsä oli muuttanut Ruotsiin jo aikaisemmin. Isän firma oli mennyt konkurssiin Suomessa, ja uudet haasteet vetivät hänet Ruotsin puolelle.Isän piti tulla meitä vastaan Tukholman Skeppsbrolle, mutta hän olikin nukahtanut ja unohtanut, että olimme tulossa. Onneksi äiti tiesi, missä hän asuu ja löysimme perille.Virpi KorhonenUusi asuinmaa ei saanut Virpiä hullaantumaan. Lähinnä häntä harmitti, että piti luopua miltei kaikista leikkikaluista. Äiti antoi ottaa mukaan vain yhden nuken. Korhoset asuivat ahtaasti ensin Tukholmassa ja sitten Nynäshamnissa. Meillä oli huone ja keittiö ja siinä asui viisi henkeä. Sitten saimme vähän suuremman asunnon, kaksi huonetta ja keittiön.Virpi Korhosen huippuhetkiä 50-luvulla olivat lauantait, jolloin työnjohtaja toi isälle palkan kotiin.  Se oli mahtavan paksu nippu tuhannen kruunun seteleitä. Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

70-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta. Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia.Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla. Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan. Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa. Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista.Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt. Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali. Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla.Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa. Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen. Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla. Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa. Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla.Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla. Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

80-luvulla vietettiin hilpeää kulutusjuhlaa molemmin puolin Itämerta, eikä Ruotsiin enää tultu ainoastaan työn perässä. Hannu Cronemyr pohdiskeli kuusamolaisessa kodissaan armeijasta päästyään, mitä oikein elämällään tekisi. Jatkaisiko opiskelujaan vai menisikö töihin, vai jotakin muuta. Serkkupoika oli jo käynyt aikaisemmin houkuttelemassa Ruotsiin. Niin siinä sitten kävi, että hyppäsin serkun Volvon takapenkille, ja Tukholmaan tultiin Kapellskärin kautta.Uusi kaupunki mullisti nuoren miehen täysin.Ruotsi oli kuin suurvalta, ainakin Kuusamoon verrattuna. Keväällä ihmisillä oli keltaiset piképaidat päällään, ja minäkin ajattelin hankkia samanlaisen. Keltainen - se on Ruotsin väri! Vapaa-aika oli täyttä rock 'n' rollia, maattiin puistossa ja juotiin kaljaa. Joskus päätin lähteä aamukoneella Helsinkiin, syödä lounaan ja palata illaksi takaisin. Hannu CronemyrHannu kävi kouluttamassa itsensä ravintola-alalle Suomessa ja palasi takaisin Ruotsiin. Tällä kertaa syynä oli työpaikka legendaarisessa tanssiravintola Kareliassa keskellä Tukholmaa.Olin baarimikkona Kareliassa, se oli kyllä varsinainen Chicago. Keskellä viikkoa tarjottiin ruokaa ja juomaa puoleen hintaan, ja jo iltapäivällä jono kadulla oli monta kymmentä metriä pitkä. Hannu Cronemyr Kareliaan liittyy myös lähtemätön muisto. Ravintolaan soitettiin ja kerrottiin uutinen pääministeri Olof Palmen murhasta. Murhaajan uskotaan juosseen Karelian ohi paetessaan murhapaikalta. Jäin juhlimaan ravintolassa soittaneen suomalaisbändin kanssa. Yöllä vahdit tulivat kolkuttamaan ovelle, pyytäen näyttämään henkilöpapereita. Aamuyöllä menin taksilla kotiin ja ihmettelin, miksei missään ollut tiesulkuja. Minua mietitytti, onko tämä totta vai pelkkää elokuvaa.Botkyrka - suomalaisten kyläTarja Saarikko oli ollut jo 1960-luvulla kesätöissä Tukholmassa. 80-luvun alussa hän palasi takaisin ja tällä kertaa hänellä oli vankka suunnitelma. Tarkoituksenani oli tienata rahaa ja säästää, jotta voisin ostaa oman asunnon Suomesta ja palata sinne.Suunnitelmaan tuli kuitenkin täyskäännös: Tarja tuli raskaaksi ja synnytti pojan vuoden kuluttua muuttohetkestä.80-luvulla ei todellakaan ollut pulmana saada asuntoa. Valitsin tarjouksista parhaan ja sain ihanan asunnon Botkyrkasta, Tukholman miljoona-alueelta. Siellä asuin miltein ilmaiseksi. Botkyrkassa suomalaisia oli kaikkialla, ja lapsille oli suomenkieliset päiväkodit ja koulut. Tarja SaarikkoSuomalaiset nimet tukholmalaislähiön katukilvissäSalme Lilleberg Eriksson asui ruotsalaisen puolisonsa kanssa Akallan lähiössä Sibelius-käytävällä, Sibeliusgångenilla. Suomalaisia asui Akallassakin runsain mitoin, ja lähiön katujen kylteissäkin vilisee suomalaisia nimiä: Finlandsgatan, Kotkagatan, Saimagatan.  Salme Lilleberg Eriksson oli aikoinaan tullut Ruotsiin oppiakseen täydellistä ruotsia. Tuleva opettaja ja kielenkääntäjä oppi kielen, ja rakastui myös ruotsalaiseen mieheen. Pariskunnan elämä sai uuden käänteen, kun perheeseen haettiin adoptiolapsi Sri Lankasta. Olin päättänyt puhua lapselle suomea ennen kuin olimme häntä edes hakeneet. Sri Lankassa satuin sanomaan pojallemme jotain ruotsiksi, ja mieheni käski heti kääntää kielen suomeksi. Hän on ruotsinkielinen, mutta on opetellut suomea. Keittiödiplomatiaan kuuluu kuitenkin ruotsin kieli, jotta kaikki ymmärtävät kaiken. Salme Lilleberg ErikssonSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Suomalainen valkokaulusväki alkoi ilmestyä 90-luvulla ruotsalaisfirmoihin, ja matkapuhelinjätit Nokia ja Ericsson jakoi työntekijät kahteen leiriin. Ari Seppälä sai työkomennuksen ruotsalaisfirmansa pääkonttoriin Tukholmaan, ja tarkoitus oli tulla vain puoleksi vuodeksi. Eikä hän pakannut mukaansa kuin hammasharjan ja muutamat vaatteet. Asuntokin oli jäljellä Helsingissä, ja alussa hän kävi usein tapaamassa kavereitaan.En ajatellut koskaan muuttavani Ruotsiin, vaan firman pääkonttoriin, joka sattui olemaan Tukholmassa. Ari SeppäläRuotsin kieli tuotti vaikeuksia alusta lähtien. En ollut koskaan ollut hyvä ruotsissa, ja jatkokoulutuksenkin valitsin sen perusteella, ettei tarvinnut osata ruotsia.Ruotsia ei tarvittu töissä, sillä firma oli kansainvälinen ja työkielenä oli englanti. Työpaikka järjesti kuitenkin kielikurssin, jonka kesto oli kaksi tuntia viikossa. En pysynyt keskusteluissa mukana ja yksinkertaisimmatkin asiat oli vaikeaa sanoa ruotsiksi. Puhumattakaan, että olisi jättänyt esimerkiksi auton korjattavaksi. Työmaalla käytiin tietenkin matkapuhelimien maaottelua. Mulla oli Nokia ja kaikilla muilla Ericsson. Sitten seurattiin, kumpi firma tekee suurempaa innovaatiota. Siihen aikaan molemmilla yhtiöillä meni hyvin.Ari Seppälän työkomennusta jatkettiin ja pikkuhiljaa ruotsin kielikin alkoi luistaa. Ja mikä oli tie oppimiseen? No, työpaikkaromanssi tietenkin. Tuleva vaimo löytyi parin pöydän päästä työpaikalta.Suomenruotsalaisessa ankkalammessa tuli ahtaan paikan kammoHelsinkiläinen Kaivopuiston kasvatti Johanna Ander halusi pois tutuilta kotinurkiltaan, jossa kaikki tunsivat toisensa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keskellä pahinta talouslamaa. Suomi tuntui ankealta ja usko tulevaisuuteen oli hatara.Tukholmassa häntä odottivat opinnot yliopistossa ja asunto löytyi monikulttuurisesta Bagarmossenin lähiöstä.Bagarmossenissa oli ihana asua. Kaikki olivat erilaista, ihmiset ystävällisiä ja pesutuvassa ei ollut vihaisia lappuja. Johanna AnderJohanna Ander haki Tukholmasta anonyymiä olotilaa ja vaihtelua tutulle elämälle. Oli valloittavaa istua tunnelijunassa ja tajuta, ettei kukaan tunnista. Oikein hätkähti, kun joskus sattui tapaamaan jonkun tutun.Estonia-katastrofi näkyi jopa lasten päiväkodissaTarja Verronen pyöritti monikulttuurisen perheensä arkea Husbyssä 90-luvulla. Mies on Boliviasta ja lapset puhuvat suomen lisäksi espanjaa ja ruotsia. Kun kaksi kulttuuria sulautuu, niin onhan se niin, että siitä jollain tavalla tulee ruotsalaista, koska Ruotsissa asutaan. Tarja VerronenVerrosten lapset syntyivät vuosina 1984 ja -90. Verrosten lapset kävivät suomenkielisen esikoulun, mutta koulu oli ruotsinkielinen. Kun nuorimmainen poikamme oli pieni, Husbyssä oli monta suomalaista päivähoitotätiä ja esikouluosastoa. Toisen lapsen aikana suomenkielinen päivähoito hävisi miltei tykkänään.Matkustajalaiva Estonian uppoaminen vuonna 1994 on jäänyt pysyvästi Tarja Verrosen mieleen, ja onnettomuus ulottui jopa lasten arkeen. Lapset piirsivät uppoavia laivoja ja helikoptereita päiväkodissa. Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

70-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta. Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia.Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla. Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan. Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialidemokraatit rekrytoivat jäseniä työpaikoilla1970-luvulla suomalaiset opiskelijat tulivat sankoin joukoin kesätöihin ruotsalaisiin hoitolaitoksiin. Reijo Kittilä oli yksi heistä ja useana vuotena hän teki niin kesä- kuin talvilomatkin töitä Tukholmassa. Aina olin tervetullut. Suomalaisista pidettiin kovasti, koska teimme töitä yleensä koko kesän. Ruotsalaiset nuoret halusivat pitää itsekin kesälomaa.Valmistuttuaan valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta Reijo Kittilä päätti muuttaa Ruotsiin. Tarkoitus ei toki ollut jäädä maahan pysyvästi. Vakituinen työ löytyi entisestä kesätyöpaikasta, Björnkullanin kehitysvammaisten hoitokodista.Tuntui ihmeelliseltä, että jos liittyi kunnan työntekijöiden liittoon, liittyi samalla myös sosialidemokraattiseen puolueeseen, ellei sitten erikseen siitä kieltäytynyt. Reijo KittiläReijo oli poliittisesti aktiivinen; hän liittyi täällä VPK-puolueeseen ja toimi sen suomenkielisessä osastossa. Ruotsalainen progemusiikki vei myös mennessään, ja Hoola Bandoola soi niin kotona kuin työpaikallakin.70-luvulla Ruotsiin tuli myös moni suomalainen homoseksuaali. Täällä oli huomattavasti vapaampaa olla gay kuin Suomessa.Kommunikointia kirjelappusin vuorotöiden lomassaAnnikki ja Heikki Ruusila olivat asettuneet 1970-luvulla asumaan Södertäljeen. Perhe-elämä ruudutettiin vuorotöiden ehdoilla.Meillä oli mahdollisuus seurustella kunnolla vain viikonloppuisin. Toinen meistä oli aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Aamuvuoro loppui kahdelta ja iltavuoro alkoi yhdeltä. Lapset olivat tunnin päivällä hoidossa naapurissa. Annikki RuusilaVuorotyöt toisaalta aiheuttivat myös sen, että perheen isä, Heikki Ruusila, osallistui aktiivisesti kotitöihin ja tyttärien kasvattamiseen. Paistoin lihapullia ja siivosin niin paljon, ettei enää tarvitsisi siivota ollenkaan.Ruusilat kirjoittelivat toisilleen pieniä viestejä arjen kulusta - mitä kaupasta pitää ostaa ja mitä päivällä oli tapahtunut. Yhteistä aikaa oli niukasti, mutta viikonloppuisin käytiin suomalaistansseissa Södertäljen Finlandia -seuralla. Viikonloppukuosiin kuului myös päähän pantavaa. Siihen aikaan käytettiin peruukkeja. Minullakin oli ruskea, mutta ei sitä joka päivä käytetty. Se oli sellainen pyhätukka, nauraa Annikki Ruusila.Lapset laitettiin suomenkieliselle luokalle Södertäljen Stålhamran kouluun. Se oli Ruusiloista itsestäänselvyys, sillä kotonakin puhuttiin suomea. Omaa ruotsin kielen taitoaan Annikki ja Heikki Ruusilat pääsivät parantaman työnantajan järjestämällä kielikurssilla.Annikki ei oppinut ruotsin kielen kurssilla muuta kuin autojen osat. Kaikki muut kurssilaiset olivat miehiä, jotka olivat töissä autotehtaalla. Heikki RuusilaSarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se 

80-luvulla vietettiin hilpeää kulutusjuhlaa molemmin puolin Itämerta, eikä Ruotsiin enää tultu ainoastaan työn perässä. Hannu Cronemyr pohdiskeli kuusamolaisessa kodissaan armeijasta päästyään, mitä oikein elämällään tekisi. Jatkaisiko opiskelujaan vai menisikö töihin, vai jotakin muuta. Serkkupoika oli jo käynyt aikaisemmin houkuttelemassa Ruotsiin. Niin siinä sitten kävi, että hyppäsin serkun Volvon takapenkille, ja Tukholmaan tultiin Kapellskärin kautta.Uusi kaupunki mullisti nuoren miehen täysin.Ruotsi oli kuin suurvalta, ainakin Kuusamoon verrattuna. Keväällä ihmisillä oli keltaiset piképaidat päällään, ja minäkin ajattelin hankkia samanlaisen. Keltainen - se on Ruotsin väri! Vapaa-aika oli täyttä rock 'n' rollia, maattiin puistossa ja juotiin kaljaa. Joskus päätin lähteä aamukoneella Helsinkiin, syödä lounaan ja palata illaksi takaisin. Hannu CronemyrHannu kävi kouluttamassa itsensä ravintola-alalle Suomessa ja palasi takaisin Ruotsiin. Tällä kertaa syynä oli työpaikka legendaarisessa tanssiravintola Kareliassa keskellä Tukholmaa.Olin baarimikkona Kareliassa, se oli kyllä varsinainen Chicago. Keskellä viikkoa tarjottiin ruokaa ja juomaa puoleen hintaan, ja jo iltapäivällä jono kadulla oli monta kymmentä metriä pitkä. Hannu Cronemyr Kareliaan liittyy myös lähtemätön muisto. Ravintolaan soitettiin ja kerrottiin uutinen pääministeri Olof Palmen murhasta. Murhaajan uskotaan juosseen Karelian ohi paetessaan murhapaikalta. Jäin juhlimaan ravintolassa soittaneen suomalaisbändin kanssa. Yöllä vahdit tulivat kolkuttamaan ovelle, pyytäen näyttämään henkilöpapereita. Aamuyöllä menin taksilla kotiin ja ihmettelin, miksei missään ollut tiesulkuja. Minua mietitytti, onko tämä totta vai pelkkää elokuvaa.Botkyrka - suomalaisten kyläTarja Saarikko oli ollut jo 1960-luvulla kesätöissä Tukholmassa. 80-luvun alussa hän palasi takaisin ja tällä kertaa hänellä oli vankka suunnitelma. Tarkoituksenani oli tienata rahaa ja säästää, jotta voisin ostaa oman asunnon Suomesta ja palata sinne.Suunnitelmaan tuli kuitenkin täyskäännös: Tarja tuli raskaaksi ja synnytti pojan vuoden kuluttua muuttohetkestä.80-luvulla ei todellakaan ollut pulmana saada asuntoa. Valitsin tarjouksista parhaan ja sain ihanan asunnon Botkyrkasta, Tukholman miljoona-alueelta. Siellä asuin miltein ilmaiseksi. Botkyrkassa suomalaisia oli kaikkialla, ja lapsille oli suomenkieliset päiväkodit ja koulut. Tarja SaarikkoSuomalaiset nimet tukholmalaislähiön katukilvissäSalme Lilleberg Eriksson asui ruotsalaisen puolisonsa kanssa Akallan lähiössä Sibelius-käytävällä, Sibeliusgångenilla. Suomalaisia asui Akallassakin runsain mitoin, ja lähiön katujen kylteissäkin vilisee suomalaisia nimiä: Finlandsgatan, Kotkagatan, Saimagatan.  Salme Lilleberg Eriksson oli aikoinaan tullut Ruotsiin oppiakseen täydellistä ruotsia. Tuleva opettaja ja kielenkääntäjä oppi kielen, ja rakastui myös ruotsalaiseen mieheen. Pariskunnan elämä sai uuden käänteen, kun perheeseen haettiin adoptiolapsi Sri Lankasta. Olin päättänyt puhua lapselle suomea ennen kuin olimme häntä edes hakeneet. Sri Lankassa satuin sanomaan pojallemme jotain ruotsiksi, ja mieheni käski heti kääntää kielen suomeksi. Hän on ruotsinkielinen, mutta on opetellut suomea. Keittiödiplomatiaan kuuluu kuitenkin ruotsin kieli, jotta kaikki ymmärtävät kaiken. Salme Lilleberg Eriksson Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

"Vain hetkeksi piti jäädä" on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa. Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa. Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun. Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa. Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista.  Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa.  Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit. Teija Kaarre Teija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta. Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus. Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa! Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se  

"Vain hetkeksi piti jäädä" on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä.  Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa. Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa. Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun. Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa. Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista.  Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa.  Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit. Teija Kaarre Teija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta. Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus. Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa!Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se  

Ville Virtanen on asunut perheineen Ruotsissa nyt kaksi vuotta ja he ovat tulleet tänne jäädäkseen. Menestysrooli Svinalängorna-elokuvassa toi kosolti uusia työtarjouksia. Se, että pitäisi takoa silloin kun rauta on kuuma, ei pidä lainkaan paikkaansa. Näyttelijäntyö on kestävyyslaji.Ville Virtasen vaimon, suomenruotsalaisen näyttelijän Birthe Wingrenin iso rooli Kristina från Duvemåla -musikaalissa toi perheen Ruotsiin. Siitä on nyt kaksi vuotta ja perhe on asettunut asumaan Tukholmaan.Ville Virtanen syntyi vuonna 1961 Espoossa. Hän on näyttelijä, ohjaaja, kirjailija ja käsikirjoittaja. Virtanen valmistui 1980-luvulla Suomen Teatterikoulusta ja hän on myös yksi improvisaatioteatteri Stella Polariksen perustajista.Virtanen on näytellyt monissa 1980-luvun suosituissa televisiosarjoissa, kuten esimerkiksi Hymyhuulten Aki ja Turo -sketsisarjassa Turoa ja tohtori Saarista Kaisa Rastimon Säädyllisessä murhenäytelmässä. Hänen muita tunnettuja roolejaan suosikkisarjoissa ovat olleet autonasentaja Arttu Laakso televisiosarjassa Kotikatu (19951998) ja 2000-luvulla rikoskomisario Veli Miettinen poliisisarjassa Kylmäverisesti sinun.Virtanen oli lukenut monia Juhani Ahon kirjeitä ja teoksia ennen valmistumistaan. Ahon roolissa hän esiintyi myös tv-sarjassa Venny. Virtanen näyttelee myös usein teatterissa ja elokuvissa. Hän näytteli pienenä poikana elokuvassa Millipilleri lastentarhan lasta. Elokuvan ohjasivat hänen isänsä Jukka Virtanen sekä Spede Pasanen ja Ere Kokkonen.Ville Virtanen on ollut naimisissa näyttelijä Eija Vilppaan kanssa ja hänen nykyinen puolisonsa on Birthe Wingren. Hänen isänsä on kirjailija-käsikirjoittaja-suomentaja Jukka Virtanen. (lähde: Wikipedia) Suomalainen mies on vapaa viiden sentin matkan ajan, ne on ne viisi senttiä ennen kuin sammuneen otsa kolahtaa baarin pöytään.Soilin seurassa tavataan joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Vieras on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Ville Virtanen valitsi vaimonsa esittämän kappaleen Mörka strömmar, joka saa Soilin seurassa ensiesityksensä. Teksti: Elvi Sinervo, sävellys: Perttu Hietanen. Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Tanja on laulaja, näyttelijä, tanssija. Hän on syntyisin Värmlannista ja sinne hän on nyt palannut, lapsuudenmaisemistaan Suomesta Venäjän rajalta Norjan rajalle. Tanja Kortelainen syntyi 30.12.1984 Kilissä, Värmlandissa.Itse tekeminen on opittu kotoa. Ei pelota tarttua hommiin!Tanja kertoo: Isän sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, äidin Värmlannissa. Äiti halusi oppia suomea ja 1986 muutimme Ruotsista Suomeen, Joensuuhun, jossa vanhemmat ovat edelleen. Molemmat kulttuurit ja kielet ovat olleet läsnä pienestä saakka. Olin liikkuva lapsi, urheilin ja tanssin. Tein esityksiä kotona, kiinnostuin teatterista. Aloitin sellon soiton 6-vuotiaana, kanteleen soiton 12-vuotiaana; opiskelin Joensuun Konservatoriossa n.1990-2006. Kaikki kouluvuodet lauloin kuorossa. 1994 näyttelin lapsipääosaa (Jaana) Markku Pölösen ohjaamassa elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä. Haaveet näyttelijän urasta alkoivat orastaa. Kouluvuodet Pohjois-Karjalassa, Pyhäselässä, ja lukio Joensuussa. Olin suhteellisen ahkera koulussa, kiinnostunut ja valitsin mahdollisimman paljon kursseja laidasta laitaan, paljon kieliä ja luonnontieteitä. Ylioppilas 2004. Ammatinvalinta ahdisti; mitä valita monista kiinnostuksen kohteista? Musisointi ja tanssiminen oli hauskaa siitä tuli lopulta luonnollinen valintani. 2002-2003 vaihto-oppilasvuosi Torsbyssä, Värmlannissa. Vuosi merkitsi paljon identiteetilleni ja voimisti juuriani Ruotsissa. Ensimmäistä kertaa kohtasin kunnolla ruotsalaisen kulttuurin, sain ystäviä Ruotsissa ja koin ensimmäiset kulttuurishokkini. Kiinnostuin Värmlannin suomalaismetsistä ja samaistuin niihin. Tein (kesä)töitä jo 12-vuotiaasta. Kokeilin kaikenlaista postin lajittelusta ja lasten ohjaamisesta isäni antiikkiliikkeessä restauroimiseen. Matkustin/reilasin itsekseni Euroopassa, mm. saksalaisen kummini Hellmutin luokse. Jännittäviä teinivuosia. Hellmut opetti viinitilallaan viinikulttuuria ja sain käyttöä saksankielentaidoilleni. (Vietin Saksassa kuukauden ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana vieraassa perheessä asuen.) 2004-2007 tanssikoulutus Outokummussa. Aivan uusi maailma, seikkailu ja sukellus taiteeseen, identiteetin etsimiseen ja aikuisuuteen. Hain ammatillista suuntaani tanssi vai musiikki? Näyttelin Joensuun Kaupunginteatterissa koulun ohella. 2007 muutin Tukholmaan. Kohtasin jälleen ruotsalaisen kulttuurin, hieman vanhempana. Kulttuurishokkeja ja ihmetystä. 2008-2010 olin juontajana SVT:n suomenkielisessä lastenohjelmassa Karamelli. Kesät 2008 (Bannlyst) ja 2009 (Kalevala) näyttelin Västanån Teatterissa Sunnessä. Lapsuuden haaveeni toteutui.Tapasin siellä Ola Stinnerbomin, jonka kanssa työskentelen edelleen. Hänen kauttaan olen saanut tutustua saamelaiseen kulttuuriin, joka minua kiehtoo. Saamelaisuudessa on tuttuja elementtejä suomalaisiin juuriini liittyen, mutta myös kiehtovaa eksotiikkaa. 2010 muutin Torsbyyn, Pohjois-Värmlantiin, jossa sain tanssinopettajan sijaisuuden 2010-2012. Elämäni ehkä hienoin työnantaja antoi haasteita, vapautta ja vastuuta. Ammatillisesti kukoistin ja sain kokeilla siipiäni erilaisissa projekteissa. Opetin, ohjasin, esiinnyin. Talven 2011-2012 vietin ummikkona Sevillassa, Espanjassa, jossa tanssin flamencoa ja opettelin espanjaa. Ah vihdoin ulkomailla! 2012-2014 hain uudelleen ammatillista suuntaa mitä valita, mihin keskittyä? Olin työttömänä, Riksteatterilla suomenkielisen teatterin kiertueenvetäjänä , tein tanssiprojekteja, ohjasin, opetin tanssia ja musiikkia, opiskelin kulttuurin johtamista/tuottamista, jne. Paljon kytköksiä suomalaisuuteen ja suomen kieleen. 2013-2015 muutin taiteilijakommuuniin Hagsätraan. 5-6 muusikkoa kotona oli kivoja jameja ja aina seuraa. 2014 lähtien olemme Ola Stinnerbomin kanssa kiertäneet kouluissa Norjassa, jossa esitämme saamelaista esitystämme Mjandasj. Tämänhetkinen pääasiallinen projektini. Kierrämme Norjassa n. 2-3 kk/vuosi. Kiertue-elämän ja matkalaukussa elämisen välillä paluu Tukholmaan alkoi ahdistaa yhä enemmän. Kaipasin luontoa ja rauhaa omaa kotia, puutarhaa, pysyvyyttä. Lapsuuden mummolani (äidin vanhemmat) Kilissä, Värmlanissa, vapautui vuokralaisten muuttaessa sieltä kesällä 2015 ja heti syksyllä muutinkin jo sinne remonttipesään. Pikkuhiljaa siitä kaivautunee hieno 50-luvun helmi. Omaa fyysistä kotia vielä voimakkaammin löysin kotiin tutustuessani Andreakseen talvella 2014-2015. Olen lähes koko ikäni hakenut eksotiikkaa, jännitystä ja uusia (kulttuuri)kokemuksia nyt löysinkin kotiin siihen tuttuun ja turvalliseen. Andreas on kotoisin Pohjois-Ruotsista ja muistuttaa minua jotenkin suomalaisesta jähmeydestä, ollen samalla myös sopivasti ruotsalainen. Vaikkei yhteistä polkua vielä kauaa olla tallattukaan, tuntuu tämä syvemmällä kuin koskaan. Suunnittelen (ja haaveilen) edelleen oman esiintyjyyden kehittämistä, monitaiteellisia projekteja. Olen lopultakin hyväksynyt monipuolisuuden olevan valttikorttini, jota voin kehittää ja hyödyntää. Suomalaiset juureni ovat minulle tärkeät etenkin Ruotsissa asuessani. Ammennan niistä inspiraatiota niin arjessa kuin taiteessanikin. Monet ystävistäni asuvat Suomessa, mutten oikein tällä hetkellä osaa kuvitella muuttavani takaisin. Minulla on aina ollut vähintään kaksi kieltä ja kaksi kotia, niin hyvässä kuin pahassa. On ihanaa kypsyä ja vanhentua. Teini-iän uutuudenviehätys ja epävarmuus on vaihtunut itsensä hyväksymiseen ja itsestään ja elämästä nauttimiseen. Halusin kehittää itseäni ihmisenä, päästä pois vanhoista tavoista ja rooleista ja aloitin viime keväänä vuoden mittaisen taideterapia-työskentelyn. 30-kriisi on siis kohta paketissa.Soilin seurassa Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Ohjelma on uusinta.Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Eija on vauhtimimmi. Musiikki ja matkustelu täyttävät hänen elämänsä - ja tietenkin myös työ yksityisyrittäjänä. Eija Källi kouluttaa suurten firmojen työntekijöitä ajan- ja stressinhallinnassa. Soilin seurassa tapaat joka viikko uuden vieraan, josta tuleekin sinulle tuttu. Vieras on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä biisejä ohjelmassa soitetaan. Eijan toivelistalla on Dannyn ja Harpon musiikkia. Haastattelija: Soili Huokuna.Eija Källi kertoo itsestään näin:Yksityisyrittäjä (tai yrittäjänainen) koulutuskonsulttina ja luennoitsijana suurissa yrityksissä pitkin Ruotsia. Auttaa työntekijöitä ja johtajia hallitsemaan omaa aikaansa, työskentelemään tehokkaammin ja vähentämään stressiä.Kahden aikuisen tyttären äiti joka rakastaa aurinkoa, lämpöä, etelä-Eurooppaa ja varsinkin Italiaa jossa käy usein.Syntyi 31/8-61 Pohjanmaalla Seinäjoella iltatähtenä; kaksi isoa veljeä; 9 ja 12 v vanhempia.Isä oli veturinkuljettaja ja äiti enimmäkseen kotiäiti.Onnellinen lapsuus kaikin puolin.Tykkäsin laulaa, ja hävisin kotoa jonkin kerran noin 5-vuotiaana samassa rapussa asuvien eläkeläisten luo. Soitin ovikelloa ja kysyin saako tulla laulamaan, ja sain. Siitä alkoi esiintymistarpeeni. (Abba, Tina Turner, Lady Gaga etc.)Ensimmäinen iskelmä-kokemus oli myös 5-vuotiaana kun olimme kesämökillämme joka sijaitsi meidän omassa saaressa Sydänmaalla. Radiosta tuli Dannyn Vähän ennen kyyneleitä, ja se meni aivan suoraan pieneen sydämeeni, jolloinka muka pyörryin ja kaaduin lattialle, koska se oli niin ihana!Noin 9-vuotiaana pääsin Seinäjoen Tyttökuoroon jossa olin monta vuotta. Voitimme Suomen mestaruuden, teimme levyjä ja olimme eri tilaisuuksissa esiintymässä.Perheessäni oli aina musiikkia; radio oli aina auki, ja sekä äiti että isä olivat hyvin musikaalisia, samaten veljeni.Nuorempi veljeni Kari soittaa vieläkin kitaraa omissa bändeissään ja tekee omaa musiikkia. Isäni joka on tänäpäivänä 87 v laulaa vieläkin kuorossa.Nuoruusvuosina kävin paljon tanssimassa parhaan ystäväni Irenen kanssa. Kaikki kesät menimme linja-autolla Seinäjoelta Alavuden Aulavalle, ja linja-autossa soi aina Harpon Moviestar jonka sain myös lempinimekseni. Talvisin kierreltiin tanssipaikoilla pitkin maakuntaa Irenen isän volkkarilla, ja elämä maistui!1980 maaliskuussa yo-kirjoitusten jälkeen lähdin Tukholmaan kesätöihin. Suuri käännekohta. Olin käynyt Tukholmassa pari kertaa Irenen kanssa ja olimme aivan ihastuneita.Olin Stora Sköndalin vanhusten sairaalassa töissä, ja kävin toukokuussa sitten lakkiaisissa Seinäjoella.Tein töitä vanhusten hoito-alalla parisen vuotta kunnes aloin opiskelemaan Tukholman yliopistossa. Ensin pohjoismaista kirjallisuutta ja sitten venäjää josta tuli mun pääaine yli kahdeksi vuodeksi. Olin lukenut 3 v venäjää lukiossa. Luin myös jonkin verran taloustiedettä ja juridiikkaa.1985 olin matkanjohtajana vuoden sen aikaisessa Neuvostoliitossa Fritidsresor-matkatoimistossa. Kiersin turistiryhmieni kanssa melkein koko maan, mikä oli uskomattoman mahtavaa.Marraskuussa -85 tapasin tukholmalaisen ex-mieheni yliopistolla ja jouluna -85 menimme kihloihin. Suuri käännekohta.Olin monta vuotta Sparbankenissa töissä.1987 syntyi esikoiseni Nathalie.1990 muutimme Vaasaan ja olin Vaasan läänin taxiautoilijoiden toiminnanjohtaja. Sopeutuminen Vaasaan ei ollut helppoa.1991 syntyi toinen tyttäreni Emelie Kristiinankaupungissa.1992 muutimme takasin Tukholmaan koska en viihtynyt Vaasassa.Helmikuussa 1994 kuoli äitini 64-vuotiaana mikä oli tosi kova paikka ja mitä surin vuosikausia. Samaan aikaan aloitin uuden työn koulutuskonsulttina ja samaan aikaan tuli avioeroni voimaan, ja minusta tuli yksinhuoltaja kahdelle tyttärelle.Asuimme luonnon kauniissa Ekerön kunnassa, Mälarenin saarilla melkein 20 v.2001 starttasin oman koulutusyritykseni Concrescon.Suuri käännekohta oli myös jättää Ekerö kaikkien vuosien jälkeen 2010 ja muuttaa yksin kaupunkiin. Hankin uuden kissan.2001 starttasin oman koulutusyritykseni Concrescon.Tyttäret muuttivat ulkomaille vuodeksi, molemmat 2 kertaa Australiaan eri vuosina mikä oli raskasta mulle.Vanhin tytär asuu Sardiniassa ja nuorin reissaa yksin tällä hetkellä pitkin Väli-Amerikkaa.Talvet on hankalia pimeydestä ja kylmyydestä johtuen enkä voi hyvin. Tarkoituksena on hankkia pieni asunto Italiasta jossa voin olla paljon talvisin, ja tehdä myös etätyötä sieltä päin.Kaipaan Suomea ja Seinäjokea enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulen, ja haluan myös viettää sielä enemmän aikaani. 

Sirpa Alho, entisiltä nimiltään Sirpa Ryd ja Sirpa Suvimetsä, on työskennellyt Ruotsisssa opettajana sekä kulttuuritöissä. Kesäpaikka on Samoksella, saarella, jonne pakolaiset tulevat meren yli. En vain minä auttanut pakolaisia. He auttoivat minua. Me autoimme toisiamme.Sirpa AlhoSoilin seurassa tavataan joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu.Sirpa kirjoitti kirjeen:Olen tytär äidille Kemistä ja isälle Lumivaarasta, Karjalasta. Karja-Pohjolasta (sen ajan Scan) sanoi äitini. Karjalan poika ei ollut unelmavävy Pohjolan suvulle. Karjalasta tulleet evakot nauroivat liikaa, heillä oli kummallinen ruoka ja murre oli aivan outo.Isä rakensi voimalaitoksia. Omakoti Lautiosaaressa jätettiin kun olin 8 vuotta. Kemijoki-Iijoki, uusia kouluja, mutta samat kaverit, koska kaikki muuttivat samoihin uusiin kohteisiin. Oltiin kylläkin outoja paikkakuntalaisille.Kun olin 13 vuotta, oltiin kesälomalla Nisbackassa Helsingin ulkopuolella isän siskojen luona. Silloin vanhempani jättivät voimalaitokset ja päätivät muuttaa Nisbackaan. Siskoni ja minä jätettiin lapsettomien tätini huomaan ja vanhemmat lähtivät hakemaan muuttokuormaa. Ei saatu sanoa hyvästejä ystäville.Murrosikä Korsossa 60-luvulla. Kova paikka sopeutua teryleenimekossa Jamesporukkaan. Kävihän se. Yhteiskoulu oli puoliksi yksityinen ensimmäistä vuotta kun tulin. Duunarin kakara otettiin pakolla vastaan. Pehmosta kovikseksi.Lapsenlikkana Helsingborgissa 17-vuotiaana, huono ruotsinkieli lukiossa. Kunnianhimoinen äiti. Seuraavat kesät Sankta Marian mielisairaalassa töissä.Ylioppilaaksi 60-luvun lopulla. Vallankumous houkutteli. Sovittiin kavereiden kanssa, että lakkia ei panna päähän, kun julistetaan, että nyt olette ylioppilaita. Kaikki valkoisissa, minulla punainen tätini (helluntalainen) virkkaama mekko, punainen virkattu baskeri, punaiset sukat ja kengät. Olin ainoa, joka ei pannut valkolakkia päähänsä. Rehtori raivosi, rehtorin vaimo itki. Ruokalan porukka kätteli.Äiti halusi minusta asianajajaa. Lähdin Ruotsiin, meri välissä. Vahva äiti.Lundin yliopsto. Ajattelin olla siellä yhden lukukauden ja tulla takaisin Valtiotieteellisseen. Vallankumous houkutteli. Kommunistisk Ungdom, Vänsterpartiet, toimitsijana. Lahdenperä houkutteli opettajaksi Olofströmiin. 4 vuotta yläasteella. Naimisiin tukholmalaisen Kennethin kanssa. Hän kesti Olofströmiä vajaat kaksi vuotta. Muutto Luulajaan. Koska EN IKINÄ muuttaisi Tukholmaan. 3 vuotta Luulajassa ja sitten Rinkeby, 1984. 3 lasta. Ruohonjuuri harrastusta asuinalueella.Töissä Svenska Fredskommittessa. Muutto Östermalmille, 1991. 10 vuotta Östermalmilla.Töissä Spånga-Tenstassa. Kultur och Intergration. Kvinnocenter i Tensta, Sahra, Mona ja minä Dubaissa.PfMI, Linkworkers- yhteistyötä Irene Molina, Nihad Buran, Roger Andersson, Aleksandra Ålund ja monta muuta.Urban Futures - töissä - Kulturdepartementet.Avioero, ja sitten monen vuoden jälkeen naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Todella haasteellista.Yhteinen harrastus second hand - kirppiskierroksia riittää!Asuttu Tukholmassa, vietetty pitkiä aikoja Samoksella ja kesät Heinolassa.Pitkäaikainen ystäväni Jasim Mohamed tarvitsi apua Samoksella, kun pakolaisvirrat aukesivat.Sirpa AlhoHaastattelijana Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se 

Johanna Koljonen on yksi tunnetuimmista suomalaissyntyisistä mediaprofiileista Ruotsissa. Soilin seurassa hän kertoo savolaiskarjalaisista juuristaan, urastaan ja haaveistaan. Johanna Koljonen syntyi 1978 Helsingissä. 1999 hän muutti Tukholmaan opiskelemaan ja muutaman vuoden sisällä hänestä tuli laajan yleisön tuntema elokuvakriitikko ja kulttuuritoimittaja. 2011 Johanna Koljonen sai Bonnierin suuren toimittajapalkinnon kategoriassa Vuoden Uudistaja. Hän sai palkinnon siitä, että hän twitterin avulla herätti keskustelua huonoista seksuaalisista kokemuksista ja siitä, missä seksuaalisen häirinnän raja kulkee. Koljonen jakoi palkinnon yhdessä kollegansa Sofia Mirjamsdotterin kanssa. Johanna on asunut myös Englannissa ja Tanskassa. Nykyisen kotikaupunkinsa, Malmön, ilmapiirissä Johanna sanoo viihtyvänsä kuin kala vedessä. Soilin seurassa tapaat joka viikko uuden vieraan, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Haastattelija: Soili Huokuna.

Birgitta Ulfsson kertoo olevansa täynnä iloa, kuitenkin niin, että pohjasuru on aina läsnä. Ilo ja suru pulppuavat molemmat lapsuudesta - lapsilla oli leikeissään hauskaa vaikka oli sota ja oli nälkä. Olin lehmä vaikka luulin olevani hevonen! Ja mikäs nyt sitten olen? Hirvi varmaankin! Birgitta Ulfsson syntyi 1928 ja asui ensimmäiset 13 elinvuottaan Karjalassa. Isä oli sodassa, ja huoli isästä kalvoi tyttären mieltä. Kun perhe sai kyselyn Birgitan lähettämisestä Ruotsiin sotalapseksi, päättivät vanhemmat, että perhettä ei hajoteta, ja tyttö jää kotiin. Tänä vuonna Birgitta Ulfsson on ajankohtainen Fosterlandet / Isänmaa-näytelmässä, joka käsittelee juuri sotalasten elämää. Näytelmä esitettiin alkuvuodesta Göteborgissa, sitten Helsingissä ja ensi keväänä se tulee Tukholmaan. Birgitta näyttelee siinä yhdessä pojantyttärensä Alma Pöystin kanssa. Soilin seurassa Birgitta Ulfsson kertoo lapsuudestaan sodan varjossa, pitkästä näyttämö- ja tv-urastaan, kahdesta avioliitostaan ja elämästään Göteborgissa.Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Jaana Ilmola vietti lapsuutensa Lahdessa, tuli kesätöihin Tukholmaan 1978 ja jäi Ruotsiin. Hän on huonostikäyttäytyvä ja kovaääninen nainen - miehestä sanottaisiin vahva ja fiksu, nauraa Jaana. Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut tulla vaarallinenkin tilanne, kun heitin nahkapään ulos maanalaisesta. Jaana Ilmola on peloton nainen. Hän rökitti jo lapsena pikkuveljensä kiusaajat ja nuoruudessaan hän nosti maanalaisesta ulos punkkarin kimppuun käyneen skinheadin. Hän puolustaa heikompiaan eikä voi olla hiljaa siellä missä hän näkee vääryyttä tapahtuvan. Jaana Ilmola työskentelee peruskoulun luokanopettajana Etelä-Tukholmassa Rågsvedissa ja hänen oppilaansa ovat maahanmuuttajien lapsia. Myös heitä Jaana on valmis puolustamaan ja hän antaa piut paut poliittiselle korrektiudelle. Tutustu valloittavaan Jaanaan Soilin seurassa. Luvassa 55 minuuttia lämpöä ja huumoria. Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se

Tiina Rosenberg herättää huomiota missä liikkuukin. Hänen ryhdikäs olemuksensa ja terävät mielipiteensä jäävät mieleen. Politiikka, taide, johtamiskulttuuri, äitiys - siinä aiheita Soilin seurassa. Teatteritieteen professori Tiina Rosenberg syntyi Helsingissä 1958 ja hän lähti ulkomaille opiskelemaan 1977. Muutaman Saksan-vuoden jälkeen taiteesta, teatterista ja elokuvasta kiinnostuneen Tiinan tie johti Tukholmaan. Hänestä tuli teatteritieteen professori, sukupuolentutkimuksen tutkija ja ahkerasti julkisuudessa esiintyvä poliittinen mielipiteenmuodostaja. Tiina Rosenberg on yksi Feministiskt Initiativ-puolueen perustajista ja suorasanainen feministi. Ei ole salaisuus, että hänen elämänkumppaninsa on nainen ja että hän taistelee samaa sukupuolta olevien parien oikeuksien puolesta. Viimeksi kuluneet kolme vuotta Tiina on asunut Suomessa ja työskennellyt taideyliopiston rehtorina Helsingissä. Soilin seurassa Tiina puhuu Suomen poliittisesta tilanteesta, solidaarisuudesta ja feminismistä, opiskelun ja yleissivistyksen tärkeydestä, seksistä ja seksuaalisuudesta, pettämisestä ja uskottomuudesta, haaveista ja hän kertoo myös, minkälainen hän on äitinä. Toimittaja: Soili Huokuna soili.huokuna@sr.se

Maanantain aiheita: - Siskokset Kristiina Kulluvaara ja Katja Kulluvaara Östman asuvat Sundsvallin lähellä Matforsissa. Kieli vanhempien ja tyttöjen välillä on aina ollut pääasiassa suomi. Mauri Junes kävi kyselemässä miten siskokset ovat ratkaisseet kieliasiat omissa perheissään, puolisot kun ovat ummikkoja - Joka vuosi Tukholmaan tulee opiskelemaan nuoria, jotka etsivät kuumeisesti asuntoa. Tukholman asuntojono ei ole pituudestaan huolimatta toivoton yhteistyökumppani, vakuuttaa Tukholman asuntovälityksen ryhmänjohtaja Eva Annala - Sisuradio seuraa syksyn valtiopäivävaaleihin asti kuutta eri perhettä ympäri Ruotsia. Tapaamme heitä pitkin vuotta ja puhumme asioista, jotka ovat heille tärkeitä näin vaalivuonna. Tasa-arvo ihon väriin ja varakkuuteen katsomatta on tärkeä asia Koivisto-Nymanin perheessä Eskilstunassa - Maanantain urheilukatsaus - Aamun visa. Huomenta Ruotsin juontaa Jorma Ikäheimo. 

Anna Grönroos tuli alun perin Ruotsiin mainostoimistoon töihin, sillä hän oli opiskellut Helsingissä taideteollisessa korkeakoulussa. 90-luvun alun talouslama sai hänet hakeutumaan turvallisempaan työhön, hän kouluttautui poliisiksi. Lyhyen Tukholman poliisijakson jälkeen hän muutti puolisonsa kanssa Skellefteån poliisilaitokselle, joka on pieni verrattuna Tukholmaan, mutta Anna on viihtynyt Skellefteån työyhteisössä hyvin. Julkisuudessa on viime vuosina puhuttu kasvavassa määrin erilaisesta seksuaalirikollisuudesta: raiskauksista, lasten hyväksikäytöstä ja nettihoukuttelusta. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että kyseiset rikokset olisivat lisääntyneet räjähdysmäisesti, siitä ei ole varmuutta sanoo Skellefteån poliisilaitoksella rikostutkijana toimiva Anna Grönroos.

Laitisen Hannu siirtyy eläkkeelle pitkän työuran jälkeen. Reilu-hevonen ( oikealta nimeltään Rebelyell), vaimo, kolme tytärtä ja kolme lastenlasta pitävät kyllä huolen siitä, että eläkeherran elämässä on vilskettä, vaikka toimitukseen ei enää tarvitsekaan mennä. Hannu Laitisen radioura alkoi 40 vuotta sitten Ruotsin Radion järjestämiltä radiokursseilta Örebrossa 1973. Ensimmäiset jutut Hannu teki silloisen alueradioon ( KRAU = KeskiRuotsin alueuutiset). Kun LRAB (= Lokalradioaktiebolaget ) aloitti ensimmäiset lähetyksensä vuonna 1977, Hannu Laitinen palkattiin Radio Sörmlannin ensimmäiseksi suomalaistoimittajaksi Eskilstunaan ja hän suunnitteli myös koko Sörmlannin radion suomalaistoiminnan. Ensimmäinen historiallinen paikallinen suomenkielinen lähetys kuului Sörmlannissa toukokuun 7. päivä 1977. Hannu Laitisen kanssa studiossa suorassa lähetyksessä Eskilstunassa oli myös Arja Claesson. Hannu siirtyi silloisen Riksradion suomenkieliseen toimitukseen Tukholmaan 80-luvun alussa ja

Pohjanmaan Vaasasta kotoisin oleva, mutta Tukholmaan äskettäin muuttanut americana/country-muusikko Jerry Lindqvist vierailee studiossa kertomassa kun joutui käännytetyksi takaisin Eurooppaan Detroitin lentokentältä. Mukana myös pietarsaarelainen muusikko Oskar Nyman. Saadaan myös kuulla Jerryn uusista joulubiiseistä ja näiden hyvin henkilökohtaisista taustoista.  PÅ SVENSKA: Det blir juligt nischad country/americana då Jerry Lindqvist besöker Finska Pinnar, några dagar före jul. Med sig har han också musikern Oskar Nyman. Joulupaneeli! Joulupaneelissa aiheina ovat uusi joulubiisi Markooliolta, ruotsalainen keskustelu-ilmasto "piparkakkugaten" yhteydessä, Mammas Pojkar-elokuvan traileri, Vuoden parhaimmat joululahjat, Ruotsin jouluisat juomaperinteet sekä ulkomaanmatkat Jouluna. Mukana paneelissa ovat Mikko Viitala, Maija Waris ja Jarno Ampuja. Juontajina Kike Bertell ja Andrea Reuter. 

Apulanta saapui Tukholmaan soittamaan toista Ruotsin keikkaansa ikinä ja totta kai laulaja/kitaristi Toni Wirtanen ja rumpali Sipe Santapukki vierailivat sen yhteydessä Finska Pinnarissa! Heitä tentattiin listaykkösennätyksestä, Suomirockin olemuksesta ja erikoismiehisyydestä. Juontajina Andrea Reuter ja Kike Bertell. PÅ SVENSKA: Apulanta är ett av Finlands största band. Bandmedlemmarna Sipe och Toni besöker studion.

Surahammariin on valittu uusi prosessijohtaja Tukholmaan siirtyneen Mirja-Liisa Lukkarinen Kvistin tilalle. Puoliaikaiseksi muutettua virkaa on nimitetty hoitamaan työympäristöinsinööri Tuija Havela Sundsvallista. Aamun vierasta haastattelee Mauri Junes.

Aamun vieraana on Vehon kenttäjohtaja Kenneth Nyman. Suomalainen autokauppa Veho tuli Ruotsiin ja Tukholmaan vuonna 2007. Nyt sillä on omilla alueillaan ja merkeillään viidentoista prosentin osuus Ruotsin automerkkinoista. Veho on perustettu 1939 ja se on edelleen perheyritys, ja sen omistavat Aminoffin perheen jäsenet. Kenneth Nymania haastattelee Jorma Ikäheimo.

Viikonlopun asiantuntijapanelissa istui tällä kertaa Miikka Fredriksson, Ada Siberg sekä Elina Paakkulainen. Heidän kanssa pohdittin Petri Nygårdin uutta sinkkua nimeltään "Märkää", kainalokarvojen aiheuttamaa kohua, vanhuutta suomen kielellä, jääkiekon pudotuspelejä Suomessa sekä uuden T-banalinjan tuloa Tukholmaan. Juontajina Christian Bertell ja Helena Huhta (Huom! Musiikki poistettu tekijänoikeussyistä!)

Jonna Vanhatalo Birro puhuu kahdelle pienelle lapselleen Milolle ja Mimmille suomea, vaikka lasten isä kirjailija Marcus Birro ei suomea osaakaan. Kun perhe muutti Norrköpingistä Tukholmaan, Jonna halusi laittaa lapsensa suomenkieliseen päiväkotiin, mutta paikkaa hän ei saanut. Hän itse on käynyt 1980- ja 1990-luvulla suomenkielisiä luokkia ja hän haluaa antaa lapsilleen perinnöksi oman äidinkielensä. Toimittajana Ramin Farzin.

Suomen uusi Tukholman suurlähettiläs Markus Lyra jättää tänään valtuuskirjansa kuninkaalle. Lyra on pitkän linjan diplomaatti, hänen uransa Suomen ulkoasiainministeriössä alkoi vuonna 1973. Hänen erikoisalansa on Suomen suhteet entiseen Neuvostoliittoon ja nykyiseen Venäjään. 80-luvulla hän oli lähetystöneuvoksena Moskovassa ja 90-luvulla Suomen Moskovan suurlähettiläänä. Pietarissa Lyra oli pääkonsulina juuri, kun Neuvostoliitto hajosi. Markus Lyran äidinkieli on ruotsi ja senpä vuoksi hänestä oli helppo tulla suurlähettilääksi Tukholmaan. Veli Raasakka haastattelee.