Podcasts about kaurism

Bom dia, cinéfilos!Continuando o mês dedicado ao Julio Cesar de Miranda, o Tiago convidou a Agnes do podcast Bolchecine e o Caio , do Podcast Sem Imagem para conversarem sobre os filmes dirigidos pelo Aki Kaurismäki, em especial O Porto, de 2011 e O Outro Lado da Esperança, de 2017.Leia o texto "Kaurismäki-Land: A Sad and Beautiful World" no site da MubiSiga o Podcast Bolchecine no instagram Siga o Caio no Blueskyno twittere no Instagrame ouça o sem imagem podcast Siga o Tiago no Bluesky

Get access to this entire episode as well as all of our premium episodes and bonus content by becoming a Hit Factory Patron for just $5/month.We discuss the winner of our latest Patreon poll: Aki Kaurismäki's The Match Factory Girl, the story of a young working class woman, Iris, looking for love and a sense of belonging in industrialized Helsinki. The final installment of Kaurismäki's 'Proletariat Trilogy', the film resembles that of a fable that takes an unexpected and comically violent turn as Iris seeks revenge on those who have done her wrong.We describe the film's sparse formal elements - an abbreviated runtime, minimal dialogue, nominal use of diegetic music, and austere mise en scène - and how it employs these components to reflect Iris' profound subjugation. Then, we examine the film's narrative and how it functions, briefly, as a mechanized process, mirroring its opening assembly line sequence and asking us to connect modes of production with an atomized social structure. Last, we discuss the film's final act, and how constant reminder of our own unfreedom often results in unexpected, volatile response.....Our theme song is "Mirror" by Chris Fish

Vi närmar oss slutet på vår historiska genomgång och har kommit fram till förra decenniet, 2010-talet. Ännu mer nostalgi, ännu mer franchises, ännu mer kreativ torka. Eller? Vi diskuterar bl a produktionsbolag som de nya auteurerna och skillnaden mellan bra skräckfilmer och bra filmer som är skräck. Med svansen mellan benen efter att nästan uteslutande gett manliga regissörer utrymme i vår historiska genomgång så har vi nu försökt kompensera. Felix har sett Eden av Mia Hansen-Løve om Paris musikscen på 90-talet i Daft Punks skugga. Krille har sett On Body and Soul av Ildikó Enyedi, en ungersk film om drömmar och relationer som för tankarna till Kaurismäki. Hille har sett House of Hummingbird, koreanska regissören Kim Boras coming of age-film om tonårsbekymmer i Seoul 1994. Och såklart tipsar Krille om några andra hidden gems från 2010-talet.

Dr. David Klett reveals well-honed system used by 40+ members of the German Klett family to manage the international book publishing, education and childcare company Klett Gruppe. 00:00 Intro: Secret to family office survival, "death" of publishing, love of Kaurismäki movies in Finland 00:50 Why family businesses are very important and why all ownership cannot be institutional 01:24 Klett Gruppe, 127 years publishing, education, kindergartens from Germany 02:02 Internationalisation and growth. Comparison to Sanoma of Finland 03.28 Four to six generations of family company, 40something members from 3 to 86 year old 04.06 Comparison to "asuntosakeyhtiö" apartment ownership structure in Finland, lack of capital in Finland 05:10 The Klett solution to ownership complexity is carefully layered corporate governance 07:30 Silicon chip industry in Asia. Finnish Harry Potter (WSOY) share the Thai artwork (Nanmeebooks) 08:47 Overcoming challenges, "Families are not built to decide stuff" 09:57 The Family Council of 5 takes care of the family11:56 Board of Directors / Supervisory Board13:00 Management Board 13:40 Checks for nepotism vs. family ownership education16:09 Top level executive qualifications are very strict 19:50 Time limits for positions21:20 Managing the international subsidiaries under four silos 22:07 Paradox of survival. Managing acquisitions and exits. Studeo. SAP's failed acquisition of Qualtrix of USA25:30 Selling to Private equity is not for Klett Gruppe for aims for long-term ownership28:18 Family office does not need to hold financial assets. Living off dividends is not encouraged30:40 Tackling political risk. Problems of high inheritance tax in Finland34:00 Finnish pension system replaces private ownership capital35:05 Good ownership skills are more important than inheriting wealth36:49 #negotiator insider episode: Kaurismäki movies, high quality chainsaws and the secret ingredient of family office survival Join the channel:https://www.youtube.com/channel/UCRI34L9OtDJuZpaWicbNXzg/join

“Foglie al vento” di Aki Kaurismäki è una bellissima storia d'amore tragicomica, ironica e malinconica, un'ode dedicata agli ultimi, ai reietti e a tutti coloro che, nonostante le avversità della vita, non smettono mai di sognare. 
Una fredda e inospitale notte finlandese, si rivela scenario inusuale per un incontro di due solitudini, quelle di Ansa e Holappa: uno sguardo d'intesa, un numero perso, l'alcolismo e appuntamenti mancati, ostacoleranno la loro voglia di felicità. Kaurismäki porta sullo schermo tutta la sua tristezza esistenziale senza nascondere però un forte desiderio di disperato romanticismo. “Foglie al vento” è ostinatamente sincero nel raccontare i nodi dell'anima, nel comprendere i silenzi altrui e nel dichiarare amore eterno per i sentimenti umani. 

Per questa visione si consiglia un buon bicchiere di “@saentismaltwhisky - Edition Himmelberg”, un single malt svizzero prodotto ad Appenzeller: un whisky elegante e strutturato, capace di avvolgere il palato con lunghe note speziate, dolciastre e fruttate, che rimandano a sentori di zenzero candito, pera matura, cannella e note tostate. 

Un abbinamento ispirato anche al World Whisky Day (18 maggio) capace di interpretare e rendere omaggio all'eleganza minimale, estetica e umana della pellicola di Aki Kaurismäki. “Foglie al vento” è disponibile su Now Viva il cinema!

Jokaisella on kokemuksia vaikeiden keskusteluiden lykkäämisestä. Tutkija Henriikka Mustajoki haastatteli eri ikäisiä ihmisiä eri yhteisöistä ja havaitsi, että kaikki tunnistavat ilmiön, mutta sille ei ollut olemassa sanaa tai käsitettä. Mustajoki loi ilmiölle käsitteen varjopuhe, jota hän käyttää Tästä pitäisi puhua -teoksessaan. Asiat, joita ei sanota siellä missä niihin voidaan vaikuttaa jutellaan läpi jossain muualla, kertoo Mustajoki toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Keskustelun aloittamisen suunnittelu ja siihen valmistautuminen vaatii henkisiä voimavaroja ja ilmenee itselläni hajamielisyytenä ja väsymyksenä, kertoo kolmekymppinen nimimerkki Lake Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksossa. Toimittaja: Satu Kivelä Äänisuunnittelija: Laura Koso Musiikki: Epidemic Sound Lukijat: Veli Kauppinen Tuottaja: Pertti Ylikojola Vastaava tuottaja: Ville Vilén Lähteet: Egotrippi (2003) Matkustaja Mustajoki, Henriikka (2023) Tästä pitäisi puhua. Gaudeamus. Kaurismäki, Aki (2023) Kuolleet lehdet

Películas en blanco y negro con Harold Torres Hablemos de nuevo del cine en blanco y negro. Regresa el ya exitoso apartado en los podcasts Cinegarage para hablar de cine en blanco y negro porque, a pesar de lo que influencers y falsos profetas digan, el cine en blanco y negro no es cine defectuoso. Hablando de falsos profetas… Para dar vida a este nuevo episodio hemos llamado como invitado al protagonista de González: falsos profetas, Norteado, la serie de televisión Zero Zero Zero y que está a punto de estrenar una nueva película llamada Desaparecer por completo: el actor Harold Torres. Harold ha elegido tres películas en blanco y negro para recomendar a toda la gente que escucha este podcast, películas que pudieron filmarse a colores pero que aceptaron el reto para regalarnos, irónicamente, una gama amplia de grises para hablar de ellas, de la vida, de nuestros sentimientos y de sus directores: Pontecorvo, Kaurismäki y Jarmusch. Nosotros les pedimos a ustedes entrarle al tan vilipendiado blanco y negro y escuchar las recomendaciones y las razones para hacerlas de Harold Torres, uno de los mejores actores del cine mexicano. Toca hablar de tres joyas del cine contemporáneo de las cuales están a punto de conocer sus nombres. Con ustedes Harold Torres y sus películas en blanco y negro. Learn more about your ad choices. Visit megaphone.fm/adchoices

Kulttuuriykkösen Perjantaistudio kokoaa vakioraatilaiset kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan, päätoimittaja Jouni Kemppaisen ja mainonnan asiantuntija Jussi Turhalan ajankohtaisten kulttuurin ja median ilmiöiden ja arvokysymysten äärelle. Ensimäisenä aiheena on perussuomalaisten Jussi Halla-ahon rankka kritiikki Yleä kohtaan ja Ylen hallituksen puheenjohtajan Apusen vastaus. Osuvatko Halla-ahon luonnehdinnat Ylestä punavihreän propagandan suoltajasta maaliinsa? Mitä Halla-aho ei huomannut kritisoida? TikTok-sovelluksen koukuttavuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä on noussut suuri huoli. Uusi kierre keskusteluun tulee Supon varoituksesta, että Tik vuotaa tietoa Kiinaan, jossa mikään laki ei takaa yksityisyyden suojaa tai säätele datan käyttötarkoituksia. Tällä viikolla saattiin uusia uutisia Suomen syntyvyyden jyrkästä laskusta. Raati pohtii siihen vaikuttavia tekijöitä, kuten taloudellista epävarmuutta, naisen vastuuta perheessä ja hedonistista elämäntyyliä. Jouni Kemppainen ihmettelee, miksi perheellisyydestä puhutaan nykyään mediassa ja mainonnassa pelkstään negatiivisesti. Verohallinto rekrytoi työntekijöitä parodisella tosi-tv-huumorivideolla. Milloin viranomaisen kannattaa olla humoristinen? Onko asioita joissa huumori ei kannata eikä vie viestiä perille? Alma Pöysti on noussut kansainvälisen tähteyden kynnykselle Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet menestyksen myötä. Mikä on Pöystin karisman salaisuus? Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Visszatértünk. És Nicolas Cage-dzsel kezdünk. De beszélünk az új (igaz, tavalyi) Kaurismäki -és a Gondry-filmről is. Meg a Népszínház TV-ről.

Arconada y Sergio Pérez hablan de El peor equipo del mundo, Disco Boy y Fallen Leaves.

Saša Michailidis se ptá filmové historičky, recenzentky a pedagožky Alice Aronové, filmové kritičky časopisu Respekt Jindřišky Bláhové a filmového publicisty Vojtěcha Ryndy. Snímky Barbie a Oppenheimer nahnaly diváky do kin, Anatomie pádu ověnčená cenami, hollywoodská stávka a síla odborů, staří mistři Kaurismäki a Mijazaki stále v kondici, úpadek komiksových adaptací. To nej bilancují naši hosté.Všechny díly podcastu Akcent můžete pohodlně poslouchat v mobilní aplikaci mujRozhlas pro Android a iOS nebo na webu mujRozhlas.cz.

Saša Michailidis se ptá filmové historičky, recenzentky a pedagožky Alice Aronové, filmové kritičky časopisu Respekt Jindřišky Bláhové a filmového publicisty Vojtěcha Ryndy. Snímky Barbie a Oppenheimer nahnaly diváky do kin, Anatomie pádu ověnčená cenami, hollywoodská stávka a síla odborů, staří mistři Kaurismäki a Mijazaki stále v kondici, úpadek komiksových adaptací. To nej bilancují naši hosté.

This week we're excited to present a conversation with Alma Pöysti and Jussi Vatanen, the two lead actors of the NYFF61 Main Slate selection Fallen Leaves from director Aki Kaurismäki. Sweet-souled in story, scalpel-sharp in filmmaking precision, this enchanting love story from Finnish virtuoso Aki Kaurismäki circles around two financially strapped Helsinkians who keep finding and losing one another in a world that seems to be falling apart. Evoking dark-comic romances from his early career such as Shadows in Paradise and Ariel (NYFF27), the sardonic yet exquisitely melancholic Fallen Leaves devotes its wry, humane gaze to grocery clerk Ansa (Alma Pöysti) and construction laborer Holappa (Jussi Vatanen), who commence an on-again, off-again relationship of extreme tentativeness, while seeking employment and stability. As with the greatest of Kaurismäki's films, everyday details register as grand, meaningful cinematic gestures. This filmmaker has scrupulously carved another fictive universe out of a handful of specific, vivid locations, yet Fallen Leaves very much takes place in the world we're living in, which makes its surrender to hope all the more affecting. Winner of the Jury Prize at the 2023 Cannes Film Festival. Finland's official entry for Best International Feature Film at the 2024 Academy Awards. A MUBI release. This conversation was moderated by The Wrap's Tomris Laffly.

"Fallen Leaves" had its world premiere at the Cannes Film Festival, where it won the Jury Prize and received critical acclaim for Aki Kaurismäki's direction, screenplay, and the performances from Alma Pöysti & Jussi Vatanen. Finland has selected the MUBI film as their official selection for Best International Feature at the 96th Academy Awards, and it is now playing in limited release. Actors Alma Pöysti & Jussi Vatanen were kind enough to spend a few moments talking with us about their work on the film, collaborating with Kaurismäki, and more in this charming romantic film. Please be sure to check out the film, which is now playing in New York and will expand to Los Angeles this week. Thank you, and enjoy! Check out more on NextBestPicture.com Please subscribe on... SoundCloud - https://soundcloud.com/nextbestpicturepodcast Apple Podcasts - https://itunes.apple.com/us/podcast/negs-best-film-podcast/id1087678387?mt=2 Spotify - https://open.spotify.com/show/7IMIzpYehTqeUa1d9EC4jT YouTube - https://www.youtube.com/channel/UCWA7KiotcWmHiYYy6wJqwOw And be sure to help support us on Patreon for as little as $1 a month at https://www.patreon.com/NextBestPicture Learn more about your ad choices. Visit megaphone.fm/adchoices

Čelisti tentokrát doporučují podchlazené zabijáky, finskou lásku a osmdesátkové akční umčo. Radost Alešovi, Tondovi i Tomášovi udělal David Fincher s chladným procedurálním thrillerem Zabiják, ale i génius sofistikované naivity Aki Kaurismäki a vlastně i bilancující Silvester Stallone. Obzvlášť když hoši zjistili, že by se mu klidně mohlo říkat Colesly.Všechny díly podcastu Čelisti můžete pohodlně poslouchat v mobilní aplikaci mujRozhlas pro Android a iOS nebo na webu mujRozhlas.cz.

Čelisti tentokrát doporučují podchlazené zabijáky, finskou lásku a osmdesátkové akční umčo. Radost Alešovi, Tondovi i Tomášovi udělal David Fincher s chladným procedurálním thrillerem Zabiják, ale i génius sofistikované naivity Aki Kaurismäki a vlastně i bilancující Silvester Stallone. Obzvlášť když hoši zjistili, že by se mu klidně mohlo říkat Colesly.

Nejnovější snímek kultovního finského režiséra Akiho Kaurismäkiho s názvem Karaoke Blues patřil na letošním filmovém festivalu v Cannes mezi filmové události. Nakonec si odnesl i cenu poroty. Nyní tento neobyčejné obyčejný snímek vstupuje i do našich kin. Všechny díly podcastu Mozaika můžete pohodlně poslouchat v mobilní aplikaci mujRozhlas pro Android a iOS nebo na webu mujRozhlas.cz.

Nejnovější snímek kultovního finského režiséra Akiho Kaurismäkiho s názvem Karaoke Blues patřil na letošním filmovém festivalu v Cannes mezi filmové události. Nakonec si odnesl i cenu poroty. Nyní tento neobyčejné obyčejný snímek vstupuje i do našich kin.

Día 3 desde San Sebastián en el que seguimos comiendo y, en menor medida, viendo cine. Ayer pudimos ver 'Anatomía de una caída', Palma de oro en Cannes y algunas películas de maestros como Kore-eda, Miyazaki o Kaurismäki y volvemos a 'Past Lives' o 'La zona de interés', pasando por 'Fingernails'. Para todo ello nos acompaña Alain Garrido.

Filmpodcast 798 Woche 37 2023  – Kino im Kopf – mit Michael Sennhauser. Ich habe den hinreissenden neuen Kaurismäki gesehen: «Fallen Leaves». Ann Mayer stellt den Spielfilm «Until Branches Bend» vor, von der Kanada-Schweizerin Sophie Jarvis. Und Georges Wyrsch hat sich Luke Gassers «Tell» angesehen und den Innerschweizer Filmemacher getroffen, der auch gleich die Titelrolle spielt. Dazu auch heute eine Tonspur und Kurztipps.

Tällä kertaa arvostusta Aki Kaurismäen uusin elokuva Kuolleet lehdet, joka tulee ensi-iltaan huomenna perjantaina.  Elokuvan pääosissa nähdään Jussi Vatanen ja Alma Pöysti ja se on jatkoa Kaurismäen työläistrilogialle. Elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnon.  Olen nähnyt aiemmin yhden Kaurismäen elokuvan ja senkin teini-ikäisenä joskus yli 20 vuotta sitten ja en siiloin en sitä leffaa tajunnut. Joten nyt oli korkea aika koittaa tutustua uudelleen Kaurismäen tuotantoon ja mikäs sen parempi aloituskohta kuin miehen uusin elokuva.  Aiotko mennä katsomaan? Tai jos olet nähnyt, mitä mieltä? Mikä on sinun suosikki Kaurismäen leffa? 

Aki Kaurismäkis Abschlussfilm seiner "proletarischen Reihe" ist Festival- und Kritikerliebling zugleich. Auch Sedat Aslan und Thomas Maiwald sind sich in unserem Jubiläums-Shot schnell einig und ergründen die Stärken von Kaurismäkis Tragikomödie.

Pöysti, Alma; Vatanen, Jussiwww.deutschlandfunkkultur.de, VollbildDirekter Link zur Audiodatei

Der Film ist eine starke Mischung aus urkomischen Momenten und tiefer Traurigkeit Acht Jahre nach dem Autorendebüt von Uhlmann das gleichnamige Regie-Spielfilmdebüt des Schauspielers und Dokumentarfilmers Charly Hübner. Der Schauspieler Dimitrij Schaad, in der Rolle des Reiner, öffnet die Tür einer Berliner Altbauwohnung mit ähnlich entspannter Körperhaltung und vergleichsweise desinteressierter Freundlichkeit, wie er das schon in den "Känguru-Chroniken" getan hat. Nur dass dieses Mal kein sprechendes Beuteltier vor seiner Nase steht, um ihm auf die Nerven zu gehen, sondern ein Typ im schwarzen Anzug mit schneeweißem Gesicht. Irgendwann hört der Spaß schließlich auf. Allerdings scheint die Sache ernster zu sein als gedacht, als besagter Tod - offenbar nicht an diesseitige, physikalische Gesetze gebunden - trotz verschlossener Türen wenig später in Reiners Badezimmer auftaucht und ihn wiederholt davon in Kenntnis setzt, dass es gleich vorbei sei. Dann aber passieren unvorhergesehene Dinge: Der Drei-Minuten-Plan gerät in Verzug und Reiner bekommt noch ein bisschen Zeit. Die wird unter anderem dazu genutzt, um mit Sophia, seiner Ex-Freundin, zum Geburtstag seiner Mutter zu fahren. Sein Tod, der sich den anderen als Morten vorstellt, ist immer mit dabei. Charly Hübner gelingen Bilder mit Nachhall Nachdem sich Charly Hübner das Buch gekauft hatte, stand für ihn schnell fest: "Nach der ersten Szene - Morten an der Tür, Morten im Badezimmer - war es für mich klar, dass ich das erzählen möchte, dass ich das gerne probieren will, diese 'abstruse' Setzung zu inszenieren. Auch alles andere, was dann passiert: diese Querverweise, 'Star Wars', dann ist man auf einmal bei der Mutter in so einer norddeutschen Kleinbürgerlichkeit, dann dieses Roadmovie mit einem sehr langsamen Auto - da gab es viel zu holen." Und Charly Hübner, als Schauspieler vielfach ausgezeichnet und auch in einer kleinen Nebenrolle zu sehen, als Dokumentarfilmer schon erprobt, holt auch als Regisseur dieser fantastisch-fiktionalen Story die Zuschauer auf jeder Ebene des Buches ab. Darüber hinaus hat er kluge und mitreißende inszenatorische Einfälle, die nachhallende Bilder hervorbringen: Etwa einen Kiosk mit Kaurismäki-Flair, an dem sich zur Geisterstunde illustre Gestalten treffen: "Dieser Kiosk ist wie ein Marvel'sches Portal und alle, die dort ankommen, sind in so einem beseelten Rauschzustand. Die Menschen, die dort stehen, sind ja keine Menschen, sondern Todesboten, die unterschiedliche Charaktere in sich tragen und je nach charakterlicher Ausprägung das Sterben gestalten."

Kulttuuriykkösessä keskustellaan Cannesin elokuvajuhlien annista sekä Aki Kaurismäen maailman ensi-iltansa Cannesissa saaneesta elokuvasta Kuolleet lehdet. Kuulemme millaisen vastaanoton Kaurismäen uusin elokuva on saanut ja miten se eroaa ohjaajan aikaisemmasta tuotannosta. Studiossa on kaksi Cannesin elokuvajuhlista palannutta kriitikkoa, Veli-Pekka Lehtonen Helsingin sanomista ja Matti Rämö Night Visions -festivaalilta. Lähetyksessä on mukana myös Ylen toimittaja Olli Kangassalo. Ohjelman juontaa Nicklas Wancke

Notre critique du film "Les Feuilles mortes" réalisé par Aki Kaurismäki avec Alma Pöysti et Jussi Vatanen. Un film présenté en Compétition au Festival de Cannes 2023. Regardez l'émission sur YOUTUBE : https://bit.ly/3nm7Oy9  --- Titre : Les Feuilles mortes  Sortie : 20 septembre 2023 De : Aki Kaurismäki Avec : Alma Pöysti et Jussi Vatanen. Synopsis : Deux personnes solitaires se rencontrent par hasard une nuit à Helsinki et chacun tente de trouver en l'autre son premier, unique et dernier amour. Leur chemin vers ce but louable est obscurci par l'alcoolisme de l'homme, la perte d'un numéro de téléphone, l'ignorance de leur nom et de leurs adresses réciproques. La vie a tendance à mettre des obstacles sur la route de ceux qui cherchent le bonheur. #CINECAST #Podcast #Cannes2023

A második héten egy kicsit nyugisabb a hangulat Cannes-ban, érezhetően kevesebben vannak, viszont aki maradt, az egyre kimerültebb. Podcastunk legújabb adásából kiderül, hogy mi is türelmetlenebbek vagyunk és kevésbé elnézőek egy hét tömény mozizással a hátunk mögött. Éppen ezért ajándék egy nyolcvanperces film a finnek megunhatatlan mizantrópjától, Aki Kaurismäkitól. A Hulló levelek két magányos emberről szól, akik véletlenül találkoznak a helsinki éjszakában, és megpróbálják egymás mellett megtalálni a boldogságot. A körülmények viszont nem játszanak a kezükre, a nő elveszíti a munkáját, a férfi pedig még a beismerés stádiuma előtt járó alkoholista. A film némileg leegyszerűsíti a gödörből való kimászást, de a jellegzetes Kaurismäki-humor, a keserédes hangulat és a vicces zenés betétek miatt lehetetlenség nem szeretni ezt a filmet. Csak rá jellemző stílussal, kedvességgel és cukiskodással próbálkozik egy másik rendező-bálvány, Wes Anderson is az Asteroid City-vel. Előző filmjéhez, A francia kiadáshoz hasonlóan most is fél Hollywood feltűnik pasztellszínű díszletei között. Mélyebb benyomást azonban csak Scarlett Johansson és Jason Swartzmann szála képes kiváltani, őket néztük volna szívesen tovább is, míg a földönkívüli látogatással kapcsolatos jópofa gegek sorozata azonnal törlődik a fesztivál egy hete után egyébként is egyre tompább agyunkból. Tom Hanks, Margot Robbie, Edward Norton vagy Bryan Cranston rajongói ne számítsanak pár mondatos beköszönésnél többre. Uma Thurman és Ethan Hawke lánya, Maya Hawke viszont szépen profitálhat majd a viszonylag hangsúlyos szerepéből és az idei Cannes eleve a második generációs nepobébikről szól. A versenyprogram egyik utolsónak ígérkező nagy meglepetése pedig Anh Hung Tran (A zöld papaya illata, A riksás fiú) visszatérése, a The Pot au Feu (magyarul kábé: Húsleves). Először nem nagyon tudtuk mire vélni, hogy hosszú perceken keresztül csak gusztábbnál gusztább ételeket készítenek és szolgálnak fel egy 19. századi kúriában. A két főszereplő Juliette Binoche és Benoit Magimel, akik mindketten a francia film már itt, Cannes-ban is díjazott ikonjai, ráadásul közös romantikus múltjuk (és egy közös lányuk) is van több mint húsz évvel ezelőttről. A gyengéden izzó kémia tehát valós, a konyhai magasművészet bemutatása pedig lassan, de biztosan értelmet nyer. Egy dologra viszont előre figyelmeztetünk mindenkit: korgó, üres gyomorral semmiképp se üljünk be rá! Mivel a fesztivál már a végéhez közeledik és maximum egy tarantinós illetve a magyar jelenlétet megörökítő bónusz epizódra van még esély, most tekintjük át a díjra esélyes filmeket, a személyes kedvenceinket és a csalódásainkat is. Jó szórakozást hozzá, és ha tetszik az adás, kérlek ⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠támogasd a Filmklub podcastot a Patreonon⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠, ahol beállíthatod, hogy havonta hány dollárt szeretnél erre szánni. Nagyon köszi előre is! A borítóképet Varga Emma rajzolta.

Esta semana hemos decidido que queríamos hablar de buen cine, y por eso aprovechando que tenemos anunciados los directores que competirán en la próxima edición del festival de Cannes hemos decidido escoger a 3 de ellos para acercarnos más a sus filmografías Vamos a arrancar en con la figura de un director inglés: Ken LOACH y su visión de la guerra civil española en “Tierra y Libertad” de 1995, en nuestro repaso nos acercamos a la figura de Hirozaku Koreeda con su obra de 1998 titulada Wandafuru raifu, o en su versión internacional “After Life” y terminamos el repaso de vuelta en Estados Unidos con la película ya considerada de culto de Todd Haynes titulada “Velvet Goldmine” Todo ello, como siempre, sin spoilers. La septuagésimo sexta edición del festival internacional de Cannes se celebrará del 16 al 27 de Mayo en la ciudad francesa. Pero ya se han dado a conocer los nombres que conformarán las distintas secciones. Centrándonos en la sección oficial, que abrirá “Jeanne Du Barry” de la directora y actriz francesa Maiwenn, para el que no la ubique, es la directora de Polisse, ADN y Mi amor. Con Polisse y Mi amor ya estuvo en Cannes, la primera ganó el premio del jurado en 2011 y la segunda el premio a la mejor actriz para Emmanuelle Bercot. Vamos con las mujeres que competirán por la palma de Oro: Jessica HAUSNER, una larga conocida del festival presenta Club Hero tras haber competido tres veces en la sección paralela “Un Certain Regard” y otra en la oficial, en 2019 con Little Joe. Su obra más famosa quizás, Lourdes, compitió en Venecia. Justine Trie nos trae Anatomía de una caída tras haber competido en 2019 con el reflejo de Sibyl Catherine BREILLAT luchará por la palma con L’ete dernier tras haber competido en 2007 con Una vieja amante. También francesa es Catherine CORSINI que con Le reotur, protagonizada por la gran Virgine Ledoyen, regresa a Cannes tras competir con La Repetition en 2001 y La Fracture en 2021 por la que ganó la palma Queer por defender los valores LGBTQ+ Alice ROHRWACHER directora italiana nominada a los pasados Oscar por el cortometraje Le Pupille y muy famosa por Lazzaro Feliz con la que ganó a mejor guión en Cannes también ganó el premio del jurado con Le Maraville y llega ahora con La Chimera, una cinta protagonizada por Issabella Rosellini y Josh O’Connor La tunecina Kaouther BEN HANIA con Les filles D’Olfa compitió hace años en un certain regard con Atala Kay Ifrit pero llega ahora con mayores laureles tras su celebrada “El hombre que vendió su piel" Entre los nombres también hay espacio para una debutante Ramata-Toulaye SY, que tras un corto celebrado nos trae Banel e Adama. Esas son ellas, respecto a los hombres hay varios grandes pesos pesados, como Jonathan Glazer que aterriza por primera vez en La Croisette con The Zone of Interest 10 años después de su ya convertida en película de culto Under the skin. El mítico finlandés Aki Kaurismaki nos trae su nueva película Kuolleet lehdet tras haber pasado en otras cuatro ocasiones por la sección oficial. Kaurismäki es uno de los grandes nombres del cine por sus películas El Havre o “Un hombre sin pasado”, por la que llegó a estar nominado al Oscar. Sigamos con grandes nombres con el americano Wes Anderson, 7 nominaciones a los premios Oscar para este genio del posmodernismo cinematográfico- él ya sabe lo que es ganar en Berlin y ya sabe lo que es ganar en Venecia, con estos credenciales espera que a la tercera sea la vencida y levantar la palma de oro en su tercer intento tras Moonrise Kingdom y The French Dispatch. El aleman Win Wenders también competirá con Perfect Days en su décimo paseo por la sección oficial tras haber ganado la palma de oro por Paris, Texas en 1984, a mejor director por El cielo sobre Berlin y el premio del jurado por la secuela “Tan lejos tan cerca" Otro de los grandes nombres es el del italiano Nanni Moretti que ya sabe lo que es ganar con la habitación del hijo en 2001 vuelve por novena vez con el sol del futuro El turco Nuri Bilge Ceylam, que no sabe hacer películas cortas, es uno de los viejos conocidos. Palma de oro al mejor cortometraje por Koza, Gran Premio del jurado por Uzak en 2002, premio Fipresci por Los climas en 2006, mejor director en 2008 por tres monos, Gran Premio del jurado en 2011 por Erase una vez en Anatolia y palma de oro en 2014 por Winter Sleep. También regresó en 2018 con el real salvaje y ahora lo hace con About dry glasses De Turquía a Vietnam con TRAN ANH Hùng director de Tokio Blues y El olor de la papaya verde. Ahora vuelve con La pasión de Dodin Bouffant por primera vez en sección oficial tras haber pasado por secciones paralelas. Marco Bellocchio es otro de los grandes conocidos del festival desde que compitiese en 1980 con Salto al vacío. Desde entonces ha competido en 6 ocasiones y ha ganado una palma honorífica. Ahora lo hace con Rapito. Jean-Stéphane Sauvaire compite con Black Files tras competir en la sección paralela en 2008 y ganar el Regard Hope Award por Johny Mad Dog. Y compite junto con El chino Bin Wang famoso por The ditch compite con Jeunesse, el brasileño Karim AÏNOUZ con Firebrand. Fuera de competición los nuevos trabajos de Kim Jee-woon, Frederic Tellier, Martin Scorsese, la nueva cinta de Indiana Jones dirigida por James Mangold, la nueva serie de Sam Levinson tras euphoria titulada The Idol y la nueva cinta de Pixar titulada “Elemental” a cargo de Peter Sohn La representación española se queda con la esperada nueva película de Victor Erice titulada cerrar los ojos, que lo hará en la sección Cannes Premiere y un visionado especial del cortometraje de Almodovar con Pedro Pascal y Ethan Hawke el esperado Strange way of Life Y luego tenemos nuestros tres directores escogidos en competición que vamos a desgranar poco a poco. TIERRA Y LIBERTAD David Carr es un joven comunista inglés en paro. Tras acudir a un mitin decide que es hora de actuar y deja Liverpool para alistarse en la guerra civil española dentro del bando republicano. Allí lucharán por la libertad, pero pronto se darán cuenta que dentro del mismo bando cada uno tiene sus propios intereses. Ken Loach dirige esta cinta protagonizada por Ian Hart pero con Iciar bollaín y Rosana PAstor por el lado español en una película que compitió en Cannes en 1995 consiguiendo el premio Fipresci y el del jurado Ecuménico en una edición donde competía Historias del Kronen, Kids, El Odio o Ed Wood y que ganó Underground de Emir Kusturica. La cinta ganó el Cesar a película extranjera, 8 premiso del cine europeo incluyendo mejor película y el Goya a Rosana Pastor como mejor actriz revelación. AFTER LIFE En After Life el purgatorio es un lugar extraño, la gente al morir debe habitar un lugar abandonado y con la ayuda de unos guías examinar sus recuerdos con el propósito de buscar el momento más feliz de su existencia. Ese recuerdo será recreado en una película y será el único que se lleven con ellos al resto de la eternidad olvidando todo lo demás. El japonés Hirozaku Koreeda escribe y dirige esta cinta que ganó el premio Fipresci en San Sebastian antes de competir en 6 ocasiones, este año será la séptima, por la palma de Oro que consiguió en 2018 con Shoplifters. Rocío te llevarás tú esta película contigo a la eternidad. VELVET GOLDMINE Nos situamos en Londres durante los años 70. Brian Slade decide romper con todo lo anterior y el movimiento hippie para crear todo un concepto: El Glam Rock. Años después el periodista británico Arthur Stuart investiga la carrera de la superestrella, entrevistando a los principales agentes en su historia para averiguar dónde se encuentra ahora y la influencia que cada uno tuvieron en ella. Todd HAynes compitió en Cannes en 1998 con esta cinta, que ganó un reconocimiento por su contribución artística aunque cedió la palma de oro al griego Theodorus Angelopoulous con “La Eternidad y un día” en una edición en la que curiosamente Ken Loach competía con “Mi nombre es Joe”, Roberto Benigni con “La vida es bella” y Terry Gillian con “Miedo y asco en Las Vegas”.

Volta o amor, volta Kaurismäki, desta feita com o seu Se Cuida, Tatiana. Não é difícil de perceber que foi escolha do Chico, ele que é grande apreciador da obra deste realizador finlandês. Há amor, há rock, há carro, e há uma sede infindável de café e vodka, nestes protagonistas masculinos talvez algo infantilizados. Um filme que junta tudo o que o tio Aki faz de melhor.

Sakari “Saku” Kuosmanen on omien sanojensa mukaan mies, joka ei osaa sanoa ei. Ehkä juuri siksi hänen urapolkunsa on ollut niin värikäs ja tapahtumarikas. Sen varrelle ovat mahtuneet lukuisat eri musiikkikokoonpanot, menestyksekäs sooloura ja kansainvälistäkin mainetta niittäneet elokuvaroolit. Hän on toiminut myös ravintoloitsijana, Finlandia-hymnin virallisena laulajana sekä tv-persoonana. Kuosmanen syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa Savossa. Hän sai ensimmäisen kitaransa 14-vuotiaana ja päätti siitä innostuneena elättää itsensä muusikkona. Keikkailun makuun hän pääsi jo alaikäisenä ja monet mutkat veivät hänet niin Sleepy Sleepersin, Leningrad cowboysin kuin Juice Leskisen Grand Slamin riveihin. Kuosmanen on julkaissut yhdeksän sooloalbumia, joista ensimmäinen näki päivänvalon jo vuonna 1985. Hänen suurimpia hittejään ovat olleet Rakkauden haudalla, Onnen lyhteet, Pieni sydän sekä versiointi Rauli Badding Somerjoen Paratiisista. Valkokankaalla monitoimitaiteilija Kuosmanen on tullut tutuksi Aki Kaurismäen luottonäyttelijänä. Hän on ollut mukana yhteensä kahdeksassa Kaurismäen elokuvassa. Jaksossa mainittu live-taltiointi Sulle silmäni annan -kappaleesta: https://youtu.be/Te8Xom1BPUo Ja jaksossa mainittu Neil Hardwick -keskusteluohjelma: https://youtu.be/9UBgofOvrz0 Jean Mancini haastatteli Sakari Kuosmasta 3.12.2021. Tykkää, seuraa, tilaa, jaa, kommentoi, peukuta: Facebook, Instagram, Youtube, Supla Ota yhteyttä Jeaniin ja Manciniin: jean.mancini.podcast@gmail.com

Mika Kaurismäen uudessa Yö armahtaa -elokuvassa kolme miestä uppoutuu syvälliseen keskusteluun viinin ääressä suljetussa baarissa, jonka kohtaloa ravintolarajoitukset uhkaavat. Osin improvisaatioon nojaava dialogi tarkoitti pitkiä ottoja ja vaati herpaantumatonta otetta ohjaajalta. Kaurismäen mukaan miesten välisen keskustelun kuvaaminen on tärkeää ja hän onkin saanut kiittävää palautetta myös naisilta vuoden 2008 Kolme viisasta miestä -elokuvastaan, joka niin ikään kuvasi Timo Torikan, Pertti Sveholmin ja Kari Heiskasen esittämien hahmojen kohtaamista kapakassa. Tuottelias Kaurismäki kertoo haastattelussa 1980-luvulla alkaneesta urastaan, muun muassa siitä, mitä aikanaan suomalaiselle epätyypilllinen elokuvataiteen opiskelu Münchenissä vaikutti hänen uraansa, millaisen vastaanoton ympäristökriisejä käsittelevät elokuvat Amazon ja The Last Border saivat 1990-luvulla, miksi musiikki on niin tärkeässä roolissa hänen dokumenteissaan ja elokuvissaan ja mitä hän nyt ajattelee siitä, että vaihtoi arkkitehtiopintonsa elokuvaan. Mika Kaurismäen 22. pitkä elokuva Yö armahtaa sai ensi-iltansa 7. lokakuuta 2021. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.

Näin lehdistönäytöksessä ennakkoon Mika Kaurismäen Yö armahtaa elokuvan, jonka jälkeen minulla oli mahdollisuus haastatella ohjaaja Mika Kaurismäkeä ja Timo Torikkaa, joka on Yö armahtaa elokuvan yksi päänäyttelijöistä. Molempien kanssa puhuimme Yö armahtaa elokuvasta, mutta sen lisäksi Kaurismäen kanssa puhuimme mm. hänen seuraavasta elokuvastaan Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä ja siitä mitä mieltä legendaarinen ohjaaja on suoratoistopalveluista.

De tous les pays d'Europe, la Finlande est certainement celui le moins stéréotypé. La cause principale de ce fait est, sans doute, l'ignorance générale sur ce pays. Si l'on demande à une personne lambda ce qu'elle sait sur la Finlande, elle vous répondra "le père noël", voir les pilotes de rallye ou de F1 comme Ari Vattanen ou Kimi Räikkönen. On pense aussi au froid et aux finlandais que l'on voit comme dépressifs et suicidaires. La "jeunesse" du pays peut aussi être une explication. La Finlande d'aujourd'hui a tout juste 100 ans et n'a sans doute pas eu assez de temps pour que des stéréotypes forts s'installent. Quand aux finlandais célèbre nous devions citer Torvalds Linus l'inventeur du système d'exploitation Linux une alternative open source à Microsoft et Mac Os. Mais comment ne pas terminer cette présentation sans citer les Kaurismäk, Aki et Mika deux cinéastes fantastiques notamment Aki responsable de films parsemés de paumés et des marginaux éthyliques, pathétiques que l'on voit dans des films sublimes comme Le Havre ou Au loin s'en vont les nuages. Waltari/Till The Music Nation 22 Pistepirkko/Frankenstein Jimi Tenor/Sugardaddy Thergothon/The Unknown Kadath in The Cold Waste Beastmilk/Death Reflects Us Pan Sonic (feat Alan Vega)/Endless Scarlet Youth/Wave Goodbye Shape Of Despair/Night's Dew Oranssi Pazuzu/Lahja Melusaaste/Sotajumala

Harmadszor jár a podcastban Köves Gábor újságíró, akinek a mániája, hogy sztárokkal csinál interjúkat. A héten jelent meg második könyve, a Végszónak sem rossz, benne 38 hírességgel készült interjúval, Juliette Binoche-tól kezdve Woody Allenen át Suzanne Vegáig. Egy kiáltvány ez a könyv a világ vulgaritása ellen: szellemes, intelligens emberek beszélgetnek érdekes dolgokról, mintha mi sem lenne természetesebb. Gábor rendszeresen fut a Margitszigeten (az új könyve címe is futás közben jutott az eszébe), de még nem futott össze a mostanában ott futkározó hollywoodi sztárokkal. Félreértés amúgy, hogy ha valaki itt forgat, az könnyebben elérhető egy magyar újságíró számára, de azért elfantáziáltunk arról, mit kérdeznénk Ethan Hawke-tól egy ad hoc interjún. Beszélgettünk arról is, hogyan rendezte át a járvány a kerekasztalos interjúk (ún. "junket"-ok) világát, és hát nagyon durván. Úgy fest, örökre eltűnik ez a műfaj, ami ugyan nem volt a legideálisabb, de legalább megadta az újságírónak az élményt, hogy nagy sztárokkal szívjon egy levegőt, szemben a lelketlen Zoom-interjúkkal, amik semmilyen élményt nem adnak. Azért pár jó dolog is kijött a karantén időszakából, például nagy meglepetésre kötélnek állt Matthew McConaughey, és Patti Smith is rögtön válaszolt Gábor e-mailjére. Mi az interjúzás kis halála? És a hierarchiája? Hogyan érdemes interjúért kuncsorogni? Ki volt a legellenségesebb az alanyai közül? Miért nem beszélget fiatal emberekkel? Jól bírja, ha megfagy a levegő interjú közben? Milyen egy megúszós interjú? Mit gondol, amikor meghal egy interjúalanya? Címadásnál mik a szempontjai? A legjobb interjút akarja csinálni vagy a legkövesesebbet? A bölcsességet akarja kiszedni az emberekből? Vagy mit akar?! Mesterházy Lili sajnos nem tudott részt venni ebben a műsorban, talán ezért Gábor is kevésbé produkálta magát ezúttal. Mesélt az iszonyatosan vicces Kaurismäki-interjújáról, elárulta, hogyan tudta becsempészni a Star Warst egy tök más kapcsán készült Adam Driver-interjúba, és természetesen ismét felidézte az emlékezetes hamburgerezését John le Carréval. Köves Gábort két órán át hallgatni... szerintünk ez az egyik legkellemesebb időtöltés a világon! Ha tetszett az adás, és megfordult a fejedben, hogy támogatnád a Filmklub podcastot, akkor ezt a Patreonon teheted meg, ahol beállíthatod, havonta mekkora összeggel szeretnéd segíteni a munkánkat. Kövesd be a Facebook-oldalunkat, és ne tartsd magadban a jó véleményedet: oszd meg, csillagozd fel és véleményezd a podcastot, ahol csak lehet! Köszönjük!

Nach vielen Kollaborationen in der Vergangenheit, ist nun auch endlich Daniel vom Spätfilm zu Gast auf der CineCouch, da er sich dankenswerterweise auf Jans Aufruf, mit ihm über einen Film von Aki Kaurismäki zu sprechen mit Enthusiasmus gestürzt hat. Kaurismäki begann seine Karriere in den 1980er Jahren und avancierte schnell zu einem der am meisten geachteten finnischen Regisseure und ist bis heute als europäischer Auteur zunächst auf den großen Filmfestivals und in den Programmkinos zu Gast. ARIEL – AUSGEBRANNT IN HELSINKI ist der Mittelteil der konzeptionellen “proletarischen Trilogie” (nach SHADOW IN PARADISE, 1986), die ihm zum internationalen Durchbruch verhalf. Deren Abschluss THE MATCH FACTORY GIRL ist ebenso wie ARIEL und drei weiterer seiner früheren Werke bis zum 30. April 2021 in der Arte-Mediathek frei verfügbar (in Deutschland und Frankreich). Eine herzliche Sehempfehlung an dieser Stelle von unserer Seite. Mit Daniel spricht Jan über den typischen Stil von Kaurismäki, Zynismus, Lakonik, US-Popkultur, Autos, Gangster, Jim Jarmusch und was PULP FICTION mit diesen Film verbindet. Viel Spaß! ARIEL – AUSGEBRANNT IN HELSINKI in der IMDb ARIEL – AUSGEBRANNT IN HELSINKI auf Letterboxd Daniel hört ihr regelmäßig in seinem Podcast Spätfilm. In der Folge weisen wir auf folgende Videos hin: Aki Kaurismäki im Interview mit Jonathan Ross 1990/91 The Cinema Cartography streift durch die Hauptthemen und Stilmittel des finnischen Regisseurs

Sami Ruokangas ja Juha Kakkuri käyvät läpi levykokoelmiaan. Käsittelyssä kolme levyvinkkiä kummaltakin karanteenissa kuunneltaviksi tai muuten vaan tutustuttaviksi. Mukana mm. Elton John, Freddie Mercury, Axel Rose, Saxon, Vares, Kaurismäki, Kevin Keegan, Jeff Lynne, Electric Light Orchestra, Ringo Starr, George Harrison, Beatles, Status Quo, Francis Rossi, Rick Parfitt, Richard Tandy, The Orchestra, Billy Joel, Barry White, Attila, Netflix, Hired Guns, Kenny Aronoff, Almost Famous, Outlaws, Allman Brothers Band, Lynyrd Skynyrd, Marshall Tucker Band, Henry Paul, Alice In Chains, William DuVall, Pearl Jam, Del Shannon, Roy Orbison, Peter Green, Robert Johnson, Paul Rodgers, Ry Cooder, Steve Vai, Whitesnake ja Sonny Terry.

Nothing is safe in this episode that is mostly about Netflix documentaries and Kaurismäki’s Ariel. Hi Carlo Yo we have shirts- https://rdbl.co/2AYLPah Are there other Zebras items you would like to purchase? Email us at ZebrasPod@gmail.com Tweet us at @ZebrasPod Want Scott to score your movie? ScottThorough.com Check out Scott’s new album- https://scottthorough.bandcamp.com/album/bird Want Marcus to review your film in the written form? PinnlandEmpire.com Want to be our intern? Shoot us an email! Please rate us on iTunes.

Dario and Neil visit the Curzon in Aldgate, London, to screen Aki Kaurismäki's latest release The Other Side of Hope. Exploring similar themes to his last film Le Harve, and effecting Kaurismäki's trademark sardonic, black humour, The Other Side of Hope tells the story of an asylum seeker who is faced with an impenetrable bureaucracy. He finds unlikely help from a local restaurant owner who is facing his own personal demons and struggles with Finnish society. Neil discusses the career of Aki Kaurismäki with Jaakko Seppälä from the University of Helsinki. Jaakko suggests Finland’s most famous filmmaker occupies a paradoxical position in the country's national consciousness and defines his style in terms of ironic minimalism.

In this episode we dock in the port of Helsinki for Aki Kaurismäki's latest film 'The Other Side of Hope' A deadpan comedy drama that follows the unlikely relationship between a Syrian refugee and an ageing restaurateur, 'The Other Side of Hope' is a loving, poignant, human story that won Kaurismäki the award for Best Director at the Berlin Film Festival. On the podcast this week are Helen Seymour, Jenna Hobbs and Jake Cunningham, and making her pod debut is Sam Alexander. Produced and edited by Jake CunninghamMusic supplied by incompetech.comStudio services by csrfm.com Hosted on Acast. See acast.com/privacy for more information.

Toimittajina ovat Olli Haapakangas ja Jaana Selin. puheenaiheita: kaurapuuro, kela, asiakasmaksulaki, työttömät, virolaiset reissutöissä Suomessa, siirretään töitä, asuntovaunuja työnhakijoille, markka takaisin, syötävä pakkausmateriaali, tuulivoiman tuet, sähkönsiirto, posti hoivasi laskua 3 kk, omakotitalkkari hoitaa pihatyöt, onko styroxkorjaus kyseenalaista, Kaurismäelle leffa-aihe, miksei mämmiä saa ympäri vuoden

Denne uken viser Cinematekene en nyrestaurert utgave av «La vie de bohème» (1992), regissert av den finske mesteren Aki Kaurismäki. I denne episoden ser vi nærmere på filmen, og hvordan Kaurismäki og hans oeuvre står seg nå i 2016.

Jättiläinen on jännityselokuva Talvivaarasta. Sen käsikirjoittaja Pekko Pesonen pitää yhtenä esikuvanaan Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmiä, jotka olivat Pesosen mielestä yhteiskunnallisia ja samalla viihdyttäviä. Pesonen kiinnostui Talvivaaran kaivoksesta v. 2012. Draamaelokuvan taustatyössä, joka vei tiimiltä puoli vuotta, paljastui "kiinnostava verkosto", jota elokuvassa kuvataan. Hän toivoo, että elokuvaa kommentoisivat katsojien lisäksi myös elokuvaan kirjoitetut silloiset ministerit ja päättäjät. Jussi-palkittu käsikirjoittaja Pekko Pesonen puhuu Olga Ketosen kanssa Jättiläisestä ja Pesosen muista elokuvista (kuten Lapsia ja aikuisia, Tyttö sinä olet tähti, Napapiirin sankarit 1&2), moraalista ja käsikirjoittamisesta sekä tv-sarjoista. Ja nuoruudesta puhuttaessa paljastuu muutama toimivaksi todettu iskulausevinkki: - Tuutsä näyttelemään mun näytelmään? - Voisitsä kommentoida mun käsistä? Keskustelu kuultiin Ihan pihalla -lähetyksessä 4.2.2016. Ohjelmassa kuultu musiikki on editoitu pois.

Popula drömmer om Hollywood och pratar stjärnstoft tillsammans med nöjesreportern Joni Nykänen. Popula drömmer om Hollywood och pratar stjärnstoft tillsammans med Aftonbladets nöjesreporter Joni Nykänen.Joni berättar om sina möten med stjärnorna, Erkki hävdar att han är bundis med Oprah enligt 6- gradersteorin och Maija håller fast vid att Kaurismäki är kung.Vi får även stifta bekantskap med Populas alldeles egen kulturtant/Helsingforskrönikör Johanna Blåfield.

Perjantain aiheita: - Aamun vieraan, örnsköldsvikiläisen Stefan Öhmanin ammattimainen kiekkoura alkoi 90-luvun puolivälissä uumajalaisessa Björklövenissä. Täksi kaudeksi hän palasi 14 vuoden tauon jälkeen takaisin uumajalaisjäille Suomessa ja muualla Ruotsissa vietettyjen vuosien jälkeen. On velanmaksun aika sanoo Stefan... - Ruotsiin rakennettiin 20 - 40 -lukujen vaiheilla paljon yleisiä saunoja, kansalaisten terveyden edistämiseksi. Asialla oli mm. Punainen Risti. Suurin osa sen ajan saunoista on aikoja sitten purettu, mutta kyllä niitä vielä pystyssäkin on.  Ja vieläpä hyvässä kunnossa.  Kuten Dals Rostockissa Mellerudissä sijaitseva Örin kyläsauna - Tukholmassa järjestetään maaliskuussa pohjoismaiset viikot. Förening Norden on tehnyt yhteistyötä viime vuoden nordisteiksi valittujen Esa Rautiaisen ja Elina Söderströmin kanssa ja luvassa heiltä on uusi levy, lastenkirja ja konsertti. Esa Rautiaisen ja Elina Söderströmin laajan projektin teemana on rajojen ylitys ja levyltä löytyy suomalaisten tekijöiden lauluja suomeksi ja ruotsalaisten tekijöiden lauluja suomeksi - Sisuradion ruotsinkielisen sivuston - Finnblickenin - kolumnisti Erkki Kuronen tunnustaa nyt ettei hän pidä Kaurismäistä - Perjantaina alkaa jälleen Ruotsin ornitologiyhdistyksen lintulaskenta. Lintulaskennan avulla pystytään esimerkiksi saamaan tietoa eri lintulajien määrän mahdollisista muutoksista - Löytyykö vastaus ongelmalliseen Aamun visaan? Perjantaiaamussa juontajana on Jorma Ikäheimo.

I veckans Kino drar vi österut. Till den vitala finska filmvärlden, där man äntligen verkar ha släppt sitt Kaurismäkikomplex. Sedan sekelskiftet har filmindustrin vuxit rekordsnabbt, och antalet inhemska filmer som haft premiär har fördubblats på bara några år - och det gäller både spelfilmer och dokumentärer. Kinos Thella Johnson har varit i Finland för att se de mest omtalade biofilmerna just nu, och träffat några av regissörerna bakom dem. Först ska vi till Tennispalatset i Helsingfors, där det häromveckan var galapremiär för den senaste långfilmen från Finlands komedidrottning, Johanna Vuoksenmaa. Ganska få finska filmer kommer till de svenska biograferna, men i slutet av mars är det biopremiär för dokumentären Ingen riktig finne. En musikdokumentär om en medelålders finsk man på jakt efter sin identitet i sin barndoms Sverige. I Ingen riktig finne berättas historien om de familjer som efter att ha jobbat ett årtionde i Sverige, flyttade tillbaka till Finland. Kinos Thella Johnson, som själv är andra generationens sverigefinländare, fortsatte sin reportageresa i Finland och reste till sin mammas barndomstrakter i Uleåborg, där även gänget bakom Ingen riktig finne bor. Veckans Om igen står kemi- och biologiläraren Brita Broberg från Mullsjö för. När hon på 1970 och -80-talet pluggade i Uppsala så extraknäckte hon som biografmaskinist. 1978 hade en pastischartad musikalfilm premiär på Fågel blå där hon jobbade. Den förutspåddes redan från början att bli en långkörare. Men att Britta Broberg skulle köra filmen i över ett år hade varken hon eller biografägaren räknat med. Filmen namn? Grease, regisserad av Randal Kleiser. John Hawkes spelar huvudrollen i bioaktuell Mitt längtande hjärta, en film om den polioskadade poeten och journalisten Mark O'Brien. Filmen handlar om hur han - vid 38 års ålder - anlitar en sexterapeut för att bli av med oskulden. En roll som Hawkes gör liggande, i varenda scen - O'Brien var förlamad från axlarna och neråt. John Hawkes är en av de där skådespelarna som du har sett utan att du kanske är medveten om det. Han spelar sektledaren i Martha, Marcy May Marlene och Teardrop i Winter's Bone. Men just den här helgen är han bioaktuell som Mark O'Brien i Mitt längtande hjärta. Karin Svensson har träffat honom. Programledare: Roger Wilson Producent: Marie Liljedahl

Bericht von den Filmfestspielen in Cannes zu den Filmen „Le Havre“ von Aki Kaurismäki und „The Beaver“ von Jodie Foster. Bilder von der Premiere zu „The Beaver“ in Anwesenheit von Jodie Foster, Mel Gibson, Bar Rafaeli und Doutzen Kroes.

Bericht von den Filmfestspielen in Cannes zu den Filmen „Le Havre“ von Aki Kaurismäki und „The Beaver“ von Jodie Foster. Bilder von der Premiere zu „The Beaver“ in Anwesenheit von Jodie Foster, Mel Gibson, Bar Rafaeli und Doutzen Kroes.

P1 fredagen den 13 juni kl. 18.15 och söndagen den 15 juni kl. 16.03. Den här veckan åker Kino till i finska Lappland för att besöka en av världens märkligaste filmfestivaler. I en liten by, utslängd i den finska skogen samlas varje år filmentusiaster från hela världen för att se på film nonstop under den ständigt lysande midnattssolen. Midnight Sun Film Festival startades av de finska filmbröderna Kaurismäki för 23 år sedan, och bland årets gäster finns bland andra Milos Forman. Dessutom blickar vi bakåt på Kinos första glimrande vår i etern! Möt stjärnor som Ang Lee, Tim Burton, Susanne Bier, Todd Haynes, Parker Posey, Michel Gondry och bröderna Dardenne. Bli festens medelpunkt med Kinos filmkonversationslexikon. Och förfasas med oss över de allra värsta filmklyschorna. Programledare Roger Wilson.